Artikkelit

Jäätikkökurssi Norjaan

Seuraava reissuni ennen Baruntsea on tulevana heinäkuuna Norjaan. Lähden Adventure Partnersin järjestämälle jäätikkökurssille heinäkuun puolessa välin ja siitä jatkamme sitten muutamilla päivillä reissua vielä omalla porukalla.

Jotenkin on tuntunut, etten ole lähdössä edes koko reissuun, mutta eilen tapasimme porukan kanssa ja vihdoin tuli myös matkakuumetta tämän reissun osalta. Meitä lähtee pieni kuuden hengen porukka ja yksi meistä on oppaana.

On tosi kiva, että reissuun on lähdössä tuttu kiipeilykaveri, jonka kanssa olemme jää- ja kalliokiipeillyt koko kevään aikana ja sitten ihan sattumalta reissuun on lähdössä myös entisestä työpaikasta tuttu neito lähtee myös reissuun mukaan. Tämän lisäksi retkiporukassa on ennalta tuntematon pariskunta ja opas on tuttu Kilimanjaron reissulta. Taas kerran edessä on siis uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Reissu suuntautuu siis Jostedalsbreenin kansallispuistoon Länsi-Norjaan. Reissun aikana tulemme perustamaan “perusleirin” Jostedalenin leirintäalueelle, josta sitten tehdään päiväretkiä lähistölle.

Adventure Partners järjestää pari kurssia ja tämä kurssi on “jatkokurssi”, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme toivottavasti heti alkumetreillä harjoittelemaan muutakin kuin valjaiden pukemista päälle ja jäärautojen kiinnittämistä. Tarkoitus olisi, että me kurssilaiset suunnittelemme päiväretken ja teemme sitten retken suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni on vielä kerrata kaikki jäätiköllä vaadittavat taidot: köysistössä liikkuminen, pelastautuminen, eri solmut, suunnistaminen, reitin suunnittelu ja sään ennustaminen. Uskoisin, että näitä asioita opetellaan laajasti kurssilla.

jostendalen

Viime jäätiköt Aspenista

Matkalla on mahdollisuus majoittua Jostendalenin leirintäalueen mökeissä tai teltassa. Itse ainakin ajattelin olla teltassa koko ajan, sillä kustannukset ovat tietenkin huokeammat ja toisaalta tykkään olla teltassa ihan mielettömän paljon. Makuupussiin sujahtaminen on yksi parhaimpia asioita, joita tiedän.

Meillä on ollut varattuna lennot Osloon, josta sitten ajattelimme vuokrata auton. Kun varasin itse lentoja, minulla ei ollut lähdössä tuttuja mukaan ja ajattelin, että varaan lennot itselleni ja vuokraan sitten auton, jolla ajelen Jostendaleniin. No sitten kiipeilykaveri lähti sattumalta mukaan reissuun ja hän varasi myös lennot Osloon.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Aspenissa

Norjan hintatasolla autojen vuokraaminen on kuitenkin melko suolaista ja nyt pohdimme vaihtoehtoa, että jos menisimme lautalla Ruotsiin ja ajaisimme sieltä Norjan puolelle. Tällöin saisi säästettyä auton vuokraamisen kulut, sillä kiipeilykaverillani on oma auto käytössä, jonne saisi myös tavarat pakattua. Auto on siis melko iso pakettiauto ja sinne saisi mahdollisesti myös maastopyörät mukaan jos kurssin jälkeen haluaa ajella maastopyörillä Norjassa.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Coloradossa

Reittisuunnitelma varmaankin tarkentuu tässä muutaman seuraavan päivän aikana. Varusteiden osalta on kaikki kunnossa ja oikeastaan aikalailla samanlaisella varustuksella mennään kuin Mt. Rainierin jäätikkökurssille. Ehkä ihan niin kylmää säätä ei ole tällä kertaa tiedossa vaan selvitään hiukan kevyemmällä varustuksella.

jostendalen

Telttamajoituksessa kokkailemassa

Joka tapauksessa eilen tuli ihan uudenlaista treenibuustia taas ja ennen kaikkea matkakuumetta, sillä kiireen keskellä aina välillä tuntuu unohtuvan, että tämäkin upea reissu on kuukauden päästä tiedossa. Ja kuukausi tulee hujahtamaan ihan hetkessä sillä ensi viikolla on triathlonkilpailu, sitten juhannus ja pari viikonloppureissua siihen heti perään.

Ihan mahtavaa ja fiilis on tosi korkealla täällä. Odotan innolla Norjan upeita maisemia.

 

Jäätiköllä opittua

Palasin pari päivää sitten Seattlesta ja Mt. Rainierilta. Lupasin kirjoittaa tarkemmin siitä, millaisia taitoja opin reissullani ja millaisia uusia asioita tuli taas kerran opittua kantapään kautta.

Solmut

Ihanat, vaikeat ja haastavat solmut, mutta kuitenkin niin tärkeät jos haluat tehdä jotain kiipeilyyn liittyvää. Aloitettiin solmujen kertaaminen ja uusien opettelu jo ennen itse jäätikölle siirtymistä. Tämä oli hyvä idea, sillä päästiin heti toimiin jäätiköllä ja aikaa ei mennyt kuin solmujen kertaamiseen.

Ensimmäisenä kerrattiin tuplakasisolmu, jonka avulla liitytään köysistöön. Toisin kuin esimerkiksi seinäkiipeilyssä, vuorikiipeilyssä kasia ei sidota suoraan valjaisiin kiinni vaan solmu tehdään ja siihen jätetään ”luuppi”, joka sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen, joka on taas kiinni valjaissa.

Jos köysistössä on esimerkiksi neljä jäsentä, voi köysistön keskellä olevat jäsenet liittyä köyteen perhossolmulla. Perhossolmun tekemiseen eräs nainen antoi aivan mahtavat vinkit ja voisin näistä jossain kohtaa kirjoitella enemmän.

Tupla merimiessolmu taas sopii siihen, kun sidotaan turvanaru eli safety rope valjaisiin.

Solmuja kertaamassa

Köysistössä liikkuminen

Harjoittelimme köysistössä liikkumista ja jäätiköllä kommunikointia. Tärkeää on koko ajan pitää hyvä keskusteluyhteys köysistön muiden jäsenten kanssa ja kommunikoida maaston vaihteluista. Railoista ja muista tulevista maaston vaihteluista kerrotaan köysistössä aina sinun takana tulevalle henkilölle.

Harjoittelimme myös, miten pelastetaan kaveri railosta jos köysistössä on useampi henkilö.

Köysistössä liikkumista harjoiteltiin jäätiköllä

Kiinteässä köydessä kiipeäminen

Harjoittelimme kiinteässä köydessä kiipeämistä. Useilla vuorilla kuten esimerkiksi Everestillä kiivetään kiinteissä köysissä ylös. Tämä tarkoittaa sitä, että köydet ovat asetettu sinne useimmiten sherpojen toimesta ja kiipeilijät sitten käyttävät köysiä hyväksi kiipeilyssä.

Kiinteää köyttä kiivetään nousukahvan avulla, joka liikkuu köydessä ylöspäin ja mahdollistaa etenemisen ylöspäin sekä estää valumisen alaspäin. Nousukahva kiinnitetään valjaisiin slingin avulla ja se on hyvä pitää maksimissaan käden mittaisena.

Jääkiipeily

Pelastautuminen

Jos vuorilla putoaa, on hyvä osata self-arrest -tekniikka, jossa jäähakun avulla nopeasti pyritään pysäyttämään tippumisesta aiheutuva vauhti. Harjoittelimme tätä juoksemalla loivaan alamäkeen ja ottamalla vauhtia ihan kunnolla ja sitten oikeaa tekniikkaa käyttäen pyrimme pysäyttämään vauhdin. Tekniikka on hyvä osata, sillä tosipaikan tullen aikaa pelastautumiseen ei ole kovinkaan kauan.

Railopelastautumista harjoittelimme myös ja sitä, miten pelastaa kaveri railosta. Tätä varten rakentelimme Z-taljan ja nostimme ensin painavaa kassia ja sen jälkeen toisiamme railosta. Tämä railopelastautuminen on myös sellainen asia, jota minun todella täytyy kerrata, sillä se on haastava ja vaatii oikeasti asian syvällistä ymmärtämistä.

Menossa seuraavalle rastille opettelemaan uusia taitoja

Lumivyöryt ja lumiluola

Kurssilla opeteltiin myös lumivyöryjen anatomiaa ja sitä, mistä tunnistaa vyöryvaaran. Tämä on myös aihe, johon minun täytyy vielä tutustua syvällisemmin lisää. Aihe on todella kiinnostava, mutta samaan aikaan monimutkainen ja haastava. Vyöryjen syntymisessä on tärkeä ymmärtää se, että millainen lumikerrostuma on ja milloin on suurin vaara vyöryn syntymiseen.

Kaivoimme myös ison lumiluolan, jossa oli mahdollista nukkua. Lumiluolan rakentamisessa on oleellista se, että sen rakentaa ensinnäkin tarpeeksi isoksi. Aukko luolaan ei saisi olla liian iso ja oviaukon kohdalle kaivetaan hiukan syvempi kuoppa, jotta kylmä ilma jää kuoppaan ja nukkumispaikka jätetään hiukan korkeammalle, jotta lämmin ilma nousee nukkuessa lumiluolan ”yläkerrokseen”.

Rakentamassa lumiluolaa

Opin aivan valtavasti siihen nähden, että olin reissussa kymmenen päivää. Osa taidoista oli kertausta aiemmilta jääkiipeilykursseilta, osa oli täysin uutta ja esimerkiksi juuri tuo lumiluolan rakentaminen ja sisällä nukkuminen oli aivan uusi kokemus.

PS. Opin, että passi kannattaa aina pakata vesitiiviiseen pakkaukseen. Kosteutta oli teltassamme sen verran, että passi oli aivan läpimärkä ja viimeisen päivän vesisade kasteli sen entisestään. Hetken jo luulin, etten pääse maasta pois repaleisen passini kanssa.

Seattle ja Mt. Rainier

Moikka moi pitkästä aikaan! Ja terveisiä Mt. Rainierilta!

Saavuin tänään aamupäivällä Seattlen jäätikkökurssilta ja nyt on pientä aikaeroväsymystä havaittavissa. Tosiaan aikaeroa on huimat kymmenen tuntia ja keskellä päivää tuntuu, että olisi keskiyö. Tästä se aikaero taas kuitenkin alkaa taittumaan oikeaksi.

Seattle

Matkani alkoi siten, että saavuin Seattleen juuri ennen uuden vuoden vaihtumista. Olin matkustanut lähes 20 tuntia ja painuin suoraan hotellin sänkyyn ja nukkumaan. Seuraavana aamuna tarkoitukseni oli siirtyä Olympia-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 80 kilometriä Seattlesta etelään.

Ehdin viettää Seattlessa kaksi päivää matkan loppupuolella. Kiertelin uuden kaverini kanssa keskustassa, kävimme pohjoisessa katsomassa aivan upeaa maisemaa korkealta sillalta ja söimme ehkä elämäni parasta pizzaa viimeisenä iltana. Seattlessa on paljon tosi kivoja puistoja, joissa voi vierailla ja ajan saa kulumaan helposti kaupunkia kiertelemällä.

Olin yötä ensin jäätikkökurssilla olleiden paikallisten kavereiden vanhempien luona ja sitten pari viimeistä yötä hotellissa aivan Space Needle -nimisen tornin vieressä.

Space Needle

Olympia

Toisena päivänä siirryin bussilla Seattlesta Olympiaan. Matka kesti noin 1.5 tuntia ja taittui nopeasti ihastellessa upeita vuorimaisemia.

Olympiassa majoituin jäätikkökurssin pitäjän kotona ja siellä oli lähes kaikki muutkin kurssille osallistuneet ihmiset. Olympia on pieni 65 000 ihmisen kylä ja siellä isoimmat nähtävyydet ovat meren rannalla kävely ja kaupungintalo. Olympia on myös Washingtonin osavaltion pääkaupunki.

Olympia

Kurssilla oli 20 osallistujaa. Suurin osa osallistujista oli ympäri Yhdysvaltoja: muun muassa Texasista, Denveristä, New Yorkista ja Philadelphiasta. Minä tulin Suomesta ja yksi mies oli tullut Singaporesta.

Olympiassa kävimme vielä kaupassa ja hankkimassa viimeisiä kiipeilyvarusteita jäätikköä varten. Tutustuin myös amerikkalaiseen aamiaiseen, sillä söimme kurssilaisten kanssa pari erilaista aamiaista ensimmäisen päivän aikana.

Minulta kyseltiin paljon, miten olin saanut tietää tästä kurssista ja miksi saavuin. Ihmisiä tuntui kiinnostavan paljon, miksi suomalainen nainen tulee maailman toiselta puolelta juuri Olympiaan. Varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa ylipäätään.

Mt. Rainier

Seuraavana päivänä siirryimme sitten kohti Mt. Rainierin kansallispuistoa. Päivän aikana oli tarkoitus myös siirtyä ensimmäiselle leiripaikalle. Tarkistimme vielä kerran kaikki varusteet ja teltat ja jaoimme telttakaverit. Jaoin teltan texasilaisen Tylerin kanssa, joka oli oikea elämäntapaseikkailija. Hän viettää vuodesta puolet kiipeillen ympäri Jenkkejä ja asuen autossaan ja toisen puolen hän työskentelee palomiehenä. Tyler opetti myös minulla paljon uusia taitoja, kuten uusia solmuja. Parempaa telttakaveria ei olisi oikeastaan voinut edes toivoa.

Teltassa ensimmäisellä leiripaikalla

Liikuimme kohti leirejä aina lumikengät jalassa. Uskokaa tai älkää, tämä oli myös minulle ensimmäinen kerta lumikengät jalassa. Kannoimme kaikki normaalisti omat tavarat ja rinkkani painoi lähtövaiheessa noin 20 kiloa. Kävely oli kuitenkin mukavaa ja etenimme aina melko rauhallista vauhtia eteenpäin. Tämän kokemuksen jälkeen minun tekee mieli päästä myös kävelemään lisää lumikenkien kanssa ja toivottavasti siihen tulee tilaisuus vielä tänä talvena uudestaan.

Lähtövalmiina kohti leiriä

Ensimmäinen päivämme oli aivan upea, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aurinko lämmitti kasvoja. Pärjäsin ohuella paidalla, kun kävelimme kohti ensimmäistä leiriä.

Silmien edessä alkoi näkymään vuoria joka puolella. Korkein ja mahtavin eli Mt. Rainier oli kuitenkin koko ajan edessä päin. Levottomuus hävisi heti, kun päästiin kävelemään lumelle ja pitkä matkustaminen tuntui olleen vaivan arvoista tässä kohtaa.

Mt. Rainier

Maisemat olivat siis tälläkin kertaa aivan huikeat ja oli ihana nauttia kunnon talvimaisemasta ja talvisesta säästä. Auringon laskettua lämpötila alkoi painumaan nollan alapuolelle ja teltassa oli mukava loikoilla makuupussin sisällä ja sulattaa lumesta kuumaa vettä juotavaksi.

Auringonlasku ensimmäiseltä päivältä

Seuraavissa postauksissa käyn sitten läpi hiukan kurssin tarkempaa sisältöä ja sitä, mitä oikein opin kurssilla ja mitä haluaisin vielä oppia lisää. Pysykää siis kuulolla!

Retkieväitä

Tulevalla jäätikkökurssilla kannetaan omat tavarat ja kokataan ruuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että kurssilla syödään sellaista ruokaa, mitä sinne itse kannetaan.

Ruoka puhututtaa aina. Kaikkien meidän täytyy syödä ja usein minulta on kysytty, että mitkä ovat luottoevääsi vuorilla. Tähän on helppo vastata, sillä on muutama asia, mistä en vuorilla luopuisi. Eväät ovat yksi tärkeä elementti, joiden avulla porskutetaan pitkiä päiviä eteenpäin.

Mukaan lähteviä ruokia

Aamiainen

Aamiaiseksi mukaan lähtee pikapuuroa. Elovenaa ja sellaista puuroa, joka on helppo valmistaa ilman keittämistä. Otin tällä kertaa mukaan uutuusmakua valkosuklaa-vadelma ja sitten ihan perinteistä omena-kaneli makua.

Puuron sekaan tulee heitettyä kuivahedelmiä, sillä ne tekee puurosta entistä parempaa leirioloissa. Suomessa retkeillessä tulee usein poimittua marjoja ja lisättyä niitä myös puuron sekaan. Jäätiköllä ei taida kuitenkaan marjoja olla, joten puuron höysteenä on kuivahedelmät. Ajattelin ostaa vielä perille saapuessani kaupasta maapähkinävoita, jota on kiva lisätä puuron sekaan.

Kahvia en juo vuorilla. Tähän on oikeastaan pari syytä. En pidä pikakahvista, sillä juon kahvini maidon kera ja jotenkin maitojauheella lantrattu pikakahvi ei vain maistu hyvältä. Toiseksi olen usein jättänyt kahvin pois siitä syystä, että vuorilla on helpompaa olla, kun ei ole pakko saada sitä aamun pakollista kahvikuppia. Aina kahvin keittäminen ei nimittäin ole vain mahdollista.

Lounas ja päivällinen

Lounaaksi ja päivälliseksi olen varannut erilaisia pussiruokia. Retkiruoka valmiiksi annosteltuna on melko kallista, mutta en ehtinyt miettimään tähän kohtaan esimerkiksi ruuan kuivaamista, joka alentaa kummasti retkiruoan hintaa. Maksoin siis mieelusti tällä kertaa helppoudesta ja siitä, että minulla on monipuolisesti erilaisia makuja mukana.

Tikka masala, pasta bolognese, lapkaus ja meksikolaista riisimuhennosta. Näitä eri makuja tulee sitten maisteltua jäätiköllä. Voisin jälkeen päin kertoa, mikä noista pusseista mielestäni toimi parhaiten. Otin mukaan hieman uusia makuja, joita voi testata valmiiksi seuraavia reissuja varten.

Tämän lisäksi on kuivalihaa pussissa, jonka avulla ruokaan voi lisätä vähän makua ja proteiinia. En kauheasti tykkää kuivalihasta sellaisenaan, mutta tuollaisen valmiin pussin seassa kuivalihakin menee alas ihan mukisematta.

Retkiruokaa

Snacksit

Reissun kuin reissun ehdottomasti tärkeimmät herkut löytyy snacksiosastolta. Reissuihin saa hyvällä omalla tunnolla ottaa mukaan erilaisia herkkuja, jotka varmasti maistuvat pitkänkin päivän aikana ja jälkeen. Erityisesti vuorille kannattaa varata sellaista karkkia, herkkua ja naposteltavaa, joka maistuu ihan missä tilanteessa tahansa.

Minun lemppareita on karkit: salmiakkia, kovia imeskeltäviä salmiakkeja, merkkareita ja mahdollisesti myös irtokarkkeja. Karkkien lisäksi mukaan lähtee usein myös Snickersejä. Ne maistuu ihan taivaalliselta ulkona.

Tällä kertaa otan mukaan myös muutaman energiageelin. Olen viime aikoina käyttänyt geelejä pitkillä polkujuoksulenkeillä ja kauheasta mauasta huolimatta, niistä saa nopeasti hyvää energiaa pienellä vaivalla. Makuina geeleistä lähtee mukaan lime ja marjasekoitus.

Näiden lisäksi mukana on energia- ja proteiinipatukoita muutamassa eri maussa. Nämä ovat hyviä siinä kohtaa, kun tuntuu että energia alkaa loppumaan esimerkiksi ennen ruuan laittamista tai välipalana ruokien välissä.

Tämänkaltaisia eväitä olisi siis tarkoitus syödä ensi viikolla. Onko teillä jotain erityisiä herkkuja, joita tykkäätte nauttia reissuilla? Ilmiantakaa herkkuja tai hyväksi todettuja ruokia!

Perito Moreno

Kirjoittelin jokin aika sitten muistoja Torres del Painen -kansallispuistosta Chilestä. Juttu oli sen verran suosittu, että ajattelin avata hieman lisää tuota upeaa Patagonian reissua ja sitä, mitä Patagoniassa kannattaa käydä katsomassa.

Tällä kertaa reissutarina suuntautuu Argentiinan puolelle. Edelleen ollaan ihan Etelä-Argentiinassa, jonne nopein (lue edelleen todella pitkä matka) reitti on lentää Chileen Santiagoon ja sieltä joko Punta Arenasiin tai Ushuaiaan. Me lensimme Buenos Airesista Santiagoon, sieltä Punta Arenasiin, sitten vaelsimme Torres del Painessa ja jatkoimme sieltä matkaa El Calafateen.

El Calafaten lähistöllä

Matkustimme Puerto Natalesista bussilla Argentiinan puolelle El Calafateen. Tämä reissu tehtiin bussilla parista eri syystä: se oli kaikista halvin ja helpoin tapa toteuttaa Patagonian kiertämistä. Matka Puerto Natalesista El Calafateen kesti lähes koko päivän kaikkien rajamuodollisuuksien kanssa. Jos käytätte tätä bussireittiä, niin suosittelen ehdottomasti ottamaan evästä mukaan. Me jotenkin emme ajatelleen asiaa ja nälissämme katsoimme kateellisina vierustovereiden eväitä.

Saavuimme El Calafateen, joka on noin 17 000 asukkaan kaupunki Patagoniassa. Se on merkittävä sen vuoksi, että se on Los Glaciaresin kansallispuiston keskittymä ja sieltä pääsee katsomaan eri jäätikkökohteita. Lähin jäätikkö kaupunkia on Perito Morenon massiivinen jäätikkö.

Perito Morenon jäätikkö on noin tunnin bussimatkan päästä El Calafaten. El Calafaten bussiasemalta lähtee monta kertaa päivässä busseja jäätikölle ja bussilipun hintakaan ei päätä huimaa. Jäätikkö on viisi kilometriä leveä ja lähes sata metriä korkea. Järvi, jonka äärellä jäätikkö on, loistaa upean turkoosin sävyissä ja jäätikkö kimaltelee valkoisen, vaaleansinisen ja harmaan eri sävyissä. Näky on vaikuttava.

Perito Moreno

Perito Morenon kanssallispuistoon on sisäänpääsymaksu ja saimme argentiinalaisella opiskelijakortilla sisäänpääsyn muutaman euron maksulla sepittämällä huonolla espanjalla, että olemme Argentiinassa asuvia opiskelijoita. Ilman tätä statusta maksu puistoon on huomattavasti kalliimpi. Muistaakseni muutamia kymppejä, mutta pienellä budjetilla tämäkin tuntui isolta rahalta.

Puistossa menee isoja siltoja ristiin rastiin ja kävijän on kuljettava silloilla. Kävimme itse ottamassa muutaman kuvan siltojen ulkopuolella, mutta alueella on paljon vartioita, joten todennäköisesti liikkumisesta silta-alueen väärällä puolella, jää ennemmin tai myöhemmin kiinni.

Hyppykuva Perito Morenolla

Perito Morenolle kannattaa varata koko päivä aikaa, sillä jäät todennäköisesti meidän tavoin tuijottelemaan jäätikkö suhteettoman pitkiksi ajoiksi. Jäätikkö on huumaavan iso, mutta myös sen elämisen voi aistia. Päivän aikana näimme useamman ison kerrostalon kokoisen jäälohkareen irtoamisen jäätiköstä ja kuuntelimme jään liikettä. Sen todellakin kuulee jäätikön lähellä.

Jäätikön katselu sai minut myös ajattelemaan maapallomme tilannetta. Käsittämätöntä, että voin päivän aikana todistaa, kuinka jäätikkö sulaa silmieni alla. Lohkareet, jotka jäätiköstä irtoavat, ovat aivan valtavia. Nämä asiat saivat minut ajattelemaan ilmastonmuutosta ja sen todellisuutta. Jäätikön nopea hupeneminen on pelottavaa ja mitä voisin itse tehdä sen estämiseksi.

Perito Moreno on yhdellä sanalla upea. Jos liikutte Patagoniassa, menkää katsomaan sitä. Paikka on täynnä turisteja, mutta jos pystyt olemaan välittämättä ihmisistä, nautit varmasti kauniista jäätiköstä. En ole missään nähnyt vastaavaa ja sen perusteella voin hyvin suositella paikkaa.

El Calafatessa kannattaa kierrellä pieniä putiikkeja jos tykkää tehdä ostoksia. Kaupungissa on paljon itse tehtyjä suklaita ja jäätelöä, jota muuten kannattaa ehdottomasti maistaa maussa dulce de leche. Jos kaupungissa haluaa sporttailla, kannattaa vuokrata pyörät.

El Calafatessa pyöräilemässä

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja ajelimme kaupungista pois katselemaan vettä ja nauttimaan hiljaisuudesta. Kaupungin ulkopuolella on tosi rauhallista ja saat nauttia evääsi juuri siinä paikassa, missä haluat ja ennen kaikkea rauhassa. Pyöräilypäivä El Calafaten ympäristössä oli myös todella kiva ja suositteleman rohkeasti lähtemään seikkailemaan kaupungin ympäristöön.

Pian olen taas jäätiköllä, toivottavasti se yhtä vaikuttava kokemus kuin Perito Moreno oli.

Ratkennut kenkäongelma ja kilpailu

Kirjoittelin viime viikolla kiipeilykenkäpähkinästä. Sain muutaman ihan todella hyvän vinkin kenkiin, kiitos ensinnäkin niistä!

Kokeilin/selvittelin vinkkejä: La Sportivan Nepal Evo -kengät ja La Sportiva Batura 2.0. Ensimmäiset eivät sopineet jalkaan, vaan tuntuivat jo valitettavasti ikävältä kaupassa ja jälkimmäisiä ei tähän aikatauluun ollut mahdollista tilata (ja välttämättä valmistajalta ei kenkiä enää löydy, koska valmistus on lopetettu) eikä sopivaa kokoa enää löytynyt varastosta.

Mitkä kiipeilykengät valitsin?

Kengät olivat kuitenkin saatava, sillä kahden viikon päästä on lähtö tiedossa. Kokeilin eri vaihtoja ja päädyin ostamaan Meindl Piz Palü GTX -jääkiipeilykengät.

Jääkiipeilykengät

Kengät ovat melkoisen painavat (saman verran kuin esimerkiksi nuo La Sportivan Evot ovat), mutta ne muuten sopivat muihin kriteereihini: niillä pystyy kävelemään, niihin on mahdollista kiinnittää automaattijääraudat, Gore Texiä löytyy ja niillä pystyy oleskelemaan jäätiköllä sekä kiipeilemään ne jalassa.

Uudet jääkiipeilykengät

Olen tosi tyytyväinen, että kengät on nyt hankittu ja ehdin niillä myös kävellä ennen reissua. Tärkeintä on päästä maastoon kenkien kanssa ja mahdollisimman lähelle sitä toimintaa, joka on edessä myös vuorilla.

Kilpailu

Kiipeilykenkäpähkinän ratkeamisen kunniaksi tänään joulukalenterin luukussa on kilpailu, jossa voi voittaa täysin käyttämättömät Kayaland kiipeilykengät.

Kengät ovat kokoa 41 ja kilpailu on käynnissä 15.-17.12.2017. Kilpailun tarkoitus on lahjoittaa kengät uuteen kotiin, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Olen itse kokeillut kenkiä sisällä ja todennut ne valitettavasti vääränlaisiksi jalkaani.

Osallistumaan pääsee Facebook-sivultani tai suoraan joulukalenteri-sivulta luukusta.

Jääkiipeilykenkäpähkinä

Tosiaan Seattlen jäätikkökurssi lähenee hurjaa vauhtia ja lähtöön on nyt kolme viikkoa. Kuten aina, niin myös tälle reissulle tuli muutama uusi tavara hankittavaksi. Suurin pähkinä ja valinta olisi jääkiipeilyyn sopivat kengät.

Minullahan on Milletin Summit GTX -ylävuoristokengät, joilla todennäköisesti kiipeän myös Everestille. Nämä kengät sopivat korkeisiin olosuhteisiin ja ne ovat oikeasti ylävuoristokengät. Niillä ketterä liikkuminen ja kivillä kirmaaminen on käytännössä aika hankalaa. Pohja on jäykkä ja kengän pääasiallinen tehtävä on pitää varpaat lämpimänä ja mahdollistaa jäärautojen kiinnitys.

Millet Summit GTX -ylävuoristokengät

Nyt kun en ole lähdössä ihan niin korkealle enkä kylmään, tuntuu että Milletit on aivan liian järeät kengät tuolle jäätikkökurssille. Tämä ongelma puolestaan johti seuraavaan ja pian olisinkin jääkiipeilykenkäpähkinä edessäni.

Tarvitsen siis kengät, joilla voi liikkua näppärästi jäätiköllä. Kylmää on, mutta ei -30 astetta vaan suunnilleen -10 astetta. Kenkiin pitäisi sopia automaattijäärauta ja niiden tulisi olla jopa vähän siedettävät kulkea. Suurin ongelma on varmaankin tuo viimeinen kriteeri mukava kulkea, sillä tuntuu että lähes kenkä kuin kenkä, niin aina ne hiertää johonkin.

Ainiin ja sanomattakin selvää taitaa olla se, että kengissä pitäisi myös olla Gore-Tex -kalvo. Todennäköisesti jäätiköllä liikkuminen on jossain kohtaa märkää ja kengän tulisi tietysti niissä tilanteissa kestää hyvin vettä.

Näillä kriteereillä ja ajatuksilla lähdin sitten haarukoimaan eri vaihtoehtoja. Voi vitsit, on muuten vaikeaa löytää sopivia kenkiä. Hinta ei ollut tässä kohtaa ykköskriteeri, mutta toki myös järkevä hintalaatusuhde kiinnostaa ja ihan järkyttäviä hintoja en ole ollut kengistä valmis maksamaan.

Lainatut kengät Nepalissa

Nyt olen muutamia kenkiä kokeillut ja edelleen valinta on tekemättä. Kohta minun olisi hyvä tehdä päätös, sillä kengillä ehtisi vielä kävelemään ennen reissua maastossa.

Jos sinä siellä ruudun toisella puolella tiedät paljon hyvistä jääkiipeilykengistä, pyydän nöyrästi apuasi. Kerro mielipiteesti ja kokemuksesi. Löytyykö kaapistasi yllä olevan kuvauksen mukaisia kenkiä? Ilmianna ne! Ostan itse ja sinä saat mainetta sekä kunniaa maailman parhaimpana jääkiipeilykenkien suosittelijana.

 

Seuraava matkakohteeni

Tiedättekö sen tunteen, kun saavut lomalta ja mieli tekee jo seuraavalle? Ainakin itse kärsin todella pahasti tästä tunteesta. Kyse on siis melkein mistä tahansa reissusta. Jopa reissu Nuuksioon tai kotikotiin Lahteen aiheuttaa näitä tunteita.

Kilimanjarolta palatessani seuraava reissu oli jo tiedossa. Suunnattiin Lappiin ulkoilemaan ja urheilemaan. Lapista saavuttaessa varmaa oli, että ennen ensi syksyn Baruntsen reissua täytyy päästä vähän seikkailemaan ja ennen kaikkea harjoittelemaan taitoja, jotka vaativat vielä huomiota.

Seuraava matkakohde suunnitteilla

Muutaman mutkan, parin illan Googlettelun ja reissun janoisena hommat alkoivat selkeentymään.

Seuraava matkakohteeni

Vaatimukseni seuraavalle matkakohteelleni olivat sellaiset, että kohteessa on päästävä harjoittelemaan vuorilla tarvittavia taitoja. Tarkoitus olisi, että pystyisin treenaamaan sekä fyysistä puolta, mutta ennen kaikkea teknisiä taitoja.

Etsin siis jäätikkökurssia, jossa pääsisi harjoittelemaan jäätiköllä liikkumista ja jääkiipeilytaitoja. Tällä hetkellä nämä taidot vaativat vielä eniten keskittymistä ja siksi niitä täytyy myös harjoitella.

Löysin useammankin hyvän vaihtoehdon ja päädyin hakemaan jäätikkökurssilla Seattleen Yhdysvaltoihin. Ja pääsin kurssille mukaan. Kurssi järjestettäisiin Olympia-nimisessä kansallispuistossa ja kurssin aikana liikuttaisiin laajalti puistossa. Pääpaino on kuitenkin taitojen opettelu eikä huiputtaminen. Mitään erityistä huippua ei tällä kertaa ole siis tiedossa, vaan kurssilla opetellaan nimenomaan teknisiä juttuja.

Seuraava matkakohde: Seattle Yhdysvallat

Kurssi järjestetään tammikuun ensimmäisellä viikolla ja kurssilla harjoitellaan jäätikkötaitoja, jääkiipeillään ja yövytään talvimaisemissa. Kurssi on siitä mielenkiintoinen haaste, että kurssilla kannetaan kaikki tavarat itse. Eli pääsen myös kantamaan taas kunnon rinkkaa.

Hain kurssille ihan hetken mielijohteesta, reissuhimoissani ja tietysti ehdin ennen hyväksymistä miettiä, että onko mitään järkeä lentää Jenkkien melkein kaukaisimpaan nurkkaan yhden viikon kurssin takia. Toisaalta yksin reissuun lähteminen houkuttelee ja erityisesti odotan innolla kaikkia taitoja, jotka kurssilla tullaan kertaamaan ja opettelemaan.

Kustannuspuoli järjestyi mukavasti, sillä kurssi ei itsessään maksa mitään, vaan se on osallistujille ilmainen. Lennot ja ruuat tietenkin maksavat, mutta näiden järjesteleminen vielä nopeammalla aikataululla onnistuu. Eipähän tarvitse murehtia, mihin rahojaan säästää, kun on selkeä säästökohde tiedossa.