Artikkelit

Kaikkein vaikeinta on levätä

Ollaan nostettu nyt hiukan treenivolyymia ja viime viikkojen treenit ovatkin ollut jo aika haastavia. On ollut kivaa ja todella siistiä taas päästä tekemään kovia treenejä. Oli laktaattitesti ja ensi viikolla sitten jo soudetaankin puolimaraton sisäsoutulaitteella. Tällä viikolla käytiin soutukaverin kanssa tekemässä myös kovempi, pitkä intervallitreeni, jossa tarkoituksena oli hiukan etsiä vauhtia ensi viikon puolimaratonia varten. Nyt sitten loppuviikko onkin kevyitä treenejä edessä.

Kaikkein vaikeinta on levätä. Lepääminen ei ole koskaan ollut mikään vahvuuteni ja tuntuu, että viime vuosina nuo taidoit eivät ainakaan ole parantunut. Suorittajaluonne ja kova intohimo treenaamista kohtaan ovat usein ajaneet siihen tilanteeseen, että tuntuu, että lepääminen on turhaa ja tylsää.

Lepopäivän kehonhuoltoa

Kuitenkin viimeisen vuoden tapahtumat ovat aiheuttaneet sen, että olen käynyt kovan tien lepäämisen tärkeyden opettelussa. Joudun lähes päivittäin keskustelemaan itseni kanssa siitä, että miltä kropassa tuntuu ja ovatko tuntemukset aitoja fiiliksiä vai vain esimerkiksi mielen tapa huijata. Harvoinhan mieli oikeasti huijaa ja sellaisina päivinä, kun kroppa ilmoittelee lepäämisen tarvetta, ovat tunteet myös ihan aitoja.

Lepopäivän fiilikset sohvalla makoilun jälkeen

Mistä sitten tunnistan, että kroppa vaatii lepopäivää? 

  1. Tukkoisuus: lihakset ilmoittelee koko ajan itsestään ja olo saattaa olla vähän tukela, saattaa särkeä ja jo rappusien kävely hapottaa. Tuntuu, että lihakset ovat tukossa. Tukossa siinä mielessä, ettei edes lämmittely vetreytä tukossa olevia lihaksia.
  2. Ei huvita: kärsin nykyisin aika harvoin motivaatioongelmista tai yleisesti fiiliksistä, etten jaksaisi treenata. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ei huvita liikuttaa kroppaa, on aika varmasti lepopäivän paikka kohdillaan. Tällöin usein huvittaa enemmän sohvalla makoilu, Fafasissa bataattiranskalaisten syöminen ja Kolmen Kaverin vadelmavalkosuklaa -jäätelöpurkin tyhjentäminen sohvalla.
  3. Treenit eivät kulje: vaikka motivaatio, edellisen yön unet ja päivän syömiset on mennyt putkeen ja siltikään treenit eivät kulje, on tämä vahva signaali siitä, että extralepoa on tiedossa. Painot eivät nouse salilla tai ergovauhdit laskevat normaalista, aika usein kyseessä on ei-optimaalinen palautuminen kuin esimerkiksi kunnon laskeminen.
  4. Yöunet kärsii: teen pääsääntöisesti kovat treenit aina illalla. Usein kovien treenien jälkeen käy myös niin, että illalla uni ei meinaa tulla ja tuntuu, että kroppa käy vielä illalla kovilla kierroksilla. Unet saattaa olla normaalin pituiset, mutta saatan heräillä normaalia useammin tai aamulla on unista huolimatta väsynyt olo. Jos tätä jatkuisi useampi päivä, viestii se aika usein siitä, että tarvitaan taas kerran lisää lepoa.

Nämä viestit nyt ainakin kertoo minulle, milloin pitäisi levätä. Se, osaanko aina täysin näitä kuunnella, onkin sitten toinen kysymys. Ainakin parhaani yritän ja pyrin välttämään keväällä tehtyjä virheitä, jolloin menin selkeästi alipalautuneena tekemään kovia treenejä ja nyt jo tiedetään, miten siinä tarinassa kävi.

Vaikka minullakin alkaa olemaan mielestäni aika hyvä näkemys siitä, että milloin kroppa kaipaa lepoa, niin silti lepopäivän pitäminen on vaikeinta. Ymmärrän täysin syyt, miksi kroppa vaatii lepoa, mutta tuo lepopäivän pitämisen vaikeus varmasti johtuu osittain ainakin siitä, että minusta tuntuu, ettei lepäämiseen käytetty aika ole yhtä tehokasta kuin treenaamiseen käytetty aika. Oikeastihan tilanne on varmasti usein täysin päinvastainen.

Tällä viikolla on edessä kevyitä, pidempiä pk-treenejä ja sitten ensi viikolla varmasti hiukan jo kevennetään puolimaratonia varten. Pääsen taas harjoittelemaan lepäämisen jaloa taitoa tulevien päivien aikana.