Artikkelit

Colorado: Aspen ja kuumat lähteet

Lensin Helsingistä Denveriin, jossa kaverini olivat minua vastassa lentokentällä. Heti lentokoneesta suoraan hyppäsimme autoon ja aloitimme lyhyen roadtripin kohti Coloradon luontoa.

Olin itse valmistautunut matkaa varten verrattain huonosti, sillä olin ulkoistanut matkasuunnitelmat kavereilleni, jotka olivat käyneet osassa paikoissa jo aiemmin. Toisaalta tämä suunnittelemattomuus oli aika mukavaa, sillä kaikki, mitä eteen tuli olivat täysiä yllätyksiä ja suunnitelmat toisaalta muuttuivat reissun aikana monta kertaa.

Automme lähti Denveristä kohti Aspenia ja vuoria. Aspen on tunnettu muutamasta asiasta: filmitähdistä ja upeista vuorista. Jostain syystä alue on houkutellut julkkikset paikalle ja me mentiin vuorien perässä.

Kohti vuoristoa

Tavoitteena oli siirtyä luontoon trekkaamaan ja telttailemaan. Nyt oli vielä keväinen ajankohta, joten otimme myös lumikengät mukaan jos niitä tarvittaisiin. Ja hyvä oli, että lumikengät olivat mukana.

Lentoni oli Denverissä kahdeksalta illalla ja ajomatka Aspeniin kesti kolme tuntia. Olin nukkunut melkein koko matkan koneessa ja automatkan, mutta nukkumaanmeno venyi pitkälle aamuyöhön. Seuraavana aamuna herättiin sitten ajoissa keittelemään aamupuuroa ja yöunet olivat parilta edelliseltä yöltä aika pienet. Tähän päälle vielä yhdeksän tunnin aikaeroväsymys.

Väsymyksestä huolimatta lähdettiin seuraavana aamuna kävelemään kohti Conundrum Hot Springejä eli kuumia lähteitä. Matkaa oli edessä koko päivän edestä ja nostettiin reippaina rinkat selkään.

Kohti kuumia lähteitä

Tässä kohtaa oltiin jo melko korkealla, sillä aloituspisteessä korkeutta oli 2400 metriä. Tämä tuntuu pieneltä, mutta ainakin omalla kohdallani jo tässä korkeudessa tuntui, että nyt alkaa happea olemaan vähemmän.

Matkaa autolta kuumille lähteille kertyi reilut 16 kilometriä ja käytännössä koko päivä käveltiin ylämäkeen. Nousu oli tasaista ja vasta viimeinen neljä kilometriä oli jyrkempää nousua.

Noususta haastavaa teki upottava, sulava lumi, korkeus ja väsymys. Olin vielä hiihtänyt viikon alle aika reilusti ja jossain kohtaa tämän päivän aikana tuntui, että mä en jaksa kävellä perille asti. Siitä kuitenkin yksi askel kerrallaan lähestyttiin leiripaikkaa ja lohduttavalta tuntui se, että myös matkaseurueen muille jäsenille ylämäki tuntui olevan suhteellisen raskas.

Kahdeksan tuntia myöhemmin saavuimme leiriin, joka sijaitsi 3500 metrin korkeudessa. Sieltä avautui upeat maisemat, jossa joka puolella näkyi vain vuoria, lunta, metsää ja kaiken tämän kauneuden keskellä oli kuuma lähde höyryämässä pakkasilmassa.

Lepohetki kesken päivän

Laitettiin leiri pystyyn ja pulahdimme kuumaan lähteeseen. Ai että, millainen palkinto oli rankan päivän päätteeksi pulahtaa ihoa hellivään kylpyyn. Lähteeseen, joka oli viiden tähden paikalla vuorien keskellä ja tämä paikka oli täysin ilmainen. Päivä oli täytynyt vain kävellä saavuttaakseen tämä paikka.

Kuumat lähteet

Lähde oli niin kuuma, että välillä täytyi tulla vilvoittelemaan pakkaseen. Olimme onnekkaita, sillä koko päivän paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta. Auringossa oli jo lämmin ja osan päivästä pystyi kävelemään kevyellä varustuksella. Auringonlaskun jälkeen ilma viilentyi reilusti pakkasen puolelle ja yöllä oli arvioni mukaan kymmenisen astetta pakkasta.

Auringosta muuten sen verran, että opin aikamoisen läksyn reissun ensimmäisen päivän hölmöilyn vuoksi. Kuka lähtee puolen vuoden Suomen pimeyden jälkeen aurinkoiseen vuoristoon ilman aurinkorasvaa? Tai oikeastaan pitää aurinkorasvaa repussa, mutta ei laita sitä kasvoihin? No minä tietenkin. Hölmöä, typerää ja mitä tästä seurasi? Paloin ja muuten tosi pahasti.

Varoituksen sana! Laitan ja laittakaa sitä rasvaa

Kasvot olivat muuten aika kipeät seuraavat päivät. Ja sitten rasvattiin ja pidettiin pitkiä vaatteita, etten palaisi lisää. Joo, olisi pitänyt jaksaa ja ajatella, että ihoni ei todellakaan kestä noin voimakasta säteilyä. No tästäkin selvittiin ja läksyt opittiin.

Yö nukuttiin teltassa ja ruuat keiteltiin retkikeittimellä. Seuraavana aamuna vielä pulahdettiin kuumaan lähteeseen ja sitten käveltiin viidessä tunnissa takaisin autolle. Autolle pääsyn jälkeen lähdettiin ajamaan kohti autiomaata ja Utahin osavaltiota.

Aspen ja Conundrum Hot Springs oli aivan upea paikka. Emme tavanneet muita ihmisiä kahden päivän aikana, vaikka reitti oli täysin käveltävissä lumikenkien avulla. Jos katsoo kuvia Googlesta kyseisestä paikasta, niin olen todella onnellinen, että olimme ainoat lähteillä ja saimme nauttia todella omasta rauhasta vuorien ja luonnon keskellä.

Aspen kohteli hyvin

Upeat vuoret ja Aspenissa olisi voinut viettää aikaa paljon pidempää. Matka kuitenkin jatkui kohti täysin erilaisia maastoja. Näistä lisää seuraavalla kerralla.

 

Baruntsen retkikuntapaikka varattu

Toinen kerta toden sanokoon. Eilen on vahvistettu paikat ensi syksyn Baruntsen reissulle. Eli Nepalissa ollaan loka-marraskuussa 2018.

Baruntse

Baruntse on 7162 metriä korkea vuori Nepalissa Khumbun laaksossa. Reissu Baruntselle etenee siten, että ensin lennetään Kathmanduhun ja sieltä Luklaan, josta lähdetään sitte kävelemään kohti Baruntsen eteläpuolen seinämää.

Vuoren huipulta on upeat näkymät Everestille, Lhotselle, Makalulle, Kangchenjunga, Makalu ja Cho Oyolle. Kuulemani mukaan maisemat ovat täysin omaa luokkaansa ja vuori on monen sen kiivenneen henkilön (jotka ovat kiertäneet maailmaa enemmänkin) yksi suosikki.

Nepali

Retkikuntaoperaattoriksi on valikoitunut viime vuoden malliin Summit Climb, jonka mukana olin myös Seattlessa Mt. Rainierin jäätiköllä. Valintaan on vaikuttanut hinta, ajankohta, muiden kokemukset ja omat kokemukset Seattlesta.

Vaelluksesta Baruntsen perusleiriin sanotaan, että se on yksi kauneimpia koko maailmassa ja vaelluksen aikana kuljetaan kylien läpi ja saavutaan perusleiriin. Toisin kuin Everestin reitillä, tällä reitillä myös väkeä on selkeästi vähemmän.

Perusleiri on 5300 metrin korkeudella ja sieltä käsin aloitetaan matka kohti yläleirejä. Ensimmäinen yläleiri on 6100 metrin korkeudessa, toinen yläleiri 6400 metrin korkeudessa ja toisesta yläleiristä lähdetään sitten kohti huippua.

Mera Peak

Eikä Baruntsessa kaikki, vaan aklimatisoitumisena kiivetään ennen Baruntsea 6476 metriä korkealle Mera Peakille. Saman reissun aikana siis kaksi korkeaa huippua tiedossa, jos kaikki menee hyvin.

Mera Peakillä päästään testaamaan kuntoa ja vointia korkeassa ilmanalassa ja toisaalta myös aklimatisoitumaan korkeampaa vuorta varten. Mera Peakillä vielä harjoitellaan taitoja, joita tarvitaan Baruntsen kiipeämistä varten.

Island Peak

Olen ihan todella innoissani ja samaan aikaan jännittynyt. Tänä vuonna olen oikeasti menemässä vuorelle ja viime vuoden epäonni on viimein kääntymässä oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi keskityn Coloradon reissulta turvallisesti kotiin pääsemiseen ja siihen, että reissussa kaikki menee hyvin. Tavoite on pitää ennen kaikkea hauskaa Coloradossa.

Kun palaan huhtikuussa kotiin, tarkoituksena olisi aloittaa uusi treeniohjelmointi ja panostaa täysillä valmistautumiseen Baruntsea varten. Paljon on vielä tehtävää, mutta onneksi aikaa on ja valmistautuminen on ollut käynnissä jo reilun vuoden ajan.

Joka päivä tulee tehtyä päätöksiä Baruntsea varten ja mietittyä, että miten nämä päätökset vaikuttavat tulevaan matkaan ja siihen, miten selviän pitkällä ja varmasti todella raskaallakin reissulla.

Olen tosi tyytyväinen, että päätin viime vuonna siirtää reissua vuodella ja tänä vuonna olen jo tähän mennessä ehtinyt kehittyä monella eri osa-alueella, mitä uskoisin myös tarvitsevani reissulla.

Kaipaan tavoitteellista treenaamista

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, siitä miten tärkeää ensinnäkin treenaaminen on minulle ihan yleisesti, mutta myös vuorien vuoksi. Urheilu on ollut osa elämääni jo vuosien ajan ja viimeiset pari vuotta hommaa on tullut tehtyä taas nuoruusvuosien kilpauintiuran jälkeen todella tosissaan. Aina on ollut selkeä tavoite, mitä seuraavaksi ja siihen on pyritty kaikin mahdollisin keinoin.

Pian tulee vuosi siitä, kun olkaluuni katkesi ja loukkaantumisen myötä myös tavoitteellinen treenaaminen jäi. Kaikki panostukset ovat olleet kuntoutumisessa ja siinä, että palaan vielä takaisin urheilemaan ensinnäkin ilman kipuja ja toisekseen entistä vahvempana.

Nyt kuntoutusprojektit ovat edenneet siten, että käytännössä pysty tekemään hyvinkin paljon juuri sitä, mitä haluan. Rajoitteita ja pieniä epätasapainoja on tietenkin edelleen, mutta niiden eteen on tehty todella reilusti myös töitä viimeisen vuoden aikana.

Alkuvuosi on mennyt selkeällä treenisuunnitelmalla, mutta silti huomaan, että olen olosuhteiden: lue kiireiden ja oman innostuneisuuden vuoksi tehnyt paljon kaikkea muutakin kuin sitä, mitä olen ajatellut. Tämä on toki johtanut siihen, että lajivalikoima on viimeisten viikkojen aikana ollut todella paljon laajempaa kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta toisaalta tekeminen on ollut vähän sitä sun tätä.

Helmikuun treenit

Sitä sun tätällä tarkoitan sitä, että välillä tekemisestä on puuttunut punainen lanka ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus. Tämä on toisaalta johtanut myös siihen, että kehityskään ei ole optimaalisinta.

Sitä sun tätä on kuitenkin ollut myös rentouttavaa, sillä se on tarjonnut joustavuutta ja myös ihan uudenlaista rentoutta vain nautiskella siitä, että tänään saan tehdä mitä haluan tai oikeasti olla tekemättä mitään, jos ei huvita.

Vaikka tämä kaikki on ollut tosi kivaa ja rentouttavaakin, huomaan päivä päivältä kaipaavani taas kerran enemmän ja enemmän suunnitelmallisuutta ja sitä, että teen asioita tavoitteellisesti. Tiedän, en vain voi luonnolleni mitään ja minussa selkeästi asuu jokin sellainen tyyppi, joka haluaa päästä säännöllisesti rääkkäämään itseään urheilun parissa.

Tämähän sitten käytännössä tarkoittaa sitä, että olen alkanut miettimään, minkälaista tavoitteellisuutta etsin tällä hetkellä. Selkeä iso tavoite on ensi lokakuussa, kun lähden Baruntselle ja siinä reissussa olisi tarkoitus olla mahdollisimman kovassa kunnossa. Asioita täytyy siis tehdä sillä näkökulmalla.

Matkalla vuorille

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen vaiheeseen, että olen ajatellut aloittaa suunnitelmallisen ohjelmoinnin keväällä, kun palaan Coloradosta. Toteutus vain vielä puuttuu.

Olen miettinyt valmiita ohjelmointeja ja valmentajan ottamista mukaan projektiin. Olisi kiva, että joku fiksu tyyppi olisi valvomassa vähän, mitä teen ja kuinka paljon, mutta toisaalta haluaisin ottaa itse enemmän vastuuta myös. Siksi olen osaltaan ajatellut valmiiden ohjelmointien sopivan tässä kohtaa. En tietenkään ole sulkenut myöskään ammattitaitoisen valmentajan ottamista mukaan. Tätä asiaa täytyy siis vielä pohdiskella ja kartoittaa eri vaihtoehtoja laajemminkin.

Toki vaihtoehtoja tässä maailmassa riittää, joten seuraavaksi alkaa niiden vaihtoehtojen haravointi ja miettiminen, mikä olisi sopiva ohjelmointi keväälle ja kesälle. Sen täytyy olla haastava, mutta järkevä ja sellainen, joka tukee syksyllä olevaa tavoitetta. Tärkeintä on tietenkin pysyä terveenä.

 

Suunnitelmia Coloradoon

Reilu kuukausi ja lähtö Coloradoon on edessä. Aika rientää ja olemme pikku hiljaa alkaneet suunnittelemaan, mitä me siellä Coloradossa oikein tehdään.

Ensimmäinen iso epävarmuustekijähän on sää, sillä menemmä Coloradoon aikana, jolloin saattaa olla kymmenen astetta pakkasta tai viisitoista astetta lämmintä. Ajatus oli, että kävisimme jääkiipeilemässä, mutta voi olla, että kaikki jää on jo tuohon aikaan sulanut pois tai sitten jääputoukset ovat hyvässä kunnossa. Vuorille tekisi myös mieli, mutta lumivyöryvaara voi estää vuorilla liikkumisen.

Alustavia suunnitelmia on kuitenkin nyt tehty ja ainakin seuraavat paikat ovat listalla.

Never Stop Exploring

Eldorado Canyon State Park

Eldorado Canyon State Park sijaitsee Denveristä hiukan eri suuntaan. Puisto on lähempänä Boulder-nimistä kaupunkia ja suuntaamme Boulderiin autoilla Denveristä.

Puistossa on erityisen paljon kalliokiipeilyyn sopivia reittejä. Yli 1000 ja reittejä löytyy ihan aloittelijoille ja todella kokeneille kiipeilijöille. Tarkoituksena olisi, että käymme puistossa katsastamassa reittejä ja kiipeilemässä kalliota.

Puistossa ei saa yöpyä, joten todennäköisesti olemme yötä sitten jossain lähistöllä teltoissa, koska puistossa yöpyminen ei onnistu. Tarkoitus on kuitenkin olla mahdollisimman ulkona, joten puistossa saa hyvin aikaa kulumaan päivän jos toisenkin.

Conundrum Creek Trail

Eldoradon lisäksi olemme suunnitelleet, että menemme Conundrum Greek Trailille ja lähdemme metsästämään kuumia lähteitä. Conundrum Greek Trail on Aspenissa, joten myös tänne on matkaa Denveristä.

Matka kuumille lähteille kestää päivän ja toinen päivä tarvitaan sitten poluilta palaamiseen. Matka autojen jättämisestä kohti kuumia lähteitä on reilu 20 kilometriä, joten päivä todennäköisesti tarvitaan tuon etapin taittamiseen.

Lähteillä tulemme yöpymään teltoissa, joten pääsemme myös nauttimaan ulkona yöpimisestä ja toivottavasti upeasta tähtitaivaasta. Edelleen arvoituksena on tuo sää ja millaisia haasteita se tuo.

Suunnitelmat valmiina

Longs Peak

Yksi aika kunnianhimoinen tavoite tai haave reissulle on Longs Peak, joka on yksi korkeimpia vuoria Kalliovuorilla. Taas kuitenkin törmätään sääasiaan.

Olemme nyt liikenteessä suosituimman kauden ulkopuolella ja Longs Peakillä on avoimena yksi reitti, jota kutsutaan myös nimellä Keyhole. Tämä on siis ainoa mahdollisuutemme, jos haluamme kiivetä vuoren.

Sää tekee kuitenkin sen, että vaikka vuori ei ole kauhean korkea (4346 metriä), niin olosuhteet saattavat olla hyvinkin fataalit. Eli jos mielii huipulle, niin sääolosuhteiden on osuttava ihan nappiin.

Jos emme pääse kokeilemaan huippua, niin Longs Peakin läheisyydessä on tosi paljon erilaisia polkuja vaeltamiseen ja retkeilyyn muuten, joten reissu vuoren lähistölle ei jää vain sääolosuhteiden kyttäämiseksi.

Long Peakillä aiomme olla muutaman päivän, sillä jo huipulle yrittäminen kestää reilut kaksi päivää ja jos vähänkin on huonoa tuuria säiden suhteen, niin joudumme odottamaan parempaa sääikkunaa.

Mitään suuria riskejä ei ole tarkoitus ottaa, joten Longs Peakin kiipeäminen on epävarmaa monestakin syystä, mutta vähintäänkin pääsemme yöpymään telttaan ja ulos vuorimaisemiin ja sehän jos joku on myös kivaa.

Näitä suunnitelmia on siis reilun kuukauden päässä olevaan reissuun ja suunnitelmat voivat toki elää sitten ihan paikan päällä sään tai jonkun muun syyn takia. Tavoitteena on kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona ja päästä kiipeämään.

 

 

Miten löysin intohimon?

Minulta on viime aikoina kysytty, miten löysin vuorille ja miksi erityisesti tykkään panostaa niin paljon aikaa, rahaa ja henkisiä resursseja harrastukseni takia. Uskon, että kyseessä on intohimoni ja se on suurin syy siihen, miksi todella jaksan.

Intohimo on mielestäni todella syvää ja polttavaa tunnetta siitä, että haluat toteuttaa itseäsi tietyllä tavalla. Intohimo saa meidät ihmiset syttymään ja silmät loistamaan ja suupielet nousemaan korviin.

Mawenzi-vuori Afrikassa

Intohimo voi tietyissä tapauksissa myös kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkomielteeksi. Intohimon muuttuessa pakkomielteesi, ollaan usein ongelmissa ja pystyn tunnistamaan itsestäni myös näitä piirteitä.

Suhtaudun todella intohimolla vuorikiipeilyyn. Voi, että millaisia kylmiä väreitä vuorien ajattelu minussa aiheuttaa. Olette olleet varmaankin joskus ihastuneita ja tunteneet sen, miltä ihastus tuntuu. Unohdat kaiken muun ja vatsassa pyörii perhosia. Tuo tunne minulla on aina, kun pääsen fiilistelemään vuoritunnelmia.

Olen kuin rakastunut siihen tunteeseen, joka saa minut kerta toisensa jälkeen lähtemään vuorille ja suunnittelemaan seuraavaa reissua. Suunnittelu ja valmistautuminen on osa tätä prosessia ja sitä kutkutuksen tunnetta vatsanpohjassa.

Mt. Rainier -vuori Yhdysvalloissa

Intohimon ymmärtämiseen ei aina löydy keinoja, mutta vuorihimoon on olemassa joitakin osia, mitä osaan paremmin selittää. Edelleen jaksan toitottaa siitä, kuinka minun ajatusmaailmaani auttoi viiden miksi-kysymyksen miettiminen. Eli kysyt viisi kertaa itseltäsi, että miksi haluat tehdä sitä, mitä haluat tehdä. Jos löydät jokaiseen kysymykseen järkevän selityksen, olet todennäköisesti jo paljon pidemmällä intohimosi selittämisessä.

Miksi haluan lähteä vuorille?

Koska rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Vuoret ovat kauniita ja maisemat lähes henkeäsalpaavia.

Miksi haluan kiivetä Everestille?

Haluan testata oman henkisen ja fyysisen rasituksen rajoja. Projekti on kokonaisvaltainen ja sellainen, jonka jälkeen olen oppinut todennäköisesti elämästä ja elämisestä todella paljon.

Miksi juuri Everest?

Mt. Everest on maailman korkein vuori ja sen vuoksi haluan saavuttaa jotain sellaista, mitä korkeammalle ihminen ei tällä hetkellä omin jaloin voi päästä. Mt. Everest kuuluu myös seitsemän mantereen korkeimpaan huippuun eli 7 Summitsiin.

Miksi haluan haastaa itseäni?

Olen todella projekti- ja tavoiteorientoitunut tyyppi ja Everestin kaltainen projekti on tarpeeksi uhkarohkea, vaikea, haastava, pelottava ja kovalla, systemaattisella sekä hyvällä asenteella saavutettavissa. Projekti ei varmasti tule olemaan helppo (tämä on muuten jo huomattu), mutta jaksan uskoa siihen todella vahvasti joka päivä. Ja uskon, että minulla on myös täydet mahdollisuudet onnistua.

Miksi haluan vuorikiipeillä?

Vuorikiipeily on minulle tapa olla todella perusasioiden äärellä ja terävöittää niitä aisteja, jotka lukemattomien näyttöjen maailmassa niin helposti unohtuu. Vuorilla tärkeintä on opetella tuntemaan oman kropan tuntemuksia, syödä hyvin, nukkua hyvin, kävellä, kiipeillä ja nauttia. Puhutaan todella yksinkertaisista asioista ja minua kiehtoo näiden asioiden tekeminen todella paljon.

Tunturin päällä Lapissa

Onko sinulla haaveita? Tavoitteita? Jospa kysyisit sinun viisi miksi-kysymystä vielä kerran! 

 

Matkakuume

Uskokaa tai älkää, minulla on kova matkakuume. Ja voi vitsit, että se vaivaa kovasti. Tekee mieli seikkailla, käydä omalla epämukavuusalueella ja saada taas kerran se upea onnistumisen tunne, että selvisinhän minä tästäkin.

Matkakuume sopii myös hyvin tämän viikon teemaan, sillä tämän viikonlopun aikana on käynnissä Matkamessut 2018. Matkamessuilta iltseasiasissa aikoinaan bongasin ensimmäiset esitteet Nepaliin järjestettävistä aktiivimatkoista. Siitähän hommat ovat sitten muutaman reissun jälkeen kääntyneet tähän pisteeseen. Matkakuume ei sinällään ole hävinnyt mihinkään, vaan pelkästään vahvistunut.

Acooncagua 2016

Matkailu on minulle myös väylä päästä upeisiin maisemiin ja vuorille. Vaikka Suomen luonto on upeaa, meiltä silti puuttuu korkeat ja lumiset vuoret. Matkakuumeeni on viimeisen muutaman vuoden aikana kohdistunut lähinnä matkakohteisiin, joissa pääsee haastamaan itseään niin fyysisesti kuin henkisesti.

Matkailun paras puoli on se, että matkojen aikana oppii elämästä. Oppii omista epämukavuusalueista, jokainen haaste on mahdollisuus voittaa itsensä, matkailu opettaa luovaa ongelmanratkaisukykyä ja ennen kaikkea matkailu tuottaa sellaisia elämyksiä, joita en ainakaan toistaiseksi ole kotisohvalta löytänyt.

Sansibar 2017

Miksi veri vetää ulkomaille? Tämä onkin hyvä kysymys, mutta luulen, että tällä hetkellä yksi iso syy on se, että viimeisen pari vuotta lähinnä olen vain haaveillut matkailusta. Reissu toisensa jälkeen jouduin perumaan matkoja ja tuska kotona olemisen kanssa on ollut välillä ihan sietämätöntä. On tuntunut, etten ole mitään, ellen pääse reissuun ja toisaalta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen, että elämässäni on ollut iso aukko seikkailuiden puutteesta.

Nyt kaikki on kunnossa ja eilen näin fysioterapeuttiani Aleksia, joka myös valmensi minua tässä syksyllä, jonka kanssa juteltiin pitkään siitä, mistä viime maaliskuussa lähdimme hommaa rakentamaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että nyt melkein vuosi myöhemmin, olemme onnistuneet. Paikat ovat siinä kunnossa, että pystyn toteuttamaan haaveitani ja loukkaantumiset eivät tällä hetkellä rajoita unelmien toteuttamista.

Kilimanjaro 2017

Seikkailukuume ja matkakuume on siitä jännittävä juttu, että minua kutkuttaa tutkia uusia matkakohteita ja suunnitella tulevia reissuja. Olen aivan liekeissä ja pakahdun onnea jo pelkästä suunnittelusta. Sitten ihan aina, tulee vaihe jolloin yritän järkeillä asiaa. Rahaa kuluu, tarvitaan lomaa ja resursseja muutenkin. Alan empimään ja lopulta olen aina päätynyt siihen, että varaan lennot. Tämän jälkeen alan sitten suunnittelu, mitä reissussa oikeasti tehdään.

Matkakuumeen myötä olen oppinut myös paljon suunnitelmallisuutta, sillä jokainen reissu on oma projekti ja suunnitelma, jonka toteuttaminen vaatii monenlaisia taitoja. Pitää osata budjetoida, googlettaa halpoja vaihtoehtoja, pitää osata säästää oman arjen kuluista ja lopulta kaikista tärkein taito on minun mielestäni myös nauttia tästä suunnittelusta ja valmistautumisesta ennen matkaa.

Sansibar 2017

Me ollaan itse lomalla lopulta aika vähän aikaa vuodesta ja suurin osa ajasta menee reissujen odottamiseen. Sen takia olen pyrkinyt panostamaan myös aikaan, jolloin suunnittelen reissuja ja olen joutunut tekemään useita erilaisia päätöksiä, jotka tekevät myös matkan suunnittelusta ja odottamisesta mielenkiintoista ja ennen kaikkea mieleistä.

Matkakuume on todellista totta ja se on ihanaa. Matkakuume on myös taito unelmoida ja haaveilla.

Ihanaa matkakuumeilua!

 

Miksi kannattaa lähteä vuorille?

Tämän päivän joulukalenterin luukussa on juoksuvideo Seurasaaresta. Sen innoittamana olen tänään miettinyt, että miksi kannattaa lähteä vuorille.

Haasteet

Ainakin itselleni vuorille lähteminen on iso haaste. Se on haaste fyysisesti, mutta myös henkisesti. Vuorille lähtemisessä ja vuorilla olemisessa on oikeasti minun mielestäni omien rajojen venyttämisestä ja niiden rajojen voittamisesta.

Haasteiden myötä olen myös oppinut itsestäni todella paljon. Tiedän, miltä tuntuu tehdä oikeasti jonkin asian eteen kovasti töitä. Näitä taitoja voi muuten hyödyntää ihan kaikessa elämässä.

Vuorilla Kilimanjarolla

Oikeasti Everestin valloittamisessa on kyse pohjimmiltaan haasteiden voittamisesta ja kokonaisvaltaisen suunnitelman sekä projektin toteuttamisesta alusta loppuun. Matka on ollut tähän mennessä hyvinkin erilainen, mitä kuvittelin ja erityisesti matka on ollut täynnä erilaisia haasteita, jotka minun on täytynyt keinolla tai toisella voittaa.

Motivaatio

Olen todella tavoiteorientoitunut ihminen oikeastaan lähes kaikessa, mitä teen. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tavoitteiden ollessa kohdillaan, on minulla myös motivaatiota toteuttaa haaveitani.

Minulle vuoret ovat yksi isoimmista motivaation lähteistä. Vuoret ovat motivoinut minua kuntoutumaan loukkaantumisista, treenaamaan silloinkin kuin ei olisi huvittanut tai motivoinut nipistämään joistain arjen mukavuuksista ajatellen, että rahat ovat sitten käytettävissä vuorilla.

Vuoret ovat motivaationi

Minulta on joskus kysytty, että miten oikein olen jaksanut jatkaa kaikista vaikeuksista huolimatta. No ihan siitä syystä, että motivaatio on ollut kohdillaan ja halu toteuttaa omia haaveita, on ollut todella kova.

Vuorille kannattaa lähteä siitäkin syystä, että silloin sinulla on selkeä tavoite ja todennäköisesti myös motivaatiota tehdä töitä asioiden eteen. Tiedät, että kannattaa treenata, harjoitella henkisesti ja valmistautua muuten vuorilla kohdattaviin haasteisiin.

Uudet ystävät

Retkikunnat tarjoavat yhden otollisimmista hetkistä tutustua todella samanhenkisiin, mutta usein hyvinkin eri lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Olen solminut vuorilla niin monta elinikäistä ystävyyssuhdetta, että en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkään montaa uutta ystävää.

Uusia ystäviä

Parasta on tietää, että todennäköisesti tulen tulevien vuosien aikana saamaan entistä enemmän samanhenkisiä uusia ystäviä. Oikeasti odotan joka kerta entistä enemmän vain sitä hetkeä, että tapaan täysin tuntemattoman retkikunnan ja pääsen tutustumaan uusiin tyyppeihin. Osaan ärsyttävällä tavalla olla välillä vähän liiankin innostunut tästä.

Loputon luonnon kauneus

Kuitenkin lopulta vuorilla nauttii siitä loputtomasta kauneudesta, jonka luonto meille tarjoilee.

Nepalin maisemat 2014

Minä en ainakaan kyllästy näihin maisemiin, en sitten ollenkaan. Joka kerta, kun katson kuvia, palaan näihin hetkiin ja siihen tunteeseen, minkä sielu saa täyteen vuorimaisemista. Sitä on jopa hiukan vaikeaa kuvailla, mutta uskokaa pois: luonto on aivan häkellyttävän kaunista. Ja se on paljon kauniimpaa omin silmin kuin näissä kuvissa.

Kannattaako siis lähteä vuorille? Ehdottomasti! Syysi voivat olla mitä tahansa, mutta suosittelen kokeilemaan.

 

Keskittymistä tärkeisiin asioihin

Olen joutunut miettimään syvällisesti sitä, että mitkä asiat ovat minulle tärkeitä tässä elämässä. Iso tekijä tähän on ollut se, että olin pitkään telakalla niin kovasti pitämästäni asiasta eli liikkumisesta. Reissussa tuli mietittyä näitä asioita, mutta etenkin kotiin palaamisen jälkeen.

Keskittyminen oikeisiin asioihin tuntuu olevan aika tärkeä osa onnistumista. Täytyisi koko ajan pitää mielessä, miksi teen tiettyjä asioita ja viekö kaikki toimet eteenpäin suhteessa tavoitteisiin.

En ole mikään keskittymisen mestari, sillä innostun aikalailla kaikesta uudesta ja uusista ihmisistä. Tuntuu, että adrenaliini ja endorfiini virtaa, kun pääsen tutustumaan johonkin uuteen asiaan tai ihmiseen. Ja aina tietysti täytyy panostaa ihan sata lasissa meneillä oleviin juttuihin ja ihmissuhteisiin. Kyllästyn myös suhteellisen nopeasti, mikäli homma menee tylsäksi.

Ongelma taitaa joskus olla myös se, että niin moni asia on todella kivaa. Crossfit, soutaminen, retkeily ja kilpaileminen. Nämä kaikki asiat ovat tuoneet elämääni paljon uusia onnen hetkiä, oppimisen hetkiä, elämyksiä, ystäviä, muistoja ja myös toisaalta pettymyksiä. Ovatko nämä kaikki asiat kuitenkaan vieneet minua kohti tavoitetta eli Everestin huippua?

Omalta osaltaan kyllä, mutta jossain kohtaa olisi pystynyt tekemään fiksumpia asioita. Keskittymään tärkeisiin asioihin eli palautumiseen, terveenä pysymiseen ja tavoitteen saavuttamiseen.

Päätin Kilimanjaron vaelluksen aikana, että jatkossa minun täytyy pystyä keskittymään paremmin tärkeisiin asioihin. Tärkeät asiat ovat siis kaikki niitä toimia, jotka vievät kohti Everestin huippua.

Missä asioissa minun pitäisi olla parempi?

Minun täytyy tulla paremmaksi kulkemaan alamäkeen maastossa, minun täytyy kantaa painavaa rinkkaa useammin, minun täytyy opetella teknisiä kiipeilytaitoja lisää ja minun täytyy kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti vielä vahvemmaksi. Montaa asiaa täytyy siis vielä kehittää.

Rinkan kantamista

Mitä aion tehdä näiden asioiden eteen?

Monestihan me sorrutaan siihen, että jaaritellaan kun täytyisi tehdä sitä ja tätä. Mitään toimia ei kuitenkaan ikänä välttämättä tapahdu. Nyt kuitenkin alkaa tapahtumaan. Jos minun täytyy olla noin monessa asiassa parempi, niitä täytyy harjoitella aktiivisesti. Etsiä koko ajan mahdollisuuksia kehittyä näissä taidoissa. Kertoohan tämä blogikin myös matkastani paremmaksi kiipeilijäksi.

Vuorimaisemaa Perusta 2015

Miten aion kehittyä?

Treenikuviot ovat kehittymässä siten, että tulen kehittämään näitä heikkouksia. Ja koska nautin monipuolisesti kaikenlaisesta urheilusta, sallin myös niiden harrastamisen. Suunnitelmana on koostaa ohjelma crossfitistä, soutamisesta ja pitkistä pk-lenkeistä, pyöräilystä ja uinnista. Kuitenkin siten, että kaikki treenit veisivät eteenpäin kohti tavoitetta eivätkä syö pohjaa niiltä.

Kiipeilytaitojen kehittämiseksi minulla on jo muutama hyvä suunnitelma valmiiksi. Kirjoitan näistä, kun ne varmistuvat. Suunnitelmat kuitenkin kehittävät teknisten taitojen osaamista.

Pitkä pk-lenkki Lapissa

Haasteita tulee etsittyä joka päivä ihan monipuolisesti ja usein huomaan olevani uuden haasteen edessä. Nämäkin taidot kehittyvät toivottavasti joka ikinen päivä. Täytyy vain muistaa pitää nimenomaan se tavoite mielessä.

Keskittyminen nimenomaan tavoitteiden saavuttamiseen toivottavasti tuottaa myös tulosta jatkossa. Onhan se jo nähty: tulokset kyllä parantuvat, kun keskittyy kehittymään oikeanlaisissa taidoissa. Tämä pätee sekä töissä, kotona että urheilussa.

 

 

Takaisin kotona

Kolme viikkoa meni todella nopeasti ja juuri saavuin Lapista kotiin. Loma on nyt tältä erää valmis ja seuraavaksi alkaakin valmistautuminen uusiin seikkailuihin.

Loma on todella monipuolinen: ensin Afrikka, Kilimanjaro, safari ja Sansibar. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Lappia.

Matkalla Kilimanjaron huipulta alas

Aika meni todella nopeasti ja seuraavan parin viikon aikana tarkoituksena on käydä reissu vaihe vaiheelta tarkemmin läpi. Vinkkejä, huomioita ja fiiliksiä siis tiedossa täällä blogin puolella seuraavien viikkojen aikana.

Kiikarit kädessä valmiina safarille

Loma kohokohtia olivat Kilimanjaron huiputusaamun auringonnousu ja huippu. Safarilla oppaan kanssa jutustelu ja erityisesti kiinnostuin Afrikkalaisesta Maasai-nimisestä paimentolaiskansasta. Tietenkin myös kaikki villieläimet olivat jotain ihan käsittämätöntä ja oli upea kokemus nähdä lähes kaikki mahdolliset eläimet safarilla. Sansibarilla pääsi sitten rannalle rentoutumaan ja nauttimaan auringosta. Lapissa meillä oli puolestaan upeat kelit ja vuosien hiihtotraumojen selättäminen hiihtoladulla oli ihan huikeaa.

Rentoutumassa Sansibarilla

Kaikkea helteestä kovaan pakkaseen ja tuuleen tuli koettua loman aikana. Varusteet olivat kyllä kunnossa, kiitos North Face varusteista!

Maisemat Levin lähistöllä

Voisi sanoa, että lomasta tuli ainakin otettua kaikki mahdollinen irti. Nyt on sportattu, hiihdetty, ajettu fatbikea, vaellettu ja hikoiltu hyvinkin monella eri tavalla. Loma oli kyllä todella rentouttava ja suurin syy siihen olikin se, että kaikki paikat pysyivät kasassa ja tapasin todella paljon uusia ystäviä. Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana jakamassa tätä seikkailua!

Kilimanjaron reitti

Tosiaan nyt on jo alle pari viikkoa siihen, että suuntaan kohti Kilimanjaroa. Reissu on tullut tässä syksyn tohinassa todella nopeasti ja siihen valmistautuminen on mennyt aikalailla samassa, kun valmistauduin soudun puolimaratonille. Nyt sitten olen pari päivää palautellut kroppaa tuosta koitoksesta ja huomenna olisi tarkoitus sitten palata taas treenien ääreen. Aikaa on toki enää melko vähän, joten nyt vaan pidetään kuntoa yllä reissua varten.

Kilimanjaron reissua odotellessa

Nyt olisikin hyvä hetki kertoa hiukan retkiporukasta ja reitistä, joka Kilimanjarolla tullaan vaeltamaan. Tosiaan meitä lähtee reissuun peräti 14 henkilöä. On naisia ja miehiä. Suurin osa oli reilusti minua vanhempia tyyppejä, mutta reissussa varmasti tulee  taas kerran tutustuttua aivan uusiin ihmisiin ja todennäköisesti ja toivottavasti myös uusia ystävyyksiä löytyy myös. Se, millaisia ihmisiä on lähdössä mukaan, selviää vasta reissussa, mutta todennäköisesti hyvinkin samanhenkistä porukkaa.

Matkaohjelma

16.10 Helsinki-Nairobi: lennot Amsterdamin kautta Nairobiin kestävät koko päivän ja siitä sitten suunnataan heti 17.10 Tansanian ja Kenian rajalle, josta aloitetaan seitsemän päivän vaellus kohti Kilimanjaron huippua.

17.10. | Sekimba Camp 2 650 m: ensimmäinen yö teltassa ja nousua tulee jo melkoisen paljon.

18.10. | Second Cave 3 450 m: toisena päivänä sitten nousua tulee taas reilusti ja iltapäivällä olisi tarkoitus vielä nousta aklimatisoitumisvaellukselle leiristä ylöspäin. Tämä on tärkeä korkeus myös sen vuoksi, että tässä kohtaa aklimatisoituminen on vielä kesken ja on tosi tärkeää, että seuraavana päivänä nukutaan vielä melko samoissa korkeuksissa.

19.10. | Kikelewa Caves 3 600 m: tänä päivänä noustaan sitten Kikelewa-luolille ja nukutaan vielä alle neljän kilometrin korkeudessa.

20.10. | Mawenzi Tarn Huts 4 330 m: vaellus jatkuu yhä vaan korkeammalle ja tämä leiri onkin jo tuossa neljän kilometrin yläpuolella.

21.10. | School Hut 4 750 m: tämä vaelluspäivä tullee olemaan jo selkeästi pidempi ja nyt jo noustaan kasvillisuuden yläpuolelle. Tämä on myös viimeinen leiri ennen huipulle nousua.

22.10. | Uhuru Peak 5 895 m, Horombo Hut 3 719 m: vaelluksen pisin päivä eli huiputuspäivä, jolloin nousu huipulle aloitetaan puolen yön aikaan ja tavoitteena olisi päästä ihailemaan auringon nousua Afrikan korkeimman huipun eli Uhuru Peakin huipulta. Tästä sitten laskeudutaan Marungu-reittiä pitkin alas ja seuraava yö ollaankin jo hotellissa.

Tämän jälkeen jatketaan sitten Safarille ja Sansibarille ja kotiin palataan 30.10.

Sää

Millaista säätä Kilimanjarolla on sitten odotettavissa? Alkumatka tullee olemaan shortsit ja t-paita -keliä, mutta huipulla on jo viileää. Alla olevassa kuvassa on huipun säätä tuleville päiville.

Lähde: mountain forecast.com

Pakkasta, mutta ei puhuta ollenkaan mistään jäätävän kylmistä lämpötiloista. Näin äskettäin Instagramissa myös kuvia, jossa huipulla on lunta, joten mahdollisesti sellaista on myös luvassa. Vaatetusta tulee siis olemaan ihan laidasta laitaan ja tulenkin käymään tarkemmin myös pakkauslistan läpi. Untuvat, pipot ja lämpimät kerrastot lähtevät mukaan, mutta toisaalta bikinit, shortsit ja topit, koska Kilimanjaron jälkeen suunnataan Safarille ja Sansibarille.