Artikkelit

Naisena vuorikiipeilyretkikunnassa

Kukaan ei varmaan eilen missannut, mutta toivottelen näin jälkikäteen oikein ihanaa, pinkkiä, suukkojen täyteistä naistenpäivää kaikille naisille! Toivottavasti teitä on siellä ruudun toisella puolella sankoin joukoin.

Vuorikiipeilyssä naisiin törmää harvemmin. Olen kuitenkin tavannut jo useamman suomalaisen sekä ulkomaalaisen supernaisen, jotka ovat erityisen vahvoja ja todella kovia kiipeilijöitä. Ehdottomasti mun idoleita ja esikuvia.

Vuorikiipeily on hyvin maskuliininen maailma ja valtaosa harrastajista ja kiipeilijöistä on miehiä. Se onkin hyvä kysymys, miksi näin on ja minulla on monta hyvää arvausta.

Naiset saattavat lopettaa kiipeilyn siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Harva pienten lasten äiti kiipeilee kasitonnisilla ympäri maailmaa ja vaarantaa oman henkensä ja riskeeraa sitä, että lapset jäävät ilman äitiä.

Hyvää naistenpäivää!

Toisaalta laji on fyysinen ja vaatii monia muitakin uhrauksia, joten ehkä monet naiset sitten haaveilevat jostain toisenlaisista asioita. Monilla naisilla myös riskinottoalttius tuntuu olevan selkeästi pienempi kuin miehillä. Tämä ei sinänsä ole huono asia, sillä riskejä täytyykin punnita todella tarkkaa ja niiden kanssa täytyy olla mahdollisimman rehellinen itselleen.

No, nyt on paasattu, että me naiset ollaan vähemmistöä vuorikiipeilyretkikunnissa. Mutta millaista on olla nainen retkikunnan mukana? Tässä seuraa muutama asia, jotka olen itse huomannut.

Poikien jutut

Juu, reissuilla pitää kestää poikien juttuja. Tiedättekö niitä juttuja, joista välillä ainakin minulla punastuu kasvot ja mietin, että huhhu. Vitsien laatu on myös välillä aika erikoista ja ihan kaikkea ei ehkä kannata ottaa tosissaan.

Poikien juttuihin myös kuuluu mielestäni se, että miesten kanssa on mielestäni jollain tavalla rennompaa toimia. Ei välttämättä ollenkaan stressata siitä, miltä näytetään aamulla, missä käydään vessassa tai onko nyt viikon päällä ollut haiseva paita päällä vai ei. Ei niillä oikeasti ole väliä vuorilla.

Eikä siinä mitään, poikien jutut on mielestäni myös hauskoja. Oikeasti meillä naisilla olisi paljon opittavaa siitä rentoudesta ja rempseydestä, mitä monilla miehillä on.

Vessahommat

Yksi asia, jota miesten voi olla vaikea ymmärtää (ja naisten miesten juttuja), on se millaista on käydä naisena vessassa vuorilla. Se ei olekaan ihan yhtä yksinkertaista kuin miehillä.

Tämä tuntuu hassulta jutulta, mutta välillä se on säätämistä. Aika monet ovat kysyneet, miten köysistössä käydään vessassa ja kyllä, silloin pyydetään muiden köysistön jäseniä kääntämään päätä ja käydään siinä paikassa asioilla. Köydestähän ei meinaa lähdetä yhtään mihinkään, koska aina on riski, että jotain sattuu.

Sinua pidetään kovana naisena

Olen melkein kaikilla retkillä törmännyt erityisen positiiviseen asiaan ja se on ollut se, että minua on pidetty kiipeilevänä naisena erityisen kovana mimminä. Ei sillä, ettenkö olisi, mutta mielestäni retkikunnassa oleminen on täysin normaalia ja sitähän tekee tosi moni muukin.

Naisena minut on otettu huomioon esimerkiksi silloin, kun painavia varusteita on jaettu porukan kesken, olemme istuneet messiteltassa viettämässä aikaa tai ruokaillessa minulle on tarjottu ensimmäisenä ateria. Siis ihan luksusta ja miehet ovat olleet super huomioonottavia. Sehän jos jokin on imartelevaa!

Toisin sanoen, minut on aina otettu huomioon erityisellä lämmöllä ja olen todella otettu siitä.

Lopulta kaikki ovat tasa-arvoisia

Olkookin kiipeilijä nainen tai mies, lopulta vuorilla ollaan tasa-arvoisia. Ja se on aivan mahtavaa. Oikeasti aika nopeasti unohtuu, mitä sukupuolta olet ja kaikkein eniten sillä on merkitystä, miten kohtelet kanssakiipeilijöitä.

En ole kertaakaan kohdannut vähättelyä tai ala-arvoista käytöstä keneltäkään mieheltä tai naiselta retkikunnassani. Tämä kokemus saattaa toki olla vielä edessä päin, mutta toivottavasti ei.

Yhteenvetona: te kaikki ihanat naiset ja miehet, kiitos että olette jakaneet kokemukset vuorikiipeilyretkikunnassa. Ne ovat olleet ja tulevat olemaan erityisen ainutlaatuisia myös seuraavien reissujen aikana

Naistenpäivä

ps. Jos ruudun takana on kiipeileviä naisia tai miehiä, saa ilmoittautua!

Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.