Artikkelit

Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

 

Miksi kannattaa lähteä vuorille?

Tämän päivän joulukalenterin luukussa on juoksuvideo Seurasaaresta. Sen innoittamana olen tänään miettinyt, että miksi kannattaa lähteä vuorille.

Haasteet

Ainakin itselleni vuorille lähteminen on iso haaste. Se on haaste fyysisesti, mutta myös henkisesti. Vuorille lähtemisessä ja vuorilla olemisessa on oikeasti minun mielestäni omien rajojen venyttämisestä ja niiden rajojen voittamisesta.

Haasteiden myötä olen myös oppinut itsestäni todella paljon. Tiedän, miltä tuntuu tehdä oikeasti jonkin asian eteen kovasti töitä. Näitä taitoja voi muuten hyödyntää ihan kaikessa elämässä.

Vuorilla Kilimanjarolla

Oikeasti Everestin valloittamisessa on kyse pohjimmiltaan haasteiden voittamisesta ja kokonaisvaltaisen suunnitelman sekä projektin toteuttamisesta alusta loppuun. Matka on ollut tähän mennessä hyvinkin erilainen, mitä kuvittelin ja erityisesti matka on ollut täynnä erilaisia haasteita, jotka minun on täytynyt keinolla tai toisella voittaa.

Motivaatio

Olen todella tavoiteorientoitunut ihminen oikeastaan lähes kaikessa, mitä teen. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tavoitteiden ollessa kohdillaan, on minulla myös motivaatiota toteuttaa haaveitani.

Minulle vuoret ovat yksi isoimmista motivaation lähteistä. Vuoret ovat motivoinut minua kuntoutumaan loukkaantumisista, treenaamaan silloinkin kuin ei olisi huvittanut tai motivoinut nipistämään joistain arjen mukavuuksista ajatellen, että rahat ovat sitten käytettävissä vuorilla.

Vuoret ovat motivaationi

Minulta on joskus kysytty, että miten oikein olen jaksanut jatkaa kaikista vaikeuksista huolimatta. No ihan siitä syystä, että motivaatio on ollut kohdillaan ja halu toteuttaa omia haaveita, on ollut todella kova.

Vuorille kannattaa lähteä siitäkin syystä, että silloin sinulla on selkeä tavoite ja todennäköisesti myös motivaatiota tehdä töitä asioiden eteen. Tiedät, että kannattaa treenata, harjoitella henkisesti ja valmistautua muuten vuorilla kohdattaviin haasteisiin.

Uudet ystävät

Retkikunnat tarjoavat yhden otollisimmista hetkistä tutustua todella samanhenkisiin, mutta usein hyvinkin eri lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Olen solminut vuorilla niin monta elinikäistä ystävyyssuhdetta, että en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkään montaa uutta ystävää.

Uusia ystäviä

Parasta on tietää, että todennäköisesti tulen tulevien vuosien aikana saamaan entistä enemmän samanhenkisiä uusia ystäviä. Oikeasti odotan joka kerta entistä enemmän vain sitä hetkeä, että tapaan täysin tuntemattoman retkikunnan ja pääsen tutustumaan uusiin tyyppeihin. Osaan ärsyttävällä tavalla olla välillä vähän liiankin innostunut tästä.

Loputon luonnon kauneus

Kuitenkin lopulta vuorilla nauttii siitä loputtomasta kauneudesta, jonka luonto meille tarjoilee.

Nepalin maisemat 2014

Minä en ainakaan kyllästy näihin maisemiin, en sitten ollenkaan. Joka kerta, kun katson kuvia, palaan näihin hetkiin ja siihen tunteeseen, minkä sielu saa täyteen vuorimaisemista. Sitä on jopa hiukan vaikeaa kuvailla, mutta uskokaa pois: luonto on aivan häkellyttävän kaunista. Ja se on paljon kauniimpaa omin silmin kuin näissä kuvissa.

Kannattaako siis lähteä vuorille? Ehdottomasti! Syysi voivat olla mitä tahansa, mutta suosittelen kokeilemaan.

 

Jos tästä tapaturmasta voi keksiä hyvää…

Jos käden tapaturmasta voi keksiä hyvää… Niin olen tajunnut, kuinka ihania läheisiä ihmisiä minulla on ympärilläni ja erityisesti hädän hetkellä heidän tukensa on ollut ihan huikeaa.

Vietän paljon aikaani Crossfit Central Helsingin salilla, sillä treenit ovat kuuluneet viimeisen vuoden aikana hyvin tiiviisti normaaliin arkeeni. Vaikka olen ollut kuntoutujana hyvinkin pitkään, niin silti olen treenannut hieman soveltaen koko ajan.

Crossfitin yksi oleellinen asia salin lisäksi on se yhteisö, joka salilla on. Yhteisön tuella tehdään ihmeitä. Ylitetään itseään, jaetaan murheet ja tsempataan toisia jatkamaan. Jo polven kuntoutumisen aikana sain todella paljon tsemppiä läpi syksyn ja alkutalven. Olin ihan ihmeissäni, että todella tämä yhteisö tukee minua silläkin hetkellä, kun on vaikeaa.

Kun käden tapaturma sattui, oli taas salin yhteisö tsemppaamassa minua. Ensin minua hävetti aivan sairaasti se, mitä tapahtui. Hävetti sen takia, että taas minusta tulee kuntoutuja ja miten voin tunaroida noin pahasti. Uskon, että suurin osa tästä häpeän tunteesta oli kuitenkin pääni sisällä.  Oikeasti jengi oli ilmeisen huolissaan siitä, mitä tapahtui ja kyseli minusta valmentajilta.

Nyt viime perjantaina kun sain luvan taas hikoilla, olen käynyt salilla treenaamassa. Yhteisö on taas tukena uudessa tappelussa kohti kuntoutumista. Yhteisö tukee, vitsailee ja kuuntelee, kun siihen on tarvetta. Yhteisö on kuin paluu uintiaikoihin: puhutaan yksilöurheilusta, mutta jengi harjoittelee kuitenkin yhdessä.

Koko tämän vuoden, jonka olen treenannut Centralilla, olen saanut joka päivä asiantuntevaa valmennusta, uusia ihania ystäviä ja uutta puhtia tehdä hommat aina vaan kovemmin ja paremmin. Näiden tsemppien myötä uskalsin myös varata tulevan matkani: uskon, että matkalle lähteminen on oikeasti mahdollista ja minulla on ympärillä myös ihmisiä, jotka siihen uskovat.

Olen todella kiitollinen siitä, että tajusin tapaturman keskellä, että minulla on todella ihania ystäviä sekä salilla että salin ulkopuolella. He eivät pelkää kysyä miten menee, he jaksavat katsoa itkua ja jaksavat kuunnella. He jaksoivat myös käydä katsomassa minua sairaalassa ja nyt sitten myöhemmin täällä kotona. Olen hyvin onnellinen siitä, että minulla on rakkaat ystäväni teidät. Näitä ystävyyssuhteita haluan vaalia myös tulevaisuudessa.

Jos tästä voi keksiä jotain hyvää, niin tajusin, miten hyviä ystäviä minulla on. Kiitos, että olette olemassa.

Retkikunnan merkitys

Mitä retkikunta merkkaa minulle? Olen pohtinut muutaman viimeisen päivän aikana retkikunnan merkitystä itselleni.

Retkikunta on se ryhmä, johon vuorilla tukeudun. Olen ollut aina avoimilla retkikunnilla mukana, joka tarkoittaa sitä, että retkikunnan jäseneksi voi ilmoittautua käytännössä kuka tahansa. Minulla on aina ollut joku tuttu retkikunnassa eli tukea ja turvaa on siinä mielessä aina löytynyt.

Retkikunnan merkitys korostuu kun lähdetään olosuhteisiin, joissa korostuu ihmisten hyvät ja huonot puolet. Vuorilla on vaikea esittää ja ihmisten todellinen luonne todennäköisesti tulee vahvasti esille. Päätä särkee, heikottaa, ruoka ei maistu, jalkaan saattu ja mitä ikinä tapahtuukin, koko retkikunta myös usein tämän saa tietää. Myös kaikki ilon hetket jaetaan retkikunnan kanssa, sillä iloa syntyy hyvästä säästä, upeista maisemista, hauskoista vitseistä ja yhteisöllisyydestä.

Minulla on ollut jokaisella retkikunnalla todella hyvä tuuri, sillä retkikunnat ovat olleet ihan loistavia! Jokainen on ollut hyvin erilainen, mutta jokainen täysin ainutlaatuinen. Se, mikä retkikuntia on yhdistänyt on se, että olen saanut jokaiselta retkikunnalta uusia ystäviä, ihmiset ovat olleet hyvin yhteen hiileen puhaltajia ja olen jokaisen retkikunnan jälkeen ollut yhä inspiroituneempi siitä, mitä vuoret tekee ihmisille ja kuinka nopeasti tuntemattomista ihmisistä tulee hyviä ystäviä.

Kovia tyyppejä ovat ne, jotka ilman retkikuntaa soolona kiipeävät ja arvostan suuresti kiipeilijöitä, jotka näin tekevät. Pidän itse kuitenkin retkikuntajatuksesta, sillä silloin minulla on mahdollisuus jakaa kokemukset niin hyvässä kuin pahassa ja retkikunta yhdistää monta tuntematonta ihmistä jopa ympäri maailmaa siten, että retkikunnan jäsenet pitävät yhtä matkan jälkeenkin.

Retkikunta merkitsee minulla perhettä vuorilla. Aamulla toivotetaan hyvää huomenta ja jaetaan sen hetken fiilikset nukutusta yöstä ja illalla toivotetaan hyvää yötä toivoen hyviä unia. Päivän aikana jaetaan samat maisemat ja nähdään toistensa heikouden ja huipun hetket. Retkikunnasta hioutuu hetkessä yksi tiivis porukka, joka jakaa samat vitsit ja ymmärtää, mistä puhutaan.

Nyt monta uutta ystävää rikkaampana toivon tulevilta retkikunnilta yhtä mieluisia kokemuksia ja odotan, että tapaan uusia inspiroivia ihmisiä vuorilla. Yksi osa vuorilla olemista on olla osa retkikuntaa, jossa ihmiset aidosti välittävät toisistaan kuitenkin tavoitteellisesti kiiveten samaan määränpäähän.

Mitä retkikunta minulle merkitsee? Se on yksi merkittävä tekijä onnistumiseen ja onnistunut retkikunta saa ihmiset taipumaan sellaisiin suorituksiin, joihin ei itse olisi uskonutkaan.

Pelkkää hymyä

Aloitin tyhjentämään kamerani muistikortteja ja puhelimen kuvakokoelmaa, jotta tulevan matkani kuvat mahtuvat kameralle sekä puhelimelle. Samalla hymy nousi korviin, muistoja, joita ei päivittäin muista, mutta kuvien muodossa vievät hetkeksi siihen hetkeen, jonka olen reissussa viettänyt. Etenkin ihmisiä, joiden kanssa olen reissannut tuli kova ikävä – mahtavia ystävyyksiä, yllättävie tilanteita ja tietyn epämukavuuden sietämistä. Olen todella kiitollinen, että olen pystynyt reissaamaan viimeisen vuoden aikana näin paljon. Ja tuleva reissu se vasta kiitollisuutta minussa herättääkin!

Tässä kuvia vielä kevään reissulta: