Voi kuulkaa! Tiedättekö tätä päivää mä olen odottanut. Valmistuin vihdoinkin kauppatieteiden kandiksi. Kandityö ja kurssit lukuunottamatta yhtä pirulaista lukuun ottamatta olivat kasassa jo hyvä tovi sitten, mutta tuo yksi kurssi laahasi valmistumistani usean kuukauden ajan.
Tänään siis valmistui eli hain todistukseni. Voittoisa päivä siis takana. Miksi kandiopintoni ovat sitten kestäneet näin kauan? Osittain aika ajoin vaivanneen motivaatiopulan, pari vuotta sitten tapahtuneen perhetilanteen yllättävän muutoksen, oman saamattomuuden ja itsensä etsimisen parissa. Luin siis kandivaiheessa talousjohtamisen pääainetta, joka sisälsi paljon laskentatoimea ja rahoitusta. Sivuaineeni oli johtaminen ja yrittäjyys.
Nykyään yliopistossahan voi aloittaa maisteriopintojen opiskelun ennen kuin on valmistunut kandiksi ja näin minäkin tein. Olen siis suorittanut viimeisen vuoden aikana kaikki maisteriopintoni ja kolmen viikon päästä kaikki maisterikurssini on kasassa. Sen jälkeen edessä on gradun kirjoittaminen.
Maisterivaiheeni olen suorittanut puolestaan tietojohtamisen pääaineessa ja tuotantotalous on ollut sivuaineeni. Syksyllä pohdin pitkään, minkä maisterivaiheen valitsen ja valinta on ollut täysin oikea. Kurssit ovat olleet kiinnostavia, mutta kuitenkin haastavia ja sellaisia etten käy jokaisen kurssin kanssa sisäistä motivaatiotaistelua päässäni. Opiskelu on ollut kivaa ja näen yhä selvemmin, mikä minua kiinnostaa ja mistä aiheesta haluaisin tehdä graduni. Se on jo aikamoinen voitto se! Varsinkin kandivaiheen ongelmien jälkeen.
Miten tämä kaikki sitten liittyy vuorikiipeilyyn? Kuten opiskellessa myös vuorilla tulee tilanteita, joista täytyy vain selvitä vaikkei huvittaisia tai tekeminen olisi tylsää. Opintojen loppuun saattaminen mahdollistaa myös työelämän, vakituiset tulot ja sinällään vuorikiipeilyn. Parasta kuitenkin on se, että vuorikiipeily on avannut silmiä yrityksiin, joissa voisi hyödyntää omaa koulutusta. Minulla onkin mielessä monia todella mielenkiintoisia yrityksiä, joiden kanssa yhteistyön tai töiden tekeminen olisi mielenkiintoista.
Mietin pitkään, kirjoitanko edes tästä aiheesta, sillä olen välillä kokenut olevani täydellinen luuseri. Luuseri siksi, että kandiopinnoissa kesti 3,5 vuotta ja viimeisen kurssin suorittaminen oli todellinen taistelu. Tämä on kuitenkin vuorenvarmaa elämääni. Tämäkin osa kuuluu Everestin valloittamiseni matkaan. Opintojen loppuun saattaminen nyt vain kuuluu tähän elämän vaiheeseeni ja siksi se myös päätyy myös osaksi tätä blogia. Onneksi tämä kanditaakka on nyt pois harteiltani ja nyt on aikaa keskittyä pariin viimeiseen kouluhommaan ja Mt. Blancille valmistautumiseen!
