Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

 

Jäätiköllä opittua

Palasin pari päivää sitten Seattlesta ja Mt. Rainierilta. Lupasin kirjoittaa tarkemmin siitä, millaisia taitoja opin reissullani ja millaisia uusia asioita tuli taas kerran opittua kantapään kautta.

Solmut

Ihanat, vaikeat ja haastavat solmut, mutta kuitenkin niin tärkeät jos haluat tehdä jotain kiipeilyyn liittyvää. Aloitettiin solmujen kertaaminen ja uusien opettelu jo ennen itse jäätikölle siirtymistä. Tämä oli hyvä idea, sillä päästiin heti toimiin jäätiköllä ja aikaa ei mennyt kuin solmujen kertaamiseen.

Ensimmäisenä kerrattiin tuplakasisolmu, jonka avulla liitytään köysistöön. Toisin kuin esimerkiksi seinäkiipeilyssä, vuorikiipeilyssä kasia ei sidota suoraan valjaisiin kiinni vaan solmu tehdään ja siihen jätetään ”luuppi”, joka sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen, joka on taas kiinni valjaissa.

Jos köysistössä on esimerkiksi neljä jäsentä, voi köysistön keskellä olevat jäsenet liittyä köyteen perhossolmulla. Perhossolmun tekemiseen eräs nainen antoi aivan mahtavat vinkit ja voisin näistä jossain kohtaa kirjoitella enemmän.

Tupla merimiessolmu taas sopii siihen, kun sidotaan turvanaru eli safety rope valjaisiin.

Solmuja kertaamassa

Köysistössä liikkuminen

Harjoittelimme köysistössä liikkumista ja jäätiköllä kommunikointia. Tärkeää on koko ajan pitää hyvä keskusteluyhteys köysistön muiden jäsenten kanssa ja kommunikoida maaston vaihteluista. Railoista ja muista tulevista maaston vaihteluista kerrotaan köysistössä aina sinun takana tulevalle henkilölle.

Harjoittelimme myös, miten pelastetaan kaveri railosta jos köysistössä on useampi henkilö.

Köysistössä liikkumista harjoiteltiin jäätiköllä

Kiinteässä köydessä kiipeäminen

Harjoittelimme kiinteässä köydessä kiipeämistä. Useilla vuorilla kuten esimerkiksi Everestillä kiivetään kiinteissä köysissä ylös. Tämä tarkoittaa sitä, että köydet ovat asetettu sinne useimmiten sherpojen toimesta ja kiipeilijät sitten käyttävät köysiä hyväksi kiipeilyssä.

Kiinteää köyttä kiivetään nousukahvan avulla, joka liikkuu köydessä ylöspäin ja mahdollistaa etenemisen ylöspäin sekä estää valumisen alaspäin. Nousukahva kiinnitetään valjaisiin slingin avulla ja se on hyvä pitää maksimissaan käden mittaisena.

Jääkiipeily

Pelastautuminen

Jos vuorilla putoaa, on hyvä osata self-arrest -tekniikka, jossa jäähakun avulla nopeasti pyritään pysäyttämään tippumisesta aiheutuva vauhti. Harjoittelimme tätä juoksemalla loivaan alamäkeen ja ottamalla vauhtia ihan kunnolla ja sitten oikeaa tekniikkaa käyttäen pyrimme pysäyttämään vauhdin. Tekniikka on hyvä osata, sillä tosipaikan tullen aikaa pelastautumiseen ei ole kovinkaan kauan.

Railopelastautumista harjoittelimme myös ja sitä, miten pelastaa kaveri railosta. Tätä varten rakentelimme Z-taljan ja nostimme ensin painavaa kassia ja sen jälkeen toisiamme railosta. Tämä railopelastautuminen on myös sellainen asia, jota minun todella täytyy kerrata, sillä se on haastava ja vaatii oikeasti asian syvällistä ymmärtämistä.

Menossa seuraavalle rastille opettelemaan uusia taitoja

Lumivyöryt ja lumiluola

Kurssilla opeteltiin myös lumivyöryjen anatomiaa ja sitä, mistä tunnistaa vyöryvaaran. Tämä on myös aihe, johon minun täytyy vielä tutustua syvällisemmin lisää. Aihe on todella kiinnostava, mutta samaan aikaan monimutkainen ja haastava. Vyöryjen syntymisessä on tärkeä ymmärtää se, että millainen lumikerrostuma on ja milloin on suurin vaara vyöryn syntymiseen.

Kaivoimme myös ison lumiluolan, jossa oli mahdollista nukkua. Lumiluolan rakentamisessa on oleellista se, että sen rakentaa ensinnäkin tarpeeksi isoksi. Aukko luolaan ei saisi olla liian iso ja oviaukon kohdalle kaivetaan hiukan syvempi kuoppa, jotta kylmä ilma jää kuoppaan ja nukkumispaikka jätetään hiukan korkeammalle, jotta lämmin ilma nousee nukkuessa lumiluolan ”yläkerrokseen”.

Rakentamassa lumiluolaa

Opin aivan valtavasti siihen nähden, että olin reissussa kymmenen päivää. Osa taidoista oli kertausta aiemmilta jääkiipeilykursseilta, osa oli täysin uutta ja esimerkiksi juuri tuo lumiluolan rakentaminen ja sisällä nukkuminen oli aivan uusi kokemus.

PS. Opin, että passi kannattaa aina pakata vesitiiviiseen pakkaukseen. Kosteutta oli teltassamme sen verran, että passi oli aivan läpimärkä ja viimeisen päivän vesisade kasteli sen entisestään. Hetken jo luulin, etten pääse maasta pois repaleisen passini kanssa.

Seattle ja Mt. Rainier

Moikka moi pitkästä aikaan! Ja terveisiä Mt. Rainierilta!

Saavuin tänään aamupäivällä Seattlen jäätikkökurssilta ja nyt on pientä aikaeroväsymystä havaittavissa. Tosiaan aikaeroa on huimat kymmenen tuntia ja keskellä päivää tuntuu, että olisi keskiyö. Tästä se aikaero taas kuitenkin alkaa taittumaan oikeaksi.

Seattle

Matkani alkoi siten, että saavuin Seattleen juuri ennen uuden vuoden vaihtumista. Olin matkustanut lähes 20 tuntia ja painuin suoraan hotellin sänkyyn ja nukkumaan. Seuraavana aamuna tarkoitukseni oli siirtyä Olympia-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 80 kilometriä Seattlesta etelään.

Ehdin viettää Seattlessa kaksi päivää matkan loppupuolella. Kiertelin uuden kaverini kanssa keskustassa, kävimme pohjoisessa katsomassa aivan upeaa maisemaa korkealta sillalta ja söimme ehkä elämäni parasta pizzaa viimeisenä iltana. Seattlessa on paljon tosi kivoja puistoja, joissa voi vierailla ja ajan saa kulumaan helposti kaupunkia kiertelemällä.

Olin yötä ensin jäätikkökurssilla olleiden paikallisten kavereiden vanhempien luona ja sitten pari viimeistä yötä hotellissa aivan Space Needle -nimisen tornin vieressä.

Space Needle

Olympia

Toisena päivänä siirryin bussilla Seattlesta Olympiaan. Matka kesti noin 1.5 tuntia ja taittui nopeasti ihastellessa upeita vuorimaisemia.

Olympiassa majoituin jäätikkökurssin pitäjän kotona ja siellä oli lähes kaikki muutkin kurssille osallistuneet ihmiset. Olympia on pieni 65 000 ihmisen kylä ja siellä isoimmat nähtävyydet ovat meren rannalla kävely ja kaupungintalo. Olympia on myös Washingtonin osavaltion pääkaupunki.

Olympia

Kurssilla oli 20 osallistujaa. Suurin osa osallistujista oli ympäri Yhdysvaltoja: muun muassa Texasista, Denveristä, New Yorkista ja Philadelphiasta. Minä tulin Suomesta ja yksi mies oli tullut Singaporesta.

Olympiassa kävimme vielä kaupassa ja hankkimassa viimeisiä kiipeilyvarusteita jäätikköä varten. Tutustuin myös amerikkalaiseen aamiaiseen, sillä söimme kurssilaisten kanssa pari erilaista aamiaista ensimmäisen päivän aikana.

Minulta kyseltiin paljon, miten olin saanut tietää tästä kurssista ja miksi saavuin. Ihmisiä tuntui kiinnostavan paljon, miksi suomalainen nainen tulee maailman toiselta puolelta juuri Olympiaan. Varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa ylipäätään.

Mt. Rainier

Seuraavana päivänä siirryimme sitten kohti Mt. Rainierin kansallispuistoa. Päivän aikana oli tarkoitus myös siirtyä ensimmäiselle leiripaikalle. Tarkistimme vielä kerran kaikki varusteet ja teltat ja jaoimme telttakaverit. Jaoin teltan texasilaisen Tylerin kanssa, joka oli oikea elämäntapaseikkailija. Hän viettää vuodesta puolet kiipeillen ympäri Jenkkejä ja asuen autossaan ja toisen puolen hän työskentelee palomiehenä. Tyler opetti myös minulla paljon uusia taitoja, kuten uusia solmuja. Parempaa telttakaveria ei olisi oikeastaan voinut edes toivoa.

Teltassa ensimmäisellä leiripaikalla

Liikuimme kohti leirejä aina lumikengät jalassa. Uskokaa tai älkää, tämä oli myös minulle ensimmäinen kerta lumikengät jalassa. Kannoimme kaikki normaalisti omat tavarat ja rinkkani painoi lähtövaiheessa noin 20 kiloa. Kävely oli kuitenkin mukavaa ja etenimme aina melko rauhallista vauhtia eteenpäin. Tämän kokemuksen jälkeen minun tekee mieli päästä myös kävelemään lisää lumikenkien kanssa ja toivottavasti siihen tulee tilaisuus vielä tänä talvena uudestaan.

Lähtövalmiina kohti leiriä

Ensimmäinen päivämme oli aivan upea, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aurinko lämmitti kasvoja. Pärjäsin ohuella paidalla, kun kävelimme kohti ensimmäistä leiriä.

Silmien edessä alkoi näkymään vuoria joka puolella. Korkein ja mahtavin eli Mt. Rainier oli kuitenkin koko ajan edessä päin. Levottomuus hävisi heti, kun päästiin kävelemään lumelle ja pitkä matkustaminen tuntui olleen vaivan arvoista tässä kohtaa.

Mt. Rainier

Maisemat olivat siis tälläkin kertaa aivan huikeat ja oli ihana nauttia kunnon talvimaisemasta ja talvisesta säästä. Auringon laskettua lämpötila alkoi painumaan nollan alapuolelle ja teltassa oli mukava loikoilla makuupussin sisällä ja sulattaa lumesta kuumaa vettä juotavaksi.

Auringonlasku ensimmäiseltä päivältä

Seuraavissa postauksissa käyn sitten läpi hiukan kurssin tarkempaa sisältöä ja sitä, mitä oikein opin kurssilla ja mitä haluaisin vielä oppia lisää. Pysykää siis kuulolla!

Vuosi 2017 – koko vuosi kertauksena

Vuosi 2017 on loppumaisillaan. Millainen tämä vuosi oli? Täynnä vaikeita hetkiä, epäonnistumisia ja vastapainona todella upeita onnistumisia. Paljon muistoja mummonpäiville.

Mitä kaikkea vuoden aikana ehti tapahtua?

Tammikuu

Tammikuu aloitettiin crossfitin klassikkotreenillä Murphillä. Tuolloin yläkropan voimatasot olivat ihan huikeat ja pystyin helposti punnertamaan esimerkiksi tuon 200 kertaa. Tammikuu oli muutenkin hyvin treenipainotteinen ja kehityin joka päivä paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Tykkäsin ihan todella paljon tavoitteellisesta ohjelmoinnista ja treenaamisesta.

Muscle up -treenit

Helmikuu

Helmikuussa olikin sitten kovassa käynnissä seuraavan vuorimatkan suunnittelu. Tässä kohtaa en vielä ollut paljastanut, että lähtisin Baruntselle kiipeilemään, vaan projektin suunnittelu oli melko salaista puuhastelua. Siitä oli kuitenkin kyse ja rakenneltiin erilaisia taulukkoja siitä, mitä kaikkea varusteita tarvitsisi vielä hankkia ja mikä retkikunta valittaisiin.

Helmikuussa tein myös elämäni ensimmäisen muscle upin. Tämä oli oikeasti tosi hieno hetki sen takia, että olimme tavoitelleet tuota liikettä yli puoli vuotta ja takana oli kova työ tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka myöhemmin tämä tavoite alkoikin tuntua ihan turhalta ja väärältä, tuntui onnistuminen tuossa kohtaa todella hienolta.

Matkan suunnittelua

Maaliskuu

Maaliskuu oli alkukuukaudesta urheilujuhlaa, sillä voitin sisäsoudun sm-kisoissa kaksi kultamitalia ja tein yhden Suomen ennätyksen. Nämä voitot tuntuivat tosi hyviltä sen vuoksi, että myös soudun eteen oltiin tehty kovasti töitä ja tuntui, että palkinnot oli ansaittu kovalla puurtamisella.

Yksi iso asia maaliskuussa oli myös valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi. Elämä oli myös muuttunut, sillä nyt edessä olisi ”aikuisen elämää”. Eli ei enää painetta koulutehtävistä tai toisaalta myöskään opiskelijan vapautta.

Vaikka maaliskuussa oli onnistumisia urheilupuolella, niin tämän vuoden pahin ja edelleen kylmät väreet nostattava tapahtuma oli olkaluun katkeaminen muscle upissa. Tämä tapaturma muutti monta asiaa, joista en sillä hetkellä osannut edes arvata. Tässä kohtaa elin vielä toivossa, että lähden kiipeilemään Baruntselle ja käden ennuste toipumisesta oli todella hyvä.

Sisäsoudun sm-kilpailut

Huhtikuu

Käden toipuminen lähti hyvin käyntiin ja varasin lennot. Suunnitelmat lähteä Nepaliin kiipeilemään 7000 metrin vuorta Baruntsea olivat kovassa käynnissä.

Koko ajan taustalla oli kuitenkin ihan valtava paha olo siitä, mitä kädelle tapahtui. Vielä tänäkään päivänä en ihan täysin pysty käsittämään, että miten pystyin tuottamaan sellaista voimaa, joka katkaisee käden suurimman luun. Tai miksi oikein tein niin, miksi minun täytyi vääntää niin kauan tai miksi en vain luovuttanut.

Treenaamista mitella kädessä

Toukokuu

Toukokuu oli kyllä tämän vuoden ehdottomasti raskain kuukausi. Juuri kun olin oppinut elämään käsi mitellassa ja olin alkanut elätellä toiveita hyvästä parantumisesta, pamahti polvesta kierukka mäsäksi. Taas oltiin leikkauspöydällä ja siellä oltiinkin itku silmässä. Tuntui, että koko tulevaisuus kaikin puolin oli vedetty juuri vessanpöntöstä alas. Istuin pyörätuolissa, koska kädellä ei vielä saanut nojata kyynärsauvaan ja jalalla ei saanut astua.

Käsi alkoi kuitenkin luutumaan hyvin ja pääsin pitkästä aikaa vähän liikkumaan. Nämä olivat toukokuun ehdottomasti suurimmat saavutukset.

Oikea polvi lukossa ennen leikkausta

Kesäkuu

Kesäkuussa Suomen kesä tarjoaa valoa ja onneksi loukkaantumisista parantuminen sattui tähän aikaan vuodesta. Kesäkuussa käsi todettiin luutuneeksi ja pääsin kokeilemaan olympiasoutua. Vihdoin taas niitä kutkuttavia onnistumisen kokemuksia ja minusta alkoi tuntumaan, että oikeasti mä selviän näistäkin jutuista.

Olympiasoutua

Heinäkuu

Heinäkuussa oli aikaa miettiä, mitkä tekijät olivat omassa toiminnassa aiheuttaneet kevään tapahtumia. Mukana on ollut paljon paljon huonoa tuuria, mutta myös omassa toiminnassani on ollut monta hyvin kieroutunutta käyttäytymismallia. Olin alkanut tunnistamaan, mitkä ovat tekijät, joista kellojen pitäisi alkaa soimaan.

Heinäkuussa myös toipuminen sekä polvi- että käsileikkauksesta alkoi etenemään niin hyvin, että minusta jopa tuntui jonkun asian olevan vialla.

Heinäkuun treenit menivät hyvin

Elokuu

Elokuussa oli isojen päätösten aika, sillä minun oli tehtävä viimeinen päätös siitä lähdenkö tänä vuonna Baruntselle vai en. Päätin, että siirrän reissua vuodella eteenpäin.

Elokuussa asetin myös seuraavat urheilulliset tavoitteet. Samalla tein päätöksen, että lähden Kilimanjarolle kiipeilemään Baruntsen sijasta.

Elokuu oli myös siitä ihanaa aikaa, että silloin tuli vihdoin ja viimein retkeiltyä kunnolla rinkan kanssa ja oltua ulkona soutamassa todella upeina kesäiltoina.

Retkeilyä

Syyskuu

Syyskuussa treenit olivatkin kohdistettua Kilimanjarolle valmistautumiseen. Tämän lisäksi soudin aika paljon ja tein myös sisäsoudussa laktaattitestin.

Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan vielä pelko uusista loukkaantumisista ja kirjoittelin peloistani syyskuussa.

Valmistautumista Kilimanjarolle

Lokakuu

Vuoden yksi suurimpia kohokohtia oli tietenkin Kilimanjaron reissu. Kuten varmaan tuosta alkuvuodesta huomasitte, oli sen verran paljon erilaisia vastoinkäymisiä käyty läpi, että tuntui erityisen ansaitulta seisoa Afrikan korkeimman vuoren huipulla.

Sain myös hyviä uutisia ortopediltani ja viimein polven kuntoutuminen oli siinä pisteessä, että seuraavia kontrollikäyntejä ei enää tarvittaisiin.

Varusteita reissuun

Marraskuu

Marraskuun pyhitin reissukertomuksille Kilimanjarolta ja Leviltä. Molemmat reissut olivat upeita ja hinku molempiin paikkoihin takaisin on kova.

Minua vaivaa kova matkakuume. Koko alkuvuoden reissujen peruuntuessa, olen potenut jopa luuserioloa siitä, että voinko edes kutsua itseäni vuorikiipeilijäksi kun en käy missään. Onneksi loukkaantumisista kuntoutuminen on sujunut todella hyvin ja Kilimanjarolla kaikki meni enemmän kuin nappiin.

Onnistumisista rohkaistuneena päätin hakea Seattlessa järjestettävään jäätikkökurssille. Tänään lähden tähän reissuun jännittyneenä ja erittäin odottavaisin fiiliksin.

Melkein Kilimanjaron huipulla

 

Joulukuu

Joulukuun isoin projekti oli joulukalenteri. Onnistunut projekti olikin, sillä lukijamäärät nousivat joulukuussa todella mukavasti ja kiinnostusta esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tuntui olevan hyvinkin paljon.

Joulukuussa innostuin taas moneen vuoteen hiihtoladulle ja hurahdin lajiin tietysti täysillä alusta alkaen. Hankin uudet sukset ja varasin hiihtoloman Leville maaliskuulle.

Vuoden viimeinen kuukausi oli myös useamman mieluisen yhteistyön aikaa. Sain käyttööni ihanan villapaidan ja kiipeilyvarusteita tulevaa Seattlen reissua varten.

Hiihtämässä

Vuosi oli kyllä vaihderikas! Huh! Näin viimeisenä päivänä näiden asioiden läpikäynti saa jopa minut itseni hengästymään. On ollut tapahtumaa: hyvää ja huonoa. Vaaka on pysynyt aika hyvin tasapainossa. Jos jotain olisin jättänyt pois, niin loukkaantumiset ja sen vuoksi ensi vuoden lupaukseni on tehdä kaikkeni sen eteen, että pysyn terveenä ja pääsen kiipeilemään.

Retkieväitä

Tulevalla jäätikkökurssilla kannetaan omat tavarat ja kokataan ruuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että kurssilla syödään sellaista ruokaa, mitä sinne itse kannetaan.

Ruoka puhututtaa aina. Kaikkien meidän täytyy syödä ja usein minulta on kysytty, että mitkä ovat luottoevääsi vuorilla. Tähän on helppo vastata, sillä on muutama asia, mistä en vuorilla luopuisi. Eväät ovat yksi tärkeä elementti, joiden avulla porskutetaan pitkiä päiviä eteenpäin.

Mukaan lähteviä ruokia

Aamiainen

Aamiaiseksi mukaan lähtee pikapuuroa. Elovenaa ja sellaista puuroa, joka on helppo valmistaa ilman keittämistä. Otin tällä kertaa mukaan uutuusmakua valkosuklaa-vadelma ja sitten ihan perinteistä omena-kaneli makua.

Puuron sekaan tulee heitettyä kuivahedelmiä, sillä ne tekee puurosta entistä parempaa leirioloissa. Suomessa retkeillessä tulee usein poimittua marjoja ja lisättyä niitä myös puuron sekaan. Jäätiköllä ei taida kuitenkaan marjoja olla, joten puuron höysteenä on kuivahedelmät. Ajattelin ostaa vielä perille saapuessani kaupasta maapähkinävoita, jota on kiva lisätä puuron sekaan.

Kahvia en juo vuorilla. Tähän on oikeastaan pari syytä. En pidä pikakahvista, sillä juon kahvini maidon kera ja jotenkin maitojauheella lantrattu pikakahvi ei vain maistu hyvältä. Toiseksi olen usein jättänyt kahvin pois siitä syystä, että vuorilla on helpompaa olla, kun ei ole pakko saada sitä aamun pakollista kahvikuppia. Aina kahvin keittäminen ei nimittäin ole vain mahdollista.

Lounas ja päivällinen

Lounaaksi ja päivälliseksi olen varannut erilaisia pussiruokia. Retkiruoka valmiiksi annosteltuna on melko kallista, mutta en ehtinyt miettimään tähän kohtaan esimerkiksi ruuan kuivaamista, joka alentaa kummasti retkiruoan hintaa. Maksoin siis mieelusti tällä kertaa helppoudesta ja siitä, että minulla on monipuolisesti erilaisia makuja mukana.

Tikka masala, pasta bolognese, lapkaus ja meksikolaista riisimuhennosta. Näitä eri makuja tulee sitten maisteltua jäätiköllä. Voisin jälkeen päin kertoa, mikä noista pusseista mielestäni toimi parhaiten. Otin mukaan hieman uusia makuja, joita voi testata valmiiksi seuraavia reissuja varten.

Tämän lisäksi on kuivalihaa pussissa, jonka avulla ruokaan voi lisätä vähän makua ja proteiinia. En kauheasti tykkää kuivalihasta sellaisenaan, mutta tuollaisen valmiin pussin seassa kuivalihakin menee alas ihan mukisematta.

Retkiruokaa

Snacksit

Reissun kuin reissun ehdottomasti tärkeimmät herkut löytyy snacksiosastolta. Reissuihin saa hyvällä omalla tunnolla ottaa mukaan erilaisia herkkuja, jotka varmasti maistuvat pitkänkin päivän aikana ja jälkeen. Erityisesti vuorille kannattaa varata sellaista karkkia, herkkua ja naposteltavaa, joka maistuu ihan missä tilanteessa tahansa.

Minun lemppareita on karkit: salmiakkia, kovia imeskeltäviä salmiakkeja, merkkareita ja mahdollisesti myös irtokarkkeja. Karkkien lisäksi mukaan lähtee usein myös Snickersejä. Ne maistuu ihan taivaalliselta ulkona.

Tällä kertaa otan mukaan myös muutaman energiageelin. Olen viime aikoina käyttänyt geelejä pitkillä polkujuoksulenkeillä ja kauheasta mauasta huolimatta, niistä saa nopeasti hyvää energiaa pienellä vaivalla. Makuina geeleistä lähtee mukaan lime ja marjasekoitus.

Näiden lisäksi mukana on energia- ja proteiinipatukoita muutamassa eri maussa. Nämä ovat hyviä siinä kohtaa, kun tuntuu että energia alkaa loppumaan esimerkiksi ennen ruuan laittamista tai välipalana ruokien välissä.

Tämänkaltaisia eväitä olisi siis tarkoitus syödä ensi viikolla. Onko teillä jotain erityisiä herkkuja, joita tykkäätte nauttia reissuilla? Ilmiantakaa herkkuja tai hyväksi todettuja ruokia!

Kiipeilyvarustelista jääkiipeilykurssille

*Yhteistyössä Addnaturen kanssa

Sain joulukalenterista paljon toiveita, joissa pyydettiin kirjoituksia laajemmin siitä, millaisia kiipeilyvarusteita tarvitaan vuorille. Nyt pakkaan sunnuntaina alkavaa Seattlen matkaa varten ja olen joutunut penkomaan kamoja läpi. Samalla tämä hetki tuntuu hyvältä hetkeltä myös kirjoitella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan mukaan.

Nyt puhutaan siis kiipeilyvarusteista ja näiden lisäksihän matkaan lähtee hurjan paljon kaikkea muutakin. Makuupussi, retkikeitin, makuualusta ja kaikki vaatteet ovat sitten oma lukunsa ja näissä käytän pohjana hyväksi luotua varustelistaa vuorimatkoja varten. Vaatteiden pakkaaminen alkaa olla jo aika rutiinia ja tiedossa on ne vaatteet, joita tarvitsen ja jotka ovat todettu hyviksi juuri näissä olosuhteissa.

Millaisilla varusteita tarvitseen itse kiipeilyä varten?

Kiipeilyvarusteita

Kiipeilykengät

Kaikki lähtee kengistä. Aina ja tulevaisuudessakin. Kengät ovat vaeltajan ja kiipeilijän tärkein varuste ja todennäköisesti myös yksi vaikeimmista hankinnoista. Kengät tulisi sopia juuri siihen paikkaan, johon olet menossa.

Täytyy miettiä, ovatko kengät tarpeeksi lämpimät, kestävätkö ne vettä, sopivatko jääraudat kenkään, pystyykö niitä käyttämään tulevaisuudessa, sopivatko ne reissulla kaikkeen toimintaan vai tarvitsetko rinnalle toiset kengät ja ovatko kengät mukavat jalassa. Tässä nyt vain muutama asia mainitakseni, kun mietit kenkien valintaa.

Kuten jo hetki sitten kirjoittelin, matkaani Seattleen lähtee Meindl-merkkiset kiipeilykengät.

Jääraudat

Jäätiköllä liikuttaessa jääraudat ovat välttämätön varuste. Minulla on käytössäni Black Dimandon Sabretooth Pro -jääraudat, jotka ovat vuoristoon sopivat automaattiraudat. Ne ovat myös suhteellisen kevyet ja sen vuoksi mukavat kantaa rinkassa mukana. Paino on tärkeä kriteeri, sillä kannettaessa omia tavaroita todennäköisesti meistä kaikki haluaa kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä painoa mukanaan.

Kiipeilykypärä

Jäätiköllä, jääkiipeillessä ja vuoristossa käytetään paljon kiipeilykypärää, jos vaarana on, että voit lyödä pääsi tai pään yläpuolelta on vaarana tulla ylimääräistä kamaa eli jäälohkareita tai kiviä alas. Kypärä on tärkeä turvallisuusväline ja suosittelen kaikkia ostamaan kunnollisen kypärän.

Edellinen kypäräni otti isoa osumaa Aconcagua-reissulla ja sen jälkeen päätin suorilta, että ostan uuden kypärän. Lommoja ottanut kypärä ei todennäköisesti suojaa päätä enää enkä toisaalta haluaisi myöskään yrittää, miten huonoksi kypärä on mennyt.

Valitsin uudeksi kypäräksi Addnaturen verkkokaupasta Black Dimandon Half Dome -kypärän. Valitsin kypärän sen vuoksi, että siitä pienin koko sopi parhaiten päähän ja toisaalta kypärä on todella kevyt ja sen vuoksi myös kevyt kantaa.

Jäähakku

Kun puhutaan kiipeilystä, tarvitaan yleensä mukaan myös jäähakku. Hakun avulla isketään hakku jäähän ja edetään ylöspäin. Hakkuja on hyvin paljon erilaisia ja niitä on sekä jääkiipeilyyn että vaellukseen tarkoitettuja versioita.

Kun puhutaan vuorikiipeilystä, liikutaan aika usein kiinteässä köydessä, joka tarkoittaa sitä, että köysi on vuorella valmiina, yleensä retkikunnan toimesta asennettuna. Erikseen on sitten ne kiipeilyt, jossa köyttä kannetaan mukana itse ja jäähän ruuvataan esimerkiksi jääruuvien avulla kiipeilyvälineet.

Varusteita tutkimassa

Valitsin itselleni vaellushakun, koska se sopii isompian retkikuntien tyyliin. Hakulla voi toki myös jääkiipeillä, mutta puhtaasti jääkiipeilyä varten hankkisin kevyemmän jääkiipeilyhakun. Hakkuni on Black Dimandon Raven 55 cm. Valitsin lyhyimmän hakun sen vuoksi, että olen itsekin 168 cm pitkä ja lyhyin hakku sopii omaan pituuteeni aivan hyvin. Lyhyempi hakku on myös hiukan kevyempi kantaa sekä iskeä kiipeiltäessä jäähän.

Valjaat

Valjaat ovat yksi hyvin tärkeä varuste, mitä tarvitaan kiipeilyssä. Ilman valjaita ei oikeastaan ole edes mahdollista kiinnittyä köyteen turvallisesti.

Valjaita on markkinoilla hyvinkin paljon ja minulla on jo useamman vuoden vanhat Arcteryxin valjaat. Ne ovat olleet hyvin toimivat kaikissa tilanteissa eli pääasiassa vuorilla, joissa olen niitä tarvinnut.

Tärkeintä valjaiden valinnassa on se, että ne sopivat siihen käyttötarkoitukseen, mihin niitä etsin ja ne ovat mukavat päällä. Ainakin nämä kyseiset valjaat ovat ihan super mukavat päälle ja ne jalassa on mukava viilettää pitkin jäätiköitä.

Kilkkeet

Nuo edellä esitellyt tavarat ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta nehän eivät vielä yksistään riitä. Näiden lisäksi tarvitaan yllättävänkin paljon erilaisia “kilkkeitä” mukaan eli nousukahvaa, laskeutumiskasi, sulkurenkaita useampi kappale, slingiä ja niin edelleen.

Kilkkeet mahdollistavat kiinnittymisen köyteen, kiinnittymisen varmistusköyteen ja laskeutumisen turvallisesti. Eli näiden olemassaolo on käytännössä myös pakollista.

Jännitys alkaa hiipimään ja pian olenkin jo lentokoneessa kohti Seattlea.

 

Jääkiipeilykenkäpähkinä

Tosiaan Seattlen jäätikkökurssi lähenee hurjaa vauhtia ja lähtöön on nyt kolme viikkoa. Kuten aina, niin myös tälle reissulle tuli muutama uusi tavara hankittavaksi. Suurin pähkinä ja valinta olisi jääkiipeilyyn sopivat kengät.

Minullahan on Milletin Summit GTX -ylävuoristokengät, joilla todennäköisesti kiipeän myös Everestille. Nämä kengät sopivat korkeisiin olosuhteisiin ja ne ovat oikeasti ylävuoristokengät. Niillä ketterä liikkuminen ja kivillä kirmaaminen on käytännössä aika hankalaa. Pohja on jäykkä ja kengän pääasiallinen tehtävä on pitää varpaat lämpimänä ja mahdollistaa jäärautojen kiinnitys.

Millet Summit GTX -ylävuoristokengät

Nyt kun en ole lähdössä ihan niin korkealle enkä kylmään, tuntuu että Milletit on aivan liian järeät kengät tuolle jäätikkökurssille. Tämä ongelma puolestaan johti seuraavaan ja pian olisinkin jääkiipeilykenkäpähkinä edessäni.

Tarvitsen siis kengät, joilla voi liikkua näppärästi jäätiköllä. Kylmää on, mutta ei -30 astetta vaan suunnilleen -10 astetta. Kenkiin pitäisi sopia automaattijäärauta ja niiden tulisi olla jopa vähän siedettävät kulkea. Suurin ongelma on varmaankin tuo viimeinen kriteeri mukava kulkea, sillä tuntuu että lähes kenkä kuin kenkä, niin aina ne hiertää johonkin.

Ainiin ja sanomattakin selvää taitaa olla se, että kengissä pitäisi myös olla Gore-Tex -kalvo. Todennäköisesti jäätiköllä liikkuminen on jossain kohtaa märkää ja kengän tulisi tietysti niissä tilanteissa kestää hyvin vettä.

Näillä kriteereillä ja ajatuksilla lähdin sitten haarukoimaan eri vaihtoehtoja. Voi vitsit, on muuten vaikeaa löytää sopivia kenkiä. Hinta ei ollut tässä kohtaa ykköskriteeri, mutta toki myös järkevä hintalaatusuhde kiinnostaa ja ihan järkyttäviä hintoja en ole ollut kengistä valmis maksamaan.

Lainatut kengät Nepalissa

Nyt olen muutamia kenkiä kokeillut ja edelleen valinta on tekemättä. Kohta minun olisi hyvä tehdä päätös, sillä kengillä ehtisi vielä kävelemään ennen reissua maastossa.

Jos sinä siellä ruudun toisella puolella tiedät paljon hyvistä jääkiipeilykengistä, pyydän nöyrästi apuasi. Kerro mielipiteesti ja kokemuksesi. Löytyykö kaapistasi yllä olevan kuvauksen mukaisia kenkiä? Ilmianna ne! Ostan itse ja sinä saat mainetta sekä kunniaa maailman parhaimpana jääkiipeilykenkien suosittelijana.

 

Mistä aloitan, kun haluan tuloksia?

Olen törmännyt viime aikoina ongelmaan, että mistä aloittaa kun haluan aikaiseksi tuloksia? Tämä on oikeastaan liittynyt vahvasti siihen, että miten aion nyt treenata, jotta olen vahvempi kiipeilijä sekä henkisesti että fyysisesti.

Ohjelmointi

Olen harjoitellut viimeisen parin vuoden aikana aika tiukassakin ohjelmoinnissa ja nauttinut siitä kovasti. Olen ollut todella iloinen ja motivoitunut siitä, että minulla on ollut valmentaja, jolle raportoin omia tekemisiäni.

No keväällä sattui ja tapahtui, ohjelmointi meni tauolle ja oli syvällisen pohdinnan aika: mitä oikein haluan tehdä ja mitkä ovat tavoitteeni. Näitä asioita on muuten tullut pohdittua todella paljon ja useaan otteeseen.

Pk-lenkillä Sipoonkorvessa

Sitten syksyllä aloitettiin yhteistyö fysioterapeuttini Aleksin kanssa ja Aleksi teki minulle ohjelmointia syksyllä. Meillä oli selkeät tavoitteet ja ne täyttyivät. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin onnistunut Kilimanjaron huiputus.

Tulin reissusta kotiin ja palauttelin ensimmäisen viikon ennen kuin palasin treenien pariin. Nyt muutama viikko myöhemmin tapasin Aleksin ja käytiin hieman läpi tulevan vuoden suunnitelmia.

Tavoitteet

Ensimmäinen askel tuloksien saavuttamisessa on mielestäni selkeiden tavoitteiden asettaminen. Missä haluan olla seuraavaksi, mihin haluan päästä, millaisen ajan tai matkan haluan kilpailussa mennä ja niin edelleen.

Polkujuoksua

Sen jälkeen ruvetaan sitten miettimään, että miten päästään tavoitteisiin. Eli puhutaan juurikin siitä aloittamisesta. Polkuja tavoitteiden saavuttamiseen on varmasti paljon erilaisia, enkä väitä että omani olisi oikea, vaan tällä tavoin toivottavasti omat tavoitteeni täyttyvät.

Hanki apua

Olen todennut, että tarvitsen apua tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä käytännössä tarkoittaa valmentajaa, joka piiskaa sopivalla hetkellä ja pistää jarrua, kun hommat alkavat etenemään epäsuotuisaan suuntaan. Toki oman järjen ja kropan tuntemus on korostunut entisestään ja niiden merkitystä ei pidä yhtään vähätellä.

Sipoonkorpi

Oleellista on löytää itselle sopiva valmennus/ohjelmointi ja yhteinen sävel siitä, mitkä tavoitteet ovat. Tämä on oikeasti todella tärkeää, sillä ilman yhteisymmärrystä hommat saattavat mennä hyvinkin nopeasti pieleen.

Tällä hetkellä myös koen, että isojen vammojen jälkeen, en vielä ole valmis mihinkään valmiiseen ohjelmointiin. Voisin ostaa vaikka heti netistä treeniohjelmat, mutta todellisuudessa vammat täytyy vielä ottaa huomioon omalla tavallaan ja valmis ohjelmointi ei välttämättä näitä ota huomioon. Tämän vuoksi koen, että räätälöity ohjelmointi on minulle tässä kohtaa parempi.

Seuraavat suunnitelmat

Tänään siis tavattiin Aleksin kanssa ja hiukan suunniteltiin tulevaa vuotta. Baruntsen reissu on seuraava isompi tavoite ja sitä ennen on Seattlen jäätikkökurssi. Isossa kuvassa aloitamme kuitenkin valmistautumisen Baruntsea varten.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? No, pidetään voimatreeniä viikko-ohjelmassa noin kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi paljon peruskestävyystreeniä. Juoksua, pyöräilyä, uintia, polkujuoksua, mäkitreenejä, soutua ja oikeastaan kaikkea mahdollista sporttailua, missä syke pysyy järkevissä raameissa eli pk-alueella.

Pk-lenkillä

Eli tiedossa on paljon pitkiä treenejä ja helmikuun loppuun asti on isompi kokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa minun peruskestävyysaluetta paljon paremmaksi kuin mitä se tällä hetkellä on.

Mitä aloittaa?

Ensimmäisenä mietin aina tavoitteen ja siitä alkaa suunnittelu, miten tähän tavoitteeseen päästään. Sitten hankin apua jos sellaista tarvitsen tulosten saamiseksi ja siitä hommat sitten alkavat. Tämän jälkeen tarvitaan vain kovaa työtä ja päättäväisyyttä, jotta tavoitteet täyttyvät. Kuulostaa todella helpolta, mutta tavoitteiden ollessa selvää, se myös on helppoa.

 

Seuraava matkakohteeni

Tiedättekö sen tunteen, kun saavut lomalta ja mieli tekee jo seuraavalle? Ainakin itse kärsin todella pahasti tästä tunteesta. Kyse on siis melkein mistä tahansa reissusta. Jopa reissu Nuuksioon tai kotikotiin Lahteen aiheuttaa näitä tunteita.

Kilimanjarolta palatessani seuraava reissu oli jo tiedossa. Suunnattiin Lappiin ulkoilemaan ja urheilemaan. Lapista saavuttaessa varmaa oli, että ennen ensi syksyn Baruntsen reissua täytyy päästä vähän seikkailemaan ja ennen kaikkea harjoittelemaan taitoja, jotka vaativat vielä huomiota.

Seuraava matkakohde suunnitteilla

Muutaman mutkan, parin illan Googlettelun ja reissun janoisena hommat alkoivat selkeentymään.

Seuraava matkakohteeni

Vaatimukseni seuraavalle matkakohteelleni olivat sellaiset, että kohteessa on päästävä harjoittelemaan vuorilla tarvittavia taitoja. Tarkoitus olisi, että pystyisin treenaamaan sekä fyysistä puolta, mutta ennen kaikkea teknisiä taitoja.

Etsin siis jäätikkökurssia, jossa pääsisi harjoittelemaan jäätiköllä liikkumista ja jääkiipeilytaitoja. Tällä hetkellä nämä taidot vaativat vielä eniten keskittymistä ja siksi niitä täytyy myös harjoitella.

Löysin useammankin hyvän vaihtoehdon ja päädyin hakemaan jäätikkökurssilla Seattleen Yhdysvaltoihin. Ja pääsin kurssille mukaan. Kurssi järjestettäisiin Olympia-nimisessä kansallispuistossa ja kurssin aikana liikuttaisiin laajalti puistossa. Pääpaino on kuitenkin taitojen opettelu eikä huiputtaminen. Mitään erityistä huippua ei tällä kertaa ole siis tiedossa, vaan kurssilla opetellaan nimenomaan teknisiä juttuja.

Seuraava matkakohde: Seattle Yhdysvallat

Kurssi järjestetään tammikuun ensimmäisellä viikolla ja kurssilla harjoitellaan jäätikkötaitoja, jääkiipeillään ja yövytään talvimaisemissa. Kurssi on siitä mielenkiintoinen haaste, että kurssilla kannetaan kaikki tavarat itse. Eli pääsen myös kantamaan taas kunnon rinkkaa.

Hain kurssille ihan hetken mielijohteesta, reissuhimoissani ja tietysti ehdin ennen hyväksymistä miettiä, että onko mitään järkeä lentää Jenkkien melkein kaukaisimpaan nurkkaan yhden viikon kurssin takia. Toisaalta yksin reissuun lähteminen houkuttelee ja erityisesti odotan innolla kaikkia taitoja, jotka kurssilla tullaan kertaamaan ja opettelemaan.

Kustannuspuoli järjestyi mukavasti, sillä kurssi ei itsessään maksa mitään, vaan se on osallistujille ilmainen. Lennot ja ruuat tietenkin maksavat, mutta näiden järjesteleminen vielä nopeammalla aikataululla onnistuu. Eipähän tarvitse murehtia, mihin rahojaan säästää, kun on selkeä säästökohde tiedossa.