Fiksuilla on suunnitelma, haaveilijalla pelkkiä tarinoita

Fiksut ihmiset suunnittelevat tulevaa, haaveilijoilla on pelkkiä tarinoita siitä, mitä he haluaisivat tehdä. Suunnitelma on kaikki kaikessa. Siihen perustuu myös minun matkani Mt. Everestin huipulle. Ja vitsit, suunnitelma toteutuu, se on varmaa.

Everest vasemmalla

Olen viime viikkoina suunnitellut tätä ja tulevia vuosia. Tällä hetkellä suunnitelma minun suunnitelma vuodelle 2018 on aikalailla valmis. Tänä vuonna siis olen ehtinyt jo olemaan Seattlessa kiipeilemässä, lähden maaliskuussa Leville ja Coloradoon, heinäkuussa Norjaan ja lokakuussa Nepaliin Baruntselle tavoittelemaan ensimmäistä 7000 metrin huippua.

Matkojen lisäksi on täytynyt suunnitella sitä, miten saavutan nämä tavoitteet. Olen yrittänyt kaikin voimin keskittää energiani siihen, että pysyn jatkossa terveenä ja huolehdin siitä, että työ sekä lepo ovat tasapainossa. Tavoitteen lisäksi olen suunnitellut sitä, miten minun täytyy harjoitella fyysisiä koitoksia varten.

Nepalissa 2014

Suunnitelmaa suunnitelman perään ja näiden suunnitelmien lisäksi olen suunnitellut, miten lähden viemään elämäni muita haaveita eteenpäin kuten uraan tai asuinpaikkaan liittyviä haaveita.

Miksi fiksuilla sitten on suunnitelma? Sen vuoksi, että fiksu pysyy myös suunnitelman avulla kärryillä, missä mennään ja sadan pallon ollessa ilmassa, on vielä mahdollisesti todennäköistä, että korttipakka ei kaadu ihan niin helposti.

Rakastan myös suunnitelmien tekemistä, mikäli ette ole huomanneet. Ja yhden suunnitelman tullessa valmiiksi, yleensä tulilla on jo seuraava suunnitelma. Tämä on vain minun luontoni ja sen kanssa joudun välillä kamppailemaan itse, mutta tästä välillä kärsivät myös elämässäni mukana olevat ihmiset. Tiedättekö sen, jolla on aina uusi idea? Täältä niitä meinaa löytyy.

Suunnitelmat ovat saaneet vauhtia Nepalin maisemista

Olen myös tehnyt monta virhettä, koska minulla ei ole ollut suunnitelmaa. Perustin oman sivuston ilman minkäänlaista kokemusta ja tietoa asiasta. Aikaa on mennyt ihan valtavasti asioiden opetteluun ja virheiden korjaamiseen. Toisaalta olen joutunut oppimaan kantapään kautta, miten oman kropan tunteminen olisi voinut auttaa loukkaantumisten välttämisessä. No, tälläistä elämä myös on. Asioiden oppimista ja opettelua.

Tarinatätejä ja -setiä tässä maailmassa riittää. Tiedätte niitä tyyppejä, jotka kertoo tekevänsä ja yhtä ja toista. Ikinä mitään ei kuitenkaan tapahdu, mutta silti tuntuu, että suurin meteli syntyy sieltä suunnalta. Tämä on myös varmaankin luonnekysymys, sillä toisilla asioiden julkistaminen on toisille motivaattori, kun taas toisille se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään.

Ainakin itse ihailen suuresti ihmisiä, joilla on suunnitelma ja he kertovat siitä. Me kaikki tiedetään, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tässä kohtaa tuleekin sitten tärkeä kohta, sillä suurimman arvostuksen saavat ainakin minun silmissäni ne ihmiset, jotka yrittävät silti. Mitä sitten vaikka tulee turpiin? Ylös vaan ja uusi yritys. 

Minulta kysyttiin hiljattain, että minkä ohjeen antaisit ihmiselle, joka haaveilee vuorille lähtemisestä. Selkein ohjeeni on se, että tee suunnitelma. Milloin haluat lähteä? Kenen kanssa? Mitä vaaditaan, että pääset reissuun? Listaa nämä asiat ylös ja pilko suunnitelma pieniksi paloiksi. Sellaisiksi, että sinun on mahdollista saavuttaa ne.

Everest Base Camp trekking varrelta 2014

Tämä sama neuvo muuten pätee ihan mihin tahansa muuhunkin projektiin. Töissä on iso projekti edessä, jolla on yleensä deadline. Pilko projektia ja suunnittele, mitkä asiat sinun täytyy hoitaa, jotta pääset tavoitteeseen eli projekti valmistuu. Suunnitelman toteuttaminen vaatii ihan varmasti energiaa ja puskemista tylsienkin tilanteiden läpi. Varaudu myös niihin, mutta muista nauttia. Näitä asioita muistuttelen itsekin mieleen ihan viikottain.

Ja muista, fiksu suunnittelee ja haaveilijalla on pelkästään tarinoita. Suunnitelman avulla haaveilu konkretisoituu pieneksi askeleiksi yhdestä asiasta toiseen. Tsemppiä kaikille suunnitelmien tekemiseen!

 

Harjoittelun peruspilarit vuorikiipeilyyn

Tämän vuoden reissut ja vuoret ovat nyt suunniteltuna ja seuraava vaihe on miettiä, millaista treeniä näitä reissuja varten täytyisi sitten tehdä. Treenaaminen on ollut osa arkeani jo hyvin pitkää ja myös tuleva vuosi tulee olemaan urheilupainotteinen.

Soutukilpailut

Ensi viikolla on edessä sisäsoudun soutukilpailut Helsingissä. Mennään soutamaan Crossfit Central Helsingin joukkueella joukkuekilpailuun.

Olin alkuun ajatellut, että jättäisin kilpailut välistä, mutta kilpailuvietti on ehdottomasti vahvempi. Alkuperäisessä päätöksessä pysyin siinä mielessä, että en aio edelleenkään soutaa yksilökilpailussa, mutta joukkuekilpailuun on tosi hauska mennä soutamaan.

Joukkuekilpailussa ei tiedetä etukäteen matkaa, vaan se ilmoitetaan vasta ensi lauantaina paikan päällä. Todennäköisesti, perustuen aiempien vuosien matkoihin, edessä on melko lyhyt ja kova veto.

Olen nyt soutanut todella paljon vähemmän ja oikeastaan kaikki kovat treenit ovat jääneet pois. Tällä viikolla on sitten hiukan tullut testailtua, miltä ne maitohapot kropassa tuntuikaan.

Kiipeily

Kun soutukilpailut ovat taputeltu, seuraava panostuksen kohde on kiipeilyssä. Tavoitteena olisi päästä vähintään kerran viikossa kiipeilemään joko jäälle tai sisälle.

Ei mahdoton tavoite ollenkaan, mutta vaatii omat järjestelynsä, sillä mukaan tarvitaan aina myös tietenkin kiipeilykaveri. Kaveri toki tekee kiipeilystä myös entistä hauskempaa.

Kiipeilyä on myös tarkoitus harjoitella tulevaa Coloradon reissua varten, sillä tulemme Coloradossa kiipeilemään enemmänkin.

Kiipeilyharjoituksia Seattlessa

Kiipeily on siis harjoitteluni tekniikkaosuus eli hiotaan erilaisia teknisiä taitoja, joita tarvitsen vuorikiipeilyä ja kiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu

Tykkään kovasti käydä myös kuntosalilla ja voimaharjoittelu on ollut osa arkipäiviäni jo muutamien vuosien ajan. Jossain kohtaa tuli pyörittyä lähinnä crossfit-salilla ja jossain kohtaa enemmän niin sanotulla perinteisellä kuntosalilla.

Koen, että voimaharjoittelusta on ollut hyötyä monessa eri kohdassa: soutamisen aloittamisessa, hiihdossa, pyöräilyssä, polkujuoksussa ja ennen kaikkea vuorikiipeilyssä.

Tällä hetkellä tarkoituksena on siis pitää pari hyvin perinteistä voimaharjoitusta viikossa, jotta korjataan vieläkin loukkaantumisten jälkeisiä lihasepätasapainoja ja toisaalta rakennetaan pohjaa vuorikiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu osana vuorikiipeilyä

Voimaharjoittelu on toinen harjoitteluni tärkeä osa ja tavoitteena on pitää vielä toistaiseksi kaksi voimaharjoitusta viikossa. Painotus tulee muuttumaan, kun ollaan lähempänä esimerkiksi Nepaliin lähtöä tulevana syksynä.

Peruskuntoharjoittelu

Viimeisen parin kuukauden aikana harjoitusohjelmani on muuttunut hyvin paljon ja erityisesti peruskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt.

Olen käynyt juoksemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja soutamassa. Näiden lisäksi on tullut tampattua Malminkartanon mäkeä ja Lahden mäkihyppyreiden portaita. Pitkiä aikoja ja maltillisemmalla sykkeellä.

Välillä on turhauttanut, sillä peruskuntoharjoittelu on saattanut ajoittain olla tylsää, mutta toisaalta tällä viikolla kovia soututreenejä tehdessä olen ollut yllättynyt, kuinka paljon hyötyä näistä tunneista on ollut.

Vuorikiipeily on hyvin pitkälti kovaa peruskuntoa vaativaa urheilua ja sen vuoksi tämän vuoden pääpaino tulee olemaan peruskunnon täydelliseksi viilaamisessa. Syksyllä laktaattitestissä todettiin, että minulla on lähes puutteellinen peruskuntoalue ja sen jälkeen asiaan ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota.

Hiihtämässä

Peruskuntoharjoittelun määrä tulee olemaan kaikista suurin osuus harjoittelussani. Tämä sen vuoksi, että se on myös yksi oleellisimpia tekijöitä vuorilla selviämisen kannalta.

Eli tällä hetkellä harjoittelussa on kolme selkeää kokonaisuutta: kiipeilyn tekniikkaharjoittelu jäällä ja sisällä, voimaharjoittelu ja peruskuntoharjoittelu. Näillä sitten rakennellaan 5-6 treenikertaa viikkoon ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää homma järkevänä ja sellaisena, että kunto kehittyy optimaalisesti ilman suuria riskejä.

Jos siellä lukijoiden puolella on paljon eri lajien harrastajia omilla tavoitteilla, tekisi mieli kovasti kuulla, millaisia treenipainotuksia tai suunnitelmia teillä on? Kommentoi alle!

 

Minne suuntaan seuraavaksi?

Kiipeilemään tekee mieli. Parantaa kiipeilytaitoja ja kerryttää kokemusta eli ihan tosi tärkeitä juttuja. Nyt oli siis tekojen aika. Kirjoitin jo aiemmin matkakuumeesta, siitä ihanasta tunteesta, joka lopulta pienen pelon jälkeen konkretisoituu lentojen ostamiseen.

Seuraavat reissut maaliskuulle on nyt lyöty lukkoon. Minne siis lentokone kääntyy tällä kertaa? Ensin maaliskuun puolessa välissä lähden kohti Leviä ja hiihtolatuja. Sieltä kotiutuessani lennän pääsiäiseksi Denveriin eli Coloradoon.

Hiihtoladulle Leville

Levillä tarkoitus on todella siis hiihtää. Ihanaa päästä talven äärelle ja ihan hiihtolatujen viereen. Jokaisena päivänä olisi tarkoitus käydä ladulla ja sen lisäksi varmaankin tulee ajeltua ainakin fatbikella ja käppäiltyä Levin huipulle (myönnetään, edellisellä reissulla tämä jäi täysin tekemättä). Toivottavasti tällä kertaa on myös revontulille otollisempaa aikaa.

Levi marraskuussa

Levin jälkeen ehdin pyörähtämään kotona ja sitten lennän Yhdysvaltoihin Denveriin. Tarkoituksena on viettää 10 päivää Coloradon osavaltiossa ja suunnata kohti Rocky Mountains eli kalliovuoria. Lähden reissuun yksin ja tapaan Denverissä uusia kiipeilykavereitani, jotka poimivat minut matkaan lentokentältä.

Ajatuksissa on ollut mennä ensin jääkiipeilemään ja sen jälkeen viettämään aikaa Rocky Mountains -kansallispuistoon, jossa pystyy tekemään eri pituisia vaelluksia ja mahdollisesti kiipeämään lisään.

Emme ole vielä ehtineet tekemään täydellistä reissusuunnitelmaa, mutta pikku hiljaa näidenkin suunnitelmien tekeminen etenee. Joudumme varmasti sopeuttumaan tekemisiä myös sen mukaan, millainen sää Coloradossa on.

Maaliskuun lopussa sää on suhteellisen samantyylinen kuin Suomessa eli talvi ei ole täysin loppu, mutta täysi kevätkään ei ole vielä käynnissä.

Coloradoon kiipeilemään

Minulla on kyllä onnea, sillä pystyn toteuttamaan näinkin monta upeaa reissua tämän vuoden aikana ja erityisesti Coloradon reisussa odotan uusien kavereiden näkemistä jälleen. Heistä monet harrastavat ihan tosissaa esimerkiksi kalliokiipeilyä ja he ovat teknisesti valovuoden parempia kuin minä. Minulla on siis ihan täydellinen mahdollisuus päästä oppimaan lisää teknisestä kiipeilystä.

Edessä on myös seikkailu, sillä tavoitteemme on elää tuo 10 päivää mahdollisimman pienellä budjetilla. Eli tulemme käytännössä olemaan aika paljon teltassa ja syömään eväitämme retkikeittimellä keitettynä.

Matkan tavoite on päästä kiipeilemään ja syventämään omia taitoja. Olemme tehneet reissua varten GAP:n eli “Grazy Adventure Plan” -suunnitelman:

  1. Pidetään hauskaa
  2. Turvallisuus
  3. Annetaan mahdollisuus seikkailulle
  4. Yhteistyö (kiipeily, telttailu ja matkustaminen)
  5. Just love – kaikkea mahdollista eli luontoa, ystäviä ja elämää ylipäätään

Kuulostaa siis juurikin sellaiselta seikkailulta, johon on tosi kiva lähteä maaliskuussa.

Kirjoittelen teille lisää suunnitelmista, kun ne ovat hieman selvemmät. Mukavaa päivää kamut! Minne te seikkailette seuraavaksi?

Jääkiipeilyn peruskurssi Pirunkalliolla

Olin sunnuntaina koko päivän Adventure Partnersin järjestämällä jääkiipeilyn peruskurssilla Helsingissä Pirunkalliolla. Kurssi kesti päivän ja sen aikana oltiin suurin osa aikana ulkona harjoittelemassa, mitä eri asioita täytyy osata jääkiipeilyä varten. Lopuksi päästiin vielä ihan tosissaan kiipeilemään.

Pirunkallio Helsingissä

Olen kiipeillyt ihan jääputouksilla muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on loukkaantumisten takia jo aikaa. Sen takia päätin, että menen vielä suomeksi opetettavalle kurssille ja parannan taitojani ennen kuin aloitan uudestaan kiipeilyharrastuksen tosissaan. Tämä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi.

Päivän tarkoituksena oli siis opetella taidot, joita tarvitaan yläköysivarmistuksen kanssa kiivettäessä jääputouksella.

Millaisia asioita päivän aikana käytiin kurssilla?

Turvallisuus

Koko päivän ajan kurssilla painotettiin turvallisuutta. Jääkiipeily on huonosti tai väärin tehtynä vaarallista ja tärkeintä koko hommassa on se, että kiipeily suoritetaan turvallisesti ja koko ajan mietitään, mitä asioita pitää ottaa huomioon, jotta kiipeily voidaan tehdä turvallisesti.

Kouluttaja piti mielestäni koko ajan hyvin esillä sen, että mitä jos ankkurin kiinnittää väärin tai jos klippaat itsesi väärin, tapahtuu. Eli oikeasti kiipeillessä pitää tietää, mitä teet ja ennen kaikkea me kaikki ollaan itsestämme vastuussa ja sen jälkeen myös kiipeilykaveristamme.

Aamu alkoi kahden tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin vielä kaikki varusteet läpi ja kertasimme turvallisuusasioita.

Ankkurit

Kurssilla opeteltiin tekemään muutama erilainen ankkuri, johon kiipeilyköysi voidaan sitten kiinnittää. Nämä olivat tosi hyviä harjoitteita ja nyt osaan tehdä ankkurin muutamalla eri tavalla. Toki näitä täytyy vielä käytännössä harjoitella moneen kertaan.

Ensin harjoiteltiin ankkureiden tekemistä tasamaalla ja sen jälkeen siirryttiin kallion päälle. Kalliolta oli sitten tarkoitus laskeutua alas ja laskeutuminen olikin super hauskaa jälleen kerran.

Laskeutuminen

Kiipeilytekniikka

Tämän jälkeen aloitimme harjoittelemaan jääkiipeilyä. Kävimme läpi jääkiipeilyn perustekniikkaa ja kokeilimme erilaisia hakkuja. Tämän jälkeen päästiin kiipeilemään jääseinämää pitkin. Kiipeilytekniikassa mennään pienin askelein kahdella hakulla ja jääraudat jalassa ylöspäin. Meillä oli siis yläköydessä varmistus eli kaveri varmistaa kiipeilyä koko ajan ja köysi on ylhäällä ankkurissa kiinni.

Lähdössä laskeutumaan

Kiipeily oli tosi hauskaa, mutta erittäin haastavaa. Olen kiivennyt puhdasta jääkiipeilyä muutaman kerran aiemmin, mutta tämäkin kerta todisti sen, että kyseessä on todella haastava laji.

Vuorilla usein kiivetään kiinteässä köydessä nousukahvaa hyväksikäyttäen, jolloin etenemistapa on hyvinkin erilainen kuin puhtaassa jääkiipeilyssä. Myös kaikki tekniikat, miten laskeudutaan, miten köysi kiinnitetään ja niin edelleen on vuorikiipeilyssä erilaisia kuin puhtaassa jääkiipeilyssä.

Haluan myös oppia paremmin teknistä jääkiipeilyä ja seinällä hakkujen ja jäärautojen avulla eteneminen on jännittävää ja haastaa monella eri tasolla myös tulevia vuorireissuja varten.

Kallion päällä työskentelyä

Kurssin suurin anti oli se, että nyt voin mennä kiipeilykavereiden kanssa seinälle harjoittelemaan ja mitä enemmän tämän talven aikana on mahdollista päästä seinälle, sen parempi tietenkin. Toivotaan, ettei Helsingin talvi ollut vielä tässä vaan pääsemme nauttimaan pakkasista myös tulevien viikkojen aikana.

Suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita jääkiipeilystä eikä oikein tiedä, mistä aloittaisi. Todennäköisesti tapaat kurssilla uusia ihmisiä ja saat sitä kautta myös uusia kiipeilukavereita.

Matkakuume

Uskokaa tai älkää, minulla on kova matkakuume. Ja voi vitsit, että se vaivaa kovasti. Tekee mieli seikkailla, käydä omalla epämukavuusalueella ja saada taas kerran se upea onnistumisen tunne, että selvisinhän minä tästäkin.

Matkakuume sopii myös hyvin tämän viikon teemaan, sillä tämän viikonlopun aikana on käynnissä Matkamessut 2018. Matkamessuilta iltseasiasissa aikoinaan bongasin ensimmäiset esitteet Nepaliin järjestettävistä aktiivimatkoista. Siitähän hommat ovat sitten muutaman reissun jälkeen kääntyneet tähän pisteeseen. Matkakuume ei sinällään ole hävinnyt mihinkään, vaan pelkästään vahvistunut.

Acooncagua 2016

Matkailu on minulle myös väylä päästä upeisiin maisemiin ja vuorille. Vaikka Suomen luonto on upeaa, meiltä silti puuttuu korkeat ja lumiset vuoret. Matkakuumeeni on viimeisen muutaman vuoden aikana kohdistunut lähinnä matkakohteisiin, joissa pääsee haastamaan itseään niin fyysisesti kuin henkisesti.

Matkailun paras puoli on se, että matkojen aikana oppii elämästä. Oppii omista epämukavuusalueista, jokainen haaste on mahdollisuus voittaa itsensä, matkailu opettaa luovaa ongelmanratkaisukykyä ja ennen kaikkea matkailu tuottaa sellaisia elämyksiä, joita en ainakaan toistaiseksi ole kotisohvalta löytänyt.

Sansibar 2017

Miksi veri vetää ulkomaille? Tämä onkin hyvä kysymys, mutta luulen, että tällä hetkellä yksi iso syy on se, että viimeisen pari vuotta lähinnä olen vain haaveillut matkailusta. Reissu toisensa jälkeen jouduin perumaan matkoja ja tuska kotona olemisen kanssa on ollut välillä ihan sietämätöntä. On tuntunut, etten ole mitään, ellen pääse reissuun ja toisaalta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen, että elämässäni on ollut iso aukko seikkailuiden puutteesta.

Nyt kaikki on kunnossa ja eilen näin fysioterapeuttiani Aleksia, joka myös valmensi minua tässä syksyllä, jonka kanssa juteltiin pitkään siitä, mistä viime maaliskuussa lähdimme hommaa rakentamaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että nyt melkein vuosi myöhemmin, olemme onnistuneet. Paikat ovat siinä kunnossa, että pystyn toteuttamaan haaveitani ja loukkaantumiset eivät tällä hetkellä rajoita unelmien toteuttamista.

Kilimanjaro 2017

Seikkailukuume ja matkakuume on siitä jännittävä juttu, että minua kutkuttaa tutkia uusia matkakohteita ja suunnitella tulevia reissuja. Olen aivan liekeissä ja pakahdun onnea jo pelkästä suunnittelusta. Sitten ihan aina, tulee vaihe jolloin yritän järkeillä asiaa. Rahaa kuluu, tarvitaan lomaa ja resursseja muutenkin. Alan empimään ja lopulta olen aina päätynyt siihen, että varaan lennot. Tämän jälkeen alan sitten suunnittelu, mitä reissussa oikeasti tehdään.

Matkakuumeen myötä olen oppinut myös paljon suunnitelmallisuutta, sillä jokainen reissu on oma projekti ja suunnitelma, jonka toteuttaminen vaatii monenlaisia taitoja. Pitää osata budjetoida, googlettaa halpoja vaihtoehtoja, pitää osata säästää oman arjen kuluista ja lopulta kaikista tärkein taito on minun mielestäni myös nauttia tästä suunnittelusta ja valmistautumisesta ennen matkaa.

Sansibar 2017

Me ollaan itse lomalla lopulta aika vähän aikaa vuodesta ja suurin osa ajasta menee reissujen odottamiseen. Sen takia olen pyrkinyt panostamaan myös aikaan, jolloin suunnittelen reissuja ja olen joutunut tekemään useita erilaisia päätöksiä, jotka tekevät myös matkan suunnittelusta ja odottamisesta mielenkiintoista ja ennen kaikkea mieleistä.

Matkakuume on todellista totta ja se on ihanaa. Matkakuume on myös taito unelmoida ja haaveilla.

Ihanaa matkakuumeilua!

 

Tavoitteita ja toiveita vuodelle 2018

Tammikuuta on eletty jo hetken aikaa ja kirjoitin vuoden vaihtuessa viime vuodesta ja sen hyvin yllättävistäkin käänteistä. Uuden vuoden tullen meillä ihmisillä on tapana aina luvata jotain. Toiset aloittaa laihduttamisen, toiset lupaavat olla enemmän tässä hetkessä ja toiset toivovat uuden vuoden tuovan elämää kääntäviä hetkiä.

Minun tavoitteeni ja toiveeni tälle vuodelle liittyvät selkeästi, yllätys yllätys, vuoriin ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Seuraavaksi hieman tarkemmin siitä, millaisia tavoitteita olen asettanut itselleni vuodelle 2018.

Kiipeilytavoitteet

Tämän vuoden selkeä teema tulee olemaan kiipeilytavoitteet. Tavoitteeni on mennä kiipeilemään ja tehdä kiipeilyä tukevia reissuja eri puolille maailmaa. Ensimmäinen varma reissu on Leville maaliskuussa, sitten heinäkuussa lähden Norjaan jäätikölle ja lokakuussa Nepaliin Baruntselle. Tämän lisäksi tekisi vielä mieli tehdä yksi reissu ja kohdetta ollaan tässä kovasti kiipeilykavereiden kanssa pohdittu.

Ennen kaikkea tämän vuoden suurin tavoite on tulla paremmaksi, varmemmaksi ja taitavammaksi kiipeilijäksi. Tavoitteeni on oppia erityisesti teknisiä taitoja ja hyödyntää niitä oikeasti myös kiipeillessä. Joka päivä on mahdollisuus oppia ja tämä vuosi on mahdollisuus myös panostaa vihdoin ja viimein myös tähän puoleen.

Olen päättänyt, että koska jouduin perumaan monta reissua muutaman vuoden aikana, tämä vuosi tulee olemaan minun vuoteni. Se vaatii tosin paljon töitä, josta päästääkin seuraavaan tavoitteeseen.

Kiipeilytavoitteet vuodelle 2018

Pysyä terveenä

Toinen iso ja ehkä isoin tavoite lopulta tälle vuodelle on pysyä terveenä. Ja oikeasti tämän asian eteen on minun tehtävä töitä ihan joka päivä ja pidettävä huoli siitä, että puheet eivät jää vain puheiksi.

Opettelen joka päivä, tunnistamaan niitä asioita, joista huomaan mopon lähtevän keulimaan ja opettelen huomaamaan, jos asiat muuttuvat hyvästä draivista negatiiviseen pakonomaiseen suorittamiseen.

Suhtaudun todella intohimoisesti melkeinpä kaikkeen, mitä teen ja välillä on tosi vaikeaa tehdä puolivaloilla mitään. Tämä on johtanut silloin tällöin siihen tilanteeseen, etten enää itsekään tunnista, milloin olisi järkevämpää hieman hellittää.

Tällä hetkellä kalenterissa on melko täyttä ja kiirettä piisaa. Nyt on siis hetki ottaa oppimani asiat käyttöön ja tunnustella koko ajan, että missä vaiheessa kroppa tai mieli viestii kovasta väsymyksestä.

Uskon, että oman fiiliksen tunnustelu koko ajan sekä fyysisen että henkisen jaksamisen suhteen on tosi oleellista tällä hetkellä ja avain siihen, että tästä vuodesta tulee mahtava. Merkit siitä, että olen oppinut viime vuodesta, on nähtävissä monellakin saralla. Olen vähentänyt iltaisin ruutuaikaa, jättänyt treenejä välistä väsyneen olon vuoksi ja toisaalta ottanut rennomminen esimerkiksi ruokavalion suhteen.

Tavoite on pysyä terveenä

Ammatillinen kasvu

Toiveeni ja tavoitteeni tälle vuodelle on myös ammatillinen kasvu. Tämä blogi on kasvanut alle vuodessa aivan valtavasti ja kovasti olen tehnyt töitä blogin eteen. Toisaalta päivätyössäni hakusanamainonnan konsulttina, olen päässyt kehittymään aivan valtavasti ammatillisesta näkökulmasta myös.

Seuraava tavoite olisi tehdä töitä erityisesti yhteistyökumppaneiden suuntaan ja hankkia mieleisiä yhteistyösopimuksia lisää. Motivoidun aivan valtavasti yhteistyökuvioista ja nautin kovasti niiden tekemisestä. Kyseessä on myös win-win -tilanne, jossa pystyn tarjoamaan yhteistyökumppaneille jotain ja toisaalta saamaan itse vastavuoroisesti asioita kumppaneiltani. Pystyn erityisesti kumppanuuksissa hyödyntämään päivätyöni taitoja myöskin.

Tämä blogi on ollut myös täydellinen opiskelualusta sille, miten tehdään omat sivut, hypätään maailmaan josta en käytännössä tiennyt mitään, optimointia eri sisällöille ja analytiikan hyödyntämistä sisällön tekemisessä. Todella tärkeitä asioita, joiden opettelu jatkuu joka päivä ja toisaalta näiden asioiden oppiminen tarjoaa omia haasteita ratkottavaksi.

Olen myös pohtinut laajemmin strategiaani, miten kasvattaa lukijamäärää, millainen sisältö kiinnostaa, suunnitellut tulevaa vuotta ja ennen kaikkea tehnyt bloggaamisesta systemaattisempaa. Strategian suunnittelu helpottaa myös tavoitteiden ja toiveiden toteuttamisen.

Tavoitteena on ammatillinen kasvu

Nauti matkasta

Tämän vuoden toive on nauttia enemmän tästä matkasta. Kamppailin viime vuoden aikana useaan otteeseen tunteen kanssa, etten oikein nauttinut matkastani. Nyt vihdoin tuntuu, että matka on juuri sellainen, kun sen pitääkin olla.

Toiveeni on siis nauttia tänä vuonna joka ikisellä solullani matkastani kohti tavoitettani ja näyttää nautinto myös teille lukijoille. Mehän eletään täällä vain kerran ja päivääkään ei kannattaisi hukata murehtimiseen. Vuoret ovat mielessä ihan joka päivä ja fiilistelen tulevaa vuotta jo nyt.

Tavoitteena on nauttia matkasta

Onko kiireen määrä vakio?

Törmäättekö arjessanne kiireeseen? Et ehdi ehkä tekemään kaikkea, mitä toivoisit ehtiväsi tekemään. Tuntuu, että on koko ajan tuli persuksen alla? Kirjoitin vuosi sitten vinkkini kiireiselle ihmiselle. Nyt vuosi myöhemmin kuitenkin törmään samaan asiaan, sillä tuntuu, että on kiire.

Siksi olen päätynyt pohtimaan, että onko kiireen määrä vakio?

kiire

Onko kiireen määrä vakio?

Oikeasti luulen, että tässä elämässä ongelmien, kiireen, haaveiden ja toivein määrä on aikalailla vakio. Me ihmiset taidetaan kaikki olla siinä mielessä vähän ahneita, että yhden tavoitteen tai etapin tullessa valmiiksi, haaveilemme jo seuraavasta. Tiedättehän sen tunteen, että ”mä tarviin tuon uuden vaatteen, tarvikkeen, tietokoneen, elämää helpottavan tuotteen”? Ainakin minä huomaan tarvitsevani monia asioita ihan jatkuvasti.

Sama tarve pätee tekemiseen ja sitä kautta myös kiireeseen. Tästä voisi kehitellä mahdollisesti myös jonkin asteen yhtälön? On tarve tuntea itsensä tärkeäksi ja tehdä paljon asioita, sitten huomaat olevasi tämän erilaisten projektien tekemisen tarpeen vuoksi kiireinen. Yhtälön yhtäkuin merkin toisella puolella on vakio. Kiireen määrä on siis vakio.

Nautin itse ihan valtavasti kiireestä sen vuoksi, että myös sillä saan myös kiireisenä paljon aikaiseksi. Kiire on myös hyvä motivaattori saada asioita aikaiseksi. Kiire ajaa ihmiset tekemään asioita tehokkaammin, suunnittelemaan aikatauluja ja toimimaan paineen alla. Nämä ovat kaikki hyviä taitoja ja olen itse huomannut tekeväni samat asiat lähes tuplasti nopeammin kiireen alla kuin ilman kiirettä.

Miettimässä uusia projekteja

Kiirevakiolla on kuitenkin huonot puolensa. Minusta tulee samaan aikaa sählääjä ja unohtelija. Saatan unohtaa asioita, jotka ovat olleet juuri mielessä. Nimet eivät painu mieleen, unohdan mitä olin juuri sillä hetkellä tekemässä tai saatan soheltaa siten, että hetkessä huomaan menettäneeni tunteja aikaa johonkin aivan turhaan hommaan. Kiirevakiolla on siis myös kustannus, jota voidaan kutsua myös sähläämiskustannukseksi.

Sähläämiskustannus on sellainen kustannus, joka tulee kun kiireessä sähellät: unohdat ostaa junalipun ajoissa ja viime hetkellä se maksaa paljon, kiireessä kaadat juuri ostetun take away -kahvin tai uskokaa tai älkää, olen rikkonut useamman paidan ottaessani paitaa liian voimalla pois päältä kiireessä.

Kiire on siis positiivinen asia, kunhan muistaa hengittää ja ennen kaikkea priorisoida. Tätä varten kirjoitan itse to do -listaa. Mietin tärkeimmät asiat ja arvotan ne listallani tärkeysjärjestykseen. Kyse on asioiden muistamisesta, mutta ennen kaikkea mielen rauhan hankkimisesta itselleni.

Kiire on minulla vakio ja positiivinen asia

Uskon, että kiirevakio on myös luonnekysymys. Toisillahan ei ole ikinä kiire, minnekään. Toisilla on kiire, aina. Ja sitten on meitä näiden kahden ääripään välistä. Mistä tämä johtuu? Hyvä kysymys. Luulen, että kyse on vain siitä, miten hyvin olet löytänyt sinua inspiroiva asian ja millainen yleistason positiivinen draivi sinulla on niiden toteuttamisessa. Toisaalta paljonhan myös vaikuttaa se, onko kiire kiireiselle positiivista vai negatiivista.

Viisi vinkkiä hiihdon aloittamiseen

Ehdin olla 12 tuntia kotona, ennen kuin rupesin jo suunnittelemaan, minne sitä seuraavaksi lähtisi. Viikonloppu oli edessä ja teki mieli päästä hiihtämään. Otin junan alle ja tulin Lahteen äitini luo. Lahdessa on maa valkoisena ja useammassa paikassa hiihtoladut ovat ajettu ja hyvässä hiihtokunnossa.

Aloitin tänä talvena useamman vuoden tauon jälkeen hiihtämään ja olen ollut aivan super innoissani siitä, miten hauskaa ja hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on. Ensimmäiset kerrat olivat myös aika haastavia, sillä sykkeet huitelivat ihan tapissa ja jokaisessa mäessä tuntui, että lenkki loppuu siihen paikkaan. Nyt olen kuitenkin hiihtänyt jo useamman kymmentä kilometriä ja saanut siskoni mieheltä hiihto-opetusta. Millaisia vinkkejä antaisin hiihdon aloittamiseen tällä kokemuksella?

  1. Hiihto on välineurheilua

Kuten jo aiemmin kirjoitin, hiihto on välineurheilua. Tämä on valitettava tosiasia, jonka hyväksyminen ja ymmärtämisen jälkeen teet hiihtoharrastuksen aloittamisesta itsellesi huomattavasti mukavampaa.

Viisi vinkkiä hiihdon aloittamiseen

Satsaa kunnon välineisiin, joilla voit mukavasti hiihtää seuraavan muutaman vuoden. Hiihdin itsekin muutaman ensimmäisen kerran aivan vääränlaisilla suksilla, monoilla ja sauvoilla. Nyt uusilla ja kunnollisilla välineillä hiihtäminen on ihan eri laji. Suksi ei luiskahda alta, sauva on jämäkkä ja monot tukevat kunnolla nilkkaa.

  1. Kilsoja, kilsoja, kilsoja

Kilsoja, kilsoja, kilsoja… Niitä me aloittelijat tarvitaan. Kuten monessa muussakaan asiassa, myöskään tässä ei ole oikotietä onneen.

Olen huomannut, että jokaisen hiihtokerran aikana on helpompaa ja mukavampaa. Sykkeet ovat madaltuneet jokaisella kerralla ja toisaalta vauhti on myös kasvanut jokaisen hiihtokerran aikana. Ylämäkeen on mukavampi hiihtää ja tasaisella on mukavampaa ja rennompaa mennä eteenpäin.

Hiihtämässä Lahdessa

Ennen kaikkea kilsat ovat tehneet suksen päällä olemisen mukavammaksi. Ensimmäisillä kerroilla kaaduin muutaman kerran jokaisella hiihtokerralla ja aina vasemman suksen puolelle. Nyt suksen, etenkin vasemman suksen päällä oleminen on muuttunut mukavammaksi ja kaatumiset ovat loppuneet.

  1. Hanki hiihto-opettaja

Kysy neuvoa ja hanki kokenut opettaja. Hiihto on myös tekniikkalaji ja jos hyppäät suksien kyytiin vuosien tauon jälkeen, on todennäköisesti paikallaan myös hiihto-opetuksen ottaminen.

Onko lähipiirissäsi hyviä hiihtäjiä? Kysy heiltä apua, videoi tekemistäsi ja pyydä heiltä kommentteja.

Hiihto-opetusta on myös mahdollista ostaa. Esimerkiksi Vierumäellä on mahdollista ostaa liikunnanohjaajilta (jotka osa ovat entisiä kilpahiihtäjiä) hiihtotunteja. Tämä ei ole yhtään hassumpi idea jos matkaat esimerkiksi Helsingistä Vierumäelle hiihtämään.

  1. Sopivat vaatteet

Hiihtäessä on myös tärkeää, että sinulla on hyvät vaatteet hiihtämiseen. Tätä voisi verrata esimerkiksi juoksemiseen. Ethän lähde juoksulenkille untuvatakissa ja farkuissa? Siksi et myöskään halua tukehtua kuumuuteen hiihtoladulla samoissa vaatteissa. Uskokaa pois, näitäkin näkee tuolla ladulla.

Itse käytän merinovillakerrastoa, talvijuoksutrikoita, softselltakkia ja juoksupipoa. Oikeastaan täysin samoja vaatteita kuin juoksulenkillä. Hiihtäessä tulee nopeasti lämmin ja ladulle ei kannata lähteä toppavaatteissa.

  1. Lämmintä juotavaa

Suosittelisin, että kaikki ottavat ladun varteen mukaan lämmintä juotavaa. On ihana saada hörpättyä nestettä kesken lenkin ja samalla saat pidettyä sopivasti taukoa lenkin aikana.

Fiilis hiihtämisen jälkeen

Alkuun minulla oli ladun verrassa juomapullossa lämmintä juotavaa, mutta sain joululahjaksi hiihtovyön, johon pystyy laittamaan myös juotavaa. Tämä on tosi näppärä, sillä juotava on koko ajan mukana jos lähdet pidemmälle lenkille ja toisaalta vyössä juotava pysyy myös melko pitkään lämpimänä.

Näillä vinkeillä pääset hyvin alkuun, kun lähdet pitkästä aikaan suksien päälle. Hiihtäminen on ihan mahtava tapa olla ulkona näin talviaikaan.

 

Jäätiköllä opittua

Palasin pari päivää sitten Seattlesta ja Mt. Rainierilta. Lupasin kirjoittaa tarkemmin siitä, millaisia taitoja opin reissullani ja millaisia uusia asioita tuli taas kerran opittua kantapään kautta.

Solmut

Ihanat, vaikeat ja haastavat solmut, mutta kuitenkin niin tärkeät jos haluat tehdä jotain kiipeilyyn liittyvää. Aloitettiin solmujen kertaaminen ja uusien opettelu jo ennen itse jäätikölle siirtymistä. Tämä oli hyvä idea, sillä päästiin heti toimiin jäätiköllä ja aikaa ei mennyt kuin solmujen kertaamiseen.

Ensimmäisenä kerrattiin tuplakasisolmu, jonka avulla liitytään köysistöön. Toisin kuin esimerkiksi seinäkiipeilyssä, vuorikiipeilyssä kasia ei sidota suoraan valjaisiin kiinni vaan solmu tehdään ja siihen jätetään ”luuppi”, joka sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen, joka on taas kiinni valjaissa.

Jos köysistössä on esimerkiksi neljä jäsentä, voi köysistön keskellä olevat jäsenet liittyä köyteen perhossolmulla. Perhossolmun tekemiseen eräs nainen antoi aivan mahtavat vinkit ja voisin näistä jossain kohtaa kirjoitella enemmän.

Tupla merimiessolmu taas sopii siihen, kun sidotaan turvanaru eli safety rope valjaisiin.

Solmuja kertaamassa

Köysistössä liikkuminen

Harjoittelimme köysistössä liikkumista ja jäätiköllä kommunikointia. Tärkeää on koko ajan pitää hyvä keskusteluyhteys köysistön muiden jäsenten kanssa ja kommunikoida maaston vaihteluista. Railoista ja muista tulevista maaston vaihteluista kerrotaan köysistössä aina sinun takana tulevalle henkilölle.

Harjoittelimme myös, miten pelastetaan kaveri railosta jos köysistössä on useampi henkilö.

Köysistössä liikkumista harjoiteltiin jäätiköllä

Kiinteässä köydessä kiipeäminen

Harjoittelimme kiinteässä köydessä kiipeämistä. Useilla vuorilla kuten esimerkiksi Everestillä kiivetään kiinteissä köysissä ylös. Tämä tarkoittaa sitä, että köydet ovat asetettu sinne useimmiten sherpojen toimesta ja kiipeilijät sitten käyttävät köysiä hyväksi kiipeilyssä.

Kiinteää köyttä kiivetään nousukahvan avulla, joka liikkuu köydessä ylöspäin ja mahdollistaa etenemisen ylöspäin sekä estää valumisen alaspäin. Nousukahva kiinnitetään valjaisiin slingin avulla ja se on hyvä pitää maksimissaan käden mittaisena.

Jääkiipeily

Pelastautuminen

Jos vuorilla putoaa, on hyvä osata self-arrest -tekniikka, jossa jäähakun avulla nopeasti pyritään pysäyttämään tippumisesta aiheutuva vauhti. Harjoittelimme tätä juoksemalla loivaan alamäkeen ja ottamalla vauhtia ihan kunnolla ja sitten oikeaa tekniikkaa käyttäen pyrimme pysäyttämään vauhdin. Tekniikka on hyvä osata, sillä tosipaikan tullen aikaa pelastautumiseen ei ole kovinkaan kauan.

Railopelastautumista harjoittelimme myös ja sitä, miten pelastaa kaveri railosta. Tätä varten rakentelimme Z-taljan ja nostimme ensin painavaa kassia ja sen jälkeen toisiamme railosta. Tämä railopelastautuminen on myös sellainen asia, jota minun todella täytyy kerrata, sillä se on haastava ja vaatii oikeasti asian syvällistä ymmärtämistä.

Menossa seuraavalle rastille opettelemaan uusia taitoja

Lumivyöryt ja lumiluola

Kurssilla opeteltiin myös lumivyöryjen anatomiaa ja sitä, mistä tunnistaa vyöryvaaran. Tämä on myös aihe, johon minun täytyy vielä tutustua syvällisemmin lisää. Aihe on todella kiinnostava, mutta samaan aikaan monimutkainen ja haastava. Vyöryjen syntymisessä on tärkeä ymmärtää se, että millainen lumikerrostuma on ja milloin on suurin vaara vyöryn syntymiseen.

Kaivoimme myös ison lumiluolan, jossa oli mahdollista nukkua. Lumiluolan rakentamisessa on oleellista se, että sen rakentaa ensinnäkin tarpeeksi isoksi. Aukko luolaan ei saisi olla liian iso ja oviaukon kohdalle kaivetaan hiukan syvempi kuoppa, jotta kylmä ilma jää kuoppaan ja nukkumispaikka jätetään hiukan korkeammalle, jotta lämmin ilma nousee nukkuessa lumiluolan ”yläkerrokseen”.

Rakentamassa lumiluolaa

Opin aivan valtavasti siihen nähden, että olin reissussa kymmenen päivää. Osa taidoista oli kertausta aiemmilta jääkiipeilykursseilta, osa oli täysin uutta ja esimerkiksi juuri tuo lumiluolan rakentaminen ja sisällä nukkuminen oli aivan uusi kokemus.

PS. Opin, että passi kannattaa aina pakata vesitiiviiseen pakkaukseen. Kosteutta oli teltassamme sen verran, että passi oli aivan läpimärkä ja viimeisen päivän vesisade kasteli sen entisestään. Hetken jo luulin, etten pääse maasta pois repaleisen passini kanssa.

Seattle ja Mt. Rainier

Moikka moi pitkästä aikaan! Ja terveisiä Mt. Rainierilta!

Saavuin tänään aamupäivällä Seattlen jäätikkökurssilta ja nyt on pientä aikaeroväsymystä havaittavissa. Tosiaan aikaeroa on huimat kymmenen tuntia ja keskellä päivää tuntuu, että olisi keskiyö. Tästä se aikaero taas kuitenkin alkaa taittumaan oikeaksi.

Seattle

Matkani alkoi siten, että saavuin Seattleen juuri ennen uuden vuoden vaihtumista. Olin matkustanut lähes 20 tuntia ja painuin suoraan hotellin sänkyyn ja nukkumaan. Seuraavana aamuna tarkoitukseni oli siirtyä Olympia-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 80 kilometriä Seattlesta etelään.

Ehdin viettää Seattlessa kaksi päivää matkan loppupuolella. Kiertelin uuden kaverini kanssa keskustassa, kävimme pohjoisessa katsomassa aivan upeaa maisemaa korkealta sillalta ja söimme ehkä elämäni parasta pizzaa viimeisenä iltana. Seattlessa on paljon tosi kivoja puistoja, joissa voi vierailla ja ajan saa kulumaan helposti kaupunkia kiertelemällä.

Olin yötä ensin jäätikkökurssilla olleiden paikallisten kavereiden vanhempien luona ja sitten pari viimeistä yötä hotellissa aivan Space Needle -nimisen tornin vieressä.

Space Needle

Olympia

Toisena päivänä siirryin bussilla Seattlesta Olympiaan. Matka kesti noin 1.5 tuntia ja taittui nopeasti ihastellessa upeita vuorimaisemia.

Olympiassa majoituin jäätikkökurssin pitäjän kotona ja siellä oli lähes kaikki muutkin kurssille osallistuneet ihmiset. Olympia on pieni 65 000 ihmisen kylä ja siellä isoimmat nähtävyydet ovat meren rannalla kävely ja kaupungintalo. Olympia on myös Washingtonin osavaltion pääkaupunki.

Olympia

Kurssilla oli 20 osallistujaa. Suurin osa osallistujista oli ympäri Yhdysvaltoja: muun muassa Texasista, Denveristä, New Yorkista ja Philadelphiasta. Minä tulin Suomesta ja yksi mies oli tullut Singaporesta.

Olympiassa kävimme vielä kaupassa ja hankkimassa viimeisiä kiipeilyvarusteita jäätikköä varten. Tutustuin myös amerikkalaiseen aamiaiseen, sillä söimme kurssilaisten kanssa pari erilaista aamiaista ensimmäisen päivän aikana.

Minulta kyseltiin paljon, miten olin saanut tietää tästä kurssista ja miksi saavuin. Ihmisiä tuntui kiinnostavan paljon, miksi suomalainen nainen tulee maailman toiselta puolelta juuri Olympiaan. Varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa ylipäätään.

Mt. Rainier

Seuraavana päivänä siirryimme sitten kohti Mt. Rainierin kansallispuistoa. Päivän aikana oli tarkoitus myös siirtyä ensimmäiselle leiripaikalle. Tarkistimme vielä kerran kaikki varusteet ja teltat ja jaoimme telttakaverit. Jaoin teltan texasilaisen Tylerin kanssa, joka oli oikea elämäntapaseikkailija. Hän viettää vuodesta puolet kiipeillen ympäri Jenkkejä ja asuen autossaan ja toisen puolen hän työskentelee palomiehenä. Tyler opetti myös minulla paljon uusia taitoja, kuten uusia solmuja. Parempaa telttakaveria ei olisi oikeastaan voinut edes toivoa.

Teltassa ensimmäisellä leiripaikalla

Liikuimme kohti leirejä aina lumikengät jalassa. Uskokaa tai älkää, tämä oli myös minulle ensimmäinen kerta lumikengät jalassa. Kannoimme kaikki normaalisti omat tavarat ja rinkkani painoi lähtövaiheessa noin 20 kiloa. Kävely oli kuitenkin mukavaa ja etenimme aina melko rauhallista vauhtia eteenpäin. Tämän kokemuksen jälkeen minun tekee mieli päästä myös kävelemään lisää lumikenkien kanssa ja toivottavasti siihen tulee tilaisuus vielä tänä talvena uudestaan.

Lähtövalmiina kohti leiriä

Ensimmäinen päivämme oli aivan upea, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aurinko lämmitti kasvoja. Pärjäsin ohuella paidalla, kun kävelimme kohti ensimmäistä leiriä.

Silmien edessä alkoi näkymään vuoria joka puolella. Korkein ja mahtavin eli Mt. Rainier oli kuitenkin koko ajan edessä päin. Levottomuus hävisi heti, kun päästiin kävelemään lumelle ja pitkä matkustaminen tuntui olleen vaivan arvoista tässä kohtaa.

Mt. Rainier

Maisemat olivat siis tälläkin kertaa aivan huikeat ja oli ihana nauttia kunnon talvimaisemasta ja talvisesta säästä. Auringon laskettua lämpötila alkoi painumaan nollan alapuolelle ja teltassa oli mukava loikoilla makuupussin sisällä ja sulattaa lumesta kuumaa vettä juotavaksi.

Auringonlasku ensimmäiseltä päivältä

Seuraavissa postauksissa käyn sitten läpi hiukan kurssin tarkempaa sisältöä ja sitä, mitä oikein opin kurssilla ja mitä haluaisin vielä oppia lisää. Pysykää siis kuulolla!