Luottovarusteet – untuvatakki

Aloitin viime viikolla juttusarjan, jossa käyn läpi luottovarusteitani vuorikiipeilyyn. Ensimmäisenä käsittelyssä oli kuorivaatteet ja mitä niiden valitsemisessa kannattaa ottaa huomioon. Toinen ehdoton luottovarusteeni ovat untuvavaatteet ja erityisesti untuvatakit. Takin lisäksi matkassa on aina mukana myös untuvahousut.

Untuvatakkien suosio katumuodissa ja ulkoilussa on kasvanut dramaattisesti viimeisten vuosien aikana, eikä ihme. Kevytuntuvatakki on oiva ulkoilutakki monesta syystä. Pieneen ja kevyeen pakkautuvat takit ovat käteviä ulkoiluun, kaupungilla hengailuun ja vuorille. Jokaiseen tarpeeseen löytyy omanlainen takki ja untuvatakkien valikoima on todella laajakirjoista.

Untuvahousut on yksi kätevin varuste vuorilla. Kylmällä säällä voi pukea housut jalkaan ja untuvahousujen alle voi laittaa vain merinovillakerraston. Hyvien untuvahousujen avulla voi unohtaa kerrospukeutumisen ja nauttia suhteellisen väljästä vaatetuksesta kuitenkin siten, että koko ajan on lämmin eikä tarvitse ahtautua useaan eri kerrokseen vaatteita.

Untuva on oiva materiaali, sillä se eristää hyvin lämpöä, on kevyttä ja pakkauttuu pieneen tilaan. Todella tärkeitä ominaisuuksia vuorilla, joissa grammoja joutuu viilaamaan ja toisaalta miettimään tarkasti, miten paljon varusteita on mahdollista ottaa mukaan ja mitkä varusteet toimivat parhaiten. Untuvan huono puoli on vain se, että kastuessaan sen lämmöneristävyys kärsii. Nykyään on tosin kehitetty jo sellaisia untuvamakuupusseja ja -vaatteita, joissa untuvat ovat käsitelty vettä eristävillä aineilla.

untuvatakki the north face

Untuvatakkini The North Facelta

Sopivan tarpeen löytäminen

Ensimmäinen asia untuvatakin ostamisessa, mitä kannattaa pohtia on se, millaiseen käyttöön takki on tulossa. Minulla on esimerkiksi useampi eri untuvatakki ja jokaisella on oma käyttötarkoitus. Tämä kannattaa aina pohtia ennen takin ostamista ja mennä kauppaan siinä vaiheessa, kun tiedät, mihin käyttötarkoitukseen tarvitset vaatteet.

Ohuimmat untuvatakit ajavat lähes kerraston omaista virkaa ja toisaalta paksumpi takki sopii kovempaan keliin lämmittämään ja taukotakiksi. Ensimmäisenä ennen ostohousujen jalkaan laittamista kannattaa siis miettiä, mitä haluat takilla tehdä. Tuleeko se päällä pystyä liikkumaan, millaiset olosuhteet ovat pääasiassa ja kuinka helposti esimerkiksi palelet.

Itse käytän vuorilla kahden untuvatakin taktiikkaa. Yleensä minulla on ohut untuvatakki mukana päivällä repussa, jonka voin sitten heittää päälle helposti. Ohut untuvatakki menee myös kuoritakin alle, jolloin tästä yhdistelmästä tulee vielä lämpimämpi. Oikeasti kylmällä kelillä tulee laitettua sitten paksumpi untuvatakki päälle ja mahdollisesti kuoritakki jopa takin alle. Ihan todella kylmässä puen jopa ohuen untuvatakin, kuoritakin ja paksumman untuvatakin samaan aikaan päälle, mutta harvemmin tilanne vaatii ihan näin järeää varustautumista.

Fill power -merkintä

Käyttötarkoituksen lisäksi lähtisin untuvatakkiostoksille sillä mielellä, että sopivan takin löydyttyä tarkastaisin myös untuvan fill power -arvoa. Arvo kertoo käytännössä, kuinka laadukasta, lämpöä eristävää ja hyvin eristävää untuva oikein on.

Mitä suurempi fill power -arvo on, niin sen laadukkaampaa ja isompaan tilavuuteen untuvat menevät. Arvo kuvastaa sitä, miten monta kuutiotuumaa yksi unssi untuvaa täyttää. Käytännössä käytän itse untuvatakkeja, joissa on 800 fill power ja se tarkoittaa, että unssi 800-untuvaa täyttää 800 kuutiotuuman tilavuuden.

fill power -arvo untuvatakissa

Korkea fill power -arvo takaa lämmön untuvatakissa

Fill power -arvot jaotellaan 400-800 välille, jolloin kannattaa aina tavoitella mahdollisimman korkeaa arvoa. Näin pääset takaamaan sen, että saat ostettua mahdollisimman laadukasta materiaalia, joka takaa kovissa olosuhteissa pärjäämisen. Hinnassa korkein fill power -arvo tarkoittaa kalleinta vaihtoehtoa, mutta keveys, pakkautuvuus ja lämmön eristävyys on ihan ensiluokkaista.

Untuvatakin valinnasta kokemuksia

Minulla on useampia untuvatakkeja ja olen testannut eri merkkien takkeja näiden vuosien aikana, jolloin olen vuorikiipeilyä harrastanut. Ensimmäisellä reissulla minulla oli Nepalista ostettu halpa takki, jonka fill power -arvo ei varmastikaan ollut kovin korkea. Takki toimi hyvin reissulla ja sen jälkeen, mutta nyt parempien takkien myötä olen myös ymmärtänyt sen huikean eron, joka takkien välillä on ollut.

Pidän siitä, että untuvatakissa on huppu. Huppu helpottaa kylmässä kelissä toimimista ja toimii ikäänkuin extrapipona. Pidän myös aina huolen siitä, että takki on tarpeeksi pitkä ja mahdollisuuksien mukaan peittää esimerkiksi pyllystä osan. Kuka haluaisi palella lyhyen takin vuoksi? Ei kukaan!

Yksi tärkeä untuvatakissa on myös se, miltä takki myös tuntuu päällä. Materiaalien on oltava pehmeitä ja tuntua iholla pehmeältä. Testien seurauksena olen päätynyt siihen, että takit, joissa on kiiltävä ja pehmeä kangas ovat parhaimpia.

Näillä vinkeillä suosittelen lähtemään untuvatakkiostoksille. Odotan ainakin itse jo syksyn kylmiä kelejä, jolloin pääsee pukemaan untuvatakin päälle.

Luottovarusteeni – kuorivaatteet

Baruntsen reissu lähestyy ja olen pikku hiljaa alkanut keräämään tavaroita kasaan pakkauslistan mukaisesti. Sain vähän aika sitten eräältä lukijalta kommentin, että hän toivoisi tarkempaa varustelistausta. Tämä artikkeli aloittaa sarjan, jossa käyn läpi omia luottovarusteitani vuorille.

Yksi monikäyttöisin ja tärkeimmät varusteet vuorille on mielestäni kuorivaatteet. Kuorivaatteet ovat vedenkestäviä, pitävät tuulta ja parhaimmillaan toimivat kerrospukeutumisen uloimpana kerroksena. Olen panostanut kuorivaatteisiin ja suosittelen myös kaikkien ulkoilijoiden, retkeilijöiden, kiipeilijöiden ja vuorilla liikkujien tekevän samoin.

Kuorivaatteiden merkitys on oleellista etenkin silloin, kun keli muuttuu ikäväksi. Kaikki ymmärtää Suomen sääolosuhteissa elävänä, että millaisia rättejä taivaalta voi sataa, mutta mitä sitten kun ollaan vielä vuoristossa ja todennäköisesti olosuhteet ovat vielä haastavammat. Tärkeintä kuorivaatteiden eli kuoritakin ja -housujen valinnassa on pohtia käyttötarkoitusta, johon vaatteet tulevat.

Kuorivaatteet - Gore Tex kuoritakki

Kuoritakki – The North Face

Valitse Gore-Tex -materiaali

Gore-Tex on mikromuovista valmistettu kalvomateriaali, joka kehitettiin reilu 40 vuotta sitten. Materiaali on yksi kuuluisimpia kuorivaatteiden, vedenpitävien kenkien ja tekstiilien käytössä. Kuulemma Gore-Texiä käytetään jopa sydänleikkauksien läppinä, joten käyttöä vaateteollisuuden ulkopuolellekin löytyy. Ei mikään turha materiaali siis. Gore-Tex termiä voidaan pitää jopa synonyyminä vedenpitävälle ja tuulenpitävälle vaatteille ja jalkineille. Gorevaatteet kestävät 28 000 mm vesipilarin arvoa ja hengittävyys riippuu pitkälti, millaisesta Gore-Texistä on kyse.

Vedenpitävyyden lisäksi Gore-Tex tunnetaan sen hengittävyydestä. Hengittävyyden lisäksi Gore-Tex kalvot jaetaan kolmeen luokkaan: Gore-Tex, Gore-Tex Active ja Gore-Tex Pro. Tämän lisäksi kalvot voivat olla kaksin tai kolminkertaisia. Vedenpitävyys on täyttä totta, mutta kyllä ainakin itse pääasiassa hikoilen liikkuessani Gore-Tex -vaatteet päällä. 

Millaiset kuoritakin ja housut kannattaa valita vuorille?

Kun menee kauppaan sovittelemaan kuorivaatteita, niin kirkkaiden värien ja kauniiden yksityiskohtien lisäksi kiinnittäisin huomiota teknisiin ominaisuuksiin. 2L eli kaksikerroksinen kuoritakki sopii paremmin ulkoiluun, juoksuun ja ei niin vaativiin olosuhteisiin. Vuorille valitsisin 3L eli kolmikerroksisen Gore-Tex Pro -takin ja -housut.

Gore-Tex Pro tekee kuorivaatteista paksumpia ja jämäkämmän tuntuisia kuin esimerkiksi Gore-Tex Active vaatteet. Pro-malleissa on useimmiten raskaammat rakenteet ja vaatteiden pakkautuvuus ei ole yhtä kevyttä kuin Active-malleissa. Useimmat valmistajat tekevät Gore-Tex -vaatteita juuri kiipeilyyn ja ne ovat lähes aina Pro-kalvolla. Vaatteet erottaa kauppojen hyllyiltä sekä hinnan että vaatteiden paksuudesta.

Kokemukseni kuorivaatteista

Olen kokeillut lukemattomia eri kuorivaatteita tässä muutamien vuosien aikana. Olen ostanut Gore-Tex -vaatteita, muilla vedenpitävillä kuorilla olevia takkeja ja saanut testiin erilaisia kevyitä, paksuja ja eri tarkoituksiin tarkoitettuja kuorivaatteita.

Gore-Tex Pro -takit ovat osoittautuneet parhaiksi. Tositilanteissa, joissa vettä on tullut kaatamalla koko päivän ja tuuli on riepoitellut siten, että välillä on ollut epäselvää pysyykö pystyssä vai ei. Tuulenpitävyys on myös erinomainen ominaisuus, joka kunnollisella takilla on. Puen usein kerroksia takin alle ja liikkuessa pystyy menemään yllättävänkin kevyellä varustuksella.

Tärkeimpiä ominaisuuksia itse kuoren lisäksi on vetoketjut takin etuosassa. On tärkeää saada kunnolla tavaroita kiipeilypäivän aikana takin taskuun siten, että pystyy sitten helposti ottamaan tavarat esille. Eväspatukkaa, kameraa, karkkia ja huulirasva kulkevat helposti takin taskuissa ja ilman niitä on aika mahdotonta saada mitään mahtumaan helposti mukaan.

Kunnon huppu on myös tärkeä ominaisuus ja sellainen huppu, jonka alle mahtuu myös kiipeilykypärä. Ei ole yksi tai kaksikaan kertaa, kun huppu ei ole ollutkaan tarpeeksi iso kiipeilykypärälle ja hupun joutuu tunkemaan kypärän alle. Tarkista siis, että huppu on tarpeeksi iso myös kiipeilykypärän kanssa.

Gore-Tex -takki vedenpitävä

Gore-Tex -takki

Gore-Tex housujen osalta haluan taas sellaisen mallin, jossa on pitkä vetoketju lahkeen alaosasta vyötärölle asti. Pitkä vetoketju helpottaa housujen pukemista nopeasti ja useimmiten tilanne on se, että kuorihousut täytyy pukea joko sateen yllättäessä tai tuulen voimistuessa. Housuissa on myös hyvä olla tarpeeksi tilaa, jotta pukeminen on alemmista vaatekerroksista huolimatta helppoa.

Kuorivaatteiden ostossa kannattaa siis kiinnittää huomiota kalvon laatuun, saumojen kuntoon, vetoketjujen paikkoihin, takin huppuun ja housuissa pitkiin vetoketjuihin. Vuorille valitsisin Gore-Tex Prota ja muihin aktiviteetteihin voisi miettiä muita vaihtoehtoja, jotka ovat hinnaltaan hiukan huokeampia.

Lepäämisen ihmevoimat

Kehitys tapahtuu levossa superkompensaation kautta, niin sanoi jo keväällä Firstbeatin hyvinvointianalyysin palautteen antanut hyvinvointikonsultti. Treenimäärät ovat olleet ainakin tarpeeksi kovia, mutta olen laiminlyönyt lepoa, sitä oleellisinta osaa, jolla kehitys tapahtuisi. Kummasti kasetti on ollut jumissa ja treenit ovat takunneet. Volyymi ja teho on ollut ajoittain liian kovaa suhteessa levon määrään.

Lepo on ollut itselleni aina haastavaa. Olen lepäämisestä täällä blogin puolella kertonut useasti ja erityisesti sen haasteista. On aika vaikea selittää, miksi lepoa on tullut laiminlyötyä. Ainoa hyvä selitys on vain se, että tekeminen on ollut niin mahtavaa. Oli pari vuotta, jolloin olin loukkaantunut ja käytännössä kuukaudesta toiseen vain kuntouttamassa eri vammoja. Nyt viimeinen vuosi on mennyt ilman vammoja ja on ollut ihan mahtavaa toteuttaa omia haaveita ja kiipeillä ympäri maailmaa.

Olen toteuttanut treeniohjelmaani pilkulleen oikein ja tehnyt kaiken niin kuin olen suunnitellut. Sama pitäisi tehdä lepäämisen puolella. Viimeisen viikon aikana olen levännyt ja nyt onkin aika tehdä lepäämisen “ohjelmointi”. Tämä tarkoittaa, että unelle täytyy varata aikaa, toteuttaa suunnitelmaa nukkua hyvin ja tehdä lepäämisestä ruutinia eikä vain jatkuvasti kuvitella, että kyllä selviän lyhyillä yöunilla.

lepo, nukkuminen, lepoviikko

Päiväunilta herätty ja Kuukausiliitteen kimppuun

Lepo tekee ihmeitä, sehän on ihan selvää ja tuntuu, että ihmevoimia tulee joka lepopäivän jälkeen lisää. Huomaan itse, että lepääminen tuo itselleni lisää luovuutta, innostun asioista helpommin ja keksin uusia ideoita. Pää ei ole jumissa ja ennen kaikkea reidet eivät tunnu tyhjiltä. Sumu hälvenee ja mieli on kirkas. Aamulla ei tarvitse kolmea kuppia kahvia, jotta tuntuu heräävän vaan aamulla on levännyt olo herätessä.

Nukkumaanmenoaika

Oleellisin asia nukkuminen ohjelmassa on itselläni se, että pidän nukkumaanmenoajasta kiinni. Se on todella yksinkertaista, mutta miksi välillä niin vaikeaa. Olen huomannut, että minun pitää olla kotona viimeistään 20:30, jotta ehdin rauhottua ja sänkyyn minun täytyy mennä viimeistään 21:30. Näin olen unessa jo 22 aikaan.

Tärkeää on myös se, että laitan puhelimen ajoissa pois. Vaikka näytössä on sinisen valon vähennys, niin silti tuntuu, että aivot pysyy virittyneessä tilassa ja tämän saa katkaistua vain yksinkertaisesti sillä, että puhelin ei ole enää kädessä juuri ennen nukkumista.

Olen puhelimen kanssa myös tehnyt niin, että jätän puhelimen ihan eri paikkaan kuin sängyn viereen yöksi. Herätyskello on erikseen ja yöllä herätessä ei tule pienintäkään houkutusta katsoa, olisiko jotain “tärkeää” tapahtunut yön aikana.

Kuinka saada unta?

Minulla nukahtaminen on aina ollut helppoa. Nukahdan autoon, lentokoneeseen, päiväunille, yöunille ja jopa lattialle ihan sekunneissa. Ongelmia on tullut yöheräilystä aamuyön aikaan ja siitä, etten ole saanut kunnolla unta sen jälkeen. Välillä olen siirtynyt sohvalle, kääntänyt tyynyn jalkopäähän, juonut, noussut ylös ja niin edelleen.

Firstbeatin hyvinvointikonsultti kysyi minulta, että minkälaisia nukkumaanmenorutiineja minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Tämän jälkeen hän suositteli, että ottaisi rutiinit osaksi joka iltaa. Se voi olla venyttelyä, kirjan lukemista, musiikin kuuntelua tai mikä parhaiten toimii itsellä.

Tämän jälkeen aloin testaamaan äänikirjoja iltasatuina, ja sehän on toiminut. Äänikirjoista pystyy ajastamaan kirjan esimerkiksi 15 minuutiksi tai 30 minuutiksi ja sen jälkeen kirja loppuu automaattisesti. Kirjan kuuntelusta on tullut oma nukkumaanmenorutiinini ja se toimii hyvin. Alkuyön heräily on loppunut ja nukahdan yleensä parin ensimmäisen minuutin aikana, kun kirja käynnistyy. Olen kuunnellut lukemattomia kirjoja ilman, että tiedän, mitä niissä on tapahtunut.

Lepo

Nukkumisen lisäksi olen lukenut viimeisen viikon aikana paljon kirjoja, lehtiä ja blogeja, joiden seuraaminen on kiireessä jäänyt vähemmälle. Olen joka kuukausi skipannut lauantaiaamun Kuukausiliitteen lukemisen, mutta nyt olen lukenut monta rästissä ollutta lehteä.

Lepo on vaikeaa, mutta tekee hyvää. Oleellisinta on ollut kropalle ja mielelle lupa levätä. Ne hankaavat vastaan, mutta luvan kanssa mieli on rentoutunut, päivisin on pystynyt nukkumaan päiväunet ja iltaisin on silti nukuttanut kunnolla jo ennen kymmentä.

Lukeminen on yksi tärkeimpiä keinoja rentoutumiseen

Kuukausiliite

Rentoutuminen on tärkeä osa lepäämistä ja aivot sekä kroppa pitäisi saada hälytystilasta pois. Kroppa alkaa ymmärtämään, ettei leijonaa tarvitse juosta karkuun koko ajan ja nyt voi relaata.

Kyllähän lepäämisestä tulee niin hyvä olo, että sitä miettii, miksi ei ole vaalinut tätä oloa koko ajan. Sitä varten on treeniohjelma nukkumista varten.

 

CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Puuttuvat varusteet Baruntselle

Vuorikiipeilyn yksi iso osa varusteiden haaliminen kasaan ja niiden testaaminen sekä pakkaaminen ennen reissua. Olen huomannut, että varusteiden kanssa käy jokaisen reissun kanssa niin, että kuvittelen vihdoinkin haalineeni kasaan kaikki mahdolliset varusteet ja pian huomaan tarvitsevani lisää joko parempia vaatteita, elektroniikkaa tai muita varusteita.

Näimme viime viikolla Matka-Mikon kanssa ja kävimme läpi lokakuun Nepalin vuorikiipeilymatkan Baruntsen varustelistaa. Kokemus alkaa näkymään listassa, sillä lista on kattava, mutta toisaalta kaikki turhat varusteet on karsittu minimiin. Paljon on vielä hankittavaa, se ainakin tuli selväksi.

Kirjoitin jo ennen Norjan reissua pakkaamisesta ja siitä, millainen minun pakkaamisfilosofiani on. Kerään kamoja kasaan ja sitten listan kanssa käyn läpi, että onhan kaikki tarvittava mukana ja kerään sillä tavalla myös puuttuvat ja ostettavat tavarat. 

Nyt Baruntsen osalta varustelistaa on tullut käytyä monta kertaa läpi. Mitä vielä puuttuu?

Puuttuvien varusteiden listaa tutkimassa

Varustelistaa tutkimassa

Eväät

Retkikuntaoperaattori Summit Climb suosittelee, että mukaan otetaan 2-4 kiloa välipaloja. Se on melkoisen iso määrä pähkinöitä, karkkia, patukoita, kuivattuja hedelmiä ja muita herkkuja. Saa rakentaa yhdistelmiä näistä kaikista ja erityisesti omia lemppareitani ovat pähkinät, patukat, karkit ja Snickersit.

Tämän lisäksi mukaan yläleireihin täytyy ottaa kuivattuja retkiruokia. En yleensä syö retkillä näitä, vaan rakennan makaroneista, riiseistä ja säilykkeistä omia ruoka, mutta vuorilla helpointa on ottaa mukaan ruokia, joihin pussiin kaadetaan vain vesi. Olen testannut monenlaisia ruokia ja parhaiten uppoaa Real Turmat -nimiset retkiruuat.

Olen osan ruuista jo kerännyt ja ostanut erilaisia patukoita, joista pidän ja jotka ovat olleet sopivasti tarjouksessa, mutta vielä osa eväistä puuttuu. Erilaisten omien pähkinä/kuivahedelmä/suklaa -sekoitusten tekeminen kuuluu oleellisena osana eväshifistelyyn.

Apteekki

Apteekin tyhjennys on taas kerran edessä. Suuvettä, Buranaa, silmätippoja, nenäsuihketta, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, suolatabletteja, aftalääkettä, kurkkupastilleja, sinkkirasvaa ja kynsiharjaa. Noin nyt muutama mainitakseni.

Oma ensiapupakkaus on laaja, sillä haluan olla varma, että jokainen pikkuvaiva hoituu heti jos sellaisia eteen tulee. Pitää varustautua yskään, flunssaan, vatsavaivoihin, rakkoihin ja pieniin revähdyksiin.  Kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja muutamaan muuhunkin vaivaan löytyy sitten lääkettä.

puuttuvat varusteet Baruntselle

Tarkka varustelista ja ohjeet

Ostoslista on apteekkiin pitkä ja harkitsin jo jopa tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. Kyllä tosi monella apteekilla on nykyään verkkokauppa ja ajattelin, että jos kokeilin sitä. Toisaalta verkossa ei pääse keskustelemaan tuotteiden välisistä eroista, joten todennäköisesti suuntaan vielä ihan perinteiseen apteekkiin.

Elektroniikka

Tämä osasto on yksi loputon suo, loputtomin suo kaikista varusteista. Aina tarvitsee paremman kameran, uuden akun, muistikortin, gimbaalin, aurinkokennolaturin tai vaikkapa uuden puhelimen. Mitä enemmän haluaa hifistellä, sen enemmän myös elektroniikkaa tarvitsee mukaan. Sitä enemmän on myös liikkuvia osia lähdössä mukaan ja tuntuu, että elektroniikalle on oma kassi mukana.

Tänä vuonna ostoslistalla on uusi aurinkokennolaturi, sillä edellinen on niin huonossa kunnossa, ettei kameran lataaminen enää onnistu. Tämän lisäksi olen hankkimassa kameraan gimbaalin, jotta voin kuvata paremmin liikkuvaa kuvaa.

Hinnaltaan eniten tulee hankinnoissa myös menemään elektroniikan hankkimiseen. Hullunkurisesti samaan syssyyn sattuu vielä uuden puhelimen ostaminen, joten hintalappu kauhistuttaa jo etukäteen. Mutta näin se menee, välillä hankintoja täytyy tehdä ja sitten tulee pidempiä aikoja, kun ei osta isoja juttuja ollenkaan.

Olen tämän viikon vain levännyt ja vihdoin myös Baruntsen reissun suunnitteluun on löytynyt oikeanlaista intoa, jännitystä ja energiaa. Näköjään tämänkin löytäminen on vaatinut lepoa ja olen tosi iloinen, että nälkä tulevaa reissua kohti alkaa vain kasvamaan.

 

Juoksiko luolamies leijonaa karkuun joka päivä?

Viime syksynä Tulikoura sanoi minulle polven viimeisessä tarkastuksessa, että eihän se luolamieskään juossut leijonia karkuun joka päivä. Kommentti tuli vastauksena siihen, kuinka kerroin vähentäneeni kovatehoista harjoittelua ja lisänneeni matalatehoista pyöräilyä, soutua ja kävelyä.

Mitä on sitten viime syksyn jälkeen tapahtunutkaan? Unohtui, ettei se leijona jahtaa joka päivä ja viisaat sanat tuolla vastaanotolla katosi teille tuntemattomille. Olen juossut leijonaa karkuun lähes joka päivä viime syksystä lähtien tai jos en joka päivä, niin ainakin monta kertaa viikossa. Stoppi tuli lauantaina keskeytyneellä maratonilla. Pahinta on se, etten olisi varmaan tajunnut koko asiaa ilman epäonnistumista.

Palautuminen kovasta treenistä

Palautumista ja maksimissaan 30 minuutin kävelyitä

Tein viime syksynä soutuergolla laktaattitestin, jossa katsottiin sykealueitani soutuun ja millaiset sykealueet harjoittelua varten minulla on. Jo tuolloin testin palautteessa lukee sanatarkasti näin: “Tätä voi pitää merkkinä siitä, että peruskestävyysalueesi ei ole kovin selkeästi muodostunut ja tälle alueelle tulisi kohdistaa enemmän harjoittelua… kehityt parhaiten harjoittelulla, joka tähtää peruskestävyytesi (aerobinen kynnys) sekä anaerobisen kynnyksesi kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa runsasta määrää pitkäkestoista peruskestävyysharjoittelua (mielellään vähintään 80% kokonaisharjoittelusta)…Sen sijaan suosittelisin välttämään harjoittelua VK1-alueella sekä sykkeen että tehon puolesta.”

Ok, tämä tuli sisäistettyä, mutta vain osittain. Olen elänyt täydellisessä illuusiossa, että olen panostanut peruskestävyysalueen harjoitteluun koko viime syksyn, talven, kevään ja vielä tämän kesän. Hiihdin paljon talven aikana, kesällä olen uinut, pyöräillyt ja juossut. Ja paljon, keskimäärin reilun 10 tuntia koko tämän vuoden jokaisena viikkona.

Suunto Movescount yhteenveto

Yhteenveto 2018 treeneistä

Yllä oleva kuva on Suunnon Movescountista, jossa näkee jo monen vuoden ajalta dataa treenaamisestani, sillä kello on ollut kädessä yötä päivää monta vuotta. Tunneissa on vain “oikeat treenit” ja esimerkiksi päivittäistä 5-10 kilometrin kävelyä, työmatkapyöräilyä ja muuta hyötyliikuntaa ei ole otettu mukaan näihin tilastoihin. Tämä kuva näyttää vielä ihan hyvältä. Treenitunteja on kertynyt, matkaa ja nousuakin mukavasti. Fiilis on ollut hyvä ja kaloreita on palanut. Mitä näyttää sykealueiden jakauma koko vuodelta?

Suunto Movescount sykealueet 2018

Sykealueet vuodelta 2018

Siltä, että leijona on jahdannut minua ja paljon. On tullut juostua kovaa karkuun yli 54 tuntia. Huippukova tarkoittaa minulla yli 191 sykkeen ylitystä (maksimini on 207). Käytännössä olen siis treenannut 14,09 % kaikesta tämän vuoden treeneistäni täysiä. No, eipä siinä mitään jos tuo kevyesti ja maltillisen treenin määrä (jota siis suositeltiin olevaan yli 80 % kaikesta) olisi sopiva. Olen todellisuudessa treenannut suositellulla sykealueella vain 47,29 % kaikesta ajasta.

Alueella, jolla laktaattitestin suositusten mukaan minun ei kannattanut treenata, olen kuitenkin harjoitellut yli 47 tuntia. Olen toisin sanoen vetänyt treenejä liian lujaa ja aika paljonkin, jolloin käytetty aika ei tosiaan ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Olen vaan pinkonut sitä leijonaa karkuun ja hankkinut itselleni velkaa.

Velkaa on tullut hankittua myös tekemällä pitkää päivää töissä, nukkumalla huonosti ja reissaamalla ilman lepäämistä ympäri maailmaa. Menin muun muassa suoraan Norjan reissulta aamulautalta töihin ja Jenkeistä palatessani olin jo seuraavana päivänä vetämässä vk-sykealueella sisäpyörätreenin. Ei mitään järkeä, ihan tosissaan jos asiaa miettii.

Suunto Movescount - aikajana 2018

Treenien aikajana 2018

Tässä näkyy myös hyvin se, kuinka esimerkiksi heinäkuussa kuorma on kasvanut reilusti ja suurin yksittäinen tekijä oli Norjan reissu, jossa tehtiin pitkiä kiipeilypäiviä matalalla sykkeellä.

Ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen, että tämä luolanainen on mennyt liian kovaa nyt vähän liian pitkään. Nyt onkin sitten kerättyjen velkojen takaisinmaksuaika. Onneksi merkkejä palautumisesta on, sillä olen treenimäärän vähennyttyä saanut nukuttua kunnolla ja syyskuun agenda on palautella liian kovaa vedetty kausi, jotta olen iskussa lokakuun reissua varten. Onneksi pystyin myös perustelemaan itselleni lauantaina, että lokakuun reissu on tärkeämpi kuin maratonilta maaliin pääsy.

Tämä kaikki tieto on ollut myös koko ajan tiedossa. Miksi en ole hyödyntänyt sitä? On ollut liian kivaa mennä kovaa ja olen täysin laiminlyönyt peruskestävyysalueen harjoittelun. Minulla ei ole ollut kestävyysharjoitteluun omaa valmentajaa, jolle olisin joutunut selittämään liian kovaa harjoittelua vaan olen tyytyväisesti ollut väsyneeseen kroppaan onnellinen ja seuraavana päivänä jatkanut rasittamista rasituksen päälle. En ole myöskään kyseenalaistanut ollenkaan omia touhuilujani vaan antanut vaan mennä, koska urheilu on myös samalla rentouttanut ja purkanut stressiä.

Peruskunto on myös vuorilla liikkumisen perusta ja oikeastaan maksimikestävyyttä tarvitaan vain ajoittain. Työkalut on siis hyvin tiedossa ja tulevan talven fokus myös. Tavoite on kasvattaa peruskestävyysharjoittelua vähintään tuolle 80 % viikko-ohjelmasta tasolle ja tehdä niin eikä vain joka kerta painella menemään kovempaa. Selittely on tekosyy ja nyt on tehtävä asioita, jotka oikeasti vievät eteenpäin eikä syö pohjaa oikealta tavoitteelta.

Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, mitä innostunut treenaaja saa aikaiseksi. Oletko sinä varma ettet juokse leijonaa koko ajan liian kovaa karkuun? Suosittelen tsekkaamaan dataa, joka meillä monilla treenaajilla on käytössä urheilukellojen myötä. Nyt seuraava steppi on tehdä fiksuja päätöksiä ja levätä. Tosi vaikeaa muuten, tuntuu että on ihan luuseri kun ei käy joka päivä tuntien lenkillä ja jo eilen tuntui, että nyt voisi mennä vaikkapa pyöräilemään.

 

Nuuksio Classic maraton – tuloslistalla DNF

Eilen juostiin Nuuksio Classic maraton Nuuksiossa. Kirjoitin aiemmin, kuinka valmistautuminen oli jännittänyt ja minulla oli aika kauhunsekaiset fiilikset siitä, mitä olen oikein menossa tekemään. Eilen tuo päivä koitti ja valmistautuminen oli mennyt hyvin: olin saanut levättyä ja nukuttua pitkästä aikaa kunnolla ennen kisapäivää.

Meillä maratonin juoksijoilla lähtö oli kello 10 ja ultramatkan juoksijat olivat lähteneet liikenteeseen jo kello 6 aamulla. Olin lähtöryhmässä 2 ja pääsimme 10:05 siis matkaan. Alku mentiin rauhassa ja massan siirtyessä poluille, tuli poluilla hiukan ruuhkaa. Jono alkoi kuitenkin liikkumaan eteenpäin ja päästiin juoksemaan hyvää vauhtia.

Olin aamulla ottanut buranan, sillä vasemman jalan takareisi ja pohje oli ollut koko lepoviikon kipeä. Sama vaiva oli ennen triathlonin perusmatkaa kesäkuussa. En ollut kuitenkaan tehnyt asialle mitään ihmeempää, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on melko tyhmää. Odottelin vain, että lepo veisi kivun mennessään.

Nuuksio Classic polkujuoksumaraton

Kisanumeroiden haku perjantaina

Viiden kilometrin kohdalla alkoi pakarassa tuntumaan, että tuo sama vaiva on tulossa. Kipu alkoi levitä pakarasta takareiteen ja sieltä pohkeeseen, siten että viimeisessä vaiheessa jalan koukistaminen on todella kivuliasta ja etenkin alamäen juokseminen ihan kammottavaa.

Ajattelin, että maratonin juoksemiseen kuuluu kivut. Lähes kaikki maratonin aiemmin juokseneet ihmiset sanovat, että kyllä siellä tulee hetkiä, jolloin on hankalaa ja tekisi mieli luovuttaa. Purin hammasta ja yritin olla ajattelematta kipua.

Kymmenen kilometrin kohdalla tulee yksi jyrkimpiä nousuja Nuuksio Classicin reitillä Swinghill-laskettelurinteen nousussa. Aamulla oli satanut ja kalliolla pääsi todella testaamaan omaa kuntoa sekä kenkien pitoa. Ensimmäinen juomapiste oli myös laskettelurinteen jälkeen.

Olin ottanut taktiikaksi sen, että yrittäisin tankata karkkia ja geeliä kerran tunnissa. Näin saisin koko ajan energiaa ja samalla joisin vettä. Tämä taktiikka piti ja tuntui, että se toimi mielestäni ihan hyvin. Juostessa sai juotua ja otettua energiaa suunnitelman mukaisesti.

Reitistä oli tiedossa, että ensimmäinen puolikas on haastavaa maastoa ja niin se olikin. Poluilla oli välillä hankala juosta ja hyvin tuli esille se, että oma juoksutekniikka tekniselle maastolle vaatii kyllä paljon hiomista jos sellaista maastoa haluaa joskus juosta kovaa.

Ensimmäisen ja toisen huoltopaikan välillä oli 15 kilometriä ja matka huollolle oli kyllä pitkä. Olin melko poikki päästessäni 26 kilometrin huoltopaikalle ja eniten hiersi viiltävä kipu vasemmassa jalassa. Kipu oli levinnyt pakarasta pohkeeseen ja jokaisella askeleella tuntui, että joku lyö puukolla jalan koukistuessa pohkeeseen.

Rupesin pohtimaan, että mitä jos keskeyttäisi. Matkaa oli kuitenkin lähes puolet jäljellä. Jos olin purrut hammasta ja puskenut kipua vasten jo 20 kilometriä, niin todennäköisesti kivut eivät helpottaisi tulevillakaan kilometreillä.

Olin myös tehnyt päätöksen, etten ota mitään loukkaantumisriskiä puskemalla itseäni niin rajoille, että kompuroinnin tai kaatumisen riski kasvaisi. Viisi viikkoa aikaa, niin olisin lähdössä Nepaliin ja kyllä olisi harmittanut, jos olisin loukannut itseni eilen Nuuksiossa. Maaliin pääseminen matkan riskeeramisella ei tuntunut tarpeeksi isolta palkinnolta. 

Pääsi itku, harmitus ja pettymys, mutta päätin 30 kilometrin kohdalla etten jatka matkaa maaliin, vaan kävelen lyhintä reittiä kohti Nuuksion hotellia. Pettymys oli kyllä todella kova, sillä oli kuitenkin valmistautunut matkaa varten ja toivonut hyvää tulosta. Mielen valtasi epäonnistujafiilis, itsensä ruoskiminen ja karvas pettymys.

Nuuksio Classic polkujuoksu

Nuuksio Classic polkujuoksumaraton

Kävelin kolme kilometriä maalipaikalle ja itkin pettymystä pois. Mieli alkoi kohentumaan matkalla, sillä uskoin tehneeni oikean päätöksen. En pystynyt koukistamaan jalkaa ollenkaan ja juokseminen loppuun olisi todennäköisesti ollut jopa mahdotonta. Samalla olisin riskeerannut jopa syksyn reissun.

Vaikka minulla oli todellinen luuseriolo, niin tämäkin puoli kuuluu urheiluun ja urheilijan elämää. Välillä tulee pettymyksiä ja toisaalta usein kova työ myös palkitaan. Tämä epäonnistuminen myös on aiheuttanut sen, että olen pohtinut, onko minulla levon ja treenaamisen suhde oikealla tolalla. Epäonnistuneita juoksukilpailuja on tullut nyt kaksi putkeen ja treenit on viime aikoina muutenkin takunnut.

Olin kuitenkin tosi iloinen kaikkien tuttujen upeista suorituksista ja aidosti pystyin tuntemaan, miten kovan suorituksen kaikki olivat tehneet. Tiesin, mitä vaikea päivä itsellä oli takana, niin voin uskoa maaliin pääsyn olleen vähintään yhtä haastavaa.

Keskeyttäminen on ikävää, mutta tämän hetken kivut vasemmassa jalassa viestii siitä, että oikeasti tein varmasti oikean päätöksen. Nyt olennaista on hoitaa oikea ongelma kuntoon eikä vain syödä buranaa piilottamaan kipuja ilman oikeaa hoitoa ja lepoa.

Etsin jo keväällä valmentajaa ja tämä epäonnistuminen kyllä vauhdittaa näitä etsintöjä. Selkeästi tarvitsen jonkun, joka sanoo, mitä tehdä ja tämä omatoiminen sählääminen ei tuota optimaalista tulosta. Seuraavaksi pitää kartoittaa sopivia vaihtoehtoja tähän.

Onneksi epäonnistumisista myös aina oppii. Tästäkin keikasta tuli monta uutta oppia tulevaa varten ja nyt alkaa palautuminen eilisestä lenkistä ja jalan hoitaminen kuntoon.

Nuuksiossa tuli upeita tuloksia, onneksi olkoon kaikille maaliin juosseille! Olette tosi mahtavia!

 

Vuorikiipeilyn aloittaminen – 3 vinkkiä harrastuksen aloittamiseen

Kutsun itseäni vuorikiipeilijäksi, mutta miten voi aloittaa vuorikiipeilyn? Vuorikiipeily on harrastuksena haastava, koska Suomessa harrastusmahdollisuudet eivät ole kovinkaan kummoiset, sillä vuoristojahan ei Suomessa ole. Vuorikiipeilyn harrastaminen tarkoittaa käytännössä myös matkustamista paikkoihin, joista löytyy vuoria. Vuoret ovat vieneet minua Nepaliin, Tansaniaan, Jenkkeihin, Argentiinaan, Chileen, Peruun ja tulevana syksynä uudestaan Nepaliin.

Tämä artikkeli kerää yhteen kolme vinkkiä aloittelevalle vuorikiipeilijälle.

Valitse itsellesi sopiva kohde

Ensimmäinen askel vuorikiipeilyn aloittamiseen on ensimmäisen kohteen päättäminen. Tietoa vuorista löytyy Googlen syövereistä pilvin pimein. Itse katselen esimerkiksi kiivettäviä vuoria Summit Post -nimiseltä sivustolta. Tämän jälkeen alkaa rahapuolen miettiminen eli todennäköisesti myös säästäminen. Teen aina itse taulukon, johon kerään reissun pakolliset kulut ja kirjaan siihen myös hankittavien tavaroiden kulut sekä käyttörahan. Pyöritän taulukkoa niin, että saan reissun joko järkeväksi toteuttaa tai sitten hautaan ajatuksen toistaiseksi.

Kohteen valitsemisessa kannattaa pitää mielessä, mitä olet aiemmin kiivennyt, oletko ollut korkealla, tarvitsetko matkaan opasta vai riittääkö taidot omatoimiseen kiipeilyyn. Omien taitojen arvioiminen on yksi oleellisin tekijä ennen kuin päätät kohdetta. Mielestäni sopivan haastava, mutta omiin taitoihin sopiva vuori on paras matkakohde.

Vuorikiipeilyn aloittaminn Aconcagualla

Telttanäkymä Aconcagualta 2016

Vuodenaika vaikuttaa myös paljon valittavaan kohteeseen, sillä kuten melkeinpä missä tahansa muussakin ulkoilmalajissa, niin myös vuorikiipeilyssä kiipeilykaudet menevät vuodenaikojen mukaan eri puolilla maailmaa. Itse aloitin vuorilla liikkumisen 2013 Nepalista Annapurna Circuit -vaelluksella ja mielestäni se oli sopiva tutustuminen vuoristoon ja siellä liikkumiseen. Sen jälkeen on vuosi vuodelta tullut hankittua haastavampia kohteita ja reissuja. Seuraava iso haaste on 7129 metrin vuori Baruntse.

Nepalissa kiivetään huhti- ja lokakuussa, Argentiinassa joulu- ja tammikuussa ja Perussa elokuussa. Tässä nyt vain muutama mainitakseni. Melkeinpä mihin aikaa tahansa vuodesta on mahdollista löytää paikka, jossa pääsee kiipeilemään. Vuoret eivät kiipeilemällä ihan hetkeen lopu.

Oppaan kanssa vai omatoimisesti?

No, nyt meillä on lyöty vuori lukkoon. Mitäpä seuraavaksi? Täytyisi pohtia, että miten sinne vuorelle pääsee. Haluaako matkalla käyttää pakettimatkaa, opasta vai tehdä kaiken itse? Näiden yhdisteleminen on myös toki mahdollista. Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa matkustaa ja tehdä reissuja.

vuorikipeilemässä Argentiinassa Aconcagualla

Vuorikiipeilemässä Argentiinassa 2016

Tarjoajia ja retkikuntaoperaattoreita on netti pullollaan. Suomalaisia vaihtoehtoja löytyy ja sitten löytyy kansainvälisiä operaattoreita. Kannattaa vertailla eri vaihtoehtoja, miettiä millainen on oma tarve: haluatko kaiken valmiina niin, että menet vain lentokentälle vai haluatko hankkia omat lennot vai olla vastuussa kaikesta itse? Kysy myös tarjousta ja vertaile hintaeroja kaikkien näiden vaihtoehtojen kesken.

On myös mahdollista, että hankit kaiken itse, mutta toteutat matkan paikallisen oppaan kanssa. Tämä on yksi vaihtoehto, mitä kannattaa harkita ja se voi olla vaihtoehtona, mikäli haluat tehdä matkan omalla porukalla. Yksi vuorikiipeilyn hienoimpia puolia on mielestäni retkikunta ja erityisesti ihmiset, joiden kanssa saa jakaa yhteiset kokemukset vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Patagoniassa

Vaeltamassa Patagoniassa

Tiedän, että on myös paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaiken itse. Jos kuulut tähän joukkoon, niin kannattaa aloittaa vuorikiipeily sellaisilta vuorilta, jotka vastaavat juuri sinun taitotasoosi parhaiten. Erilaiset turvallisuuselementit kannattaa myös ottaa huomioon ja sen vuoksi vahva suositukseni olisi, että kannattaa vähintäänkin käydä muutama kurssi asioista ennen kuin suuntaat itsekseen testailemaan niitä vuoristoon. Vuorilla kiipeäminen ei ole vain tekninen suoritus vaan siinä yhdistyy monet muut taidot kuten sääolosuhteiden ennustaminen, reitin suunnittelu, ruokahuollon järjestäminen ja logistiikan hoitaminen itsenäisesti.

Varusteiden hankkiminen vuoristoon

Olen itse haalinut vuosien ajan oikeanlaisia varusteita vuorilla liikkumista varten. Viimeisen vuoden aikana yhteistyöni The North Facen kanssa on helpottanut vaatteiden hankkimista. Tällä hetkellä vaatekaapistani löytyy juuri sellaisia vaatteita, joita tulen tarvitsemaan vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Perussa

Perussa Machu Picchu

Iso suositus varusteiden hankkimiseen, jolla säästät omia rahojasi, on mielestäni hankkia kerralla kunnolliset varusteet. Olen heittänyt niin monta rikkoutunutta, revennyttä tai hajonnutta varustetta pois. Niin monta kertaa olen luullut säästäväni ostamalla halvemman tuotteen, mutta lopulta kuluttanut tuplamäärän rahaa ostamalla ensin edullisen ja sitten sen kunnollisen varusteen.

Virheistä oppii ja nykyään ostan vain ja ainoastaan sellaisia varusteita, joiden uskon kestävän. Ei siis rahaa mihinkään turhiin hömpötyksiin tai “säästän kun saan halvalla” -tyyppisiin hairahduksiin vaan kunnon laatua kerralla.

vuorikiipeilyn aloittamisessa tärkeää ovat varusteet

Vuorikiipeilemässä Kilimanjarolla

Itselläni ei ollut ensimmäisellä vuorivaelluksella kunnollisia kuorihousuja, mutta selvisin reissulla oikein hyvin, vaikka yhtenä päivänä satoi kaatamalla. Nykyään en lähtisi reissuun missään nimessä ilman kunnollisia kuorivaatteita. Minusta on myös tullut mukavuudenhaluinen, sillä mieluummin otan mukaan kunnon varusteet kuin kärvistelen huonoilla reissussa. Nautin tekemisestä huomattavasti enemmän, kun nukun lämpimässä makuupussissa enkä palele tai puen kuorihousut päälle enkä vetoketjuttomia sadehousuja.

Vuorikiipeily on valitettavasti välineurheilua ja tarvittavien tavaroiden lista on lähes loputon. Aina kun luulen ostaneeni kaiken, tapaan reissulla jonkun, jolla on parempi varuste tai keksintö johonkin ongelmaani. Taas ostoslista kasvaa ja seuraavalle reissulle tulee hankittua yleensä jotain, mitä edellisellä reissulla ei vielä ollut mukana.

Vuorikiipeily kannattaa aloittaa kohteen miettimisellä, budjetin tekemisellä, retkikuntaoperaattorin tai oppaan hankkimisella ja kunnollisilla varusteilla. Sen jälkeen alkaa valmistautuminen reissua varten.

 

Soittolista vuorille

Olin eilen Cheekin Valot sammuu -jäähyväiskonsertissa. Siitä tulikin mieleen, kun olen rakentanut omaa vuorille-soittolistaani, varmaan myös teitä lukijoita kiinnostaa, millaista musiikkia kuuntelen vuorilla. Ehkä teillä on myös suosituksia soittolistalle? Heittäkää niitä vapaasti kommenttikenttään, olisi kiva tietää, mitä musiikkia te kuuntelette.

Olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen. Tykkään kuunnella musiikkia ja popittaa täysillä sekä laulaa mukana. En ole mikään hyvä laulaja, mutta hyvät biisit saavat laulun silti irtoamaan. Sori vaan kanssakuulijat.

cheek mäkimonttu keikka elokuu 2018

Cheek -Valot sammuu keikka

Matkoilla kaipaan suomalaista musiikkia ja tykkään kuunnella erityisesti sitä ollessani pois kotoota. Tulee hyvä fiilis ja toisaalta suomalaisesta musiikista harva muu ymmärtää yhtään mitään. Olen siis täysin etuoikeutettu kuuntelemaan suomalaista musiikkia teltassa ja fiilistelemään tilanteeseen sopivia sanoja.

Soittolistan vakiobiisit ja artistit

Soittolistani kerääntyy pikku hiljaa aina vuoden aikana. Kuuntelen musiikkia siten, että löydän jonkun hyvän biisin, kuuntelen sitä viikon verran satoja kertoja ja siirryn seuraavaan biisiin. Kulutan siis yhden biisin kerrallaan loppuun. Kaikki tai ei mitään mentaliteetilla ja sitten siirrän biisin yleensä vuorisoittolistalle. Vuorilla ja matkoilla palaan soittolistaan vanhojen tuttujen biisien pariin.

Cheek – Äärirajoilla

Juu, yksi soittolistan vakiosuosikkeja on Cheekin äärirajoilla. Sopiihan se mainiosti tilanteisiin ja erityisesti vuorille, jossa täytyy venyä ja puskea hiukan äärirajoille. Cheekiltä löytyy useampia eri biisejä soittolistalta. Mitä tänne jää, Jippikayjei, Avaimet mun kiesiin, Kuka muu muka ja Liekeissä nyt muutaman mainitakseni.

Cheek Valot Sammuu keikkalava

Cheek Valot sammuu -keikkalava

Aste – Himalaja

Asteen Himalaja on nimensäkin mukaisesti yksi lempibiisejä. Tämä on myös tosi hyvä tsemppibiisi jos tuntuu, että voimat ovat lopussa ja silti täytyisi saada puristettua vielä yksi ruuvinvääntö kireämmälle.

Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen

No nimikin sen jo kertoo, biisi antaa voimaan, kun koti on mielessä ja itse on maailman toisella puolella.

ItaloBrother – Stamp On The Ground

Tämä on todellinen boksiaskellusbiisi. Tätä tulee myös kuunneltua silloin, kun vuorilla kaipaa boostia ylämäkeen.

Cheekin valot sammuu keikka

Valot sammuu -keikka

Vesala – Nyt on lähtö

Tämä Paula Vesalan biisi on lähtöbiisi ja lähtemisen lisäksi sitä tulee kuunneltua myös ihan matkalla. Tämä biisi on ollut myös keino käsitellä vaikeita ihmissuhdejuttuja.

Marvin Gaye – Ain’t No Mountain High Enough

Tämä on ihan mahtava klassikko, joka soi myös soittolistalla. Siitä tulee hyvä fiilis, kertoo elämän vuorista ja luonnosta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

Sia – Flames

Tämä biisi kertoo juoksemisesta, mutta fiilis pätee samalla tavalla vuorille. Sia on artistina vaan upea ja soittolistalle on tullut muitakin Sian biisejä.

Anna Puu – Ethän unohda

Anna Puun uusin levy on upea. Siis upea ja tykkään siitä todella paljon. Koko levy on soittolistalla ja biisit on kyllä viime aikojen ihan ehdottomia lemppareita.

Näiden biisien lisäksi soittolistalta löytyy myös muita suomalaisia artisteja ja bändejä, mutta kuitenkin paljon myös ulkomaalaisia artistejakin. Tykkään myös paljon 2000-luvun alun biiseistä eli erityisesti omasta teiniajasta muistuttavista biiseistä.

cheek valot sammuu keikka

Valot sammuu

Kertokaa soittolistanne parhaimpia, jos niistä löytyisi tulevalle Baruntsen reissulle lisättäviä asioita soittolistaan!

 

Rakkoja jaloissa

Liian pienet kengät, epäsopivat jalkineet, huono sukka, hikoileva jalka ja rikkoutunut iho. Tekijöitä, jotka aiheuttavat lähes varmasti rakkoja jalkoihin. Minulla on vuosien ajan ollut ongelmana se, että lähes kaikki ja varsinkin uudet kengät hiertävät. On kokeiltu eri sukkia, 20 eri lenkkaria ja rakkolaastareita.

Pahimmat rakot ovat syntyneet juostessa ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana, jolloin olen juossut enemmän kuin aiemmin. Valmistautuminen Nuuksio Classicin polkujuoksumaratoniin on näkynyt myös jalkojen rakoissa. Viime viikkoina tilanne on hiukan myös kärjistynyt, sillä rakkoja pahensi vaellus Repovedellä, jossa myös vaelluskengät hiersivät jalkoihin.

rakkoja jaloissa

Seuraavaksi tulee kuvia rakoista, suosittelen skippaamaan jos olet herkkä!

Minulla on varsin pitkä rakkohistoria. Olen varmaan koko elämäni käyttänyt joko vääränkokoisia kenkiä tai sitten väräänlaisia sukkia tai jalat ovat hassun malliset, mutta melkeinpä kaikkien kenkien kanssa on ollut enemmän tai vähemmän ongelmia. Iho oli myös erityisesti käsistä koetuksella aktiivisen crossfit-uran aikana ja kädet olivat auki vähän väliä. Rakkojen hoitaminen ja niiden ehkäisy on siis tuttua puuhaa ja valitettavan tuttua on myös jo syntyneiden rakkojen hoitaminen.

Seuraavaksi tulee kuvia rakoistani, jotka on tietysti suhteellisen ällöttäviä. Suosittelen, että jos sua ällöttää muiden rakot, niin siirryt seuraavaan juttuun tai toiselle sivulleMinulla tulee näihin paikkoihin rakot ja tutkittuani Googlesta rakkoja hieman tarkemmin tajusin myös, että eihän nämä nyt pahimmasta päästä ole. Kipeitä, syviä ja aika ällöttäviä rakkoja tuntuu löytyvän Googlen kuvahausta aika paljon enemmän.

Pahimmat paikat, joihin minulla tulee rakkoja on siis molemmat isovarpaat ja kantapäät. Varpaiden rakot tulee juostessa, sillä jalka pääsee liikkumaan juoksulenkkarissa edestakaisin pitkän lenkin ajan ja rakko alkaa pikkuhiljaa muodostua jalkaan. Mihinkään ei satu juoksun aikana, mutta rakot tulee esiin aina lenkin jälkeen. Lenkin jälkeen huomaan aina, että jahas taas kerran täältä sukan sisältä löytyy ylläri. Vähintäänkin pari vesikelloa tai rullaantunutta ihoa.

rakkoja jaloissa

Rakko vasemmassa isovarpaassa

Kantapäiden rakot syntyi tällä kertaa tosiaan vaelluskenkien kanssa. Viime viikonloppuna oli melko lämmintä ja jalka pääsi hikoilemaan vaelluksen aikana. Minulla on useita vuosia vanhat vaelluskengät, joita olen käytännössä käyttänyt ihan kaikilla reissuillani vuodesta 2013 lähtien. Käytän aina vaelluskengässä kahta sukkaa: alussukkaa ja itse vaellussukkaa. Sukat on aina vaellussukkia ja yleensä käytän merinovillaisia sukkia. Olen löytänyt muutamat todella hyvät sukat, jotka lähtevät aina reissuun mukaan. Siksi olin ihmeissäni viime viikonloppuna, kun vaelluskengät alkoivat hiertää, yleensä näillä sukilla niin ei ole tapahtunut.

Otin vaelluskenkien ostamisen jälkeen sisäänajon tosissani ja kävelin noin 200 kilometriä kenkiä sisään ennen ensimmäistä reissua. Tämän jälkeen kengät eivät ole hiertäneet ennen viime viikonlopun reissua. Sitä aina miettii, että mistä hiertäminen johtuu ja tällä kertaa todennäköisesti kova hikoilu ja jo herkässä kunnossa ollut iho ovat varmasti isoimpia syitä hiertymien syntymiselle.

rakko oikeassa kantapäässä

Rakko oikeassa kantapäässä

Tein Repovedellä vielä kaiken lisäksi oikein aloittelijan mokan eli yritin sinnitellä mahdollisimman pitkään ennen kuin laitoin rakkolaastaria jalkaan. Olisi pitänyt vain reilusti pysähtyä heti, kun alkoi tuntua, että nyt kantapää hiertyy. No eipä mitään, purin hammasta vielä reilun tunnin ja rakko oli jo syntynyt kun viimein kaivoin rinkasta rakkolaastareita. Tässä vaiheessa ensiapu on selkeästi vaikeampaa kuin esimerkiksi tuntia aiemmin, jolloin iho ei olisi ollut vielä vesikellolla ja rullaaantuneena.

rakkoja oikeassa jalassa

Oikean jalan rakot eivät ole ollenkaan pahat

Koska kokemuksia rakoista on vuosien ajalta, niin repussa kulkee matkoilla aina kunnon rakkolaastareiden kokoelma. Löytyy isoja leikattavia laastareita, teippiä, pienempiä laastareita, erilaisia “pehmusteista”, joilla voi keventää rakkoa ja suojata ihoa.

Vaelluksella siis syntyi molempiin kantapäihin ihan kunnolliset rakot ja sen lisäksi isovarpaissa juoksemisesta omat rakot. Seuraavaksi tietenkin mietityttää se, että mitäs kun viikon päästä pitäisi juosta maraton tai reilun kuukauden päästä kulkea yli viisi viikkoa vaelluskengissä ja ylävuoristokengissä? Rakkoja täytyy alkaa hoitamaan ja parantamaan. Eihän reissuista tule muuten yhtään mitään.

Rakko vassemmassa kantapäässä

Vasemman kantapään rakko

Sain ystävältäni vinkkejä ihonhoitoon ja samoja menetelmiä olen nyt käyttänyt rakkojen hoitamiseen. Seuraavan viikon ajan onkin tärkeää, että saan hoidettua rakot kuntoon ja ihon kunnolliseksi. Kirjoittelen, mitä tuotteita olen käyttänyt, kun hoitotestien tulokset on ohitse. Luvassa on siis todellinen Tv-shop -kuvakollaasi ennen ja jälkeen kuvien kera. 

Onko teillä ollut kokemuksia rakoista? Miten hoidatte niitä? Vinkkejä?