Kalliokiipeilyä Coloradossa

Viimeinen osa Coloradon reissuamme oli mennä kalliokiipeilemään. Olimme jo kiertäneet vuoristossa Aspenissa, käyneet kanioneilla ja eri luonnonpuistoissa.

kalliokiipeily

Kalliokiipeilemässä

Olen aiemminkin kirjoitellut täällä blogin puolella, etten ole mikään taitava seinäkiipeilijä tai kalliokiipeilijä. Vasta-alkaja ja teknisyydeltäni olen valovuoden jäljellä parempia kiipeilijöitä. Tämä on sinänsä siistiä, että minulla on taas kerran edessä haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä urheilijana.

Reissussa oli mukana useampi todella hyvä ja kiipeilyä pitkään harrastanut tyyppi. Olin luottavaisin mielin, sillä tiesin olevani hyvissä opeissa. Olin kertonut oman tasoni ja silti kokeneemmat kiipeilijät olivat valmiita lähtemään seinälle opettamaan kaiken, mitä kalliokiipeilystä täytyisi tietää.

kalliokiipeily

Vaikeampaa seinää liidaamassa

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin seinälle ja tarkoituksena olisi, että kävisimme läpi liidikiipeilijän varmistamisen, liidauskiipeilyn tekniikkaa ja miten kalliokiipeilyssä jatkot eli ne seinään ankkureihin kiinnitettävät varusteet siivotaan seinältä pois. Tarkoitus oli, että harjoittelimme helpoilla seinillä, joilta tippuminen olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä.

Yksi päivä siis harjoiteltiin näitä edellä mentyjä juttuja ja käytiin kaikki ihan perusteista lähtien läpi. Tämä oli tosi hyvä juttu parista syystä: halusin, että kaikki käydään läpi ja ollaan yhteisellä kartalla siitä, mitä tehdään ja toisaalta varsinkin minun toimiessa muulla kuin omalla äidinkielellä halusin, että asiat käydään vielä englanniksi läpi siten, että pystyin kyselemään kaikki asiat yksitellen läpi.

Odottelemassa kavereita yläankkurilta alas

Näin vietettiin ensimmäisestä kalliokiipeilypäivästä useampi tunti ja itsevarmuutta alkoi tulla, kun pääsi helpoille seinille ja homma alkoi sujumaan mukavasti. Siirryttiin vaikeammille reiteille, joilla oikeasti pääsi haastamaan itseään. Voi vitsit, miten mahtavaa olikaan! Ja hauskaa. Koko ajan tarkoituksena oli, että pidetään ennen kaikkea hauskaa.

Tehtiin myös niin, että vaikeimmilla seinillä kaverini liidasi ylös ja kiipesin perässä yläköydellä ylös ja siivosin seinän jatkoista ja laskeuduin yläankkurilta alas. Tässä tuli myös mukavasti laskeutumiseen varmuutta lisää ja yläankkurilla toimiminen alkoi tuntua myös luontevalta.

kalliokiipeily

Helpoilla seinillä harjoittelemassa

Oli myös hyvä, että sain kiivetä haastavammat seinät yläköydellä, koska aika usein jouduin ottamaan taukoja keskellä seinää ja välillä oli niin haastavia seiniä, että tuntui etten millään pääse ylös. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa pisteet amerikkalaisesta asenteesta, sillä minua todella kannustettiin ja sanottiin, että nyt kiipeät ylös eikä me täältä lasketa sinua alas. Seinältä oli päästävä ylös ja äheltämisen aikaansaannoksena sitä tulikin päästyä seinän yläankkurille.

Huomasin, että kyllähän niitä vaikeimpiakin reittejä on mahdollista päästä ylös jos vain oikeasti yrittää eikä pelkää tippumista köyden varaan. Ainakin haasteita riitti, koska välillä tuli tiputtua köyden varaan useammankin kerran yhden seinän varrella. Sinänsä on positiivista, että en nähtävästi pelkää tippumista köyden varaan.

kalliokiipeily

Varmistamassa kaveria

Seuraavat päivät kiipeilimme koko päivän kallioilla ja kertaakaan emme kiivenneet samaa reittiä kahta kertaa. Coloradossa on ihan mahdottoman paljon kalliokiipeilypaikkoja ja uusia seiniä löytyy lähes, minne vain haluaa mennä kiipeilemään. Se on todella siistiä ja kaikille löytyy käytännössä helposta todella haastaviin reitteihin. Vahva suositus kaikille kalliokiipeilijöille!

 

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta

Moikka moi!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta! Saavuin juuri Suomeen ja voi että, millainen pari viikkoa onkaan takana.

Levillä hiihtämässä

Tällä hetkellä on kova jetlag, sillä aikaeroa Denveriin on yhdeksän tuntia. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut urheiltua.

Levillä hiihdettiin 310 kilometriä viikossa ja sen jälkeen lensin suoraan Denveriin, jossa lumikenkäilimme, vaelsimme, liikuimme kanioneilla, kiipeilimme ja kiipeilimme vielä lisää usempana päivänä.

Seuraavien päivien suunnitelma: levätä ja palautua.

Levin hiihtomaisemat

Kaikki meni tosi hyvin ja tulen kirjoittelemaan vielä tarkemmin kaikista reissun yksityiskohdista kunhan hieman palaudun pahimmasta väsymyksestä.

Reissut olivat molemmat ihan huikeita, mutta päälimmäisenä on kuitenkin mielessä Coloradon kalliot ja kalliokiipeilyt. Opin niin paljon uutta ja pääsin todella haastamaan itseäni reissun aikana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lumikenkäilyfiiliksiä

On aikamoinen onni, että paikat tuntuvat kestävän ja pystyn taas tekemään täysin niitä asioita, joita haluankin. Onnea on tehdä asioita, joista todella nautin. Nautin täysin rinnoin kaikista kokemuksista, joita reissujen aikana sain.

 

Kaipaan tavoitteellista treenaamista

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, siitä miten tärkeää ensinnäkin treenaaminen on minulle ihan yleisesti, mutta myös vuorien vuoksi. Urheilu on ollut osa elämääni jo vuosien ajan ja viimeiset pari vuotta hommaa on tullut tehtyä taas nuoruusvuosien kilpauintiuran jälkeen todella tosissaan. Aina on ollut selkeä tavoite, mitä seuraavaksi ja siihen on pyritty kaikin mahdollisin keinoin.

Pian tulee vuosi siitä, kun olkaluuni katkesi ja loukkaantumisen myötä myös tavoitteellinen treenaaminen jäi. Kaikki panostukset ovat olleet kuntoutumisessa ja siinä, että palaan vielä takaisin urheilemaan ensinnäkin ilman kipuja ja toisekseen entistä vahvempana.

Nyt kuntoutusprojektit ovat edenneet siten, että käytännössä pysty tekemään hyvinkin paljon juuri sitä, mitä haluan. Rajoitteita ja pieniä epätasapainoja on tietenkin edelleen, mutta niiden eteen on tehty todella reilusti myös töitä viimeisen vuoden aikana.

Alkuvuosi on mennyt selkeällä treenisuunnitelmalla, mutta silti huomaan, että olen olosuhteiden: lue kiireiden ja oman innostuneisuuden vuoksi tehnyt paljon kaikkea muutakin kuin sitä, mitä olen ajatellut. Tämä on toki johtanut siihen, että lajivalikoima on viimeisten viikkojen aikana ollut todella paljon laajempaa kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta toisaalta tekeminen on ollut vähän sitä sun tätä.

Helmikuun treenit

Sitä sun tätällä tarkoitan sitä, että välillä tekemisestä on puuttunut punainen lanka ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus. Tämä on toisaalta johtanut myös siihen, että kehityskään ei ole optimaalisinta.

Sitä sun tätä on kuitenkin ollut myös rentouttavaa, sillä se on tarjonnut joustavuutta ja myös ihan uudenlaista rentoutta vain nautiskella siitä, että tänään saan tehdä mitä haluan tai oikeasti olla tekemättä mitään, jos ei huvita.

Vaikka tämä kaikki on ollut tosi kivaa ja rentouttavaakin, huomaan päivä päivältä kaipaavani taas kerran enemmän ja enemmän suunnitelmallisuutta ja sitä, että teen asioita tavoitteellisesti. Tiedän, en vain voi luonnolleni mitään ja minussa selkeästi asuu jokin sellainen tyyppi, joka haluaa päästä säännöllisesti rääkkäämään itseään urheilun parissa.

Tämähän sitten käytännössä tarkoittaa sitä, että olen alkanut miettimään, minkälaista tavoitteellisuutta etsin tällä hetkellä. Selkeä iso tavoite on ensi lokakuussa, kun lähden Baruntselle ja siinä reissussa olisi tarkoitus olla mahdollisimman kovassa kunnossa. Asioita täytyy siis tehdä sillä näkökulmalla.

Matkalla vuorille

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen vaiheeseen, että olen ajatellut aloittaa suunnitelmallisen ohjelmoinnin keväällä, kun palaan Coloradosta. Toteutus vain vielä puuttuu.

Olen miettinyt valmiita ohjelmointeja ja valmentajan ottamista mukaan projektiin. Olisi kiva, että joku fiksu tyyppi olisi valvomassa vähän, mitä teen ja kuinka paljon, mutta toisaalta haluaisin ottaa itse enemmän vastuuta myös. Siksi olen osaltaan ajatellut valmiiden ohjelmointien sopivan tässä kohtaa. En tietenkään ole sulkenut myöskään ammattitaitoisen valmentajan ottamista mukaan. Tätä asiaa täytyy siis vielä pohdiskella ja kartoittaa eri vaihtoehtoja laajemminkin.

Toki vaihtoehtoja tässä maailmassa riittää, joten seuraavaksi alkaa niiden vaihtoehtojen haravointi ja miettiminen, mikä olisi sopiva ohjelmointi keväälle ja kesälle. Sen täytyy olla haastava, mutta järkevä ja sellainen, joka tukee syksyllä olevaa tavoitetta. Tärkeintä on tietenkin pysyä terveenä.

 

Jääkiipeilyhuumaa

Huh, onpa meitä suomalaisia hellitty viimeisen viikon aikana aivan upealla talvisäällä! Hiihtolomat ovat käynnissä ja en yhtään ihmettele, miksi ihmiset ovat ulkona. Aivan upea talvisää, pakkasta reilut kymmenen astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä vapaalla hiihtotyylillä reilut 40 kilometriä ja nautin todella Lahden upeista maastoista (ja jyrkimmillä mäkiosuuksilla mietin, että miksi ihmeessä olen täällä). Hiihtolenkin jälkeen seuraavana päivänä tuli sitten ulkoiltua jäällä äitini koirien kanssa.

Tällä viikolla ihana ulkoilusää on sitten vienyt hiihtoladuille ja Pirunkalliolle jääkiipeilemään. Eilen ilalla useamman kiipeilytunnin jälkeen minulla oli niin hirvittävä jääkiipeilyhuuma, että siitä on päästä kirjoittamaan heti myös tänne blogin puolelle.

Jääkiipeily

Pirunkallio

Pirunkallio on tosiaan Helsingissä sijaitseva jääseinämä, joka jäädytetään keinotekoisesti joka vuosi. Paikalle pääsee näppärästi julkisilla kulkuvälineillä ja jopa arki-iltoina ehtii kiipeilemään useamman tunnin ennen kuin kello näyttää ihan mahdottomia.

Adventure Partners -niminen yritys pyörittää ja jäädyttää paikan ja heidän kauttaan on tosiaan myös mahdollista vuokrata välineitä ja he järjestävät erilaisia jääkiipeilykokeiluja ja –kursseja.

Olin ennen tätä talvea kiipeillyt vastaavanlaisella jääseinämällä muutamia kertoja ja siksi aloitin uuden aluevaltauksen jääkiipeilyn peruskurssilla, jossa opetettiin rakentamaan ankkurit ja toimimaan putouksella turvallisesti.

Pirunkallion jääputous

Tämän kurssin jälkeen on tullut sitten viikottain käytyä kiipeilemässä ja hiomassa taitoja. Millaista huumaa jääkiipeily sitten oikein on?

Alkuun kiipeily oli vaikeaa, miten asetellaan jaloissa olevat jääraudat ja miten asetellaan kädessä olevat jäähakut jäähän. Miten hyvin voi luottaa, että välineet pysyvät jäässä eivätkä lipsahda alas ja kuinka kovaa esimerkiksi hakkuja täytyy lyödä jäähän.

Olin juuri ostanut myös välineet vuorikiipeilyä varten eli minulla on esimerkiksi vaellushakku ja -jääraudat. Hakkua ei esimerkiksi voi oikein puhtaassa jääkiipeilyssä käyttää ja raudatkaan eivät ole optimaalisimmat. Tämän vuoksi olen sitten lainannut tavaroita Adventure Partnersin välinevarastosta. Pikku hiljaa olen alkanut katsomaan, että mitäs jos kuitenkin ostaisi omat välineet myös tähän touhuun.

Ensimmäiset seinät jäällä olivat haastavia ja erityisesti epävarmalta tuntui se, että kuinka hyvin välineisiin voi luottaa. Jalat ja kädet lipsuivat seinältä ja tuntui, että koko ajan olen hieman hassuissa asennoissa. En myöskään luottanut, että välineet toimii.

Nyt useampia reittejä kiivenneenä homma alkaa tuntumaan aika paljon luottavaisemmalta, sillä jokaisen seinän aikana tuntuma jäähän ja välineisiin paranee eikä jokainen nousu ole täyttä taistelua.

Parasta koko hommassa on se, että onnistuminen motivoi. Pääset reitin paremmin ja ilman lipsumisia ylös, löydät jäästä uusia ulottuvuuksia ja pääset haastamaan itsesi. Tuntuu hassulta, että pääasiassa kiipeämme koko ajan samaa seinää, mutta silti jokainen nousu on ainakin tähän mennessä tuntunut täysin uniikilta.

Jääkiipeilyä Pirunkalliolla

Ja parasta lopulta kuitenkin on se, että saa olla ulkona ja touhuta upeassa talvisäässä jotain näin haastavaa ja mielenkiintoista. Tekninen jääseinän kiipeily ei ole suoraan sama asia kuin vuorikiipeily, mutta näistä taidoista ei varmastikaan ole missään nimessä haittaa vuorilla.

Esitän avoimen kutsun kiipeilemään, eli mikäli olet kiinnostunut lähtemään Pirunkalliolle, niin nakkaa meiliä tai kommentoi tähän alle. Sovitaan aika, milloin sinäkin pääset kokeilemaan!

Suunnitelmia Coloradoon

Reilu kuukausi ja lähtö Coloradoon on edessä. Aika rientää ja olemme pikku hiljaa alkaneet suunnittelemaan, mitä me siellä Coloradossa oikein tehdään.

Ensimmäinen iso epävarmuustekijähän on sää, sillä menemmä Coloradoon aikana, jolloin saattaa olla kymmenen astetta pakkasta tai viisitoista astetta lämmintä. Ajatus oli, että kävisimme jääkiipeilemässä, mutta voi olla, että kaikki jää on jo tuohon aikaan sulanut pois tai sitten jääputoukset ovat hyvässä kunnossa. Vuorille tekisi myös mieli, mutta lumivyöryvaara voi estää vuorilla liikkumisen.

Alustavia suunnitelmia on kuitenkin nyt tehty ja ainakin seuraavat paikat ovat listalla.

Never Stop Exploring

Eldorado Canyon State Park

Eldorado Canyon State Park sijaitsee Denveristä hiukan eri suuntaan. Puisto on lähempänä Boulder-nimistä kaupunkia ja suuntaamme Boulderiin autoilla Denveristä.

Puistossa on erityisen paljon kalliokiipeilyyn sopivia reittejä. Yli 1000 ja reittejä löytyy ihan aloittelijoille ja todella kokeneille kiipeilijöille. Tarkoituksena olisi, että käymme puistossa katsastamassa reittejä ja kiipeilemässä kalliota.

Puistossa ei saa yöpyä, joten todennäköisesti olemme yötä sitten jossain lähistöllä teltoissa, koska puistossa yöpyminen ei onnistu. Tarkoitus on kuitenkin olla mahdollisimman ulkona, joten puistossa saa hyvin aikaa kulumaan päivän jos toisenkin.

Conundrum Creek Trail

Eldoradon lisäksi olemme suunnitelleet, että menemme Conundrum Greek Trailille ja lähdemme metsästämään kuumia lähteitä. Conundrum Greek Trail on Aspenissa, joten myös tänne on matkaa Denveristä.

Matka kuumille lähteille kestää päivän ja toinen päivä tarvitaan sitten poluilta palaamiseen. Matka autojen jättämisestä kohti kuumia lähteitä on reilu 20 kilometriä, joten päivä todennäköisesti tarvitaan tuon etapin taittamiseen.

Lähteillä tulemme yöpymään teltoissa, joten pääsemme myös nauttimaan ulkona yöpimisestä ja toivottavasti upeasta tähtitaivaasta. Edelleen arvoituksena on tuo sää ja millaisia haasteita se tuo.

Suunnitelmat valmiina

Longs Peak

Yksi aika kunnianhimoinen tavoite tai haave reissulle on Longs Peak, joka on yksi korkeimpia vuoria Kalliovuorilla. Taas kuitenkin törmätään sääasiaan.

Olemme nyt liikenteessä suosituimman kauden ulkopuolella ja Longs Peakillä on avoimena yksi reitti, jota kutsutaan myös nimellä Keyhole. Tämä on siis ainoa mahdollisuutemme, jos haluamme kiivetä vuoren.

Sää tekee kuitenkin sen, että vaikka vuori ei ole kauhean korkea (4346 metriä), niin olosuhteet saattavat olla hyvinkin fataalit. Eli jos mielii huipulle, niin sääolosuhteiden on osuttava ihan nappiin.

Jos emme pääse kokeilemaan huippua, niin Longs Peakin läheisyydessä on tosi paljon erilaisia polkuja vaeltamiseen ja retkeilyyn muuten, joten reissu vuoren lähistölle ei jää vain sääolosuhteiden kyttäämiseksi.

Long Peakillä aiomme olla muutaman päivän, sillä jo huipulle yrittäminen kestää reilut kaksi päivää ja jos vähänkin on huonoa tuuria säiden suhteen, niin joudumme odottamaan parempaa sääikkunaa.

Mitään suuria riskejä ei ole tarkoitus ottaa, joten Longs Peakin kiipeäminen on epävarmaa monestakin syystä, mutta vähintäänkin pääsemme yöpymään telttaan ja ulos vuorimaisemiin ja sehän jos joku on myös kivaa.

Näitä suunnitelmia on siis reilun kuukauden päässä olevaan reissuun ja suunnitelmat voivat toki elää sitten ihan paikan päällä sään tai jonkun muun syyn takia. Tavoitteena on kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona ja päästä kiipeämään.

 

 

Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

 

Miten löysin intohimon?

Minulta on viime aikoina kysytty, miten löysin vuorille ja miksi erityisesti tykkään panostaa niin paljon aikaa, rahaa ja henkisiä resursseja harrastukseni takia. Uskon, että kyseessä on intohimoni ja se on suurin syy siihen, miksi todella jaksan.

Intohimo on mielestäni todella syvää ja polttavaa tunnetta siitä, että haluat toteuttaa itseäsi tietyllä tavalla. Intohimo saa meidät ihmiset syttymään ja silmät loistamaan ja suupielet nousemaan korviin.

Mawenzi-vuori Afrikassa

Intohimo voi tietyissä tapauksissa myös kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkomielteeksi. Intohimon muuttuessa pakkomielteesi, ollaan usein ongelmissa ja pystyn tunnistamaan itsestäni myös näitä piirteitä.

Suhtaudun todella intohimolla vuorikiipeilyyn. Voi, että millaisia kylmiä väreitä vuorien ajattelu minussa aiheuttaa. Olette olleet varmaankin joskus ihastuneita ja tunteneet sen, miltä ihastus tuntuu. Unohdat kaiken muun ja vatsassa pyörii perhosia. Tuo tunne minulla on aina, kun pääsen fiilistelemään vuoritunnelmia.

Olen kuin rakastunut siihen tunteeseen, joka saa minut kerta toisensa jälkeen lähtemään vuorille ja suunnittelemaan seuraavaa reissua. Suunnittelu ja valmistautuminen on osa tätä prosessia ja sitä kutkutuksen tunnetta vatsanpohjassa.

Mt. Rainier -vuori Yhdysvalloissa

Intohimon ymmärtämiseen ei aina löydy keinoja, mutta vuorihimoon on olemassa joitakin osia, mitä osaan paremmin selittää. Edelleen jaksan toitottaa siitä, kuinka minun ajatusmaailmaani auttoi viiden miksi-kysymyksen miettiminen. Eli kysyt viisi kertaa itseltäsi, että miksi haluat tehdä sitä, mitä haluat tehdä. Jos löydät jokaiseen kysymykseen järkevän selityksen, olet todennäköisesti jo paljon pidemmällä intohimosi selittämisessä.

Miksi haluan lähteä vuorille?

Koska rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Vuoret ovat kauniita ja maisemat lähes henkeäsalpaavia.

Miksi haluan kiivetä Everestille?

Haluan testata oman henkisen ja fyysisen rasituksen rajoja. Projekti on kokonaisvaltainen ja sellainen, jonka jälkeen olen oppinut todennäköisesti elämästä ja elämisestä todella paljon.

Miksi juuri Everest?

Mt. Everest on maailman korkein vuori ja sen vuoksi haluan saavuttaa jotain sellaista, mitä korkeammalle ihminen ei tällä hetkellä omin jaloin voi päästä. Mt. Everest kuuluu myös seitsemän mantereen korkeimpaan huippuun eli 7 Summitsiin.

Miksi haluan haastaa itseäni?

Olen todella projekti- ja tavoiteorientoitunut tyyppi ja Everestin kaltainen projekti on tarpeeksi uhkarohkea, vaikea, haastava, pelottava ja kovalla, systemaattisella sekä hyvällä asenteella saavutettavissa. Projekti ei varmasti tule olemaan helppo (tämä on muuten jo huomattu), mutta jaksan uskoa siihen todella vahvasti joka päivä. Ja uskon, että minulla on myös täydet mahdollisuudet onnistua.

Miksi haluan vuorikiipeillä?

Vuorikiipeily on minulle tapa olla todella perusasioiden äärellä ja terävöittää niitä aisteja, jotka lukemattomien näyttöjen maailmassa niin helposti unohtuu. Vuorilla tärkeintä on opetella tuntemaan oman kropan tuntemuksia, syödä hyvin, nukkua hyvin, kävellä, kiipeillä ja nauttia. Puhutaan todella yksinkertaisista asioista ja minua kiehtoo näiden asioiden tekeminen todella paljon.

Tunturin päällä Lapissa

Onko sinulla haaveita? Tavoitteita? Jospa kysyisit sinun viisi miksi-kysymystä vielä kerran! 

 

Harjoittelun peruspilarit vuorikiipeilyyn

Tämän vuoden reissut ja vuoret ovat nyt suunniteltuna ja seuraava vaihe on miettiä, millaista treeniä näitä reissuja varten täytyisi sitten tehdä. Treenaaminen on ollut osa arkeani jo hyvin pitkää ja myös tuleva vuosi tulee olemaan urheilupainotteinen.

Soutukilpailut

Ensi viikolla on edessä sisäsoudun soutukilpailut Helsingissä. Mennään soutamaan Crossfit Central Helsingin joukkueella joukkuekilpailuun.

Olin alkuun ajatellut, että jättäisin kilpailut välistä, mutta kilpailuvietti on ehdottomasti vahvempi. Alkuperäisessä päätöksessä pysyin siinä mielessä, että en aio edelleenkään soutaa yksilökilpailussa, mutta joukkuekilpailuun on tosi hauska mennä soutamaan.

Joukkuekilpailussa ei tiedetä etukäteen matkaa, vaan se ilmoitetaan vasta ensi lauantaina paikan päällä. Todennäköisesti, perustuen aiempien vuosien matkoihin, edessä on melko lyhyt ja kova veto.

Olen nyt soutanut todella paljon vähemmän ja oikeastaan kaikki kovat treenit ovat jääneet pois. Tällä viikolla on sitten hiukan tullut testailtua, miltä ne maitohapot kropassa tuntuikaan.

Kiipeily

Kun soutukilpailut ovat taputeltu, seuraava panostuksen kohde on kiipeilyssä. Tavoitteena olisi päästä vähintään kerran viikossa kiipeilemään joko jäälle tai sisälle.

Ei mahdoton tavoite ollenkaan, mutta vaatii omat järjestelynsä, sillä mukaan tarvitaan aina myös tietenkin kiipeilykaveri. Kaveri toki tekee kiipeilystä myös entistä hauskempaa.

Kiipeilyä on myös tarkoitus harjoitella tulevaa Coloradon reissua varten, sillä tulemme Coloradossa kiipeilemään enemmänkin.

Kiipeilyharjoituksia Seattlessa

Kiipeily on siis harjoitteluni tekniikkaosuus eli hiotaan erilaisia teknisiä taitoja, joita tarvitsen vuorikiipeilyä ja kiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu

Tykkään kovasti käydä myös kuntosalilla ja voimaharjoittelu on ollut osa arkipäiviäni jo muutamien vuosien ajan. Jossain kohtaa tuli pyörittyä lähinnä crossfit-salilla ja jossain kohtaa enemmän niin sanotulla perinteisellä kuntosalilla.

Koen, että voimaharjoittelusta on ollut hyötyä monessa eri kohdassa: soutamisen aloittamisessa, hiihdossa, pyöräilyssä, polkujuoksussa ja ennen kaikkea vuorikiipeilyssä.

Tällä hetkellä tarkoituksena on siis pitää pari hyvin perinteistä voimaharjoitusta viikossa, jotta korjataan vieläkin loukkaantumisten jälkeisiä lihasepätasapainoja ja toisaalta rakennetaan pohjaa vuorikiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu osana vuorikiipeilyä

Voimaharjoittelu on toinen harjoitteluni tärkeä osa ja tavoitteena on pitää vielä toistaiseksi kaksi voimaharjoitusta viikossa. Painotus tulee muuttumaan, kun ollaan lähempänä esimerkiksi Nepaliin lähtöä tulevana syksynä.

Peruskuntoharjoittelu

Viimeisen parin kuukauden aikana harjoitusohjelmani on muuttunut hyvin paljon ja erityisesti peruskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt.

Olen käynyt juoksemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja soutamassa. Näiden lisäksi on tullut tampattua Malminkartanon mäkeä ja Lahden mäkihyppyreiden portaita. Pitkiä aikoja ja maltillisemmalla sykkeellä.

Välillä on turhauttanut, sillä peruskuntoharjoittelu on saattanut ajoittain olla tylsää, mutta toisaalta tällä viikolla kovia soututreenejä tehdessä olen ollut yllättynyt, kuinka paljon hyötyä näistä tunneista on ollut.

Vuorikiipeily on hyvin pitkälti kovaa peruskuntoa vaativaa urheilua ja sen vuoksi tämän vuoden pääpaino tulee olemaan peruskunnon täydelliseksi viilaamisessa. Syksyllä laktaattitestissä todettiin, että minulla on lähes puutteellinen peruskuntoalue ja sen jälkeen asiaan ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota.

Hiihtämässä

Peruskuntoharjoittelun määrä tulee olemaan kaikista suurin osuus harjoittelussani. Tämä sen vuoksi, että se on myös yksi oleellisimpia tekijöitä vuorilla selviämisen kannalta.

Eli tällä hetkellä harjoittelussa on kolme selkeää kokonaisuutta: kiipeilyn tekniikkaharjoittelu jäällä ja sisällä, voimaharjoittelu ja peruskuntoharjoittelu. Näillä sitten rakennellaan 5-6 treenikertaa viikkoon ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää homma järkevänä ja sellaisena, että kunto kehittyy optimaalisesti ilman suuria riskejä.

Jos siellä lukijoiden puolella on paljon eri lajien harrastajia omilla tavoitteilla, tekisi mieli kovasti kuulla, millaisia treenipainotuksia tai suunnitelmia teillä on? Kommentoi alle!

 

Jääkiipeilyn peruskurssi Pirunkalliolla

Olin sunnuntaina koko päivän Adventure Partnersin järjestämällä jääkiipeilyn peruskurssilla Helsingissä Pirunkalliolla. Kurssi kesti päivän ja sen aikana oltiin suurin osa aikana ulkona harjoittelemassa, mitä eri asioita täytyy osata jääkiipeilyä varten. Lopuksi päästiin vielä ihan tosissaan kiipeilemään.

Pirunkallio Helsingissä

Olen kiipeillyt ihan jääputouksilla muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta on loukkaantumisten takia jo aikaa. Sen takia päätin, että menen vielä suomeksi opetettavalle kurssille ja parannan taitojani ennen kuin aloitan uudestaan kiipeilyharrastuksen tosissaan. Tämä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi.

Päivän tarkoituksena oli siis opetella taidot, joita tarvitaan yläköysivarmistuksen kanssa kiivettäessä jääputouksella.

Millaisia asioita päivän aikana käytiin kurssilla?

Turvallisuus

Koko päivän ajan kurssilla painotettiin turvallisuutta. Jääkiipeily on huonosti tai väärin tehtynä vaarallista ja tärkeintä koko hommassa on se, että kiipeily suoritetaan turvallisesti ja koko ajan mietitään, mitä asioita pitää ottaa huomioon, jotta kiipeily voidaan tehdä turvallisesti.

Kouluttaja piti mielestäni koko ajan hyvin esillä sen, että mitä jos ankkurin kiinnittää väärin tai jos klippaat itsesi väärin, tapahtuu. Eli oikeasti kiipeillessä pitää tietää, mitä teet ja ennen kaikkea me kaikki ollaan itsestämme vastuussa ja sen jälkeen myös kiipeilykaveristamme.

Aamu alkoi kahden tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin vielä kaikki varusteet läpi ja kertasimme turvallisuusasioita.

Ankkurit

Kurssilla opeteltiin tekemään muutama erilainen ankkuri, johon kiipeilyköysi voidaan sitten kiinnittää. Nämä olivat tosi hyviä harjoitteita ja nyt osaan tehdä ankkurin muutamalla eri tavalla. Toki näitä täytyy vielä käytännössä harjoitella moneen kertaan.

Ensin harjoiteltiin ankkureiden tekemistä tasamaalla ja sen jälkeen siirryttiin kallion päälle. Kalliolta oli sitten tarkoitus laskeutua alas ja laskeutuminen olikin super hauskaa jälleen kerran.

Laskeutuminen

Kiipeilytekniikka

Tämän jälkeen aloitimme harjoittelemaan jääkiipeilyä. Kävimme läpi jääkiipeilyn perustekniikkaa ja kokeilimme erilaisia hakkuja. Tämän jälkeen päästiin kiipeilemään jääseinämää pitkin. Kiipeilytekniikassa mennään pienin askelein kahdella hakulla ja jääraudat jalassa ylöspäin. Meillä oli siis yläköydessä varmistus eli kaveri varmistaa kiipeilyä koko ajan ja köysi on ylhäällä ankkurissa kiinni.

Lähdössä laskeutumaan

Kiipeily oli tosi hauskaa, mutta erittäin haastavaa. Olen kiivennyt puhdasta jääkiipeilyä muutaman kerran aiemmin, mutta tämäkin kerta todisti sen, että kyseessä on todella haastava laji.

Vuorilla usein kiivetään kiinteässä köydessä nousukahvaa hyväksikäyttäen, jolloin etenemistapa on hyvinkin erilainen kuin puhtaassa jääkiipeilyssä. Myös kaikki tekniikat, miten laskeudutaan, miten köysi kiinnitetään ja niin edelleen on vuorikiipeilyssä erilaisia kuin puhtaassa jääkiipeilyssä.

Haluan myös oppia paremmin teknistä jääkiipeilyä ja seinällä hakkujen ja jäärautojen avulla eteneminen on jännittävää ja haastaa monella eri tasolla myös tulevia vuorireissuja varten.

Kallion päällä työskentelyä

Kurssin suurin anti oli se, että nyt voin mennä kiipeilykavereiden kanssa seinälle harjoittelemaan ja mitä enemmän tämän talven aikana on mahdollista päästä seinälle, sen parempi tietenkin. Toivotaan, ettei Helsingin talvi ollut vielä tässä vaan pääsemme nauttimaan pakkasista myös tulevien viikkojen aikana.

Suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita jääkiipeilystä eikä oikein tiedä, mistä aloittaisi. Todennäköisesti tapaat kurssilla uusia ihmisiä ja saat sitä kautta myös uusia kiipeilukavereita.