Taju lähtee

Pyöryttää, sattuu, sydän hakkaa tuhatta, ahdistaa, tuntuu että taju lähtee. Tämä oli vallitseva tunne muutama päivä sitten. Oli jopa pelottavaa tajuta, kuinka lähellä pyörtymistä todennäköisesti kävi. Juoksusta piti vaihtaa crossariin, koska tärähdyn alkoi oksettamaan. Samalla myös tehoja oli laskettava huomattavasti ajatellusta tasosta.

Tapahtuneessa pahointivointikohtauksessa yksi suurin tekijä oli varmasti erittäin huonosti ja vähän nukutut neljän tunnin yöunet. Olin tullut reissusta ja odottanut äitini tulevan iltalennolla omalta reissultaan ja seuraavana aamuna kello herätti aamun ensimmäiseen junaan, jotta kerkesin opiskeluhommien pariin tarpeeksi ajoissa.

Mitä opin: oman kehon kuunteleminen on kohtalokkaan tärkeää sekä arkisessa elämässä että vuorilla. Eilen kirjoitin vuoristotaudista, jonka välttämisessä juuri tuo oman kehon kuuntelu on tärkeää. Tämä episodi osoitti sen, että oppiminen on tässä kohtaa vielä kesken.

Unen merkitys korostuu kun yrittää treenata kovaa ja opiskella. Molempia tehdessä virkeästä olosta on huomattavasti apua, eikä pienet vastoinkäymiset tunnu ylitsepääsemättömiltä seiniltä edessä. Onneksi taas normaalin arjen alkaessa on helppo päästä normaaliin unirytmiin. Olen sikäli onnekas ihminen, että olen kärsinyt pienistä uniongelmista vain muutaman kerran elämässäni. Nykyään asiat ovat jopa niin hyvin, että mielestäni minulla on ongelmia jos uni ei tule kymmenessä minuutissa. KYLLÄ! 10 minuuttia on lyhyt aika, mutta nopeimmillani saatan illalla nukahtaa kesken lauseen tai puolessa minuutissa. Harvemmin edes muistan, että olisin yrittänyt saada unta. Se vain tulee.

Tästä nukahtamistaidosta täytyy kyllä olla kiitollinen, sillä voin vain kuvitella millaista tuskaa nukahtamis- tai uniongelmat voivat ihmisen psyykeelle tehdä.

Ei muuta kuin unta palloon ja terveisiä nukku-Matille!

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.