Puumalan saaristoreitti

Olen viettänyt viimeiset 24 juhannustani äidin vanhempien kesämökillä Ristiinan lähellä. Perinne jatkui myös tänä vuonna ja koko suvun voimin suuntasimme perinteiseen juhannuksen viettoon Hurulaan.

Juhannusaatto meni perinteisen kaavan mukaan, jolloin leikittiin suvun pienempien kanssa ja illalla sitten saunottiin, syötiin lettuja, makkaraa, tikkupullaa ja vaahtokarkkeja. Lopuksi myös poltettiin kokko. Juhannuspäivänä sitten suurin osa suuntasi jo kotiin ja sehän oli oiva tilaisuus itselle lähteä maantiepyörälenkille, sillä ainakaan ruuhkaa ei ollut tiedossa. Tyhjät tiet ja mahdollisuus painella omaa vauhtia maantiellä. Pyörä oli kulkenut mukana vuokra-auton kyydissä mökillä.

puumalan saaristoreitti

Valmis pyöräilemään

Tänään sunnuntaina olikin sitten tarkoitus ajella vähän pidempi reitti. Ihan sattumalta Googlesta löytyi reittiohje viime vuonna aukaistuun Puumalan saaristoreittiin, joka kulkee Saimaan upeissa maisemissa ja reitin yksi kohokohdista on Norpa II -aluksella tehtävä lauttamatka.

Reitti on pituudeltaan 60 kilometriä ja lauttamatka kestää 40 minuuttia. Reitti kulkee pääasiassa maantietä pitkin, mutta muutama kilometri on myös soratietä. Reittikartta löytyy täältä.

Päätimme lähteä saaristoreitille Hurissalon Salelta, jonne reitti myös loppuisi siten, että voidaan nauttia viimeisenä lauttamatkasta. Alkumatka ajetaan melko isoa tietä numero 62, jossa löytyy muuten todella kauniita paikkoja.

Järvimaisema hellii pyörällä ajajaa ja Saimaa näyttäytyy upeana tien reunasta, kun tie kulkee siltojen yli ja aivan veden vieressä. Jylhää ja jotenkin niin vihreää vielä tähän aikaan vuodesta. Minulla on todella ihania muistoja lapsuudesta, jolloin Ukin ja Mummin kanssa veneiltiin ympäri Saimaata ja nämä maisemat tuovat mieleen juuri ne muistot. Saimaan kirkas vesi ja rantakalliot, joilta penskana hypättiin kesäpäivänä uimaan.

Ensimmäinen tauko pidettiin Puumalassa, jossa syötiin satamassa lounasta. Puumalaa ennen maantie muuttui todella hyväksi, jolloin päästiin painelemaan ihan hyvää vauhtia pitkiä ylä- ja alamäkiä.

puumalan saaristoreitti

Puumalan isolla sillalla

Puumalasta matka jatkuu pienemmälle tielle ja kohti Hätivirran lossia. Lossilla ylitetään pieni pätkä vesistöä ja lossin ylitys on ilmainen. Ylityksessä täytyi vain hetken odotella, että lossi on oikeassa rannassa. Oikein ruuhkaisina päivinä voi olla ainakin autolla jonoa ennen kuin lossilla pääsee ylittämään salmen yli.

puumalan saaristoreitti

Odottelemassa lossia

Lossilta sitten ajellaan todella upeaa maisemareittiä pitkin pienemmälle tielle, joka oli ajoittain melko kapeaakin. Tie kulkee kohti Nestorinrantaa ja viimeiset neljä kilometriä ennen Nestorinrantaa on soratietä. Ei ihan optimaalisinta ajoalustaa maantiepyörän kanssa, mutta kun asiaan on varautunut ja ymmärtää, että vauhdit tulee tippumaan, niin ilman rengasrikkoja selvisimme myös soratieosuudet.

puumalan saaristoreitti

Lossia odottelemassa

Nestorinrannassa on B&B-majatalo ja pyöränvuokraus jos haluaa suunnitella reittinsä siten, että lähtisikin reitille Nestorinrannasta. Majatalo näytti todella sympaattiselta ja hörpimme kahvit majatalon kahvilassa. Lauttamatkalla myös kuulin, että rannassa on kesäisin eli heinäkuussa avoinna lettukahvila, jonne ihmiset tulevat jopa omilla veneillä. Varmasti siis hyviä lettuja.

puumalan saaristoreitti

Nestorinrannan kahvila

Viimeinen vaihe reitissä oli siis lauttamatka, joka taitettiin Norppa II -nimisellä aluksella, joka on pelastuslaitoksen vanha öljyntorjuntaan tarkoitettu alus, jota Puumalan kunta vuokraa matkailutarkoitukseen. Lauttamatkalle täytyy varata paikka etukäteen ja se ohjeet siihen löytyvät tältä sivulta.

Lautan henkilökunta oli yksi päivän kohokohta. Vanhempi pariskunta, joka on liikennöinyt lauttaa viime kesästä lähtien. Tarjolle annettiin vilttejä, ettei lautalla tule kylmä ja kerrottiin Puumalan kunnan projekteista, kuten juuri tästä saaristoreitin tekemisestä ja saimaannorppien liikkumisesta. Jäi tosi positiivinen fiilis ja sellainen olo, että tästä reitistä täytyy kertoa laajemmallakin alalle ihmisiä.

puumalan saaristoreitti

Norppa II -lautta

Reitti on melko mäkinen ja tarjoaa kyllä kovemmallekin pyöräilijälle haasteita. Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut noin pitkiä ylämäkiä matkalla. Toisaalta ylämäet palkittiin myös pitkillä laskuilla.

Reitin varrelta on mahdollisuus vuokrata pyöriä ja jos haluaa esimerkiksi tehdä leppoisemman reissun ja vain nautiskella maisemista, niin yksi vaihtoehto on myös vuokrata sähköpyörä, jolla pääsee myös ne pitkät ylämäet varmasti aika lepposasti.

puumalan saaristoreitti

Lautalla

Reitillä löytyy siis haasteita, mahdollisuuksia nautiskella, pysähdellä reitin varrella oleviin sympaattisiin kahviloihin, Puumalaan, päästä lossille ja viimeisenä Nestori II -lautan kyytiin. Ja tämä kaikki saavutettavissa reilun parin tunnin päässä Helsingistä.

Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan kyseiselle reitille kesän aikana ja tekemään pyöräretken Suomen suurimman järven rannalle.

 

Jäätikkökurssi Norjaan

Seuraava reissuni ennen Baruntsea on tulevana heinäkuuna Norjaan. Lähden Adventure Partnersin järjestämälle jäätikkökurssille heinäkuun puolessa välin ja siitä jatkamme sitten muutamilla päivillä reissua vielä omalla porukalla.

Jotenkin on tuntunut, etten ole lähdössä edes koko reissuun, mutta eilen tapasimme porukan kanssa ja vihdoin tuli myös matkakuumetta tämän reissun osalta. Meitä lähtee pieni kuuden hengen porukka ja yksi meistä on oppaana.

On tosi kiva, että reissuun on lähdössä tuttu kiipeilykaveri, jonka kanssa olemme jää- ja kalliokiipeillyt koko kevään aikana ja sitten ihan sattumalta reissuun on lähdössä myös entisestä työpaikasta tuttu neito lähtee myös reissuun mukaan. Tämän lisäksi retkiporukassa on ennalta tuntematon pariskunta ja opas on tuttu Kilimanjaron reissulta. Taas kerran edessä on siis uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Reissu suuntautuu siis Jostedalsbreenin kansallispuistoon Länsi-Norjaan. Reissun aikana tulemme perustamaan “perusleirin” Jostedalenin leirintäalueelle, josta sitten tehdään päiväretkiä lähistölle.

Adventure Partners järjestää pari kurssia ja tämä kurssi on “jatkokurssi”, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme toivottavasti heti alkumetreillä harjoittelemaan muutakin kuin valjaiden pukemista päälle ja jäärautojen kiinnittämistä. Tarkoitus olisi, että me kurssilaiset suunnittelemme päiväretken ja teemme sitten retken suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni on vielä kerrata kaikki jäätiköllä vaadittavat taidot: köysistössä liikkuminen, pelastautuminen, eri solmut, suunnistaminen, reitin suunnittelu ja sään ennustaminen. Uskoisin, että näitä asioita opetellaan laajasti kurssilla.

jostendalen

Viime jäätiköt Aspenista

Matkalla on mahdollisuus majoittua Jostendalenin leirintäalueen mökeissä tai teltassa. Itse ainakin ajattelin olla teltassa koko ajan, sillä kustannukset ovat tietenkin huokeammat ja toisaalta tykkään olla teltassa ihan mielettömän paljon. Makuupussiin sujahtaminen on yksi parhaimpia asioita, joita tiedän.

Meillä on ollut varattuna lennot Osloon, josta sitten ajattelimme vuokrata auton. Kun varasin itse lentoja, minulla ei ollut lähdössä tuttuja mukaan ja ajattelin, että varaan lennot itselleni ja vuokraan sitten auton, jolla ajelen Jostendaleniin. No sitten kiipeilykaveri lähti sattumalta mukaan reissuun ja hän varasi myös lennot Osloon.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Aspenissa

Norjan hintatasolla autojen vuokraaminen on kuitenkin melko suolaista ja nyt pohdimme vaihtoehtoa, että jos menisimme lautalla Ruotsiin ja ajaisimme sieltä Norjan puolelle. Tällöin saisi säästettyä auton vuokraamisen kulut, sillä kiipeilykaverillani on oma auto käytössä, jonne saisi myös tavarat pakattua. Auto on siis melko iso pakettiauto ja sinne saisi mahdollisesti myös maastopyörät mukaan jos kurssin jälkeen haluaa ajella maastopyörillä Norjassa.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Coloradossa

Reittisuunnitelma varmaankin tarkentuu tässä muutaman seuraavan päivän aikana. Varusteiden osalta on kaikki kunnossa ja oikeastaan aikalailla samanlaisella varustuksella mennään kuin Mt. Rainierin jäätikkökurssille. Ehkä ihan niin kylmää säätä ei ole tällä kertaa tiedossa vaan selvitään hiukan kevyemmällä varustuksella.

jostendalen

Telttamajoituksessa kokkailemassa

Joka tapauksessa eilen tuli ihan uudenlaista treenibuustia taas ja ennen kaikkea matkakuumetta, sillä kiireen keskellä aina välillä tuntuu unohtuvan, että tämäkin upea reissu on kuukauden päästä tiedossa. Ja kuukausi tulee hujahtamaan ihan hetkessä sillä ensi viikolla on triathlonkilpailu, sitten juhannus ja pari viikonloppureissua siihen heti perään.

Ihan mahtavaa ja fiilis on tosi korkealla täällä. Odotan innolla Norjan upeita maisemia.

 

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Vuorikiipeilijän vakuutukset

Kotona ja reissussa sattuu ja tapahtuu – vahinkoja, joissa saattaa paikat hajota tai varusteet mennä rikki. Tuntuu, että lähes jokaisessa reissussa on tullut pieniä kolhuja, joiden suuruutta sitten tarkastellaan kotona. Näitä kolhuja varten suosittelen hankkimaan vakuutuksen ja hyvän sellaisen.

Usein ihmiset kyselevät, että millainen vakuutus minulla on. Ajattelin, että viimeistään nyt asiaa olisi hyvä avata hieman syvemmin. Osittain myös siksi, että aihe on ollut itselleni myös ajankohtainen viime viikkojen aikana. Tämä teksti ei ole vakuutusyhtiöiden mainos ja sen vuoksi esille on tuotu asioita, joihin olen itse kiinnittänyt huomiota vakuutuksia arvioidessani.

Millainen vakuutus minulla on ollut ja miksi se on menossa vaihtoon?

Minulla on ollut vuosia matka- ja tapaturmavakuutus, joka on peruja lapsuudestani ja ajasta, jolloin vanhempani ovat vakuutuksen minulle ottaneet. Vakuutus on ollut isänä työn kautta ja se on ollut ehdoiltaan todella hyvä. Ei kattoarajaa, mitä korvataan, voimassaolo ulkomailla, kotimaassa ja vapaa-ajalla on ollut hyvä. Hyvien ehtojen lisäksi vakuutus on ollut todella edullinen. Olen nauttinut siis näistä ehdoista mieelusti ja ilolla maksanut vuosittaisen vakuutusmaksuni.

Nyt aikuisuuden myötä ehdot ovat vakuutuksessa muuttuneet siten, että lapset eivät voi saada vakuutusta ilman, että asuvat kotona ja vakuutus taitaa muutenkin muuttua siten, että sitä ei ole mahdollista enää noilla ehdoilla edes saada. Tämä on tarkoittanut sitä, että minun on täytynyt käytännössä kilpailuttaa kaikki vakuutukset.

Mitä kaikkea kannattaa vuorikiipeilijän vakuutuksissa ottaa huomioon?

Kilpailutin neljän eri vakuutusyhtiön vakuutukset. OP, Fennia, IF ja LähiTapiola. Ajattelin, että neljän eri vakuutusyhtiön tarjoukset riittävät ja niistä löytyisi sopiva kombo minun vakuutuksiin.

Halusin siis seuraavat vakuutukset: matkavakuutuksen, joka kattaa kaiken vuorikiipeilyyn liittyvän ja laajasta matkatavarat reissussa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, joka kattaa kaikki harrastamani lajit ja mahdolliset kilpailut kuten polkujuoksutapahtumat. Kotivakuutus, jolla kaikki kotona olevat tavarat ovat turvassa.

Kaikista yhtiöistä siis sain näiden vakuutuksien tarjoukset ja sitten alkoikin vertailu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota vertailussa?

Vertailun aikana huomasin, että hinnat ovat vakuutuksien tarjouksissa melko samalla tasolla. Puhutaan muutamien kymppien eroista, mutta suurin ero vakuutuksien välillä tulee siinä kohtaa, kun ruvetaan puhumaan vakuutuksien ehdoista. Nämä ehdot eivät lue tarjouksessa, joten ehdot täytyy lukea joko vakuutusyhtiön sivuilta tai pyytää tarjouksen tekijältä.

Vuorikiipeilyn vakuutus

Ensinnäkin, kun vakuutusyhtiöstä kysyy vuorikiipeilyn vakuutusta, kannattaa selittää aika tarkasti, mitä olet menossa tekemään. Kenen kanssa, millaisiin paikkoihin ja miten. Eli tarvitaanko köysiä, liikutaanko köysistössä, onko kiipeily liidaamista vai kiinteässä köydessä ja millaisella porukalla olet menossa eli onko kyseessä retkikunta vai omatoimimatka.

Saat tarjouksen ja mihin kiinnittäisin sen jälkeen ehdoissa huomiota:

  • kattaako vakuutus helikopterievakuoinnin yli 3500 metristä?
  • kattaako vakuutus vuoristotaudin hoidon?
  • onko vakuutuksessa jotain erityisiä ehtoja? Korvaa kiinteässä köydessä kiipeilyn muttei liidaamista? Tai vastaavaa.
  • tarvitseeko perus matkavakuutusta laajentaa esimerkiksi urheilulaajennuksella?
  • onko matkan pituudelle jotain ehtoja?
  • kattaako vakuutus liikkumisen jäätiköllä?

Näihin kysymyksiin jos löydät ja saat vastauksen, niin vertailu on paljon helpompaa ja toisaalta todennäköisyys sille, että saat sellaisen vakuutuksen, joka kattaa vahingot niiden sattuessa. Kannattaa olla tiukkana ja varma siitä, että saat näihin vastauksen. Olen joskus törmännyt siihen, että virkailija ei oikeasti tiedä mistä puhutaan ja vastaukset saattavat olla epäselviä. Asiakkaana ja erikoislajin harrastajana on myös asiakkaan velvollisuus selvittää epäselvät asiat.

helikopterievakuointi

Olisiko vakuutus kattanut helikopterievakuoinnin täältä?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, mikä katsotaan vuorikiipeilyksi. Osassa vuorikiipeilyn lisävakuutus maksoi useita satoja euroja vuodessa extraa ja toisessa vakuutuksessa pelkästään reilun sadan euron vuosimaksu urheilulaajennukseen riitti kattamaan myös vuorilla liikkumisen. Suosittelemaan olemaan näiden kanssa erityisen tarkkana.

Tapaturmavakuutus

No, kuten kaikki tietävät, olen melko tapaturma-altis. Hyvä tapaturmavakuutus on pelastanut monta itkua ja hoitomaksut on pääsääntöisesti hoidettu kunnollisen vakuutuksen avulla. Tämän vuoksi myös tulevaisuudessa maksan mielelläni tapaturmavakuutuksesta.

Tapaturmavakuutuksen kohdalla kiinnitin ehdoissa seuraaviin asioihin huomiota:

  • kattaako vakuutus millaisen urheilun?
  • mikä lasketaan urheiluksi?
  • mikä on kilpaurheilua?
  • kattaako vakuutus kaiken, mitä haluat tehdä vapaa-ajalla? Polkujuoksu, kiipeily, maantiepyöräily jne?
  • kattaako vakuutus esimerkiksi akillesjänteen repeämän, nivelkuluman tai jännevammat?
  • kattaako vakuutus fysikaalista hoitoa eli fysiterapeutin tekemään kuntoutusta?
  • kuinka paljon tapaturmien euromääräinen maksimaalinen vakuutuskorvaus on?
kilpaurheilu

Onko tämä kilpaurheilua?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, miten paljon eri lajeja vakuutus korvaa ja mikä lasketaan kilpaurheiluksi. Fysikaalisen hoidon määrä oli toisessa tarjouksessa nolla kertaa ja toisessa kymmenen kertaa jokaista tapaturmaa kohden. Rahanarvoisia juttuja siinä kohtaa jos jotain sattuisi.

Kotivakuutus ja matkatavarat

Kolmas suurempi vakuutuskokonaisuus, jonka välttämättä tarvitsen on koti- ja laaja matkatavaravakuutus. Näillä turvataan omaisuutta, kun ollaan kotona ja sattumalta se kellarin putki räjähtää yöllä ja kaikki kiipeilyvarusteet viruvat komerossa liejuvedessä yön yli. Kyllä, tämäkin on joskus tapahtunut.

Matkatavaravakuutus on taas iso juttu, koska vuorimatkoilla reissussa on kalliit varusteet mukana ja harmittaa, jos koko laukku esimerkiksi häviää ja suurella vaivalla hankitut varusteet katoavat.

jäätikkö

Onko tämä jäätikköä?

Tavaroiden osalta muuten teen aina listan, että mitä on mukana ja yleensä vielä kuvaan laukun sisällön ennen reissulle lähtöä. On helpompi todistaa, että mukana oikeasti oli tuhannen euron ylävuoristokengät jos niistä on todistusaineistoa. Kyllä, olen varautuja ja ikinä ei ole tarvinnut mitään todistaa, mitä laukussa oikein on ollut.

Koti- ja matkatavaravakuutustarjouksia vertaillessa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • paljonko vakuutukset korvaavat euromääräisesti?
  • mikä on vakuutuksen omavastuu?
  • korvaako vakuutus esimerkiksi varastetun pyörän?
  • milloin tavaroista aloitetaan tekemään ikävähennyksiä?
matkavakuutus

Olisiko matkatavaravakuutus korvannut hajonneen köyden tai untuvatakin?

Vakuutustarjousten välillä on isoja eroja myös tässä kohtaa. Yhdessä vakuutuksessa ikävähennyksiä aloitetaan tekemään vasta kolmannen vuoden jälkeen ja toisessa toisen vuoden jälkeen. Yksi matkatavaravakuutus oli 150 euron omavastuulla ja toisessa ei ollut omavastuuta ollenkaan. Yksi vakuutus korvaa vain pihasta varastetun pyörän ja toinen vakuutus korvaa pyörän varkauden, mistä tahansa kertakorvauksena 5000 euroa. Isoja eroja, joita ei yleensä kerrota vakuutustarjouksessa vaan nämä löytyivät sieltä vakuutusehtojen puolelta.

Millaiset vakuutukset päädyin ottamaan?

Lopulta tutkimusten lopputuloksena päädyin siihen, että otan matkavakuutuksen yhdestä firmasta, toisesta firmasta otan tapaturmavakuutuksen ja kolmannesta kotivakuutuksen.

Aina sanotaan, että keskittäminen kannattaa, mutta lopulta hinta näissä vakuutuksissa pysyi samalla tasolla, vaikka vakuutuksia hieman nyt hajautettiin. Olen sen verran nuori, vielä, että saan lähes kaikissa vakuutusyhtiöissä ikävähennyksiä, joka tietysti painaa vakuutusten hintaa reilusti alaspäin. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, niin kannattaa muuten siitä kysyä myös alennusta. Ainakin Ekonomiliiton jäsenet saivat useammassa yhtiössä extra-alennuksia.

Nyt vakuutukset ovat siis hajautettu, joka käytännössä siis johtaa siihen, että vahinkojen sattuessa pitää myös muistaa, että missähän yhtiössä oli mitäkin vakuutuksia. Tähän suosittelen tekemään jonkun selkeän dokumentin, että jos jonkun muun henkilön täytyy asioita selvittää, niin myös hän on kartalla, missä yhtiössä on mitäkin vakuutuksia.

Vuositasolla puhutaan neljän sadan euron vakuutuksista jos otetaan kaikki nämä lajit huomioon, mitä harrastan ja päälle laaja matkatavaravakuutus, jolla pitäisi olla kaikki tavarat vakuutettuna sekä kotona että reissussa. Sama homma itsensä kohdalla. On turvattu, että jos jotain sattuu kotona tai ulkomailla, niin vakuutus auttaa hoitokulujen karsimisessa.

Vakuutusvertailu on työlästä ja ehtojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Suosittelen siis vertailemaan ja kyselemään tarjouksia useammalta yritykseltä. Piinasin myös muutamaa vakuutusmyyjää ihan kunnolla, sillä tenttasin ehto kerrallaan, että miten teillä nämä ehdot menevät. Yksi virkailija jopa totesi, että taidat olla ainut, joka on oikeasti lukenut nämä ehdot ennen ostamista.

Olen ehkä vainoharhainen tai epäluuloinen, mutta ainakin tiedän, mitä vakuutukseni korvaavat ja mitä eivät jos jotain sattuu. Näitä asioita kannattaa selvittää ennen reissulle lähtemistä ja varsinkin jos harrastat kotona jotain vähänkin loukkaantumisvaarassa olevaa lajia.

Tämä on aikaavievä osuus, mutta uskon sen kannattavan, olen myös tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on kunnon vakuutukset kaikkiin niihin asioihin, joihin sen toivovan myös olevan.

Heitä kommenttikenttään viestiä tai meiliä jos haluat kuulla jotain spesifimpiä tietoja näistä vakuutuksista! Olen ainakin asiaa nyt tutkinut viime viikkojen aikana sen verran paljon, että vinkkejä löytyy.

 

Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Pälkäneelle Tampereen suuntaan.

Mökki oli varattu Lomarengas-sivustolta ja pienellä porukalla oli tarkoitus juhlia kaverin 40-vuotis syntymäpäivää ja relata mökin rauhassa. Mökkeily on kyllä mukavaa ja vuokramökin hyvät puolet ovat kyllä ehdottomasti se, että mökki oli valmiina ja sen kuin vain nautti viikonlopusta. Mökkeilyssä parasta on hiljaisuus, aika jumpata ulkona ja nauttia luonnosta.

Mökkiranta

Mökki oli todella kauniilla paikalla järven rannalla ja pihassa oli useampi iso kivi ja rannasta avautui näkymät upeille kallioille. Heti mietin, että mistä löytyisi hyvät kiipeilypaikat. Ja kivenlohkareille pääsikin boulderoimaan mukavasti.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Lauantaina kävin juoksemassa ja sen jälkeen tein vielä päälle pidemmän intervallitreenin. Ohjelmassa on takaisin leg blaster -liikkeet, joita tein valmistautuessani Aconcagualle. Ai että, kyllä noita sarjoista saa räjähtävän tunteen jalkoihin. Nuo on myös yksi helpoimmista ja nopeista tavoista saada sykkeet korkealle.

kyykky

Leg Blaster -liikkeitä

Lenkin ja sporttailun jälkeen kävin järvessä uimassa tai pulahtamassa. Kylmä vesi teki kyllä hyvää lenkin jälkeen ja olo oli kuin uudestisyntynyt. En käynyt ollenkaan saunassa, koska pelkkä järveen pulahtaminen tuotti niin virkistyneen olon.

Päivällä sitten tehtiin perus mökkijuttuja: syötiin hyvää ruokaa, paistettiin makkaraa nuotiolla, katsottiin telkkua ja lepäiltiin sohvilla. Ihan kokonaisvaltaista relaamista ilman sen suurempia paineita tehdä yhtään mitään.

Sunnuntaina herättiin sitten vesisateeseen ja päivän suunnitelmat olivat relata lisää ja jossain kohtaa siirtyä takaisin Helsinkiä. Sain tehtyä vähän töitä mökin rauhassa ja mietittyä, millaisia asioita täällä blogin puolella olisi tulossa seuraavaksi eteen.

entercote

Grillikausi avattu

Pälkäne on kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja matka taittuu suurimmaksi osaksi moottoritietä eli hyvää tietä pitkin. Paikkakunnan saavutettavuus on todella näppärä pk-seutulaisen näkökulmasta ja mökillä oltiin jo ihan luonnon rauhassa ilman lähinaapureita.

Oiva viikonloppukohde ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään elettiin tämän viikon maanantaina, oli muuten vaikea aamu ja päivä kaikenkaikkiaan. Tästä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa!

 

Coloradon kansallispuistot

Kävimme Coloradon reissulla useammassa kansallispuistossa ja useita jäi käymättä. Kansallispuistoja ja toisistaan täysin erilaisia on joka puolella ja maisemat ovat joka kerta ihan käsittämättömän kauniita.

Reissun aikana kolusimme kolme eri kansallispuistoa: Canyonlands (Utahin puolella), Mesa Verden ja Black Canyon of the Gunnison. Nämä kolme olivat myös todella erilaisia ja keskenään kuin eri maasta.

Helpoin tapa liikkua kansallispuiston sisällä on auto. Autolla ajetaan kansallispuiston sisään rakennettuja teitä pitkin ja näköalapaikoille on tehty parkkipaikkoja, joista pääsee kävellen 1-6 kilometrin matkoja vielä paremmille näköalapaikoille. Käytännössä ilman autoa ei näihin kansallispuistoihin myöskään pääse, sillä etäisyydet ovat melko pitkiä.

Yöpyminen kansallispuistoissa tapahtuu merkityillä telttapaikoilla ja vettä saa yleensä vähintäänkin kansallispuiston vierailijakeskuksesta tai sisääntulon kohdilta. Ruokaa ei oikeastaan voi hankkia mistään kansallispuiston osasta, joten ruuat täytyisi puistoon mennessä olla mukana.

Canyonlands

Utahin puolella oleva kansallispuisto on nimeensä viitatenkin kansallispuisto, jossa on kanioneita. Ja niitä on joka puolella ja jokainen näköalapaikka on toinen toistaan henkeäsalpaavampi ja tuntuu käsittämättömältä, miten jotain tuon kaltaista on voinut syntyä joskus.

Canyonlands

Canyonlandsissä olimme yhden yön, sillä menimme katsomaan auringonlaskua erään harjanteen luo. Näkymät olivat huikeat ja meillä oli rentouttava riisipataillallinen kanionin reunalla auringonlaskua ihastellessa.

Auringonlasku

Pimeän tullen vaelsimme toiselle puolelle kanionia yöpymään, jotta näkisimme auringonnousun paalupaikoilta. Tämä yö on jäänyt muuten elävästi mieleen, sillä yöllä tuuli todella kovaa ja minulla oli vaikeuksia saada unta. Kun olin vihdoin jo hetken nukkunut, herään siihen että revin vieressä olevani kaverin makuupussin pääaukkoa ja hoen suomeksi, että mä en saa unta. Jenkkikaveri oli ihmeissään, että nyt se sekosi. Tajusin, että olin unessa ja käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Tätä sitten aamulla naurettiin porukalla.

Canyonlands

Auringonnoustua kävimme katsomassa yhtä aivan huikeaa kivimuodosteltaa, jonka alta aurinko lumoavasti nousi. Tämän jälkeen keitettiin aamupalaa ja seuraavaksi lähdimme ajamaan kohti Mesa Verde -kansallispuistoa.

Auringonnousu Canyonlands

Auringonnousu Canyonlands

Jos olette Utahissa tai Coloradossa, niin menkää Canyonlandsiin käymään. Näkymät ovat ihan kreisit ja olin ainakin itse todella vaikuttunut siitä, mitä oikein näin ja koin. Tunne, että me ihmiset olemme niin pieniä, on jotain käsittämätöntä. Näitä näkymiä olen nähnyt elokuvista, mutta niiden kokeminen livenä oli jotain ihan erilaista. Pari kyyneltäkin taisi päästä auringonlaskun aikaan, koska luonto oli vain niin kaunis.

Mesa Verde

Mesa Verde on kansallispuisto Coloradon puolella, jonne ajoimme Canyolandsin jälkeen. Mesa Verde on ihan erilainen kuin Canyonlands, koska maisemat vaihtuvat havumetsään ja värit vaihtuvat vaaleammaksi.

Mesa Verde

Mesa Verde on myös pueblointiaanien aikoinaan asuttama alue, josta edelleen löytyy kallioiden välistä kaupunkeja, joissa intiaanit ovat asuneet. Paikka muistuttaa jollain tavalla Machu Picchua, sillä intiaanien asutukset ovat edelleen paikalla ja historia, miksi intiaanit ovat menneet juuri tähän paikkaan muistuttaa hyvin paljon inkojen perinteitä.

Mesa Verden maisemat

Mietimme pitkään, että miltähän siitä ensimmäisestä ihmisestä on tuntunut, joka löysi nämä kylät ja kallioseinämiin tehdyt asutukset. On varmaan ollut aikamoinen ihmettely, että millainen historia löytyikään.

Mesa Verde

Mesa Verden kalliot

Kansallispuistossa ei saanut ollenkaan yöpyä, sillä se on argeologista aluetta ja ymmärrän hyvin, miksi turisteja ei päästetä merkittyjen polkujen ulkopuolelle. Tämän vuoksi menimme katsomaan auringonlaskun, joka oli muuten upea pinkin ja oranssin sävyissä ja tämän jälkeen ajoimme lähimpään kaupunkiin ja olimme motellissa yön.

Mesa Verden auringonlasku

 

Black Canyon of the Gunnison

Seuraavana aamuna lähimme ajamaan kohti Telluriden kylää ja matkalla ajoimme Black Canyon of the Gunnisonin ohi. Tässä kohtaa oli ehkä hiukan kansallispuistoähky ja mietimme, että jättäisimmekö koko puiston välistä, mutta päätimme kuitenkin mennä katsomaan miltä tämä kansallispuisto näyttäisi ja onneksi menimme.

Maisemat Black Canyonilla

Kansallispuisto oli täysin erilainen kuin kaksi ensimmäistä puistoa, sillä se oli väreiltään mustan ja harmaan eri sävyjä täynnä. Pudotukset näköalapaikoilta olivat satoja metrejä ja kanionin pohjalla kuohusi iso koski.

Kävimme kiertämässä kaikki mahdolliset näköalapaikat ja polut, jotka olivat avoinna. Tykkäsin puistosta todella paljon, sillä se on täysin erilainen kuin Canyonlands tai Mesa Verde.

Black Canyonin reunalla

Black Canyonin reunalla

Huomasin myös, että minua todella huimasi olla kanionin reunalla ja katsoa monta sataa metriä syviä pudotuksia. Sanoinkin, etten tule reunalle ilman turvaa. Tämä tunne oli aivan uusi ja huomasin, että se liittyi vahvasti siihen, kuinka minulla ei ollut minkäänlaista turvaa köydestä tai valjaista. Kiipeilessä nimittäin näitä ongelmia ei ollut.

Upeat kolme hyvin erilaista kansallispuistoa tuli kierrettyä, jonka jälkeen suuntasimme kohti kalliokiipeilypaikkoja. Näistä tarinoita seuraavassa postauksessa.

 

Utah ja Moab

Coloradon reissun ensimmäiset päivät vietimme vuoristossa ja sieltä alas päästyämme siirryimme Utahin puolelle ja kanioneille. En ollut koskaan aiemmin ollut minkäälaisilla kanioneilla, joten hiukan jännitti, mitä edessä onkaan. En osannut oikein edes kuvitella, miten henkeäsalpaavia hetkiä olisikaan tulossa.

Nukuimme kaikki kanioniyöt taivasalla, sillä olimmehan autiomaassa ja sateen riski oli minimaalinen. Koska oli pääsiäisen aika, niin täysikuu möllötti tähtitaivaan seassa ja yöllä ei tarvinnut käyttää otsalamppu, kun heräsi vessaan tai juomaan.

Aspenista ajoimme Moabin kaupunkiin, jossa kävimme aamiaisella ja paikallisessa retkeilyliikkeessä kysymässä, että minne meidän kannattaisi lähteä päiväretkelle. Saimme vinkiksi lähteä retkelle Morning Glory Bridgelle.

Matkalla Moabiin

Morning Glory Bridgen saavuttamiseen on useampi vaihtoehto ja me valitsimme sen, jossa täytyi laskeutua köyden kanssa useampia kanioneita alaspäin. Toinen vaihtoehto olisi saavuttaa silta siten, että vain kävelee polkua pitkin muutaman mailin katsomaan siltaa.

Moab

Laskeutumista vaativa reitti oli kiva siinä mielessä, että tässä kohtaa pääsimme harjoittelemaan laskeutumista köyden kanssa. Laskeuduimme useamman kanionin alas ja viimeinen lasku kanionin pohjalle oli pitkä ja ainakin minulla oli perhosia vatsassa, sillä laskeuduin pelkän köyden varassa noin 60 metriä korkealta lohkareelta ilman, että jalat enää osuivat seinään ja roikuin pelkän köyden varassa alas tullessa.

Valmiina laskeutumaan

Tuolta laskeuduttiin

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään vähemmän tunnettua reittiä takaisin päin kävellen. Kartan mittakaava oli aika surkea ja jossain kohtaa tajusimme, että olimme kävelleet alle neljän kilometrin matkaa pari tuntia. Polkuja olikin pian joka puolella ja yhden seuraaminen vei viiden uuden polun luokse.

Polun varrelta

Tutkailimme karttaa ja tajusimme, että olemme väärällä puolella jokea ja vähän eksyksissä. Kanioneille kuolee vuosittain ihmisiä juuri eksymisten, putoamisten ja hölmöilyiden takia. Olin ottanut reppuun avaruuspeitettä, lämmintä vaatetta, ruokaa ja juomaa ihan varmuuden vuoksi. Tiesimme koko ajan, mistä olimme tulleet, koska rakensimme polun varteen kivitorneja joita seuraamalla löytäisimme takaisin.

Menossa alaspäin kanionin pohjalle

Päätimme lähteä kipuamaan kanionin pohjalta ylös, jotta näkisimme paremmin, missä kohtaa olemme. Kun pääsimme huipulle ja kävelimme hiukan suuntaan, josta olimme tulleet, löysimme autoja ja radiomaston näkökentässä. Olimme lähteneet radiomastolta ja auto löytyi myös maston vierestä. Seuraavalla kerralla mukana oli myös kunnon GPS-laite ja koordinaatit, missä auto on.

Pääsimme autolle ennen auringonlaskua ja olimme päättäneet, että menemme katsomaan laskun Delicate Arch -nimiselle kivikaarelle, joka on Utahin yksi tunnusmerkki. Kaarelle päästäkseen piti kävellä ylämäkeen kolme kilometriä ja olimme sen verran myöhässä, että meidän täytyi juosta koko matka. Taisin huutaa ylämäessä, että mun jalat on niin tyhjät, koska ai että tässä kohtaa hapotti. Ehdittiin auringonlaskuksi kivelle ja se oli kyllä upea.

Paikalla juuri ennen auringonlaskua

Yöpymisestä kanioneilla vielä sen verran, että tähän aikaan vuodesta ihmisiä oli todella paljon liikenteessä. Osa olivat telttailemassa, toisilla oli upeat asuntoautot ja -vaunut ja osa kuten me nukuimme vain taivasalla. Isoilta teiltä lähtee paljon pienempiä teitä, joiden varsilla on ihmiset yöpymässä. Paikoissa on myös hyviä kohtia tehdä nuotioita, sillä päivälämpötila yön ja päivän välillä on merkittävä. Illalla on kiva viettää aikaa lämpimän nuotion ääressä.

Upea näky juoksun päätteeksi

Seuraavana päivänä päätimme, että koska olimme viimeisimmät päivät kävelleet, laskeutuneet kanioneita ja vielä viimeisenä juosseet, pitäisimme rennomman päivän ja kävisimme katsomassa Dinosaur Trailillä dinosaurusten jälkiä, jotka olivat syntyneet tuhansia vuosia sitten.

Näkymät polulta

Kävely jäljille oli aika rento ja vietimme päivää ympäri ämpäri kävellen ja vähän kiviä boulderoiden. Löysimme sellaisia kiviä, missä olisi voinut kiipeillä enemmänkin, mutta köydet ja muut tavarat olivat autoille. Päivä oli kuitenkin rento ja kevyempi kuin aiemmat päivät.

Dinosaurusten jälkiä

Tämän päivän jälkeen suuntasimme kohti Canyonlandsin kansallispuistoa. Kirjoittelen käymistämme kansallispuistoista seuraavassa postauksessa lisää.

 

Colorado: Aspen ja kuumat lähteet

Lensin Helsingistä Denveriin, jossa kaverini olivat minua vastassa lentokentällä. Heti lentokoneesta suoraan hyppäsimme autoon ja aloitimme lyhyen roadtripin kohti Coloradon luontoa.

Olin itse valmistautunut matkaa varten verrattain huonosti, sillä olin ulkoistanut matkasuunnitelmat kavereilleni, jotka olivat käyneet osassa paikoissa jo aiemmin. Toisaalta tämä suunnittelemattomuus oli aika mukavaa, sillä kaikki, mitä eteen tuli olivat täysiä yllätyksiä ja suunnitelmat toisaalta muuttuivat reissun aikana monta kertaa.

Automme lähti Denveristä kohti Aspenia ja vuoria. Aspen on tunnettu muutamasta asiasta: filmitähdistä ja upeista vuorista. Jostain syystä alue on houkutellut julkkikset paikalle ja me mentiin vuorien perässä.

Kohti vuoristoa

Tavoitteena oli siirtyä luontoon trekkaamaan ja telttailemaan. Nyt oli vielä keväinen ajankohta, joten otimme myös lumikengät mukaan jos niitä tarvittaisiin. Ja hyvä oli, että lumikengät olivat mukana.

Lentoni oli Denverissä kahdeksalta illalla ja ajomatka Aspeniin kesti kolme tuntia. Olin nukkunut melkein koko matkan koneessa ja automatkan, mutta nukkumaanmeno venyi pitkälle aamuyöhön. Seuraavana aamuna herättiin sitten ajoissa keittelemään aamupuuroa ja yöunet olivat parilta edelliseltä yöltä aika pienet. Tähän päälle vielä yhdeksän tunnin aikaeroväsymys.

Väsymyksestä huolimatta lähdettiin seuraavana aamuna kävelemään kohti Conundrum Hot Springejä eli kuumia lähteitä. Matkaa oli edessä koko päivän edestä ja nostettiin reippaina rinkat selkään.

Kohti kuumia lähteitä

Tässä kohtaa oltiin jo melko korkealla, sillä aloituspisteessä korkeutta oli 2400 metriä. Tämä tuntuu pieneltä, mutta ainakin omalla kohdallani jo tässä korkeudessa tuntui, että nyt alkaa happea olemaan vähemmän.

Matkaa autolta kuumille lähteille kertyi reilut 16 kilometriä ja käytännössä koko päivä käveltiin ylämäkeen. Nousu oli tasaista ja vasta viimeinen neljä kilometriä oli jyrkempää nousua.

Noususta haastavaa teki upottava, sulava lumi, korkeus ja väsymys. Olin vielä hiihtänyt viikon alle aika reilusti ja jossain kohtaa tämän päivän aikana tuntui, että mä en jaksa kävellä perille asti. Siitä kuitenkin yksi askel kerrallaan lähestyttiin leiripaikkaa ja lohduttavalta tuntui se, että myös matkaseurueen muille jäsenille ylämäki tuntui olevan suhteellisen raskas.

Kahdeksan tuntia myöhemmin saavuimme leiriin, joka sijaitsi 3500 metrin korkeudessa. Sieltä avautui upeat maisemat, jossa joka puolella näkyi vain vuoria, lunta, metsää ja kaiken tämän kauneuden keskellä oli kuuma lähde höyryämässä pakkasilmassa.

Lepohetki kesken päivän

Laitettiin leiri pystyyn ja pulahdimme kuumaan lähteeseen. Ai että, millainen palkinto oli rankan päivän päätteeksi pulahtaa ihoa hellivään kylpyyn. Lähteeseen, joka oli viiden tähden paikalla vuorien keskellä ja tämä paikka oli täysin ilmainen. Päivä oli täytynyt vain kävellä saavuttaakseen tämä paikka.

Kuumat lähteet

Lähde oli niin kuuma, että välillä täytyi tulla vilvoittelemaan pakkaseen. Olimme onnekkaita, sillä koko päivän paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta. Auringossa oli jo lämmin ja osan päivästä pystyi kävelemään kevyellä varustuksella. Auringonlaskun jälkeen ilma viilentyi reilusti pakkasen puolelle ja yöllä oli arvioni mukaan kymmenisen astetta pakkasta.

Auringosta muuten sen verran, että opin aikamoisen läksyn reissun ensimmäisen päivän hölmöilyn vuoksi. Kuka lähtee puolen vuoden Suomen pimeyden jälkeen aurinkoiseen vuoristoon ilman aurinkorasvaa? Tai oikeastaan pitää aurinkorasvaa repussa, mutta ei laita sitä kasvoihin? No minä tietenkin. Hölmöä, typerää ja mitä tästä seurasi? Paloin ja muuten tosi pahasti.

Varoituksen sana! Laitan ja laittakaa sitä rasvaa

Kasvot olivat muuten aika kipeät seuraavat päivät. Ja sitten rasvattiin ja pidettiin pitkiä vaatteita, etten palaisi lisää. Joo, olisi pitänyt jaksaa ja ajatella, että ihoni ei todellakaan kestä noin voimakasta säteilyä. No tästäkin selvittiin ja läksyt opittiin.

Yö nukuttiin teltassa ja ruuat keiteltiin retkikeittimellä. Seuraavana aamuna vielä pulahdettiin kuumaan lähteeseen ja sitten käveltiin viidessä tunnissa takaisin autolle. Autolle pääsyn jälkeen lähdettiin ajamaan kohti autiomaata ja Utahin osavaltiota.

Aspen ja Conundrum Hot Springs oli aivan upea paikka. Emme tavanneet muita ihmisiä kahden päivän aikana, vaikka reitti oli täysin käveltävissä lumikenkien avulla. Jos katsoo kuvia Googlesta kyseisestä paikasta, niin olen todella onnellinen, että olimme ainoat lähteillä ja saimme nauttia todella omasta rauhasta vuorien ja luonnon keskellä.

Aspen kohteli hyvin

Upeat vuoret ja Aspenissa olisi voinut viettää aikaa paljon pidempää. Matka kuitenkin jatkui kohti täysin erilaisia maastoja. Näistä lisää seuraavalla kerralla.

 

Levin hiihtoladut ja -reitit

Vaikka tuntuu, että Levin hiihtolomasta on ikuisuus, niin eihän siitä oikeasti ole kuin pari viikkoa. Parissa viikossa on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan niin valtavasti kaikkea.

Nyt on kuitenkin aika vielä palata hiihtoladuille ja niihin fiiliksiin, joita upea keväinen Lappi tarjosi.

Ensinnäkin maaliskuun loppu tuntui olevan hyvä aika olla Levillä, sillä säät olivat aivan mahtavat. Aurinko helotti joka päivä ja päivällä keli oli jo mukavan lämmin. Öiden aikana kuitenkin vielä mentiin pakkasasteille ja muutamana aamuna ja iltana oli vielä todella viileää.

Pääasiassa kuitenkin hiihtämään pääsi erittäin kevyellä varustuksella, mistä ainakin itse tykkään. En voi sietää mitään enempää kuin pakkautua useaan eri kerrokseen hiihtoladulle. Käytännössä päälläni olivat ohut kerrasto, hiihtoasu, hanskat ja päässäni panta, koska ei ollut edes niin kylmä, että pipoa olisi tarvinnut. Tämän lisäksi suksi luisti aika paljon paremmin kuin kovilla pakkasilla. Aivan mahtavaa siis.

Viikon aikana tuli hiihdettyä yhteensä 310 kilometriä. Millaisia reittejä tähän kilometrimäärään sisältyi? Näitä reittejä tuli itse hiihdettyä, mutta vaihtoehtoja ja reittivariaatioitahan on mahdollista löytää useampia erilaisia. Alla on myös Levin sivuilta lainattu kuva latukartasta, josta löytyy vielä paremmin tietoa kaikista reiteistä.

Levin latukartta

Aakenuskierros

Aakenuskierros lähtee Levin kylältä kohti Pyhä-tunturia. Menimme reitin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lähdimme kiertämään reittiä oikealta vasemmalle. Kyseessähän on nimensäkin mukaisesti kierros eli sama latu hiihdetään vain kerran.

Kuten kartastakin huomaa, niin ensimmäinen kuusi kilometriä on punaista latua. Tämän käytännössä tarkoittaa siitä, että nämä ensimmäiset kilometrit hiihdetään myös loivaan ylämäkeen. Ylämäki toki palkitaan sitten pitkällä laskulla ja tämän vuoksi eka kymppi sujahtaa melkoisen nopeaa.

Aakenuskierroksen ensimmäinen ja erittäin ihana taukopaikka on Hanhipirtti. Sieltä saa munkkeja, vohveleita ja esimerkiksi päivän kasvissosekeitto poronlihalla oli erinomaisen hyvää. Hanhipirttiä pitää vanhempi pariskunta ja vastaanotto oli erityisen ihastuttava ja lämmin. Suosittelen pysähtymään täällä, jos vain hiihdätte lähelle.

hanhipirtti

Hanhipirtillä tauolla

Hanhipirtin jälkeen lähdetään sitten kohti mustia nousuja ja ne kyllä tuntuvat. Noustaan aika jyrkkiä mäkiä ja melko pitkään. Eteen tulee myös jyrkkä lasku, joka tuntuu kyllä erityisen palkitsevalta nousujen jälkeen.

Nousujen jälkeen loppumatka onkin melko tasaista reittiä ja sen aikana pääsin itse moneen otteeseen ihan todelliseen hiihtoflowhun, jossa pääse eteenpäin Wassberg-tyylillä eli potkuttelemaan vauhtia molemmille suksille.

Kierros päättyy Immeljärven ylitykseen ja mittarissa on kierroksen jälkeen reilut 40 kilometriä.

Rautuskylä

Useampana päivänä lähdimme sitten kohti Rautuskylää ja sen latukahvilaa. Tätä reittiä pitkin saa useamman eri mutkan ja reitin kautta kerättyä joko reilut 60 kilometriä mittariin, mutta lyhyempiäkin reittejä saa Rautuskylään hiihtämällä.

Rautuskylän reitti on siitä mukava, että Levin keskuksesta lähdettäessä on muutama ensimmäinen kilometri mäkistä maastoa, mutta sitten hiihdetään useita kilometrejä aivan tasaisella maastolla. Erityisesti, mikäli haluat mennä hiihtämään tasaisia latuja, niin suosittelen suuntaamaan tänne päin.

rautuskylä

Rautukylän tasaisia maastoja

Rautuskylän latukahvilassa oli erityisen hyvät munkit, joten suosittelen pysähtymään munkille reitin varrella.

Loukisenvaara

Rautuskylältä jos haluaa lähteä sitten pidemmälle reitille, niin suosittelen suuntaamaan kohti Loukisenvaaraa.

Loukisenvaaran reitillä on pitkiä, siis todella pitkiä ja tasaisia suoria, jossa pääsee nauttimaan auringonpaisteesta. Nimensä mukaisesti edessä on kuitenkin vaaran päälle nousu, joten reitillä on myös nousua, mutta selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi Aakenuskierroksella.

Loukisenvaaran päälle päästyä alkaa loiva ja pitkä melkein neljän kilometrin alamäki, joka menee ihan hujauksessa, kun olet vaaran päälle kerta jo kiivennyt. Tämän mäen alapuolella on myös Sammun Tupa -niminen latukahvila, jonne pääsee sitten palkintomunkille.

sammun tupa

Sammun Tupa

Loukisenvaarasta tuli yksi suosikkireittejäni ja se taidettiin hiihtää jopa kolmesti eri variaatioilla, mistä tultiin vaaran nousuun ja minne jatkettiin laskun jälkeen. Kahdesti syötiin kuitenkin munkit myös Sammun Tuvalla.

Kätkätunturi

Yksi vaihtoehto on sitten lähteä Leviltä kohti Kätkätunturia. Kätkä on samaan suuntaan kuin Aakenuskierros eli tiedossa on jonkun verran nousua. Kätkän reiteille pääsee joko suoraan Leviltä tai sitten hiukan kiertämällä reittejä siten, että ensin menee Levin etelärinteille ja sieltä kiertää sitten Kätkäjärven kautta Kätkän laavulle.

Kätkän laavulla emme pysähtyneet kertaakaan sen pidempään kuin juomaan, mutta joka kerta kun olimme päässeet laavulla, tiesi että alamme olemaan jo lähellä Leviä. Kätkän laavulta alkaa pidempi nousu, joka päättyy todella pitkään laskuun ennen Immeljärveä.

Pari kertaa hiihdimme lenkkiä myös siten, että kiersimme Kätkäjärven laavun kautta, joka on myös todella kiva paikka. Ennen Kätkäjärven laavua on todella mukavaa, tasaista maastoa ja laavu on todella kauniilla paikalla. Kevätaurinko lämmitti jo sillä tavalla, että ihmiset istuivat ulkona pitämässä taukoa kesken hiihtolenkin.

kätkäjräven laavu

Kätkäjärven laavulle menossa

Näitä eri reittejä pitkin tuli siis hiihdettyä eri variaatioilla tuo reilut 300 kilometriä. Ja voi vitsit, että oli hyvä hiihtoloma. Toki tämä oli fyysisesti ja välillä myös henkisesti kova puristus. Olin aiemmin hiihtänyt vain muutaman kerran yli 40 kilometriä kerrallaan ja nyt viikon aikana teimme sen käytännössä joka päivä.

Lihashuollon ja tankkaamisen merkitys siis korostui ja joka päivä tuli kyllä tankattua sellainen määrä jäätelöä, karkkia, pastaa, pizzaa ja muita herkkuja, että seuraavana päivänä kykeni liikkumaan. Lihaskivut tulivat minulla oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun pidimme lepopäivän keskellä hiihtoviikkoa ja seuraavan päivän kilometrit olivat kyllä erittäin tervaisia.

Ensi vuoden hiihtolomaa suunnitellessa tekisin muutaman muutokset tämän vuoden lomaan: en yhdistäisi etätyöviikkoa ja hiihtolomaa. Töiden tekeminen ja tuollaisen hiihtomäärän hiihtäminen on kova puristus. En myöskään varaa toista fyysisesti haastavaa lomaa heti perään, vaan annan kropan palautua hiihtämisestä ensin. Tuli nyt sekin kokeiltua, miltä tuntuu lentää 15 tuntia erittäin väsyneellä kropalla ja hypätä 9 aikavyöhykettä eri aikaan.

Levi on kuitenkin todella upea hiihtokohde ja kylästä löytyy hiihtämisen lisäksi paljon muutakin tekemistä kuten laskettelua, ravintoloita, pulkkamäkeä ja muita talviaktiviteetteja. Leville pääsee myös näppärästi lentokoneella, joten matkustamiseen ei tarvitse käyttää tuhottomasti myöskään aikaa. Erittäin iso suositus siis Leville.

 

Ps. Myös tänä vuonna vielä ehtii hiihtämään Lapissa!

 

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta

Moikka moi!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta! Saavuin juuri Suomeen ja voi että, millainen pari viikkoa onkaan takana.

Levillä hiihtämässä

Tällä hetkellä on kova jetlag, sillä aikaeroa Denveriin on yhdeksän tuntia. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut urheiltua.

Levillä hiihdettiin 310 kilometriä viikossa ja sen jälkeen lensin suoraan Denveriin, jossa lumikenkäilimme, vaelsimme, liikuimme kanioneilla, kiipeilimme ja kiipeilimme vielä lisää usempana päivänä.

Seuraavien päivien suunnitelma: levätä ja palautua.

Levin hiihtomaisemat

Kaikki meni tosi hyvin ja tulen kirjoittelemaan vielä tarkemmin kaikista reissun yksityiskohdista kunhan hieman palaudun pahimmasta väsymyksestä.

Reissut olivat molemmat ihan huikeita, mutta päälimmäisenä on kuitenkin mielessä Coloradon kalliot ja kalliokiipeilyt. Opin niin paljon uutta ja pääsin todella haastamaan itseäni reissun aikana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lumikenkäilyfiiliksiä

On aikamoinen onni, että paikat tuntuvat kestävän ja pystyn taas tekemään täysin niitä asioita, joita haluankin. Onnea on tehdä asioita, joista todella nautin. Nautin täysin rinnoin kaikista kokemuksista, joita reissujen aikana sain.