Vuoden 24 tilinpäätös

Kiitos ystävät onnitteluista! Eilen täytin siis 25-vuotta ja jonkinlainen neljännesvuosisadan haamuikä on nyt saavutettu. Kirjoitin vuosi sitten ikävuoteni 23 tilinpäätöksen ja nyt onkin aika katsoa, mitä sain aikaan ikävuoden 24 aikana.

Ikävuosi 24 alkoi melko ikävissä merkeissä. Olkaluu oli juuri katkennut ja heti perään polvesta hajosi kierukka. Olin pyörätuolissa ja mietin, mitä sitä enää uskaltaa urheilullisessa mielessä edes toivoa elämältään. Ryvin ihan kauheassa itsesäälissä ja siltä se varmasti ulkopuolisistakin näytti. Tuntui, ettei mitkään lohdutuksen sanat auttaneet ja ihan oikeasti oli kriisin paikka.

Katkenneen käden kanssa vappuhulinoissa

Pian kuitenkin kesän alkaessa aloin saada lupia tehdä hiukan enemmän. Pääsin ulos, pyöräilin sisällä, pääsin ulos soutamaan ja telttailemaan. Kesällä myös jumpattiin ja kuntoutettiin paikkoja. Kuntouttaminen oli kovaa työtä ja aika on kullannut hiukan muistot näistä hetkistä. Selvisin ja koko ajan progressiivisesti mentiin parempaan suuntaan ja itsetunto alkoi taas kohentua. Liike oli todellakin lääke sekä mielelle että kropalle.

Polvea ja kättä kuntouttamassa

Olin asettanut elokuun ensimmäisen päivän takarajaksi, jolloin piti päättää lähdenkö Baruntselle eli kokeilemaan ensimmäistä 7000 metrin vuortani. Kevään loukkaantumisten aikaan oli tullut aika selväksi, että kyseessä olisi aika epärealistinenkin tavoite ja riskit olisivat aika isot. Päätin, etten lähde vaan lähden syksyn lomallani Kilimanjarolle Tansaniaan ja sieltä safarille ja Sansibarille. Jotta tässä ei ollut kaikki, niin lensin suoraan Afrikan lämmöstä Leville vielä muutamaksi päiväksi talviurheilemaan.

Onnellisena Kilimanjarolla

Kilimanjaro oli yksi iso ja hieno saavutus 24 ikävuoden aikana. Se oli piste, jossa epäilykset unohtuivat ja olin aivan onneni kukkoloilla, sillä olin vihdoinkin tekemässä sitä, mistä oikeasti nautin. Vuorilla ja jokainen itkun ja epätoivon hetki oli ansaittu vielä onnistuneen huiputuspäivän aikana. Matka oli muutenkin todella onnistunut, sillä tutustui monen moneen uuteen ihanaan ystävään ja Afrikka oli lumoava ja niin erilainen kuin olisin osannut edes kuvitella.

Kiitospullat Tulikouralle

Afrikan ja Lapin upeiden tuntureiden ja hiihtämisen jälkeen oli reissukrapula. Teki mieli mennä, kun vihdoinkin oli päässyt reissaamisen makuun. Mietin, että minne voisin lähteä, jossa pääsen haastamaan itseäni ja oppimaan vuorilla tarvittavia taitoja. Löysin jäätikkökurssin Seattlesta ja aikalailla hetken mielijohteesta myös ostin liput Yhdysvaltoihin.

Mt. Rainier

Syksyllä painettiin kovasti töissä hommia ja joulun jälkeen lähdin Jenkkeihin jäätikölle. Matka oli monella tapaa erikoinen ja erityisen opettavainen. Uusia taitoja, omalle epämukavuusalueelle astumista, uusia ystäviä ja ennen kaikkea oppimista. Olin inspiroitunut ja innostunut, sillä opin aivan valtavasti uusia asioita kurssin aikana.

Palasin kotiin ja taas kerran tuntui, että vuorilla oleminen ja kiipeily on juuri sitä, mihin minut on luotu ja miksi elän. Tunsin valtavaa onnellisuutta ollessani ulkona ja vuorilla. Hengittäessäni raikasta ilmaa ja katsellessani upeita maisemia. Opin, tutkin ja löysin paljon uusia puolia itsestäni. Jouduin myös astumaan ja olemaan omalla epämukavuusalueellani. Välillä hävetti ja toisella hetkellä nauratti, mutta elin sentäs hetkessä ihan koko ajan.

Jääkiipeilemässä

Siitähän se ajatus sitten lähti. Jenkkikavereiden kanssa rupesimme suunnittelemaan matkaa. Ensin Meksikoon ja sitten kohteeksi vaihtui Colorado. Ostin lennot Coloradoon ja sovin, että olen ylityövapaalla töistä. Kevät olisi painettava kovasti hommia töissä, jotta yllättäen ja suunnittelematon matka toteutuisi. Ennen Coloradoa olisin vielä viikon hiihtämässä Levillä.

Coloradossa lumikenkäilemässä

Löysin vuosien tauon jälkeen myös ladulle. Olin sanonut, etten ikinä hiihdä ja kas kummaa, muutaman kokeilun jälkeen olin aivan koukussa myös hiihtämiseen. Vuoden 24 ikävuoden aikana lajeihin uusina tulivat myös olympiasoutu, polkujuoksu, jääkiipeily, seinäkiipeily ja uinti. Paljon uusia lajeja, joista olen iloinen. Ja tosi paljon uusia treenikavereita, joista olen myös tosi onnellinen. He ovat haastaneet, kannustaneet ja auttaneet mustien kilsojen yli. Samalla olen kaivannut kovasti myös crossfit-salille takaisin. Kavereita, ilmapiiriä, kovia treenejä ja tavoitteellisuutta.

Olympiasoutamassa

Maaliskuussa sitten lensin Leville ja sieltä suoraan Coloradoon. Matka Coloradoon oli aivan upea ja odottamattoman jännittävä ja siitä teki erityisen jännitäväksi se, että en ollut itse suunnitellut käytännössä mitään koko reissua varten. Minut haettiin lentokentältä ja sitten suunnattiin kohti tuntematonta ja kaikki oli odottamattoman upeaa. Maisemat, hauska seura, uuden oppiminen, tutkiminen, ulkona oleminen ja nukkuminen. Kaikki oli vain jännittävää ja ihan erilaista kuin olisin uskonut.

Vuorilla Coloradossa

Vuoden 24 yksi suurimpia tavoitteita eli matkan tekeminen Everestille otti myös isoja harppauksia. Kävin vuorilla, hankin kokemusta, huomasin omia heikkouksiani, tajusin pienuuteni, jouduin muuttamaan suunnitelmia ja pohtimaan, kuka haluan olla. Kaikki nämä hetket ovat kuitenkin vieneet minua lähemmäs isointa tavoitettani ja se on ihan joka päivä mielessäni.

Vuosi opetti myös paljon nöyryyttä ja kovan työn tekemistä. Mikään asia ei ole tullut ilmaiseksi ja jokaista tavoitetta, matkaa ja saavutusta varten on pitänyt painaa paljon hommia. Nämä tunnit ihan perusduunin eli peruskestävyysharjoittelun, blogin systemaattisen kirjoittamisen, oman yrityksen perustamisen ja monen muun asian parissa on opettanut todella ottamaan asiat nöyrästi. Unelmien eteen on tehtävä töitä ja se tuli selväksi viime vuoden aikana.

Utahin kanioneilla

Ikävuoden 25 suurimpia tavoitteita on oppia lisää. Seuraava iso vuori on jo ihan pian täällä ja sitä varten on nähtävä erityisesti vaivaa. Nyt tavoitellaan isommalla vaihteella unelmia ja seuraava vaihe on pistää kaasua pohjaa isommin. Tämä kaikki pitää tehdä kuitenkin järkevyydellä, jotta vuoden 24 epäonnistumiset ja virheet eivät toistuisi. Niistä olen myös toivottavasti oppinut. Olen myös tosi kiitollinen, millaisia mahdollisuuksia vuosi 24 antoi ja mahdollisti. Tähän isoja tekijöitä on ollut tuki kotona ja töissä. Kiitos, että olette jaksaneet uskoa minuun silloinkin, kun en itse ole siihen jaksanut uskoa! 

Pysythän mukana myös seuraavien vuosien aikana, sillä vauhti tulee vain kiihtymään ja tavoitteet täyttymään. Tästä tulee tosi mielenkiintoiset seuraavat vuodet. 

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.