Valmistautuminen ensimmäiseen triathloniin

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka ilmottauduin Vantaan triathlonin perusmatkalle. Perusmatkan kilpailu on nyt tulevana sunnuntaina ja jännitys on alkanut kasvamaan. Edessä on jotain täysin tuntematonta ja uutta, mikä kauhistuttaa, perhostelee ja kutkuttaa vatsan pohjassa.

Valmistautumisen suhteen en ole tehnyt mitään ihmeellisiä asioita. Kävin parisen viikkoa sitten harjoittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa uintia, pyöräilyä ja juoksua putkeen Kuusijärvellä HUUB Pyrähdys -nimisessä tapahtumassa.

Oli erikoinen olo, kun vaihtoi pyöräilystä juoksuun. Tuntui, että jalat lentää ja juokseminen oli liitelevää ensimmäiset pari sataa metriä. Sen jälkeen alkoi tuntumaan ikävältä ja pian jalat alkoivatkin sitten tottumaan juoksuun. Pyrähdyksessä uitiin 300 metriä, pyöräiltiin 10 kilometriä ja juostiin 1,3 kilometriä. Tulevana viikonloppuna matkat ovat 1500 metriä, 40 kilometriä ja kymmenen kilometriä.

ensimmäinen triathlon

Mökillä valmistautumassa ensimmäiseen triathloniin

Koska elämä ja etenkin urheilu on aina sellaista aallonharjalla taiteilua, niin tähänkään kilpailuun valmistautuminen ei ole mennyt ilman ongelmia. Viime viikon lauantaina olin mökillä juoksemassa lenkkiä ja vasen jalkani äityi todella kipeäksi lenkin aikana. Kipu alkoi ensin vasemman jalan pakarasta, levisi takareiteen ja pian tuntui, että minulla puuttuisi vasen jalka kokonaan.

Lenkin jälkeen otin sitten projektiksi, että teen kunnolla lihashuoltoa ja yritin availla todella tukkoisen tuntuisia jalkoja pitkin iltaa. Venytyksiä, mutta ennen kaikkea pumppaavia dynaamisia venytyksiä, joiden tavoitteena oli saada ravinnerikasta verta kiertämään kireissä lihaksissa. Olo alkoi helpottumaan ja sunnuntaina oli jo parempi fiilis.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Valmistautumista mökillä

Sunnuntaina sitten viestiteltiin Aleksin kanssa ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Katsotaan jalkaa ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Maanantaina sitten suuntasin vastaanotolle Munkkiniemeen ja tulos olikin yllättävä.

Olin luullut, että minulla on vasen jalka jumissa. No näinhän asian laita oli, mutta syy siihen löytyi todennäköisesti oikeasta jalasta. Oikean polven operaation jälkeen minulla oli pitkään myös lonkka jumissa eikä lonkka päässyt liikkumaan optimaalisella tavalla. Tämä taas vaikeutti kävelyä, juoksua ja kaikkea liikkumista.

Jumittunut lonkka aukaistiin ja sen jälkeen olo helpottui. Nyt oli tilanne ihan sama. Oikea jalka niin jumissa, että todennäköisesti vasen jalka on joutunut niin kovasti töihin, että sen myötä pitkillä lenkeillä ja rasituksessa on myös vasen jalka on alkanut jumiutumaan ja kireytymään. Nyt hommaa on jatkunut niin kauan, että tilanne vain kärjistyi lauantain lenkillä.

Jalat, lonkat ja takareidet aukaistiin ja sain ohjeita, miten taas kerran pääsen jumppailemaan. Vasen pakara ei myöskään aktivoidu, joten työmaata jälleen kerran riittää. Hommahan menee niin, että heikkouksia on helppo löytää ja niiden parissa puuhastelu ei näköjään tunnu loppuvan oikein koskaan.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Triathlon valmistautuminen

Sunnuntaina siis kilpaillaan ja valmistautuminen on mennyt tällä viikolla siten, että salitreenit ovat nyt jäämässä väliin kipeytyneen jalan vuoksi. Olin maanantaina pyöräilemässä ja eilen harjoittelemassa pyörän ja juoksemisen yhdistämistä. Kipuja ei ollenkaan eli nyt näyttää oikein hyvältä.

Nyt lepäillään ja tavoitteena on, että pääsisin matkaan mahdollisimman hyvin palautuneella kropalla. Vaikeinta onkin tässä vaiheessa lepääminen ja treenien selkeä keventäminen. Tuntuu, että hyvä kunto menee hukkaan.

Matkaan lähden onnellisen tietämättömänä siitä, mitä on oikeasti edessä. Tavoitteena on päästä maaliin ja siten, että lopussa tuntuisi, että nyt on tankit täysin tyhjennetty kisapaikalle.

Mitään riskejä ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa ja jos jalka kipuilee pahasti, niin jätän sitten kilpailun kesken, koska tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa minkäänlaisia riskejä, jotka voisivat vaarantaa Baruntsen reissun.

 

Tavoitteena triathlonin perusmatka

Kirjoittelin Porvoon pyöräretken jälkeen siitä, kuinka minulla on kova maantiepyöräkuume. Kuume ei sinänsä ole laskenut, mutta kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kiipeilykaveri Harrilla oli maantiepyörä vapaana ja hän on nyt lainannut pyörää minulle muutaman viikon ajan.

Tällä viikolla pääsin sitten ensimmäisen kerran ajelemaan kunnolla ja viikon aikana kilometrejä on kertynyt kolmisen sataa. Arvasin tämän! Hurahdan pyöräilyyn ja taas kerran mietin kuumeisesti, että miten rahoittaa uuden harrastuksen.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka alhaisilla sykkeillä olen pystynyt pyöräilemään ja silti keskivauhdit ovat olleet järkeviä. Tämä on siistiä, sillä pyöräily ajaa ihan täydellisesti peruskestävyysharjoittelua, jota minun pitäisikin tässä kohtaa Baruntselle valmistautuessa tehdäkin. Liian usein juoksussa sykkeet karkaavat ihan pilviin ja sen vuoksi juoksusta tulee helposti paljon kovempaa kuin peruskestävyysharjoittelua.

triathlon

Ai että tykkään pyöräilystä

Ostin viime kesänä myös märkäpuvun ja vuosien kilpauintitaustalla uiminen on oikeasti melko helppoa ja rentouttavaa. Avovedessä tietysti homma on hiukan erilaista kuin altaassa, mutta aika pian rupesin tykkäämän myös avovedessä touhuamisesta. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että uiminen on helpompaa ja toisaalta avovedessä ei palella märkäpuvun ansiosta ollenkaan niin paljon.

triathlon

Upea lainapyörä

Juoksuhommia on sitten tullut tehtyä polvileikkauksien jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina on tullut vietettyä aikaa erityisesti polkujuoksemassa ja metsässä. Juokseminen poluilla on niin rentouttavaa ja minkäänlaisia jalkavaivoja ei ole toistaiseksi ollut juoksemisesta.

No kas kummaa, nyt alkaa olemaan triathlonin lajit kasassa. Ja kilpailuhirmuna ja -viettisenä ei ole ollut kovin vaikea puhua minua kokeilemaan näiden kolmen lajin yhdistelmää: uintia, pyöräilyä ja juoksua eli triathlonia.

triathlon

Lahteen ja takaisin

Ilmottauduin aamulla Vantaa Triathloniin, joka on kolmen viikon päästä ja seuraava tavoite onkin päästä maaliin järkevään aikaan perusmatkalta, jossa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 38 kilometriä ja sitten juostaan kymppi loppuun. Huolissani en ole maaliin pääsemisestä vaan siitä, että kuinka nopeasti maaliin on mahdollista päästä.

Näistä kolmesta lajista ihan selkeästi haastavin tulee olemaan juoksu ja varsinkin kun juoksu tulee olemaan viimeinen laji kaikista kolmesta. Muuten tämän hetken huolet liittyvät lähinnä siihen, että mitkä vaatteet laitan ja mitenhän lajien väliset vaihdot tulevat menemään.

triathlon

Maantiellä pyöräilemässä

Kiva päästä kuitenkin vähän haastamaan itseään ja matkaan tulen lähtemään seikkailumielellä siten, että tavoitteena on sääntö numero yksi: pitää hauskaa. Sen jälkeen tavoitteena on tehdä kova suoritus ja ylittää oma taso. Oma taso onkin vähän mysteeri, mutta maalissa pitäisi olla tunne, että nyt tuli tiristettyä tämän päivän paras suoritus.

Seuraavat kolme viikkoa on siis edessä valmistautumista tähän koitokseen. Mikään ei oikeastaan muutu. Edelleen kaksi voimapäivää viikossa ja peruskestävyysharjoittelut, joissa treenataan kolmea eri lajia ja sitten kevennellään ennen tapahtumaa. Ei siis mitään isoa stressiä tulevasta tapahtumasta vaan tavoitteena on nautiskella liikunnan iloa ja sitä, että tänä kesänä pystyn toteuttamaan pitkään haaveissa olleita asioita viime vuosien loukkaantumisten jäljiltä.

Siistiä, jännittävää, kutkuttavaa ja kesäkuun tapahtuma on nyt valittuna. Tavoitteena on nauttia matkasta ja itse tapahtumasta.

 

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Polkujuoksua Nuuksiossa

Käytiin pari viikkoa sitten pitkällä polkujuoksulenkillä Lotan ja soutokaverini Kaisan kanssa Nuuksiossa. Tavoitteena oli mennä juoksemaan pitkä 30 kilometrin lenkki.

Nuuksio on yksi pk-seudun kansallispuistoista ja sinne on helppo päästä autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä kertaa saatiin Lotalta kyyti ja suuntasimme sunnuntaina heti aamusta Haltia-luontokeskuksen parkkipaikalle.

Olin piirtänyt meille reittiä valmiiksi. Jos teillä löytyy Suunnon kello, niin suosittelen kokeilemaan reittien käyttämistä. Movescountissa pystyy siis piirtämään hiihto-, juoksu-, pyöräily- ja esimerkiksi vaellusreittejä sen mukaan, millainen kartta on ja toisaalta näet myös reittejä, joissa ihmiset ovat aiemmin käyneet.

Olen ihan koukussa muuten noiden reittien piirtelyyn. Tuli piirrettyä reittejä Levillä, sen jälkeen Helsingin Keskuspuistoon, Sipoonkorpeen ja nyt Nuuksioon. Tulevana viikonloppuna testataan meikäläisen reittisuunnitelmia Repovedellä.

Piirsin kartalle reilun 30 kilometrin lenkin ja sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Tuo sunnuntai oli yksi tämän kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä ja päivä oli myös ensimmäinen, jolloin pystyi viilettämään metsässä shortsit jalassa. Ja oli muuten paahtavan kuuma muutenkin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Matka lähti mukavasti käyntiin ja kiersimme käytännössä Nuuksion monet eri polut läpi. Kävimme Haukkalammella, Holma-Saarijärvellä, Solvallassa, Suolikas-järven, Iso-Antiaksen rannalta ja käytännössä kuljimme osan Nuuksio Classic polkumaratonin maastoja.

Lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä ja lopulta etenimme alkumatkan melko vauhdikkaasti. Vauhti oli siinä mielessä haastavaa, että 20 kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastumaan. Pidimme usein taukoja ja välillä juokseminen muistutti enemmän kävelyä ja vesilammikoiden yli kahlaamista.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Lotan ottama kuva minusta ja Kaisasta

Tykkäsin Nuuksion reitistä kyllä tosi paljon. Se on juostavaa polkua ja melko leppoista ja helppoa polkua. Mielestäni esimerkiksi Sipoonkorvessa on paljon haastavammat maastot ja esimerkiksi nousua tulee enemmän. Nuuksiossa erityisen kauniita on vesistöjen lähellä olevat pätkät ja niistä päästiin kyllä nauttimaan useaan otteeseen.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Shortsikelit lenkillä

Suunnistamisen kanssa oli välillä haasteita ja kartturin paikalla ollessa kellon ja reitin tuijottelu samaan aikaan, kun pitäisi keskittyä juoksemiseen on välillä haastavaa. Tämän vuoksi muutaman kerran eksytin porukan oikealta reitiltä ja juoksimme varmaankin reilun kilometrin verran extramatkaa.

Muutama asia tuli taas kerran lenkiltä opittua:

  • lämpimällä säällä litra vettä on liian vähän. Vähintään pari litraa olisi pitänyt olla mukana.
  • energian tankkaaminen on tärkeää. Enemmän teki mieli suolaista kuin makeita geelejä. Cliffin blokit toimii myös.
  • näimme muutaman kyyn reitillä, josta tuli mieleen, että kyypakkauksen kantaminen mukana ei varmaan olisi yhtään hullumpi idea.
  • minulle ei sovi juoksutapana monien pysähdyksien tekeminen. Tauon jälkeen oli todella haastavaa päästä taas liikenteeseen ja viimeisen tauon kohdalla reilun 30 kilometrin kohdilla luulin, että en pääse takaisin parkkipaikalla, koska jalkoihin sattui todella paljon. Selkeästi pidempi tauko ja niitä tietyn väliajoin sopii itselleni paremmin.

Maalissa kello näytti 33 kilometriä ja aikaa meni noin kuusi tuntia. Ihan tovi siis vietettiin jaloillamme ja autolle päästessä suurin helpotus oli auton jemmaan jätetty urheilujuomapullo. Nestehukka oli meinaan aikamoinen kuuman päivän, hikoilun ja liian vähäisen juomisen vuoksi.

Tykkään kyllä muuten ihan valtavasti juosta poluilla. Se on samaan aikaan todella rentouttavaa ja haastavaa. Toisin kuin asfaltilla, niin poluilla ei ainakaan toistaiseksi oli sattunut mihinkään ja paikat tuntuu kestävän juoksemisen melko hyvin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Nuuksion maisemat

Lenkistä huumaatuneena ja hulluuntuneena ilmottauduin vielä Nuuksio Classicin maratonille. Kaisa lähtee myös juoksemaan maratonia ja on ihan tosi siistiä päästä jakamaan ensimmäinen maratonkokemus ystävän kanssa.

Lenkin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että pattereita on tyhjennetty. Käytiin tankkaamassa pizzat naamaan ja illalla söin vielä purkillisen lempparijätskiä. Palautuminen alkoikin sitten heti käyntiin ja seuraavana päivänä pidin hyvällä omalla tunnolla ihan lepopäivän.

Se, missä toivoisin kesän aikana kehittyväni ennen syyskuun maratonia on sykkeiden heitteleminen. Edelleen juoksun aika sykkeet lähtevät karkailemaan yllättävänkin korkeaksi ja seuraava tavoite olisi saada sykkeitä laskettua vielä entisestään. Uskon, että tässä on sama mahdollisuus kuin hiihtämisen kanssa kävi, kilsojen myötä ne sykkeet myös lähtivät laskuun.

Parasta kuitenkin koko Nuuksion päivässä oli se, että oli hauskaa ja seura oli mainiota. Kaikki pääsivät maaliin pitkältä lenkiltä ja lopulta oli ihan sairaan hyvä fiilis. Minulla oli hyvä juoksupäivä, joka tietysti motivoi juoksemaan lisää poluilla.

 

Pyöräretki Porvooseen

Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.

Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.

Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.

Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.

Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.

Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.

päiväretki Porvooseen

Onnellinen pyöräilijä Porvoossa

Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.

Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.

Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.

Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.

Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.

pyöräretki porvooseen

Porvoossa nautiskelemassa

Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.

Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.

Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.

pyöräretki porvooseen

Tauolla jossain päin Sipoota

Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?

 

Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Pälkäneelle Tampereen suuntaan.

Mökki oli varattu Lomarengas-sivustolta ja pienellä porukalla oli tarkoitus juhlia kaverin 40-vuotis syntymäpäivää ja relata mökin rauhassa. Mökkeily on kyllä mukavaa ja vuokramökin hyvät puolet ovat kyllä ehdottomasti se, että mökki oli valmiina ja sen kuin vain nautti viikonlopusta. Mökkeilyssä parasta on hiljaisuus, aika jumpata ulkona ja nauttia luonnosta.

Mökkiranta

Mökki oli todella kauniilla paikalla järven rannalla ja pihassa oli useampi iso kivi ja rannasta avautui näkymät upeille kallioille. Heti mietin, että mistä löytyisi hyvät kiipeilypaikat. Ja kivenlohkareille pääsikin boulderoimaan mukavasti.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Lauantaina kävin juoksemassa ja sen jälkeen tein vielä päälle pidemmän intervallitreenin. Ohjelmassa on takaisin leg blaster -liikkeet, joita tein valmistautuessani Aconcagualle. Ai että, kyllä noita sarjoista saa räjähtävän tunteen jalkoihin. Nuo on myös yksi helpoimmista ja nopeista tavoista saada sykkeet korkealle.

kyykky

Leg Blaster -liikkeitä

Lenkin ja sporttailun jälkeen kävin järvessä uimassa tai pulahtamassa. Kylmä vesi teki kyllä hyvää lenkin jälkeen ja olo oli kuin uudestisyntynyt. En käynyt ollenkaan saunassa, koska pelkkä järveen pulahtaminen tuotti niin virkistyneen olon.

Päivällä sitten tehtiin perus mökkijuttuja: syötiin hyvää ruokaa, paistettiin makkaraa nuotiolla, katsottiin telkkua ja lepäiltiin sohvilla. Ihan kokonaisvaltaista relaamista ilman sen suurempia paineita tehdä yhtään mitään.

Sunnuntaina herättiin sitten vesisateeseen ja päivän suunnitelmat olivat relata lisää ja jossain kohtaa siirtyä takaisin Helsinkiä. Sain tehtyä vähän töitä mökin rauhassa ja mietittyä, millaisia asioita täällä blogin puolella olisi tulossa seuraavaksi eteen.

entercote

Grillikausi avattu

Pälkäne on kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja matka taittuu suurimmaksi osaksi moottoritietä eli hyvää tietä pitkin. Paikkakunnan saavutettavuus on todella näppärä pk-seutulaisen näkökulmasta ja mökillä oltiin jo ihan luonnon rauhassa ilman lähinaapureita.

Oiva viikonloppukohde ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään elettiin tämän viikon maanantaina, oli muuten vaikea aamu ja päivä kaikenkaikkiaan. Tästä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa!

 

Millaisilla treeneillä kohti 7000 metrin vuorta?

Toipuminen Jenkkien matkasta ja sitten heti perään Sipoonkorpi Trailista alkaa olemaan hyvässä vauhdissa. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että katse on siirrettävä seuraavaksi myös tämän vuoden seuraavien tavoitteiden suuntaan ja miettiä, että mitä asioita on vielä otettava huomioon ennen tämän vuoden päätavoitettani eli Nepalin 7000 metrin vuorta, Baruntsen reissua.

Olen lähdössä heinäkuussa Norjaan jäätikkökurssille ja se on seuraava isompi reissu, joka on tiedossa. Hieman vajaat pari viikkoa Norjassa harjoitellaan jäätikkötaitoja ja näin tällä viikolla kurssin vetäjän Kiipeilyareenalla ja tuli tosi hyvä fiilis, että kurssi on varmasti erittäin hyvää harjoittelua syksyn reissua varten.

Heinäkuun Norjan reissua varten tulee oleellisinta olemaan se, että yleiskunto on hyvä ja se takaa nauttimisen matkalla. Mitään juuri tätä reissua varten tehtävää erityisvalmisteluja ei ole tarkoitus tehdä, vaan seuraavan puolen vuoden pääfokus on ensimmäisen 7000 metrin vuoren tavoittelussa.

Nepaliin suunnataan sitten tämän vuoden lokakuussa ja tavoitteena on kuuden viikon aikana kiivetä yksi 6000 metrin vuori ja sitten suunnata elämäni ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle. Tämä jos joku on mahtava tavoite, mutta tavoitteen täyttämiseksi täytyy tehdä paljon hommia. Yksi iso asia, mihin pystyn itse vaikuttamaan on se, kuinka hyvässä kunnossa olen tulevaa reissua varten.

Seuraavien kuukausien tavoite on siis parantaa kuntoa siten, että olisin mahdollisimman timanttisessa kunnossa lokakuussa. Se, onko huippukunto vielä heinäkuun reissua varten, ei ole tärkeintä vaan tämän vuoden suurin pääfokus on nimenomaan lokakuussa.

Olen tässä syksyn ja kevään aikana hapuillut, miettinyt eri vaihtoehtoja treenaamiseen, miettinyt tavoitteitani ja pohtinut, että mikä olisi paras tapa saavuttaa omat tavoitteet. Valmiiden ohjelmointien kanssa olen pohtinut sitä, että ne eivät ota lähtötasoani huomioon eivätkä myöskään surullisen laajaa vammahistoriaa. Olen myös miettinyt valmentajan palkkaamista, mutta en ole toistaiseksi löytänyt ainoastaan vuorikiipeilyyn erikoistunutta valmentajaa. Yksi vaihtoehto on ollut kokonaan oman ohjelmoinnin tekeminen ja se ei ole tässä kohtaa tuntunut täysin oikealta vaihtoehdolta. Nämä vaihtoehdot huomioon ottaen parhaimmaksi vaihtoehdoksi on jäänyt yhdistää näitä kaikkia edellä mainittuja.

Seuraavat kuukaudet ennen heinäkuun reissua, minulla on seuraavanlainen suunnitelma. Kaksi kertaa viikossa voimaharjoittelua, johon minulla on nyt apua ja valmentaja. Voitaisiin sanoa, että minulla on voimaharjoittelun valmentaja ja teemme yhdessä töitä, jotta kasvatamme minulle erityisesti kestävyysvoimaa, jota tarvitaan vuorilla.

coretreenit

Voimaharjoitteluun kuuluu isona osana core-treenit

Voimaharjoittelun lisäksi tavoitteena on pitää vähintäänkin yksi kiipeilykerta viikossa, jolla varmistaa, että köysitaidot pysyvät hallussa. Köysitaitoja on siis tarkoitus harjoitella kerran viikossa ja esimerkiksi käydä harjoittelemassa nimenomaan vuorikiipeilyn kannalta oleellisia taitoja kuten kiinteän köyden kiipeilyä.

kiipeily

Kiipeily osana valmistautumista Baruntselle

Nyt viikon seitsemästä päivästä on suunniteltu kolme. Jäljelle jää siis kolme päivää, sillä viikossa tulee aina olemaan vähintäänkin yksi lepopäivä. Tarpeen vaatiessa enemmänkin. Vuorilla yksi oleellisimmista ominaisuuksista on kestävyys ja kestävyyttä varten täytyy harjoitella peruskestävyystreenejä.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että kolme muuta päivää jää kestävyysharjoittelulle. Porrastreenejä, polkujuoksua, sauvakävelyä, rinkan kanssa vaeltamista, melontaa, soutua, pyöräilyä ja mäkien tunkkaamista ylös ja alas. Helppoa toteuttaa, ilmaista ja ennen kaikkea kesällä suurin osa viikosta tulee oltua ulkona.

polkujuoksu

Polkujuoksua osana valmistautumisessa

Tämä peruskestävyyden harjoittelu tulee edelleen olemaan yksi isoimpia pääpainoja tulevan reissun valmistautumisessa ja heinäkuussa, kun palaan Norjasta tulee jaksotus myös hiukan muuttumaan siten, että ohjelmaan lisätään selkeästi kovemmalla volyymilla treenejä rinkan ja ylävuoristokenkien kanssa.

porrastreenit

Porrastreenit osaksi valmistautumista

Ykköstavoite on kuitenkin nauttia ja pitää hauskaa. Vaikka treenataan tosissaan, niin silti tarkoitus on pitää huolta kropasta ja järki päässä. Nyt ei ole varaa loukkaantumisiin, joten pääasia on pitää kroppa kasassa, jotta syksyn reissu toteutuu.

Seuraavien kuukausien aikana tulen varmaan aika paljon kirjoittelemaan treenaamiseen liittyvissä asioissa, koska ne tulevat täyttämään myös arkeni varsin tehokkaasti. Olen tosi innoissani ensinnäkin siitä, että voimatreeneihin tulee järkeä ohjelmoinnin ja valmentajan avulla ja nyt viikko-ohjelma näyttää siltä, että seuraavaksi tärkein tavoite on vain tehdä asioita suunnitelman mukaisesti.

 

Sipoonkorpi Trail 21 km

Viime lauantaina juostiin Sipoonkorpi Trail Sipoonkorven kansallispuistossa. Matkoina oli 10, 21 ja 30 kilometriä. Olin syntymäpäivien kunniaksi menossa juoksemaan 21 kilometrin matkan. Elämäni ensimmäinen polkujuoksutapahtuma oli edessäni.

Pari viikkoa ennen juoksua alkoi jännittämään, sillä talven juoksukilometrit ovat olleet todella vähissä. Käytännössä olin käynyt koko talven aikana pari kertaa juoksemassa matolla ja Coloradon reissun jälkeen pari kertaa poluilla.

Juoksemisen jännittämisen lisäksi minua alkoi myös jännittämään, sillä kevät on ollut melkoisen kylmä ja viimeiseen asti jännitettiin, että sulaako lumet ja pääseekö poluilla juoksemaan. Viikko ennen tapahtumaa polut olivat jäässä ja liukastelimme reitillä peruskestävyyslenkin läpi.

Minulla ei ole nastalenkkareita, mutta arvoin viimeiseen asti, että pitäisikö minun ostaa sellaiset. Suolainen hinta ja kesän tulo kuitenkin sai minut odottelemaan sopivien kenkien ostamista. Varsinkin kun olin juuri ostanut kesäksi uudet polkujuoksuun sopivat kengät.

Viime viikko oli sen verran lämmin, että lumet ja jäät sulivat hyvää vauhtia ja perjantaina illalla tuli viestiä, että Sipoonkorvessa on reitillä ihan muutamassa kohdassa lunta ja jäätä. Illalla hurrattiin kotona, sillä rahat olivat säästyneet toistaiseksi ja pääsisin juoksemaan omilla hyvillä sisäänajetuilla maastojuoksukengillä.

Lauantaina suunnattiin jännittyneenä Sipoonkorpeen ja pian oltiinkin jo lähtöviivalla. Millaisia asioita opin ensimmäisen polkujuoksukilpailun aikana?

sipoonkorpi trail

Maalissa aikaan 2:25

  1. Aloita rauhassa

Rauhassa aloittamisen taito on kyllä jalo taito juoksutapahtumassa. Varsinkin, jos sinulla ei ole mitään hajua, millaista vauhtia pystyt tai kykenet juoksemaan.

Katsoin, että ensimmäisten kolmen kilometrin aikana vauhtini heilui 5-6 minuutin kieppeillä ja tiesin, että jos jatkan tätä vauhtia, niin seinä tulee nopeasti vastaan. Olin pitkillä lenkeillä pystynyt juoksemaan märissä olosuhteissa ihan maksimissaan reilun kahdeksan minuutin kilometrejä.

Hidastin vauhtia ja keskiarvollisesti kilometrit alkoivat heilua 7 minuutin kieppeillä. Olin tyytyväinen, sillä vauhti oli haastavaa, mutta pystyin juoksemaan sitä useamman kilometrin putkeen.

Tavoitteeni oli panostaa toiselle kympille ja tulla maaliin väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Tämä tavoite toteutui täysin, sillä maalissa kello näytti 2:25. Olin alkuun arvioinut, että alle kolme tuntia olisi hyvä aika ja alitin oman tavoitteeni siis aika reilusti.

  1. Älä laita liikaa päälle

Aamulla oli todella kalsea tuuli ja tuntui, että paleltaa olla hetkenkin verran ulkona. Olin lähdössä juoksemaan takki päällä, lämmin panta päässä ja melkeinpä hanskat kädessä.

sipoonkorpi trail

Maalissa hymyilyttää

Vartin lämmittelyn aikana kuitenkin tuli hiki ja vähensin vaatetta. Matkan varrella huomasi, että vaatetta olisi voinut olla huomattavasti vähemmänkin. Esimerkiksi ohuempi paita tai caprit olisivat olleet sopiva varustus reilun 10 asteen lämmössä. Olen joskus kuullut vinkin, että lenkille pitäisi pukeutua kuin ulkona olisi 10 astetta lämpimämpää kuin todellisuudessa on. Tämä neuvo varmaankin pätee aika hyvin.

  1. Älä pelästy, jos väsyttää

Puolimaraton ja puolimaraton maastossa on jo sen verran pitkä matka, ettei kannata pelästyä, vaikka jossain kohtaa tulisi hetki, jolloin tuntuu seinän tulevan vastaan.

Itselläni matka sujui mukavasti ensimmäisen 10 kilometrin matkan ja kympin jälkee alkoi muutama musta kilometri. 13-15 kilometrin aikana tuntui, että nyt loppuu meikäläiseltä lihaksista bensa. Syötiin kavereiden kanssa geelit ja hörpättiin juotavaa. Seuraavat kilometrit eivät olleet ihan niin tuskaisia.

Tämä on myös sellaista henkistä taistelua ja huomaan usein vaipuvani säälittävään ajatteluun, jossa kovalta tuntuva treeni aiheuttaa tunteen, jossa rupean säälimään itseäni. Ai ai kun sattuu, varmaan kannattaisi hidastaa ja niin edelleen. EI!!! Lopeta ne sellaiset rumat puheet pään sisällä ja tsemppaa itseäsi jatkamaan. Me ihmiset ollaan ihan käsittämättömän kestäviä, kun vain halutaan olla.

Polkujuoksu on myös siitä kivaa, että koska ainakin itselläni matka taittuu selkeästi hitaammin kuin tasaisella, niin pieniä taukojen tai ylämäen käveleminen ei käytännössä vaikuta loppuaikaan mitenkään dramaattisesti. Kävelin jyrkimmät mäet ja pidin muutaman nopean tauon, jolloin söin tai join jotain.

  1. Älä välitä

Juoksun aikana tipahdin virtaavaan ojaan, kengät kastuivat, pari rakkoa tuli jalkaan ja ajoittain oli kuuma. Nämä tuntemukset kuuluvat prosessiin ja oleellista on olla vain välittämättä.

Nämä ovat ongelmia, jotka kyllä selviävät ja todennäköisesti unohdat suurimman osan kun et vain anna ajatuksissasi tilaa ajatella niitä. Ja tämän tekeminen voi olla ajoittain hankalaa, mutta onnistut ihan varmasti myös tässäkin.

  1. Nauti ja pidä hauskaa

Tämä on oikeasti sääntö numero yksi: pidä hauskaa ja nauti. Kyse on vain polkujuoksemisesta tai urheilemisesta yleisesti. Jos et tee sitä ammatiksesi, niin pääasia on, että pidät hauskaa. Ja vaikka tekisitkin ammatiksi juuri tätä, niin nauti silti.

Meillä oli hauskaa ja kyllä porukalla tekeminen on mukavaa. Yhdessä mentiin kisapaikalle, juostiin samaa vauhtia (ei sovittu tätä etukäteen) ja maalissa hurrattiin yhdessä suoritukselle. Olin niin ylpeä, että kaikki meidän neljän hengen porukasta pääsi maaliin tosi kovilla ajoilla ja kukaan ei loukkaantunut tai mitään muutakaan suurempia ongelmia ei tullut eteen.

Sipoonkorven reitti oli tänä vuonna kuulemma melko hitaassa kunnossa, sillä välillä matkalla oli todella mutaisaa ja märkää. Myöhäinen kevät ja sen aiheuttamat haasteet näkyivät myös matkalla. Välillä kahlattiin mutavellissä, mutta pääasiassa reitillä pääsi juoksemaan kuivaa polkua pitkin.

sipoonkorpi trail

Maalissa laskemassa sykettä alas

Tykkään itse Sipoonkorvesta tosi paljon, sillä reitti on selkeä, sitä on helppo juosta ja vaikka välillä onkin nousua, niin silti reitti ei ole mahdoton. Vaikka kisajärjestäjän ohjeissa lukee, että 21 ja 30 kilometrin matka on tarkoitettu kokeneille polkujuoksioille, niin sanoisin silti osallistumisen olevan täysin mahdollista myös ilman suurempaa kokemusta.

Voin siis suositella Sipoonkorven reitin juoksemista, seuraava tapahtuma on syksyllä ja sitä ennen reitin voi hyvin käydä itsenäisesti juoksemassa. Seuraavaksi suunnataan polkujuoksemaan Lahden Salpausselkä Trailille ja sitten mietitään, että voisiko tänä vuonna vielä juosta jopa maratonin.

Polkujuoksu on muuten myös ihan yksi parhaimpia tapoja viettää aikaa ulkona ja harjoitella vuorikiipeilyä varten. Pitkäkestoisia treenejä ja jaloille tulee iskutusta, jota tarvitaan myös vuorilla. Välillä täytyy myös kestää epämukavaa tunnetta ja voittaa niitä mustiltakin tuntuvia kilometrejä.

Kalliokiipeilyä Coloradossa

Viimeinen osa Coloradon reissuamme oli mennä kalliokiipeilemään. Olimme jo kiertäneet vuoristossa Aspenissa, käyneet kanioneilla ja eri luonnonpuistoissa.

kalliokiipeily

Kalliokiipeilemässä

Olen aiemminkin kirjoitellut täällä blogin puolella, etten ole mikään taitava seinäkiipeilijä tai kalliokiipeilijä. Vasta-alkaja ja teknisyydeltäni olen valovuoden jäljellä parempia kiipeilijöitä. Tämä on sinänsä siistiä, että minulla on taas kerran edessä haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä urheilijana.

Reissussa oli mukana useampi todella hyvä ja kiipeilyä pitkään harrastanut tyyppi. Olin luottavaisin mielin, sillä tiesin olevani hyvissä opeissa. Olin kertonut oman tasoni ja silti kokeneemmat kiipeilijät olivat valmiita lähtemään seinälle opettamaan kaiken, mitä kalliokiipeilystä täytyisi tietää.

kalliokiipeily

Vaikeampaa seinää liidaamassa

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin seinälle ja tarkoituksena olisi, että kävisimme läpi liidikiipeilijän varmistamisen, liidauskiipeilyn tekniikkaa ja miten kalliokiipeilyssä jatkot eli ne seinään ankkureihin kiinnitettävät varusteet siivotaan seinältä pois. Tarkoitus oli, että harjoittelimme helpoilla seinillä, joilta tippuminen olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä.

Yksi päivä siis harjoiteltiin näitä edellä mentyjä juttuja ja käytiin kaikki ihan perusteista lähtien läpi. Tämä oli tosi hyvä juttu parista syystä: halusin, että kaikki käydään läpi ja ollaan yhteisellä kartalla siitä, mitä tehdään ja toisaalta varsinkin minun toimiessa muulla kuin omalla äidinkielellä halusin, että asiat käydään vielä englanniksi läpi siten, että pystyin kyselemään kaikki asiat yksitellen läpi.

Odottelemassa kavereita yläankkurilta alas

Näin vietettiin ensimmäisestä kalliokiipeilypäivästä useampi tunti ja itsevarmuutta alkoi tulla, kun pääsi helpoille seinille ja homma alkoi sujumaan mukavasti. Siirryttiin vaikeammille reiteille, joilla oikeasti pääsi haastamaan itseään. Voi vitsit, miten mahtavaa olikaan! Ja hauskaa. Koko ajan tarkoituksena oli, että pidetään ennen kaikkea hauskaa.

Tehtiin myös niin, että vaikeimmilla seinillä kaverini liidasi ylös ja kiipesin perässä yläköydellä ylös ja siivosin seinän jatkoista ja laskeuduin yläankkurilta alas. Tässä tuli myös mukavasti laskeutumiseen varmuutta lisää ja yläankkurilla toimiminen alkoi tuntua myös luontevalta.

kalliokiipeily

Helpoilla seinillä harjoittelemassa

Oli myös hyvä, että sain kiivetä haastavammat seinät yläköydellä, koska aika usein jouduin ottamaan taukoja keskellä seinää ja välillä oli niin haastavia seiniä, että tuntui etten millään pääse ylös. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa pisteet amerikkalaisesta asenteesta, sillä minua todella kannustettiin ja sanottiin, että nyt kiipeät ylös eikä me täältä lasketa sinua alas. Seinältä oli päästävä ylös ja äheltämisen aikaansaannoksena sitä tulikin päästyä seinän yläankkurille.

Huomasin, että kyllähän niitä vaikeimpiakin reittejä on mahdollista päästä ylös jos vain oikeasti yrittää eikä pelkää tippumista köyden varaan. Ainakin haasteita riitti, koska välillä tuli tiputtua köyden varaan useammankin kerran yhden seinän varrella. Sinänsä on positiivista, että en nähtävästi pelkää tippumista köyden varaan.

kalliokiipeily

Varmistamassa kaveria

Seuraavat päivät kiipeilimme koko päivän kallioilla ja kertaakaan emme kiivenneet samaa reittiä kahta kertaa. Coloradossa on ihan mahdottoman paljon kalliokiipeilypaikkoja ja uusia seiniä löytyy lähes, minne vain haluaa mennä kiipeilemään. Se on todella siistiä ja kaikille löytyy käytännössä helposta todella haastaviin reitteihin. Vahva suositus kaikille kalliokiipeilijöille!