Artikkelit

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta

Moikka moi!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta! Saavuin juuri Suomeen ja voi että, millainen pari viikkoa onkaan takana.

Levillä hiihtämässä

Tällä hetkellä on kova jetlag, sillä aikaeroa Denveriin on yhdeksän tuntia. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut urheiltua.

Levillä hiihdettiin 310 kilometriä viikossa ja sen jälkeen lensin suoraan Denveriin, jossa lumikenkäilimme, vaelsimme, liikuimme kanioneilla, kiipeilimme ja kiipeilimme vielä lisää usempana päivänä.

Seuraavien päivien suunnitelma: levätä ja palautua.

Levin hiihtomaisemat

Kaikki meni tosi hyvin ja tulen kirjoittelemaan vielä tarkemmin kaikista reissun yksityiskohdista kunhan hieman palaudun pahimmasta väsymyksestä.

Reissut olivat molemmat ihan huikeita, mutta päälimmäisenä on kuitenkin mielessä Coloradon kalliot ja kalliokiipeilyt. Opin niin paljon uutta ja pääsin todella haastamaan itseäni reissun aikana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lumikenkäilyfiiliksiä

On aikamoinen onni, että paikat tuntuvat kestävän ja pystyn taas tekemään täysin niitä asioita, joita haluankin. Onnea on tehdä asioita, joista todella nautin. Nautin täysin rinnoin kaikista kokemuksista, joita reissujen aikana sain.

 

Vinkkejä luistelusuksien ostoon

Tulin viikonlopuksi ”hiihtolomalle” Lahteen. Edellisellä kerralla itsenäisyyspäivänä hiihdin äitini vanhoilla luistelusuksilla ja monoilla. Kyllähän se sujui, mutta välineet eivät olleet minun ja siltä se seuraavana päivänä tuntuikin.

Päätin, että panostan omaa rahaa vähintäänkin kunnon monoihin ja lopulta olinkin lähdössä kaupasta uusien monojen sekä suksien kanssa. Millaisia asioita opin suksien ostamisesta?

Testaamassa uusia suksia

Etsi asiantunteva myyjä

Mikäli olet kaltaiseni untuvikko suksikaupoilla, suosittelen etsimään asiantuntevan myyjän ihan ensimmäisenä käsiin. Myyjä osaa auttaa todennäköisesti parhaiten ja huomasin, että menin yksikseni suksihyllyn edessä jo sekaisin ihan siitä onko kyseessä perinteisen hiihtotavan suksia vai luistelutyylin suksia.

Myyjät on usein käyneet useita suksivalmistajien koulutuksia ja he tietävät, mitkä ovat viimeisimmät mallit markkinoilla ja ennen kaikkea, millaiselle hiihtäjälle suksia suositellaan. Mikäli omaat vuosien hiihtokokemuksen ja tiedät välineistä paljon, suosittelisin joka tapauksessa juttelemaan myyjän kanssa. Myyjillä saattaa olla aika hyviäkin näkökulmia suksien valintaan. Tänään sain esimerkiksi vinkkejä siitä, miten ihan hiihtotyyliä kannattaa lähteä parantamaan. Myyjä oli 16 vuoden kilpataustan omaava entinen kilpahiihtäjä ja todennäköisesti tiesi hyvinkin paljon hiihtämisestä.

No nyt meillä on asiantunteva myyjä, mitä sen jälkeen?

Ole rehellinen

Ensimmäisenä kannattaa miettiä, millaiseen tarkoitukseen sukset tulevat. Sen jälkeen lähdetään keskustelemaan myyjän kanssa siitä, että millainen hiihtäjä olet. Huomasin, että on aika vaikeaa sanoa olevansa huono hiihtäjä ja heti perään tekee selitellä, että olen kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, kuntoa riittää, voimaa on ja niin edelleen. Myyjää ei välttämättä ihan kauheasti kiinnosta nämä selittelyt, koska suksien valintaan vaikuttaa vahvasti se, millainen hiihtäjä olet eikä se millainen urheilija olet.

Seuraavaksi aloitetaan sitten puhumaan painosta. Voi vitsit, että onki vaikeaa sanoa totuudenmukaisesti se paino heti pöytään. Kuitenkin kertomalla oikeat strategiset mitat, annat myyjälle mahdollisuuden onnistua työssään ja suksien valinnassa. Lopulta suurimman hyödyn saa tyytyväinen asiakas hiihtoladulla.

Sopivat välineet

Taitotasoon, tavoitteisiin ja stretgisten mittojen jälkeen lähdetään etsimään oikean mittaista suksea. Luistelusuksilla se on 5-20 senttiä pitempi kuin oma pituutesi. Se, miten pituus lopulta valitaan, vaikuttaa se kuinka jäykäksi suksi halutaan ja millainen taitotaso hiihtäjällä on.

Lyhyempi suksi on ketterämpi, mutta pitempi suksi mahdollistaa taas liukumisen ja kovempaan menemisen. Esimerkiksi minulle valittiin kahdesta mahdollisesta suksesta se lyhyempi, koska olen vasta aloittanut hiihtämään ja lyhyt suksi oli sopivan jäykkä minun painooni, taitotasoon ja tavoitteisiin nähden. Tässäkin valinnassa myyjä auttoi.

Toinen tärkeä asia on sopiva mono. Luistelumonon pitäisi antaa tukea nilkalle ja kantapään ei tulisi nousta ylös hiihtoliikkeessä. Mono saisi olla suhteellisen napakka ja istuva, mutta toki varpaille on jäätävä hiukan tilaa. Kokeile monoja hyvän sukan kanssa, mielellään sellaisten sukkien joilla ajattelit myös hiihtää.

Hyvillä välineillä hymyilyttää ladulla

Osta ensivoitelu, jos mahdollista

Aika monet suksikaupat tarjoavat lisämyyntinä ensivoitelua sukseen. Älä nyt vaan pihistä tässä kohtaa jos olet ostamassa suksia. No miksi? Sinulla on nyt viimeisen päälle hyvät välineet ja seuraava vaihe on oikean voitelun valinta. Ensivoitelu luo pohjan sille, että luistelusuksien kanssa pärjää alkuun pelkällä pikaluistovoiteella. En näe yhtään hyvää syytä, miksi voitelusta kannattaisi pihistää.

Etsi lunta

Helsingissä on hiukan synkkä tilanne lumen suhteen, mutta vain 100 kilometriä pohjoisessa Lahdessa, löytyy useampia avonaisia latuja. Etsi lähin hiihtopaikka ja mene hiihtämään uusilla suksilla, jotka sopivat juuri sinulle.

Mitä tehdä marraskuussa Levillä?

Tosiaan matka jatkui Kilimanjaron, safarin ja Sansibarin jälkeen kohti Leviä. Tarkoituksena oli viettää viisi päivää Levillä ulkoillen ja urheillen.

Ensin ajattelimme, että tekisimme reissukaverin Lotan kanssa tarkan suunnitelman siihen, mitä aikoisimme tehdä. Me molemmat taisimme olla melko kiireisiä nyt syksyn aikana ja saimme oikeastaan ainoastaan varattua vuokra-auton ja asunnon saunalla Levin keskustasta. Päätimme, ettemme lähde Leviltä kuin tekemään päiväretkiä, koska lomaa olisi vain viisi päivää.

Sitten muutaman mutkan ja tutun tutun kautta mukaan tuli Juuso. Juuso on Kittiläläinen yrittäjä, jolla on Kittilässä oma kuntosali Aslakin liikeTarkoituksemme ei ollut mennä salille, mutta Juuso auttoi suunnittelemaan, mitä Levillä kannattaisi loman aikana tehdä ja saimme vuokrattua Juuson kautta fatbiket päiväretkille.

Mitä lopulta marraskuussa, joka ei ole vielä kuuminta hiihtokautta, kannattaa Levillä tehdä?

Päivä 1: fatbike-retki

Ensimmäisenä päivänä saavuimme puolen päivän aikaan Kittilään. Saimme lentokentältä auton alle ja ajelimme suoraan Leville. Yövyimme siis aivan Levin keskustassa ja saimme huoneistomme avaimet myös saman tein ja kävimme vaihtamassa vaatteet. Olimme nimittäin menossa ajamaan fatbikeilla.

Juuso oli tuonut Levin keskustaan meille kaksi fatbikea ja pyörät odottivat meitä siellä sovitussa paikassa. Kello oli jo tässä kohtaa kaksi iltapäivällä ja kysäsimme suksivuokraamosta, minne meidän kannattaisi lähteä ajamaan.

Päätimme ottaa reitiksi Levin ympäriajon. Matkaa tulisi reittiä pitkin noin 20 kilometriä. Pääosassa reitti menisi maastossa ja pääsisimme fiilistelemään pyöräilyä maastossa.

Fatbikella Levin ympäri

Meillä kävi ensimmäisenä päivänä myös todella hyvä tuuri, sillä aurinko paistoi ja pakkasta oli rapiat 15. Aivan todella upea keli ja pakkanen ei haitannut pyöräilyä yhtään.

Eksyimme muutaman kerran reitiltä, mutta löysimme pääasiassa ihan netistä tulostetun kartan ja maalaisjärjen avulla reitillä oikeaan paikkaan.

Päivä 2: Kätkätunturi ja hiihto

Toisena päivänä satoikin sitten lunta ja päätimme aamusta lähteä käymään pienellä kävelyretkellä. Kävelyretki hiukan venyi, koska lähdimme Levin lähellä olevaa Kätkätunturia kohti ja pian olimmekin jo kipuammassa tunturin huipulle.

Lumisade haittasi matkan tekoa sen verran, että emme pysyneet ihan koko aikaa reitillä, vaan eksyimme ja emme lopulta taineet käydä ihan tunturin huipulla. Pääsimme kuitenkin takaisin reitille ja kävelystä tuli lähes 18 kilometriä. Aamupäivä olikin siis tehokkaasti käytetty.

Matkalla Kätkätunturille

Kävimme lounaalla ja sen jälkeen suuntasimme kohti hiihtolatua. En ollut hiihtänyt sitten yläasteen ja hiukan jännitti, että mitenhän tällä kertaa käy. Pakko oli tietenkin ottaa vapaan hiihtotavan eli luistelusukset.

Ladulle lähdössä

Hiihtäminenhän oli aivan mahtavaa! Siis todella haastavaa ja vaikeaa, mutta se vauhdin hurma oli todella siistiä. Ylämäessä tuntui, että läähättää keuhkot pihalle ja alamäessä hiukan pelotti, että miten suksi pysyy ladulla. Kaikki meni tosi kivasti ja kipinä hiihtämiseen syntyi taas vuosien tauon jälkeen.

Päivä 3: Pallastunturit

Kolmantena päivänä ajoimme aamusta vajaat 100 kilometriä Pallastuntureille. Olimme ajatelleet tehdä Taivaskeron kierroksen, mutta saavuttuamme Pallastunturin luontokeskukselle, sanoi siellä ollut nainen että reitit voivat olla hiukan tukossa edellisen päivän lumisateen takia.

Lähdimme kuitenkin varausetta kipuamaan kohti ensimmäistä ja tietenkin jyrkintä rinnettä kohti Pallastuntureiden huippua. Pääsimme parissa tunnissa aika korkealle. Reitti oli aika haastava, sillä välillä kahlasimme polveen asti lumessa ja rinne oli osittain aika jyrkkääkin. Ylhäällä alkoi myös tuulla todella kylmästi ja päätimme, ettemme hukkaa koko päivää tarpomalla lumessa, vaan käännymme alas.

Matkalla rinnettä ylös

Pallastunturit

Pallastuntureilla kylmässä tuulessa

Ajelimme takaisin Leville ja menin vielä illalla hiihtämään. Sain hiihdettyä hiukan alemmalla keskisykkeellä ja hiihtäminen alkoi tuntumaan entistä kivemmalta. Kyselin jo suksien vuokrauspaikasta Zero Pointista, että paljonko sukset maksavat jos ostaisin ne.

Päivä 4: Juuson matkassa fatbikeilla ja vaeltamassa

Neljäntenä päivänä Juuso oli suunnitellut meille päiväretken, joka sisältäisi fatbikeilla pyöräilyä sekä vaeltamista muutaman tunturin yli.

Päivä alkoi sillä, että tapasimme Juuson ja otimme pyörät kyytiin ja ajelimme kohti Pallastuntureita. Sieltä sitten hyppäsimme pyörien selkään ja pian tajusimme, että meidän täytyy taluttaa pyöriä, koska uutta lunta oli tullut aikalailla ja pyörällä ajaminen oli käytännössä mahdotonta. Pääsimme kuitenkin reitillä muutamaan todella kivaan alamäkeen, jossa auto oli ajanut edeltämme ja pystyimme laskemaan auton urassa fatbikella.

Meille sattui upea päivä ulkoiluun

Tämän jälkeen jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme matkaa kävellen. Vaelsimme välillä hyvinkin haastavassa maastossa muutaman tunturin yli. Kahlasimme lumessa ja onneksi meillä oli Juuso mukana, koska ilman hänen paikallistuntemustaan olisi suunta ollut useammankin kerran aika hukassa.

Kävimme Keimiö-, ja Sammaltunturin huipulla ja päivä helli meitä upealla säällä. Tuntui, että talvi on jo täydessä käynnissä, mutta ihan kuin olisi ollut kevättalvi. Päivän aikana oli melko lämmintä, mutta tuntureiden huipulla tuuli sen verran kovaa, että untuvatakki oli oikeastaan pakollinen varuste.

Sammaltunturin huipulla

Päivä oli kyllä todella onnistunut. Iso kiitos siitä kuuluu Juusolle, joka suunnitteli reitit ja hoiti kaikki välineet eli pyörät ja kuljetukset paikalle. Juuso oli myös todella hyvä opas, sillä hän osasi kertoa todella hyvin niin lähimaastoista kuin muistakin asioista kuten treenaamisesta.

Iso ongelma, johon mekin törmäsimme, on se että Lapissa on paljon nähtävää, mutta suurin osa reiteistä on aivan tuntemattomia. Melkinpä ainoat keinot ovat joko a) tutkia reitit itse tai b) tuntea joku, joka tietää hyvät reitit. Puhuimme päivän aikana paljon siitä potentiaalista, mikä Levillä ja sen lähimaastoissa on kaikenlaiseen erilaiseen urheiluun ja ulkoiluun. Iso ongelma on vain se, että Googlestakaan näistä reiteistä ei välttämättä löydä kovinkaan paljon tietoa.

Tässä ongelmassa Juuso auttoi meitä ja suosittelen kovasti, että mikäli olet menossa Leville ja haluaisit saada ideoita ja ehdotuksia siihen, mitä siellä kannattaa puuhata, niin otat yhteyttä Juusoon. Hän nimittäin suunnittelee retket juurikin omien toiveiden mukaan ja auttaa esimerkiksi kuljetusten järjestelyssä. Päiväretket ovat paljon onnistuneempia, kun koko ajan ei tarvitse miettiä, ollaanko nyt reitillä ja minne ylipäätään kannattaa mennä jos joku suunnittelee reitin valmiiksi juuri sinun toiveiden mukaisesti.

Päivä 5: hiihto

Viimeisenä päivänä lentomme lähti jo puolen päivän aikaa. Tätä ennen oli vielä päästävä ladulle. Eihän siinä nyt enää mitään järkeä ollut, sillä olo oli jo aika hakattu ennen hiihtoa, mutta koska tietoa seuraavasta hiihtokerrasta ei ollut, oli pakko päästä ladulle.

Kävin hiihtämässä siis 10 kilometriä niin kovaa kuin jaksoin. Kaaduin ja sähläsin pari kertaa matkan aikana, mutta maaliin päästessä oli olo, että nyt on viimeisetkin hikipisarat puristettu tästä neidistä ulos.

Hiihtoa 10 kilometriä

Lappi kohteli kyllä todella hyvin ja olen tosi iloinen, että päätin lähteä vielä Afrikan jälkeen Leville. Palo päästä hiihtämään ja talviurheilemaan on niinkin kova, että tällä viikolla on useaan otteeseen tullut pohdittua, että mitenhän pääsisin takaisin noihin upeisiin talvimaisemiin. Lappi on upea paikka ja Helsingistä Levin saavuttaa parissa tunnissa lentokoneella. Ihan loputtomat mahdollisuudet ulkoilla ja ne ovat ihan tuossa kulman takana.