Artikkelit

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut

Kun tuote tuoksuu uudelta

Tiedättekö sen tunteen, kun istutte uuteen autoon? Auto tuoksuu uudelta, uusi nahka, ratti ja kaikki tuoksuu uudelta. Miltä uusi sitten tuoksuu? No sen uutuuden tuoksun vain nyt tunnistaa!

Blogissani en ole vielä kovin syvällisesti avannut ongelmia, joita minulla oli Aconcagualla Millettieni ja varpaitteni kanssa. Ajattelin, että kun varpaiden paleltumisesta niin dramaattisesti lehtijutussakin kirjoitettiin, niin olisi hyvä avata vielä täällä, mikä tilanne on nyt.

Tosiaan huiputuspäivämme, jolloin pakkasta oli -20 ja tuulta noin 30m/s, aiheutti minulle pieniä ongelmia kylmyyden kanssa. Heti matkaan lähtiessä tunsin, kuinka varpailla oli kylmä. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen suuremmin, mutta muutaman tunnin päästä tiesin, että nyt on kohta jossa asiaa vielä voi ajatella.

Paleltumathan on korkeiden vuorien yksi ikävä riski ja niiden syntyminen on erittäin salakavala prosessi. Ihmiset tuntevat ensin kylmän ja sen, että varpaita tai sormia paleltaa. Siinä vaiheessa, kun tätä palelemista ei enää tunne, ollaan vaarallisilla vesillä. Näin paleltumat usein pääsevät äitymään liian pahoiksi, sillä paleltumisen syvyyttä on mahdotonta tietää tai tuntea. Ainut keino on ajatella rationaalisesti, jotta mitään ikävää ei pääse tapahtumaan. Mutta takaisin Aconcagualle…

Tiesin paleltumien riskit ja arvioimme mahdollisuuksiamme huipulle, ja nehän olivat kyseisessä kelissä todella olemattomat ja käytännössä mahdottomat. Istuimme Camp 3:ssa puisessa hätämajassa retkikuntamme kanssa ja kävimme tilannetta läpi. Tässä vaiheessa minua palelsi aikalailla joka paikasta, erityisesti sormista ja varpaista. Päätimme lähteä alas.

Camp 2:ssa pääsimme telttaamme ja otin tietenkin ylävuoristokenkäni pois jalasta. Tällöin oikean isovarpaani kynsi oli keskeltä tummunut lievästi. Nukuimme ja lämmittelimme makuupusseissamme muutaman tunnin ennen siirtymistä perusleiriin. Ennen lähtöä näytin varpaitani Matka-Mikolle ja oppaillemme ja tässä vaiheessa molemmat kynnet olivat alkaneet mustua ja kipeytyä. Kipeytyminen oli hyvä merkki, sillä se tarkoittaa verenkiertoa varpaissa ja pahoissa paleltumissa verenkierto kuolee ja niistä johtuvat sitten mahdolliset amputoinnit.

Jatkoimme matkaa perusleiriin ja matka alkoi tuntua jaloissa ikävältä, sillä menimmehän koko ajan alamäkeen. Perusleirissä ottaessani kengät pois jalasta molemmat isovarpaani olivat mustat ja todella kipeät. Lääkärit kävivät katsomassa varpaita ja epäilivät, että varpaani ovat hakanneet kengän kärkeen ja todennäköisesti varpaiden kynnet tulevat irtoamaan.

Seuraavana päivänä kävelimme perusleiristä Puente del Incaan 9 tuntia ja matka oli elämäni pisin alamäki, sillä jokaisella askeleella tunsin kipua molemmissa jaloissa. Mikä lohdutti minua, niin tiesin, että selviän kyllä tästä ja kävely on päivän jälkeen ohi. Varpaat olivat päivän jälkeen hurjan näköiset ja todella kipeät, rakkoja täynnä ja verta kertyi reilusti varpaan ympärille. Mendozassa metsästimme Mikon kanssa sitten minulle ensitöiksi sandaalit ja loppuaika sujui ihan mukavasti ne jalassa.

Suomessa kävin heti näyttämässä varpaita lääkärille ja tuomio oli paleltuminen, hoitokeino: odotus. Katsotaan mitä tapahtuu ja miten kynnet alkavat kasvamaan vai alkaako. Lääkäri piti järkevänä sitä, ettemme yrittäneet kylmässä kelissä huipulle. Seuraavat viikot kävelin sitten ylisuurilla kengillä ja salilla kävin sukkasiltani, kunnes varpaiden kipu on hellittänyt ja nyt ollaan ihan normaalitilassa, vaikka kynnet ovat edelleen mustat.

Mutta miten tähän koko tarinaan liittyy uuden tuotteen tuoksu? No siten, että lähetimme Milletit reklamaationa takaisin, mutta huom tähän väliin! Kengissä oli muutakin ongelmaa kuin kylmyyden sietokyky. Ja minulle ystävällisesti toimitettiin uudet ja 2/3-kokoa isommat kengät, jotta tulevilla matkoilla voin hankkia lämpöpohjalliset kenkiin.

Avasin sitten eräänä iltana Millettini paketista ja ne tuoksuivat lähes samalta kuin se uuden karhea auto! Tuoreelta, täydelliseltä ja täysin käyttämättömältä. Täydellinen tuoksu Milleteille!

Varpaat ovat matkassa mukana, eivät ehkä kauneimpana mahdollisena, mutta uusien Millettien avulla ne myös tulevat pysymään matkassa mukana lämpöpohjallisten kera.

Pää pystyyn ja kohti seuraavia vuoria

Takaisin Mendozassa. Olemme olleet Mendozassa nyt kaksi päivää. Kirjoitan ensi viikon alussa matkasta pidemmin ja tarkemmin kun pääsen taas koneen ääreen. Tässä kuitenkin viimeisimmät kuulumiset lyhyesti:

Huippu jäi tällä kertaa saavuttamatta erittäin kovan lumisateen ja erityisesti tuulen takia. Kylmyys oli jotain sellaista, mihin en ollut osannut edespahimmissa peloissanivalmistautumaan. Yksikään retkikunta ei huiputtanut meidän huiputuspäivinä ja edelleenkin Aconcaguan sää näyttää todella surulliselta, sillä kova tuuli ja kylmyys on keskyttänyt monien unelmat.

Pettymys on ollut suuri ja mäestä tultiin alas itkien. Pettymyksen suurin syy on ollut se, että olin Camp 2:ssa 5500 metrin korkeudessa erittäin hyvässä kunnossa ja uskoin voimieni riittävän hyvin myös huippuun. Kelit eivät vain sitä mahdollistaneet.

Retkikunta on osoittautunut aivan mahtavaksi. Tulen virlä kirjoittamaan jäsenistä paremmin, mutta mielestäni ryhmä oli todella hyvä ja olemme nauraneet niin paljon yhdessä ja jakaneet varmasti sellaisen kokemuksen, joka ei unohdu kenenkään mielestä.

Kylmyyden takia isovarpaani ovat hieman ottanut osumaa. Molemmists varpaista lähdössä kynsi ja muhevat verirakkulst löytyy myös. Varpaat eivät kuitenkaan ole onneksi paleltuneet eikä niitä tarvitse poistaa. Selvittiin siis säikähdyksellä ja kuulemma kipu on hyvä merkki. Sitä kyllä löytyy, mutta onneksi myös buranaa.

Pettymyksestä, itkusta ja surusta huolimatta tämä matka on ollut enemmän kuin upea. Uskomaton seikkailu isojen vuorien ääreen, olen käynyt läpi taas uuden ja opettavaisen oppitunnin seuraavaa matkaa varten ja koen olevani taas selkeästi viisaampi.

Nyt pää vain pystyyn ja kohti seuraavia vuoria!

Huomenna lähdemme matkaamaan takaisin kohti Suomea ja päivittelen kuulumisia vielä pitemmin ensi viikolla.