Artikkelit

Millaisilla treeneillä kohti 7000 metrin vuorta?

Toipuminen Jenkkien matkasta ja sitten heti perään Sipoonkorpi Trailista alkaa olemaan hyvässä vauhdissa. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että katse on siirrettävä seuraavaksi myös tämän vuoden seuraavien tavoitteiden suuntaan ja miettiä, että mitä asioita on vielä otettava huomioon ennen tämän vuoden päätavoitettani eli Nepalin 7000 metrin vuorta, Baruntsen reissua.

Olen lähdössä heinäkuussa Norjaan jäätikkökurssille ja se on seuraava isompi reissu, joka on tiedossa. Hieman vajaat pari viikkoa Norjassa harjoitellaan jäätikkötaitoja ja näin tällä viikolla kurssin vetäjän Kiipeilyareenalla ja tuli tosi hyvä fiilis, että kurssi on varmasti erittäin hyvää harjoittelua syksyn reissua varten.

Heinäkuun Norjan reissua varten tulee oleellisinta olemaan se, että yleiskunto on hyvä ja se takaa nauttimisen matkalla. Mitään juuri tätä reissua varten tehtävää erityisvalmisteluja ei ole tarkoitus tehdä, vaan seuraavan puolen vuoden pääfokus on ensimmäisen 7000 metrin vuoren tavoittelussa.

Nepaliin suunnataan sitten tämän vuoden lokakuussa ja tavoitteena on kuuden viikon aikana kiivetä yksi 6000 metrin vuori ja sitten suunnata elämäni ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle. Tämä jos joku on mahtava tavoite, mutta tavoitteen täyttämiseksi täytyy tehdä paljon hommia. Yksi iso asia, mihin pystyn itse vaikuttamaan on se, kuinka hyvässä kunnossa olen tulevaa reissua varten.

Seuraavien kuukausien tavoite on siis parantaa kuntoa siten, että olisin mahdollisimman timanttisessa kunnossa lokakuussa. Se, onko huippukunto vielä heinäkuun reissua varten, ei ole tärkeintä vaan tämän vuoden suurin pääfokus on nimenomaan lokakuussa.

Olen tässä syksyn ja kevään aikana hapuillut, miettinyt eri vaihtoehtoja treenaamiseen, miettinyt tavoitteitani ja pohtinut, että mikä olisi paras tapa saavuttaa omat tavoitteet. Valmiiden ohjelmointien kanssa olen pohtinut sitä, että ne eivät ota lähtötasoani huomioon eivätkä myöskään surullisen laajaa vammahistoriaa. Olen myös miettinyt valmentajan palkkaamista, mutta en ole toistaiseksi löytänyt ainoastaan vuorikiipeilyyn erikoistunutta valmentajaa. Yksi vaihtoehto on ollut kokonaan oman ohjelmoinnin tekeminen ja se ei ole tässä kohtaa tuntunut täysin oikealta vaihtoehdolta. Nämä vaihtoehdot huomioon ottaen parhaimmaksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhdistää näitä kaikkia edellä mainittuja.

Seuraavat kuukaudet ennen heinäkuun reissua, minulla on seuraavanlainen suunnitelma. Kaksi kertaa viikossa voimaharjoittelua, johon minulla on nyt apua ja valmentaja. Voitaisiin sanoa, että minulla on voimaharjoittelun valmentaja ja teemme yhdessä töitä, jotta kasvatamme minulle erityisesti kestävyysvoimaa, jota tarvitaan vuorilla.

coretreenit

Voimaharjoitteluun kuuluu isona osana core-treenit

Voimaharjoittelun lisäksi tavoitteena on pitää vähintäänkin yksi kiipeilykerta viikossa, jolla varmistaa, että köysitaidot pysyvät hallussa. Köysitaitoja on siis tarkoitus harjoitella kerran viikossa ja esimerkiksi käydä harjoittelemassa nimenomaan vuorikiipeilyn kannalta oleellisia taitoja kuten kiinteän köyden kiipeilyä.

kiipeily

Kiipeily osana valmistautumista Baruntselle

Nyt viikon seitsemästä päivästä on suunniteltu kolme. Jäljelle jää siis kolme päivää, sillä viikossa tulee aina olemaan vähintäänkin yksi lepopäivä. Tarpeen vaatiessa enemmänkin. Vuorilla yksi oleellisimmista ominaisuuksista on kestävyys ja kestävyyttä varten täytyy harjoitella peruskestävyystreenejä.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että kolme muuta päivää jää kestävyysharjoittelulle. Porrastreenejä, polkujuoksua, sauvakävelyä, rinkan kanssa vaeltamista, melontaa, soutua, pyöräilyä ja mäkien tunkkaamista ylös ja alas. Helppoa toteuttaa, ilmaista ja ennen kaikkea kesällä suurin osa viikosta tulee oltua ulkona.

polkujuoksu

Polkujuoksua osana valmistautumisessa

Tämä peruskestävyyden harjoittelu tulee edelleen olemaan yksi isoimpia pääpainoja tulevan reissun valmistautumisessa ja heinäkuussa, kun palaan Norjasta tulee jaksotus myös hiukan muuttumaan siten, että ohjelmaan lisätään selkeästi kovemmalla volyymilla treenejä rinkan ja ylävuoristokenkien kanssa.

porrastreenit

Porrastreenit osaksi valmistautumista

Ykköstavoite on kuitenkin nauttia ja pitää hauskaa. Vaikka treenataan tosissaan, niin silti tarkoitus on pitää huolta kropasta ja järki päässä. Nyt ei ole varaa loukkaantumisiin, joten pääasia on pitää kroppa kasassa, jotta syksyn reissu toteutuu.

Seuraavien kuukausien aikana tulen varmaan aika paljon kirjoittelemaan treenaamiseen liittyvissä asioissa, koska ne tulevat täyttämään myös arkeni varsin tehokkaasti. Olen tosi innoissani ensinnäkin siitä, että voimatreeneihin tulee järkeä ohjelmoinnin ja valmentajan avulla ja nyt viikko-ohjelma näyttää siltä, että seuraavaksi tärkein tavoite on vain tehdä asioita suunnitelman mukaisesti.

 

Miten valmistaudun?

Tällä ja viime viikolla on ollut aivan upeaa syksykeliä. Viime viikko oli vielä kova treeniviikko ja tällä viikolla on lepoviikon aika. Viime viikolla tulikin ulkoiltua ahkerasti ja ai että, miten paljon olen fiilistellyt tätä syksyä. Tämä on myös se viikko, jolloin soudetaan puolimaraton. Miten valmistaudun tähän tapahtumaan tai yleisesti koviin fyysisiin suorituksiin?

Lenkillä Seurasaaressa

No valmistautuminen lähtee aina liikenteeseen siitä, että hoidetaan lepääminen ja palautuminen kuntoon. Sitten alkaakin henkinen valmistautuminen. Henkinen valmistautuminen lähtee liikenteeseen suunnittelusta ja sellaisesta hyvän fiiliksen hakemisesta. Makustelen oikein kunnolla tulevaa: olipa kyseessä päivän kova treeni, tuleva reissu tai nyt tuo soutuhomma. Reissua varten tulee hypisteltyä tavaroita, treenejä varten tulee suunniteltua miten treenit menee ja soutua varten mietittyä soutuvauhteja ja taktiikkaa.

Seurasaari

Henkinen valmistautuminen onkin mielestäni aika oleellinen osa itse suoritusta. Sanonta: ”hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty”, pitää mielestäni todella hyvin paikkaansa. Sama pätee myös Vuorenvarmaa Suunnitelmaa eli suunnitelmaani kiivetä Everestille. Koko ajan päässä pyörii, että miten valmistaudun ja miten pääsen tuohon tavoitteeseen. Sama pätee vähän kaikkeen tässä elämässä. Kuulostaa varmaankin siltä, että suunnittelen kaiken valmiiksi, mutta onneksi osaan elää myös extempore-elämää ja täysin suunnittelematta.

Seurasaaressa lenkillä

Tsemppaan itseäni, kerron että selviän tästä ja tästä, suunnittelen tulevaa ja yritän arvioida omia taitoja ja tasoa kriittisesti, kun valmistaudun. Tiedättekö sellaisia ohjeita, jossa peilin edessä tulisi kertoa joka aamu itselle, kuinka hyvä tyyppi olet? En yhtään usko sellaiseen peilille puhumiseen, mutta pään sisällä tulee kyllä puhuttua itselle myös niitä kauniita asioita itsestä. Jotenkin tosi usein kuulee, valitettavasti naisilta, sellaista itsensä ruoskimista ja olen sortunut tähän tietysti itsekin, mutta yritän nykyään puhua itse itselleni kauniimmin ja vähemmän syyllistävästi. Hyvä fiilis toimii oikeasti ihan lähtökohtana omille, hyville suorituksille niin töissä, urheilussa kuin ihmissuhteissa.

Puhu säkin nätisti itsellesi

Tosi tärkeää on myös se, että valmistautuu kaikenlaisiin haasteisiin. Haasteita meinaa tuntuu aina riittävän ja hyvällä valmistautumisella voi mahdollisesti välttyä ehkä joltain haasteelta tai ainakin olen valmistautuneena valmiimpi ottamaan haasteita vastaan.

Upea, ihana syksy

Muista sinäkin tsempata ja puhua itselleni nätisti, kun valmistaudut ihan mihin tahansa haasteeseen. Ja nauti, nauti vaikka tästä ihanasta syksystä jos et muuta keksi!

Olen valmis Aconcagualle

140 litrainen kassi painaa kaikkien tavaroiden kera 22,7kg ja se on todella täynnä. Painoraja ei siis ylittynyt vaikka olin siitä kovin huolissani.

Olen valmis lähtöön ja huomenna teen heti aamusta check-innin, joka käytännössä tarkoittaa matkan alkua minulle. Viimeiset päivät Helsingissä on mennyt todella nopeasti, sillä olen vielä nähnyt kavereita, hoitanut viimeisiä asioita ja tuntuu kuin olisin kolme päivää juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.

Tänään onneksi sain tilaisuuden vielä hautautua torkkupeiton alle ja nukkua päiväunet. Tekipä hyvää ja nyt makoilen loppuillan kotona tankkaillen sekä vettä että ruokaa.

Viimeisten päivien fiilikset ovat olleet yllättävän rauhalliset, sillä tiedän tehneeni kaikkeni ja luotan itseeni sekä varusteisiini, jotka ovat mielestäni parhaimmat mahdolliset tälle matkalle. Olen kuitenkin tietysti käynyt paljon läpi myös sitä mahdollisuutta, että entä jos en pääse huipulle. Tulen olemaan pettynyt, todella pettynyt ja varmasti tulen tulemaan itkien alas jos jokin syy estää huipulle pääsemisen.

Riski huipun saavuttamatta jäämiseen kuuluu vuorikiipeilyyn ja se on osa tätä lajia. Jos lajia haluaa harrastaa on myös ymmärrettävä reaaliteetit ja punnittava riskien sekä mahdollisuuksien välistä suhdetta. Näen huipulle pääsemättä jäämisen riskistä huolimatta, että tällä hetkellä vaakakupin toinen puoli eli Aconcaguan huippu on silti paljon vahvempi ja tavoittelemisen arvoinen. Vuoren huippuhan ei minulle noin vain eteen tupsahda vaan sen eteen on todella kovasti tehtävä töitä.

Olen valmis vuorille ja ottamaan tämän riskin saavuttaakseni huipun.

Teippikoulu

Vaeltaessa ja kiipeilyssä riskejä itsensä loukkaamiseen riittää. Jalka voi livetä, nilkka pyörähtää ympäri, voi kompastua ja rikkoa kätensä, polvet saattavat vaivata ylä- tai alamäessä ja niin edelleen. Lukemattomia eri skenaarioita, mitä voi tapahtua. Siksi edes murto-osaan näistä pitää varautua jo etukäteen.

Olen tämän syksyn aikana opiskellut tietojohtamisen maisteriohjelmaa ja törmännyt koulun kautta skenaarioanalyysien tekemiseen lähes joka kurssilla. Jos en ole kurssilla asiaan törmännyt, olen vastaavasti itse ajautunut lukemaan skenaarioista tai etsimään tieteellisiä julkaisuja niistä. Skenaarioanalyysien tekemiset ovat näissä tapauksissa aina koskeneet liiketoiminnallisia sovelluksia, niitä on tullut ajateltua myös Aconcagua – näkökulmasta. Yksi tärkein keino riskien ja huonojen skenaarioiden ennakoimiseen on pyrkiä varautumaan niihin jo etukäteen. Tämän takia sain oppitunnin kinesioteippauksen perusteista, joilla ennakoidaan mahdollisia loukkaantumisia tai kiputiloja vuorella.

Eilen minulla oli teippikoulu. Minulle on laitettu kinesioteippiä jo ennen tätä teippikoulua polveeni sekä kyynerpäähän. Olen suhtautunut kinesioteippiin aina kovin varauksella, lähinnä sen takia, etten ole ymmärtänyt, miten oikeasti teipillä on mahdollista tehdä kipuilevat kohdat kivuttomaksi? Näin se vain on. Kipu on joka kerta helpottanut teipin avulla ja mahdollistanut täyden treenaamisen.

Iiro opetti eilen minulle muutaman teippitekniikan, joilla mahdollisia ongelmia pystytään poistamaan vuorilla. Mitä opin? Niinkuin vuorilla, myös teipillä täytyy olla ”base”. Vuorilla se on base camp, josta aloitetaan kiipeileminen kun taas teipissä se on kohta, jolla teippi kiinnitetään ihoon ilman venytystä. Teippiä ei myöskään vain läntätä ihoon summan mutikassa, vaan on tärkeää ymmärtää laitetaanko teippiin venytystä vai ei ja minne suuntaan base tulee ja mihin suuntaan venytys tulee. Ja ainiin! Mikä tahansa teippi ei käy – sen täytyy olla kestävää ja ammattilaisille tarkoitettu teippi on parasta.

Opettelimme kolme teippaustekniikkaa: lihastekniikan, ligamenttitekniikan ja faskiatekniikan. Näistä selkeästi helpoin oli lihastekniikka ja faskiatekniikassa teippiä piti jo ymmärtää venyttää oikein ja ymmärtää laittaa teippi oikeassa järjestyksessä ihoon. Ligamenttitekniikka taas voisi sopia kipeytyneelle kyynerpäälle, jossa teippiä ja kudosta venytetään teippiä laitettaessa.

Teippaaminen ei ollut ihan helppoa, vaan se vaatii tarkkuutta ja vähän myös älliä. Täytyy miettiä, mihin base laitetaan ja laitetaanko venytyksiä tai mihin suuntaan venytys tulee. Onneksi minulla on huonoa teippiä vielä reilusti jäljellä, jolla voin etukäteen harjoitella eri teippauksia kotona ennen matkaa.

Olen alkanut todella uskomaan teipin tehoon ja tulen varmasti, tilanteen sitä vaatiessa, käyttämään teippiä myös Aconcagualla. Teippikoulu oli kyllä ehdottomasti mielenkiintoista ja kotiin päästyäni tutkiskelin vielä eri tekniikoita netistä. Uutta voi siis oppia joka päivä!

Aurinkoenergiaa

Auringosta saadaan energiaa, aurinko auttaa jaksamaan, on voiman lähde ja avain jaksamiseen. Missä aurinko on ollut viimeisen kuukauden ajan? Piilossa, niin totaalisen piilossa, etten edes muista miltä se näyttää.

Auringonpuute on aiheuttanut väsymystä, sitä olen selättänyt päivittäisillä päikkäreillä ja yöunilla. Tietysti myös treenaaminen auttaa väsymykseen ja tekee mielestä virkeämmän ja elinvoimaisemman. Tälläkin hetkellä sade ropisee kattoon. Onneksi aurinkoa on nähtävissä parin viikon päästä, jopa vaarallisuuteen asti. Aurinkoa vastaan on suojauduttava, minimi on suojakerroin 50 ja lippis. Kunnon aurinkolasit ovat myös avainasemassa, jotta lumisokeus eli korkeudesta ja kirkkaudesta johtuva hetkellinen näön menetys, ei yllätä.

Tänään ohjelmassa oli aurikokennolaturini uusiminen. Homma tyssäsi siihen, kun en uskaltanutkaan päivittää laturinta, koska sitä ei pysty tällä hetkellä testaamaan!! Missä aurinkoni kun sitä tarvitsen? Tarvitsen sitä, jotta pystyn testaamaan laturinta. Tähän aikaan vuodesta taidan myös olla ainut asiakas, joka kuvittelee aurinkokennolaturimen tuottavan virtaa…

Aconcagualla tulen tarvitsemaan laturinta Suunto Ambit 3 kelloni lataamisen, kameran akun lataamiseen ja puhelimen lataamiseen. Näistä tärkein on kelloni, sillä pyrin siihen, että kellossa olisi virtaa koko reissun ajan ja näin saisin tallennettua reitin sekä päivän matkat. Kameraan on tietenkin vara-akku ja puhelimen akunkesto on toissijaista. Se on mukavuustekijä, muttei välttämättömyys.

Olen käyttänyt Nepalin matkoillani aurinkokennolaturinta näiden samojen toimintojen lataamiseen ja todennut sen melko hyväksi keinoksi ladata laitteita. Laturi ei ole täysin aukoton ollut enkä siihen 100% ole luottanut, kuitenkin se on mahdollistanut laitteiden lataamisen siten, että olen pärjännyt.

Kun uusin laturimen, toivon, että sen myötä tilanne muuttuu ja toivon laturimen olevan luotettavampi lataamisen suhteen. Näin saan todella hyödynnettyä auringon energia. Sitä tarvitaankin!

Aurinkoernegiaa kiitos tähän osoitteeseen!

Yksi tavoite saavutettu!

Mä tein sen, treenejä on nyt 10/10 viikkoa takana ja fiilis on aivan mahtava. Viimeinen 1000 boksille nousua tuntui menevän kuin juosten ja jalat eivät tuntuneet hapottaneen ollenkaan. Mahdottomalta tuntunut projekti 10 viikkoa sitten on nyt käyty läpi ja voin sanoa tehneeni sen todella tunnollisesti. Treeniohjeita olen noudattanut prikulleen ja kaikki treenit tuli tehtyä. Boksille nousin ohjelman aikana yhteensä 14 000 kertaa!!! Minusta se kuulostaa aikamoiselta määrältä, luulisi pyllyssä olevan voimaa nyt.

Yksi tavoite on siis saavutettu. Mitä seuraavaksi? Ensi viikko on lepoviikko. Suunnon kelloni näyttää aika hurjaa palautumisaikaa, ja aion tehdä kevyitä treenejä niin kauan, että kello näyttää palautumisajaksi pyöreän 0. Tämä tarkoittaa ahkeraa kehonhuoltoa, kävelyä Milleteillä ja kevyttä pyöräilyä/jooga/rollauksia. Kellon näyttäessä nollaa on edessä yksi ”one more time” – viikko eli treeniohjelman inhokkitreenit uudelleen. Boksille nousut eivät ole siis vielä loppuneet, vaikka ne eivät ole lähellekkään ollut pahinta, mitä ohjelma on käskenyt treenaamaan.

Olen todella iloinen siitä, että otin ohjelman. Se oli pitkän pohdinnan lopputulos ja en ole tätä päätöstä hetkeäkään katunut. Olen jopa jo katsonut seuraavaa off season – ohjelmaa itselleni, joka auttaisi pitämään matkan jälkeenkin kuntoa yllä. Sen päätöksen aika tulee kuitenkin myöhemmin, sillä nyt katse on vahvasti tulevaan matkaan.

Lähtölaskenta on alkanut, sillä tasan 30 päivän päästä istun lentokoneessa matkalla kohti Mendozaa. Tuleva kuukausi tulee menemään aivan sormia napsauttamalla, sillä on vielä monta asiaa, jotka täytyy hoitaa. Näistä suurin velvollisuus on edessä olevat kolme tenttiä ja parin ryhmätyön palautus kouluun, jonka jälkeen voi huokaista helpotuksesta, ja alkaa keskittymään täysillä matkaan. Myös monta asiaa on vielä hoitamatta matkaa varten.

Huomenna matkaankin Helsinkiin tapaamaan telttakamua, jotta käymme vielä matkaan liittyviä asioita läpi. Odotan huomista jo innolla! Vertaistuki on tässä hommassa kuitenkin se yksi rikkaus, sillä toinen matkalle lähtevä ymmärtää erilaisia huolenaiheita todella hyvin ja niitä on helppo ruotia yhdessä. Montaa asiaa ei tulisi myöskään ehkä edes ajateltua ilman toisen pohdintoja, kuten kiipeilykypärän ostossa täytyy olla mukana untuvatakki, jotta saa varmasti kokeiltua, että kypärä mahtuu hupun alle.

Matka-Mikko tokaisikin tänään hyvin, että tästä alkaa vähän niinkuin meidän oma joulukalenteri. Luukku 1 on nyt aukaistu.