Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

 

Minne suuntaan seuraavaksi?

Kiipeilemään tekee mieli. Parantaa kiipeilytaitoja ja kerryttää kokemusta eli ihan tosi tärkeitä juttuja. Nyt oli siis tekojen aika. Kirjoitin jo aiemmin matkakuumeesta, siitä ihanasta tunteesta, joka lopulta pienen pelon jälkeen konkretisoituu lentojen ostamiseen.

Seuraavat reissut maaliskuulle on nyt lyöty lukkoon. Minne siis lentokone kääntyy tällä kertaa? Ensin maaliskuun puolessa välissä lähden kohti Leviä ja hiihtolatuja. Sieltä kotiutuessani lennän pääsiäiseksi Denveriin eli Coloradoon.

Hiihtoladulle Leville

Levillä tarkoitus on todella siis hiihtää. Ihanaa päästä talven äärelle ja ihan hiihtolatujen viereen. Jokaisena päivänä olisi tarkoitus käydä ladulla ja sen lisäksi varmaankin tulee ajeltua ainakin fatbikella ja käppäiltyä Levin huipulle (myönnetään, edellisellä reissulla tämä jäi täysin tekemättä). Toivottavasti tällä kertaa on myös revontulille otollisempaa aikaa.

Levi marraskuussa

Levin jälkeen ehdin pyörähtämään kotona ja sitten lennän Yhdysvaltoihin Denveriin. Tarkoituksena on viettää 10 päivää Coloradon osavaltiossa ja suunnata kohti Rocky Mountains eli kalliovuoria. Lähden reissuun yksin ja tapaan Denverissä uusia kiipeilykavereitani, jotka poimivat minut matkaan lentokentältä.

Ajatuksissa on ollut mennä ensin jääkiipeilemään ja sen jälkeen viettämään aikaa Rocky Mountains -kansallispuistoon, jossa pystyy tekemään eri pituisia vaelluksia ja mahdollisesti kiipeämään lisään.

Emme ole vielä ehtineet tekemään täydellistä reissusuunnitelmaa, mutta pikku hiljaa näidenkin suunnitelmien tekeminen etenee. Joudumme varmasti sopeuttumaan tekemisiä myös sen mukaan, millainen sää Coloradossa on.

Maaliskuun lopussa sää on suhteellisen samantyylinen kuin Suomessa eli talvi ei ole täysin loppu, mutta täysi kevätkään ei ole vielä käynnissä.

Coloradoon kiipeilemään

Minulla on kyllä onnea, sillä pystyn toteuttamaan näinkin monta upeaa reissua tämän vuoden aikana ja erityisesti Coloradon reisussa odotan uusien kavereiden näkemistä jälleen. Heistä monet harrastavat ihan tosissaa esimerkiksi kalliokiipeilyä ja he ovat teknisesti valovuoden parempia kuin minä. Minulla on siis ihan täydellinen mahdollisuus päästä oppimaan lisää teknisestä kiipeilystä.

Edessä on myös seikkailu, sillä tavoitteemme on elää tuo 10 päivää mahdollisimman pienellä budjetilla. Eli tulemme käytännössä olemaan aika paljon teltassa ja syömään eväitämme retkikeittimellä keitettynä.

Matkan tavoite on päästä kiipeilemään ja syventämään omia taitoja. Olemme tehneet reissua varten CAP:n eli “Crazy Adventure Plan” -suunnitelman:

  1. Pidetään hauskaa
  2. Turvallisuus
  3. Annetaan mahdollisuus seikkailulle
  4. Yhteistyö (kiipeily, telttailu ja matkustaminen)
  5. Just love – kaikkea mahdollista eli luontoa, ystäviä ja elämää ylipäätään

Kuulostaa siis juurikin sellaiselta seikkailulta, johon on tosi kiva lähteä maaliskuussa.

Kirjoittelen teille lisää suunnitelmista, kun ne ovat hieman selvemmät. Mukavaa päivää kamut! Minne te seikkailette seuraavaksi?

Matkakuume

Uskokaa tai älkää, minulla on kova matkakuume. Ja voi vitsit, että se vaivaa kovasti. Tekee mieli seikkailla, käydä omalla epämukavuusalueella ja saada taas kerran se upea onnistumisen tunne, että selvisinhän minä tästäkin.

Matkakuume sopii myös hyvin tämän viikon teemaan, sillä tämän viikonlopun aikana on käynnissä Matkamessut 2018. Matkamessuilta iltseasiasissa aikoinaan bongasin ensimmäiset esitteet Nepaliin järjestettävistä aktiivimatkoista. Siitähän hommat ovat sitten muutaman reissun jälkeen kääntyneet tähän pisteeseen. Matkakuume ei sinällään ole hävinnyt mihinkään, vaan pelkästään vahvistunut.

Acooncagua 2016

Matkailu on minulle myös väylä päästä upeisiin maisemiin ja vuorille. Vaikka Suomen luonto on upeaa, meiltä silti puuttuu korkeat ja lumiset vuoret. Matkakuumeeni on viimeisen muutaman vuoden aikana kohdistunut lähinnä matkakohteisiin, joissa pääsee haastamaan itseään niin fyysisesti kuin henkisesti.

Matkailun paras puoli on se, että matkojen aikana oppii elämästä. Oppii omista epämukavuusalueista, jokainen haaste on mahdollisuus voittaa itsensä, matkailu opettaa luovaa ongelmanratkaisukykyä ja ennen kaikkea matkailu tuottaa sellaisia elämyksiä, joita en ainakaan toistaiseksi ole kotisohvalta löytänyt.

Sansibar 2017

Miksi veri vetää ulkomaille? Tämä onkin hyvä kysymys, mutta luulen, että tällä hetkellä yksi iso syy on se, että viimeisen pari vuotta lähinnä olen vain haaveillut matkailusta. Reissu toisensa jälkeen jouduin perumaan matkoja ja tuska kotona olemisen kanssa on ollut välillä ihan sietämätöntä. On tuntunut, etten ole mitään, ellen pääse reissuun ja toisaalta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen, että elämässäni on ollut iso aukko seikkailuiden puutteesta.

Nyt kaikki on kunnossa ja eilen näin fysioterapeuttiani Aleksia, joka myös valmensi minua tässä syksyllä, jonka kanssa juteltiin pitkään siitä, mistä viime maaliskuussa lähdimme hommaa rakentamaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että nyt melkein vuosi myöhemmin, olemme onnistuneet. Paikat ovat siinä kunnossa, että pystyn toteuttamaan haaveitani ja loukkaantumiset eivät tällä hetkellä rajoita unelmien toteuttamista.

Kilimanjaro 2017

Seikkailukuume ja matkakuume on siitä jännittävä juttu, että minua kutkuttaa tutkia uusia matkakohteita ja suunnitella tulevia reissuja. Olen aivan liekeissä ja pakahdun onnea jo pelkästä suunnittelusta. Sitten ihan aina, tulee vaihe jolloin yritän järkeillä asiaa. Rahaa kuluu, tarvitaan lomaa ja resursseja muutenkin. Alan empimään ja lopulta olen aina päätynyt siihen, että varaan lennot. Tämän jälkeen alan sitten suunnittelu, mitä reissussa oikeasti tehdään.

Matkakuumeen myötä olen oppinut myös paljon suunnitelmallisuutta, sillä jokainen reissu on oma projekti ja suunnitelma, jonka toteuttaminen vaatii monenlaisia taitoja. Pitää osata budjetoida, googlettaa halpoja vaihtoehtoja, pitää osata säästää oman arjen kuluista ja lopulta kaikista tärkein taito on minun mielestäni myös nauttia tästä suunnittelusta ja valmistautumisesta ennen matkaa.

Sansibar 2017

Me ollaan itse lomalla lopulta aika vähän aikaa vuodesta ja suurin osa ajasta menee reissujen odottamiseen. Sen takia olen pyrkinyt panostamaan myös aikaan, jolloin suunnittelen reissuja ja olen joutunut tekemään useita erilaisia päätöksiä, jotka tekevät myös matkan suunnittelusta ja odottamisesta mielenkiintoista ja ennen kaikkea mieleistä.

Matkakuume on todellista totta ja se on ihanaa. Matkakuume on myös taito unelmoida ja haaveilla.

Ihanaa matkakuumeilua!

 

Tavoitteita ja toiveita vuodelle 2018

Tammikuuta on eletty jo hetken aikaa ja kirjoitin vuoden vaihtuessa viime vuodesta ja sen hyvin yllättävistäkin käänteistä. Uuden vuoden tullen meillä ihmisillä on tapana aina luvata jotain. Toiset aloittaa laihduttamisen, toiset lupaavat olla enemmän tässä hetkessä ja toiset toivovat uuden vuoden tuovan elämää kääntäviä hetkiä.

Minun tavoitteeni ja toiveeni tälle vuodelle liittyvät selkeästi, yllätys yllätys, vuoriin ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Seuraavaksi hieman tarkemmin siitä, millaisia tavoitteita olen asettanut itselleni vuodelle 2018.

Kiipeilytavoitteet

Tämän vuoden selkeä teema tulee olemaan kiipeilytavoitteet. Tavoitteeni on mennä kiipeilemään ja tehdä kiipeilyä tukevia reissuja eri puolille maailmaa. Ensimmäinen varma reissu on Leville maaliskuussa, sitten heinäkuussa lähden Norjaan jäätikölle ja lokakuussa Nepaliin Baruntselle. Tämän lisäksi tekisi vielä mieli tehdä yksi reissu ja kohdetta ollaan tässä kovasti kiipeilykavereiden kanssa pohdittu.

Ennen kaikkea tämän vuoden suurin tavoite on tulla paremmaksi, varmemmaksi ja taitavammaksi kiipeilijäksi. Tavoitteeni on oppia erityisesti teknisiä taitoja ja hyödyntää niitä oikeasti myös kiipeillessä. Joka päivä on mahdollisuus oppia ja tämä vuosi on mahdollisuus myös panostaa vihdoin ja viimein myös tähän puoleen.

Olen päättänyt, että koska jouduin perumaan monta reissua muutaman vuoden aikana, tämä vuosi tulee olemaan minun vuoteni. Se vaatii tosin paljon töitä, josta päästääkin seuraavaan tavoitteeseen.

Kiipeilytavoitteet vuodelle 2018

Pysyä terveenä

Toinen iso ja ehkä isoin tavoite lopulta tälle vuodelle on pysyä terveenä. Ja oikeasti tämän asian eteen on minun tehtävä töitä ihan joka päivä ja pidettävä huoli siitä, että puheet eivät jää vain puheiksi.

Opettelen joka päivä, tunnistamaan niitä asioita, joista huomaan mopon lähtevän keulimaan ja opettelen huomaamaan, jos asiat muuttuvat hyvästä draivista negatiiviseen pakonomaiseen suorittamiseen.

Suhtaudun todella intohimoisesti melkeinpä kaikkeen, mitä teen ja välillä on tosi vaikeaa tehdä puolivaloilla mitään. Tämä on johtanut silloin tällöin siihen tilanteeseen, etten enää itsekään tunnista, milloin olisi järkevämpää hieman hellittää.

Tällä hetkellä kalenterissa on melko täyttä ja kiirettä piisaa. Nyt on siis hetki ottaa oppimani asiat käyttöön ja tunnustella koko ajan, että missä vaiheessa kroppa tai mieli viestii kovasta väsymyksestä.

Uskon, että oman fiiliksen tunnustelu koko ajan sekä fyysisen että henkisen jaksamisen suhteen on tosi oleellista tällä hetkellä ja avain siihen, että tästä vuodesta tulee mahtava. Merkit siitä, että olen oppinut viime vuodesta, on nähtävissä monellakin saralla. Olen vähentänyt iltaisin ruutuaikaa, jättänyt treenejä välistä väsyneen olon vuoksi ja toisaalta ottanut rennomminen esimerkiksi ruokavalion suhteen.

Tavoite on pysyä terveenä

Ammatillinen kasvu

Toiveeni ja tavoitteeni tälle vuodelle on myös ammatillinen kasvu. Tämä blogi on kasvanut alle vuodessa aivan valtavasti ja kovasti olen tehnyt töitä blogin eteen. Toisaalta päivätyössäni hakusanamainonnan konsulttina, olen päässyt kehittymään aivan valtavasti ammatillisesta näkökulmasta myös.

Seuraava tavoite olisi tehdä töitä erityisesti yhteistyökumppaneiden suuntaan ja hankkia mieleisiä yhteistyösopimuksia lisää. Motivoidun aivan valtavasti yhteistyökuvioista ja nautin kovasti niiden tekemisestä. Kyseessä on myös win-win -tilanne, jossa pystyn tarjoamaan yhteistyökumppaneille jotain ja toisaalta saamaan itse vastavuoroisesti asioita kumppaneiltani. Pystyn erityisesti kumppanuuksissa hyödyntämään päivätyöni taitoja myöskin.

Tämä blogi on ollut myös täydellinen opiskelualusta sille, miten tehdään omat sivut, hypätään maailmaan josta en käytännössä tiennyt mitään, optimointia eri sisällöille ja analytiikan hyödyntämistä sisällön tekemisessä. Todella tärkeitä asioita, joiden opettelu jatkuu joka päivä ja toisaalta näiden asioiden oppiminen tarjoaa omia haasteita ratkottavaksi.

Olen myös pohtinut laajemmin strategiaani, miten kasvattaa lukijamäärää, millainen sisältö kiinnostaa, suunnitellut tulevaa vuotta ja ennen kaikkea tehnyt bloggaamisesta systemaattisempaa. Strategian suunnittelu helpottaa myös tavoitteiden ja toiveiden toteuttamisen.

Tavoitteena on ammatillinen kasvu

Nauti matkasta

Tämän vuoden toive on nauttia enemmän tästä matkasta. Kamppailin viime vuoden aikana useaan otteeseen tunteen kanssa, etten oikein nauttinut matkastani. Nyt vihdoin tuntuu, että matka on juuri sellainen, kun sen pitääkin olla.

Toiveeni on siis nauttia tänä vuonna joka ikisellä solullani matkastani kohti tavoitettani ja näyttää nautinto myös teille lukijoille. Mehän eletään täällä vain kerran ja päivääkään ei kannattaisi hukata murehtimiseen. Vuoret ovat mielessä ihan joka päivä ja fiilistelen tulevaa vuotta jo nyt.

Tavoitteena on nauttia matkasta

Vuosi 2017 – koko vuosi kertauksena

Vuosi 2017 on loppumaisillaan. Millainen tämä vuosi oli? Täynnä vaikeita hetkiä, epäonnistumisia ja vastapainona todella upeita onnistumisia. Paljon muistoja mummonpäiville.

Mitä kaikkea vuoden aikana ehti tapahtua?

Tammikuu

Tammikuu aloitettiin crossfitin klassikkotreenillä Murphillä. Tuolloin yläkropan voimatasot olivat ihan huikeat ja pystyin helposti punnertamaan esimerkiksi tuon 200 kertaa. Tammikuu oli muutenkin hyvin treenipainotteinen ja kehityin joka päivä paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Tykkäsin ihan todella paljon tavoitteellisesta ohjelmoinnista ja treenaamisesta.

Muscle up -treenit

Helmikuu

Helmikuussa olikin sitten kovassa käynnissä seuraavan vuorimatkan suunnittelu. Tässä kohtaa en vielä ollut paljastanut, että lähtisin Baruntselle kiipeilemään, vaan projektin suunnittelu oli melko salaista puuhastelua. Siitä oli kuitenkin kyse ja rakenneltiin erilaisia taulukkoja siitä, mitä kaikkea varusteita tarvitsisi vielä hankkia ja mikä retkikunta valittaisiin.

Helmikuussa tein myös elämäni ensimmäisen muscle upin. Tämä oli oikeasti tosi hieno hetki sen takia, että olimme tavoitelleet tuota liikettä yli puoli vuotta ja takana oli kova työ tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka myöhemmin tämä tavoite alkoikin tuntua ihan turhalta ja väärältä, tuntui onnistuminen tuossa kohtaa todella hienolta.

Matkan suunnittelua

Maaliskuu

Maaliskuu oli alkukuukaudesta urheilujuhlaa, sillä voitin sisäsoudun sm-kisoissa kaksi kultamitalia ja tein yhden Suomen ennätyksen. Nämä voitot tuntuivat tosi hyviltä sen vuoksi, että myös soudun eteen oltiin tehty kovasti töitä ja tuntui, että palkinnot oli ansaittu kovalla puurtamisella.

Yksi iso asia maaliskuussa oli myös valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi. Elämä oli myös muuttunut, sillä nyt edessä olisi ”aikuisen elämää”. Eli ei enää painetta koulutehtävistä tai toisaalta myöskään opiskelijan vapautta.

Vaikka maaliskuussa oli onnistumisia urheilupuolella, niin tämän vuoden pahin ja edelleen kylmät väreet nostattava tapahtuma oli olkaluun katkeaminen muscle upissa. Tämä tapaturma muutti monta asiaa, joista en sillä hetkellä osannut edes arvata. Tässä kohtaa elin vielä toivossa, että lähden kiipeilemään Baruntselle ja käden ennuste toipumisesta oli todella hyvä.

Sisäsoudun sm-kilpailut

Huhtikuu

Käden toipuminen lähti hyvin käyntiin ja varasin lennot. Suunnitelmat lähteä Nepaliin kiipeilemään 7000 metrin vuorta Baruntsea olivat kovassa käynnissä.

Koko ajan taustalla oli kuitenkin ihan valtava paha olo siitä, mitä kädelle tapahtui. Vielä tänäkään päivänä en ihan täysin pysty käsittämään, että miten pystyin tuottamaan sellaista voimaa, joka katkaisee käden suurimman luun. Tai miksi oikein tein niin, miksi minun täytyi vääntää niin kauan tai miksi en vain luovuttanut.

Treenaamista mitella kädessä

Toukokuu

Toukokuu oli kyllä tämän vuoden ehdottomasti raskain kuukausi. Juuri kun olin oppinut elämään käsi mitellassa ja olin alkanut elätellä toiveita hyvästä parantumisesta, pamahti polvesta kierukka mäsäksi. Taas oltiin leikkauspöydällä ja siellä oltiinkin itku silmässä. Tuntui, että koko tulevaisuus kaikin puolin oli vedetty juuri vessanpöntöstä alas. Istuin pyörätuolissa, koska kädellä ei vielä saanut nojata kyynärsauvaan ja jalalla ei saanut astua.

Käsi alkoi kuitenkin luutumaan hyvin ja pääsin pitkästä aikaa vähän liikkumaan. Nämä olivat toukokuun ehdottomasti suurimmat saavutukset.

Oikea polvi lukossa ennen leikkausta

Kesäkuu

Kesäkuussa Suomen kesä tarjoaa valoa ja onneksi loukkaantumisista parantuminen sattui tähän aikaan vuodesta. Kesäkuussa käsi todettiin luutuneeksi ja pääsin kokeilemaan olympiasoutua. Vihdoin taas niitä kutkuttavia onnistumisen kokemuksia ja minusta alkoi tuntumaan, että oikeasti mä selviän näistäkin jutuista.

Olympiasoutua

Heinäkuu

Heinäkuussa oli aikaa miettiä, mitkä tekijät olivat omassa toiminnassa aiheuttaneet kevään tapahtumia. Mukana on ollut paljon paljon huonoa tuuria, mutta myös omassa toiminnassani on ollut monta hyvin kieroutunutta käyttäytymismallia. Olin alkanut tunnistamaan, mitkä ovat tekijät, joista kellojen pitäisi alkaa soimaan.

Heinäkuussa myös toipuminen sekä polvi- että käsileikkauksesta alkoi etenemään niin hyvin, että minusta jopa tuntui jonkun asian olevan vialla.

Heinäkuun treenit menivät hyvin

Elokuu

Elokuussa oli isojen päätösten aika, sillä minun oli tehtävä viimeinen päätös siitä lähdenkö tänä vuonna Baruntselle vai en. Päätin, että siirrän reissua vuodella eteenpäin.

Elokuussa asetin myös seuraavat urheilulliset tavoitteet. Samalla tein päätöksen, että lähden Kilimanjarolle kiipeilemään Baruntsen sijasta.

Elokuu oli myös siitä ihanaa aikaa, että silloin tuli vihdoin ja viimein retkeiltyä kunnolla rinkan kanssa ja oltua ulkona soutamassa todella upeina kesäiltoina.

Retkeilyä

Syyskuu

Syyskuussa treenit olivatkin kohdistettua Kilimanjarolle valmistautumiseen. Tämän lisäksi soudin aika paljon ja tein myös sisäsoudussa laktaattitestin.

Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan vielä pelko uusista loukkaantumisista ja kirjoittelin peloistani syyskuussa.

Valmistautumista Kilimanjarolle

Lokakuu

Vuoden yksi suurimpia kohokohtia oli tietenkin Kilimanjaron reissu. Kuten varmaan tuosta alkuvuodesta huomasitte, oli sen verran paljon erilaisia vastoinkäymisiä käyty läpi, että tuntui erityisen ansaitulta seisoa Afrikan korkeimman vuoren huipulla.

Sain myös hyviä uutisia ortopediltani ja viimein polven kuntoutuminen oli siinä pisteessä, että seuraavia kontrollikäyntejä ei enää tarvittaisiin.

Varusteita reissuun

Marraskuu

Marraskuun pyhitin reissukertomuksille Kilimanjarolta ja Leviltä. Molemmat reissut olivat upeita ja hinku molempiin paikkoihin takaisin on kova.

Minua vaivaa kova matkakuume. Koko alkuvuoden reissujen peruuntuessa, olen potenut jopa luuserioloa siitä, että voinko edes kutsua itseäni vuorikiipeilijäksi kun en käy missään. Onneksi loukkaantumisista kuntoutuminen on sujunut todella hyvin ja Kilimanjarolla kaikki meni enemmän kuin nappiin.

Onnistumisista rohkaistuneena päätin hakea Seattlessa järjestettävään jäätikkökurssille. Tänään lähden tähän reissuun jännittyneenä ja erittäin odottavaisin fiiliksin.

Melkein Kilimanjaron huipulla

 

Joulukuu

Joulukuun isoin projekti oli joulukalenteri. Onnistunut projekti olikin, sillä lukijamäärät nousivat joulukuussa todella mukavasti ja kiinnostusta esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tuntui olevan hyvinkin paljon.

Joulukuussa innostuin taas moneen vuoteen hiihtoladulle ja hurahdin lajiin tietysti täysillä alusta alkaen. Hankin uudet sukset ja varasin hiihtoloman Leville maaliskuulle.

Vuoden viimeinen kuukausi oli myös useamman mieluisen yhteistyön aikaa. Sain käyttööni ihanan villapaidan ja kiipeilyvarusteita tulevaa Seattlen reissua varten.

Hiihtämässä

Vuosi oli kyllä vaihderikas! Huh! Näin viimeisenä päivänä näiden asioiden läpikäynti saa jopa minut itseni hengästymään. On ollut tapahtumaa: hyvää ja huonoa. Vaaka on pysynyt aika hyvin tasapainossa. Jos jotain olisin jättänyt pois, niin loukkaantumiset ja sen vuoksi ensi vuoden lupaukseni on tehdä kaikkeni sen eteen, että pysyn terveenä ja pääsen kiipeilemään.

Retkieväitä

Tulevalla jäätikkökurssilla kannetaan omat tavarat ja kokataan ruuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että kurssilla syödään sellaista ruokaa, mitä sinne itse kannetaan.

Ruoka puhututtaa aina. Kaikkien meidän täytyy syödä ja usein minulta on kysytty, että mitkä ovat luottoevääsi vuorilla. Tähän on helppo vastata, sillä on muutama asia, mistä en vuorilla luopuisi. Eväät ovat yksi tärkeä elementti, joiden avulla porskutetaan pitkiä päiviä eteenpäin.

Mukaan lähteviä ruokia

Aamiainen

Aamiaiseksi mukaan lähtee pikapuuroa. Elovenaa ja sellaista puuroa, joka on helppo valmistaa ilman keittämistä. Otin tällä kertaa mukaan uutuusmakua valkosuklaa-vadelma ja sitten ihan perinteistä omena-kaneli makua.

Puuron sekaan tulee heitettyä kuivahedelmiä, sillä ne tekee puurosta entistä parempaa leirioloissa. Suomessa retkeillessä tulee usein poimittua marjoja ja lisättyä niitä myös puuron sekaan. Jäätiköllä ei taida kuitenkaan marjoja olla, joten puuron höysteenä on kuivahedelmät. Ajattelin ostaa vielä perille saapuessani kaupasta maapähkinävoita, jota on kiva lisätä puuron sekaan.

Kahvia en juo vuorilla. Tähän on oikeastaan pari syytä. En pidä pikakahvista, sillä juon kahvini maidon kera ja jotenkin maitojauheella lantrattu pikakahvi ei vain maistu hyvältä. Toiseksi olen usein jättänyt kahvin pois siitä syystä, että vuorilla on helpompaa olla, kun ei ole pakko saada sitä aamun pakollista kahvikuppia. Aina kahvin keittäminen ei nimittäin ole vain mahdollista.

Lounas ja päivällinen

Lounaaksi ja päivälliseksi olen varannut erilaisia pussiruokia. Retkiruoka valmiiksi annosteltuna on melko kallista, mutta en ehtinyt miettimään tähän kohtaan esimerkiksi ruuan kuivaamista, joka alentaa kummasti retkiruoan hintaa. Maksoin siis mieelusti tällä kertaa helppoudesta ja siitä, että minulla on monipuolisesti erilaisia makuja mukana.

Tikka masala, pasta bolognese, lapkaus ja meksikolaista riisimuhennosta. Näitä eri makuja tulee sitten maisteltua jäätiköllä. Voisin jälkeen päin kertoa, mikä noista pusseista mielestäni toimi parhaiten. Otin mukaan hieman uusia makuja, joita voi testata valmiiksi seuraavia reissuja varten.

Tämän lisäksi on kuivalihaa pussissa, jonka avulla ruokaan voi lisätä vähän makua ja proteiinia. En kauheasti tykkää kuivalihasta sellaisenaan, mutta tuollaisen valmiin pussin seassa kuivalihakin menee alas ihan mukisematta.

Retkiruokaa

Snacksit

Reissun kuin reissun ehdottomasti tärkeimmät herkut löytyy snacksiosastolta. Reissuihin saa hyvällä omalla tunnolla ottaa mukaan erilaisia herkkuja, jotka varmasti maistuvat pitkänkin päivän aikana ja jälkeen. Erityisesti vuorille kannattaa varata sellaista karkkia, herkkua ja naposteltavaa, joka maistuu ihan missä tilanteessa tahansa.

Minun lemppareita on karkit: salmiakkia, kovia imeskeltäviä salmiakkeja, merkkareita ja mahdollisesti myös irtokarkkeja. Karkkien lisäksi mukaan lähtee usein myös Snickersejä. Ne maistuu ihan taivaalliselta ulkona.

Tällä kertaa otan mukaan myös muutaman energiageelin. Olen viime aikoina käyttänyt geelejä pitkillä polkujuoksulenkeillä ja kauheasta mauasta huolimatta, niistä saa nopeasti hyvää energiaa pienellä vaivalla. Makuina geeleistä lähtee mukaan lime ja marjasekoitus.

Näiden lisäksi mukana on energia- ja proteiinipatukoita muutamassa eri maussa. Nämä ovat hyviä siinä kohtaa, kun tuntuu että energia alkaa loppumaan esimerkiksi ennen ruuan laittamista tai välipalana ruokien välissä.

Tämänkaltaisia eväitä olisi siis tarkoitus syödä ensi viikolla. Onko teillä jotain erityisiä herkkuja, joita tykkäätte nauttia reissuilla? Ilmiantakaa herkkuja tai hyväksi todettuja ruokia!

Kiipeilyvarustelista jääkiipeilykurssille

*Yhteistyössä Addnaturen kanssa

Sain joulukalenterista paljon toiveita, joissa pyydettiin kirjoituksia laajemmin siitä, millaisia kiipeilyvarusteita tarvitaan vuorille. Nyt pakkaan sunnuntaina alkavaa Seattlen matkaa varten ja olen joutunut penkomaan kamoja läpi. Samalla tämä hetki tuntuu hyvältä hetkeltä myös kirjoitella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan mukaan.

Nyt puhutaan siis kiipeilyvarusteista ja näiden lisäksihän matkaan lähtee hurjan paljon kaikkea muutakin. Makuupussi, retkikeitin, makuualusta ja kaikki vaatteet ovat sitten oma lukunsa ja näissä käytän pohjana hyväksi luotua varustelistaa vuorimatkoja varten. Vaatteiden pakkaaminen alkaa olla jo aika rutiinia ja tiedossa on ne vaatteet, joita tarvitsen ja jotka ovat todettu hyviksi juuri näissä olosuhteissa.

Millaisilla varusteita tarvitseen itse kiipeilyä varten?

Kiipeilyvarusteita

Kiipeilykengät

Kaikki lähtee kengistä. Aina ja tulevaisuudessakin. Kengät ovat vaeltajan ja kiipeilijän tärkein varuste ja todennäköisesti myös yksi vaikeimmista hankinnoista. Kengät tulisi sopia juuri siihen paikkaan, johon olet menossa.

Täytyy miettiä, ovatko kengät tarpeeksi lämpimät, kestävätkö ne vettä, sopivatko jääraudat kenkään, pystyykö niitä käyttämään tulevaisuudessa, sopivatko ne reissulla kaikkeen toimintaan vai tarvitsetko rinnalle toiset kengät ja ovatko kengät mukavat jalassa. Tässä nyt vain muutama asia mainitakseni, kun mietit kenkien valintaa.

Kuten jo hetki sitten kirjoittelin, matkaani Seattleen lähtee Meindl-merkkiset kiipeilykengät.

Jääraudat

Jäätiköllä liikuttaessa jääraudat ovat välttämätön varuste. Minulla on käytössäni Black Dimandon Sabretooth Pro -jääraudat, jotka ovat vuoristoon sopivat automaattiraudat. Ne ovat myös suhteellisen kevyet ja sen vuoksi mukavat kantaa rinkassa mukana. Paino on tärkeä kriteeri, sillä kannettaessa omia tavaroita todennäköisesti meistä kaikki haluaa kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä painoa mukanaan.

Kiipeilykypärä

Jäätiköllä, jääkiipeillessä ja vuoristossa käytetään paljon kiipeilykypärää, jos vaarana on, että voit lyödä pääsi tai pään yläpuolelta on vaarana tulla ylimääräistä kamaa eli jäälohkareita tai kiviä alas. Kypärä on tärkeä turvallisuusväline ja suosittelen kaikkia ostamaan kunnollisen kypärän.

Edellinen kypäräni otti isoa osumaa Aconcagua-reissulla ja sen jälkeen päätin suorilta, että ostan uuden kypärän. Lommoja ottanut kypärä ei todennäköisesti suojaa päätä enää enkä toisaalta haluaisi myöskään yrittää, miten huonoksi kypärä on mennyt.

Valitsin uudeksi kypäräksi Addnaturen verkkokaupasta Black Dimandon Half Dome -kypärän. Valitsin kypärän sen vuoksi, että siitä pienin koko sopi parhaiten päähän ja toisaalta kypärä on todella kevyt ja sen vuoksi myös kevyt kantaa.

Jäähakku

Kun puhutaan kiipeilystä, tarvitaan yleensä mukaan myös jäähakku. Hakun avulla isketään hakku jäähän ja edetään ylöspäin. Hakkuja on hyvin paljon erilaisia ja niitä on sekä jääkiipeilyyn että vaellukseen tarkoitettuja versioita.

Kun puhutaan vuorikiipeilystä, liikutaan aika usein kiinteässä köydessä, joka tarkoittaa sitä, että köysi on vuorella valmiina, yleensä retkikunnan toimesta asennettuna. Erikseen on sitten ne kiipeilyt, jossa köyttä kannetaan mukana itse ja jäähän ruuvataan esimerkiksi jääruuvien avulla kiipeilyvälineet.

Varusteita tutkimassa

Valitsin itselleni vaellushakun, koska se sopii isompian retkikuntien tyyliin. Hakulla voi toki myös jääkiipeillä, mutta puhtaasti jääkiipeilyä varten hankkisin kevyemmän jääkiipeilyhakun. Hakkuni on Black Dimandon Raven 55 cm. Valitsin lyhyimmän hakun sen vuoksi, että olen itsekin 168 cm pitkä ja lyhyin hakku sopii omaan pituuteeni aivan hyvin. Lyhyempi hakku on myös hiukan kevyempi kantaa sekä iskeä kiipeiltäessä jäähän.

Valjaat

Valjaat ovat yksi hyvin tärkeä varuste, mitä tarvitaan kiipeilyssä. Ilman valjaita ei oikeastaan ole edes mahdollista kiinnittyä köyteen turvallisesti.

Valjaita on markkinoilla hyvinkin paljon ja minulla on jo useamman vuoden vanhat Arcteryxin valjaat. Ne ovat olleet hyvin toimivat kaikissa tilanteissa eli pääasiassa vuorilla, joissa olen niitä tarvinnut.

Tärkeintä valjaiden valinnassa on se, että ne sopivat siihen käyttötarkoitukseen, mihin niitä etsin ja ne ovat mukavat päällä. Ainakin nämä kyseiset valjaat ovat ihan super mukavat päälle ja ne jalassa on mukava viilettää pitkin jäätiköitä.

Kilkkeet

Nuo edellä esitellyt tavarat ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta nehän eivät vielä yksistään riitä. Näiden lisäksi tarvitaan yllättävänkin paljon erilaisia “kilkkeitä” mukaan eli nousukahvaa, laskeutumiskasi, sulkurenkaita useampi kappale, slingiä ja niin edelleen.

Kilkkeet mahdollistavat kiinnittymisen köyteen, kiinnittymisen varmistusköyteen ja laskeutumisen turvallisesti. Eli näiden olemassaolo on käytännössä myös pakollista.

Jännitys alkaa hiipimään ja pian olenkin jo lentokoneessa kohti Seattlea.

 

Perito Moreno

Kirjoittelin jokin aika sitten muistoja Torres del Painen -kansallispuistosta Chilestä. Juttu oli sen verran suosittu, että ajattelin avata hieman lisää tuota upeaa Patagonian reissua ja sitä, mitä Patagoniassa kannattaa käydä katsomassa.

Tällä kertaa reissutarina suuntautuu Argentiinan puolelle. Edelleen ollaan ihan Etelä-Argentiinassa, jonne nopein (lue edelleen todella pitkä matka) reitti on lentää Chileen Santiagoon ja sieltä joko Punta Arenasiin tai Ushuaiaan. Me lensimme Buenos Airesista Santiagoon, sieltä Punta Arenasiin, sitten vaelsimme Torres del Painessa ja jatkoimme sieltä matkaa El Calafateen.

El Calafaten lähistöllä

Matkustimme Puerto Natalesista bussilla Argentiinan puolelle El Calafateen. Tämä reissu tehtiin bussilla parista eri syystä: se oli kaikista halvin ja helpoin tapa toteuttaa Patagonian kiertämistä. Matka Puerto Natalesista El Calafateen kesti lähes koko päivän kaikkien rajamuodollisuuksien kanssa. Jos käytätte tätä bussireittiä, niin suosittelen ehdottomasti ottamaan evästä mukaan. Me jotenkin emme ajatelleen asiaa ja nälissämme katsoimme kateellisina vierustovereiden eväitä.

Saavuimme El Calafateen, joka on noin 17 000 asukkaan kaupunki Patagoniassa. Se on merkittävä sen vuoksi, että se on Los Glaciaresin kansallispuiston keskittymä ja sieltä pääsee katsomaan eri jäätikkökohteita. Lähin jäätikkö kaupunkia on Perito Morenon massiivinen jäätikkö.

Perito Morenon jäätikkö on noin tunnin bussimatkan päästä El Calafaten. El Calafaten bussiasemalta lähtee monta kertaa päivässä busseja jäätikölle ja bussilipun hintakaan ei päätä huimaa. Jäätikkö on viisi kilometriä leveä ja lähes sata metriä korkea. Järvi, jonka äärellä jäätikkö on, loistaa upean turkoosin sävyissä ja jäätikkö kimaltelee valkoisen, vaaleansinisen ja harmaan eri sävyissä. Näky on vaikuttava.

Perito Moreno

Perito Morenon kanssallispuistoon on sisäänpääsymaksu ja saimme argentiinalaisella opiskelijakortilla sisäänpääsyn muutaman euron maksulla sepittämällä huonolla espanjalla, että olemme Argentiinassa asuvia opiskelijoita. Ilman tätä statusta maksu puistoon on huomattavasti kalliimpi. Muistaakseni muutamia kymppejä, mutta pienellä budjetilla tämäkin tuntui isolta rahalta.

Puistossa menee isoja siltoja ristiin rastiin ja kävijän on kuljettava silloilla. Kävimme itse ottamassa muutaman kuvan siltojen ulkopuolella, mutta alueella on paljon vartioita, joten todennäköisesti liikkumisesta silta-alueen väärällä puolella, jää ennemmin tai myöhemmin kiinni.

Hyppykuva Perito Morenolla

Perito Morenolle kannattaa varata koko päivä aikaa, sillä jäät todennäköisesti meidän tavoin tuijottelemaan jäätikkö suhteettoman pitkiksi ajoiksi. Jäätikkö on huumaavan iso, mutta myös sen elämisen voi aistia. Päivän aikana näimme useamman ison kerrostalon kokoisen jäälohkareen irtoamisen jäätiköstä ja kuuntelimme jään liikettä. Sen todellakin kuulee jäätikön lähellä.

Jäätikön katselu sai minut myös ajattelemaan maapallomme tilannetta. Käsittämätöntä, että voin päivän aikana todistaa, kuinka jäätikkö sulaa silmieni alla. Lohkareet, jotka jäätiköstä irtoavat, ovat aivan valtavia. Nämä asiat saivat minut ajattelemaan ilmastonmuutosta ja sen todellisuutta. Jäätikön nopea hupeneminen on pelottavaa ja mitä voisin itse tehdä sen estämiseksi.

Perito Moreno on yhdellä sanalla upea. Jos liikutte Patagoniassa, menkää katsomaan sitä. Paikka on täynnä turisteja, mutta jos pystyt olemaan välittämättä ihmisistä, nautit varmasti kauniista jäätiköstä. En ole missään nähnyt vastaavaa ja sen perusteella voin hyvin suositella paikkaa.

El Calafatessa kannattaa kierrellä pieniä putiikkeja jos tykkää tehdä ostoksia. Kaupungissa on paljon itse tehtyjä suklaita ja jäätelöä, jota muuten kannattaa ehdottomasti maistaa maussa dulce de leche. Jos kaupungissa haluaa sporttailla, kannattaa vuokrata pyörät.

El Calafatessa pyöräilemässä

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja ajelimme kaupungista pois katselemaan vettä ja nauttimaan hiljaisuudesta. Kaupungin ulkopuolella on tosi rauhallista ja saat nauttia evääsi juuri siinä paikassa, missä haluat ja ennen kaikkea rauhassa. Pyöräilypäivä El Calafaten ympäristössä oli myös todella kiva ja suositteleman rohkeasti lähtemään seikkailemaan kaupungin ympäristöön.

Pian olen taas jäätiköllä, toivottavasti se yhtä vaikuttava kokemus kuin Perito Moreno oli.

Miksi kannattaa lähteä vuorille?

Tämän päivän joulukalenterin luukussa on juoksuvideo Seurasaaresta. Sen innoittamana olen tänään miettinyt, että miksi kannattaa lähteä vuorille.

Haasteet

Ainakin itselleni vuorille lähteminen on iso haaste. Se on haaste fyysisesti, mutta myös henkisesti. Vuorille lähtemisessä ja vuorilla olemisessa on oikeasti minun mielestäni omien rajojen venyttämisestä ja niiden rajojen voittamisesta.

Haasteiden myötä olen myös oppinut itsestäni todella paljon. Tiedän, miltä tuntuu tehdä oikeasti jonkin asian eteen kovasti töitä. Näitä taitoja voi muuten hyödyntää ihan kaikessa elämässä.

Vuorilla Kilimanjarolla

Oikeasti Everestin valloittamisessa on kyse pohjimmiltaan haasteiden voittamisesta ja kokonaisvaltaisen suunnitelman sekä projektin toteuttamisesta alusta loppuun. Matka on ollut tähän mennessä hyvinkin erilainen, mitä kuvittelin ja erityisesti matka on ollut täynnä erilaisia haasteita, jotka minun on täytynyt keinolla tai toisella voittaa.

Motivaatio

Olen todella tavoiteorientoitunut ihminen oikeastaan lähes kaikessa, mitä teen. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tavoitteiden ollessa kohdillaan, on minulla myös motivaatiota toteuttaa haaveitani.

Minulle vuoret ovat yksi isoimmista motivaation lähteistä. Vuoret ovat motivoinut minua kuntoutumaan loukkaantumisista, treenaamaan silloinkin kuin ei olisi huvittanut tai motivoinut nipistämään joistain arjen mukavuuksista ajatellen, että rahat ovat sitten käytettävissä vuorilla.

Vuoret ovat motivaationi

Minulta on joskus kysytty, että miten oikein olen jaksanut jatkaa kaikista vaikeuksista huolimatta. No ihan siitä syystä, että motivaatio on ollut kohdillaan ja halu toteuttaa omia haaveita, on ollut todella kova.

Vuorille kannattaa lähteä siitäkin syystä, että silloin sinulla on selkeä tavoite ja todennäköisesti myös motivaatiota tehdä töitä asioiden eteen. Tiedät, että kannattaa treenata, harjoitella henkisesti ja valmistautua muuten vuorilla kohdattaviin haasteisiin.

Uudet ystävät

Retkikunnat tarjoavat yhden otollisimmista hetkistä tutustua todella samanhenkisiin, mutta usein hyvinkin eri lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Olen solminut vuorilla niin monta elinikäistä ystävyyssuhdetta, että en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkään montaa uutta ystävää.

Uusia ystäviä

Parasta on tietää, että todennäköisesti tulen tulevien vuosien aikana saamaan entistä enemmän samanhenkisiä uusia ystäviä. Oikeasti odotan joka kerta entistä enemmän vain sitä hetkeä, että tapaan täysin tuntemattoman retkikunnan ja pääsen tutustumaan uusiin tyyppeihin. Osaan ärsyttävällä tavalla olla välillä vähän liiankin innostunut tästä.

Loputon luonnon kauneus

Kuitenkin lopulta vuorilla nauttii siitä loputtomasta kauneudesta, jonka luonto meille tarjoilee.

Nepalin maisemat 2014

Minä en ainakaan kyllästy näihin maisemiin, en sitten ollenkaan. Joka kerta, kun katson kuvia, palaan näihin hetkiin ja siihen tunteeseen, minkä sielu saa täyteen vuorimaisemista. Sitä on jopa hiukan vaikeaa kuvailla, mutta uskokaa pois: luonto on aivan häkellyttävän kaunista. Ja se on paljon kauniimpaa omin silmin kuin näissä kuvissa.

Kannattaako siis lähteä vuorille? Ehdottomasti! Syysi voivat olla mitä tahansa, mutta suosittelen kokeilemaan.

 

Torres del Paine

Reissasin Etelä-Amerikassa 2015, kun olin vaihto-opiskelemassa Buenos Airesissa. Puolen vuoden aikana tuli koluttua Argentiinasta monen monta paikkaa, Chilen eri osia, seikkailtua Perussa ja Brasiliassakin. Kuitenkin yksi kauneimpia paikkoja oli Patagonia.

Patagonialla tarkoitetaan Chilen ja Argentiinan eteläosassa olevaa aluetta, jossa on paljon erilaisia isoja kansallispuistoja. Puistoissa on vuoria, jäätiköitä ja aivan upeaa luontoa. Patagonia on edelleen yksi suosikkipaikoistani ja useasti ihmiset kyselevätkin, mitä Patagoniassa kannattaa tehdä.

Jos menet Patagoniaan, niin suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Torres del Painen kansallispuistoon ja W-trekille.

Torres del Paine

Torres del Paine sijaitsee siis Chilen puolella. Menimme kansallispuistoon siten, että lensimme Buenos Airesista Punta Arenasiin eli Chilen ihan eteläkärkeen ja otimme sieltä bussin kohti Puerto Natalesia. Siellä majoituimme ystäväni isän hostellissa, vuokrasimme teltat, keittimet ja makuupussit sekä täydensimme ruokavarastot.

Puerto Natalesista jatkoimme sitten kohti Torres del Painen kansallispuiston porttia, johon pääsee siis vajaassa tunnissa bussilla. Portilta lähdimme sitten neljän päivän W-trekille.

W-trek

W-trek on siis W-kirjaimen muotoinen reitti, joka kuljetaan neljässä päivässä. Vaellus on suhteellisen helppo kulkea ja vaikka ympärillä on koko ajan vuoristoa, korkeutta ei kuitenkaan ole eli liikkuminen on omasta nopeudesta riippuvaista.

Reitin aikana näkee kansallispuiston kauneimmat osat: Cordillera del Paine eli kauniit vuorimassiivit ja Glacier Grey eli massiivisen jäätikön.

Cordillera del Paine auringonnousun aikaan

Trekki on siitä upea, että se on todella monipuolinen. Ensimmäisenä päivänä kävellään pitkään ylämäkeen ja kipuaminen Cordillera del Painelle on melko jyrkkää polkua. Toinen päivä on puolestaan melko pitkä ja matkaa tulee yllättävän paljon. Lähdimme katsomaan auringonnousua Cordilleraan ja saavuimme seuraavaan leiriin juuri pimeän tullen. Kolmantena päivänä kivutaan taas jyrkkään ylämäkeen ja kävimme katsomassa upeita maisemia mäkien huipulla ja juoksimme huipulta alas. Neljäntenä päivänä kävellään reilut 20 kilometriä katsomaan jäätikköä. Viimeinen päivä on siitä raskas, että puistosta lähtee lautta, johon on ehdittävä mikäli mielii puistosta pois.

Maisemia kolmannelta trekkipäivältä

Selailin vanhoja kuvia puhelimelta ja muistui tämäkin reissu mieleen. En ole tästä aiemmin kirjoittanut, koska reissut olivat jo reissattu ennen tämän blogin olemassaoloa. Ihmiset kuitenkin usein kyselevät, että missä olen tykännyt käydä ja Torres del Paine on edelleen listani kärkipäässä.

Lisää maisemia

Kannoimme mukanamme tosiaan kaikki varusteet ja ruuat. Yövyimme teltoissa ja vuokratut tavarat toimivat tässä kohtaa aivan hyvin. En ollut ajatellut vaihtoon lähtiessäni, että tarvitsisin kaikkien tavaroiden lisäksi myös vaellustarvikkeita vaan lähdimme reissuun niillä varusteilla, mitä sillä hetkellä löytyi.

Sininen hetki trekillä

Kansallispuistossa pystyy juomaan vettä käytännössä mistä tahansa purosta, joten veden hankkiminen oli myös helppoa eikä meidän tarvinnut keittää tai puhdistaa vettä millään tavalla. Tämä helpotti tavaramäärän jakamista seurueemme kolmen hengen kesken.

Pääsimme puistoon helposti bussilla ja puistosta pois lautan ja bussin avulla. Näin suurin osa ihmisistä tekee ja puistoon on järjestetty tarpeeksi kuljetuksia, jotta halukkaat pääsevät vaeltamaan. Vaikka bussiin mennessä näytti siltä, että väkeä on ruuhkaksi asti, sai puistossa vaeltaa hyvinkin rauhassa oman porukan kesken.

Vaellus oli todella kaunis ja nostattaa edelleenkin hymyn huulille. Lähtisin minä hetkenä tahansa uudestaan!