Takaisin Mendozassa. Olemme olleet Mendozassa nyt kaksi päivää. Kirjoitan ensi viikon alussa matkasta pidemmin ja tarkemmin kun pääsen taas koneen ääreen. Tässä kuitenkin viimeisimmät kuulumiset lyhyesti:
Huippu jäi tällä kertaa saavuttamatta erittäin kovan lumisateen ja erityisesti tuulen takia. Kylmyys oli jotain sellaista, mihin en ollut osannut edespahimmissa peloissanivalmistautumaan. Yksikään retkikunta ei huiputtanut meidän huiputuspäivinä ja edelleenkin Aconcaguan sää näyttää todella surulliselta, sillä kova tuuli ja kylmyys on keskyttänyt monien unelmat.
Pettymys on ollut suuri ja mäestä tultiin alas itkien. Pettymyksen suurin syy on ollut se, että olin Camp 2:ssa 5500 metrin korkeudessa erittäin hyvässä kunnossa ja uskoin voimieni riittävän hyvin myös huippuun. Kelit eivät vain sitä mahdollistaneet.
Retkikunta on osoittautunut aivan mahtavaksi. Tulen virlä kirjoittamaan jäsenistä paremmin, mutta mielestäni ryhmä oli todella hyvä ja olemme nauraneet niin paljon yhdessä ja jakaneet varmasti sellaisen kokemuksen, joka ei unohdu kenenkään mielestä.
Kylmyyden takia isovarpaani ovat hieman ottanut osumaa. Molemmists varpaista lähdössä kynsi ja muhevat verirakkulst löytyy myös. Varpaat eivät kuitenkaan ole onneksi paleltuneet eikä niitä tarvitse poistaa. Selvittiin siis säikähdyksellä ja kuulemma kipu on hyvä merkki. Sitä kyllä löytyy, mutta onneksi myös buranaa.
Pettymyksestä, itkusta ja surusta huolimatta tämä matka on ollut enemmän kuin upea. Uskomaton seikkailu isojen vuorien ääreen, olen käynyt läpi taas uuden ja opettavaisen oppitunnin seuraavaa matkaa varten ja koen olevani taas selkeästi viisaampi.
Nyt pää vain pystyyn ja kohti seuraavia vuoria!
Huomenna lähdemme matkaamaan takaisin kohti Suomea ja päivittelen kuulumisia vielä pitemmin ensi viikolla.
