Artikkelit

Saariston Rengastie – pyöräretki Suomessa

Kävin ajamassa juhannuksen jälkeen Puumalan Saaristoreitin Mikkelin lähellä Puumalassa. Minulla oli kesäkuun lainassa ystävän maantiepyörä ja silloin tuli ajeltua aika paljon pitkiäkin lenkkejä. Tämän jälkeen jäin pohtimaan oman pyörän ostamista ja ennen Norjan jäätikkökurssia, sitten löysin tarjouksesta pyörän, joka lähti mukaan kaupasta.

Pyöräily on aina ollut minulle melko helppoa ja kilpauintiuran jälkeen kävin monta kertaa viikossa spinningissä. Pyörä on aina liikkunnut suhteellisen kevyesti ja pyöräily ei ole aiheuttanut juuri mitään kiputiloja kroppaan. Polvileikkausten jälkeen olen polkenut omalla pyörälläni paljon sisätiloihin asetettavan pyörätelakan avulla ja kuntouttanut jalkaani sillä tavalla.

Oli aika arvattavaa siis, että lainatessani pyörää tykästyisin maantiepyöräilyyn. Pyöräillessä pystyy taittamaan melko pitkiäkin matkoja ja siistiä on se, miten matka taittuu lihasvoimalla. Pyörällä on tullut käytyä Helsingistä Porvoossa ja Lahdessa pyöräretkellä. Viime viikonloppuna suunnattiin sitten kohti Turkua ja Saariston Rengastietä.

Pyöräily on myös siinä mielessä mahtavaa, että pyörän avulla pystyy tekemään pitkäkestoisia peruskestävyysharjoituksia ja sykkeet eivät pomppaa heti taivaisiin. Nämä harjoitukset toimivat siis erinomaisena valmistautumisena Baruntsea varten. Uskon, että peruskestävyysalueeni on paremmassa kunnossa kuin aiemmin, kiitos siitä kuulu myös pitkille pyöräretkille.

Reittisuunnitelma

Reittisuunnitelma lähti liikkelle siten, että ensin haaveena oli mennä Ahvenanmaalle pyöräilemään. Pian kuitenkin selvisi, että lauttamatkoineen ja siirtymisien kanssa Ahvenanmaa olisi hiukan liian kunnianhimoinen retkikohde viikonlopuksi. Googlen avulla sitten selvittelin, että mikä olisi hyvä reitti, jossa pääsisi polkemaan pitkää matkaa ja toisaalta nauttimaan maisemista.

Näillä kriteereillä päädyin sitten Turun suuntaan ja saaristoreitille, jossa olisi pyöräiltävää 183 kilometriä. Tavoitteena oli päästä polkemaan Saariston Rengastie, myös pieni rengasreitti on mahdollinen. Matkalla olisi useita losseja ja niiden aikataulun sovittaminen pyöräilyvauhtiin oli myös oleellisessa osassa reitin suunnittelua.

saariston rengastie

Matkalla Kustaviin Saariston rengastiellä

Koska olin liikenteessä maantiepyörällä, yöpyminen täytyisi hoitaa jollain muulla tavalla kuin teltassa. Vaihtoehtoja oli erilaiset majatalot, tuttavat ja hotellit. Pian muistin, että perhetuttumme, joita en ollut vuosiin tavannut, asuvat Kaarinassa ja kaupunki sattuisi aivan reitin varrelle. Tämän jälkeen tutkin karttaa lisää ja tajusin, että Kaarinasta on mahdollista ajaa Helsinkiin. Kilometrejä tulisi Saariston rengastiestä ja ajosta Kaarinasta Helsinkiin reilut neljä sataa.

Pyöräretken ensimmäinen päivä

Pyöräretki lähti liikkeelle siitä, että varasin junaliput Helsingistä Turkuun, josta sitten hypättäisiin pyörän selkään. Vinkkinä muuten pyörän kanssa junailuun, liput kannattaa varata ajoissa, sillä junissa on rajallinen määrä pyöräpaikkoja ja kaksi viikkoa aiemmin perjantai-iltapäivän junat olivat täynnä ja otimme yhden jälkeen Helsingistä lähtevän junan Turkuun.

Pyöräretkelle kannattaa uskaltaa lähteä mahdollisimman kevyellä varustuksella, sillä tarvittavia vaatteita on vähän. Pyöräilyvaatteet ovat päällä ja illaksi tarvitsee kevyet vaihtovaatteet. Kosmetiikasta välttämättömyyshyödykkeet eli deodorantti ja hammasharja vain mukaan. Loput tavarat saisi ostettua matkalta tai todennäköisesti huomaisi, että repun tavaroista ei ole tullut käytettyä suurinta osaa. Tavarat kulkivat pyöräilypaidan taskuissa ja pienessä pyörän satulatankoon kiinnitettävässä laukussa.

saariston rengastie turussa

Söpöt majatalot Peterzensin rannassa

Turusta hypättiin siis pyörän selkään ja lähdimme ajelemaan kohti Kustavia. Kustavista oli varattuna ensimmäiselle yölle Peterzens-nimisestä venesatamasta pieni mökki majoitukseksi. Turusta Kustaviin matkaa tuli ensimmäisenä päivänä 90 kilometriä ja välillä tuuli painoi todella kovaa vastaan ja tuntui, että sai polkea ihan tosissaan.

Tiet olivat todella hyvässä kunnossa ja pääasiassa poljettiin maalaismaiseman läpi peltojen vieressä ja tie mutkitteli ajoittain ylös ja alas. Ohitettiin muutama jylhempi silta ja kyllähän meri tuo oman fiiliksen jos vertaa vaikkapa Puumalan saaristoreittiä.

Peterzens on todella sympaattinen satama ja suosittelen paikassa yöpymistä. Mökki oli pieni ja jokaisessa mökissä oli oma vessa, mutta suihkut ja saunat olivat sataman asukkaille yhteiset. Ravintolasta sai kohtuuhintaista illallista ja Toast Skagen -leivät maistuivat erityisen hyvältä pyöräilypäivän jälkeen.

peterzens majatalo

Onnellinen syöjä ensimmäisen päivän jälkeen

Illalla uni maistui ajoissa ja aamulla syötiin vielä Peterzensillä aamiainen ja lähdettiin kohti päivän ensimmäistä lossia, joka lähti kilometrin päästä 10 aikaa aamulla.

Pyöräretken toinen päivä

Toisena päivänä oli edessä reilun 100 kilometrin päivä, jonka aikana ylitettäisiin Saariston Rengastie pyörällä ja matkaan mahtuisi useampi lossimatka. Lossit kestivät tunnista muutamaan minuuttiin ja varsinkin alkumatkan losseihin oli tärkeää ehtiä, sillä niillä oli tarkempi aikataulu.

Aamu alkoi sateella ja sääennuste lupasi sadetta käytännössä koko päiväksi. Vähän kauhistutti, että miten päivä tulee menemään, mutta säätä kun ei voi pyöräilyssä tai vuorilla valita, on vain mentävä siinä säässä joka kohdalle sattuu. Oma rajani pyöräilyssä menee siihen kohtaan, että ukkosella en aja.

Lossiaikataulu on suunniteltu siten, että pyörällä ajettaisiin 16 km/h, joka on maantiepyörälle melko leppoinen ajeluvauhti. Toinen tapa kiertää reittiä on optimoida omaa ajoa siten, että ajaa autojen kanssa samaa vauhtia. Tähän toiseen tapaan on mahdollista päästä, mutta on hyvä tiedostaa, että se vaatii kovaa ajoa muutamassa kohtaa.

Ensimmäiset neljä lossinväliä vaati kovaa tempoajoa ja vieläpä kaatosateessa. Välillä tuntui, että onkohan sitä uimassa vai pyöräilemässä. Kovin veto oli 12 kilometriä pitkä pätkä Mossalan ja Houtskarin välille, joka täytyi vetää täysiä, jotta ehdimme pitkään lauttaan. Muuten odotusaikaa sateessa olisi tullut 1.5 tuntia ja siinä ajassa olisi ehtinyt todennäköisesti tulemaan melko kylmä. No ehdittiin tempoajolla lauttaan.

saariston rengastie

Lossimatkalta sateen ja tempoajon jälkeen

Kovat vedot päivän alkuun sai minut väsähtämään ja Galtbyn satamassa pidimme tauon, jonka aika tuli syötyä kevyt lounas. Tästä eteenpäin myös aurinko alkoi paistamaan, joten päivän fiilis tyhjistä reisistä huolimatta alkoi parantumaan. Sovittiin, että edetään tästä rauhallisesti kohti Kaarinaa.

Päivän viimeinen pidempi ajomatka Nauvosta Kaarinaan oli melko raskas, sillä tie alkoi olla paikoitellen melko mäkistä ja maantieltä täytyi siirtyä pyörätielle, joka mutkitteli tien toiselta puolelle toiselle ehkä kilometrin välein. Kaarina kuitenkin lähestyi kilometri kerrallaan ja perille pääsimme kuuden aikaa illalla.

Jännitti mennä kylään perhetutuille, joita en ollut nähnyt vuosiin, mutta muistot kyllä pitivät hyvin paikkansa. Oli vastaanotettu olo, tarjottiin heti juotavaa ja suihku. Ilta sujuikin mukavasti ruokapöydän ääressä ja vaihtaessa kuulumisia.

Pyöräretken kolmas päivä

Takana oli jo 200 kilometriä ajoa, reidet tyhjänä ja pylly hellänä. Edessä olisi toiset mokomat pari satasta. Aamulla nukutti pitkään, yö oli selkeästi viileämpi kuin aiemmin ja yöllä ei herännyt helteeseen. Syötiin hartaudella aamiaista ja ei pidetty kiirettä Helsinkiin.

Lähimme matkaan 11 aikaa aamupäivästä ja pian olimmekin taas maantiellä. Mutkiteltiin Paimion kautta pieniä maanteitä ja seuraavaksi kiintopisteeksi oli valittu Fiskars, jossa oli tarkoitus nauttia lounasta. Minulla oli edellisenä päivänä kipeytynyt oikea takareisi ajamisesta ja jouduin jopa ottamaan buranan aamulla. Ensimmäisen 20 kilometrin jälkeen oli aika toivoton olo: otin buranan ja suolatapletin ja matkaa jatketttiin pikku hiljaa.

Reitti Paimiosta Saloon ja Fiskarsiin sisältää pitkiä nousuja. Ei mitään todella jyrkkää, mutta nousua kertyy salakavalasti ja poljinta saa pyörittää ihan tosissaan. Toki nousujen päälle oli myös pitkiä laskuja, jolloin pääse lepäilemään ja nautiskelemaan vauhdista.

saariston rengastie

Auringostakin päästiin nauttimaan matkan varrella

Syötiin Fiskarsissa ihan kunnon lounas, joka oli aikalailla merkittävä tekijä loppumatkaa varten. Lounaan jälkeen pääsimme 51-tien alkuun ja reitti alkoi muuttumaan kunnon maantieksi, jossa pääsi ajamaan koviakin pätkiä leveällä pientareella. Tuntui, että lounas ja kunnon paussi puolessa välissä matkaa auttoi ja reisikipu oli poissa ja päästeltiin ihan koviakin kymppejä kohti Helsinkiä.

Matka Espoosta Helsinkiin olikin sitten päivän hitain ja ei niin siisti. En oikeasti tykkää yhtään ajaa kaupungissa lukkopolkimilla, sillä sen tuntuu vaaralliselta ja sitähän se kyllä on. Tuli nyt kuitenkin ajettua kilsojen vuoksi ja kotiin päästessä mittari näytti reilua 400 kilometriä.

Olin yllättynyt, kuinka rankka reissu oli. Ajattelin, että tuollaisen matkan ajelee kuka vain ja milloin vain. Vähintäänkin kaikki, ketä minä tunnen ja vieläpä huomattavasti kovempaa. Kolotti takareiteen, selkään, joutui säätämään satulaa, vaihteita ja ajoasentoa. Pylly oli myös kovilla, mutta ei ehkä niin kovilla kuin odotin.

Taas kerran korostui se, että taukoja ja energiaa on saatava mahdollisimman tasaisesti ettei isoja romahduksia pääse tulemaan. Sade ei haitannut ajamista juuri yhtään ja tavaraa oli tarpeeksi vähän mukana, mitään ei kaivannut. Varusteet ja pyörä toimi juuri niin kuin pitikin. Maisematkin olivat upeat ja onhan meillä todella uniikki saaristoreitti, jossa monet eivät käy ikinä. Matkalta löytyy kahviloita, ravintoloita, majapaikkoja, shoppailtavaa ja nähtävää hitaaseen nautiskeluun ja toisaalta maantietä kovaa ajoa vaativille ihmisille. Iso suositus myös tälle pyöräilyreitille!

 

Puumalan saaristoreitti

Olen viettänyt viimeiset 24 juhannustani äidin vanhempien kesämökillä Ristiinan lähellä. Perinne jatkui myös tänä vuonna ja koko suvun voimin suuntasimme perinteiseen juhannuksen viettoon Hurulaan.

Juhannusaatto meni perinteisen kaavan mukaan, jolloin leikittiin suvun pienempien kanssa ja illalla sitten saunottiin, syötiin lettuja, makkaraa, tikkupullaa ja vaahtokarkkeja. Lopuksi myös poltettiin kokko. Juhannuspäivänä sitten suurin osa suuntasi jo kotiin ja sehän oli oiva tilaisuus itselle lähteä maantiepyörälenkille, sillä ainakaan ruuhkaa ei ollut tiedossa. Tyhjät tiet ja mahdollisuus painella omaa vauhtia maantiellä. Pyörä oli kulkenut mukana vuokra-auton kyydissä mökillä.

puumalan saaristoreitti

Valmis pyöräilemään

Tänään sunnuntaina olikin sitten tarkoitus ajella vähän pidempi reitti. Ihan sattumalta Googlesta löytyi reittiohje viime vuonna aukaistuun Puumalan saaristoreittiin, joka kulkee Saimaan upeissa maisemissa ja reitin yksi kohokohdista on Norpa II -aluksella tehtävä lauttamatka.

Reitti on pituudeltaan 60 kilometriä ja lauttamatka kestää 40 minuuttia. Reitti kulkee pääasiassa maantietä pitkin, mutta muutama kilometri on myös soratietä. Reittikartta löytyy täältä.

Päätimme lähteä saaristoreitille Hurissalon Salelta, jonne reitti myös loppuisi siten, että voidaan nauttia viimeisenä lauttamatkasta. Alkumatka ajetaan melko isoa tietä numero 62, jossa löytyy muuten todella kauniita paikkoja.

Järvimaisema hellii pyörällä ajajaa ja Saimaa näyttäytyy upeana tien reunasta, kun tie kulkee siltojen yli ja aivan veden vieressä. Jylhää ja jotenkin niin vihreää vielä tähän aikaan vuodesta. Minulla on todella ihania muistoja lapsuudesta, jolloin Ukin ja Mummin kanssa veneiltiin ympäri Saimaata ja nämä maisemat tuovat mieleen juuri ne muistot. Saimaan kirkas vesi ja rantakalliot, joilta penskana hypättiin kesäpäivänä uimaan.

Ensimmäinen tauko pidettiin Puumalassa, jossa syötiin satamassa lounasta. Puumalaa ennen maantie muuttui todella hyväksi, jolloin päästiin painelemaan ihan hyvää vauhtia pitkiä ylä- ja alamäkiä.

puumalan saaristoreitti

Puumalan isolla sillalla

Puumalasta matka jatkuu pienemmälle tielle ja kohti Hätivirran lossia. Lossilla ylitetään pieni pätkä vesistöä ja lossin ylitys on ilmainen. Ylityksessä täytyi vain hetken odotella, että lossi on oikeassa rannassa. Oikein ruuhkaisina päivinä voi olla ainakin autolla jonoa ennen kuin lossilla pääsee ylittämään salmen yli.

puumalan saaristoreitti

Odottelemassa lossia

Lossilta sitten ajellaan todella upeaa maisemareittiä pitkin pienemmälle tielle, joka oli ajoittain melko kapeaakin. Tie kulkee kohti Nestorinrantaa ja viimeiset neljä kilometriä ennen Nestorinrantaa on soratietä. Ei ihan optimaalisinta ajoalustaa maantiepyörän kanssa, mutta kun asiaan on varautunut ja ymmärtää, että vauhdit tulee tippumaan, niin ilman rengasrikkoja selvisimme myös soratieosuudet.

puumalan saaristoreitti

Lossia odottelemassa

Nestorinrannassa on B&B-majatalo ja pyöränvuokraus jos haluaa suunnitella reittinsä siten, että lähtisikin reitille Nestorinrannasta. Majatalo näytti todella sympaattiselta ja hörpimme kahvit majatalon kahvilassa. Lauttamatkalla myös kuulin, että rannassa on kesäisin eli heinäkuussa avoinna lettukahvila, jonne ihmiset tulevat jopa omilla veneillä. Varmasti siis hyviä lettuja.

puumalan saaristoreitti

Nestorinrannan kahvila

Viimeinen vaihe reitissä oli siis lauttamatka, joka taitettiin Norppa II -nimisellä aluksella, joka on pelastuslaitoksen vanha öljyntorjuntaan tarkoitettu alus, jota Puumalan kunta vuokraa matkailutarkoitukseen. Lauttamatkalle täytyy varata paikka etukäteen ja se ohjeet siihen löytyvät tältä sivulta.

Lautan henkilökunta oli yksi päivän kohokohta. Vanhempi pariskunta, joka on liikennöinyt lauttaa viime kesästä lähtien. Tarjolle annettiin vilttejä, ettei lautalla tule kylmä ja kerrottiin Puumalan kunnan projekteista, kuten juuri tästä saaristoreitin tekemisestä ja saimaannorppien liikkumisesta. Jäi tosi positiivinen fiilis ja sellainen olo, että tästä reitistä täytyy kertoa laajemmallakin alalle ihmisiä.

puumalan saaristoreitti

Norppa II -lautta

Reitti on melko mäkinen ja tarjoaa kyllä kovemmallekin pyöräilijälle haasteita. Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut noin pitkiä ylämäkiä matkalla. Toisaalta ylämäet palkittiin myös pitkillä laskuilla.

Reitin varrelta on mahdollisuus vuokrata pyöriä ja jos haluaa esimerkiksi tehdä leppoisemman reissun ja vain nautiskella maisemista, niin yksi vaihtoehto on myös vuokrata sähköpyörä, jolla pääsee myös ne pitkät ylämäet varmasti aika lepposasti.

puumalan saaristoreitti

Lautalla

Reitillä löytyy siis haasteita, mahdollisuuksia nautiskella, pysähdellä reitin varrella oleviin sympaattisiin kahviloihin, Puumalaan, päästä lossille ja viimeisenä Nestori II -lautan kyytiin. Ja tämä kaikki saavutettavissa reilun parin tunnin päässä Helsingistä.

Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan kyseiselle reitille kesän aikana ja tekemään pyöräretken Suomen suurimman järven rannalle.

 

Pyöräretki Porvooseen

Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.

Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.

Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.

Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.

Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.

Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.

päiväretki Porvooseen

Onnellinen pyöräilijä Porvoossa

Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.

Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.

Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.

Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.

Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.

pyöräretki porvooseen

Porvoossa nautiskelemassa

Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.

Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.

Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.

pyöräretki porvooseen

Tauolla jossain päin Sipoota

Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?

 

Harjoittelun peruspilarit vuorikiipeilyyn

Tämän vuoden reissut ja vuoret ovat nyt suunniteltuna ja seuraava vaihe on miettiä, millaista treeniä näitä reissuja varten täytyisi sitten tehdä. Treenaaminen on ollut osa arkeani jo hyvin pitkää ja myös tuleva vuosi tulee olemaan urheilupainotteinen.

Soutukilpailut

Ensi viikolla on edessä sisäsoudun soutukilpailut Helsingissä. Mennään soutamaan Crossfit Central Helsingin joukkueella joukkuekilpailuun.

Olin alkuun ajatellut, että jättäisin kilpailut välistä, mutta kilpailuvietti on ehdottomasti vahvempi. Alkuperäisessä päätöksessä pysyin siinä mielessä, että en aio edelleenkään soutaa yksilökilpailussa, mutta joukkuekilpailuun on tosi hauska mennä soutamaan.

Joukkuekilpailussa ei tiedetä etukäteen matkaa, vaan se ilmoitetaan vasta ensi lauantaina paikan päällä. Todennäköisesti, perustuen aiempien vuosien matkoihin, edessä on melko lyhyt ja kova veto.

Olen nyt soutanut todella paljon vähemmän ja oikeastaan kaikki kovat treenit ovat jääneet pois. Tällä viikolla on sitten hiukan tullut testailtua, miltä ne maitohapot kropassa tuntuikaan.

Kiipeily

Kun soutukilpailut ovat taputeltu, seuraava panostuksen kohde on kiipeilyssä. Tavoitteena olisi päästä vähintään kerran viikossa kiipeilemään joko jäälle tai sisälle.

Ei mahdoton tavoite ollenkaan, mutta vaatii omat järjestelynsä, sillä mukaan tarvitaan aina myös tietenkin kiipeilykaveri. Kaveri toki tekee kiipeilystä myös entistä hauskempaa.

Kiipeilyä on myös tarkoitus harjoitella tulevaa Coloradon reissua varten, sillä tulemme Coloradossa kiipeilemään enemmänkin.

Kiipeilyharjoituksia Seattlessa

Kiipeily on siis harjoitteluni tekniikkaosuus eli hiotaan erilaisia teknisiä taitoja, joita tarvitsen vuorikiipeilyä ja kiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu

Tykkään kovasti käydä myös kuntosalilla ja voimaharjoittelu on ollut osa arkipäiviäni jo muutamien vuosien ajan. Jossain kohtaa tuli pyörittyä lähinnä crossfit-salilla ja jossain kohtaa enemmän niin sanotulla perinteisellä kuntosalilla.

Koen, että voimaharjoittelusta on ollut hyötyä monessa eri kohdassa: soutamisen aloittamisessa, hiihdossa, pyöräilyssä, polkujuoksussa ja ennen kaikkea vuorikiipeilyssä.

Tällä hetkellä tarkoituksena on siis pitää pari hyvin perinteistä voimaharjoitusta viikossa, jotta korjataan vieläkin loukkaantumisten jälkeisiä lihasepätasapainoja ja toisaalta rakennetaan pohjaa vuorikiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu osana vuorikiipeilyä

Voimaharjoittelu on toinen harjoitteluni tärkeä osa ja tavoitteena on pitää vielä toistaiseksi kaksi voimaharjoitusta viikossa. Painotus tulee muuttumaan, kun ollaan lähempänä esimerkiksi Nepaliin lähtöä tulevana syksynä.

Peruskuntoharjoittelu

Viimeisen parin kuukauden aikana harjoitusohjelmani on muuttunut hyvin paljon ja erityisesti peruskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt.

Olen käynyt juoksemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja soutamassa. Näiden lisäksi on tullut tampattua Malminkartanon mäkeä ja Lahden mäkihyppyreiden portaita. Pitkiä aikoja ja maltillisemmalla sykkeellä.

Välillä on turhauttanut, sillä peruskuntoharjoittelu on saattanut ajoittain olla tylsää, mutta toisaalta tällä viikolla kovia soututreenejä tehdessä olen ollut yllättynyt, kuinka paljon hyötyä näistä tunneista on ollut.

Vuorikiipeily on hyvin pitkälti kovaa peruskuntoa vaativaa urheilua ja sen vuoksi tämän vuoden pääpaino tulee olemaan peruskunnon täydelliseksi viilaamisessa. Syksyllä laktaattitestissä todettiin, että minulla on lähes puutteellinen peruskuntoalue ja sen jälkeen asiaan ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota.

Hiihtämässä

Peruskuntoharjoittelun määrä tulee olemaan kaikista suurin osuus harjoittelussani. Tämä sen vuoksi, että se on myös yksi oleellisimpia tekijöitä vuorilla selviämisen kannalta.

Eli tällä hetkellä harjoittelussa on kolme selkeää kokonaisuutta: kiipeilyn tekniikkaharjoittelu jäällä ja sisällä, voimaharjoittelu ja peruskuntoharjoittelu. Näillä sitten rakennellaan 5-6 treenikertaa viikkoon ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää homma järkevänä ja sellaisena, että kunto kehittyy optimaalisesti ilman suuria riskejä.

Jos siellä lukijoiden puolella on paljon eri lajien harrastajia omilla tavoitteilla, tekisi mieli kovasti kuulla, millaisia treenipainotuksia tai suunnitelmia teillä on? Kommentoi alle!