Artikkelit

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Sipoonkorpi Trail 21 km

Viime lauantaina juostiin Sipoonkorpi Trail Sipoonkorven kansallispuistossa. Matkoina oli 10, 21 ja 30 kilometriä. Olin syntymäpäivien kunniaksi menossa juoksemaan 21 kilometrin matkan. Elämäni ensimmäinen polkujuoksutapahtuma oli edessäni.

Pari viikkoa ennen juoksua alkoi jännittämään, sillä talven juoksukilometrit ovat olleet todella vähissä. Käytännössä olin käynyt koko talven aikana pari kertaa juoksemassa matolla ja Coloradon reissun jälkeen pari kertaa poluilla.

Juoksemisen jännittämisen lisäksi minua alkoi myös jännittämään, sillä kevät on ollut melkoisen kylmä ja viimeiseen asti jännitettiin, että sulaako lumet ja pääseekö poluilla juoksemaan. Viikko ennen tapahtumaa polut olivat jäässä ja liukastelimme reitillä peruskestävyyslenkin läpi.

Minulla ei ole nastalenkkareita, mutta arvoin viimeiseen asti, että pitäisikö minun ostaa sellaiset. Suolainen hinta ja kesän tulo kuitenkin sai minut odottelemaan sopivien kenkien ostamista. Varsinkin kun olin juuri ostanut kesäksi uudet polkujuoksuun sopivat kengät.

Viime viikko oli sen verran lämmin, että lumet ja jäät sulivat hyvää vauhtia ja perjantaina illalla tuli viestiä, että Sipoonkorvessa on reitillä ihan muutamassa kohdassa lunta ja jäätä. Illalla hurrattiin kotona, sillä rahat olivat säästyneet toistaiseksi ja pääsisin juoksemaan omilla hyvillä sisäänajetuilla maastojuoksukengillä.

Lauantaina suunnattiin jännittyneenä Sipoonkorpeen ja pian oltiinkin jo lähtöviivalla. Millaisia asioita opin ensimmäisen polkujuoksukilpailun aikana?

sipoonkorpi trail

Maalissa aikaan 2:25

  1. Aloita rauhassa

Rauhassa aloittamisen taito on kyllä jalo taito juoksutapahtumassa. Varsinkin, jos sinulla ei ole mitään hajua, millaista vauhtia pystyt tai kykenet juoksemaan.

Katsoin, että ensimmäisten kolmen kilometrin aikana vauhtini heilui 5-6 minuutin kieppeillä ja tiesin, että jos jatkan tätä vauhtia, niin seinä tulee nopeasti vastaan. Olin pitkillä lenkeillä pystynyt juoksemaan märissä olosuhteissa ihan maksimissaan reilun kahdeksan minuutin kilometrejä.

Hidastin vauhtia ja keskiarvollisesti kilometrit alkoivat heilua 7 minuutin kieppeillä. Olin tyytyväinen, sillä vauhti oli haastavaa, mutta pystyin juoksemaan sitä useamman kilometrin putkeen.

Tavoitteeni oli panostaa toiselle kympille ja tulla maaliin väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Tämä tavoite toteutui täysin, sillä maalissa kello näytti 2:25. Olin alkuun arvioinut, että alle kolme tuntia olisi hyvä aika ja alitin oman tavoitteeni siis aika reilusti.

  1. Älä laita liikaa päälle

Aamulla oli todella kalsea tuuli ja tuntui, että paleltaa olla hetkenkin verran ulkona. Olin lähdössä juoksemaan takki päällä, lämmin panta päässä ja melkeinpä hanskat kädessä.

sipoonkorpi trail

Maalissa hymyilyttää

Vartin lämmittelyn aikana kuitenkin tuli hiki ja vähensin vaatetta. Matkan varrella huomasi, että vaatetta olisi voinut olla huomattavasti vähemmänkin. Esimerkiksi ohuempi paita tai caprit olisivat olleet sopiva varustus reilun 10 asteen lämmössä. Olen joskus kuullut vinkin, että lenkille pitäisi pukeutua kuin ulkona olisi 10 astetta lämpimämpää kuin todellisuudessa on. Tämä neuvo varmaankin pätee aika hyvin.

  1. Älä pelästy, jos väsyttää

Puolimaraton ja puolimaraton maastossa on jo sen verran pitkä matka, ettei kannata pelästyä, vaikka jossain kohtaa tulisi hetki, jolloin tuntuu seinän tulevan vastaan.

Itselläni matka sujui mukavasti ensimmäisen 10 kilometrin matkan ja kympin jälkee alkoi muutama musta kilometri. 13-15 kilometrin aikana tuntui, että nyt loppuu meikäläiseltä lihaksista bensa. Syötiin kavereiden kanssa geelit ja hörpättiin juotavaa. Seuraavat kilometrit eivät olleet ihan niin tuskaisia.

Tämä on myös sellaista henkistä taistelua ja huomaan usein vaipuvani säälittävään ajatteluun, jossa kovalta tuntuva treeni aiheuttaa tunteen, jossa rupean säälimään itseäni. Ai ai kun sattuu, varmaan kannattaisi hidastaa ja niin edelleen. EI!!! Lopeta ne sellaiset rumat puheet pään sisällä ja tsemppaa itseäsi jatkamaan. Me ihmiset ollaan ihan käsittämättömän kestäviä, kun vain halutaan olla.

Polkujuoksu on myös siitä kivaa, että koska ainakin itselläni matka taittuu selkeästi hitaammin kuin tasaisella, niin pieniä taukojen tai ylämäen käveleminen ei käytännössä vaikuta loppuaikaan mitenkään dramaattisesti. Kävelin jyrkimmät mäet ja pidin muutaman nopean tauon, jolloin söin tai join jotain.

  1. Älä välitä

Juoksun aikana tipahdin virtaavaan ojaan, kengät kastuivat, pari rakkoa tuli jalkaan ja ajoittain oli kuuma. Nämä tuntemukset kuuluvat prosessiin ja oleellista on olla vain välittämättä.

Nämä ovat ongelmia, jotka kyllä selviävät ja todennäköisesti unohdat suurimman osan kun et vain anna ajatuksissasi tilaa ajatella niitä. Ja tämän tekeminen voi olla ajoittain hankalaa, mutta onnistut ihan varmasti myös tässäkin.

  1. Nauti ja pidä hauskaa

Tämä on oikeasti sääntö numero yksi: pidä hauskaa ja nauti. Kyse on vain polkujuoksemisesta tai urheilemisesta yleisesti. Jos et tee sitä ammatiksesi, niin pääasia on, että pidät hauskaa. Ja vaikka tekisitkin ammatiksi juuri tätä, niin nauti silti.

Meillä oli hauskaa ja kyllä porukalla tekeminen on mukavaa. Yhdessä mentiin kisapaikalle, juostiin samaa vauhtia (ei sovittu tätä etukäteen) ja maalissa hurrattiin yhdessä suoritukselle. Olin niin ylpeä, että kaikki meidän neljän hengen porukasta pääsi maaliin tosi kovilla ajoilla ja kukaan ei loukkaantunut tai mitään muutakaan suurempia ongelmia ei tullut eteen.

Sipoonkorven reitti oli tänä vuonna kuulemma melko hitaassa kunnossa, sillä välillä matkalla oli todella mutaisaa ja märkää. Myöhäinen kevät ja sen aiheuttamat haasteet näkyivät myös matkalla. Välillä kahlattiin mutavellissä, mutta pääasiassa reitillä pääsi juoksemaan kuivaa polkua pitkin.

sipoonkorpi trail

Maalissa laskemassa sykettä alas

Tykkään itse Sipoonkorvesta tosi paljon, sillä reitti on selkeä, sitä on helppo juosta ja vaikka välillä onkin nousua, niin silti reitti ei ole mahdoton. Vaikka kisajärjestäjän ohjeissa lukee, että 21 ja 30 kilometrin matka on tarkoitettu kokeneille polkujuoksioille, niin sanoisin silti osallistumisen olevan täysin mahdollista myös ilman suurempaa kokemusta.

Voin siis suositella Sipoonkorven reitin juoksemista, seuraava tapahtuma on syksyllä ja sitä ennen reitin voi hyvin käydä itsenäisesti juoksemassa. Seuraavaksi suunnataan polkujuoksemaan Lahden Salpausselkä Trailille ja sitten mietitään, että voisiko tänä vuonna vielä juosta jopa maratonin.

Polkujuoksu on muuten myös ihan yksi parhaimpia tapoja viettää aikaa ulkona ja harjoitella vuorikiipeilyä varten. Pitkäkestoisia treenejä ja jaloille tulee iskutusta, jota tarvitaan myös vuorilla. Välillä täytyy myös kestää epämukavaa tunnetta ja voittaa niitä mustiltakin tuntuvia kilometrejä.

Harjoittelun peruspilarit vuorikiipeilyyn

Tämän vuoden reissut ja vuoret ovat nyt suunniteltuna ja seuraava vaihe on miettiä, millaista treeniä näitä reissuja varten täytyisi sitten tehdä. Treenaaminen on ollut osa arkeani jo hyvin pitkää ja myös tuleva vuosi tulee olemaan urheilupainotteinen.

Soutukilpailut

Ensi viikolla on edessä sisäsoudun soutukilpailut Helsingissä. Mennään soutamaan Crossfit Central Helsingin joukkueella joukkuekilpailuun.

Olin alkuun ajatellut, että jättäisin kilpailut välistä, mutta kilpailuvietti on ehdottomasti vahvempi. Alkuperäisessä päätöksessä pysyin siinä mielessä, että en aio edelleenkään soutaa yksilökilpailussa, mutta joukkuekilpailuun on tosi hauska mennä soutamaan.

Joukkuekilpailussa ei tiedetä etukäteen matkaa, vaan se ilmoitetaan vasta ensi lauantaina paikan päällä. Todennäköisesti, perustuen aiempien vuosien matkoihin, edessä on melko lyhyt ja kova veto.

Olen nyt soutanut todella paljon vähemmän ja oikeastaan kaikki kovat treenit ovat jääneet pois. Tällä viikolla on sitten hiukan tullut testailtua, miltä ne maitohapot kropassa tuntuikaan.

Kiipeily

Kun soutukilpailut ovat taputeltu, seuraava panostuksen kohde on kiipeilyssä. Tavoitteena olisi päästä vähintään kerran viikossa kiipeilemään joko jäälle tai sisälle.

Ei mahdoton tavoite ollenkaan, mutta vaatii omat järjestelynsä, sillä mukaan tarvitaan aina myös tietenkin kiipeilykaveri. Kaveri toki tekee kiipeilystä myös entistä hauskempaa.

Kiipeilyä on myös tarkoitus harjoitella tulevaa Coloradon reissua varten, sillä tulemme Coloradossa kiipeilemään enemmänkin.

Kiipeilyharjoituksia Seattlessa

Kiipeily on siis harjoitteluni tekniikkaosuus eli hiotaan erilaisia teknisiä taitoja, joita tarvitsen vuorikiipeilyä ja kiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu

Tykkään kovasti käydä myös kuntosalilla ja voimaharjoittelu on ollut osa arkipäiviäni jo muutamien vuosien ajan. Jossain kohtaa tuli pyörittyä lähinnä crossfit-salilla ja jossain kohtaa enemmän niin sanotulla perinteisellä kuntosalilla.

Koen, että voimaharjoittelusta on ollut hyötyä monessa eri kohdassa: soutamisen aloittamisessa, hiihdossa, pyöräilyssä, polkujuoksussa ja ennen kaikkea vuorikiipeilyssä.

Tällä hetkellä tarkoituksena on siis pitää pari hyvin perinteistä voimaharjoitusta viikossa, jotta korjataan vieläkin loukkaantumisten jälkeisiä lihasepätasapainoja ja toisaalta rakennetaan pohjaa vuorikiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu osana vuorikiipeilyä

Voimaharjoittelu on toinen harjoitteluni tärkeä osa ja tavoitteena on pitää vielä toistaiseksi kaksi voimaharjoitusta viikossa. Painotus tulee muuttumaan, kun ollaan lähempänä esimerkiksi Nepaliin lähtöä tulevana syksynä.

Peruskuntoharjoittelu

Viimeisen parin kuukauden aikana harjoitusohjelmani on muuttunut hyvin paljon ja erityisesti peruskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt.

Olen käynyt juoksemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja soutamassa. Näiden lisäksi on tullut tampattua Malminkartanon mäkeä ja Lahden mäkihyppyreiden portaita. Pitkiä aikoja ja maltillisemmalla sykkeellä.

Välillä on turhauttanut, sillä peruskuntoharjoittelu on saattanut ajoittain olla tylsää, mutta toisaalta tällä viikolla kovia soututreenejä tehdessä olen ollut yllättynyt, kuinka paljon hyötyä näistä tunneista on ollut.

Vuorikiipeily on hyvin pitkälti kovaa peruskuntoa vaativaa urheilua ja sen vuoksi tämän vuoden pääpaino tulee olemaan peruskunnon täydelliseksi viilaamisessa. Syksyllä laktaattitestissä todettiin, että minulla on lähes puutteellinen peruskuntoalue ja sen jälkeen asiaan ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota.

Hiihtämässä

Peruskuntoharjoittelun määrä tulee olemaan kaikista suurin osuus harjoittelussani. Tämä sen vuoksi, että se on myös yksi oleellisimpia tekijöitä vuorilla selviämisen kannalta.

Eli tällä hetkellä harjoittelussa on kolme selkeää kokonaisuutta: kiipeilyn tekniikkaharjoittelu jäällä ja sisällä, voimaharjoittelu ja peruskuntoharjoittelu. Näillä sitten rakennellaan 5-6 treenikertaa viikkoon ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää homma järkevänä ja sellaisena, että kunto kehittyy optimaalisesti ilman suuria riskejä.

Jos siellä lukijoiden puolella on paljon eri lajien harrastajia omilla tavoitteilla, tekisi mieli kovasti kuulla, millaisia treenipainotuksia tai suunnitelmia teillä on? Kommentoi alle!

 

Sipoonkorvessa polkujuoksua

Olen pitkään himoinnut polkujuoksemisesta, mutta se on ollut kiellettyjen urheilulajien listalla. Viime viikolla sain fysioterapeutti Aleksilta kuitenkin luvan käytännössä tehdä järkevyyden rajoissa mitä vain. Ja heti oli tietenkin päästävä juoksemaan maastoon. Onhan polkujuoksu myös ihan todella hyvää treeniä vuoria varten ja mikä parasta, siinä juostessa ollaan ulkona.

Sipoonkorpi

Sipoonkorven kansallispuisto on sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon rajalla. Se on perustettu 2011 ja sen saavuttaminen on todella helppoa koko pääkaupunkiseudulta.

Päätettiin, että lähdetään Sipoonkorpeen, koska sinne on helppo mennä julkisilla Helsingin keskustasta. Bussi 739 lähtee ihan keskustasta ja menee Kuusijärvelle, jonne voi jättää tavarat juoksemisen ajaksi säilöön.

Katsoin Suunnon Movescount-ohjelmasta, millaisia reittejä Suunnon käyttäjät ovat Sipoonkorvessa juosseet ja päädyin Sipoonkorpi Trail polkujuoksutapahtuman sivuille. Moni käyttäjä oli ilmeisestikin juossut juuri nimenomaisessa kilpailussa, sillä reitit kulkivat täsmälleen tuota reittiä ja matkatkin täsmäsivät tapahtuman kilometreihin.

Reitiksi valikoitui tuo 21 kilometrin reitti, joka kulkisi aika mukavassa maastossa ja tarjoaisi varmasti myös haastetta. Enhän ole juossut maastossa ihan hetkeen, koska polvioperaatiot ovat estäneet juurikin tämän kaltaisen urheilemisen.

Juoksulenkillä Helsingin keskuspuistossa

Latasin Suunto Spartan Sport -kelloon reitin ja lähdimme juoksemaan. Reittiä oli yllättävän helppo seurata kellolta juoksemisen aikana ja yllätyin itsekin, kuinka helppo kellon kanssa oli juosta maastossa. Ilman kelloa olisi voinut olla melko haastavaa löytää perille, sillä paikoitellen reitti meni keskellä metsää ja luotto siihen, että reittiä seuraamalla pääsee maaliin, oli melko kova.

Polkujuoksukokemus

Polkujuoksua siis pitkästä aikaa. Ensimmäiset kilometrit meni leikiten. Muutama päivä aiemmin oli satanut vettä melko runsaasti ja välillä maasto oli todella märkää. Tuli kahlattua upottavassa mutavellissä ja suossa aina silloin tällöin.

Reitin puolessa välissä pidimme pidemmän juoma- ja evästauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Muutama kerta harhauduimme hiukan reitiltä, mutta löysimme takaisin reitille kun vain seurasi tarkasti kellon reittiä.

17 kilometrin kohdalla pidimme toisen juomatauon, jonka aikana söin energiageelin. Tämän voimalla jaksoi aika mukavasti maaliin. Toki jaloissa alkoi painamaan ja reidet tuntuivat todella ”täysiltä”.

Lopulta reitistä tuli lähes 22 kilometriä ja pari viimeistä kilometriä oli jo hyvinkin raskaita. Maalissa olimme, kun kellossa oli mennyt 3,5 tuntia aikaa. Maastossa juoksuvauhti on todellakin hitaampaa. Välissä olleet märät pätkät, joissa joutui etsimään reittiä ja kävelemään, laskivat tietysti keskinopeutta omalta osaltaan.

Sipoonkorpi Trail on myös polkujuoksutapahtuma ja tämä lenkki sytytti vähän inspiraatiota, että josko minäkin juoksisin tämän reitin joskus ihan oikeassa tapahtumassa. Katsotaan, miten tämän kanssa käy.

Polkujuokseminen oli ihan mahtavaa, koska siinä täytyy olla täysi keskittyminen jokaisella askeleella. Aika meni kuin siivillä ja oli ihan mahtavaa juosta keskellä metsää. Maasto oli reitillä myös todella vaihtelevaa ja oli kiva päästä metsästä kalliolle ja takaisin polulle. Reitti oli siis todella onnistunut valinta.