Artikkelit

Lähtöpäivä Nepaliin

Tänään on lähtöpäivä Nepaliin Baruntsen reissulle. Tätä päivää on odotettu reilut kaksi vuotta ja tuntuu ihan epätodelliselta, että tänään se todella toteutuu. No mahtavaa, että toteutuu ja ne vaikeat hetket valmistautumisessa on selätetty.

Valmiina vuorille

Meillä lähtee illalla lento Suomesta ja olen jo tämän päivän lomalla. Kathmandussa minulla todennäköisesti on vielä netti hotellissa, mutta siitä eteepäin yhteydet ovat varmasti melko huonoja tai jopa olemattomia. Täällä blogin puolella ei siis tule päivityksiä ennen paluuta reissusta marraskuun loppua.

Matkaa pääsee seurailemaan tarkemmin Instragramin puolelta laittamalla seurantaan Vuorenvarma.fi -sivun.

vuorikiipeily nepalissa

Valmiina vuorimaisemiin Nepaliin

Viime hetken fiilikset ovat tosi jännittyneet, mutta odotan kyllä todella paljon tulevaa reissua. Vihdoinkin päästään tositoimiin vuorille ja ihan tosi ihanaa palata neljän vuoden tauon jälkeen Nepaliin.

Baruntsen kiipeäminen

Valmiina lumimaisemiin

 

4 päivää lähtöön Nepaliin – mikä fiilis?

Tänään lähtöön Nepaliin on neljä päivää. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti ja valmistautuminen on mennyt osittain suunnitelmien mukaan ja osittain suunnitelmia on tullut vaihdettua muutaman pienen takapakin takia, kuten Nuuksio Classicin DNF -tuloksen jälkeen.

Lähtö siis lähestyy ja jännitys on kasvanut sen myötä. Toki matkakuumetta on ollut jo pitkän aikaa, mutta lähtö alkaa oikeasti realisoitumaan ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että kolme työpäivää ja olemme lentokoneessa. Millainen fiilis on nyt sitten lähteä reissuun?

Harjoittelu vuorikiipeilyä varten

Olen paljon täällä blogin puolella kirjoittanut harjoittelusta vuorikiipeilyä varten. Olen käynyt läpi, millaisia lajeja olen harrastanut, millaisissa kilpailuissa olen käynyt ja miten olen treenannut. Viime vuonna tämän reissun siirtyessä vuodella eteenpäin, oli vahvasti mielessäni se, että tänä vuonna lähtisin reissuun ehjällä kropalla ja mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Kuntoa on rakennettu vuoden ajan hiihtoladuilla, poluilla, salilla, maantiellä ja uimalla. Kaikki on mennyt hyvin lukuunottamatta pieniä vaivoja, joita on aina silloin tällöin tullut esille. On kolottanut, palautumisen kanssa on ollut haasteita ja ajoittain on vain tullut treenattua liikaa ja liian kovaa.

vuorikiipeily - treenit

Viime hetken treeneissä Paloheinässä

Ajatukseni oli alunperin, että Nuuksion maratonin jälkeen lepään ja sitten vedän vielä kovan treenijakson erityisesti mäkitreenien parissa. Suunnitelma kuitenkin muuttui epäonnistuneen juoksun myötä ja heräsin tarkastelemaan treenihistoriaani tältä vuodelta. Oli havaittavissa, etten ollut levännyt tarpeeksi ja voimat tuntui häviävän eikä kasvavan.

Viimeisen kuukauden ajan olen siis panostanut lepoon ja siihen, että lähtisin reissuun mahdollisimman tuoreella kropalla. Tässä on myös tullut onnistuttua aika hyvin, sillä unet ovat tulleet takaisin ja kropassa on selkeästi freesimpi olo kuin vaikkapa kuukausi sitten.

En varmastikaan ole tämän vuoden kovimmassa kunnossa, mutta olen paremmissa voimissa ja valmiimpi lähtemään pitkälle reissulle kuin alkuperäisen suunnitelman toteuttamisen jälkeen.

Matkalaukkujen pakkaaminen

Olen kertonut useaan otteeseen täällä blogin puolella pakkaamisesta, viimeisten tavaroiden ja lääkkeiden hankkimisesta reissuun sekä luottovarusteistani. Pikku hiljaa on siis laukut täyttyneet ja eilen tein viimeisimmän pakkauksen. Nyt pitäisi olla kaikki tavarat kasassa ja on kyllä helpottunut olo, sillä aina puuttuvien tavaroiden hankkiminen jollain tavalla stressaa, varsinkin jos tulee tunne, että jokin on unohtunut.

Lennämme Qatar Airwaysin lennolla ja heillä saa ruumaan laittaa 30 kiloa ja käsimatkatavaroihin 7 kiloa. Tällä hetkellä omat ruumalaukkuni painavat 31 kiloa ja käsimatkatavarat 9 kiloa. Toivon, että asiasta ei tule sanomista kentällä tai sitten jos tulee, niin hätäkeinona täytyy laittaa ylävuoristokengät kassista jalkaan ja paksu untuvatakki päälle. Näin kassien paino laskee tarpeeksi alhaiseksi ja näin ollen painon kanssa ei pitäisi tulla ongelmaa.

vuorikiipeily nepalissa - eväiden pakkaaminen

Pakkaamassa eväitä pieniin pusseihin

Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa lentokoneeseen ylimääräinen laukku sport gear -laukkuna, ja siihen olisi saanut 20 kiloa lisää tavaraa 180 euron hinnalla. Nyt Qatar Airways on kuitenkin muuttanut ehtojaan ja tänä vuonna laukku olisi maksanut 260 euroa yhteen suuntaan eli yli 500 euroa koko reissulle ja kiloja olisi saanut ottaa vain 15. Tämän säätämisen myötä päätettiin, että yritetään saada kaikki kamat mahtumaan sallittujen kilojen määrään.

Yleinen fiilis

On todella odottavainen, jännittynyt, välillä hermostunut, mutta kuitenkin kutkuttava tunne, mitä onkaan edessä ja millainen reissu on tiedossa. Ainakin pisin tämän vuoden reissuista eli tiedossa on kunnolla aikaa vuorilla. Jo pelkkä ajatus vuorilla olemisesta herättää sellaisen innostuneen pikkulapsen ja lämpimän fiiliksen koko kroppaan.

On jotenkin niin iso matka takana tämän reissun toteutumiseen, ajoittain se matka on tuntunut mahdottomalta kaikkine loukkaantumisten ja vastoinkäymisten kera. Onneksi oma usko on jaksanut kantaa ja on tehty oikeanlaisia asioita, jotta tämän reissu toteutuu. Sikäli on kyllä todella kiitollinen olo, että vaikeudet ovat kääntyneet konkreettisesti reissun toteutumiseen.

vuorikiipeily - varusteiden huoltaminen

Huoltamassa vaelluskenkiä valmiiksi

Fiilis on siis erittäin hyvä ja oikeasti positiivinen. Vuoret tulevat varmasti aiheuttamaan kärsimystä, haasteita ja vaikeita hetkiä, mutta uskon olevan tänä vuonna valmiimpi kohtaamaan niitä kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tarjolla on varmasti myös paljon oppimista ja kasvun paikkoja tulevia haasteita varten.

Neljä päivää ja se on menoa! Oikeasti todella jännittävää ja ihan mahtavaa.

 

Vuorikiipeily – Baruntsen matkaohjelma

Kaksi viikkoa ja lähden vuorikiipeilemaan Nepaliin. Tätä Baruntsen reissua on odotettu viimeiset kaksi vuotta ja on todella upeaa, että odottaminen alkaa pikku hiljaa muuttumaan pakkaamiseksi, viimeisiin valmisteluihin ja matkan jännittämiseen. On ollut jotenkin sellainen olo kuin ei olisi lähdössä, kiireinen syksy on meinannut ajoittain viedä voimat ja keskittyminen on ollut lähinnä päivästä toiseen selviytymisessä. Nyt kuitenkin reissu lähestyy ja oikeasti lähtö on ihan pian.

Kuten sanottu, takana on pitkä valmistautuminen ja yli kaksi vuotta on enemmän tai vähemmän odotettu tätä reissua. Pakkaaminen on ollut jo jonkin aikaa käynnissä ja nyt viimeiset tavarat on tullut hankittua ja saatua The North Facelta.

The North Face - vuorikiipeily matkalle

Takki saatu The North Facelta

Vuorikiipeilyyn kuuluu läheisesti pitkä valmistautuminen reissuun ja yleensä matkat ovat hyvissä ajoin tiedossa. Ei tule yllätyksenä, että mitä kaikkea täytyy hankkia ja useimmiten tähän on varattu riittävästi aikaa ja paljon ehtii miettimään reissulle tulevia asioita.

Baruntsen reissusta moni on viime aikoina alkanut kyselemään tarkempiä tietoja ja sen takia avaan tässä artikkelissa hieman tarkemmin tulevaa reissuohjelmaa. Ohjelma tuskin tulee pysymään juuri sellaisena kuin se on suunniteltu, mutta jota kuinkin reissuohjelma tullee menemään näin.

Lähtö ja saapuminen Nepaliin

Lähdemme Suomesta iltapäivästä 11.10 kahden viikon päästä. Lennämme Kathmanduhun Dohan kautta ja olemme perillä Nepalissa 12.10. Siirrymme suoraan lentokentältä viisumirumban jälkeen hotelliin ja seuraavana päivänä tapaamme retkikuntaporukan kanssa.

Saapumisen jälkeen meillä on yksi päivä aikaa Kathmandussa hoitaa puuttuvia varusteita, vaihtaa rahaa, pakata tavaroita uudestaan ja levätä ennen siirtymistä vuorille. 13.10. Lähdemme pois Kathmandusta ja siirrymme pienillä lentokoneilla Luklaan, joka on yksi ikonisimpia lentokenttiä keskellä vuoria. Luklasta oikeastaan kaikki sitten alkaakin ja tässä kohtaa siirrymme huonompien yhteyksien ääreen.

Trekkaaminen kohti Mera Peakin perusleiriä

Vaikka reissun pääkohde on 7129 metriä korkea Baruntse, niin pyrimme kiipeämään 6476 metriä korkean Mera Peak -vuoren aklimatisoitumishuippuna ennen Baruntsea. Luklasta lähdemme siis trekkaamaan kohti Mera Peakin perusleiriä.

Matka perusleiriin kestää kahdeksan päivää ja Mera Peakin perusleiri on 5100 metrin korkeudessa eli puhutaan jo hyvistä korkeuksista, joissa pääsee nukkumaan tottumaan ohueeseen ilmaan. Tässä kohtaa liikkuminen on siis pelkästään trekkaamista eikä mitään teknisiä taitoja tarvita. Lähinnä liikutaan hitaasti ja nautitaan vain maisemista.

Mera Peak 6476 metriä

Mera Peakin perusleirin jälkeen aloitamme kiipeämisen kohti Mera Peakin High Campiä, joka on 5768 metrin korkeudessa. Tämä on viimeinen leiri ennen huipulle kiipeämistä ja maisemat tulevat varmasti olemaan omaa luokkaansa. Tässä kohtaa reissussa ollaan oltu 12 päivää ja suunnitelmien mukaisesti seuraavana päivänä yritämme ensimmäisen kerran Mera Peakin huipulle.

Vuorikiipeily matka - valmistautuminen

Pakkaaminen on aloitettu ja kasa alkaa kasvamaan olohuoneessa

24.10. on siis suunnitelmien mukaan se päivä, jolloin yritämme Mera Peakin huipulle. Tähän tulee kuitenkin varmasti vaikuttamaan moni asia, kuten sääolosuhteet, retkikunnan vointi ja muut muuttuvat tekijät. Teille, jotka seurailette blogia, niin on varmasti kiva tietää, missä milloinkin mennään.

Siirtyminen Baruntsen leireihin

Mera Peakin kiipeämisen jälkeen laskeudumme alas 4683 metrin korkeuteen, josta lähdemme sitten trekkaamaan kohti Baruntsen perusleiriä. Tämä matka perusleiriin kestää kolme päivää ja sen jälkeen lepäämme perusleirissä pari päivää ja keräämme voimia tulevaa koitosta kohti.

Perusleirin jälkeen on vielä kaksi leiriä: Camp 1 6120 metrin korkeudessa ja Camp 2 6400 metrin korkeudessa. Näihin leirihin kannetaan omat tavarat ja muuten matkassa kulkee oikeastaan pelkän päivärepun tavarat. Camp 1 vietämme yhden lepopäivän ja sitten lähdemme taas liikkeelle kohti Camp 2:sta. Tämä varmasti on myös sellainen kohta reissusta, jossa mennään paljon olosuhteiden mukaan ja erityisesti sää tulee vaikuttamaan etenemiseen erittäin paljon. Tässä kohtaa reissussa ollaan alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu 22 päivää eli reilu kolme viikkoa.

The North Face - untuvatakki Summit Series

Sain The North Facelta puuttuvan Summit Seriesin takin matkalle

Baruntsen huippu

Meillä on suunnitelman mukaisesti varattu ensimmäinen mahdollinen huiputuspäivä Baruntselle 23. reissupäivän kohdalla, joka käytännössä tarkoittaa päivämäärässä marraskuun kolmatta päivää. Tämä tarkoittaa, että mahdollinen Baruntsen huiputus tulee tapahtumaan marraskuun ensimmäisten päivien aikana, sillä huiputukselle on myös varattu kaksi extrapäivää sopivan sääikkunan odotteluun.

Baruntse on 7129 metriä korkea vuori ja tähän mennessä korkein vuori, jolle yritän kiivetä. Isoin haaste tulee olemaan ohut ilmanala, kylmä sää ja pitkä reissu, joka varmasti haastaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Baruntselta palataan sitten alas ja aikaa Kathmanduuhun jää parista päivästä päivään, riippuen aikataulusta, jolla päästään yrittämään huipulle. Kotiin palataan 15.11 torstaina.

Reissussa ollaan siis viisi viikkoa ja kyllä alkaa jännitys pikku hiljaa nousemaan. Olen tosi innoissani lähdössä reissuun ja palan halusta päästä vuorille!

 

Henkilökohtainen ensiapupakkaus vuorille

Baruntsen reissu lähestyy huimaa vauhtia ja lähtöön on reilut pari viikkoa aikaa. Aika tulee menemään ihan hujauksessa, sillä ensi viikko on kiireinen työhommien saralla ja sitten alkaakin viimeinen valmistautuminen. Treenimääriä on tullut laskettua jo Nuuksio Classic -maratonista lähtien ja olen keskittynyt lähinnä palautumiseen.

Tällä viikolla kävin ystäväni kanssa apteekissa, sillä hän on ammatiltaan farmaseutti ja tietää mitkä ovat markkinoiden parhaimmat tuotteet apteekissa. Olin pakkaulistani kanssa apteekissa ja kävimme kaikki puuttuvat tavarat läpi. Aikamoinenhan lista siitä syntyi ja ostoskori täyttyi pian ja kassalla myyjä oli jotenkin huvittuneen oloinen ostosten määrästä.

Henkilökohtainen ensiapupakkaus

Aina retkelle, vaeltamaan tai vuorille lähdettäessä kannattaa ottaa mukaan henkilökohtainen ensiapupakkaus. Pakkauksen sisältö riippuu tietenkin siitä, mitä ollaan menossa tekemään, mutta edes yleisimpiin pieniin haavereihin kannattaa varustautua.

Minulla vuorilla on oikeastaan kaksi erilaista ensiapupakkausta. Pakkaus, jota kannan koko ajan mukana ja sitten toinen pakkaus, joka kulkee jakkien kyydissä leiristä toiseen (siihen asti, että aloitetaan kantamaan omia tavaroita itse). Näin ollen tulee kaksi hiukan erilaista pakkausta ja esimerkiksi omassa päivärepussa kulkee pieni määrä kaikista niistä lääkkeistä, joita on kaikkiaan mukana.

Päiväreppuni ensiapupakkaus sisältää

  • Rakkolaastareita: Duoderm-nimistä tekoihoa, joka on ihan parasta kaikkien rakkojen hoitoon
  • urheiluteippiä, jos tulee nilkan vääntymä tai jotain paikkaa alkaa kolottamaan ja se täytyy teipata
  • imodium, jos tulee ikäviä mahaongelmia
  • antibioottikuuri, aloitan heti vuorilla kuurin jos maha pyörähtää ympäri
  • normaaleja laastareita, jos tulee pieniä haavoja
  • Precosa-maitohappobakteereja, jos tulee ongelmia vatsan kanssa
  • käsidesiä, jokaisessa välissä tulee lisättyä ja desinfioitua kädet
  • vedenpuhdistustabletteja, jotta juomavesi puhdistuu näppärästi
  • Buranaa ja Panadolia, jos tulee yllättävää kipua
  • aurinkorasva ja aurinkorasva huulille, näitä tulee lisätä usein ja paljon.
Henkilökohtainen ensiapupakkaus vuorille

Päivärepun ensiaputarvikkeet

Nämä kulkevat siis mukana koko ajan ja näin pystyn yllättäviin tilanteisiin varautumaan ja toimimaan niiden tullessa eteen. Yleisimmät ongelmat tulevat mahan kanssa ja sen takia on tärkeää, että ripulilääkkeet ja antibiootit kulkevat päivärepussa mukana. Hygienian taso on sen verran heikkoa, että yleensä jossain kohti reissua on jotain ongelmia ja näihin kannattaa myös varustautua.

Tämän lisäksi minulla on siis paljon muita tuotteita, jotka kulkevat mukana isossa matkakassissa, joka kulkee joko kantajien tai jakkien kyydissä leiristä toiseen. Tämä on yleisin tapa hoitaa kuljettamista paikasta toiseen Nepalissa ja myös muualla maailmassa ja vasta viimeisessä vaiheessa kannetaan kaikki omat tavarat itse. Siinä kohtaa kun kantoon tulee iso rinkka, yhdistelen näiden kahden pakkauksen tuotteet siten, että kaikki tarpeellinen on mukana.

Leirikassin ensiaputarvikkeet

Minulla on mukana henkilökohtaisessa lääkepakkauksessa mukana ensiapupakkauksen tuotteiden lisäksi paljon muuta.

  • Silmätippoja, aroille ja kuiville silmille
  • nenäsuihketta kosteuttumaan ja mahdollisen flunssan varalle
  • nesteytystabletteja juomaveteen ja mahdollisen vatsataudin oireiden helpottamiseen
  • monivitamiiniporetabletteja, näin saa pidettyä tarvittavat vitamiinitasot hyvinä
  • perusvoidetta rohtumiin ja auringon polttamiin
  • kipugeeliä, jos tulee paikallista kipua esimerkiksi lihaksiin
  • suuvettä mahdolliseen hammaskipuun
  • kurkkukipuun kurkkupastilleja
  • sinkkikuuri flunssan oireisiin
  • aftakynä mahdollisiin kipeisiin aftoihin
Ensiapulääkkeet leirikassiin vuorille

Ensiapulääkkeet leirikassiin vuorille

Tässä nyt tärkeimmät mainitakseni. Tuotteita siis riittää ja aikamoinen arsenaali lähtee mukaan erilaisiin ongelmiin. Kirjoitin jo Aconcaguan reissun jälkeen siitä, kuinka aina kannattaa varautua pahimpaan ja millaisia erilaisia ongelmatilanteita meillä tuli muutaman viikon vuorella eteen.

 

Luottovarusteet – merinovilla aluskerrasto

Luottovarusteiden kolmas osa kertoo merinovilla alusasuista. Luottovarusteistani vuorille olen kirjoittanut tällä viikolla aiemmin Gore Tex -kuorivaatteiden ja untuvavaatteiden osalta. Kolmas tärkeä varuste on merinovillaiset varusteet ja olen saanut uuden yhteistyökumppanin Mons Royale -nimisen firman, joka tekee ehkä universumin upeimpia merinovillavaatteita.

Merinovilla aluskerraston paita

Mons Royale -merinovilla aluskerrasto

Merinovilla

Merinovilla on peräisin merinolampaista, joita löytyy pääasiassa Uudesta-Seelannista ja Ausseista. Normaaliin villaan verrattuna merinovilla on kevyttä, lämmintä, tehokkaasti kosteuttavaa siirtävää ja merinovilla ei ala käytön myötä haisemaan esimerkiksi hieltä. Tykkään itse käyttää merinovillaa ulkoillessa, retkillä ja vuorilla merinovillaa on lähes koko ajan päällä.

Merinovillan parhaimpia ominaisuuksia on sen lämmittävyys, sillä yksittäiset merinovillan kuidut ovat tavallista villaa ohuempia ja sen vuoksi villaan tulee mikroskooppisen pieniä ilmataskuja, jotka taas keräävät iholta lämpöä. Merinovilla on samaan aikaan myös hengittävää, joten merinovilla sopii sekä lämpimälle kelille t-paitojen muodossa tai kylmälle kelille aluskerraston muodossa.

Merinovillavaatteet ovat myös siinä mielessä ihania, että ne eivät kutita iholla. Aika monet villaiset vaatteet saattavat kutittaa, mutta merinovillaiset buff-kaulaliinat, paidat ja alusvaatteet eivät tee kutiavaa fiilistä iholle. Mons Royalen merinovillakerrastot ovat pehmeitä ja iholla todella miellyttävän tuntuisia.

Mons Royale merinovilla aluskerraston housut

Raitahousut

Koska kyse on villasta eikä esimerkiksi untuvasta, niin merinovilla lämmittää vaikka se kastuisi. Tämä on erityisen tärkeä ominaisuus vuorilla, sillä ylämäkeen kiivetessä saattaa tulla todella kuuma ja ainakin itse hikoilen herkästi. Tällöin esimerkiksi selän kohdalta paita useimmiten kastuu. Iho alkaa nopeasti kylmettymään kastuessa, mutta merinovillakerrasto päällä kosteus siirtyy keholta pois ja iho pysyy lämpimänä. Näin ei tarvitse olla huolissaan vaikka kiipeilyn aikana hieman hikoilisikin.

Tiedätte varmasti kaikki tilanteen, jossa hikiset vaatteet alkavat haisemaan. Jepjep, kuvittele tilanne kuuden viikon reissuun, jossa pidät samoja vaatteita koko ajan päällä. Haju alkaa olemaan melkoinen siinä kohtaa, mutta merinovilla ominaisuuksiltaan sopii myös tähän tilanteeseen. Merinovilla on luonnostaan antibakteerinen materiaali, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että villa tarjoaa huonon kasvualustan bakteereille. Tämä johtaa siihen, että merinovillaista aluskerrasto ei tarvitse pestä niin usein kuin tavallista keinokuituista kerrastoa. Sanotaankin, että hyvä tuuletus merinovilla aluskerrastolle ja vuorilla vaatteen pitäminen ulkona pesee kerrastot kuin itsestään.

Merinovilla alusasu - paita

Mon Royale -merinovilla paita

Merinovillan ainut huono puoli on se, että villavaatteisiin tulee herkemmin reikiä kuin keinokuituiseen kerrastoon. Olen kuitenkin muutaman vuoden aikana todennut sen, että reiät eivät todellisuudessa ole ongelma, sillä niitä ei kovin helposti synny ja vaatteet kestävät hyvin kuluttamista.

Merinovilla alusasu

Vuorilla käytän ainoastaan merinovillaisia alusasuja. Käytän aina yöllä makuupussissa merinovilla alusasua nukkuessa, päivällä puen toisen kerraston päällä ja näin pelaan käytännössä kahdella eri kerrastolla.

Tykkään, että merinovilla alusasun paidassa on vetoketju ja korkea kaulus. Näin saan suojattua kaulan ja tarvittaessa avattua vetoketjua auki, jos päivällä on kuuma ja hikoilen. Mons Royalen merinovilla alusasun paidoissa on myös hihansuussa peukaloreiät, joihin saa näppärästi pujotettua peukalot.

Merinovilla aluskerrasto aluspaita

Mons Royale -aluskerraston hihansuut

Alusasun housuissa on tärkeää, että lahkeet ovat tarpeeksi pitkät ja vyötäröllä on napakka resori, joka pitää housut kunnolla päällä. Mons Royalen kerraston housut ovat kaiken lisäksi ihan maailman söpöimmät raitoineen ja tykkään tulevan syksyn malliston värimaailmasta todella paljon.

Hinnaltaan merinovillaiset alusasut ovat kalliimpia kuin keinokuituiset, mutta suosittelen panostamaan merinovillaan. Tulet todennäköisesti yllättymään, kuinka käteviä ne ovat ja miten hyvin todella kerraston osat kestävät hikoilua ja silti pitävät vuorilla lämpimänä. En itse vaihtaisi missään nimessä takaisin keinokuituisiin kerrastoihin.

Merinovilla alusvaatteet

Merinovillaisten aluskerrastojen lisäksi käytän ihan merinovillaisia alusvaatteita. Rintisikat ja alushousut ovat myös merinovillaisia. Suurin syy siihen on se, että esimerkiksi tulevalle Baruntsen reissulla ei ole mahdollsta ottaa kuin tietty määrä vaatteita ja todennäköisesti reissun lopussa tulen pitämään useamman päivän samoja alusvaatteita.

Merinovillan hyödyt tulevat tällöin esille, sillä ne eivät rupea haisemaan tai tuntumaan erityisen likaisilta päältä. Alusvaatteet ovat myös lämpimät ja toisaalta hikoilun aikana ne siirtävät kosteuden iholta pois. Olen huomannut tämän olevan todella tärkeä ominaisuus myös merinovillaisissa alusvaatteissa.

Merinovilla alusalusasu - housut ja resori

Mons Royale

Baruntsen reissulle lähtee siis myös Mons Royalen alusvaatteet urheiluliiveistä alushousuihin ja niitä olen testannut Suomessa retkeillessä. Hyvin ovat toimineet enkä ole huomannut mitään ongelmia. Pesu onnistuu helposti tuulettamalla ja vaatteet eivät ala haisemaan.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan merinovillaisia kerrastoja ja alusasuja, en ole kuullut ikinä, että kukaan olisi ollut pettynyt niiden hankintaan. Markkinoilla löytyy paljon eri vaihtoehtoja ja mallistoja, joista pääsee valitsemaan. Itse käytän tästä syksystä eteenpäin Mons Royale -kerrastoja.

 

Puuttuvat varusteet Baruntselle

Vuorikiipeilyn yksi iso osa varusteiden haaliminen kasaan ja niiden testaaminen sekä pakkaaminen ennen reissua. Olen huomannut, että varusteiden kanssa käy jokaisen reissun kanssa niin, että kuvittelen vihdoinkin haalineeni kasaan kaikki mahdolliset varusteet ja pian huomaan tarvitsevani lisää joko parempia vaatteita, elektroniikkaa tai muita varusteita.

Näimme viime viikolla Matka-Mikon kanssa ja kävimme läpi lokakuun Nepalin vuorikiipeilymatkan Baruntsen varustelistaa. Kokemus alkaa näkymään listassa, sillä lista on kattava, mutta toisaalta kaikki turhat varusteet on karsittu minimiin. Paljon on vielä hankittavaa, se ainakin tuli selväksi.

Kirjoitin jo ennen Norjan reissua pakkaamisesta ja siitä, millainen minun pakkaamisfilosofiani on. Kerään kamoja kasaan ja sitten listan kanssa käyn läpi, että onhan kaikki tarvittava mukana ja kerään sillä tavalla myös puuttuvat ja ostettavat tavarat. 

Nyt Baruntsen osalta varustelistaa on tullut käytyä monta kertaa läpi. Mitä vielä puuttuu?

Puuttuvien varusteiden listaa tutkimassa

Varustelistaa tutkimassa

Eväät

Retkikuntaoperaattori Summit Climb suosittelee, että mukaan otetaan 2-4 kiloa välipaloja. Se on melkoisen iso määrä pähkinöitä, karkkia, patukoita, kuivattuja hedelmiä ja muita herkkuja. Saa rakentaa yhdistelmiä näistä kaikista ja erityisesti omia lemppareitani ovat pähkinät, patukat, karkit ja Snickersit.

Tämän lisäksi mukaan yläleireihin täytyy ottaa kuivattuja retkiruokia. En yleensä syö retkillä näitä, vaan rakennan makaroneista, riiseistä ja säilykkeistä omia ruoka, mutta vuorilla helpointa on ottaa mukaan ruokia, joihin pussiin kaadetaan vain vesi. Olen testannut monenlaisia ruokia ja parhaiten uppoaa Real Turmat -nimiset retkiruuat.

Olen osan ruuista jo kerännyt ja ostanut erilaisia patukoita, joista pidän ja jotka ovat olleet sopivasti tarjouksessa, mutta vielä osa eväistä puuttuu. Erilaisten omien pähkinä/kuivahedelmä/suklaa -sekoitusten tekeminen kuuluu oleellisena osana eväshifistelyyn.

Apteekki

Apteekin tyhjennys on taas kerran edessä. Suuvettä, Buranaa, silmätippoja, nenäsuihketta, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, suolatabletteja, aftalääkettä, kurkkupastilleja, sinkkirasvaa ja kynsiharjaa. Noin nyt muutama mainitakseni.

Oma ensiapupakkaus on laaja, sillä haluan olla varma, että jokainen pikkuvaiva hoituu heti jos sellaisia eteen tulee. Pitää varustautua yskään, flunssaan, vatsavaivoihin, rakkoihin ja pieniin revähdyksiin.  Kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja muutamaan muuhunkin vaivaan löytyy sitten lääkettä.

puuttuvat varusteet Baruntselle

Tarkka varustelista ja ohjeet

Ostoslista on apteekkiin pitkä ja harkitsin jo jopa tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. Kyllä tosi monella apteekilla on nykyään verkkokauppa ja ajattelin, että jos kokeilin sitä. Toisaalta verkossa ei pääse keskustelemaan tuotteiden välisistä eroista, joten todennäköisesti suuntaan vielä ihan perinteiseen apteekkiin.

Elektroniikka

Tämä osasto on yksi loputon suo, loputtomin suo kaikista varusteista. Aina tarvitsee paremman kameran, uuden akun, muistikortin, gimbaalin, aurinkokennolaturin tai vaikkapa uuden puhelimen. Mitä enemmän haluaa hifistellä, sen enemmän myös elektroniikkaa tarvitsee mukaan. Sitä enemmän on myös liikkuvia osia lähdössä mukaan ja tuntuu, että elektroniikalle on oma kassi mukana.

Tänä vuonna ostoslistalla on uusi aurinkokennolaturi, sillä edellinen on niin huonossa kunnossa, ettei kameran lataaminen enää onnistu. Tämän lisäksi olen hankkimassa kameraan gimbaalin, jotta voin kuvata paremmin liikkuvaa kuvaa.

Hinnaltaan eniten tulee hankinnoissa myös menemään elektroniikan hankkimiseen. Hullunkurisesti samaan syssyyn sattuu vielä uuden puhelimen ostaminen, joten hintalappu kauhistuttaa jo etukäteen. Mutta näin se menee, välillä hankintoja täytyy tehdä ja sitten tulee pidempiä aikoja, kun ei osta isoja juttuja ollenkaan.

Olen tämän viikon vain levännyt ja vihdoin myös Baruntsen reissun suunnitteluun on löytynyt oikeanlaista intoa, jännitystä ja energiaa. Näköjään tämänkin löytäminen on vaatinut lepoa ja olen tosi iloinen, että nälkä tulevaa reissua kohti alkaa vain kasvamaan.

 

60 päivää Baruntselle – mitä mietteitä?

Tupsahti tuossa Summit Climbin kirje sähköpostiin: 60 päivää Baruntsen retkikunnan alkuun. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta aika tulee menemään todella nopeasti. Millaisia mietteitä tuleva matka aiheuttaa?

Valmistautuminen

Valmistautuminen on mennyt hyvin. Olen tosi tyytyväinen, kuinka hyvin olen päässyt treenaamaan talven ja syksyn aikana. Keväällä ja alkukesästä myös tein 10 viikon voimaharjoittelujakson, jossa voimaa tarttui aika mukavasti.

Kirjoitin treeneistä ja siitä, millainen suunnitelma minulla on niiden suhteen. Totuudenmukaisesti olen hiukan tehnyt eri asioita, mitä suunnittelin. Maantiepyörän ostaminen on tehnyt sen, että olen pyöräillyt aika paljon viime viikkojen aikana. Tämän lisäksi on tullut juostua poluilla ja tehtyä kaikenlaista mukavaa ulkoaktiviteettia. Norjan reissu oli myös omalta osaltaan erittäin hyvää treeniä.

Valmistautumista on ollut myös henkisellä puolella, sillä muistan viime kesän olleen niin synkkää aikaa, etten oikein uskonut itseeni kiipeilijänä. Vastoinkäymiset olivat vieneet intoa, elämänjanoa ja tuntui, että kriisi toisensa jälkeen vain tuli ja polki itsetuntoa alaspäin. Itkin, etten ole mikään kiipeilijä.

Nyt kun takana on hyvää, ehjää valmistautumista, niin myös itsetunto on kasvanut. Usko omiin taitoihin on parempi kuin koskaan, sillä onnistunut Kilimanjaron huippu, jäätikkökurssi Seattlessa, kiipeilyt Coloradossajäätikkökurssi Norjassa ja kiipeilyt Suomessa ovat vain entisestään kasvattanut itsetuntoa tulevalle matkalle.

baruntse

Nepalissa 2014 – seuravaaksi Baruntselle

Olen myös oppinut viimeisen vuoden aikana ihan valtavasti itsestäni, mutta myös teknisistä taidoista. Lepäämisen merkityksestä, harjoittelun monipuolisuudesta, ihan teknisistä kiipeilytaidoista lähtien oman taidot ovat syventyneet ja koko ajan on ollut mielessä se, että näiden asioiden pitää tukea mun tavoitetta seisoa Mt. Everestin huipulla.

Rönsyily on myös vähentynyt, vaikka sitä edelleen on. Rönsyilyllä meinaan sellaisen järkevän fokuksen kadottamista ja vääriin asioihin keskittymistä. Välillä unohtuu, että mikä olikaan tärkeintä. Oliko sillä väliä, että monta grammaa sinkkiä saan päivässä jos laiminlyön jatkuvasti yöunia? Tai monta leukaa pystyn vetämään jos peruskuntoni on huonossa kunnossa? Tai onko aika kaikkeen pakko sanoa kyllä, aina ei välttämättä ole järkevää kilpailla vaan välillä voi vain relata. Tätä joudun muistuttelemaan mieleeni aika usein ja kysymään, että miten tämä minun toimi vie mua tavoitetta kohti ja hyödynkö tästä.

Olen kyllä tyytyväinen siihen pisteeseen, jonka olen nyt saavuttanut. Tässä on siis tasan kaksi kuukautta vielä aikaa treenata ja toisaalta aion levätä kunnolla ennen reissua, jotta saan itsestäni kaiken mahdollisen irti sitten Nepalissa.

Hoidettavia asiat

Tämän päivän sähköposti toi myös tullessaan paljon tehtävää ja hankittavia asioita. Pitää päivitellä The North Facen kanssa varusteita, hankkia neljän kilon edestä eväitä, kuivamuonaa yläleiriin ja miettiä, mitä kaikkea ostoslistalta vielä puuttuu.

Olen pohtinut tässä kunnollisen aurinkokennon ostamista, jonka avulla hoituisi akkujen lataaminen reissussa. Tämän lisäksi tiettyä elektroniikkaa tekisi mieli ostaa kuten esimerkiksi kameran vakauttaja ja parempi kamera. Isoja investointeja ja katsotaan, mihin kaikkeen riittää paukut rahapussissa.

Baruntsen kiipeäminen

Baruntsen huippu 2014 vuodelta

Näiden lisäksi retkikunta vaatii lääkärintodistuksen, että olen ymmärtänyt, mihin olen lähdössä ja olen tarpeeksi terve tekemään tämän. Näiden lisäksi retkikunta vaatii todistuksen matkavakuutuksesta, passin kopion, passikuvan ja lomakkeen, josta löytyy kaikki tietoni. Paperihommia ja juuri tällä viikolla täytin uuden passin hakemuksen.

Näiden lisäksi yksi iso päivitettävä asia on tietenkin lääkevarastot ja apteekin puolittainen tyhjennys on taas edessä. Pitää varautua kaikenlaiseen ja kaikkeen, joten ensiapupakkauksesta tulee löytymään vaivaan kuin vaivaan lääkettä. Toivottavasti suurin osa jää käyttämättä.

Yleinen fiilis reissusta

Yleinen fiilis reissuun lähtemisestä on ihan huikea. On ollut paljon tekemistä tässä kesän aikana ja aika on hujahtanut ihan super nopeasti. Käytännössä joka viikonloppu on ollut tekemistä ja kotona ei ole juuri tullut oltua. Nyt huomaa, että tauko viikonloppureissaamisesta tekisi ihan hyvää.

Tuo päätön ja välillä aika kovatahtinenkin meno on aiheuttanut sen, että välillä on unohtanut olevansa lähdössä. Aika menee ihan siivillä ja tajuaa, että vitsit, kohtahan sitä tässä mennään. Hoidettavien asioiden lista on pitkä ja ajatukset, että sehän on vasta syksyllä, ovat pinnalla ja pian ymmärrän, että syksyhän on melkein täällä.

baruntse nepal vuorikiipeily

Nepalista 2014

Vuoret ovat kyllä mielessä ihan päivittäin ja mietin myös Baruntsea joka päivä. Harrastuksesta on tulossa työ ja päiväni kyllä sisältävät paljon fiilistelyä vuorista. Ensi vuoden reissut ovat suunnitteilla ja sponsorihakemukset käyvät kuumana.

Niinä hetkinä kun havahdun, että olen lähdössä, tulee perhosia vatsaani. Oikeasti olen suunnitellut tätä matkaa kaksi vuotta ja nyt viimein se on lähempänä kuin koskaan ja se on lähempänä joka päivä. Fiilis, että tulen viettämään reilut viisi viikkoa vuorilla, on viedä mennessään ja tuntuu ihan käsittämättömän upealta päästä reissuun. Vaikka tänä vuonna on jo upeita reissuja takana, niin tätä olen kuitenkin odottanut eniten. 60 päivää ja lähtö Helsingistä odottaa.

 

Lämpimät hanskat

Nähtiin eilen Matka-Mikon kanssa, joka lähtee syksyllä ensimmäisen 7000 metrin vuoren Baruntsen valloitukseen mukaan Nepaliin. Ollaan viestitelty koko kevään ajan ahkeraan eri varusteista ja yksi iso asia on ollut se, että millaiset lämpimät hanskat kannattaisi hankkia.

Minulla on helposti palelevat sormet ja varpaat. Varpaiden lämmikkeeksi on kunnon ylävuoristokengät ja niiden lisäksi lämpöpohjalliset kiipeilykenkään. Sormien paleluun on kokeiltu kaikenlaista viristystä ja suurin ongelma on toistaiseksi ollut se, että kunnolliset hanskat ovat vain puuttuneet.

Aconcaguan reissulla hollantilaisella rouvalla Marliesilla, joka oli kiivennyt pari vuotta aiemmin Everestille, oli mukanaan hanskat, joita en ollut aiemmin nähnyt. Marlies oli palelluttanut yhden sormensa ensimmäisellä Everestin yrityksellään ja siitä oppineena hän oli hankkinut todella järeät ja isot rukkaset. Merkki oli Rab ja mallia ei enää valmistettu, mutta jos kuvittelette normaaliset rukkaset ja tuplaatte koon viidellä, niin tulee mielikuvaa rukkasen koolle.

Isoimpia asioita sormien paleltumisen kannalta on tietenkin se, että sitä hanskaa ei vain oteta kädestä pois. Kiipeilykamoja pitää opetella käsittelemään hanskat kädessä ja oli millainen tilanne tahansa, niin viimeiseen asti pitäisi välttää ihon paljastamista kylmyydelle ja tuulelle.

Hanskojen kanssa kamojen käsittelyä tuli onneksi harjoiteltua koko talvi Pirunkalliolla jääkiipeillessä. Alkuunhan sulkurenkaiden, köysien ja oikeastaan kaikki toimiminen tuntuu ihan lohmolta ja siltä, että tekisi mieli nykäistä se rukkanen pois kädestä. Pitkää hermoa ja harjoittelua se on vain vaatinut, että oppii myös hanskat kädessä tekemään kaikki samat asiat kuin ilman hanskoja.

Jotta Baruntsella, ensi vuonna Manaslulla tai sitä seuraavana vuonna Everestillä ei sormet palelisi tai paleltuisi, olen hankkinut uudet kunnolliset ja mahdollisimman lämpimät rukkaset. Ne ovat Marmotin 8000 Mitts -mallin rukkaset, joissa on kunnollinen ja paksu- ja primaloftrukkanen Goretex-kuoren alla. Näillä rukkasilla ei pitäisi sormet paleltua.

lämpimät hanskat vuorikiipeilyyn

Lämpimät hanskat

Tuntuu hassulta tähän aikaa vuodesta sovitella ja miettiä, että mitkä hanskat olisivat mahdollisimman lämpimät. Kaikki tuntuu lämpimältä ja jopa liian lämpimältä. Muistot niistä kovista pakkasista ja kylmästä tuiskeesta on unohtunut, sillä viime kuukaudet olemme saaneet nauttia niin kauniista säästä.

Näitä rukkasia ei Suomesta oikein löydy minkään kaupan hyllyltä ja rukkaset tilattiin suoraan minulle Marmotilta. Tilaamisen yhteydessä pitää aina arvioida tietenkin myös oikea koko, sillä usein tilaaminen on myös sitovaa. Minulla on 7-kokoa kädet ja näistä rukkasista valitsin kooksi M-kokoisen hanskan. Koko on juuri oikea ja veikkaan, että isompi koko olisi ollut liian iso.

Ajatuksena on ollut myös se, että laitan näiden rukkasten alle vielä ohuet alushanskat jos tulee hätätilanne vuorilla ja joudun riisumaan hanskat pois kädestä. Näin ollen käsi ei ole täysin paljaana vaan sitä suojaa edes alushanska. Uskoisin, että tälläisellä hanskataktiilla tulen pärjäämään seuraavat vuodet vuorilla.

Jos harkitset siis kyseisen lämpimän hanskan ostamista ja haluat kokeilla kokoa, niin täältä löytynee ja saa tulla myös kokeilemaan. Olen tosi tyytyväinen itse jo tässä kohtaa ja raportoin Baruntsen reissun jälkeen paremmin vielä siitä, miten hyvin hanskat toimivat tositoimissa.

 

 

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut

Millaisilla treeneillä kohti 7000 metrin vuorta?

Toipuminen Jenkkien matkasta ja sitten heti perään Sipoonkorpi Trailista alkaa olemaan hyvässä vauhdissa. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että katse on siirrettävä seuraavaksi myös tämän vuoden seuraavien tavoitteiden suuntaan ja miettiä, että mitä asioita on vielä otettava huomioon ennen tämän vuoden päätavoitettani eli Nepalin 7000 metrin vuorta, Baruntsen reissua.

Olen lähdössä heinäkuussa Norjaan jäätikkökurssille ja se on seuraava isompi reissu, joka on tiedossa. Hieman vajaat pari viikkoa Norjassa harjoitellaan jäätikkötaitoja ja näin tällä viikolla kurssin vetäjän Kiipeilyareenalla ja tuli tosi hyvä fiilis, että kurssi on varmasti erittäin hyvää harjoittelua syksyn reissua varten.

Heinäkuun Norjan reissua varten tulee oleellisinta olemaan se, että yleiskunto on hyvä ja se takaa nauttimisen matkalla. Mitään juuri tätä reissua varten tehtävää erityisvalmisteluja ei ole tarkoitus tehdä, vaan seuraavan puolen vuoden pääfokus on ensimmäisen 7000 metrin vuoren tavoittelussa.

Nepaliin suunnataan sitten tämän vuoden lokakuussa ja tavoitteena on kuuden viikon aikana kiivetä yksi 6000 metrin vuori ja sitten suunnata elämäni ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle. Tämä jos joku on mahtava tavoite, mutta tavoitteen täyttämiseksi täytyy tehdä paljon hommia. Yksi iso asia, mihin pystyn itse vaikuttamaan on se, kuinka hyvässä kunnossa olen tulevaa reissua varten.

Seuraavien kuukausien tavoite on siis parantaa kuntoa siten, että olisin mahdollisimman timanttisessa kunnossa lokakuussa. Se, onko huippukunto vielä heinäkuun reissua varten, ei ole tärkeintä vaan tämän vuoden suurin pääfokus on nimenomaan lokakuussa.

Olen tässä syksyn ja kevään aikana hapuillut, miettinyt eri vaihtoehtoja treenaamiseen, miettinyt tavoitteitani ja pohtinut, että mikä olisi paras tapa saavuttaa omat tavoitteet. Valmiiden ohjelmointien kanssa olen pohtinut sitä, että ne eivät ota lähtötasoani huomioon eivätkä myöskään surullisen laajaa vammahistoriaa. Olen myös miettinyt valmentajan palkkaamista, mutta en ole toistaiseksi löytänyt ainoastaan vuorikiipeilyyn erikoistunutta valmentajaa. Yksi vaihtoehto on ollut kokonaan oman ohjelmoinnin tekeminen ja se ei ole tässä kohtaa tuntunut täysin oikealta vaihtoehdolta. Nämä vaihtoehdot huomioon ottaen parhaimmaksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhdistää näitä kaikkia edellä mainittuja.

Seuraavat kuukaudet ennen heinäkuun reissua, minulla on seuraavanlainen suunnitelma. Kaksi kertaa viikossa voimaharjoittelua, johon minulla on nyt apua ja valmentaja. Voitaisiin sanoa, että minulla on voimaharjoittelun valmentaja ja teemme yhdessä töitä, jotta kasvatamme minulle erityisesti kestävyysvoimaa, jota tarvitaan vuorilla.

coretreenit

Voimaharjoitteluun kuuluu isona osana core-treenit

Voimaharjoittelun lisäksi tavoitteena on pitää vähintäänkin yksi kiipeilykerta viikossa, jolla varmistaa, että köysitaidot pysyvät hallussa. Köysitaitoja on siis tarkoitus harjoitella kerran viikossa ja esimerkiksi käydä harjoittelemassa nimenomaan vuorikiipeilyn kannalta oleellisia taitoja kuten kiinteän köyden kiipeilyä.

kiipeily

Kiipeily osana valmistautumista Baruntselle

Nyt viikon seitsemästä päivästä on suunniteltu kolme. Jäljelle jää siis kolme päivää, sillä viikossa tulee aina olemaan vähintäänkin yksi lepopäivä. Tarpeen vaatiessa enemmänkin. Vuorilla yksi oleellisimmista ominaisuuksista on kestävyys ja kestävyyttä varten täytyy harjoitella peruskestävyystreenejä.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että kolme muuta päivää jää kestävyysharjoittelulle. Porrastreenejä, polkujuoksua, sauvakävelyä, rinkan kanssa vaeltamista, melontaa, soutua, pyöräilyä ja mäkien tunkkaamista ylös ja alas. Helppoa toteuttaa, ilmaista ja ennen kaikkea kesällä suurin osa viikosta tulee oltua ulkona.

polkujuoksu

Polkujuoksua osana valmistautumisessa

Tämä peruskestävyyden harjoittelu tulee edelleen olemaan yksi isoimpia pääpainoja tulevan reissun valmistautumisessa ja heinäkuussa, kun palaan Norjasta tulee jaksotus myös hiukan muuttumaan siten, että ohjelmaan lisätään selkeästi kovemmalla volyymilla treenejä rinkan ja ylävuoristokenkien kanssa.

porrastreenit

Porrastreenit osaksi valmistautumista

Ykköstavoite on kuitenkin nauttia ja pitää hauskaa. Vaikka treenataan tosissaan, niin silti tarkoitus on pitää huolta kropasta ja järki päässä. Nyt ei ole varaa loukkaantumisiin, joten pääasia on pitää kroppa kasassa, jotta syksyn reissu toteutuu.

Seuraavien kuukausien aikana tulen varmaan aika paljon kirjoittelemaan treenaamiseen liittyvissä asioissa, koska ne tulevat täyttämään myös arkeni varsin tehokkaasti. Olen tosi innoissani ensinnäkin siitä, että voimatreeneihin tulee järkeä ohjelmoinnin ja valmentajan avulla ja nyt viikko-ohjelma näyttää siltä, että seuraavaksi tärkein tavoite on vain tehdä asioita suunnitelman mukaisesti.