CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Vuorikiipeilyn aloittaminen – 3 vinkkiä harrastuksen aloittamiseen

Kutsun itseäni vuorikiipeilijäksi, mutta miten voi aloittaa vuorikiipeilyn? Vuorikiipeily on harrastuksena haastava, koska Suomessa harrastusmahdollisuudet eivät ole kovinkaan kummoiset, sillä vuoristojahan ei Suomessa ole. Vuorikiipeilyn harrastaminen tarkoittaa käytännössä myös matkustamista paikkoihin, joista löytyy vuoria. Vuoret ovat vieneet minua Nepaliin, Tansaniaan, Jenkkeihin, Argentiinaan, Chileen, Peruun ja tulevana syksynä uudestaan Nepaliin.

Tämä artikkeli kerää yhteen kolme vinkkiä aloittelevalle vuorikiipeilijälle.

Valitse itsellesi sopiva kohde

Ensimmäinen askel vuorikiipeilyn aloittamiseen on ensimmäisen kohteen päättäminen. Tietoa vuorista löytyy Googlen syövereistä pilvin pimein. Itse katselen esimerkiksi kiivettäviä vuoria Summit Post -nimiseltä sivustolta. Tämän jälkeen alkaa rahapuolen miettiminen eli todennäköisesti myös säästäminen. Teen aina itse taulukon, johon kerään reissun pakolliset kulut ja kirjaan siihen myös hankittavien tavaroiden kulut sekä käyttörahan. Pyöritän taulukkoa niin, että saan reissun joko järkeväksi toteuttaa tai sitten hautaan ajatuksen toistaiseksi.

Kohteen valitsemisessa kannattaa pitää mielessä, mitä olet aiemmin kiivennyt, oletko ollut korkealla, tarvitsetko matkaan opasta vai riittääkö taidot omatoimiseen kiipeilyyn. Omien taitojen arvioiminen on yksi oleellisin tekijä ennen kuin päätät kohdetta. Mielestäni sopivan haastava, mutta omiin taitoihin sopiva vuori on paras matkakohde.

Vuorikiipeilyn aloittaminn Aconcagualla

Telttanäkymä Aconcagualta 2016

Vuodenaika vaikuttaa myös paljon valittavaan kohteeseen, sillä kuten melkeinpä missä tahansa muussakin ulkoilmalajissa, niin myös vuorikiipeilyssä kiipeilykaudet menevät vuodenaikojen mukaan eri puolilla maailmaa. Itse aloitin vuorilla liikkumisen 2013 Nepalista Annapurna Circuit -vaelluksella ja mielestäni se oli sopiva tutustuminen vuoristoon ja siellä liikkumiseen. Sen jälkeen on vuosi vuodelta tullut hankittua haastavampia kohteita ja reissuja. Seuraava iso haaste on 7129 metrin vuori Baruntse.

Nepalissa kiivetään huhti- ja lokakuussa, Argentiinassa joulu- ja tammikuussa ja Perussa elokuussa. Tässä nyt vain muutama mainitakseni. Melkeinpä mihin aikaa tahansa vuodesta on mahdollista löytää paikka, jossa pääsee kiipeilemään. Vuoret eivät kiipeilemällä ihan hetkeen lopu.

Oppaan kanssa vai omatoimisesti?

No, nyt meillä on lyöty vuori lukkoon. Mitäpä seuraavaksi? Täytyisi pohtia, että miten sinne vuorelle pääsee. Haluaako matkalla käyttää pakettimatkaa, opasta vai tehdä kaiken itse? Näiden yhdisteleminen on myös toki mahdollista. Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa matkustaa ja tehdä reissuja.

vuorikipeilemässä Argentiinassa Aconcagualla

Vuorikiipeilemässä Argentiinassa 2016

Tarjoajia ja retkikuntaoperaattoreita on netti pullollaan. Suomalaisia vaihtoehtoja löytyy ja sitten löytyy kansainvälisiä operaattoreita. Kannattaa vertailla eri vaihtoehtoja, miettiä millainen on oma tarve: haluatko kaiken valmiina niin, että menet vain lentokentälle vai haluatko hankkia omat lennot vai olla vastuussa kaikesta itse? Kysy myös tarjousta ja vertaile hintaeroja kaikkien näiden vaihtoehtojen kesken.

On myös mahdollista, että hankit kaiken itse, mutta toteutat matkan paikallisen oppaan kanssa. Tämä on yksi vaihtoehto, mitä kannattaa harkita ja se voi olla vaihtoehtona, mikäli haluat tehdä matkan omalla porukalla. Yksi vuorikiipeilyn hienoimpia puolia on mielestäni retkikunta ja erityisesti ihmiset, joiden kanssa saa jakaa yhteiset kokemukset vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Patagoniassa

Vaeltamassa Patagoniassa

Tiedän, että on myös paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaiken itse. Jos kuulut tähän joukkoon, niin kannattaa aloittaa vuorikiipeily sellaisilta vuorilta, jotka vastaavat juuri sinun taitotasoosi parhaiten. Erilaiset turvallisuuselementit kannattaa myös ottaa huomioon ja sen vuoksi vahva suositukseni olisi, että kannattaa vähintäänkin käydä muutama kurssi asioista ennen kuin suuntaat itsekseen testailemaan niitä vuoristoon. Vuorilla kiipeäminen ei ole vain tekninen suoritus vaan siinä yhdistyy monet muut taidot kuten sääolosuhteiden ennustaminen, reitin suunnittelu, ruokahuollon järjestäminen ja logistiikan hoitaminen itsenäisesti.

Varusteiden hankkiminen vuoristoon

Olen itse haalinut vuosien ajan oikeanlaisia varusteita vuorilla liikkumista varten. Viimeisen vuoden aikana yhteistyöni The North Facen kanssa on helpottanut vaatteiden hankkimista. Tällä hetkellä vaatekaapistani löytyy juuri sellaisia vaatteita, joita tulen tarvitsemaan vuorilla.

Vuorikiipeilyn aloittaminen Perussa

Perussa Machu Picchu

Iso suositus varusteiden hankkimiseen, jolla säästät omia rahojasi, on mielestäni hankkia kerralla kunnolliset varusteet. Olen heittänyt niin monta rikkoutunutta, revennyttä tai hajonnutta varustetta pois. Niin monta kertaa olen luullut säästäväni ostamalla halvemman tuotteen, mutta lopulta kuluttanut tuplamäärän rahaa ostamalla ensin edullisen ja sitten sen kunnollisen varusteen.

Virheistä oppii ja nykyään ostan vain ja ainoastaan sellaisia varusteita, joiden uskon kestävän. Ei siis rahaa mihinkään turhiin hömpötyksiin tai “säästän kun saan halvalla” -tyyppisiin hairahduksiin vaan kunnon laatua kerralla.

vuorikiipeilyn aloittamisessa tärkeää ovat varusteet

Vuorikiipeilemässä Kilimanjarolla

Itselläni ei ollut ensimmäisellä vuorivaelluksella kunnollisia kuorihousuja, mutta selvisin reissulla oikein hyvin, vaikka yhtenä päivänä satoi kaatamalla. Nykyään en lähtisi reissuun missään nimessä ilman kunnollisia kuorivaatteita. Minusta on myös tullut mukavuudenhaluinen, sillä mieluummin otan mukaan kunnon varusteet kuin kärvistelen huonoilla reissussa. Nautin tekemisestä huomattavasti enemmän, kun nukun lämpimässä makuupussissa enkä palele tai puen kuorihousut päälle enkä vetoketjuttomia sadehousuja.

Vuorikiipeily on valitettavasti välineurheilua ja tarvittavien tavaroiden lista on lähes loputon. Aina kun luulen ostaneeni kaiken, tapaan reissulla jonkun, jolla on parempi varuste tai keksintö johonkin ongelmaani. Taas ostoslista kasvaa ja seuraavalle reissulle tulee hankittua yleensä jotain, mitä edellisellä reissulla ei vielä ollut mukana.

Vuorikiipeily kannattaa aloittaa kohteen miettimisellä, budjetin tekemisellä, retkikuntaoperaattorin tai oppaan hankkimisella ja kunnollisilla varusteilla. Sen jälkeen alkaa valmistautuminen reissua varten.

 

Soittolista vuorille

Olin eilen Cheekin Valot sammuu -jäähyväiskonsertissa. Siitä tulikin mieleen, kun olen rakentanut omaa vuorille-soittolistaani, varmaan myös teitä lukijoita kiinnostaa, millaista musiikkia kuuntelen vuorilla. Ehkä teillä on myös suosituksia soittolistalle? Heittäkää niitä vapaasti kommenttikenttään, olisi kiva tietää, mitä musiikkia te kuuntelette.

Olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen. Tykkään kuunnella musiikkia ja popittaa täysillä sekä laulaa mukana. En ole mikään hyvä laulaja, mutta hyvät biisit saavat laulun silti irtoamaan. Sori vaan kanssakuulijat.

cheek mäkimonttu keikka elokuu 2018

Cheek -Valot sammuu keikka

Matkoilla kaipaan suomalaista musiikkia ja tykkään kuunnella erityisesti sitä ollessani pois kotoota. Tulee hyvä fiilis ja toisaalta suomalaisesta musiikista harva muu ymmärtää yhtään mitään. Olen siis täysin etuoikeutettu kuuntelemaan suomalaista musiikkia teltassa ja fiilistelemään tilanteeseen sopivia sanoja.

Soittolistan vakiobiisit ja artistit

Soittolistani kerääntyy pikku hiljaa aina vuoden aikana. Kuuntelen musiikkia siten, että löydän jonkun hyvän biisin, kuuntelen sitä viikon verran satoja kertoja ja siirryn seuraavaan biisiin. Kulutan siis yhden biisin kerrallaan loppuun. Kaikki tai ei mitään mentaliteetilla ja sitten siirrän biisin yleensä vuorisoittolistalle. Vuorilla ja matkoilla palaan soittolistaan vanhojen tuttujen biisien pariin.

Cheek – Äärirajoilla

Juu, yksi soittolistan vakiosuosikkeja on Cheekin äärirajoilla. Sopiihan se mainiosti tilanteisiin ja erityisesti vuorille, jossa täytyy venyä ja puskea hiukan äärirajoille. Cheekiltä löytyy useampia eri biisejä soittolistalta. Mitä tänne jää, Jippikayjei, Avaimet mun kiesiin, Kuka muu muka ja Liekeissä nyt muutaman mainitakseni.

Cheek Valot Sammuu keikkalava

Cheek Valot sammuu -keikkalava

Aste – Himalaja

Asteen Himalaja on nimensäkin mukaisesti yksi lempibiisejä. Tämä on myös tosi hyvä tsemppibiisi jos tuntuu, että voimat ovat lopussa ja silti täytyisi saada puristettua vielä yksi ruuvinvääntö kireämmälle.

Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen

No nimikin sen jo kertoo, biisi antaa voimaan, kun koti on mielessä ja itse on maailman toisella puolella.

ItaloBrother – Stamp On The Ground

Tämä on todellinen boksiaskellusbiisi. Tätä tulee myös kuunneltua silloin, kun vuorilla kaipaa boostia ylämäkeen.

Cheekin valot sammuu keikka

Valot sammuu -keikka

Vesala – Nyt on lähtö

Tämä Paula Vesalan biisi on lähtöbiisi ja lähtemisen lisäksi sitä tulee kuunneltua myös ihan matkalla. Tämä biisi on ollut myös keino käsitellä vaikeita ihmissuhdejuttuja.

Marvin Gaye – Ain’t No Mountain High Enough

Tämä on ihan mahtava klassikko, joka soi myös soittolistalla. Siitä tulee hyvä fiilis, kertoo elämän vuorista ja luonnosta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

Sia – Flames

Tämä biisi kertoo juoksemisesta, mutta fiilis pätee samalla tavalla vuorille. Sia on artistina vaan upea ja soittolistalle on tullut muitakin Sian biisejä.

Anna Puu – Ethän unohda

Anna Puun uusin levy on upea. Siis upea ja tykkään siitä todella paljon. Koko levy on soittolistalla ja biisit on kyllä viime aikojen ihan ehdottomia lemppareita.

Näiden biisien lisäksi soittolistalta löytyy myös muita suomalaisia artisteja ja bändejä, mutta kuitenkin paljon myös ulkomaalaisia artistejakin. Tykkään myös paljon 2000-luvun alun biiseistä eli erityisesti omasta teiniajasta muistuttavista biiseistä.

cheek valot sammuu keikka

Valot sammuu

Kertokaa soittolistanne parhaimpia, jos niistä löytyisi tulevalle Baruntsen reissulle lisättäviä asioita soittolistaan!

 

Repoveden kansallispuisto – Kaakkurinkierroksen vaellus

Suomessa on 40 kansallispuistoa ihan eteläisestä kärjestä aivan pohjoiseen. Haaveenani on ollut päästä retkeilemään näihin kaikkiin jonain päivänä. Tällä hetkellä listalla on vain muutamia kansallispuistoja, mutta onneksi myös aikaa on loputtomasti retkeilyyn ja vaellukseen. Se on aikamoista, että meillä on noin paljon hienoja polkuja koluttavaksi ja jotenkin mun sydäntä lämmittää se, että selkeästi poluista myös pidetään hyvää huolta sekä retkeilijöiden että ylläpitäjien puolesta.

Olimme ystäväni Tainan kanssa suunnitellut viikonlopuksi pyöräilyretkeä Hankoon. Säätiedotus alkoi kuitenkin näyttämään aika uhkaavalta ja kaatosateen riski maantiepyöräilyyn yhdistettynä ei oikein huvittanut meitä. Päätettiin, että lähdetään lauantaina aamulla Repovedelle vaeltamaan. Tarkoituksena oli viettää yksi yö teltassa ja kävellä Kaakkurinkierros, joka on 26 kilometriä pitkä vaellus.

Kaakkurinkierroksen reitti

Aiemmin kesällä Lapinsalmen riippusilta hajosi Repovedellä ja Lapinsalmi on yksi suosituimmista parkkipaikoista, jolle ihmiset jättävät autot. Kaakkurinkierros kulkee myös Lapinsalmen kautta ja sillan ollessa suljettu, päätimme jättää auton tällä kertaa Tervajärven parkkipaikalle.

Repoveden kansallispuiston Tervajärven maisemat

Tervajärven maisemat Repovedellä

Tervajärveltä lähdimme suuntaamaan kohti Lojukoskea ja päätimme, että kuljemme reipasta vauhtia ensimmäiset kilometrit. Rinkat oli pakattu ja olimme ottaneet mukaan myös reilusti syötävää ja eväitä. Yhden yön vaellus on siinä mielessä aika mukavaa, että mukaan voi ottaa käytännössä mitä tahansa ruokaa ja juotavaa, sillä painon kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.

Etenimme mukavasti ensimmäisen päivän aikana reipasta vauhtia ja paikoitellen oli todella lämmin. Kaakkurinkierros kulkee käytännössä Repoveden “laajinta” polkua pitkin ja reitin aikana näkee Olhavanvuoren, satumaista mäntymetsää, kallioita, pitkospuita ja järvien rantaa. Korkeuserojakin tulee mukavasti lähes 1000 metrin nousun verran ja isomman rinkan kanssa päivistä tuli erittäin hyvä treeni.

Kaakkurinkierros Repovesi

Repoveden Kaakkurinkierroksella

Polku Kaakkurinkierroksella on pääsääntöisesti hyvää metsäpolkua ja vain muutamissa kohdissa tulee eteen sellaista polkua, jossa joutuu olemaan erityisen tarkkana askelten kanssa.  Ensimmäisenä päivänä kuljimme 18 kilometriä ja seuraavana päivänä loput kierroksesta.

Telttapaikka Repovedellä

Jäimme yöksi Kapiaveden telttapaikalle, josta löytyi ihan huikea piilopaikka melko läheltä nuotiopaikkaa. Kallioiden takana oli pieni alue, jolle juuri ja juuri sai asetettua teltan sopivaan kohtaan. Teltalle paikka oli hiukan liian pieni, mutta päätimme silti jäädä lähes täydelliselle telttapaikalle yöksi.

Olhavanvuori

Illan tullen keitimme ruokaa, kävimme uimassa ja joimme lasilliset punaviiniä samalla elämästä juoruillen ja nautiskellen. Vesi oli järvessä vielä suhteellisen lämmintä, mutta illalla alkoi jo huomaamaan, että kesä alkaa olemaan ohitse. Jouduimme molemmat vetämään untuvatakkia niskaan ja laittamaan pidempää vaatetta päälle.

Olhavanvuori Repovedellä

Repoveden Olhavanvuori

Yöllä alkoi satamaan, mutta onneksi hieman huonomminkin pystytetty teltta piti vedet teltan ulkopuolella. Meillä kävi myös siinä mielessä tuuri, että saimme pakattua kaikki varusteet sateen hellittäessä ja uusi saderintama tuli vasta, kun olimme uudelleen liikenteessä.

Sauna-paikka

Kun Repoveden kansallispuistoon ajaa maantie numero 15 vierestä, niin aivan tien varressa on Sauna-niminen ulkosaunapaikka, joka on siis yllättävän epäidyllisen näköinen paikka aivan ison tien varressa. Koska olimme kastuneet Repovedellä, niin päätimme takaisin ajaessa pysähtyä saunomaan ja uimaan.

Sauna oli todella iloinen yllätys. Paikka on varmaankin melko uusi, sillä tilat ovat siistit, täysin moitteettomat ja pukuhuoneesta löytyi saippuat ja shampoot asiakkaiden käyttöön. Saunoja on paikassa kaksi ja kaikki saunat ovat sekä naisille että miehille eli sanomassa käydään uimapuvut päällä.

Vaeltamassa Repoveden kansallispuistossa

Repoveden kansallispuiston meträä

Todella kiva paikka ja oli tosi kiva päästä saunomaan heti kastumisen jälkeen ja pesemään vaellushiet pois. Ainakaan eilen saunomassa ei ollut kovin paljon ihmisiä, joten tunnelma oli sopivan rauhallinen, mutta kuitenkin saunassa juttua riitti tuntemattomien saunojien kanssa.

Onnistunut viikonlopun vaellus Repovedelle siis takana ja kaiken lisäksi löytyi uusia paikkoja. Täydellinen telttapaikka Kapiavedeltä ja Sauna, jossa pääsi puhdistamaan vaelluksen hiet pois. Iso suositus molemmille paikoille. Vaikka säät eivät tällä kertaa ollut maailman parhaat, niin hyvä seura ja ruoka pelastaa reissun kuin reissun.

Vaellus oli taas hyvää treeniä Baruntsea varten, sillä tuli tällä kertaa mukavasti painavaa rinkkaa kantaessa. Tosi hyvä fiilis jäi repun kantamisesta ja vaellus tuntui melko kevyeltä, mikä on tietysti positiivinen merkki syksyä varten.

Puumalan saaristoreitti

Olen viettänyt viimeiset 24 juhannustani äidin vanhempien kesämökillä Ristiinan lähellä. Perinne jatkui myös tänä vuonna ja koko suvun voimin suuntasimme perinteiseen juhannuksen viettoon Hurulaan.

Juhannusaatto meni perinteisen kaavan mukaan, jolloin leikittiin suvun pienempien kanssa ja illalla sitten saunottiin, syötiin lettuja, makkaraa, tikkupullaa ja vaahtokarkkeja. Lopuksi myös poltettiin kokko. Juhannuspäivänä sitten suurin osa suuntasi jo kotiin ja sehän oli oiva tilaisuus itselle lähteä maantiepyörälenkille, sillä ainakaan ruuhkaa ei ollut tiedossa. Tyhjät tiet ja mahdollisuus painella omaa vauhtia maantiellä. Pyörä oli kulkenut mukana vuokra-auton kyydissä mökillä.

puumalan saaristoreitti

Valmis pyöräilemään

Tänään sunnuntaina olikin sitten tarkoitus ajella vähän pidempi reitti. Ihan sattumalta Googlesta löytyi reittiohje viime vuonna aukaistuun Puumalan saaristoreittiin, joka kulkee Saimaan upeissa maisemissa ja reitin yksi kohokohdista on Norpa II -aluksella tehtävä lauttamatka.

Reitti on pituudeltaan 60 kilometriä ja lauttamatka kestää 40 minuuttia. Reitti kulkee pääasiassa maantietä pitkin, mutta muutama kilometri on myös soratietä. Reittikartta löytyy täältä.

Päätimme lähteä saaristoreitille Hurissalon Salelta, jonne reitti myös loppuisi siten, että voidaan nauttia viimeisenä lauttamatkasta. Alkumatka ajetaan melko isoa tietä numero 62, jossa löytyy muuten todella kauniita paikkoja.

Järvimaisema hellii pyörällä ajajaa ja Saimaa näyttäytyy upeana tien reunasta, kun tie kulkee siltojen yli ja aivan veden vieressä. Jylhää ja jotenkin niin vihreää vielä tähän aikaan vuodesta. Minulla on todella ihania muistoja lapsuudesta, jolloin Ukin ja Mummin kanssa veneiltiin ympäri Saimaata ja nämä maisemat tuovat mieleen juuri ne muistot. Saimaan kirkas vesi ja rantakalliot, joilta penskana hypättiin kesäpäivänä uimaan.

Ensimmäinen tauko pidettiin Puumalassa, jossa syötiin satamassa lounasta. Puumalaa ennen maantie muuttui todella hyväksi, jolloin päästiin painelemaan ihan hyvää vauhtia pitkiä ylä- ja alamäkiä.

puumalan saaristoreitti

Puumalan isolla sillalla

Puumalasta matka jatkuu pienemmälle tielle ja kohti Hätivirran lossia. Lossilla ylitetään pieni pätkä vesistöä ja lossin ylitys on ilmainen. Ylityksessä täytyi vain hetken odotella, että lossi on oikeassa rannassa. Oikein ruuhkaisina päivinä voi olla ainakin autolla jonoa ennen kuin lossilla pääsee ylittämään salmen yli.

puumalan saaristoreitti

Odottelemassa lossia

Lossilta sitten ajellaan todella upeaa maisemareittiä pitkin pienemmälle tielle, joka oli ajoittain melko kapeaakin. Tie kulkee kohti Nestorinrantaa ja viimeiset neljä kilometriä ennen Nestorinrantaa on soratietä. Ei ihan optimaalisinta ajoalustaa maantiepyörän kanssa, mutta kun asiaan on varautunut ja ymmärtää, että vauhdit tulee tippumaan, niin ilman rengasrikkoja selvisimme myös soratieosuudet.

puumalan saaristoreitti

Lossia odottelemassa

Nestorinrannassa on B&B-majatalo ja pyöränvuokraus jos haluaa suunnitella reittinsä siten, että lähtisikin reitille Nestorinrannasta. Majatalo näytti todella sympaattiselta ja hörpimme kahvit majatalon kahvilassa. Lauttamatkalla myös kuulin, että rannassa on kesäisin eli heinäkuussa avoinna lettukahvila, jonne ihmiset tulevat jopa omilla veneillä. Varmasti siis hyviä lettuja.

puumalan saaristoreitti

Nestorinrannan kahvila

Viimeinen vaihe reitissä oli siis lauttamatka, joka taitettiin Norppa II -nimisellä aluksella, joka on pelastuslaitoksen vanha öljyntorjuntaan tarkoitettu alus, jota Puumalan kunta vuokraa matkailutarkoitukseen. Lauttamatkalle täytyy varata paikka etukäteen ja se ohjeet siihen löytyvät tältä sivulta.

Lautan henkilökunta oli yksi päivän kohokohta. Vanhempi pariskunta, joka on liikennöinyt lauttaa viime kesästä lähtien. Tarjolle annettiin vilttejä, ettei lautalla tule kylmä ja kerrottiin Puumalan kunnan projekteista, kuten juuri tästä saaristoreitin tekemisestä ja saimaannorppien liikkumisesta. Jäi tosi positiivinen fiilis ja sellainen olo, että tästä reitistä täytyy kertoa laajemmallakin alalle ihmisiä.

puumalan saaristoreitti

Norppa II -lautta

Reitti on melko mäkinen ja tarjoaa kyllä kovemmallekin pyöräilijälle haasteita. Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut noin pitkiä ylämäkiä matkalla. Toisaalta ylämäet palkittiin myös pitkillä laskuilla.

Reitin varrelta on mahdollisuus vuokrata pyöriä ja jos haluaa esimerkiksi tehdä leppoisemman reissun ja vain nautiskella maisemista, niin yksi vaihtoehto on myös vuokrata sähköpyörä, jolla pääsee myös ne pitkät ylämäet varmasti aika lepposasti.

puumalan saaristoreitti

Lautalla

Reitillä löytyy siis haasteita, mahdollisuuksia nautiskella, pysähdellä reitin varrella oleviin sympaattisiin kahviloihin, Puumalaan, päästä lossille ja viimeisenä Nestori II -lautan kyytiin. Ja tämä kaikki saavutettavissa reilun parin tunnin päässä Helsingistä.

Suosittelen siis ehdottomasti suuntaamaan kyseiselle reitille kesän aikana ja tekemään pyöräretken Suomen suurimman järven rannalle.

 

Jäätikkökurssi Norjaan

Seuraava reissuni ennen Baruntsea on tulevana heinäkuuna Norjaan. Lähden Adventure Partnersin järjestämälle jäätikkökurssille heinäkuun puolessa välin ja siitä jatkamme sitten muutamilla päivillä reissua vielä omalla porukalla.

Jotenkin on tuntunut, etten ole lähdössä edes koko reissuun, mutta eilen tapasimme porukan kanssa ja vihdoin tuli myös matkakuumetta tämän reissun osalta. Meitä lähtee pieni kuuden hengen porukka ja yksi meistä on oppaana.

On tosi kiva, että reissuun on lähdössä tuttu kiipeilykaveri, jonka kanssa olemme jää- ja kalliokiipeillyt koko kevään aikana ja sitten ihan sattumalta reissuun on lähdössä myös entisestä työpaikasta tuttu neito lähtee myös reissuun mukaan. Tämän lisäksi retkiporukassa on ennalta tuntematon pariskunta ja opas on tuttu Kilimanjaron reissulta. Taas kerran edessä on siis uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Reissu suuntautuu siis Jostedalsbreenin kansallispuistoon Länsi-Norjaan. Reissun aikana tulemme perustamaan “perusleirin” Jostedalenin leirintäalueelle, josta sitten tehdään päiväretkiä lähistölle.

Adventure Partners järjestää pari kurssia ja tämä kurssi on “jatkokurssi”, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme toivottavasti heti alkumetreillä harjoittelemaan muutakin kuin valjaiden pukemista päälle ja jäärautojen kiinnittämistä. Tarkoitus olisi, että me kurssilaiset suunnittelemme päiväretken ja teemme sitten retken suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni on vielä kerrata kaikki jäätiköllä vaadittavat taidot: köysistössä liikkuminen, pelastautuminen, eri solmut, suunnistaminen, reitin suunnittelu ja sään ennustaminen. Uskoisin, että näitä asioita opetellaan laajasti kurssilla.

jostendalen

Viime jäätiköt Aspenista

Matkalla on mahdollisuus majoittua Jostendalenin leirintäalueen mökeissä tai teltassa. Itse ainakin ajattelin olla teltassa koko ajan, sillä kustannukset ovat tietenkin huokeammat ja toisaalta tykkään olla teltassa ihan mielettömän paljon. Makuupussiin sujahtaminen on yksi parhaimpia asioita, joita tiedän.

Meillä on ollut varattuna lennot Osloon, josta sitten ajattelimme vuokrata auton. Kun varasin itse lentoja, minulla ei ollut lähdössä tuttuja mukaan ja ajattelin, että varaan lennot itselleni ja vuokraan sitten auton, jolla ajelen Jostendaleniin. No sitten kiipeilykaveri lähti sattumalta mukaan reissuun ja hän varasi myös lennot Osloon.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Aspenissa

Norjan hintatasolla autojen vuokraaminen on kuitenkin melko suolaista ja nyt pohdimme vaihtoehtoa, että jos menisimme lautalla Ruotsiin ja ajaisimme sieltä Norjan puolelle. Tällöin saisi säästettyä auton vuokraamisen kulut, sillä kiipeilykaverillani on oma auto käytössä, jonne saisi myös tavarat pakattua. Auto on siis melko iso pakettiauto ja sinne saisi mahdollisesti myös maastopyörät mukaan jos kurssin jälkeen haluaa ajella maastopyörillä Norjassa.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Coloradossa

Reittisuunnitelma varmaankin tarkentuu tässä muutaman seuraavan päivän aikana. Varusteiden osalta on kaikki kunnossa ja oikeastaan aikalailla samanlaisella varustuksella mennään kuin Mt. Rainierin jäätikkökurssille. Ehkä ihan niin kylmää säätä ei ole tällä kertaa tiedossa vaan selvitään hiukan kevyemmällä varustuksella.

jostendalen

Telttamajoituksessa kokkailemassa

Joka tapauksessa eilen tuli ihan uudenlaista treenibuustia taas ja ennen kaikkea matkakuumetta, sillä kiireen keskellä aina välillä tuntuu unohtuvan, että tämäkin upea reissu on kuukauden päästä tiedossa. Ja kuukausi tulee hujahtamaan ihan hetkessä sillä ensi viikolla on triathlonkilpailu, sitten juhannus ja pari viikonloppureissua siihen heti perään.

Ihan mahtavaa ja fiilis on tosi korkealla täällä. Odotan innolla Norjan upeita maisemia.

 

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Vuorikiipeilijän vakuutukset

Kotona ja reissussa sattuu ja tapahtuu – vahinkoja, joissa saattaa paikat hajota tai varusteet mennä rikki. Tuntuu, että lähes jokaisessa reissussa on tullut pieniä kolhuja, joiden suuruutta sitten tarkastellaan kotona. Näitä kolhuja varten suosittelen hankkimaan vakuutuksen ja hyvän sellaisen.

Usein ihmiset kyselevät, että millainen vakuutus minulla on. Ajattelin, että viimeistään nyt asiaa olisi hyvä avata hieman syvemmin. Osittain myös siksi, että aihe on ollut itselleni myös ajankohtainen viime viikkojen aikana. Tämä teksti ei ole vakuutusyhtiöiden mainos ja sen vuoksi esille on tuotu asioita, joihin olen itse kiinnittänyt huomiota vakuutuksia arvioidessani.

Millainen vakuutus minulla on ollut ja miksi se on menossa vaihtoon?

Minulla on ollut vuosia matka- ja tapaturmavakuutus, joka on peruja lapsuudestani ja ajasta, jolloin vanhempani ovat vakuutuksen minulle ottaneet. Vakuutus on ollut isänä työn kautta ja se on ollut ehdoiltaan todella hyvä. Ei kattoarajaa, mitä korvataan, voimassaolo ulkomailla, kotimaassa ja vapaa-ajalla on ollut hyvä. Hyvien ehtojen lisäksi vakuutus on ollut todella edullinen. Olen nauttinut siis näistä ehdoista mieelusti ja ilolla maksanut vuosittaisen vakuutusmaksuni.

Nyt aikuisuuden myötä ehdot ovat vakuutuksessa muuttuneet siten, että lapset eivät voi saada vakuutusta ilman, että asuvat kotona ja vakuutus taitaa muutenkin muuttua siten, että sitä ei ole mahdollista enää noilla ehdoilla edes saada. Tämä on tarkoittanut sitä, että minun on täytynyt käytännössä kilpailuttaa kaikki vakuutukset.

Mitä kaikkea kannattaa vuorikiipeilijän vakuutuksissa ottaa huomioon?

Kilpailutin neljän eri vakuutusyhtiön vakuutukset. OP, Fennia, IF ja LähiTapiola. Ajattelin, että neljän eri vakuutusyhtiön tarjoukset riittävät ja niistä löytyisi sopiva kombo minun vakuutuksiin.

Halusin siis seuraavat vakuutukset: matkavakuutuksen, joka kattaa kaiken vuorikiipeilyyn liittyvän ja laajasta matkatavarat reissussa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, joka kattaa kaikki harrastamani lajit ja mahdolliset kilpailut kuten polkujuoksutapahtumat. Kotivakuutus, jolla kaikki kotona olevat tavarat ovat turvassa.

Kaikista yhtiöistä siis sain näiden vakuutuksien tarjoukset ja sitten alkoikin vertailu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota vertailussa?

Vertailun aikana huomasin, että hinnat ovat vakuutuksien tarjouksissa melko samalla tasolla. Puhutaan muutamien kymppien eroista, mutta suurin ero vakuutuksien välillä tulee siinä kohtaa, kun ruvetaan puhumaan vakuutuksien ehdoista. Nämä ehdot eivät lue tarjouksessa, joten ehdot täytyy lukea joko vakuutusyhtiön sivuilta tai pyytää tarjouksen tekijältä.

Vuorikiipeilyn vakuutus

Ensinnäkin, kun vakuutusyhtiöstä kysyy vuorikiipeilyn vakuutusta, kannattaa selittää aika tarkasti, mitä olet menossa tekemään. Kenen kanssa, millaisiin paikkoihin ja miten. Eli tarvitaanko köysiä, liikutaanko köysistössä, onko kiipeily liidaamista vai kiinteässä köydessä ja millaisella porukalla olet menossa eli onko kyseessä retkikunta vai omatoimimatka.

Saat tarjouksen ja mihin kiinnittäisin sen jälkeen ehdoissa huomiota:

  • kattaako vakuutus helikopterievakuoinnin yli 3500 metristä?
  • kattaako vakuutus vuoristotaudin hoidon?
  • onko vakuutuksessa jotain erityisiä ehtoja? Korvaa kiinteässä köydessä kiipeilyn muttei liidaamista? Tai vastaavaa.
  • tarvitseeko perus matkavakuutusta laajentaa esimerkiksi urheilulaajennuksella?
  • onko matkan pituudelle jotain ehtoja?
  • kattaako vakuutus liikkumisen jäätiköllä?

Näihin kysymyksiin jos löydät ja saat vastauksen, niin vertailu on paljon helpompaa ja toisaalta todennäköisyys sille, että saat sellaisen vakuutuksen, joka kattaa vahingot niiden sattuessa. Kannattaa olla tiukkana ja varma siitä, että saat näihin vastauksen. Olen joskus törmännyt siihen, että virkailija ei oikeasti tiedä mistä puhutaan ja vastaukset saattavat olla epäselviä. Asiakkaana ja erikoislajin harrastajana on myös asiakkaan velvollisuus selvittää epäselvät asiat.

helikopterievakuointi

Olisiko vakuutus kattanut helikopterievakuoinnin täältä?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, mikä katsotaan vuorikiipeilyksi. Osassa vuorikiipeilyn lisävakuutus maksoi useita satoja euroja vuodessa extraa ja toisessa vakuutuksessa pelkästään reilun sadan euron vuosimaksu urheilulaajennukseen riitti kattamaan myös vuorilla liikkumisen. Suosittelemaan olemaan näiden kanssa erityisen tarkkana.

Tapaturmavakuutus

No, kuten kaikki tietävät, olen melko tapaturma-altis. Hyvä tapaturmavakuutus on pelastanut monta itkua ja hoitomaksut on pääsääntöisesti hoidettu kunnollisen vakuutuksen avulla. Tämän vuoksi myös tulevaisuudessa maksan mielelläni tapaturmavakuutuksesta.

Tapaturmavakuutuksen kohdalla kiinnitin ehdoissa seuraaviin asioihin huomiota:

  • kattaako vakuutus millaisen urheilun?
  • mikä lasketaan urheiluksi?
  • mikä on kilpaurheilua?
  • kattaako vakuutus kaiken, mitä haluat tehdä vapaa-ajalla? Polkujuoksu, kiipeily, maantiepyöräily jne?
  • kattaako vakuutus esimerkiksi akillesjänteen repeämän, nivelkuluman tai jännevammat?
  • kattaako vakuutus fysikaalista hoitoa eli fysiterapeutin tekemään kuntoutusta?
  • kuinka paljon tapaturmien euromääräinen maksimaalinen vakuutuskorvaus on?
kilpaurheilu

Onko tämä kilpaurheilua?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, miten paljon eri lajeja vakuutus korvaa ja mikä lasketaan kilpaurheiluksi. Fysikaalisen hoidon määrä oli toisessa tarjouksessa nolla kertaa ja toisessa kymmenen kertaa jokaista tapaturmaa kohden. Rahanarvoisia juttuja siinä kohtaa jos jotain sattuisi.

Kotivakuutus ja matkatavarat

Kolmas suurempi vakuutuskokonaisuus, jonka välttämättä tarvitsen on koti- ja laaja matkatavaravakuutus. Näillä turvataan omaisuutta, kun ollaan kotona ja sattumalta se kellarin putki räjähtää yöllä ja kaikki kiipeilyvarusteet viruvat komerossa liejuvedessä yön yli. Kyllä, tämäkin on joskus tapahtunut.

Matkatavaravakuutus on taas iso juttu, koska vuorimatkoilla reissussa on kalliit varusteet mukana ja harmittaa, jos koko laukku esimerkiksi häviää ja suurella vaivalla hankitut varusteet katoavat.

jäätikkö

Onko tämä jäätikköä?

Tavaroiden osalta muuten teen aina listan, että mitä on mukana ja yleensä vielä kuvaan laukun sisällön ennen reissulle lähtöä. On helpompi todistaa, että mukana oikeasti oli tuhannen euron ylävuoristokengät jos niistä on todistusaineistoa. Kyllä, olen varautuja ja ikinä ei ole tarvinnut mitään todistaa, mitä laukussa oikein on ollut.

Koti- ja matkatavaravakuutustarjouksia vertaillessa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • paljonko vakuutukset korvaavat euromääräisesti?
  • mikä on vakuutuksen omavastuu?
  • korvaako vakuutus esimerkiksi varastetun pyörän?
  • milloin tavaroista aloitetaan tekemään ikävähennyksiä?
matkavakuutus

Olisiko matkatavaravakuutus korvannut hajonneen köyden tai untuvatakin?

Vakuutustarjousten välillä on isoja eroja myös tässä kohtaa. Yhdessä vakuutuksessa ikävähennyksiä aloitetaan tekemään vasta kolmannen vuoden jälkeen ja toisessa toisen vuoden jälkeen. Yksi matkatavaravakuutus oli 150 euron omavastuulla ja toisessa ei ollut omavastuuta ollenkaan. Yksi vakuutus korvaa vain pihasta varastetun pyörän ja toinen vakuutus korvaa pyörän varkauden, mistä tahansa kertakorvauksena 5000 euroa. Isoja eroja, joita ei yleensä kerrota vakuutustarjouksessa vaan nämä löytyivät sieltä vakuutusehtojen puolelta.

Millaiset vakuutukset päädyin ottamaan?

Lopulta tutkimusten lopputuloksena päädyin siihen, että otan matkavakuutuksen yhdestä firmasta, toisesta firmasta otan tapaturmavakuutuksen ja kolmannesta kotivakuutuksen.

Aina sanotaan, että keskittäminen kannattaa, mutta lopulta hinta näissä vakuutuksissa pysyi samalla tasolla, vaikka vakuutuksia hieman nyt hajautettiin. Olen sen verran nuori, vielä, että saan lähes kaikissa vakuutusyhtiöissä ikävähennyksiä, joka tietysti painaa vakuutusten hintaa reilusti alaspäin. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, niin kannattaa muuten siitä kysyä myös alennusta. Ainakin Ekonomiliiton jäsenet saivat useammassa yhtiössä extra-alennuksia.

Nyt vakuutukset ovat siis hajautettu, joka käytännössä siis johtaa siihen, että vahinkojen sattuessa pitää myös muistaa, että missähän yhtiössä oli mitäkin vakuutuksia. Tähän suosittelen tekemään jonkun selkeän dokumentin, että jos jonkun muun henkilön täytyy asioita selvittää, niin myös hän on kartalla, missä yhtiössä on mitäkin vakuutuksia.

Vuositasolla puhutaan neljän sadan euron vakuutuksista jos otetaan kaikki nämä lajit huomioon, mitä harrastan ja päälle laaja matkatavaravakuutus, jolla pitäisi olla kaikki tavarat vakuutettuna sekä kotona että reissussa. Sama homma itsensä kohdalla. On turvattu, että jos jotain sattuu kotona tai ulkomailla, niin vakuutus auttaa hoitokulujen karsimisessa.

Vakuutusvertailu on työlästä ja ehtojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Suosittelen siis vertailemaan ja kyselemään tarjouksia useammalta yritykseltä. Piinasin myös muutamaa vakuutusmyyjää ihan kunnolla, sillä tenttasin ehto kerrallaan, että miten teillä nämä ehdot menevät. Yksi virkailija jopa totesi, että taidat olla ainut, joka on oikeasti lukenut nämä ehdot ennen ostamista.

Olen ehkä vainoharhainen tai epäluuloinen, mutta ainakin tiedän, mitä vakuutukseni korvaavat ja mitä eivät jos jotain sattuu. Näitä asioita kannattaa selvittää ennen reissulle lähtemistä ja varsinkin jos harrastat kotona jotain vähänkin loukkaantumisvaarassa olevaa lajia.

Tämä on aikaavievä osuus, mutta uskon sen kannattavan, olen myös tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on kunnon vakuutukset kaikkiin niihin asioihin, joihin sen toivovan myös olevan.

Heitä kommenttikenttään viestiä tai meiliä jos haluat kuulla jotain spesifimpiä tietoja näistä vakuutuksista! Olen ainakin asiaa nyt tutkinut viime viikkojen aikana sen verran paljon, että vinkkejä löytyy.

 

Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Pälkäneelle Tampereen suuntaan.

Mökki oli varattu Lomarengas-sivustolta ja pienellä porukalla oli tarkoitus juhlia kaverin 40-vuotis syntymäpäivää ja relata mökin rauhassa. Mökkeily on kyllä mukavaa ja vuokramökin hyvät puolet ovat kyllä ehdottomasti se, että mökki oli valmiina ja sen kuin vain nautti viikonlopusta. Mökkeilyssä parasta on hiljaisuus, aika jumpata ulkona ja nauttia luonnosta.

Mökkiranta

Mökki oli todella kauniilla paikalla järven rannalla ja pihassa oli useampi iso kivi ja rannasta avautui näkymät upeille kallioille. Heti mietin, että mistä löytyisi hyvät kiipeilypaikat. Ja kivenlohkareille pääsikin boulderoimaan mukavasti.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Lauantaina kävin juoksemassa ja sen jälkeen tein vielä päälle pidemmän intervallitreenin. Ohjelmassa on takaisin leg blaster -liikkeet, joita tein valmistautuessani Aconcagualle. Ai että, kyllä noita sarjoista saa räjähtävän tunteen jalkoihin. Nuo on myös yksi helpoimmista ja nopeista tavoista saada sykkeet korkealle.

kyykky

Leg Blaster -liikkeitä

Lenkin ja sporttailun jälkeen kävin järvessä uimassa tai pulahtamassa. Kylmä vesi teki kyllä hyvää lenkin jälkeen ja olo oli kuin uudestisyntynyt. En käynyt ollenkaan saunassa, koska pelkkä järveen pulahtaminen tuotti niin virkistyneen olon.

Päivällä sitten tehtiin perus mökkijuttuja: syötiin hyvää ruokaa, paistettiin makkaraa nuotiolla, katsottiin telkkua ja lepäiltiin sohvilla. Ihan kokonaisvaltaista relaamista ilman sen suurempia paineita tehdä yhtään mitään.

Sunnuntaina herättiin sitten vesisateeseen ja päivän suunnitelmat olivat relata lisää ja jossain kohtaa siirtyä takaisin Helsinkiä. Sain tehtyä vähän töitä mökin rauhassa ja mietittyä, millaisia asioita täällä blogin puolella olisi tulossa seuraavaksi eteen.

entercote

Grillikausi avattu

Pälkäne on kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja matka taittuu suurimmaksi osaksi moottoritietä eli hyvää tietä pitkin. Paikkakunnan saavutettavuus on todella näppärä pk-seutulaisen näkökulmasta ja mökillä oltiin jo ihan luonnon rauhassa ilman lähinaapureita.

Oiva viikonloppukohde ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään elettiin tämän viikon maanantaina, oli muuten vaikea aamu ja päivä kaikenkaikkiaan. Tästä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa!

 

Coloradon kansallispuistot

Kävimme Coloradon reissulla useammassa kansallispuistossa ja useita jäi käymättä. Kansallispuistoja ja toisistaan täysin erilaisia on joka puolella ja maisemat ovat joka kerta ihan käsittämättömän kauniita.

Reissun aikana kolusimme kolme eri kansallispuistoa: Canyonlands (Utahin puolella), Mesa Verden ja Black Canyon of the Gunnison. Nämä kolme olivat myös todella erilaisia ja keskenään kuin eri maasta.

Helpoin tapa liikkua kansallispuiston sisällä on auto. Autolla ajetaan kansallispuiston sisään rakennettuja teitä pitkin ja näköalapaikoille on tehty parkkipaikkoja, joista pääsee kävellen 1-6 kilometrin matkoja vielä paremmille näköalapaikoille. Käytännössä ilman autoa ei näihin kansallispuistoihin myöskään pääse, sillä etäisyydet ovat melko pitkiä.

Yöpyminen kansallispuistoissa tapahtuu merkityillä telttapaikoilla ja vettä saa yleensä vähintäänkin kansallispuiston vierailijakeskuksesta tai sisääntulon kohdilta. Ruokaa ei oikeastaan voi hankkia mistään kansallispuiston osasta, joten ruuat täytyisi puistoon mennessä olla mukana.

Canyonlands

Utahin puolella oleva kansallispuisto on nimeensä viitatenkin kansallispuisto, jossa on kanioneita. Ja niitä on joka puolella ja jokainen näköalapaikka on toinen toistaan henkeäsalpaavampi ja tuntuu käsittämättömältä, miten jotain tuon kaltaista on voinut syntyä joskus.

Canyonlands

Canyonlandsissä olimme yhden yön, sillä menimme katsomaan auringonlaskua erään harjanteen luo. Näkymät olivat huikeat ja meillä oli rentouttava riisipataillallinen kanionin reunalla auringonlaskua ihastellessa.

Auringonlasku

Pimeän tullen vaelsimme toiselle puolelle kanionia yöpymään, jotta näkisimme auringonnousun paalupaikoilta. Tämä yö on jäänyt muuten elävästi mieleen, sillä yöllä tuuli todella kovaa ja minulla oli vaikeuksia saada unta. Kun olin vihdoin jo hetken nukkunut, herään siihen että revin vieressä olevani kaverin makuupussin pääaukkoa ja hoen suomeksi, että mä en saa unta. Jenkkikaveri oli ihmeissään, että nyt se sekosi. Tajusin, että olin unessa ja käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Tätä sitten aamulla naurettiin porukalla.

Canyonlands

Auringonnoustua kävimme katsomassa yhtä aivan huikeaa kivimuodosteltaa, jonka alta aurinko lumoavasti nousi. Tämän jälkeen keitettiin aamupalaa ja seuraavaksi lähdimme ajamaan kohti Mesa Verde -kansallispuistoa.

Auringonnousu Canyonlands

Auringonnousu Canyonlands

Jos olette Utahissa tai Coloradossa, niin menkää Canyonlandsiin käymään. Näkymät ovat ihan kreisit ja olin ainakin itse todella vaikuttunut siitä, mitä oikein näin ja koin. Tunne, että me ihmiset olemme niin pieniä, on jotain käsittämätöntä. Näitä näkymiä olen nähnyt elokuvista, mutta niiden kokeminen livenä oli jotain ihan erilaista. Pari kyyneltäkin taisi päästä auringonlaskun aikaan, koska luonto oli vain niin kaunis.

Mesa Verde

Mesa Verde on kansallispuisto Coloradon puolella, jonne ajoimme Canyolandsin jälkeen. Mesa Verde on ihan erilainen kuin Canyonlands, koska maisemat vaihtuvat havumetsään ja värit vaihtuvat vaaleammaksi.

Mesa Verde

Mesa Verde on myös pueblointiaanien aikoinaan asuttama alue, josta edelleen löytyy kallioiden välistä kaupunkeja, joissa intiaanit ovat asuneet. Paikka muistuttaa jollain tavalla Machu Picchua, sillä intiaanien asutukset ovat edelleen paikalla ja historia, miksi intiaanit ovat menneet juuri tähän paikkaan muistuttaa hyvin paljon inkojen perinteitä.

Mesa Verden maisemat

Mietimme pitkään, että miltähän siitä ensimmäisestä ihmisestä on tuntunut, joka löysi nämä kylät ja kallioseinämiin tehdyt asutukset. On varmaan ollut aikamoinen ihmettely, että millainen historia löytyikään.

Mesa Verde

Mesa Verden kalliot

Kansallispuistossa ei saanut ollenkaan yöpyä, sillä se on argeologista aluetta ja ymmärrän hyvin, miksi turisteja ei päästetä merkittyjen polkujen ulkopuolelle. Tämän vuoksi menimme katsomaan auringonlaskun, joka oli muuten upea pinkin ja oranssin sävyissä ja tämän jälkeen ajoimme lähimpään kaupunkiin ja olimme motellissa yön.

Mesa Verden auringonlasku

 

Black Canyon of the Gunnison

Seuraavana aamuna lähimme ajamaan kohti Telluriden kylää ja matkalla ajoimme Black Canyon of the Gunnisonin ohi. Tässä kohtaa oli ehkä hiukan kansallispuistoähky ja mietimme, että jättäisimmekö koko puiston välistä, mutta päätimme kuitenkin mennä katsomaan miltä tämä kansallispuisto näyttäisi ja onneksi menimme.

Maisemat Black Canyonilla

Kansallispuisto oli täysin erilainen kuin kaksi ensimmäistä puistoa, sillä se oli väreiltään mustan ja harmaan eri sävyjä täynnä. Pudotukset näköalapaikoilta olivat satoja metrejä ja kanionin pohjalla kuohusi iso koski.

Kävimme kiertämässä kaikki mahdolliset näköalapaikat ja polut, jotka olivat avoinna. Tykkäsin puistosta todella paljon, sillä se on täysin erilainen kuin Canyonlands tai Mesa Verde.

Black Canyonin reunalla

Black Canyonin reunalla

Huomasin myös, että minua todella huimasi olla kanionin reunalla ja katsoa monta sataa metriä syviä pudotuksia. Sanoinkin, etten tule reunalle ilman turvaa. Tämä tunne oli aivan uusi ja huomasin, että se liittyi vahvasti siihen, kuinka minulla ei ollut minkäänlaista turvaa köydestä tai valjaista. Kiipeilessä nimittäin näitä ongelmia ei ollut.

Upeat kolme hyvin erilaista kansallispuistoa tuli kierrettyä, jonka jälkeen suuntasimme kohti kalliokiipeilypaikkoja. Näistä tarinoita seuraavassa postauksessa.