Artikkelit

CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Terveisiä Norjasta

Moikka moi kamut!

Terveisiä Norjasta. Ihan huikea reissu takana. Päästiin jäätikkökurssilla harjoittelemaan paljon jäätiköllä liikkumista ja kurssin jälkeen pääsimme vielä tekemään omatoimisesti muutaman vuoren huiputuksen.

norja jäätikkö

Harjoittelemassa Norjan jäätiköllä

Ajoimme eilen kaasu pohjassa Norjan ja Ruotsin läpi lautalle ja tulimme yölautalla Suomeen. Koska aikaa oli verrattaen vähän ja paljon upeaa tekemistä, optimoin reissun siten, että kävin pyörähtämässä vain kotona ja sen jälkeen kiiruhdin jo työpöydän ääreen.

nigardsbreen norja

Terveisiä Norjan jäätiköltä!

Tänään on tiedossa kamojen purkamista ja pyykkikone laulaa illan ajan. Kirjoittelen huomenna paremmin reissusta ja siitä, mitä kaikkea ehdimme oikein Norjassa seikkailemaan.

terveisiä norjasta

Lumirinnettä kiipeämässä köysistön kanssa

Aurinkoa päivään!

Laukut pakattu ja matka jatkuu kohti Leviä

Huhhei, ja vitsit mikä viikko on takana!

Yleensä en anna kiireen vaikuttaa toimintaani, mutta nyt täytyy sanoa, että on sellainen selviytymisviikko takana, että olen aika iloinen voidessani todeta, että todellakin selvisin. Sähläsin ja unohtelin asioita pitkin viikkoa ja maksoin useammassa otteessa erilaisia sähläämiskustannuksia. Näistä lisää myöhemmin.

Töissä on ollut kiirettä ja tiistaina pidin ensimmäisen koko päivän koulutukseni. Siitä matka jatkui kohti messuja ja tänään edustin vielä The North Facea Aleksi 13 uusien vaateosastojen avajaisissa Helsingissä. On ollut tapahtumaa, menoja ja meininkiä. Yöllä on tullut häröiltyä stressaantuneena ja valvottua miettiessä, että mitä seuraavana päivänä pitäisi saada tehtyä.

Tämän vuoksi on väsyttänyt ja yksinkertaisesti vain ollut pakko priorisoida tehtävien asioiden listaa ja selviytyä tästä viikosta. Nyt voin onnellisesti todeta, että tälläkin kertaa selvisin. Ja vielä hyvin!

Kohti Leviä

Touhuiluiden lisäksi treenit ovat tällä viikolla olleet ihan minimaaliset, sillä olen ensi viikolla hiihtämässä reilusti ja toisaalta huonosti nukuttujen, stressipäivien jälkeen ei ole tehnyt mieli mennä stressaamaan lisää kuntosalille. Siltä kropassakin nyt tuntuu. Onneksi ensi viikolle on tiedossa taas kunnon treenejä.

Huomenna aamulla aikaisin nokka osoittaa sitten kohti Leviä. Aamulla neljän aikaan olisi tarkoitus ponkaista ylös ja siirtyä kohti Lappia. Voi vitsit, miten odotankaan tulevaa viikkoa.

Jääkiipeily

Mukaan lähtee siis hiihtokamat ja todennäköisesti ensi viikolla tulee myös ulkoiltua keväisessä Lapissa. Ihana päästä tuulettamaan päätä kiireisen alkuvuoden jälkeen ja tuulettumaan ihan kunnolla hiihtoladulle.

Pirunkalliolta Leville

Leviltä kirjoittelen kuulumisia, mutta nyt laitan koneen kiinni ja pakkaan viimeisen tavarat ja painun nukkumaan. Mukavaa viikonloppua kamut!

Baruntsen retkikuntapaikka varattu

Toinen kerta toden sanokoon. Eilen on vahvistettu paikat ensi syksyn Baruntsen reissulle. Eli Nepalissa ollaan loka-marraskuussa 2018.

Baruntse

Baruntse on 7162 metriä korkea vuori Nepalissa Khumbun laaksossa. Reissu Baruntselle etenee siten, että ensin lennetään Kathmanduhun ja sieltä Luklaan, josta lähdetään sitte kävelemään kohti Baruntsen eteläpuolen seinämää.

Vuoren huipulta on upeat näkymät Everestille, Lhotselle, Makalulle, Kangchenjunga, Makalu ja Cho Oyolle. Kuulemani mukaan maisemat ovat täysin omaa luokkaansa ja vuori on monen sen kiivenneen henkilön (jotka ovat kiertäneet maailmaa enemmänkin) yksi suosikki.

Nepali

Retkikuntaoperaattoriksi on valikoitunut viime vuoden malliin Summit Climb, jonka mukana olin myös Seattlessa Mt. Rainierin jäätiköllä. Valintaan on vaikuttanut hinta, ajankohta, muiden kokemukset ja omat kokemukset Seattlesta.

Vaelluksesta Baruntsen perusleiriin sanotaan, että se on yksi kauneimpia koko maailmassa ja vaelluksen aikana kuljetaan kylien läpi ja saavutaan perusleiriin. Toisin kuin Everestin reitillä, tällä reitillä myös väkeä on selkeästi vähemmän.

Perusleiri on 5300 metrin korkeudella ja sieltä käsin aloitetaan matka kohti yläleirejä. Ensimmäinen yläleiri on 6100 metrin korkeudessa, toinen yläleiri 6400 metrin korkeudessa ja toisesta yläleiristä lähdetään sitten kohti huippua.

Mera Peak

Eikä Baruntsessa kaikki, vaan aklimatisoitumisena kiivetään ennen Baruntsea 6476 metriä korkealle Mera Peakille. Saman reissun aikana siis kaksi korkeaa huippua tiedossa, jos kaikki menee hyvin.

Mera Peakillä päästään testaamaan kuntoa ja vointia korkeassa ilmanalassa ja toisaalta myös aklimatisoitumaan korkeampaa vuorta varten. Mera Peakillä vielä harjoitellaan taitoja, joita tarvitaan Baruntsen kiipeämistä varten.

Island Peak

Olen ihan todella innoissani ja samaan aikaan jännittynyt. Tänä vuonna olen oikeasti menemässä vuorelle ja viime vuoden epäonni on viimein kääntymässä oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi keskityn Coloradon reissulta turvallisesti kotiin pääsemiseen ja siihen, että reissussa kaikki menee hyvin. Tavoite on pitää ennen kaikkea hauskaa Coloradossa.

Kun palaan huhtikuussa kotiin, tarkoituksena olisi aloittaa uusi treeniohjelmointi ja panostaa täysillä valmistautumiseen Baruntsea varten. Paljon on vielä tehtävää, mutta onneksi aikaa on ja valmistautuminen on ollut käynnissä jo reilun vuoden ajan.

Joka päivä tulee tehtyä päätöksiä Baruntsea varten ja mietittyä, että miten nämä päätökset vaikuttavat tulevaan matkaan ja siihen, miten selviän pitkällä ja varmasti todella raskaallakin reissulla.

Olen tosi tyytyväinen, että päätin viime vuonna siirtää reissua vuodella ja tänä vuonna olen jo tähän mennessä ehtinyt kehittyä monella eri osa-alueella, mitä uskoisin myös tarvitsevani reissulla.

Suunnitelmia Coloradoon

Reilu kuukausi ja lähtö Coloradoon on edessä. Aika rientää ja olemme pikku hiljaa alkaneet suunnittelemaan, mitä me siellä Coloradossa oikein tehdään.

Ensimmäinen iso epävarmuustekijähän on sää, sillä menemmä Coloradoon aikana, jolloin saattaa olla kymmenen astetta pakkasta tai viisitoista astetta lämmintä. Ajatus oli, että kävisimme jääkiipeilemässä, mutta voi olla, että kaikki jää on jo tuohon aikaan sulanut pois tai sitten jääputoukset ovat hyvässä kunnossa. Vuorille tekisi myös mieli, mutta lumivyöryvaara voi estää vuorilla liikkumisen.

Alustavia suunnitelmia on kuitenkin nyt tehty ja ainakin seuraavat paikat ovat listalla.

Never Stop Exploring

Eldorado Canyon State Park

Eldorado Canyon State Park sijaitsee Denveristä hiukan eri suuntaan. Puisto on lähempänä Boulder-nimistä kaupunkia ja suuntaamme Boulderiin autoilla Denveristä.

Puistossa on erityisen paljon kalliokiipeilyyn sopivia reittejä. Yli 1000 ja reittejä löytyy ihan aloittelijoille ja todella kokeneille kiipeilijöille. Tarkoituksena olisi, että käymme puistossa katsastamassa reittejä ja kiipeilemässä kalliota.

Puistossa ei saa yöpyä, joten todennäköisesti olemme yötä sitten jossain lähistöllä teltoissa, koska puistossa yöpyminen ei onnistu. Tarkoitus on kuitenkin olla mahdollisimman ulkona, joten puistossa saa hyvin aikaa kulumaan päivän jos toisenkin.

Conundrum Creek Trail

Eldoradon lisäksi olemme suunnitelleet, että menemme Conundrum Greek Trailille ja lähdemme metsästämään kuumia lähteitä. Conundrum Greek Trail on Aspenissa, joten myös tänne on matkaa Denveristä.

Matka kuumille lähteille kestää päivän ja toinen päivä tarvitaan sitten poluilta palaamiseen. Matka autojen jättämisestä kohti kuumia lähteitä on reilu 20 kilometriä, joten päivä todennäköisesti tarvitaan tuon etapin taittamiseen.

Lähteillä tulemme yöpymään teltoissa, joten pääsemme myös nauttimaan ulkona yöpimisestä ja toivottavasti upeasta tähtitaivaasta. Edelleen arvoituksena on tuo sää ja millaisia haasteita se tuo.

Suunnitelmat valmiina

Longs Peak

Yksi aika kunnianhimoinen tavoite tai haave reissulle on Longs Peak, joka on yksi korkeimpia vuoria Kalliovuorilla. Taas kuitenkin törmätään sääasiaan.

Olemme nyt liikenteessä suosituimman kauden ulkopuolella ja Longs Peakillä on avoimena yksi reitti, jota kutsutaan myös nimellä Keyhole. Tämä on siis ainoa mahdollisuutemme, jos haluamme kiivetä vuoren.

Sää tekee kuitenkin sen, että vaikka vuori ei ole kauhean korkea (4346 metriä), niin olosuhteet saattavat olla hyvinkin fataalit. Eli jos mielii huipulle, niin sääolosuhteiden on osuttava ihan nappiin.

Jos emme pääse kokeilemaan huippua, niin Longs Peakin läheisyydessä on tosi paljon erilaisia polkuja vaeltamiseen ja retkeilyyn muuten, joten reissu vuoren lähistölle ei jää vain sääolosuhteiden kyttäämiseksi.

Long Peakillä aiomme olla muutaman päivän, sillä jo huipulle yrittäminen kestää reilut kaksi päivää ja jos vähänkin on huonoa tuuria säiden suhteen, niin joudumme odottamaan parempaa sääikkunaa.

Mitään suuria riskejä ei ole tarkoitus ottaa, joten Longs Peakin kiipeäminen on epävarmaa monestakin syystä, mutta vähintäänkin pääsemme yöpymään telttaan ja ulos vuorimaisemiin ja sehän jos joku on myös kivaa.

Näitä suunnitelmia on siis reilun kuukauden päässä olevaan reissuun ja suunnitelmat voivat toki elää sitten ihan paikan päällä sään tai jonkun muun syyn takia. Tavoitteena on kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona ja päästä kiipeämään.

 

 

Millaista on olla vuorikiipeilijä Helsingistä?

Olen helsinkiläinen ja asunut täällä jo muutamia vuosia. Alun perin olen kotoisin Lahdesta ja sen jälkeen opiskelin vuoden Helsingissä sairaanhoitajakoulussa ennen kuin hain lukemaan kauppatieteitä. Pääsykoerumban jälkeen päädyin Lappeenrantaan opiskelemaan.

Kaikki kesät olen viettänyt Helsingissä kesätöiden vuoksi ja nyt viimeiset vuodet olen asunut Helsingissä ja tuntuu, että täällä se koti myös sijaitsee. Vaikka koti on täällä ja kotiin on aina ihana palata reissuilta, niin silti veri vetää koko ajan ulkomaille.

Minun Helsinki

Suurin syy reissuihin on tietenkin harrastukseni ja unelmani vuorilla. Helsingissä ei ole vuoria ja niitä varten täytyy reissata korkeimmille paikoille. Jos haluaa harrastaa vuorikiipeilyä, niin vuorille täytyy myös matkata harjoittelemaan. Se on fakta, mutta ei yhtään hullumpi sellainen.

Vuoret ovatkin vieneet minua jo aika moneen paikkaan ja unelmat vievät myös tulevaisuudessakin vuorille ja seikkailuihin eri puolille maailmaa.

Helsinkiläisenä vuorikiipeilijänä on omat haasteensa. Täytyy etsiä mäkiä, joissa treenata ja kerätä rahaa, jotta pääsee vuorien perässä reissuille. Ilman autoa nämä haasteet ovat välillä haastaviakin, sillä aina täytyy myös sumplia, että milläs niille mäille lähdetään täältä kaupungin ytimestä.

Helsinkiläisenä on myös paljon etuja vuorikiipeilijänä, sillä palvelut ovat tarjolla ja sisäliikuntaan sopivat paikat ovat ihan kävelymatkan päässä kotoa käsin. Sisäliikunta- ja ulkoliikuntapaikkoja on myös aivan laidasta laitaan ja vuorikiipeilijä kuin muutkin harrastajat löytävät kyllä omansa. Helsingissä myös pääsee kaikkialle kävellen.

Suomi on maa, missä ei ole yhtään vuorta, mutta Helsingistä löytyy silti useampi varusteisiin erikoistunut kauppa, joissa pääsee kokeilemaan vuorikiipeilyyn sopivia varusteita ennen niiden ostamista. Jos vuoret olisivat takapihalla, niin en tiedä osaisinko arvostaa aikaani vuorilla näin paljon. Olen oppinut siis nauttimaan ajastani vuorilla ihan tosi erityisellä tavalla ja olen pyrkinyt imemään kaiken sen fiiliksen itseeni.

Töölönlahti, yksi lempipaikoistani

Täältä käsin pääsee myös aika näppärästi lentokentälle junalla, joka maksaa muutaman hassun euron. Tämähän on aika kiva juttu, varsinkin kun harrastus vie monesti ulkomaille. Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtee myös todella kattavasti lentoja ympäri maailmaa ja hinnat eivät ole aivan mahdottomia edes pidemmille lennoille.

Helsingin lähellä on myös paljon ihan tosi hyviä retkikohteita, joissa voi viettää useamman päivän tai mennä vain päiväretkelle. Kaikki on alle 50 kilometrin päässä keskustasta ja useimpiin paikkoihin on yllättävänkin helppo päästä.

Helsinki on koti ja ihana sellainen, vaikka vuorikiipeilijänä on omat haasteensa, niin silti kotiin on kiva palata vuorilta.

 

Minne suuntaan seuraavaksi?

Kiipeilemään tekee mieli. Parantaa kiipeilytaitoja ja kerryttää kokemusta eli ihan tosi tärkeitä juttuja. Nyt oli siis tekojen aika. Kirjoitin jo aiemmin matkakuumeesta, siitä ihanasta tunteesta, joka lopulta pienen pelon jälkeen konkretisoituu lentojen ostamiseen.

Seuraavat reissut maaliskuulle on nyt lyöty lukkoon. Minne siis lentokone kääntyy tällä kertaa? Ensin maaliskuun puolessa välissä lähden kohti Leviä ja hiihtolatuja. Sieltä kotiutuessani lennän pääsiäiseksi Denveriin eli Coloradoon.

Hiihtoladulle Leville

Levillä tarkoitus on todella siis hiihtää. Ihanaa päästä talven äärelle ja ihan hiihtolatujen viereen. Jokaisena päivänä olisi tarkoitus käydä ladulla ja sen lisäksi varmaankin tulee ajeltua ainakin fatbikella ja käppäiltyä Levin huipulle (myönnetään, edellisellä reissulla tämä jäi täysin tekemättä). Toivottavasti tällä kertaa on myös revontulille otollisempaa aikaa.

Levi marraskuussa

Levin jälkeen ehdin pyörähtämään kotona ja sitten lennän Yhdysvaltoihin Denveriin. Tarkoituksena on viettää 10 päivää Coloradon osavaltiossa ja suunnata kohti Rocky Mountains eli kalliovuoria. Lähden reissuun yksin ja tapaan Denverissä uusia kiipeilykavereitani, jotka poimivat minut matkaan lentokentältä.

Ajatuksissa on ollut mennä ensin jääkiipeilemään ja sen jälkeen viettämään aikaa Rocky Mountains -kansallispuistoon, jossa pystyy tekemään eri pituisia vaelluksia ja mahdollisesti kiipeämään lisään.

Emme ole vielä ehtineet tekemään täydellistä reissusuunnitelmaa, mutta pikku hiljaa näidenkin suunnitelmien tekeminen etenee. Joudumme varmasti sopeuttumaan tekemisiä myös sen mukaan, millainen sää Coloradossa on.

Maaliskuun lopussa sää on suhteellisen samantyylinen kuin Suomessa eli talvi ei ole täysin loppu, mutta täysi kevätkään ei ole vielä käynnissä.

Coloradoon kiipeilemään

Minulla on kyllä onnea, sillä pystyn toteuttamaan näinkin monta upeaa reissua tämän vuoden aikana ja erityisesti Coloradon reisussa odotan uusien kavereiden näkemistä jälleen. Heistä monet harrastavat ihan tosissaa esimerkiksi kalliokiipeilyä ja he ovat teknisesti valovuoden parempia kuin minä. Minulla on siis ihan täydellinen mahdollisuus päästä oppimaan lisää teknisestä kiipeilystä.

Edessä on myös seikkailu, sillä tavoitteemme on elää tuo 10 päivää mahdollisimman pienellä budjetilla. Eli tulemme käytännössä olemaan aika paljon teltassa ja syömään eväitämme retkikeittimellä keitettynä.

Matkan tavoite on päästä kiipeilemään ja syventämään omia taitoja. Olemme tehneet reissua varten CAP:n eli “Crazy Adventure Plan” -suunnitelman:

  1. Pidetään hauskaa
  2. Turvallisuus
  3. Annetaan mahdollisuus seikkailulle
  4. Yhteistyö (kiipeily, telttailu ja matkustaminen)
  5. Just love – kaikkea mahdollista eli luontoa, ystäviä ja elämää ylipäätään

Kuulostaa siis juurikin sellaiselta seikkailulta, johon on tosi kiva lähteä maaliskuussa.

Kirjoittelen teille lisää suunnitelmista, kun ne ovat hieman selvemmät. Mukavaa päivää kamut! Minne te seikkailette seuraavaksi?

Matkakuume

Uskokaa tai älkää, minulla on kova matkakuume. Ja voi vitsit, että se vaivaa kovasti. Tekee mieli seikkailla, käydä omalla epämukavuusalueella ja saada taas kerran se upea onnistumisen tunne, että selvisinhän minä tästäkin.

Matkakuume sopii myös hyvin tämän viikon teemaan, sillä tämän viikonlopun aikana on käynnissä Matkamessut 2018. Matkamessuilta iltseasiasissa aikoinaan bongasin ensimmäiset esitteet Nepaliin järjestettävistä aktiivimatkoista. Siitähän hommat ovat sitten muutaman reissun jälkeen kääntyneet tähän pisteeseen. Matkakuume ei sinällään ole hävinnyt mihinkään, vaan pelkästään vahvistunut.

Acooncagua 2016

Matkailu on minulle myös väylä päästä upeisiin maisemiin ja vuorille. Vaikka Suomen luonto on upeaa, meiltä silti puuttuu korkeat ja lumiset vuoret. Matkakuumeeni on viimeisen muutaman vuoden aikana kohdistunut lähinnä matkakohteisiin, joissa pääsee haastamaan itseään niin fyysisesti kuin henkisesti.

Matkailun paras puoli on se, että matkojen aikana oppii elämästä. Oppii omista epämukavuusalueista, jokainen haaste on mahdollisuus voittaa itsensä, matkailu opettaa luovaa ongelmanratkaisukykyä ja ennen kaikkea matkailu tuottaa sellaisia elämyksiä, joita en ainakaan toistaiseksi ole kotisohvalta löytänyt.

Sansibar 2017

Miksi veri vetää ulkomaille? Tämä onkin hyvä kysymys, mutta luulen, että tällä hetkellä yksi iso syy on se, että viimeisen pari vuotta lähinnä olen vain haaveillut matkailusta. Reissu toisensa jälkeen jouduin perumaan matkoja ja tuska kotona olemisen kanssa on ollut välillä ihan sietämätöntä. On tuntunut, etten ole mitään, ellen pääse reissuun ja toisaalta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen, että elämässäni on ollut iso aukko seikkailuiden puutteesta.

Nyt kaikki on kunnossa ja eilen näin fysioterapeuttiani Aleksia, joka myös valmensi minua tässä syksyllä, jonka kanssa juteltiin pitkään siitä, mistä viime maaliskuussa lähdimme hommaa rakentamaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että nyt melkein vuosi myöhemmin, olemme onnistuneet. Paikat ovat siinä kunnossa, että pystyn toteuttamaan haaveitani ja loukkaantumiset eivät tällä hetkellä rajoita unelmien toteuttamista.

Kilimanjaro 2017

Seikkailukuume ja matkakuume on siitä jännittävä juttu, että minua kutkuttaa tutkia uusia matkakohteita ja suunnitella tulevia reissuja. Olen aivan liekeissä ja pakahdun onnea jo pelkästä suunnittelusta. Sitten ihan aina, tulee vaihe jolloin yritän järkeillä asiaa. Rahaa kuluu, tarvitaan lomaa ja resursseja muutenkin. Alan empimään ja lopulta olen aina päätynyt siihen, että varaan lennot. Tämän jälkeen alan sitten suunnittelu, mitä reissussa oikeasti tehdään.

Matkakuumeen myötä olen oppinut myös paljon suunnitelmallisuutta, sillä jokainen reissu on oma projekti ja suunnitelma, jonka toteuttaminen vaatii monenlaisia taitoja. Pitää osata budjetoida, googlettaa halpoja vaihtoehtoja, pitää osata säästää oman arjen kuluista ja lopulta kaikista tärkein taito on minun mielestäni myös nauttia tästä suunnittelusta ja valmistautumisesta ennen matkaa.

Sansibar 2017

Me ollaan itse lomalla lopulta aika vähän aikaa vuodesta ja suurin osa ajasta menee reissujen odottamiseen. Sen takia olen pyrkinyt panostamaan myös aikaan, jolloin suunnittelen reissuja ja olen joutunut tekemään useita erilaisia päätöksiä, jotka tekevät myös matkan suunnittelusta ja odottamisesta mielenkiintoista ja ennen kaikkea mieleistä.

Matkakuume on todellista totta ja se on ihanaa. Matkakuume on myös taito unelmoida ja haaveilla.

Ihanaa matkakuumeilua!

 

Tavoitteita ja toiveita vuodelle 2018

Tammikuuta on eletty jo hetken aikaa ja kirjoitin vuoden vaihtuessa viime vuodesta ja sen hyvin yllättävistäkin käänteistä. Uuden vuoden tullen meillä ihmisillä on tapana aina luvata jotain. Toiset aloittaa laihduttamisen, toiset lupaavat olla enemmän tässä hetkessä ja toiset toivovat uuden vuoden tuovan elämää kääntäviä hetkiä.

Minun tavoitteeni ja toiveeni tälle vuodelle liittyvät selkeästi, yllätys yllätys, vuoriin ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Seuraavaksi hieman tarkemmin siitä, millaisia tavoitteita olen asettanut itselleni vuodelle 2018.

Kiipeilytavoitteet

Tämän vuoden selkeä teema tulee olemaan kiipeilytavoitteet. Tavoitteeni on mennä kiipeilemään ja tehdä kiipeilyä tukevia reissuja eri puolille maailmaa. Ensimmäinen varma reissu on Leville maaliskuussa, sitten heinäkuussa lähden Norjaan jäätikölle ja lokakuussa Nepaliin Baruntselle. Tämän lisäksi tekisi vielä mieli tehdä yksi reissu ja kohdetta ollaan tässä kovasti kiipeilykavereiden kanssa pohdittu.

Ennen kaikkea tämän vuoden suurin tavoite on tulla paremmaksi, varmemmaksi ja taitavammaksi kiipeilijäksi. Tavoitteeni on oppia erityisesti teknisiä taitoja ja hyödyntää niitä oikeasti myös kiipeillessä. Joka päivä on mahdollisuus oppia ja tämä vuosi on mahdollisuus myös panostaa vihdoin ja viimein myös tähän puoleen.

Olen päättänyt, että koska jouduin perumaan monta reissua muutaman vuoden aikana, tämä vuosi tulee olemaan minun vuoteni. Se vaatii tosin paljon töitä, josta päästääkin seuraavaan tavoitteeseen.

Kiipeilytavoitteet vuodelle 2018

Pysyä terveenä

Toinen iso ja ehkä isoin tavoite lopulta tälle vuodelle on pysyä terveenä. Ja oikeasti tämän asian eteen on minun tehtävä töitä ihan joka päivä ja pidettävä huoli siitä, että puheet eivät jää vain puheiksi.

Opettelen joka päivä, tunnistamaan niitä asioita, joista huomaan mopon lähtevän keulimaan ja opettelen huomaamaan, jos asiat muuttuvat hyvästä draivista negatiiviseen pakonomaiseen suorittamiseen.

Suhtaudun todella intohimoisesti melkeinpä kaikkeen, mitä teen ja välillä on tosi vaikeaa tehdä puolivaloilla mitään. Tämä on johtanut silloin tällöin siihen tilanteeseen, etten enää itsekään tunnista, milloin olisi järkevämpää hieman hellittää.

Tällä hetkellä kalenterissa on melko täyttä ja kiirettä piisaa. Nyt on siis hetki ottaa oppimani asiat käyttöön ja tunnustella koko ajan, että missä vaiheessa kroppa tai mieli viestii kovasta väsymyksestä.

Uskon, että oman fiiliksen tunnustelu koko ajan sekä fyysisen että henkisen jaksamisen suhteen on tosi oleellista tällä hetkellä ja avain siihen, että tästä vuodesta tulee mahtava. Merkit siitä, että olen oppinut viime vuodesta, on nähtävissä monellakin saralla. Olen vähentänyt iltaisin ruutuaikaa, jättänyt treenejä välistä väsyneen olon vuoksi ja toisaalta ottanut rennomminen esimerkiksi ruokavalion suhteen.

Tavoite on pysyä terveenä

Ammatillinen kasvu

Toiveeni ja tavoitteeni tälle vuodelle on myös ammatillinen kasvu. Tämä blogi on kasvanut alle vuodessa aivan valtavasti ja kovasti olen tehnyt töitä blogin eteen. Toisaalta päivätyössäni hakusanamainonnan konsulttina, olen päässyt kehittymään aivan valtavasti ammatillisesta näkökulmasta myös.

Seuraava tavoite olisi tehdä töitä erityisesti yhteistyökumppaneiden suuntaan ja hankkia mieleisiä yhteistyösopimuksia lisää. Motivoidun aivan valtavasti yhteistyökuvioista ja nautin kovasti niiden tekemisestä. Kyseessä on myös win-win -tilanne, jossa pystyn tarjoamaan yhteistyökumppaneille jotain ja toisaalta saamaan itse vastavuoroisesti asioita kumppaneiltani. Pystyn erityisesti kumppanuuksissa hyödyntämään päivätyöni taitoja myöskin.

Tämä blogi on ollut myös täydellinen opiskelualusta sille, miten tehdään omat sivut, hypätään maailmaan josta en käytännössä tiennyt mitään, optimointia eri sisällöille ja analytiikan hyödyntämistä sisällön tekemisessä. Todella tärkeitä asioita, joiden opettelu jatkuu joka päivä ja toisaalta näiden asioiden oppiminen tarjoaa omia haasteita ratkottavaksi.

Olen myös pohtinut laajemmin strategiaani, miten kasvattaa lukijamäärää, millainen sisältö kiinnostaa, suunnitellut tulevaa vuotta ja ennen kaikkea tehnyt bloggaamisesta systemaattisempaa. Strategian suunnittelu helpottaa myös tavoitteiden ja toiveiden toteuttamisen.

Tavoitteena on ammatillinen kasvu

Nauti matkasta

Tämän vuoden toive on nauttia enemmän tästä matkasta. Kamppailin viime vuoden aikana useaan otteeseen tunteen kanssa, etten oikein nauttinut matkastani. Nyt vihdoin tuntuu, että matka on juuri sellainen, kun sen pitääkin olla.

Toiveeni on siis nauttia tänä vuonna joka ikisellä solullani matkastani kohti tavoitettani ja näyttää nautinto myös teille lukijoille. Mehän eletään täällä vain kerran ja päivääkään ei kannattaisi hukata murehtimiseen. Vuoret ovat mielessä ihan joka päivä ja fiilistelen tulevaa vuotta jo nyt.

Tavoitteena on nauttia matkasta

Torres del Paine

Reissasin Etelä-Amerikassa 2015, kun olin vaihto-opiskelemassa Buenos Airesissa. Puolen vuoden aikana tuli koluttua Argentiinasta monen monta paikkaa, Chilen eri osia, seikkailtua Perussa ja Brasiliassakin. Kuitenkin yksi kauneimpia paikkoja oli Patagonia.

Patagonialla tarkoitetaan Chilen ja Argentiinan eteläosassa olevaa aluetta, jossa on paljon erilaisia isoja kansallispuistoja. Puistoissa on vuoria, jäätiköitä ja aivan upeaa luontoa. Patagonia on edelleen yksi suosikkipaikoistani ja useasti ihmiset kyselevätkin, mitä Patagoniassa kannattaa tehdä.

Jos menet Patagoniaan, niin suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Torres del Painen kansallispuistoon ja W-trekille.

Torres del Paine

Torres del Paine sijaitsee siis Chilen puolella. Menimme kansallispuistoon siten, että lensimme Buenos Airesista Punta Arenasiin eli Chilen ihan eteläkärkeen ja otimme sieltä bussin kohti Puerto Natalesia. Siellä majoituimme ystäväni isän hostellissa, vuokrasimme teltat, keittimet ja makuupussit sekä täydensimme ruokavarastot.

Puerto Natalesista jatkoimme sitten kohti Torres del Painen kansallispuiston porttia, johon pääsee siis vajaassa tunnissa bussilla. Portilta lähdimme sitten neljän päivän W-trekille.

W-trek

W-trek on siis W-kirjaimen muotoinen reitti, joka kuljetaan neljässä päivässä. Vaellus on suhteellisen helppo kulkea ja vaikka ympärillä on koko ajan vuoristoa, korkeutta ei kuitenkaan ole eli liikkuminen on omasta nopeudesta riippuvaista.

Reitin aikana näkee kansallispuiston kauneimmat osat: Cordillera del Paine eli kauniit vuorimassiivit ja Glacier Grey eli massiivisen jäätikön.

Cordillera del Paine auringonnousun aikaan

Trekki on siitä upea, että se on todella monipuolinen. Ensimmäisenä päivänä kävellään pitkään ylämäkeen ja kipuaminen Cordillera del Painelle on melko jyrkkää polkua. Toinen päivä on puolestaan melko pitkä ja matkaa tulee yllättävän paljon. Lähdimme katsomaan auringonnousua Cordilleraan ja saavuimme seuraavaan leiriin juuri pimeän tullen. Kolmantena päivänä kivutaan taas jyrkkään ylämäkeen ja kävimme katsomassa upeita maisemia mäkien huipulla ja juoksimme huipulta alas. Neljäntenä päivänä kävellään reilut 20 kilometriä katsomaan jäätikköä. Viimeinen päivä on siitä raskas, että puistosta lähtee lautta, johon on ehdittävä mikäli mielii puistosta pois.

Maisemia kolmannelta trekkipäivältä

Selailin vanhoja kuvia puhelimelta ja muistui tämäkin reissu mieleen. En ole tästä aiemmin kirjoittanut, koska reissut olivat jo reissattu ennen tämän blogin olemassaoloa. Ihmiset kuitenkin usein kyselevät, että missä olen tykännyt käydä ja Torres del Paine on edelleen listani kärkipäässä.

Lisää maisemia

Kannoimme mukanamme tosiaan kaikki varusteet ja ruuat. Yövyimme teltoissa ja vuokratut tavarat toimivat tässä kohtaa aivan hyvin. En ollut ajatellut vaihtoon lähtiessäni, että tarvitsisin kaikkien tavaroiden lisäksi myös vaellustarvikkeita vaan lähdimme reissuun niillä varusteilla, mitä sillä hetkellä löytyi.

Sininen hetki trekillä

Kansallispuistossa pystyy juomaan vettä käytännössä mistä tahansa purosta, joten veden hankkiminen oli myös helppoa eikä meidän tarvinnut keittää tai puhdistaa vettä millään tavalla. Tämä helpotti tavaramäärän jakamista seurueemme kolmen hengen kesken.

Pääsimme puistoon helposti bussilla ja puistosta pois lautan ja bussin avulla. Näin suurin osa ihmisistä tekee ja puistoon on järjestetty tarpeeksi kuljetuksia, jotta halukkaat pääsevät vaeltamaan. Vaikka bussiin mennessä näytti siltä, että väkeä on ruuhkaksi asti, sai puistossa vaeltaa hyvinkin rauhassa oman porukan kesken.

Vaellus oli todella kaunis ja nostattaa edelleenkin hymyn huulille. Lähtisin minä hetkenä tahansa uudestaan!