Artikkelit

Kiipeilysolmut

Solmut ovat yksi tärkeimpiä osia kiipeilyssä. Niiden avulla turvataan, että pysytään köydessä turvallisesti ja toisaalta varmistetaan, että ankkurit pysyvät kiinni siten, että kiipeilijä on turvassa. Solmut ovat myös sellainen asia, joka on kaikkien kiipeilijöiden opeteltava: ilman niitä ei ole mahdollista käytännössä kiivetä juuri mitään vuoria, seiniä tai edes sisäseinällä.

Solmujen opettelu on ainakin itselleni ollut kunnon prosessi. Olen joutunut tekemään satoja kertoja solmuja, jotta ne ovat jääneet päähän kunnolla. Muutaman kerran olen myös väsyneenä tehnyt solmun väärin, jolloin olen tajunnut, että harjoiteltavaa riittää.

kiipeilysolmut

Kasisolmu

Seattlen reissulla unohdin väsymyksessä yhden kiipeilijän perussolmun eli kasisolmun tekemisen ja silloin päätin, ettei näin saisi käydä enää ikinä. Tuon reissun jälkeen olen ottanut viikko-ohjelmaani solmujen harjoittelemisen. Näitä on tullut toki harjoiteltua myös kiipeillessä, mutta olen tehnyt kotona sohvalla istuessa solmuja ja kerrannut erilaisia ankkureita ja opiskellut lisää aiheesta Youtube-videoiden ja muutaman erittäin hyvän kirjan avulla.

Nyt muutamia kuukausia harjoitelleena voin sanoa, että osaan kaikki tarvittavat solmut, mitä tarvitsen ankkureiden rakentamiseen, kiipeämiseen ja köysistössä liikkumiseen. Solmuja on toki paljon näiden lisäksi ja opittavaa riittää.

kiipeilysolmut

Tuplakasi valmisteilla

Jos mielit kiipeilyharrastuksen aloittamista, niin suosittelisin opettelemaan seuraavanlaisia solmuja. Näitä tarvitaan erityisesti vuorilla ja kalliokiipeillessä.

Tuplakasi

Kaiken perusta on tuplakasisolmu, joka kiinnitetään kalliokiipeilyssä köyden päästä omiin valjaisiin. Solmu on mentävä valjaiden molempien luuppien läpi ja oikein tehtynä solmuun piirtyy kaksi selkeää kahdeksikkoa.

Vuorikiipeilyssä ja jäätiköllä liikkuessa tuplakasi tehdään siten, että solmu sidotaan keskellä köyttä ja kiinnitetään sulkurenkaalla valjaiden luuppiin kiinni. Minulle on opetettu, että vuorilla valjaisiin ei juurikaan kiinnitetä solmuja vaan solmut tulevat sulkurenkailla kiinni valjaisiin.

kiipeilysolmut

Kasi melkein valmiina

Tuplakasin tekemiseen mielestäni on hyvä muistisääntö: tehdään lumiukolle pää, laitetaan lumiukolle kaulaliina ja nenä. Näin köysi liikkuu oikein ja siitä muodostuu kasi. Tämän jälkeen köyden toinen pää kiinnitetään joko valjaisiin tai sitten tehdään jo tehtyä kasia seuratan uusi kasi. Näin syntyy tuplakasi.

Siansorkka

Siansorkkasolmu on solmu, jolla pystytään kiinnittämään köysi ja rakentamaan ankkurin toinen pääty kiinni itse ankkuriin. Siansorkka on siitä hyvä solmu, että se kestää vetoa kumpaan tahansa suuntaan vedettäessä ja toisaalta sitä on mahdollista löysyttää tarpeen vaatiessa.

kiipeilysolmut

Siansorkkasolmun ”mikkihiiren korvat”

Siansorkka on ennen kaikkea ankkureiden rakentamiseen hyvä jää- ja kalliokiipeilyssä. Solmu tehdään siten, että tehdään “mikkihiiren korvat” köydestä ja sitten taitetaan korvat päällekkäin. Solmu sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen ja sen avulla ankkuriin.

Kalastajansolmu

Kalastajansolmu tarvitaan siihen, että rakennetaan varmistussolmu. Kalastajansolmu on sellainen solmu, jossa saadaan pitävästi solmittua naru esimerkiksi lenkille. Kiinnitin kiipeilyn lisäksi myös esimerkiksi riippumaton puuhun juurikin kalastajansolmuja käyttämällä.

Kalastajansolmun avulla saadaan kiinnitetty sitten prusiknaru eli pelastusnaru köyteen, jonka avulla sitten taas kiipeilijä voi varmistaa omaa laskeutumista. Prusiknarua tarvitsee laskeutuessa yläankkurilta alas.

Perhossolmu

Perhossolmu on sellainen solmu, jossa köysistön keskivälissä olevat henkilöt voivat kiinnittyä köysistöön. Perhossolmu kestää vetoa molempiin suuntiin, joten köysistössä ja jäätiköllä liikkuessa se on erityisen hyvä jos esimerkiksi köysistön keskimmäinen jäsen tippuisi railoon ja köyteen tulee nopeasti vetoa solmun molemmilta puolilta.

Perhossolmu kiinnitetään köysistössä yhtä lailla myös sulkurenkaalla valjaisiin ja tätä siis käytetään vain köysistön keskimmäisillä jäsenillä. Köysistön ensimmäinen tai viimeinen käyttää aina solmuna tuplakasia.

kiipeilysolmut

Solmujen lisäksi olen harjoitellut köyden vyyhdittämistä

Solmuja on siis hyvin paljon näiden lisäksi ja huomasin, että kirjoittaminen, miten solmut tehdään onkin yllättävän vaikeaa selkokielisesti. Solmujen opetteluun mielestäni parhaita mahdollisuuksia ovat hyvä opettaja, videot ja erilaiset kuvat, jotka auttavat hahmottamaan, miten solmut oikeasti tehdään.

 

Vantaa Triathlon – perusmatka

Tänään oli se päivä, jolloin palasin pitkästä aikaa kilpailemaan. Olin ilmoittautunut Vantaa Triathlonin perusmatkalle. Tapahtuma järjestettiin Vantaalla Kuusijärvellä, joten maisemat olivat tutut Sipoonkorpi Trailin ja omien treenien myötä.

Päätin ilmoittautua kilpailuun, sillä minulla on ollut erään kiipeilykaverini upea maantiepyörä lainassa viimeisen kuukauden ajan. Ensin homma lähti liikkeelle siitä, että kävin ajamassa pyörällä pari pitkää lenkkiä ja samalla rupesin mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ilmoittautua triathloniin. Uinti kulkee pitkän kilpauintitaustan takia ja juokseminen menee siinä sivussa. Selkeästi heikoin laji on juoksu. Sitten vettä lisäsi myllyyn muutama triathlonia harrastava kaveri vielä lisää. 

vantaa triathlon

Kisalappuja hakemassa lauantaina

Jo ilmoittautuessa jännitti ihan todella paljon, sen jälkeen joka kerta kun olen miettinytkin koko asiaa, on alkanut mahassa perhostelemaan. On kauhistattunut, että mitä ihmettä sitä oikein tuli tehtyä ja pitäisiköhän keksiä joku hyvä tekosyy, millä perua kilpailu. Viime viikolla kipeytynyt vasen jalka oli jo hyvä takaportti kilpailun perumiseen.

Tämä päivä ja tämän viikon keventely sekä jalan ahkera huoltaminen kannatti, sillä kilpailupäivä oli täydellinen happotesti, kuinka pää kestää kilpailua ja haasteita. Näitähän on tulevaisuudessa edessä myös vuorilla.

Olen uinut aiemmin avovedessä viime kesästä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänä kesänä muutaman kerran. Pyöräilyä olen harrastanut alle kuukauden verran ja opetellut tänä aikana ajamaan lukkopolkimilla ja kippurasarvisella pyörällä. Juoksemista olen tehnyt myös silloin tällöin, pääasiassa poluilla. Näiden kolmen lajin yhdistelmää olin kokeillut kerran aiemmin ja pyörän sekä juoksun yhdistelmää muutaman kerran. Kokemusta kilpailemisesta ei ole siis ollenkaan. Seikkailumielellä ja tavoitteeni oli päästä maaliin.

Miten reissulla sitten kävi?

Uinti

Ensimmäisenä oli edessä 1500 metrin uinti. Uinti lähti vedestä ja Kuusijärvellä uitiin kaksi kierrosta järven päästä päähän. Yksi kierros oli 750 metriä ja kierroksen jälkeen noustiin vedestä laiturin kautta toiselle kierrokselle.

Ensimmäiseen kierrokseen meni 11:18 ja lähdin toiselle kierrokselle ensimmäisenä. Koko uintiin meni 23:06 ja olen tosi tyytyväinen tulokseen ja olipa hieno fiilis nousta ensimmäisenä vedestä ylös. Uinti oli rentoa, mutta haastavaa. Pääsin heti lähdöstä asti uimaan omaa vauhtiani ja pidettyä uinnin täysin omana suorituksena. Keskivauhti uinnissa oli 1:34 minuuttia/100 metriä.

vantaa triathlon perusmatka

Tulossa uinnista vaihtoon

Uinnin jälkeen juostiin vaihtopaikalle, jossa otettiin märkäpuku pois ja vaihdettiin tilalle pyöräilykengät ja pyörä alle.

Pyöräily

Pyöräilyn reitti oli 38 kilometriä, jossa pyöräiltiin neljä kierrosta 9,5 kilometrin reittiä vanhaa Lahdentietä. Reitti oli suhteellisen helppo ja pyöräilyn aikana oli vain pari kunnon mäkeä.

Vastatuuli oli suhteellisen napakka toiseen suuntaan, mutta tsemppasin itseäni tuulisimmilla pätkillä sillä, että tämähän on kaikille ihan sama. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja selkeä. Reitin päässä käännyttiin tiukka U-käännös, jossa sai olla erityisen tarkkana, ettei pyörä lähde alta pois.

Ensimmäinen kierros meni ihan täydellisessä hurmiossa, että onpa siistiä. Fiilis oli ihan katossa, sillä olin kuullut vaihtopaikalle juostessani, että omalla uintiajallani olisi pärjännyt myös miesten sarjassa. Pyrin hakemaan pyöräilyyn haastavan vauhdin, jolla pystyn ajamaan, mutta myös säästämään samaan aikaan voimia juoksua varten.

Ajoin lopulta kierroksille seuraavanlaiset väliajan: ensimmäinen 18:02, toinen 17:46, kolmas 18:15 ja viimeinen 18:57. Lopullinen pyöräilyn aika 1:12:59, mikä oli reilusti nopeammin mitä olin ajatellut pystyväni ajamaan. Keskinopeus oli 31.24 km/tunnissa.

vantaa triathlon perusmatka

Pyöräilemässä

Sitten päästiinkin heikoimpaan lajiini eli juoksun pariin. Tätä olin pelännyt jo etukäteen, sillä kymppi on todella kova matka jo itsessään. Pitäisi juosta kovaa, mutta jotenkin järkevästi. Ajatukseni oli, että lähden suhteellisen rauhassa matkaan ja pyrin pitämään vauhtia yllä loppuun asti.

Juoksu

Juoksu oli kyllä todella kova ja aika kamalaakin paikoitellen. Matka alkoi tuntui pahalta jossain kolmen ja neljän kilometrin kohdalla ja siitä sitten kitkuteltiin maaliin asti. Reitti kulki siten, että tie oli pääasiassa hiekkatietä ja asfaltilla juostiin vain muutamia pieniä pätkiä.

Kierroksia juostiin kaksi kappaletta, jolloin yhden kierroksen mitaksi tuli viisi kilometriä. Toiselle kierrokselle lähtö oli todella kova ja sain kyllä pistää kunnolla pökköä pesään ylämäkiä varten. Juoksun aikana alkoi pää tyhjenemään siten, että mielessä ei oikeasti pyörinyt juurikaan mitään.

Ensimmäinen viiden kilometrin kierros meni 25:59 ja sitten toinen kierros aikaan 28:37. Nopeus juoksussa 5:28 minuuttia/kilometri. Tavoitteeni oli juosta alle tuntiin ja lopulta juoksun kokonaisaika oli 54:36. Tavoite täyttyi siis tässäkin, vaikka nopeimmat juoksijat menivät ohi ja todella kovaa. Tämä oli kuitenkin omaan tasoon hyvä juoksu ja olen siinä mielessä tyytyväinen.

vantaa triathlon perusmatka

Juoksun viimeiset kilometrit

Kokonaisaika koko suoritukselle vaihtoinen oli: 2:36:53. Ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Loppusijoitus oli 18. ja kaikki meni nappiin.

Mitä opin ensimmäisesti triathlonkilpailusta?

  • lepää kunnolla ennen kilpailua.
  • harjoittele vaihtoja. Sähläsin ensimmäisessä vaihdossa märkäpukua ottaessa pois siten, että peukalo vääntyi.
  • nauti ja yritä pitää hyvää fiilistä yllä vaikka tuntuisi pahalta.
  • tankkaa ennen kilpailua ja mahdollisuuksien mukaan kilpailun aikana. Itsellä haasteita oli juoda etenkin juoksun aikana.
  • harjoittelisin enemmän. Pyöräilyä ja juoksua ennen seuraavaa kilpailua. Uinti menee omalla painollaan. Keskittyisin siis erityisesti heikkouksien parantamiseen.
  • Have fun!!! Sääntö numero yksi.

Olipa niin siisti päivä ja olen enemmän kuin tyytyväinen, onneksi lähdin reissuun. Parannettavaa jäi paljon ja maantiepyöräkuume sen kuin vain kasvoi. Kiitos kannustajille, tukijoukoille ja järjestäjille tosi onnistuneista järjestelyistä.

Valmistautuminen ensimmäiseen triathloniin

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka ilmottauduin Vantaan triathlonin perusmatkalle. Perusmatkan kilpailu on nyt tulevana sunnuntaina ja jännitys on alkanut kasvamaan. Edessä on jotain täysin tuntematonta ja uutta, mikä kauhistuttaa, perhostelee ja kutkuttaa vatsan pohjassa.

Valmistautumisen suhteen en ole tehnyt mitään ihmeellisiä asioita. Kävin parisen viikkoa sitten harjoittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa uintia, pyöräilyä ja juoksua putkeen Kuusijärvellä HUUB Pyrähdys -nimisessä tapahtumassa.

Oli erikoinen olo, kun vaihtoi pyöräilystä juoksuun. Tuntui, että jalat lentää ja juokseminen oli liitelevää ensimmäiset pari sataa metriä. Sen jälkeen alkoi tuntumaan ikävältä ja pian jalat alkoivatkin sitten tottumaan juoksuun. Pyrähdyksessä uitiin 300 metriä, pyöräiltiin 10 kilometriä ja juostiin 1,3 kilometriä. Tulevana viikonloppuna matkat ovat 1500 metriä, 40 kilometriä ja kymmenen kilometriä.

ensimmäinen triathlon

Mökillä valmistautumassa ensimmäiseen triathloniin

Koska elämä ja etenkin urheilu on aina sellaista aallonharjalla taiteilua, niin tähänkään kilpailuun valmistautuminen ei ole mennyt ilman ongelmia. Viime viikon lauantaina olin mökillä juoksemassa lenkkiä ja vasen jalkani äityi todella kipeäksi lenkin aikana. Kipu alkoi ensin vasemman jalan pakarasta, levisi takareiteen ja pian tuntui, että minulla puuttuisi vasen jalka kokonaan.

Lenkin jälkeen otin sitten projektiksi, että teen kunnolla lihashuoltoa ja yritin availla todella tukkoisen tuntuisia jalkoja pitkin iltaa. Venytyksiä, mutta ennen kaikkea pumppaavia dynaamisia venytyksiä, joiden tavoitteena oli saada ravinnerikasta verta kiertämään kireissä lihaksissa. Olo alkoi helpottumaan ja sunnuntaina oli jo parempi fiilis.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Valmistautumista mökillä

Sunnuntaina sitten viestiteltiin Aleksin kanssa ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Katsotaan jalkaa ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Maanantaina sitten suuntasin vastaanotolle Munkkiniemeen ja tulos olikin yllättävä.

Olin luullut, että minulla on vasen jalka jumissa. No näinhän asian laita oli, mutta syy siihen löytyi todennäköisesti oikeasta jalasta. Oikean polven operaation jälkeen minulla oli pitkään myös lonkka jumissa eikä lonkka päässyt liikkumaan optimaalisella tavalla. Tämä taas vaikeutti kävelyä, juoksua ja kaikkea liikkumista.

Jumittunut lonkka aukaistiin ja sen jälkeen olo helpottui. Nyt oli tilanne ihan sama. Oikea jalka niin jumissa, että todennäköisesti vasen jalka on joutunut niin kovasti töihin, että sen myötä pitkillä lenkeillä ja rasituksessa on myös vasen jalka on alkanut jumiutumaan ja kireytymään. Nyt hommaa on jatkunut niin kauan, että tilanne vain kärjistyi lauantain lenkillä.

Jalat, lonkat ja takareidet aukaistiin ja sain ohjeita, miten taas kerran pääsen jumppailemaan. Vasen pakara ei myöskään aktivoidu, joten työmaata jälleen kerran riittää. Hommahan menee niin, että heikkouksia on helppo löytää ja niiden parissa puuhastelu ei näköjään tunnu loppuvan oikein koskaan.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Triathlon valmistautuminen

Sunnuntaina siis kilpaillaan ja valmistautuminen on mennyt tällä viikolla siten, että salitreenit ovat nyt jäämässä väliin kipeytyneen jalan vuoksi. Olin maanantaina pyöräilemässä ja eilen harjoittelemassa pyörän ja juoksemisen yhdistämistä. Kipuja ei ollenkaan eli nyt näyttää oikein hyvältä.

Nyt lepäillään ja tavoitteena on, että pääsisin matkaan mahdollisimman hyvin palautuneella kropalla. Vaikeinta onkin tässä vaiheessa lepääminen ja treenien selkeä keventäminen. Tuntuu, että hyvä kunto menee hukkaan.

Matkaan lähden onnellisen tietämättömänä siitä, mitä on oikeasti edessä. Tavoitteena on päästä maaliin ja siten, että lopussa tuntuisi, että nyt on tankit täysin tyhjennetty kisapaikalle.

Mitään riskejä ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa ja jos jalka kipuilee pahasti, niin jätän sitten kilpailun kesken, koska tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa minkäänlaisia riskejä, jotka voisivat vaarantaa Baruntsen reissun.

 

Jäätikkökurssi Norjaan

Seuraava reissuni ennen Baruntsea on tulevana heinäkuuna Norjaan. Lähden Adventure Partnersin järjestämälle jäätikkökurssille heinäkuun puolessa välin ja siitä jatkamme sitten muutamilla päivillä reissua vielä omalla porukalla.

Jotenkin on tuntunut, etten ole lähdössä edes koko reissuun, mutta eilen tapasimme porukan kanssa ja vihdoin tuli myös matkakuumetta tämän reissun osalta. Meitä lähtee pieni kuuden hengen porukka ja yksi meistä on oppaana.

On tosi kiva, että reissuun on lähdössä tuttu kiipeilykaveri, jonka kanssa olemme jää- ja kalliokiipeillyt koko kevään aikana ja sitten ihan sattumalta reissuun on lähdössä myös entisestä työpaikasta tuttu neito lähtee myös reissuun mukaan. Tämän lisäksi retkiporukassa on ennalta tuntematon pariskunta ja opas on tuttu Kilimanjaron reissulta. Taas kerran edessä on siis uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Reissu suuntautuu siis Jostedalsbreenin kansallispuistoon Länsi-Norjaan. Reissun aikana tulemme perustamaan “perusleirin” Jostedalenin leirintäalueelle, josta sitten tehdään päiväretkiä lähistölle.

Adventure Partners järjestää pari kurssia ja tämä kurssi on “jatkokurssi”, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme toivottavasti heti alkumetreillä harjoittelemaan muutakin kuin valjaiden pukemista päälle ja jäärautojen kiinnittämistä. Tarkoitus olisi, että me kurssilaiset suunnittelemme päiväretken ja teemme sitten retken suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni on vielä kerrata kaikki jäätiköllä vaadittavat taidot: köysistössä liikkuminen, pelastautuminen, eri solmut, suunnistaminen, reitin suunnittelu ja sään ennustaminen. Uskoisin, että näitä asioita opetellaan laajasti kurssilla.

jostendalen

Viime jäätiköt Aspenista

Matkalla on mahdollisuus majoittua Jostendalenin leirintäalueen mökeissä tai teltassa. Itse ainakin ajattelin olla teltassa koko ajan, sillä kustannukset ovat tietenkin huokeammat ja toisaalta tykkään olla teltassa ihan mielettömän paljon. Makuupussiin sujahtaminen on yksi parhaimpia asioita, joita tiedän.

Meillä on ollut varattuna lennot Osloon, josta sitten ajattelimme vuokrata auton. Kun varasin itse lentoja, minulla ei ollut lähdössä tuttuja mukaan ja ajattelin, että varaan lennot itselleni ja vuokraan sitten auton, jolla ajelen Jostendaleniin. No sitten kiipeilykaveri lähti sattumalta mukaan reissuun ja hän varasi myös lennot Osloon.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Aspenissa

Norjan hintatasolla autojen vuokraaminen on kuitenkin melko suolaista ja nyt pohdimme vaihtoehtoa, että jos menisimme lautalla Ruotsiin ja ajaisimme sieltä Norjan puolelle. Tällöin saisi säästettyä auton vuokraamisen kulut, sillä kiipeilykaverillani on oma auto käytössä, jonne saisi myös tavarat pakattua. Auto on siis melko iso pakettiauto ja sinne saisi mahdollisesti myös maastopyörät mukaan jos kurssin jälkeen haluaa ajella maastopyörillä Norjassa.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Coloradossa

Reittisuunnitelma varmaankin tarkentuu tässä muutaman seuraavan päivän aikana. Varusteiden osalta on kaikki kunnossa ja oikeastaan aikalailla samanlaisella varustuksella mennään kuin Mt. Rainierin jäätikkökurssille. Ehkä ihan niin kylmää säätä ei ole tällä kertaa tiedossa vaan selvitään hiukan kevyemmällä varustuksella.

jostendalen

Telttamajoituksessa kokkailemassa

Joka tapauksessa eilen tuli ihan uudenlaista treenibuustia taas ja ennen kaikkea matkakuumetta, sillä kiireen keskellä aina välillä tuntuu unohtuvan, että tämäkin upea reissu on kuukauden päästä tiedossa. Ja kuukausi tulee hujahtamaan ihan hetkessä sillä ensi viikolla on triathlonkilpailu, sitten juhannus ja pari viikonloppureissua siihen heti perään.

Ihan mahtavaa ja fiilis on tosi korkealla täällä. Odotan innolla Norjan upeita maisemia.

 

Vaikeuksien kautta voittoon

Te blogia pidempää seuranneet tiedättekin, millainen parin viime vuoden matka on ollut. Matkaan on mahtunut todella paljon vaikeuksia ja erilaisia huonoja vaiheita. Viimeinen vuosi on ollut kuitenkin kuin nousukiitoa, sillä kroppa on pysynyt ehjänä ja olen päässyt tekemään upeita reissuja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä valmistaudun pitkäaikaiseen haaveeseen eli ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle kiipeämiseen.

Viimeinen vuosi on ollut yhdellä sanalla: upea. Miksi? Olen vihdoin päässyt tekemään niitä asioita, joista olen haaveillut ja joita olen halunnut tehdä. Vaikeuden ovat kääntyneet voitoiksi yksi askel kerrallaan.

Vaikeuksien kautta voittoon

Vaikeuksien kautta voittoon

Tosi usein ihmiset ovat kyselleet, että miten oikein jaksoit silloin, kun oli kaikkein vaikeinta. No, vaikeaa se olikin, mutta omalla kohdallani selviytymistä on helpottanut se, että minulla on koko ajan ollut selkeät tavoitteet ja toiveet, mihin haluan pyrkiä.

Oikeasti vaikeimpina hetkinä tuntui, että haluan vaan olla neljän seinän sisällä kotona ja ahdistuneena katsoin, kuinka “kaikki muut” tekivät juuri niitä asioita, joita toivoin itsekin tekeväni. Eli edes selkeät tavoitteet eivät vaikeimpina hetkinä lohduttaneet.

Vaikeuksien kautta voittoon

Hymyä – se on ilmaista

Olen kuitenkin aina loukkaantumisten hetkellä päättänyt, että hitto vieköön, tulen tekemään kaikkeni, että täältä palataan kovempana takaisin kuin mistä lähdettiin. Nämä ajatukset ovat antaneet voimaa ja energiaa.

Voimaa on myös antanut koko prosessi tähän pisteeseen, sillä vaikeuksien jälkeen alkaa aina vaiheet, joissa koko ajan tulee pieniä voittoja eli joku asia alkaa sujumaan paremmin, seuraavaksi prosessi kehittyy seuraavaan vaiheeseen ja siitä seuraavaan.

Paljon omassa prosessissa on auttanut se, että on jaksanut hymyillä, myös niille huonoille hetkille. Itseironia ja musta huumori on kyllä auttanut silloin kun on ärsyttänyt. Välillä on mietitty, että mitähän nyt vielä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kyllä on hauska fiilis

Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki paikat on kunnossa ja olen pystynyt treenaamaan täydellä teholla jo useamman kuukauden miettimättä loukkaantumisia. Ja tämä on todella voimaannuttavaa. Askeleita kohti Everestin huippua on tullut otettua ihan eri tavalla kuin parin viime vuoden aikana.

Viime kuukaudet on ollut monella tavalla kiireisiä ja on joutunut optimoimaan levon määrää eri tavalla. Edelleen suurin haaste on levätä tarpeeksi ja pitää volyymit sopivalla tasolla työn, vapaa-ajan, urheilun ja muun elämän kanssa. Tämä on varmaankin loppuelämän prosessi.

Kovat treenit eivät aina tunnu ihan mahtavalta, mutta jaksan aina siinä kohtaa muistutella itselleni, kuinka liikunnan riemua kaikki urheileminen on silti. Vuosi sitten istuin pyörätuolissa enkä liikkunut yhtään mihinkään. Hymy on siis aina huulilla, koska liikkuminen on vain niin mahtavaa ja liike on lääkettä lähes kaikkeen.

On ollut tosi hienoa huomata, että tuntemattomatkin ihmiset ovat olleet tässä projektissa mukana ja he ovat laittaneet viestiä, kuinka inspiroituneita ovat olleet ja fiiliksissä siitä, että hommat ovat edenneet vuoden aikana tähän pisteeseen.

Matka kohti vuoria jatkukoon, hymy huulilla tietenkin.

 

Aurinkolasit vuoristoon

Silmien suojaaminen auringolta on yksi tärkeimpiä asioita, jotta toimintakyky vuorilla säilyy. Korkea ilmanala ja yleensä lumi tai jäätikkö vielä lisää entisestään säteilyn määrää. On todella tärkeää, että silmien suojana on sellaiset lasit, jotka estävät ikävät oireet kuten lumisokeuden ja silmien kuivumisen.

Olen ainakin itse tosi herkkä silmistäni ja huomaan heti, jos en pidä kunnollisia aurinkolaseja päässä. Päätä alkaa särkemään, silmät vuotamaan ja silmät ovat arat. Sen vuoksi olen hankkinut jo vuonna 2013 erittäin hyvät aurinkolasit, jotka sopivat vuorikiipeilyyn, juoksuun, pyöräilyyn, soutuun ja oikeastaan ihan mihin tahansa urheiluun ulkona.

Aurinkolasien löytäminen oli vaikeaa, sillä etenkin jäätiköllä liikuttaessa on tärkeää, että aurinko ei pääsisi säteilemään lasien sivuilta tai alareunasta. Sen vuoksi lasit täytyy olla erittäin istuvat ja eri merkeillä on erityisesti jäätikölle suunniteltuja laseja.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Mt. Rainierilla

Istuvien lasien ongelma taas on se, että ne helposti huurustuvat ja hikoilu aiheuttaa omat haasteensa. Sen takia monissa vuoristolaseissa on sivussa suojat, jotka asettavat lasit vähän kauemmaksi silmistä ja estävät näin lasien huurustumisen.

Itselläni on Oakleyn Style Switch -aurinkolasit, joissa on polarisoitu ja peilaava linssi. Olen ollut ostokseen todella tyytyväinen monestakin syystä. Kokeilin ennen lasien ostoa monia erilaisia jäätikkölaseja ja päädyin lopulta näihin ihan normaaleihin urheilulaseihin.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Kilimanjarolla

Lasit ovat toimineet monessa eri tilanteessa. Ne eivät hölsky päässä juostessa, paina korvien taakse tai valu alaspäin katsoessa. Ostin Nepalista 2014 myös laseihin sopivat lenkit, joiden avulla lasien tippumisen riski on ihan minimaalinen.

aurinkolasit vuoristoon

Lasit soutaessa

Lasit on siis todella hyvät ja olen ollut jokaiseen niihin käytettyyn euroon todella tyytyväinen. Linssi on niin laadukas, että käytännössä minkäänlaisia heijastuksia ei esimerkiksi tule ja silmät ovat suojassa kovalta uv-säteilyltä.

Vuoristoon tarkoitettujen lasien hankinnassa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • istuvatko lasit päähän
  • suojaavatko lasit auringon säteiltä myös sivulta, silmän alta ja ylhäältä
  • istuvatko lasit hyvin päähän
  • millainen linssi laseissa on

Jos löydät lasit, jotka vastaavat hyvin näihin kysymyksiin, niin suosittelen panostamaan myös rahallisesti. Hyvät aurinkolasit ovat tällä hetkellä melko hintavia, mutta ainakin itse olen ollut panostukseen sen verran tyytyväinen, että seuraavan kerran päivitän laseja jos ne menevät rikki tai häviävät.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Nepalissa

Suosittelen hyvien lasien lisäksi hankkimaan myös kovakantisen kotelon, jotta lasit pysyvät turvassa mahdollisimman hyvin. Ainakin omiin laseihin ei tullut mukana automaattisesti niitä, joten ostin erikseen kovakantisen kotelon. Sen avulla lasit pysyy turvassa ja linssit ehjänä.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit juostessa

Näillä vinkeillä löydät varmasti sopivat aurinkolasit vuorikiipeilyyn ja vuoristoon. Mikset myös muuhun urheiluun.

 

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Pyöräretki Porvooseen

Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.

Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.

Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.

Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.

Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.

Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.

päiväretki Porvooseen

Onnellinen pyöräilijä Porvoossa

Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.

Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.

Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.

Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.

Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.

pyöräretki porvooseen

Porvoossa nautiskelemassa

Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.

Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.

Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.

pyöräretki porvooseen

Tauolla jossain päin Sipoota

Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?

 

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut