Lepäämisen ihmevoimat

Kehitys tapahtuu levossa superkompensaation kautta, niin sanoi jo keväällä Firstbeatin hyvinvointianalyysin palautteen antanut hyvinvointikonsultti. Treenimäärät ovat olleet ainakin tarpeeksi kovia, mutta olen laiminlyönyt lepoa, sitä oleellisinta osaa, jolla kehitys tapahtuisi. Kummasti kasetti on ollut jumissa ja treenit ovat takunneet. Volyymi ja teho on ollut ajoittain liian kovaa suhteessa levon määrään.

Lepo on ollut itselleni aina haastavaa. Olen lepäämisestä täällä blogin puolella kertonut useasti ja erityisesti sen haasteista. On aika vaikea selittää, miksi lepoa on tullut laiminlyötyä. Ainoa hyvä selitys on vain se, että tekeminen on ollut niin mahtavaa. Oli pari vuotta, jolloin olin loukkaantunut ja käytännössä kuukaudesta toiseen vain kuntouttamassa eri vammoja. Nyt viimeinen vuosi on mennyt ilman vammoja ja on ollut ihan mahtavaa toteuttaa omia haaveita ja kiipeillä ympäri maailmaa.

Olen toteuttanut treeniohjelmaani pilkulleen oikein ja tehnyt kaiken niin kuin olen suunnitellut. Sama pitäisi tehdä lepäämisen puolella. Viimeisen viikon aikana olen levännyt ja nyt onkin aika tehdä lepäämisen “ohjelmointi”. Tämä tarkoittaa, että unelle täytyy varata aikaa, toteuttaa suunnitelmaa nukkua hyvin ja tehdä lepäämisestä ruutinia eikä vain jatkuvasti kuvitella, että kyllä selviän lyhyillä yöunilla.

lepo, nukkuminen, lepoviikko

Päiväunilta herätty ja Kuukausiliitteen kimppuun

Lepo tekee ihmeitä, sehän on ihan selvää ja tuntuu, että ihmevoimia tulee joka lepopäivän jälkeen lisää. Huomaan itse, että lepääminen tuo itselleni lisää luovuutta, innostun asioista helpommin ja keksin uusia ideoita. Pää ei ole jumissa ja ennen kaikkea reidet eivät tunnu tyhjiltä. Sumu hälvenee ja mieli on kirkas. Aamulla ei tarvitse kolmea kuppia kahvia, jotta tuntuu heräävän vaan aamulla on levännyt olo herätessä.

Nukkumaanmenoaika

Oleellisin asia nukkuminen ohjelmassa on itselläni se, että pidän nukkumaanmenoajasta kiinni. Se on todella yksinkertaista, mutta miksi välillä niin vaikeaa. Olen huomannut, että minun pitää olla kotona viimeistään 20:30, jotta ehdin rauhottua ja sänkyyn minun täytyy mennä viimeistään 21:30. Näin olen unessa jo 22 aikaan.

Tärkeää on myös se, että laitan puhelimen ajoissa pois. Vaikka näytössä on sinisen valon vähennys, niin silti tuntuu, että aivot pysyy virittyneessä tilassa ja tämän saa katkaistua vain yksinkertaisesti sillä, että puhelin ei ole enää kädessä juuri ennen nukkumista.

Olen puhelimen kanssa myös tehnyt niin, että jätän puhelimen ihan eri paikkaan kuin sängyn viereen yöksi. Herätyskello on erikseen ja yöllä herätessä ei tule pienintäkään houkutusta katsoa, olisiko jotain “tärkeää” tapahtunut yön aikana.

Kuinka saada unta?

Minulla nukahtaminen on aina ollut helppoa. Nukahdan autoon, lentokoneeseen, päiväunille, yöunille ja jopa lattialle ihan sekunneissa. Ongelmia on tullut yöheräilystä aamuyön aikaan ja siitä, etten ole saanut kunnolla unta sen jälkeen. Välillä olen siirtynyt sohvalle, kääntänyt tyynyn jalkopäähän, juonut, noussut ylös ja niin edelleen.

Firstbeatin hyvinvointikonsultti kysyi minulta, että minkälaisia nukkumaanmenorutiineja minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Tämän jälkeen hän suositteli, että ottaisi rutiinit osaksi joka iltaa. Se voi olla venyttelyä, kirjan lukemista, musiikin kuuntelua tai mikä parhaiten toimii itsellä.

Tämän jälkeen aloin testaamaan äänikirjoja iltasatuina, ja sehän on toiminut. Äänikirjoista pystyy ajastamaan kirjan esimerkiksi 15 minuutiksi tai 30 minuutiksi ja sen jälkeen kirja loppuu automaattisesti. Kirjan kuuntelusta on tullut oma nukkumaanmenorutiinini ja se toimii hyvin. Alkuyön heräily on loppunut ja nukahdan yleensä parin ensimmäisen minuutin aikana, kun kirja käynnistyy. Olen kuunnellut lukemattomia kirjoja ilman, että tiedän, mitä niissä on tapahtunut.

Lepo

Nukkumisen lisäksi olen lukenut viimeisen viikon aikana paljon kirjoja, lehtiä ja blogeja, joiden seuraaminen on kiireessä jäänyt vähemmälle. Olen joka kuukausi skipannut lauantaiaamun Kuukausiliitteen lukemisen, mutta nyt olen lukenut monta rästissä ollutta lehteä.

Lepo on vaikeaa, mutta tekee hyvää. Oleellisinta on ollut kropalle ja mielelle lupa levätä. Ne hankaavat vastaan, mutta luvan kanssa mieli on rentoutunut, päivisin on pystynyt nukkumaan päiväunet ja iltaisin on silti nukuttanut kunnolla jo ennen kymmentä.

Lukeminen on yksi tärkeimpiä keinoja rentoutumiseen

Kuukausiliite

Rentoutuminen on tärkeä osa lepäämistä ja aivot sekä kroppa pitäisi saada hälytystilasta pois. Kroppa alkaa ymmärtämään, ettei leijonaa tarvitse juosta karkuun koko ajan ja nyt voi relaata.

Kyllähän lepäämisestä tulee niin hyvä olo, että sitä miettii, miksi ei ole vaalinut tätä oloa koko ajan. Sitä varten on treeniohjelma nukkumista varten.

 

CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Puuttuvat varusteet Baruntselle

Vuorikiipeilyn yksi iso osa varusteiden haaliminen kasaan ja niiden testaaminen sekä pakkaaminen ennen reissua. Olen huomannut, että varusteiden kanssa käy jokaisen reissun kanssa niin, että kuvittelen vihdoinkin haalineeni kasaan kaikki mahdolliset varusteet ja pian huomaan tarvitsevani lisää joko parempia vaatteita, elektroniikkaa tai muita varusteita.

Näimme viime viikolla Matka-Mikon kanssa ja kävimme läpi lokakuun Nepalin vuorikiipeilymatkan Baruntsen varustelistaa. Kokemus alkaa näkymään listassa, sillä lista on kattava, mutta toisaalta kaikki turhat varusteet on karsittu minimiin. Paljon on vielä hankittavaa, se ainakin tuli selväksi.

Kirjoitin jo ennen Norjan reissua pakkaamisesta ja siitä, millainen minun pakkaamisfilosofiani on. Kerään kamoja kasaan ja sitten listan kanssa käyn läpi, että onhan kaikki tarvittava mukana ja kerään sillä tavalla myös puuttuvat ja ostettavat tavarat. 

Nyt Baruntsen osalta varustelistaa on tullut käytyä monta kertaa läpi. Mitä vielä puuttuu?

Puuttuvien varusteiden listaa tutkimassa

Varustelistaa tutkimassa

Eväät

Retkikuntaoperaattori Summit Climb suosittelee, että mukaan otetaan 2-4 kiloa välipaloja. Se on melkoisen iso määrä pähkinöitä, karkkia, patukoita, kuivattuja hedelmiä ja muita herkkuja. Saa rakentaa yhdistelmiä näistä kaikista ja erityisesti omia lemppareitani ovat pähkinät, patukat, karkit ja Snickersit.

Tämän lisäksi mukaan yläleireihin täytyy ottaa kuivattuja retkiruokia. En yleensä syö retkillä näitä, vaan rakennan makaroneista, riiseistä ja säilykkeistä omia ruoka, mutta vuorilla helpointa on ottaa mukaan ruokia, joihin pussiin kaadetaan vain vesi. Olen testannut monenlaisia ruokia ja parhaiten uppoaa Real Turmat -nimiset retkiruuat.

Olen osan ruuista jo kerännyt ja ostanut erilaisia patukoita, joista pidän ja jotka ovat olleet sopivasti tarjouksessa, mutta vielä osa eväistä puuttuu. Erilaisten omien pähkinä/kuivahedelmä/suklaa -sekoitusten tekeminen kuuluu oleellisena osana eväshifistelyyn.

Apteekki

Apteekin tyhjennys on taas kerran edessä. Suuvettä, Buranaa, silmätippoja, nenäsuihketta, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, suolatabletteja, aftalääkettä, kurkkupastilleja, sinkkirasvaa ja kynsiharjaa. Noin nyt muutama mainitakseni.

Oma ensiapupakkaus on laaja, sillä haluan olla varma, että jokainen pikkuvaiva hoituu heti jos sellaisia eteen tulee. Pitää varustautua yskään, flunssaan, vatsavaivoihin, rakkoihin ja pieniin revähdyksiin.  Kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja muutamaan muuhunkin vaivaan löytyy sitten lääkettä.

puuttuvat varusteet Baruntselle

Tarkka varustelista ja ohjeet

Ostoslista on apteekkiin pitkä ja harkitsin jo jopa tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. Kyllä tosi monella apteekilla on nykyään verkkokauppa ja ajattelin, että jos kokeilin sitä. Toisaalta verkossa ei pääse keskustelemaan tuotteiden välisistä eroista, joten todennäköisesti suuntaan vielä ihan perinteiseen apteekkiin.

Elektroniikka

Tämä osasto on yksi loputon suo, loputtomin suo kaikista varusteista. Aina tarvitsee paremman kameran, uuden akun, muistikortin, gimbaalin, aurinkokennolaturin tai vaikkapa uuden puhelimen. Mitä enemmän haluaa hifistellä, sen enemmän myös elektroniikkaa tarvitsee mukaan. Sitä enemmän on myös liikkuvia osia lähdössä mukaan ja tuntuu, että elektroniikalle on oma kassi mukana.

Tänä vuonna ostoslistalla on uusi aurinkokennolaturi, sillä edellinen on niin huonossa kunnossa, ettei kameran lataaminen enää onnistu. Tämän lisäksi olen hankkimassa kameraan gimbaalin, jotta voin kuvata paremmin liikkuvaa kuvaa.

Hinnaltaan eniten tulee hankinnoissa myös menemään elektroniikan hankkimiseen. Hullunkurisesti samaan syssyyn sattuu vielä uuden puhelimen ostaminen, joten hintalappu kauhistuttaa jo etukäteen. Mutta näin se menee, välillä hankintoja täytyy tehdä ja sitten tulee pidempiä aikoja, kun ei osta isoja juttuja ollenkaan.

Olen tämän viikon vain levännyt ja vihdoin myös Baruntsen reissun suunnitteluun on löytynyt oikeanlaista intoa, jännitystä ja energiaa. Näköjään tämänkin löytäminen on vaatinut lepoa ja olen tosi iloinen, että nälkä tulevaa reissua kohti alkaa vain kasvamaan.

 

Juoksiko luolamies leijonaa karkuun joka päivä?

Viime syksynä Tulikoura sanoi minulle polven viimeisessä tarkastuksessa, että eihän se luolamieskään juossut leijonia karkuun joka päivä. Kommentti tuli vastauksena siihen, kuinka kerroin vähentäneeni kovatehoista harjoittelua ja lisänneeni matalatehoista pyöräilyä, soutua ja kävelyä.

Mitä on sitten viime syksyn jälkeen tapahtunutkaan? Unohtui, ettei se leijona jahtaa joka päivä ja viisaat sanat tuolla vastaanotolla katosi teille tuntemattomille. Olen juossut leijonaa karkuun lähes joka päivä viime syksystä lähtien tai jos en joka päivä, niin ainakin monta kertaa viikossa. Stoppi tuli lauantaina keskeytyneellä maratonilla. Pahinta on se, etten olisi varmaan tajunnut koko asiaa ilman epäonnistumista.

Palautuminen kovasta treenistä

Palautumista ja maksimissaan 30 minuutin kävelyitä

Tein viime syksynä soutuergolla laktaattitestin, jossa katsottiin sykealueitani soutuun ja millaiset sykealueet harjoittelua varten minulla on. Jo tuolloin testin palautteessa lukee sanatarkasti näin: “Tätä voi pitää merkkinä siitä, että peruskestävyysalueesi ei ole kovin selkeästi muodostunut ja tälle alueelle tulisi kohdistaa enemmän harjoittelua… kehityt parhaiten harjoittelulla, joka tähtää peruskestävyytesi (aerobinen kynnys) sekä anaerobisen kynnyksesi kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa runsasta määrää pitkäkestoista peruskestävyysharjoittelua (mielellään vähintään 80% kokonaisharjoittelusta)…Sen sijaan suosittelisin välttämään harjoittelua VK1-alueella sekä sykkeen että tehon puolesta.”

Ok, tämä tuli sisäistettyä, mutta vain osittain. Olen elänyt täydellisessä illuusiossa, että olen panostanut peruskestävyysalueen harjoitteluun koko viime syksyn, talven, kevään ja vielä tämän kesän. Hiihdin paljon talven aikana, kesällä olen uinut, pyöräillyt ja juossut. Ja paljon, keskimäärin reilun 10 tuntia koko tämän vuoden jokaisena viikkona.

Suunto Movescount yhteenveto

Yhteenveto 2018 treeneistä

Yllä oleva kuva on Suunnon Movescountista, jossa näkee jo monen vuoden ajalta dataa treenaamisestani, sillä kello on ollut kädessä yötä päivää monta vuotta. Tunneissa on vain “oikeat treenit” ja esimerkiksi päivittäistä 5-10 kilometrin kävelyä, työmatkapyöräilyä ja muuta hyötyliikuntaa ei ole otettu mukaan näihin tilastoihin. Tämä kuva näyttää vielä ihan hyvältä. Treenitunteja on kertynyt, matkaa ja nousuakin mukavasti. Fiilis on ollut hyvä ja kaloreita on palanut. Mitä näyttää sykealueiden jakauma koko vuodelta?

Suunto Movescount sykealueet 2018

Sykealueet vuodelta 2018

Siltä, että leijona on jahdannut minua ja paljon. On tullut juostua kovaa karkuun yli 54 tuntia. Huippukova tarkoittaa minulla yli 191 sykkeen ylitystä (maksimini on 207). Käytännössä olen siis treenannut 14,09 % kaikesta tämän vuoden treeneistäni täysiä. No, eipä siinä mitään jos tuo kevyesti ja maltillisen treenin määrä (jota siis suositeltiin olevaan yli 80 % kaikesta) olisi sopiva. Olen todellisuudessa treenannut suositellulla sykealueella vain 47,29 % kaikesta ajasta.

Alueella, jolla laktaattitestin suositusten mukaan minun ei kannattanut treenata, olen kuitenkin harjoitellut yli 47 tuntia. Olen toisin sanoen vetänyt treenejä liian lujaa ja aika paljonkin, jolloin käytetty aika ei tosiaan ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Olen vaan pinkonut sitä leijonaa karkuun ja hankkinut itselleni velkaa.

Velkaa on tullut hankittua myös tekemällä pitkää päivää töissä, nukkumalla huonosti ja reissaamalla ilman lepäämistä ympäri maailmaa. Menin muun muassa suoraan Norjan reissulta aamulautalta töihin ja Jenkeistä palatessani olin jo seuraavana päivänä vetämässä vk-sykealueella sisäpyörätreenin. Ei mitään järkeä, ihan tosissaan jos asiaa miettii.

Suunto Movescount - aikajana 2018

Treenien aikajana 2018

Tässä näkyy myös hyvin se, kuinka esimerkiksi heinäkuussa kuorma on kasvanut reilusti ja suurin yksittäinen tekijä oli Norjan reissu, jossa tehtiin pitkiä kiipeilypäiviä matalalla sykkeellä.

Ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen, että tämä luolanainen on mennyt liian kovaa nyt vähän liian pitkään. Nyt onkin sitten kerättyjen velkojen takaisinmaksuaika. Onneksi merkkejä palautumisesta on, sillä olen treenimäärän vähennyttyä saanut nukuttua kunnolla ja syyskuun agenda on palautella liian kovaa vedetty kausi, jotta olen iskussa lokakuun reissua varten. Onneksi pystyin myös perustelemaan itselleni lauantaina, että lokakuun reissu on tärkeämpi kuin maratonilta maaliin pääsy.

Tämä kaikki tieto on ollut myös koko ajan tiedossa. Miksi en ole hyödyntänyt sitä? On ollut liian kivaa mennä kovaa ja olen täysin laiminlyönyt peruskestävyysalueen harjoittelun. Minulla ei ole ollut kestävyysharjoitteluun omaa valmentajaa, jolle olisin joutunut selittämään liian kovaa harjoittelua vaan olen tyytyväisesti ollut väsyneeseen kroppaan onnellinen ja seuraavana päivänä jatkanut rasittamista rasituksen päälle. En ole myöskään kyseenalaistanut ollenkaan omia touhuilujani vaan antanut vaan mennä, koska urheilu on myös samalla rentouttanut ja purkanut stressiä.

Peruskunto on myös vuorilla liikkumisen perusta ja oikeastaan maksimikestävyyttä tarvitaan vain ajoittain. Työkalut on siis hyvin tiedossa ja tulevan talven fokus myös. Tavoite on kasvattaa peruskestävyysharjoittelua vähintään tuolle 80 % viikko-ohjelmasta tasolle ja tehdä niin eikä vain joka kerta painella menemään kovempaa. Selittely on tekosyy ja nyt on tehtävä asioita, jotka oikeasti vievät eteenpäin eikä syö pohjaa oikealta tavoitteelta.

Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, mitä innostunut treenaaja saa aikaiseksi. Oletko sinä varma ettet juokse leijonaa koko ajan liian kovaa karkuun? Suosittelen tsekkaamaan dataa, joka meillä monilla treenaajilla on käytössä urheilukellojen myötä. Nyt seuraava steppi on tehdä fiksuja päätöksiä ja levätä. Tosi vaikeaa muuten, tuntuu että on ihan luuseri kun ei käy joka päivä tuntien lenkillä ja jo eilen tuntui, että nyt voisi mennä vaikkapa pyöräilemään.

 

Nuuksio Classic maraton – tuloslistalla DNF

Eilen juostiin Nuuksio Classic maraton Nuuksiossa. Kirjoitin aiemmin, kuinka valmistautuminen oli jännittänyt ja minulla oli aika kauhunsekaiset fiilikset siitä, mitä olen oikein menossa tekemään. Eilen tuo päivä koitti ja valmistautuminen oli mennyt hyvin: olin saanut levättyä ja nukuttua pitkästä aikaa kunnolla ennen kisapäivää.

Meillä maratonin juoksijoilla lähtö oli kello 10 ja ultramatkan juoksijat olivat lähteneet liikenteeseen jo kello 6 aamulla. Olin lähtöryhmässä 2 ja pääsimme 10:05 siis matkaan. Alku mentiin rauhassa ja massan siirtyessä poluille, tuli poluilla hiukan ruuhkaa. Jono alkoi kuitenkin liikkumaan eteenpäin ja päästiin juoksemaan hyvää vauhtia.

Olin aamulla ottanut buranan, sillä vasemman jalan takareisi ja pohje oli ollut koko lepoviikon kipeä. Sama vaiva oli ennen triathlonin perusmatkaa kesäkuussa. En ollut kuitenkaan tehnyt asialle mitään ihmeempää, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on melko tyhmää. Odottelin vain, että lepo veisi kivun mennessään.

Nuuksio Classic polkujuoksumaraton

Kisanumeroiden haku perjantaina

Viiden kilometrin kohdalla alkoi pakarassa tuntumaan, että tuo sama vaiva on tulossa. Kipu alkoi levitä pakarasta takareiteen ja sieltä pohkeeseen, siten että viimeisessä vaiheessa jalan koukistaminen on todella kivuliasta ja etenkin alamäen juokseminen ihan kammottavaa.

Ajattelin, että maratonin juoksemiseen kuuluu kivut. Lähes kaikki maratonin aiemmin juokseneet ihmiset sanovat, että kyllä siellä tulee hetkiä, jolloin on hankalaa ja tekisi mieli luovuttaa. Purin hammasta ja yritin olla ajattelematta kipua.

Kymmenen kilometrin kohdalla tulee yksi jyrkimpiä nousuja Nuuksio Classicin reitillä Swinghill-laskettelurinteen nousussa. Aamulla oli satanut ja kalliolla pääsi todella testaamaan omaa kuntoa sekä kenkien pitoa. Ensimmäinen juomapiste oli myös laskettelurinteen jälkeen.

Olin ottanut taktiikaksi sen, että yrittäisin tankata karkkia ja geeliä kerran tunnissa. Näin saisin koko ajan energiaa ja samalla joisin vettä. Tämä taktiikka piti ja tuntui, että se toimi mielestäni ihan hyvin. Juostessa sai juotua ja otettua energiaa suunnitelman mukaisesti.

Reitistä oli tiedossa, että ensimmäinen puolikas on haastavaa maastoa ja niin se olikin. Poluilla oli välillä hankala juosta ja hyvin tuli esille se, että oma juoksutekniikka tekniselle maastolle vaatii kyllä paljon hiomista jos sellaista maastoa haluaa joskus juosta kovaa.

Ensimmäisen ja toisen huoltopaikan välillä oli 15 kilometriä ja matka huollolle oli kyllä pitkä. Olin melko poikki päästessäni 26 kilometrin huoltopaikalle ja eniten hiersi viiltävä kipu vasemmassa jalassa. Kipu oli levinnyt pakarasta pohkeeseen ja jokaisella askeleella tuntui, että joku lyö puukolla jalan koukistuessa pohkeeseen.

Rupesin pohtimaan, että mitä jos keskeyttäisi. Matkaa oli kuitenkin lähes puolet jäljellä. Jos olin purrut hammasta ja puskenut kipua vasten jo 20 kilometriä, niin todennäköisesti kivut eivät helpottaisi tulevillakaan kilometreillä.

Olin myös tehnyt päätöksen, etten ota mitään loukkaantumisriskiä puskemalla itseäni niin rajoille, että kompuroinnin tai kaatumisen riski kasvaisi. Viisi viikkoa aikaa, niin olisin lähdössä Nepaliin ja kyllä olisi harmittanut, jos olisin loukannut itseni eilen Nuuksiossa. Maaliin pääseminen matkan riskeeramisella ei tuntunut tarpeeksi isolta palkinnolta. 

Pääsi itku, harmitus ja pettymys, mutta päätin 30 kilometrin kohdalla etten jatka matkaa maaliin, vaan kävelen lyhintä reittiä kohti Nuuksion hotellia. Pettymys oli kyllä todella kova, sillä oli kuitenkin valmistautunut matkaa varten ja toivonut hyvää tulosta. Mielen valtasi epäonnistujafiilis, itsensä ruoskiminen ja karvas pettymys.

Nuuksio Classic polkujuoksu

Nuuksio Classic polkujuoksumaraton

Kävelin kolme kilometriä maalipaikalle ja itkin pettymystä pois. Mieli alkoi kohentumaan matkalla, sillä uskoin tehneeni oikean päätöksen. En pystynyt koukistamaan jalkaa ollenkaan ja juokseminen loppuun olisi todennäköisesti ollut jopa mahdotonta. Samalla olisin riskeerannut jopa syksyn reissun.

Vaikka minulla oli todellinen luuseriolo, niin tämäkin puoli kuuluu urheiluun ja urheilijan elämää. Välillä tulee pettymyksiä ja toisaalta usein kova työ myös palkitaan. Tämä epäonnistuminen myös on aiheuttanut sen, että olen pohtinut, onko minulla levon ja treenaamisen suhde oikealla tolalla. Epäonnistuneita juoksukilpailuja on tullut nyt kaksi putkeen ja treenit on viime aikoina muutenkin takunnut.

Olin kuitenkin tosi iloinen kaikkien tuttujen upeista suorituksista ja aidosti pystyin tuntemaan, miten kovan suorituksen kaikki olivat tehneet. Tiesin, mitä vaikea päivä itsellä oli takana, niin voin uskoa maaliin pääsyn olleen vähintään yhtä haastavaa.

Keskeyttäminen on ikävää, mutta tämän hetken kivut vasemmassa jalassa viestii siitä, että oikeasti tein varmasti oikean päätöksen. Nyt olennaista on hoitaa oikea ongelma kuntoon eikä vain syödä buranaa piilottamaan kipuja ilman oikeaa hoitoa ja lepoa.

Etsin jo keväällä valmentajaa ja tämä epäonnistuminen kyllä vauhdittaa näitä etsintöjä. Selkeästi tarvitsen jonkun, joka sanoo, mitä tehdä ja tämä omatoiminen sählääminen ei tuota optimaalista tulosta. Seuraavaksi pitää kartoittaa sopivia vaihtoehtoja tähän.

Onneksi epäonnistumisista myös aina oppii. Tästäkin keikasta tuli monta uutta oppia tulevaa varten ja nyt alkaa palautuminen eilisestä lenkistä ja jalan hoitaminen kuntoon.

Nuuksiossa tuli upeita tuloksia, onneksi olkoon kaikille maaliin juosseille! Olette tosi mahtavia!

 

Vuorikiipeilyn aloittaminen – 3 vinkkiä harrastuksen aloittamiseen

Kutsun itseäni vuorikiipeilijäksi, mutta miten voi aloittaa vuorikiipeilyn? Vuorikiipeily on harrastuksena haastava, koska Suomessa harrastusmahdollisuudet eivät ole kovinkaan kummoiset, sillä vuoristojahan ei Suomessa ole. Vuorikiipeilyn harrastaminen tarkoittaa käytännössä myös matkustamista paikkoihin, joista löytyy vuoria. Vuoret ovat vieneet minua Nepaliin, Tansaniaan, Jenkkeihin, Argentiinaan, Chileen, Peruun ja tulevana syksynä uudestaan Nepaliin.

Tämä artikkeli kerää yhteen kolme vinkkiä aloittelevalle vuorikiipeilijälle.

Valitse itsellesi sopiva kohde

Ensimmäinen askel vuorikiipeilyn aloittamiseen on ensimmäisen kohteen päättäminen. Tietoa vuorista löytyy Googlen syövereistä pilvin pimein. Itse katselen esimerkiksi kiivettäviä vuoria Summit Post -nimiseltä sivustolta. Tämän jälkeen alkaa rahapuolen miettiminen eli todennäköisesti myös säästäminen. Teen aina itse taulukon, johon kerään reissun pakolliset kulut ja kirjaan siihen myös hankittavien tavaroiden kulut sekä käyttörahan. Pyöritän taulukkoa niin, että saan reissun joko järkeväksi toteuttaa tai sitten hautaan ajatuksen toistaiseksi.

Kohteen valitsemisessa kannattaa pitää mielessä, mitä olet aiemmin kiivennyt, oletko ollut korkealla, tarvitsetko matkaan opasta vai riittääkö taidot omatoimiseen kiipeilyyn. Omien taitojen arvioiminen on yksi oleellisin tekijä ennen kuin päätät kohdetta. Mielestäni sopivan haastava, mutta omiin taitoihin sopiva vuori on paras matkakohde.

Vuorikiipeilyn aloittaminn Aconcagualla

Telttanäkymä Aconcagualta 2016

Vuodenaika vaikuttaa myös paljon valittavaan kohteeseen, sillä kuten melkeinpä missä tahansa muussakin ulkoilmalajissa, niin myös vuorikiipeilyssä kiipeilykaudet menevät vuodenaikojen mukaan eri puolilla maailmaa. Itse aloitin vuorilla liikkumisen 2013 Nepalista Annapurna Circuit -vaelluksella ja mielestäni se oli sopiva tutustuminen vuoristoon ja siellä liikkumiseen. Sen jälkeen on vuosi vuodelta tullut hankittua haastavampia kohteita ja reissuja. Seuraava iso haaste on 7129 metrin vuori Baruntse.

Nepalissa kiivetään huhti- ja lokakuussa, Argentiinassa joulu- ja tammikuussa ja Perussa elokuussa. Tässä nyt vain muutama mainitakseni. Melkeinpä mihin aikaa tahansa vuodesta on mahdollista löytää paikka, jossa pääsee kiipeilemään. Vuoret eivät kiipeilemällä ihan hetkeen lopu.

Oppaan kanssa vai omatoimisesti?

No, nyt meillä on lyöty vuori lukkoon. Mitäpä seuraavaksi? Täytyisi pohtia, että miten sinne vuorelle pääsee. Haluaako matkalla käyttää pakettimatkaa, opasta vai tehdä kaiken itse? Näiden yhdisteleminen on myös toki mahdollista. Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa matkustaa ja tehdä reissuja.

vuorikipeilemässä Argentiinassa Aconcagualla

Vuorikiipeilemässä Argentiinassa 2016

Tarjoajia ja retkikuntaoperaattoreita on netti pullollaan. Suomalaisia vaihtoehtoja löytyy ja sitten löytyy kansainvälisiä operaattoreita. Kannattaa vertailla eri vaihtoehtoja, miettiä millainen on oma tarve: haluatko kaiken valmiina niin, että menet vain lentokentälle vai haluatko hankkia omat lennot vai olla vastuussa kaikesta itse? Kysy myös tarjousta ja vertaile hintaeroja kaikkien näiden vaihtoehtojen kesken.

On myös mahdollista, että hankit kaiken itse, mutta toteutat matkan paikallisen oppaan kanssa. Tämä on yksi vaihtoehto, mitä kannattaa harkita ja se voi olla vaihtoehtona, mikäli haluat tehdä matkan omalla porukalla. Yksi vuorikiipeilyn hienoimpia puolia on mielestäni retkikunta ja erityisesti ihmiset, joiden kanssa saa jakaa yhteiset kokemukset vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Patagoniassa

Vaeltamassa Patagoniassa

Tiedän, että on myös paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaiken itse. Jos kuulut tähän joukkoon, niin kannattaa aloittaa vuorikiipeily sellaisilta vuorilta, jotka vastaavat juuri sinun taitotasoosi parhaiten. Erilaiset turvallisuuselementit kannattaa myös ottaa huomioon ja sen vuoksi vahva suositukseni olisi, että kannattaa vähintäänkin käydä muutama kurssi asioista ennen kuin suuntaat itsekseen testailemaan niitä vuoristoon. Vuorilla kiipeäminen ei ole vain tekninen suoritus vaan siinä yhdistyy monet muut taidot kuten sääolosuhteiden ennustaminen, reitin suunnittelu, ruokahuollon järjestäminen ja logistiikan hoitaminen itsenäisesti.

Varusteiden hankkiminen vuoristoon

Olen itse haalinut vuosien ajan oikeanlaisia varusteita vuorilla liikkumista varten. Viimeisen vuoden aikana yhteistyöni The North Facen kanssa on helpottanut vaatteiden hankkimista. Tällä hetkellä vaatekaapistani löytyy juuri sellaisia vaatteita, joita tulen tarvitsemaan vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Perussa

Perussa Machu Picchu

Iso suositus varusteiden hankkimiseen, jolla säästät omia rahojasi, on mielestäni hankkia kerralla kunnolliset varusteet. Olen heittänyt niin monta rikkoutunutta, revennyttä tai hajonnutta varustetta pois. Niin monta kertaa olen luullut säästäväni ostamalla halvemman tuotteen, mutta lopulta kuluttanut tuplamäärän rahaa ostamalla ensin edullisen ja sitten sen kunnollisen varusteen.

Virheistä oppii ja nykyään ostan vain ja ainoastaan sellaisia varusteita, joiden uskon kestävän. Ei siis rahaa mihinkään turhiin hömpötyksiin tai “säästän kun saan halvalla” -tyyppisiin hairahduksiin vaan kunnon laatua kerralla.

vuorikiipeilyn aloittamisessa tärkeää ovat varusteet

Vuorikiipeilemässä Kilimanjarolla

Itselläni ei ollut ensimmäisellä vuorivaelluksella kunnollisia kuorihousuja, mutta selvisin reissulla oikein hyvin, vaikka yhtenä päivänä satoi kaatamalla. Nykyään en lähtisi reissuun missään nimessä ilman kunnollisia kuorivaatteita. Minusta on myös tullut mukavuudenhaluinen, sillä mieluummin otan mukaan kunnon varusteet kuin kärvistelen huonoilla reissussa. Nautin tekemisestä huomattavasti enemmän, kun nukun lämpimässä makuupussissa enkä palele tai puen kuorihousut päälle enkä vetoketjuttomia sadehousuja.

Vuorikiipeily on valitettavasti välineurheilua ja tarvittavien tavaroiden lista on lähes loputon. Aina kun luulen ostaneeni kaiken, tapaan reissulla jonkun, jolla on parempi varuste tai keksintö johonkin ongelmaani. Taas ostoslista kasvaa ja seuraavalle reissulle tulee hankittua yleensä jotain, mitä edellisellä reissulla ei vielä ollut mukana.

Vuorikiipeily kannattaa aloittaa kohteen miettimisellä, budjetin tekemisellä, retkikuntaoperaattorin tai oppaan hankkimisella ja kunnollisilla varusteilla. Sen jälkeen alkaa valmistautuminen reissua varten.

 

Soittolista vuorille

Olin eilen Cheekin Valot sammuu -jäähyväiskonsertissa. Siitä tulikin mieleen, kun olen rakentanut omaa vuorille-soittolistaani, varmaan myös teitä lukijoita kiinnostaa, millaista musiikkia kuuntelen vuorilla. Ehkä teillä on myös suosituksia soittolistalle? Heittäkää niitä vapaasti kommenttikenttään, olisi kiva tietää, mitä musiikkia te kuuntelette.

Olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen. Tykkään kuunnella musiikkia ja popittaa täysillä sekä laulaa mukana. En ole mikään hyvä laulaja, mutta hyvät biisit saavat laulun silti irtoamaan. Sori vaan kanssakuulijat.

cheek mäkimonttu keikka elokuu 2018

Cheek -Valot sammuu keikka

Matkoilla kaipaan suomalaista musiikkia ja tykkään kuunnella erityisesti sitä ollessani pois kotoota. Tulee hyvä fiilis ja toisaalta suomalaisesta musiikista harva muu ymmärtää yhtään mitään. Olen siis täysin etuoikeutettu kuuntelemaan suomalaista musiikkia teltassa ja fiilistelemään tilanteeseen sopivia sanoja.

Soittolistan vakiobiisit ja artistit

Soittolistani kerääntyy pikku hiljaa aina vuoden aikana. Kuuntelen musiikkia siten, että löydän jonkun hyvän biisin, kuuntelen sitä viikon verran satoja kertoja ja siirryn seuraavaan biisiin. Kulutan siis yhden biisin kerrallaan loppuun. Kaikki tai ei mitään mentaliteetilla ja sitten siirrän biisin yleensä vuorisoittolistalle. Vuorilla ja matkoilla palaan soittolistaan vanhojen tuttujen biisien pariin.

Cheek – Äärirajoilla

Juu, yksi soittolistan vakiosuosikkeja on Cheekin äärirajoilla. Sopiihan se mainiosti tilanteisiin ja erityisesti vuorille, jossa täytyy venyä ja puskea hiukan äärirajoille. Cheekiltä löytyy useampia eri biisejä soittolistalta. Mitä tänne jää, Jippikayjei, Avaimet mun kiesiin, Kuka muu muka ja Liekeissä nyt muutaman mainitakseni.

Cheek Valot Sammuu keikkalava

Cheek Valot sammuu -keikkalava

Aste – Himalaja

Asteen Himalaja on nimensäkin mukaisesti yksi lempibiisejä. Tämä on myös tosi hyvä tsemppibiisi jos tuntuu, että voimat ovat lopussa ja silti täytyisi saada puristettua vielä yksi ruuvinvääntö kireämmälle.

Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen

No nimikin sen jo kertoo, biisi antaa voimaan, kun koti on mielessä ja itse on maailman toisella puolella.

ItaloBrother – Stamp On The Ground

Tämä on todellinen boksiaskellusbiisi. Tätä tulee myös kuunneltua silloin, kun vuorilla kaipaa boostia ylämäkeen.

Cheekin valot sammuu keikka

Valot sammuu -keikka

Vesala – Nyt on lähtö

Tämä Paula Vesalan biisi on lähtöbiisi ja lähtemisen lisäksi sitä tulee kuunneltua myös ihan matkalla. Tämä biisi on ollut myös keino käsitellä vaikeita ihmissuhdejuttuja.

Marvin Gaye – Ain’t No Mountain High Enough

Tämä on ihan mahtava klassikko, joka soi myös soittolistalla. Siitä tulee hyvä fiilis, kertoo elämän vuorista ja luonnosta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

Sia – Flames

Tämä biisi kertoo juoksemisesta, mutta fiilis pätee samalla tavalla vuorille. Sia on artistina vaan upea ja soittolistalle on tullut muitakin Sian biisejä.

Anna Puu – Ethän unohda

Anna Puun uusin levy on upea. Siis upea ja tykkään siitä todella paljon. Koko levy on soittolistalla ja biisit on kyllä viime aikojen ihan ehdottomia lemppareita.

Näiden biisien lisäksi soittolistalta löytyy myös muita suomalaisia artisteja ja bändejä, mutta kuitenkin paljon myös ulkomaalaisia artistejakin. Tykkään myös paljon 2000-luvun alun biiseistä eli erityisesti omasta teiniajasta muistuttavista biiseistä.

cheek valot sammuu keikka

Valot sammuu

Kertokaa soittolistanne parhaimpia, jos niistä löytyisi tulevalle Baruntsen reissulle lisättäviä asioita soittolistaan!

 

Rakkoja jaloissa

Liian pienet kengät, epäsopivat jalkineet, huono sukka, hikoileva jalka ja rikkoutunut iho. Tekijöitä, jotka aiheuttavat lähes varmasti rakkoja jalkoihin. Minulla on vuosien ajan ollut ongelmana se, että lähes kaikki ja varsinkin uudet kengät hiertävät. On kokeiltu eri sukkia, 20 eri lenkkaria ja rakkolaastareita.

Pahimmat rakot ovat syntyneet juostessa ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana, jolloin olen juossut enemmän kuin aiemmin. Valmistautuminen Nuuksio Classicin polkujuoksumaratoniin on näkynyt myös jalkojen rakoissa. Viime viikkoina tilanne on hiukan myös kärjistynyt, sillä rakkoja pahensi vaellus Repovedellä, jossa myös vaelluskengät hiersivät jalkoihin.

rakkoja jaloissa

Seuraavaksi tulee kuvia rakoista, suosittelen skippaamaan jos olet herkkä!

Minulla on varsin pitkä rakkohistoria. Olen varmaan koko elämäni käyttänyt joko vääränkokoisia kenkiä tai sitten väräänlaisia sukkia tai jalat ovat hassun malliset, mutta melkeinpä kaikkien kenkien kanssa on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia. Iho oli myös erityisesti käsistä koetuksella aktiivisen crossfit-uran aikana ja kädet olivat auki vähän väliä. Rakkojen hoitaminen ja niiden ehkäisy on siis tuttua puuhaa ja valitettavan tuttua on myös jo syntyneiden rakkojen hoitaminen.

Seuraavaksi tulee kuvia rakoistani, jotka on tietysti suhteellisen ällöttäviä. Suosittelen, että jos sua ällöttää muiden rakot, niin siirryt seuraavaan juttuun tai toiselle sivulleMinulla tulee näihin paikkoihin rakot ja tutkittuani Googlesta rakkoja hieman tarkemmin tajusin myös, että eihän nämä nyt pahimmasta päästä ole. Kipeitä, syviä ja aika ällöttäviä rakkoja tuntuu löytyvän Googlen kuvahausta aika paljon enemmän.

Pahimmat paikat, joihin minulla tulee rakkoja on siis molemmat isovarpaat ja kantapäät. Varpaiden rakot tulee juostessa, sillä jalka pääsee liikkumaan juoksulenkkarissa edestakaisin pitkän lenkin ajan ja rakko alkaa pikkuhiljaa muodostua jalkaan. Mihinkään ei satu juoksun aikana, mutta rakot tulee esiin aina lenkin jälkeen. Lenkin jälkeen huomaan aina, että jahas taas kerran täältä sukan sisältä löytyy ylläri. Vähintäänkin pari vesikelloa tai rullaantunutta ihoa.

rakkoja jaloissa

Rakko vasemmassa isovarpaassa

Kantapäiden rakot syntyi tällä kertaa tosiaan vaelluskenkien kanssa. Viime viikonloppuna oli melko lämmintä ja jalka pääsi hikoilemaan vaelluksen aikana. Minulla on useita vuosia vanhat vaelluskengät, joita olen käytännössä käyttänyt ihan kaikilla reissuillani vuodesta 2013 lähtien. Käytän aina vaelluskengässä kahta sukkaa: alussukkaa ja itse vaellussukkaa. Sukat on aina vaellussukkia ja yleensä käytän merinovillaisia sukkia. Olen löytänyt muutamat todella hyvät sukat, jotka lähtevät aina reissuun mukaan. Siksi olin ihmeissäni viime viikonloppuna, kun vaelluskengät alkoivat hiertää, yleensä näillä sukilla niin ei ole tapahtunut.

Otin vaelluskenkien ostamisen jälkeen sisäänajon tosissani ja kävelin noin 200 kilometriä kenkiä sisään ennen ensimmäistä reissua. Tämän jälkeen kengät eivät ole hiertäneet ennen viime viikonlopun reissua. Sitä aina miettii, että mistä hiertäminen johtuu ja tällä kertaa todennäköisesti kova hikoilu ja jo herkässä kunnossa ollut iho ovat varmasti isoimpia syitä hiertymien syntymiselle.

rakko oikeassa kantapäässä

Rakko oikeassa kantapäässä

Tein Repovedellä vielä kaiken lisäksi oikein aloittelijan mokan eli yritin sinnitellä mahdollisimman pitkään ennen kuin laitoin rakkolaastaria jalkaan. Olisi pitänyt vain reilusti pysähtyä heti, kun alkoi tuntua, että nyt kantapää hiertyy. No eipä mitään, purin hammasta vielä reilun tunnin ja rakko oli jo syntynyt kun viimein kaivoin rinkasta rakkolaastareita. Tässä vaiheessa ensiapu on selkeästi vaikeampaa kuin esimerkiksi tuntia aiemmin, jolloin iho ei olisi ollut vielä vesikellolla ja rullaaantuneena.

rakkoja oikeassa jalassa

Oikean jalan rakot eivät ole ollenkaan pahat

Koska kokemuksia rakoista on vuosien ajalta, niin repussa kulkee matkoilla aina kunnon rakkolaastareiden kokoelma. Löytyy isoja leikattavia laastareita, teippiä, pienempiä laastareita, erilaisia “pehmusteista”, joilla voi keventää rakkoa ja suojata ihoa.

Vaelluksella siis syntyi molempiin kantapäihin ihan kunnolliset rakot ja sen lisäksi isovarpaissa juoksemisesta omat rakot. Seuraavaksi tietenkin mietityttää se, että mitäs kun viikon päästä pitäisi juosta maraton tai reilun kuukauden päästä kulkea yli viisi viikkoa vaelluskengissä ja ylävuoristokengissä? Rakkoja täytyy alkaa hoitamaan ja parantamaan. Eihän reissuista tule muuten yhtään mitään.

Rakko vassemmassa kantapäässä

Vasemman kantapään rakko

Sain ystävältäni vinkkejä ihonhoitoon ja samoja menetelmiä olen nyt käyttänyt rakkojen hoitamiseen. Seuraavan viikon ajan onkin tärkeää, että saan hoidettua rakot kuntoon ja ihon kunnolliseksi. Kirjoittelen, mitä tuotteita olen käyttänyt, kun hoitotestien tulokset on ohitse. Luvassa on siis todellinen Tv-shop -kuvakollaasi ennen ja jälkeen kuvien kera. 

Onko teillä ollut kokemuksia rakoista? Miten hoidatte niitä? Vinkkejä?

 

Repoveden kansallispuisto – Kaakkurinkierroksen vaellus

Suomessa on 40 kansallispuistoa ihan eteläisestä kärjestä aivan pohjoiseen. Haaveenani on ollut päästä retkeilemään näihin kaikkiin jonain päivänä. Tällä hetkellä listalla on vain muutamia kansallispuistoja, mutta onneksi myös aikaa on loputtomasti retkeilyyn ja vaellukseen. Se on aikamoista, että meillä on noin paljon hienoja polkuja koluttavaksi ja jotenkin mun sydäntä lämmittää se, että selkeästi poluista myös pidetään hyvää huolta sekä retkeilijöiden että ylläpitäjien puolesta.

Olimme ystäväni Tainan kanssa suunnitellut viikonlopuksi pyöräilyretkeä Hankoon. Säätiedotus alkoi kuitenkin näyttämään aika uhkaavalta ja kaatosateen riski maantiepyöräilyyn yhdistettynä ei oikein huvittanut meitä. Päätettiin, että lähdetään lauantaina aamulla Repovedelle vaeltamaan. Tarkoituksena oli viettää yksi yö teltassa ja kävellä Kaakkurinkierros, joka on 26 kilometriä pitkä vaellus.

Kaakkurinkierroksen reitti

Aiemmin kesällä Lapinsalmen riippusilta hajosi Repovedellä ja Lapinsalmi on yksi suosituimmista parkkipaikoista, jolle ihmiset jättävät autot. Kaakkurinkierros kulkee myös Lapinsalmen kautta ja sillan ollessa suljettu, päätimme jättää auton tällä kertaa Tervajärven parkkipaikalle.

Repoveden kansallispuiston Tervajärven maisemat

Tervajärven maisemat Repovedellä

Tervajärveltä lähdimme suuntaamaan kohti Lojukoskea ja päätimme, että kuljemme reipasta vauhtia ensimmäiset kilometrit. Rinkat oli pakattu ja olimme ottaneet mukaan myös reilusti syötävää ja eväitä. Yhden yön vaellus on siinä mielessä aika mukavaa, että mukaan voi ottaa käytännössä mitä tahansa ruokaa ja juotavaa, sillä painon kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.

Etenimme mukavasti ensimmäisen päivän aikana reipasta vauhtia ja paikoitellen oli todella lämmin. Kaakkurinkierros kulkee käytännössä Repoveden “laajinta” polkua pitkin ja reitin aikana näkee Olhavanvuoren, satumaista mäntymetsää, kallioita, pitkospuita ja järvien rantaa. Korkeuserojakin tulee mukavasti lähes 1000 metrin nousun verran ja isomman rinkan kanssa päivistä tuli erittäin hyvä treeni.

Kaakkurinkierros Repovesi

Repoveden Kaakkurinkierroksella

Polku Kaakkurinkierroksella on pääsääntöisesti hyvää metsäpolkua ja vain muutamissa kohdissa tulee eteen sellaista polkua, jossa joutuu olemaan erityisen tarkkana askelten kanssa.  Ensimmäisenä päivänä kuljimme 18 kilometriä ja seuraavana päivänä loput kierroksesta.

Telttapaikka Repovedellä

Jäimme yöksi Kapiaveden telttapaikalle, josta löytyi ihan huikea piilopaikka melko läheltä nuotiopaikkaa. Kallioiden takana oli pieni alue, jolle juuri ja juuri sai asetettua teltan sopivaan kohtaan. Teltalle paikka oli hiukan liian pieni, mutta päätimme silti jäädä lähes täydelliselle telttapaikalle yöksi.

Olhavanvuori

Illan tullen keitimme ruokaa, kävimme uimassa ja joimme lasilliset punaviiniä samalla elämästä juoruillen ja nautiskellen. Vesi oli järvessä vielä suhteellisen lämmintä, mutta illalla alkoi jo huomaamaan, että kesä alkaa olemaan ohitse. Jouduimme molemmat vetämään untuvatakkia niskaan ja laittamaan pidempää vaatetta päälle.

Olhavanvuori Repovedellä

Repoveden Olhavanvuori

Yöllä alkoi satamaan, mutta onneksi hieman huonomminkin pystytetty teltta piti vedet teltan ulkopuolella. Meillä kävi myös siinä mielessä tuuri, että saimme pakattua kaikki varusteet sateen hellittäessä ja uusi saderintama tuli vasta, kun olimme uudelleen liikenteessä.

Sauna-paikka

Kun Repoveden kansallispuistoon ajaa maantie numero 15 vierestä, niin aivan tien varressa on Sauna-niminen ulkosaunapaikka, joka on siis yllättävän epäidyllisen näköinen paikka aivan ison tien varressa. Koska olimme kastuneet Repovedellä, niin päätimme takaisin ajaessa pysähtyä saunomaan ja uimaan.

Sauna oli todella iloinen yllätys. Paikka on varmaankin melko uusi, sillä tilat ovat siistit, täysin moitteettomat ja pukuhuoneesta löytyi saippuat ja shampoot asiakkaiden käyttöön. Saunoja on paikassa kaksi ja kaikki saunat ovat sekä naisille että miehille eli sanomassa käydään uimapuvut päällä.

Vaeltamassa Repoveden kansallispuistossa

Repoveden kansallispuiston meträä

Todella kiva paikka ja oli tosi kiva päästä saunomaan heti kastumisen jälkeen ja pesemään vaellushiet pois. Ainakaan eilen saunomassa ei ollut kovin paljon ihmisiä, joten tunnelma oli sopivan rauhallinen, mutta kuitenkin saunassa juttua riitti tuntemattomien saunojien kanssa.

Onnistunut viikonlopun vaellus Repovedelle siis takana ja kaiken lisäksi löytyi uusia paikkoja. Täydellinen telttapaikka Kapiavedeltä ja Sauna, jossa pääsi puhdistamaan vaelluksen hiet pois. Iso suositus molemmille paikoille. Vaikka säät eivät tällä kertaa ollut maailman parhaat, niin hyvä seura ja ruoka pelastaa reissun kuin reissun.

Vaellus oli taas hyvää treeniä Baruntsea varten, sillä tuli tällä kertaa mukavasti painavaa rinkkaa kantaessa. Tosi hyvä fiilis jäi repun kantamisesta ja vaellus tuntui melko kevyeltä, mikä on tietysti positiivinen merkki syksyä varten.

Tunteiden hallintaa – mikä auttaa minulla?

Olin eilen huonolla tuulella. Kiukutti, olin herännyt niin sanotusti väärällä jalalla. Mikään erityinen juttu ei mennyt pieleen niin kuin usein väärällä jalalla menee. Olin vain huonolla tuulella. Tämähän kuuluu elämään, mutta pohdin eilen sitä, että miten nämä ikävät fiilikset vaikutti omaan toimintakykyyn ja käsittelin niitä. Tunteiden hallinta on mun mielestä oleellinen omaisuus urheilijalle, kiipeilijälle ja vuorikiipeilijälle. Turha hermostua asioista, joille ei välttämättä ole tehtävissä mitään ja toisaalta on tärkeää päästä fiiliksistä yli mahdollisimman tehokkaasti.

Sain eräältä lukijalta meiliä tuossa hetki sitten ja hän kysyi olenko pohtinut, millaisia ominaisuuksia pidän tärkeinä kiipeilykavereissa ja toisaalta, onko minulla omasta mielestäni sellaisia piirteitä, joita haluaisin parantaa. Noniin, nyt päästään sitten itse asiaan.

nuuksio polkujuoksu

Mistä kiukku oikein tulee?

Olen huomannut, että olen välillä kiukkunen ihan turhista asioista. Niin kuin me kaikki silloin tällöin, mutta en oikein tykkää tämänkaltaisesta piirteestä, jossa annan kiukun ottaa minusta vallan ja vaikuttaa niin voimakkaasti sekä itseeni että ympärillä oleviin ihmisiin. Anteeksi vilpittömästi vain kaikille, jotka ovat saaneet kiukkumyrkystä osansa.

Mitä nämä turhat asiat siis ovat? No ärsyynnyn siitä, että kaikki asiat eivät mene niin kuin suunnittelin. Ruuhkasta, haastavasta asiakascasesta töissä, äänekkäästä työkaverista, puristavasta kengästä ja kauramaito loppuu ja kahvi ei maistu samalta tavallisen kanssa. Siis aivan turhaa kaikki ja oikeasti ärsyyntyminen on täysin oma syyni eikä asiakkaiden tai oikeastaan kenenkään muun ympärillä hyvää tarkoittavan ihmisen.

nuuksio kansallispuisto

Ulkoilemassa kiukkua pois

Millä hiljentää näitä negatiivisia fiiliksiä ja pyrkiä harjoittelemaan mieltä sen mukaisesti, että samanlaiseen negatiivisuuden kierteeseen ei joutuisi vuorilla? Itsellä yksi oleellisimpia tekijöitä negatiivisten fiilisten kitkemiseksi on se, että pääsen rauhoittumaan ja mieluiten ulos. Kiukku alkaa laantumaan heti ulkoilmassa ja poluilla pääsee rauhoittumaan omiin fiiliksiin eikä negatiivisuus ota samalla tavalla valtaa mielestä.

Eilen kiukkua laannutti tieto polkujuoksulenkistä Nuuksion kanssallispuistossa. Maratonin valmistautumista silmällä pitäen tarkoitus oli tehdä vielä tällä viikolla yksi pidempi lenkki matalilla sykkeillä ja testailla eväitä, joita ottaisin mukaan tulevalle maratonille. Karkkipussin kanssa siis lenkille, vähän nihkein fiiliksin, mutta puolipakolla menin vain.

Lenkki alkoi nihkeästi, sillä pää tuntui olevan jumissa päivän kiukkufiiliksistä. Hymyä ei meiannut irrota, mutta jo muutaman ensimmäisen kilometrin jälkeen kroppa alkoi rentoutumaan. Sai keskityttyä erityisesti vain ja ainoastaan seuraavaan askeleeseen. Ylitettävään puuhun, juurakkoon, kiveen ja kiivettävään mäkeen. Matka alkoi luistamaan ja pian kilometrejä olikin kertynyt useampi.

Ilma on muuttunut viimeisen viikon aikana selkeästi syksyiseksi ja eilen illalla oli jo selkeästi viileämpää kuin viikko aiemmin. Edelleen oli lämmintä ja juoksulenkki taittui The North Facen juoksuhameessa (joka on muuten yksi mun tämän hetken ehdoton suosikki treenivaatteista) ja t-paidassa. Elokuinen ilta on siitä maaginen, että ilmassa on syksyä ja toisaalta kesän lämpö ja valo siivittää iltaa vielä pitkälle.

No äkkiä olinkin juoksuflowssa ja kiukku alkoi unohtumaan. En edes muistanut, miksi olin ollut vihainen tai kenelle. Lenkki oli siis onnistunut, kiukku laantunut ja akku tyhjennetty sopivasti Nuuksion poluille. Loppulenkki menikin nauttiessa upeasta säästä ja siitä, että meillä on tuollainen paikka alle tunnin päässä Helsingin keskustasta, jossa pääsee nauttimaan hiljaisuudesta keskellä arkiviikkoa ja nauttimaan luonnosta.

Kiukkuhallintaa siis haluaisin opetella paremmin myös vuoria varten. Sielläkin tulee, varsinkin pitkällä reissulla, hetkiä jolloin ei ehkä huvita, tunnu hyvältä tai fiilis ei ole katossa. Miten opetella hallitsemaan paremmin näitä fiiliksiä? Itsellä ainakin tekeminen auttaa, ajatuksien saaminen pois näistä asioista. Ja oikeasti ihan puhdas tsemppaaminen. Tiedän, että tuo on heikko kohtani ja minun täytyy tietoisesti opetella toimimaan toisin.

Usein itsellä urheilu on myös paras tapa nollata ajatuksia. Tuntuu, että pääsee irtautumaan päivän muista asioista, rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen eli omaan tekemiseen enkä siihen, mitä muut tekevät. Kiukkupäiviä varmaan tulee jatkossakin, mutta ehkä tietoisella ajattelulla ja tekemisellä osaan käsitellä kiukkua paremmin. Tsemppiä ruudun toiselle puolelle, mikäli sinulle on sattunut kiukkupäivä!