Artikkelit

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut

Kolme virhettä, jotka olen tehnyt

Olin eilen jääkiipeilemässä Pirukalliolla Helsingissä. Illan päätteeksi tuli siinä sitten puhetta yleisesti treenaamisesta ja kerroin tarinan siitä, millainen täydellinen musta aukko minulle tuli Seattlen matkalla.

Sain toiveen, että kirjoittaisin tästä aiheesta. No, nyt jännittää ja tuntuu epämukavalta, sillä virheiden kertominen on aina jännittävää. Toivottavasti te voitte oppia näistä virheistä ennen kuin teette niitä itse.

Me kaikki opitaan virheistä ja valitettavan usein myös niitä teemme. Tärkeintä koko hommassa kuitenkin mielestäni on se, että opitaan niistä tehdyistä virheistä. 

Mistä kolmesta virheestä olen itse oppinut?

Tietyt asiat täytyy osata

Seattlessa opettelimme solmuja ja kaikkia erilaisia taitoja, joita tarvitsemme jäätiköllä liikuttaessa. Kurssilla oltiin pitkiä päiviä ulkona ja kurssipäivät sisälsivät paljon uusien asioiden opettelua. Kaikki tietysti myös opeteltiin englanniksi eli ei-vahvimmalla kielelläni ja kärsin muutaman ekan päivän aikana 10 tunnin aikaeron aiheuttamasta aikaeroväsymyksestä.

No, sitten eräänä iltana minulla tuli aivan täydellinen musta aukko kasisolmua tehdessä. En saanut solmittua solmua ja se meni koko ajan väärin ja aloin jo hermostumaan, että miten on mahdollista, että näin yksinkertainen asia voi hävitä hetkeksi täydellisesti mielestäni.

Nolotti niin paljon, että teki mieli kadota jäätiköltä ja vajota pahimpaan itsesääliin. No, eipä siinä auttanut kuin vain rauhoittua ja miettiä, että mikäs se muistisääntö kasin tekemiseen olikaan.

Hetki siinä sitten pähkäiltiin ja kasi alkoi taas onnistumaan. Olimme siis harjoittelemassa ja tilanne ei ollut mitenkään kriittinen, mutta noin ei saisi ikinä tapahtua vuorilla tositilanteessa tai esimerkiksi jääkiipeillessä.

Oppi: perusasiat täytyy olla mielessä myös silloin, kun väsyttää. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Lihasmuisti on kaveri.

Mr. Rainierilla jäätikkökurssilla

Opettele hölläämään

Viime kevät opetti sen, että mitä tapahtuu, kun kroppa stoppaa täysin. Loukkaannuin monta kertaa putkeen ja uskon, että myös omilla valinnoilla olisin voinut välttää edes jonkun loukkaantumisen.

Loukkaantumisten hetkellä on usein pelissä paljon huonoa tuuria ja tekevälle sattuu. Mitä enemmän touhuillaan, sen isompi riski on myös tapahtua. Sitten jos tapahtuu, tärkeintä mielestäni on kuitenkin vain pysyä positiivisena ja uskoa, että hommat kyllä hoituvat kuntoon.

Itselläni oireet alkoivat jo syksyllä, jolloin nukuin huonosti. Sitten tuli perään hormonaalisia ongelmia ja pian jo painokin alkoi heittelemään. Merkit siitä, etten palautunut olivat siis olemassa, olin kuitenkin hyvin lahjakkaasti välittämättä niistä. Ei näin!

Olisi pitänyt olla armollisempi itselleni ja kuunnella, millaiselta kropassa tuntuu.

Oppi: silloin, kun kroppa alkaa ilmoittelemaan väsymyksestä, on hyvä kohta miettiä, miten kuormaa kannattaisi keventää.

Pirunkallio Helsingissä

Väärät varusteet

Nepalissa, kun kiipesimme Island Peak -nimiselle vuorelle, minulla oli päällä erittäin kevyt varustus. Tämä osoittautui virheeksi.

Kun lähdimme kiipeämään vuoren viimeistä seinämää ylös, minulla oli kevyt kuoritakki ja alla ohut paita. Lähdimme kiipeämään, kun aurinko paistoi ja aurinko porotti kuumasti.

Sää kuitenkin muuttuu vuorilla nopeasti ja niin tapahtui myös meidän tapauksessa. Pian satoi lunta, tuuli ja näkyvyys oli täysin nolla. Myös lämpötila laski runsaasti.

Minua palelsi, hanskat olivat märät ja lainasin kaverin untuvatakkia huipulla. Omani olivat repussa viimeisen seinämän alapuolella.

Olo oli epämukava ja ennen kaikkea, jos jokin olisi mennyt pieleen, ilman kunnollisia varusteita homma olisi voinut kääntyä myös vaaralliseksi. Tämän jälkeen olen ollut tarkka siitä, että mukana on aina oikeat varusteet.

Oppi: ota aina oikeanlaiset mukaasi, älä jätä niitä mihinkään, mistä et niitä enää voi saada. Varaudu niin sanotusti pahimpaan.

Myös sadevarusteet ovat aina repussa

Näistä kolmesta virheestä (ja monesta muustakin virheestä) olen oppinut valtavasti ja näihin virheisiin en toivottavasti kompuroi kovin montaa kertaa uudestaan. Virheet ovat siinä mielessä tärkeitä, että ne ovat väylä oppimiseen. Eräs esimieheni kerran sanoikin, että ilman virheitä, et ole todennäköisesti edes yrittänyt tarpeeksi.

 

Kiipeilyvarustelista jääkiipeilykurssille

*Yhteistyössä Addnaturen kanssa

Sain joulukalenterista paljon toiveita, joissa pyydettiin kirjoituksia laajemmin siitä, millaisia kiipeilyvarusteita tarvitaan vuorille. Nyt pakkaan sunnuntaina alkavaa Seattlen matkaa varten ja olen joutunut penkomaan kamoja läpi. Samalla tämä hetki tuntuu hyvältä hetkeltä myös kirjoitella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan mukaan.

Nyt puhutaan siis kiipeilyvarusteista ja näiden lisäksihän matkaan lähtee hurjan paljon kaikkea muutakin. Makuupussi, retkikeitin, makuualusta ja kaikki vaatteet ovat sitten oma lukunsa ja näissä käytän pohjana hyväksi luotua varustelistaa vuorimatkoja varten. Vaatteiden pakkaaminen alkaa olla jo aika rutiinia ja tiedossa on ne vaatteet, joita tarvitsen ja jotka ovat todettu hyviksi juuri näissä olosuhteissa.

Millaisilla varusteita tarvitseen itse kiipeilyä varten?

Kiipeilyvarusteita

Kiipeilykengät

Kaikki lähtee kengistä. Aina ja tulevaisuudessakin. Kengät ovat vaeltajan ja kiipeilijän tärkein varuste ja todennäköisesti myös yksi vaikeimmista hankinnoista. Kengät tulisi sopia juuri siihen paikkaan, johon olet menossa.

Täytyy miettiä, ovatko kengät tarpeeksi lämpimät, kestävätkö ne vettä, sopivatko jääraudat kenkään, pystyykö niitä käyttämään tulevaisuudessa, sopivatko ne reissulla kaikkeen toimintaan vai tarvitsetko rinnalle toiset kengät ja ovatko kengät mukavat jalassa. Tässä nyt vain muutama asia mainitakseni, kun mietit kenkien valintaa.

Kuten jo hetki sitten kirjoittelin, matkaani Seattleen lähtee Meindl-merkkiset kiipeilykengät.

Jääraudat

Jäätiköllä liikuttaessa jääraudat ovat välttämätön varuste. Minulla on käytössäni Black Dimandon Sabretooth Pro -jääraudat, jotka ovat vuoristoon sopivat automaattiraudat. Ne ovat myös suhteellisen kevyet ja sen vuoksi mukavat kantaa rinkassa mukana. Paino on tärkeä kriteeri, sillä kannettaessa omia tavaroita todennäköisesti meistä kaikki haluaa kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä painoa mukanaan.

Kiipeilykypärä

Jäätiköllä, jääkiipeillessä ja vuoristossa käytetään paljon kiipeilykypärää, jos vaarana on, että voit lyödä pääsi tai pään yläpuolelta on vaarana tulla ylimääräistä kamaa eli jäälohkareita tai kiviä alas. Kypärä on tärkeä turvallisuusväline ja suosittelen kaikkia ostamaan kunnollisen kypärän.

Edellinen kypäräni otti isoa osumaa Aconcagua-reissulla ja sen jälkeen päätin suorilta, että ostan uuden kypärän. Lommoja ottanut kypärä ei todennäköisesti suojaa päätä enää enkä toisaalta haluaisi myöskään yrittää, miten huonoksi kypärä on mennyt.

Valitsin uudeksi kypäräksi Addnaturen verkkokaupasta Black Dimandon Half Dome -kypärän. Valitsin kypärän sen vuoksi, että siitä pienin koko sopi parhaiten päähän ja toisaalta kypärä on todella kevyt ja sen vuoksi myös kevyt kantaa.

Jäähakku

Kun puhutaan kiipeilystä, tarvitaan yleensä mukaan myös jäähakku. Hakun avulla isketään hakku jäähän ja edetään ylöspäin. Hakkuja on hyvin paljon erilaisia ja niitä on sekä jääkiipeilyyn että vaellukseen tarkoitettuja versioita.

Kun puhutaan vuorikiipeilystä, liikutaan aika usein kiinteässä köydessä, joka tarkoittaa sitä, että köysi on vuorella valmiina, yleensä retkikunnan toimesta asennettuna. Erikseen on sitten ne kiipeilyt, jossa köyttä kannetaan mukana itse ja jäähän ruuvataan esimerkiksi jääruuvien avulla kiipeilyvälineet.

Varusteita tutkimassa

Valitsin itselleni vaellushakun, koska se sopii isompian retkikuntien tyyliin. Hakulla voi toki myös jääkiipeillä, mutta puhtaasti jääkiipeilyä varten hankkisin kevyemmän jääkiipeilyhakun. Hakkuni on Black Dimandon Raven 55 cm. Valitsin lyhyimmän hakun sen vuoksi, että olen itsekin 168 cm pitkä ja lyhyin hakku sopii omaan pituuteeni aivan hyvin. Lyhyempi hakku on myös hiukan kevyempi kantaa sekä iskeä kiipeiltäessä jäähän.

Valjaat

Valjaat ovat yksi hyvin tärkeä varuste, mitä tarvitaan kiipeilyssä. Ilman valjaita ei oikeastaan ole edes mahdollista kiinnittyä köyteen turvallisesti.

Valjaita on markkinoilla hyvinkin paljon ja minulla on jo useamman vuoden vanhat Arcteryxin valjaat. Ne ovat olleet hyvin toimivat kaikissa tilanteissa eli pääasiassa vuorilla, joissa olen niitä tarvinnut.

Tärkeintä valjaiden valinnassa on se, että ne sopivat siihen käyttötarkoitukseen, mihin niitä etsin ja ne ovat mukavat päällä. Ainakin nämä kyseiset valjaat ovat ihan super mukavat päälle ja ne jalassa on mukava viilettää pitkin jäätiköitä.

Kilkkeet

Nuo edellä esitellyt tavarat ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta nehän eivät vielä yksistään riitä. Näiden lisäksi tarvitaan yllättävänkin paljon erilaisia “kilkkeitä” mukaan eli nousukahvaa, laskeutumiskasi, sulkurenkaita useampi kappale, slingiä ja niin edelleen.

Kilkkeet mahdollistavat kiinnittymisen köyteen, kiinnittymisen varmistusköyteen ja laskeutumisen turvallisesti. Eli näiden olemassaolo on käytännössä myös pakollista.

Jännitys alkaa hiipimään ja pian olenkin jo lentokoneessa kohti Seattlea.

 

Mitä kaikkea tarvitsee ottaa mukaan?

Pakkaaminenhan on yksi matkustamisen kivoja puolia ja vuorille lähtiessä se on ainakin itselleni osa matkaa ja valmistautumista. Reissuja on usein suunniteltu pitkään ja piinaavaltakin tuntunut odotus alkaa palkit itseään jo pakkaamisvaiheessa.

Tänään päästiin jo vähän asiaan, sillä olen alkanut kokoamaan pikkuhiljaa kamppeita kasaan ensi viikon lähtöä varten. Osittain sen takia, että ehtii varmistamaan, että kaikki on ensinnäkin mukana ja kaikki tarvittavat vaatteet ovat puhtaina.

Mitä varusteita otan mukaan Kilimanjarolle?

On mielestäni muutama asia, jotka pitää olla ehdottoman kunnossa ja ne ovat: hyvät vaelluskengät ja kunnon päiväreppu. Kenkiä käytetään reissussa käytännössä melkein koko ajan ja reppu on selässä suurimman osan ajasta.

Sitten pakkaaminen lähtee liikkeelle aluskerrastoista, jotka ovat tietenkin merinovillaa. Sitten mukaan lähtee pari North Facen teknistä t-paitaa ja pitkähihainen tekninen paita. Seuraava kerros onkin sitten fleece-paita, joka sekin on North Facen.

Jalkoihin tulee merinosukat, vaelluskengät, merinohousut ja lopulta vaellushousut. Mukaan lähtee tietenkin myös kuorihousut.

Takkeja reissuun lähtee muutama: ohut tuulitakkia alkumatkaan suojaamaan ihoa auringolta ja tuulelta, kuoritakki sekä tietenkin paksu North Facen untuvatakki.

Pakkaamista

Päähän tulee tietty lippis, pipo korkeammalle ja kaulaan puffi suojaamaan tuulelta ja kylmyydeltä. Käsien lämpimänä pitämiseksi tulee mukaan sormikkaat, hanskat ja paksummat rukkaset.

Nukkumista varten mukana on kolmen vuodenajan makuupussi ja kunnon makuualusta. Lisänä mukaan lähtee silkkipussi, joka lisää vielä entisestään nukkumislämpötilaa makuupussissa.

Sälää eli kaikenlaista elektroniikkaa ja pientä kivaa lähtee mukaan ihan tosi paljon: otsalamppu, varavirtalähde, aurinkokennolaturi, aurinkolasit, juomapullot, urheiluteippiä, kaikki lääkkeet, lukemista, kuulokkeet, eväät, kameraa, latureita ja niin edelleen.

Tuohon yllä olevaan kuvaan ei ihan kaikki varusteet mahtuneet, mutta tärkeimmät nyt kuitenkin. Ai vitsit, kuinka ihanaa lähteä reissuun! Ja pakkaaminen on ihan super mukavaa sekin.

 

Hankintoja reissuun

Viikon päästä ollaan jo lähtökuopissa ja laukut on valmiina lähtöön. Tänään olikin hyvä hetki tehdä vielä pieniä viime hetken hankintoja matkaa varten. Apteekissa on tullut käytyä jo jonkin aikaa sitten ja apteekista reissuun lähtee aikamoinen paketti kaikenlaista.

Mitä kaupungilta tarttui siis mukaan reissuun?

Hankintoja reissuun

Lukemista

Tällä kertaa reissuun lähtee kaksi kirjaa: Rauli Virtasen Reissukirja ja Oskari Saaren Aki Hintsa: Voittamisen anatomia. Jälkimmäistä aloitin lukemaan jo tänään, saa nähdä jääkö reissuun luettavaa, mutta siinä tapauksessa täytyy etsiä uutta lukemista vielä ennen lähtöä. Kirja vaikuttaa nyt ensimmäisen 60 sivun jälkeen todella hyvältä! Sen perusteella jo isot suositukset kirjalle.

Nykyään tulee luettua harmittavan vähän, mutta reissussa on aina kiva rentoutua lukemalla. Edessä on pitkä lento ja lennolla tulee usein luettua. Vuorilla myös on usein kuitenkin aika paljon aikaa ja esimerkiksi iltaisin on kiva lukea muutama sivu teltassa oman otsalampun valossa ennen nukkumista.

Pelejä

Yleensä reissussa on mukana pelikortit ja tällä kertaa lähtee reissulle myös mukaan Yatz, sillä sehän on ihan maailman pienimpään tilaan ja kevyin kantaa ihan mihin ties maailman kolkkaan. Pelejä on kiva pelata retkikunnan jäsenten kesken ja tällä tavoin on helppo myös tutustua uusiin ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin hörppiä messiteltassa teetä ja heitellä noppaa uusien kavereiden kanssa?

Eväät

Olen ehkä joskus täällä bloginkin puolella maininnut, mutta mainittakoon viimeistään nyt, että mielestäni yksi parhaimpia eväitä vuorilla on Snickersit. Niitä tulee syötyä muuten todella todella harvoin, mutta jostain syystä ne maistuvat vuorilla/retkillä aivan törkeän hyvältä. Siitä syystä myös tälläkin kertaa eväissä tullee olemaan Snickersejä.

Tämän lisäksi mukaan lähtee urheilujuomajauhenappeja, koska vettähän tulee juoda todella runsaasti ja nuo tuovat hieman vaihtelua pelkän veden juomiseen. Yleisesti tulee käytettyä jauheita aika harvoin, mutta vuorilla ne ajaa asiansa tosi hyvin.

Aurinkorasva ja lääkkeet

Naama ja erityisesti nenäni on vaarassa palaa ja sen takia reissulle lähtee aina myös isolla suojakertoimella oleva aurinkorasva mukaan. Tuo kuvassa näkyvä aurinkorasva on ehdottomasti paras kaikista testaamistani, sillä se pysyy iholla vaikka hikoilisi ja on helppo levittää. Kaiken lisäksi yhden pullon kuluttaminen kestää muutaman vuoden.

Vatsan suojaksi tulee syötyä reissussa myös Precosaa eli maitohappobakteereja, jotka suojaavat vatsaa erilaisilta ongelmilta. Nämä ovat melko hintavia, mutta sitäkin parempia.

Kosteuspyyhkeet

Puhutaan usein ”savettisuihkusta” eli vuorilla, kun suihkuun ei ole mahdollista päästä, käydään ”suihkussa” kosteuspyyhkeiden avulla. Eli käytännössä noiden kosteusliinojen avulla putsataan kriittisimmät paikat päivittäin ja muuten pidetään hygieniasta huolta käsidesin ja käsien pesun avulla.

Kuulokkeet

Olen pitkään miettinyt järkevien, urheiluun sopivien kuulokkeiden ostamista ja vihdoinkin sain ostettua nuo kuulokkeet. Eli mukaan lähtee myös pieneen tilaan menevät kuulokkeet, joiden avulla voi kuunnella musiikkia. Musaa on kiva kuunnella matkustaessa, mutta myös aamulla ja illalla teltassa. Päivä lähtee kivasti tsemppibiisien soidessa käyntiin ja toisaalta uni tulee nopeammin illalla.

Näitä tarvikkeita siis tarttui tänään matkavarustukseen mukaan. Esittelen vielä tarkemmin, mitä kaikkea pakkauslistaani kuuluu, kun teen lopullista pakkaamista.

 

 

Kunnosta ja varusteista

Sää, lumivyöryt, maanjäristys, loukkaantuminen, paleltuminen ja niin edelleen, ovat tekijöitä joihin kiipeilijän on vaikea vaikuttaa vuorilla. Etenkin sää on hankalin ja voimakkaasti kiipeilyä määrittelevä tekijä. Sään ollessa huono kukaan ei etene mihinkään ja ainut keino on vain odottaa parempaa sääikkunaa.

Mihin tekijöihin mielestäni kiipeilijä sitten voi vaikuttaa?

a) kiipeilijän oma fyysinen kunto: fyysinen kuntohan ei suojaa vuoristotaudilta, vatsaongelmilta, huonolta säältä tai rikkinäisiltä varusteilta, mutta hyvä fyysinen kunto on yksi oleellisin tekijä, kun mietitään, miten paljon matkasta voi nauttia. Fyysinen kunto mahdollistaa sen, että pienet ponnistelut vuorilla ei tunnu pahoilta vaan matkan tekeminen on mahdollisimman mukavaa.

Omaan fyysiseen kuntoon kiipeilijä pystyy itse vaikuttamaan. Netti on pullollaan ties minkälaisia treeniohjelmia ja sen suuremmin kantaa ottamatta niihin, jokainen varmasti löytää oman tapansa treenata. Toiset juoksee, hiihtää ja kävelee luonnossa kun taas toiset perustavat ohjelmansa enemmän salipohjaiseksi. Minähän en alan asiantuntija varsinaisesti ole, mutta itselleni sopi hyvin ohjelma, jota syksyllä noudatin ja tuloksiakin tuli ohjelman myötä.

Lääkärintarkastus Aconcagualla

b) varusteet: varusteet on mielestäni yksi todella oleellinen osa vuorilla olemista. Varusteiden täytyy olla sellaisia, että ne toimii moiteettomasti kyseisissä olosuhteissa. Itse suosin tiettyjä merkkejä kuten Arcteryx, Rab, Haglöfs ja niin edelleen, mutta tarjoajia on markkinoilla monia ja niin myös mielipiteitäkin, mitkä ovat parhaimmat. Mielestäni edellä mainitut merkit on toiminut omiin tarkoituksiini todella hyvin ja mahdollisten uusien varusteiden hankinnassa tarkistan aina nämä valmistajat ja niiden mallistot ensimmäisenä.

Varusteet luovat turvan vaihteleviin olosuhteisiin ja hyvillä varusteilla vaeltaminen ja kiipeäminen on kivaa. Ei ole huolta siitä, hiertääkö kenkä tai ainakin ongelma on jo etukäteen tiedossa tai kestääkö takki oikeasti sadetta vai ei. Varusteet ovat sekä turvallisuus- että mukavuustekijä ja hyvät varusteet luovat mielestäni vuorilla olemisen nautinnon täyteen kymppiin.

Nämä kaksi tekijää; fyysinen kunto ja varusteet mielestäni lisäävät mahdollisuuksia onnistumiseen vuorilla ja ne ovat myös tekijöitä, joista ei mielestäni kannata tinkiä! Jos mielesi halajaa vuorille, hoida nämä kaksi asiaa kuntoon niin olet huomattavasti lähempänä tavoitteiden saavuttamista.

Mukavaa sunnuntaita kamut ja nautitaan hyvissä varusteissa tuosta kovasta lumimyräkästä!

Matkailijan yksi merkkipaalu saavutettu

Valmistautuminen tulevaa Aconcaguan matkaani varten aloitin tosissani toukokuun lopussa kun saavuin vaihdostani Suomeen. Tiesin siinä vaiheessa, että kovasti töitä on edessä ja kovasti töitä onkin tehty. Nyt matkaan ollessa muutama viikko aikaa on hyvä ehkä kerrata tämän puolivuotista matkaa, mitä on tullut tehtyä ja mitä ehkä on jätetty tekemättä.

Toukokuun lopussa treenit alkoivat siten, että käytännössä päätavoitteeni oli parantaa kuntoa. Kestävyyttä sekä kasvattaa paremmat voimatasot salitreenin myötä. Käytännössä tämä tapahtui seuraavalla tavalla: treenasin koko kesän ajan Elokuun loppuun asti 4-7 kertaa viikossa, koostin treenini vähintään yhdestä juoksulenkistä, Malminkartanon porrastreenistä ja salitreenistä. Salin  lisäksi treenasin siten, että jokainen treeni sisälsi enemmän tai vähemmän myös aerobista kuntoa kasvattavaa osuutta eli pyöräilyä/juoksua/crossailua.

Syyskuussa oli muutto edessä takaisin Lappeenrantaan ja elokuun viimeisen viikon höntsäilin eri jumpissa, totesin että nyt tarvitaan uutta haastatte ja päätin ottaa harjoitusohjelman. Tämä päätös oli erittäin hyvä ja sen etenemisestä tänne olen monessa otteessa kirjoitellutkin sekä sen lopputuloksista.

Tällä hetkellä vietän treenien suhteen ”one more time – viikkoani” eli inhokki/mieleen jäänneiden treenien uusimista. Eilen mietin salilla boksille nousuja tehdessäni, että one more time, eiku one more time, no vielä one more time. Mutta kolmen viikon päästä nämä one more time – ajatukset ovat historiaa, sillä matka on jo alkanut ja ajatukset eivät ole enää valmistautumisessa. Matkalla ajatukset tulevat olemaan täysin fokusoituneena itse matkalla olemiseen, ja nauttimiseen. Olenhan kuitenkin lähdössä myös lomalle ja nauttimaan; maisemista, raittiista ilmasta ja vuorifiiliksistä.

Yksi merkittävä vaihe, joka tuntui seitsemän kuukautta sitten todella kaukaiselta, on aloitettu – pakkaaminen. Olen aloittanut sisustamaan olohuonettamme uudella tavalla, keräämään tarvittavia varusteita pikku hiljaa kasaan. Näin on helpompi hahmottaa, mitä tavaroita vielä puuttuu ja käydä pakkauslistaa läpi.


Miksi pakkaaminen on sitten niin merkittävää? Tietysti sen lisäksi, että kaikki tavarat tulevat mukaan, on pakkaaminen tietynlainen viimeinen silaus koko valmistautumiseen. Kassien ja reppujen kanssa sitten matkaan kohti lentokenttää ja todellinen matka alkaa. Pakkaamisessa on aina myös tietynlainen jännitys ilmassa, olkookin se vain pieni matka. Sehän tietää seikkailun alkua.

Pakkaaminen on myös tietyllä tavalla stressaavaa, mahtuvatko kaikki tavarat, onko painoa liian paljon, mitä voin hankkia Mandozasta, mitkä tavarat laitan käsimatkatavaraan, kumpi reppu lentokoneeseen… Mietittäviä asioita on paljon, mutta järkeilemällä asiat tuntuvat selkeytyvän päivä päivältä, ja tuo tällä hetkellä epämääräiseltä näyttävä kasa siirtyy kassiin.

Pakkaamisen aloittamisen myötä on mielestäni lähtöön enää todella vähän aikaa. Uskon, että 16 päivän päästä Helsinki-Vantaalla on mieleni jo rauhoittunut, tehtävät asiat on tehty ja todellinen matkasta nauttiminen voi alkaa.

Matkailija merkkipaalu on siis saavutettu: pakkaaminen on aloitettu.

Merkityksellinen päivä ja raha

Varasin retkikuntapaikkani huhtikuun lopulla ja ostin syntymäpäivälahjaksi lentoliput takaisin Argentiinaan ollessani vaihdossa Buenos Airesissa. Muistan tuon päivän erittäin hyvin, kun viimeisen päätökseni matkan suhteen tein.

Tulen muistamaan myös tämän päivän, sillä tänään olen maksanut retkikuntapaikkani loppuosan ja kiipeilyluvan Aconcaguan luonnonsuojelualueelle. Fiilis on mahtava, tilanne on myös vähän pelottava. Nyt viimeistään kaikki alkaa konkretisoitumaan yksi pala kerrallaan lähemmäs ja lähemmäs itse h-hetkeen. Lähtö alkaa olemaan jo aivan käsillä, mikä on mahtavaa, mutta samalla todella kutkuttava ajatus ja jännittävää.

Lähdemme kansainväliseen retkikuntaan Argentiinalaisen operaattorin Ayamara kanssa. Tästä linkistä voit lueskella lisää kyseisestä firmasta. Päädyimme tähän operaattoriin suomalaisten tuttavien suosittelujen, googlailun ja Mendozalaisen vaellus/viinimatkaoppaan suosittelujen kautta. Ainakin tähän mennessä firma on vaikuttanut erittäin luotettavalta, sillä kaikkiin meileihin vastataan käytännössä aikaerostakin huolimatta saman päivän aikana ja vastaukset ovat aina kattavia ja selventäviä.

Varasimme retkikuntapaikkamme suhteellisen ajoissa, joten saimme melko hyvän hinnan paikoillemme. Suurin bonusylläri kustannus matkan suhteen on ollut kiipeilylupa, jonka hinnan määrittelee Argentiinan valtion. Muutama vuosi sattuikin tilanne, jossa valtio päätti mielivaltaisesti nostaa kiipeilyluvan hintaa satoja dollareita noin vain. Käytännössä kiipeilijän vastuulle jäi kokonaisuudessaan tämä hinnankorotus. Tätä kiipeilyluvan hintaa siis ei etukäteen voinut tietää, mutta muutama viikko sitten oli oikein todellinen juhlapäivä kun selvisi, että kiipeilyluvan hinta on pysynyt samana kuin viime vuonna. Eli yllättäviä lisäkustannuksia ei täten syntynyt.

Monet ovat kyselleet matkan hintaa, enkä ole kellekkään suoraan edes halunnut kertoa mikä tulevan matkan kokonaishinta on. Osittain en ole halunnut kertoa tätä myöskään sen takia, että en sitä vielä itsekkään tiedä. Suurin syy on kuitenkin ollut se, että matka on todella kallis. Käytännössä olen koko vuoden säästänyt todella paljon ja elänyt normaalia elämääni mahdollisimman pienellä budjetilla. Tämä oli myös samalla valinta, jota pohdin pitkään ennen matkan varaamista. Varaaminen tarkoitti tietyistä asioista, kuten uusista vaatteista, ravintolaillallisista ja muista pienemmistä reissuista luopumista. Tätä päätöstä en ole kuitenkaan katunut hetkeäkään.

Retkikuntamaksun ja kiipeilylupamaksun lisäksi olen ostanut lennot Mendozaan ja takaisin. Nämäkään ei ollut halvimmasta päästä, sillä kausi on kuumimmillaan tuolloin ja lentojen hinnat eivät ole halvimpia mahdollisia. Retkikunta alkaa 22.12.2015, josta ensimmäinen päivä on aikaa rentoutua vielä Mendozassa. Olemme kuitenkin jo perillä 21.12.2015 eli meillä jää aikaerosta ja mahdollisiin tavaroiden hukkumiseen pari päivää aikaa palautua.

Lentojen lisäksi olen joutunut hankkimaan melko paljon uusia varusteita. Näistä kalleimmat ovat olleet ehdottomasti ylävuoristokengät. Sen lisäksi kaikkea pientä kuten kuituhousut, kuoritakki, untuvatakki, makuualusta jne. olen joutunut hankkimaan. Teen varusteista vielä tarkemman päivityksen testipakkaamisen yhteydessä. Kaikki nämä varusteet ovat kuitenkin hankittu silmällä pitäen tulevaa: voin käyttää kaikkia myös tulevilla matkoillani sekä kotona suomessa. Esimerkiksi ohuet untuvatakit ovat olleet jo käytössä ja ne on ihan mahtavia suomen kirpeään syksyyn ja talveen.

Ilmainen harrastus vuorikiipeily ei tosiaan ole, mutta antaa todella monella elämän osa-alueella niin paljon, että en voisi sanoa vaihtavani mitään pois. Olen hankkinut varusteeni kovan säästämisen ja työn kautta enkä valitettavasti ole vielä toistaiseksi päässyt tekemään yhteistyötä eri varustevalmistajien kanssa (toki olisin erittäin valmis yhteistyöhön, jos sellaista ilmenisi).

Rahaa menee, mutta hautaankaan sitä ei voi viedä mukanaan. Mielestäni tämä on minulle paras tapa kuluttaa rahojani, tulen nauttimaan matkasta täysin rinnoin ja todella jos voisi sanoa, niin tämän kaltainen matkailu avartaa elämänkatsomusta ja kasvattaa jollain tasolla myös ihmisenä.