Olin eilen jääkiipeilemässä Pirukalliolla Helsingissä. Illan päätteeksi tuli siinä sitten puhetta yleisesti treenaamisesta ja kerroin tarinan siitä, millainen täydellinen musta aukko minulle tuli Seattlen matkalla.
Sain toiveen, että kirjoittaisin tästä aiheesta. No, nyt jännittää ja tuntuu epämukavalta, sillä virheiden kertominen on aina jännittävää. Toivottavasti te voitte oppia näistä virheistä ennen kuin teette niitä itse.
Me kaikki opitaan virheistä ja valitettavan usein myös niitä teemme. Tärkeintä koko hommassa kuitenkin mielestäni on se, että opitaan niistä tehdyistä virheistä.
Mistä kolmesta virheestä olen itse oppinut?
Tietyt asiat täytyy osata
Seattlessa opettelimme solmuja ja kaikkia erilaisia taitoja, joita tarvitsemme jäätiköllä liikuttaessa. Kurssilla oltiin pitkiä päiviä ulkona ja kurssipäivät sisälsivät paljon uusien asioiden opettelua. Kaikki tietysti myös opeteltiin englanniksi eli ei-vahvimmalla kielelläni ja kärsin muutaman ekan päivän aikana 10 tunnin aikaeron aiheuttamasta aikaeroväsymyksestä.
No, sitten eräänä iltana minulla tuli aivan täydellinen musta aukko kasisolmua tehdessä. En saanut solmittua solmua ja se meni koko ajan väärin ja aloin jo hermostumaan, että miten on mahdollista, että näin yksinkertainen asia voi hävitä hetkeksi täydellisesti mielestäni.
Nolotti niin paljon, että teki mieli kadota jäätiköltä ja vajota pahimpaan itsesääliin. No, eipä siinä auttanut kuin vain rauhoittua ja miettiä, että mikäs se muistisääntö kasin tekemiseen olikaan.
Hetki siinä sitten pähkäiltiin ja kasi alkoi taas onnistumaan. Olimme siis harjoittelemassa ja tilanne ei ollut mitenkään kriittinen, mutta noin ei saisi ikinä tapahtua vuorilla tositilanteessa tai esimerkiksi jääkiipeillessä.
Oppi: perusasiat täytyy olla mielessä myös silloin, kun väsyttää. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Lihasmuisti on kaveri.
Mr. Rainierilla jäätikkökurssilla
Opettele hölläämään
Viime kevät opetti sen, että mitä tapahtuu, kun kroppa stoppaa täysin. Loukkaannuin monta kertaa putkeen ja uskon, että myös omilla valinnoilla olisin voinut välttää edes jonkun loukkaantumisen.
Loukkaantumisten hetkellä on usein pelissä paljon huonoa tuuria ja tekevälle sattuu. Mitä enemmän touhuillaan, sen isompi riski on myös tapahtua. Sitten jos tapahtuu, tärkeintä mielestäni on kuitenkin vain pysyä positiivisena ja uskoa, että hommat kyllä hoituvat kuntoon.
Itselläni oireet alkoivat jo syksyllä, jolloin nukuin huonosti. Sitten tuli perään hormonaalisia ongelmia ja pian jo painokin alkoi heittelemään. Merkit siitä, etten palautunut olivat siis olemassa, olin kuitenkin hyvin lahjakkaasti välittämättä niistä. Ei näin!
Olisi pitänyt olla armollisempi itselleni ja kuunnella, millaiselta kropassa tuntuu.
Oppi: silloin, kun kroppa alkaa ilmoittelemaan väsymyksestä, on hyvä kohta miettiä, miten kuormaa kannattaisi keventää.
Pirunkallio Helsingissä
Väärät varusteet
Nepalissa, kun kiipesimme Island Peak -nimiselle vuorelle, minulla oli päällä erittäin kevyt varustus. Tämä osoittautui virheeksi.
Kun lähdimme kiipeämään vuoren viimeistä seinämää ylös, minulla oli kevyt kuoritakki ja alla ohut paita. Lähdimme kiipeämään, kun aurinko paistoi ja aurinko porotti kuumasti.
Sää kuitenkin muuttuu vuorilla nopeasti ja niin tapahtui myös meidän tapauksessa. Pian satoi lunta, tuuli ja näkyvyys oli täysin nolla. Myös lämpötila laski runsaasti.
Minua palelsi, hanskat olivat märät ja lainasin kaverin untuvatakkia huipulla. Omani olivat repussa viimeisen seinämän alapuolella.
Olo oli epämukava ja ennen kaikkea, jos jokin olisi mennyt pieleen, ilman kunnollisia varusteita homma olisi voinut kääntyä myös vaaralliseksi. Tämän jälkeen olen ollut tarkka siitä, että mukana on aina oikeat varusteet.
Oppi: ota aina oikeanlaiset mukaasi, älä jätä niitä mihinkään, mistä et niitä enää voi saada. Varaudu niin sanotusti pahimpaan.
Myös sadevarusteet ovat aina repussa
Näistä kolmesta virheestä (ja monesta muustakin virheestä) olen oppinut valtavasti ja näihin virheisiin en toivottavasti kompuroi kovin montaa kertaa uudestaan. Virheet ovat siinä mielessä tärkeitä, että ne ovat väylä oppimiseen. Eräs esimieheni kerran sanoikin, että ilman virheitä, et ole todennäköisesti edes yrittänyt tarpeeksi.
