CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Store Smorstabbtind-vuoren kiipeäminen

Norjan reissulla seuraava kohde oli Falketind-niminen vuori. Uranostindin jälkeen olin epävarma Falketindin-vuoren teknisistä osuuksista. Tämä seuraava vuori tehtiin myös reissukaverini Kallen kanssa kahdestaan, sillä köysistön kolmas jäsen lähti jatkamaan omaa reissuaan toisaalle. Kyseltiin vinkit ja katseltiin karttaa, mistä löytyisi meille sopiva vuori.

Toinen asia, jonka halusin Falketindin lisäksi tehdä oli ajaa tie 55. Se on yksi hienoimpia Norjan maanteitä ja sitä on kehuttu useaan eri otteeseen usean eri henkilön toimesta. Tämä tie meidän täytyi myös päästä ajamaan ja onneksi menimme, sillä maisemat olivat huikeita koko ajomatkan ajan. Vuoria, jäätiköitä, laaksoja ja vuonoja. Maisemat vaihtelivat ja välillä mentiin jyrkkää serpentiinitietä ylös ja toisaalta lasketeltiin alas.

Jotta pääsimme tälle tielle, valitsimme seuraavan kiivettävän vuoren sellaisesta kohtaa, josta tien ajaminen olisi järkevää ja mahdollista. Näiden kriteerien ja Uranostindin köysistön kolmannen jäsenen suosituksen seurauksena valitsimme kiivettäväksi vuoreksi Store Smorstabbtindin. Kävimme matkalla leiripaikkaa myös todella sympaattisessa kaupungissa nimeltään Lom, missä oli erittäin ihana kahvila, jossa tankattiin pullaa ja kunnon kahvia.

Leiripaikalle päästyämme ihastelimme maisemaa ja päätimme kaivaa vielä maastopyörät pakettiautosta esiin. Olimmehan ottaneet ne matkalle mukaan ja olisi ollut sääli ellei matkan aikana olisi tullut ajeltua yhtään. Onneksi lähdimme pyöräilemään, sillä tunnin lenkillä oli upeat maisemat. Vuoria ja yksi selkeä tavoite: Storebjorn-niminen teknisesti haastavampi vuori. Tämä jäänee siis seuraavaan reissuun.

maastopyöräily norja

Maastopyöräilyreittejä tarkistamassa

Leiripaikalla oli mukava ilta ja pääsimme pitkästä aikaan “suihkuun” eli pulahtamaan jäätiköstä sulaneeseen jokeen. Yllätykseksi joko Norjan helteet tai muuten vain, mutta vesi ei ollutkaan jäätävän kylmää vaan miellyttävän viilentävää ja joessa pulahtamisen jälkeen oli taas parempi ja ennen kaikkea viilentyneempi olo.

norjan vuoristosuihku

Norjan vuoristosuihku

No, mutta sitten seuraavaan päivään ja Store Smorstabtindin huiputukseen. Päivä oltiin suunniteltu siten, että lyhyen lähestymismarssin jälkeen ylittäisimme ison jäätikön ja jäätiköltä siirtyisimme harjanteelle. Huippu näkyi jo leiristä, joten suunnistaminen tuntui olevan selkeää. Olimme myös saaneet vinkin, että jäätiköllä kannattaa suunnata kohta “kivikasaa”.

Aloitimme aamun aikaisemmin kuin muina päivinä, sillä tarkoituksemme oli ajaa vielä huiputuksen jälkeen lähemmäksi Ruotsia, jotta seuraavan päivän ajomatka Ruotsiin ja kotilauttaan ei olisi niin pitkä. Olimme sopineet, että herätyskello soittaa 5:30 ja siitä lähdemme heti matkaan, kun olisimme valmiita.

Kello 6:20 pääsimme sitten vuoren huiputukseen ja aamu alkoi taas kerran helteisenä, vaikka kello olikin vain vasta vähän. Lähestymispolku oli selkeästi helpompaa kuin Uranostindille ja olimme kulkeneet jäätikön reunalle alle tunnissa. Jäätikön reunalla virittelimme ensimmäistä kertaa siis kahden henkilön köysistön ja sovittiin, että minä lähden ensimmäisenä kulkemaan jäätiköllä ja navigoimaan meille reittiä.

Jäätikön alku oli melko helppokulkuista ja pian pääsimme alueille, joissa joutui poukkoilemaan railojen ylitse ja miettimään tarkemmin reittiä. Edessä alkoi näkymään myös se suunnistukseen tarkoitettu “kivi” eli seinämä, josta jää oli sulanut.

Huomasimme, että kivikohdan vieressä oli myös jyrkkä jääseinämä, joka näytti kiivettävältä jääseinältä ilman isoja railoja. Päätettiin, että mennään jääseinämää pitkin ylös ja kiivetään niin pitkään kuin päästään reittiä kulkemaan. Ja mehän mentiin ja kiivettiin se seinämä. Olipa mahtavaa! Jääkiipeily on tehnyt tehtävänsä, tuntui meinaa itsevarmalta ja siltä, että tätähän me juuri tultiin Norjaan tekemään: kiipeämään jäistä seinämää kaikki kiipeilykamat päällä.

norjan jääkiipeily

Vihdoinkin jääseinämällä

Seinämä jälkeen jatkoimme sitten pitkään lumipeitteisellä jäätiköllä ylämäkeen ja sen jälkeen melko pitkään ihan tasaista jäätikköä. Ja piru vie, että jäätiköllä oli kuuma! En ollut pakatessani reissua varten arvannut, että tulemme hikoilemaan samanlaisessa helteessä kuin Suomessa. Etenkin jäätiköllä kuumuus oli todella polttavaa ja pitkät vaatteet eivät auttaneet paahtumisongelmaan. Kaikki takkien ja housujen tuuletusaukot auki ja matka jatkui.

Norjan kuuma jäätikköä

Norjan jäätikköä

Jäätikön jälkeen pääsimme harjanteelle, josta sitten kipusimme kohti huippua seuraavan 1,5 tuntia. Oli jo melkoista kiipeilyä ja haastavaa siitä teki sen, että emme suinkaan pitäneet jalassa kiipeilytossuja vaan ylävuoristokenkiä. Tällä kertaa emme käyttäneet varmistuksia vaan “scramblasimme” eli kuljimme kaikkien raajojen avulla ylös harjannetta.

norja ja kalliokiipeily

Nähdään pian! huipulle

Huipulla oli upeaa ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Ihmettelimme useaan otteeseen, miten hyvä tuuri kävi, että tulimme tälle 2208 metriä korkealle vuorelle, josta avautui todellinen Norjan alppimaisema. Joka puolella oli jäätikköä, lumisia huippuja ja näkyvyys oli täydellinen. Huipulla ei myöskään tuullut, joka on kuulemma erittäin harvinaista. Pidimme pidemmän tauon ylhäällä, söimme lounaseväät ja ihastelimme oloa ja vuorifiilistä, joka piirtyy verkkokalvolle ikuisesti.

store smorstabbtind

Store Smorstabbtind 2208 metriä korkealla vuoren huipulla

Lähdimme takaisin alas ja koko reissuun meni yhteensä 9 tuntia. Sen aikana nousimme 1116 metriä ja kuljimme 13 kilometriä. Kaikista hitainta oli matka alas ja siinä ollut jääseinämän laskeutuminen. Päivä oli onnistunut: olimmehan kiivenneet kahdestaan vuoren huipulle ja päässeet turvallisesti sekä ylös että alas. Olin myös super fiiliksissäni siitä, että suunnittelimme tämän aivan itse ja kaikki meni ihan nappiin.

norja store smorstabbtind

Huipulla toisesta kulmasta

Norjan jälkeen on itseluottamus kasvanut ihan huikeasti, sillä nyt oikeasti olen mennyt siihen suuntaan, jota olen tavoitellutkin. Tavoitteeni ennen Everestiä on alun alkaenkin ollut hankkia tietoja ja taitoja, joilla voisin periaatteessa toimia itsenäisesti vuorella. Sen vuoksi tavoitteeni on ollut kiipeillä mahdollisimman paljon ennen vuotta 2020 ja tämä vuosi on ollut erinomainen näiden taitojen opettelussa.

Norjan reissun jälkeen on tullut sellainen olo, että nyt vain taivas on rajana, sillä tästä eteenpäin tiedän pystyväni myös suunnittelemaan itsenäisiä reissuja ja osaan toimia jäätiköllä. Tämähän ei toki tarkoita sitä, että huomenna lähtisin valloittamaan itsenäisesti 8000 metrin vuoria tai muuta vastaavaa vaan omatoimisten reissujen tekeminen alkaa helpommista vuorista ja niiden tekeminen voi siitä sitten jatkua ja jatkua. Olen todella fiiliksissäni siitä.

 

Uranostind-vuoren huiputus

Norjan jäätikkökurssin jälkeen meillä oli reissua Norjassa jäljellä viisi päivää, joiden aikana oli tarkoitus jatkaa seikkailua. Pakuun oli pakattu kaikki mahdolliset harrastusvälineet: löytyi märkäpuvut, maastopyörät, kalliokiipeilykamat ja omat köydet. Oli avoinna, että mitä kaikkea ehtisimme tekemään tai tekisimme.

Kurssin jälkeen tietysti teki mieli jäätikölle ja kurssin pitkän retken peruuntuessa kehnon sään vuoksi, teki mieli myös päästä valloittamaan selkeä vuori ja kohde. Sattuikin todella sopivasti, että viime vuoden kurssille osallistunut henkilö tuli vastaan leirintäalueella Jostedalissa ja illan aikana saimme yhteisen sävelen siitä, minne meidän kannattaisi mennä kiipeilemään ja jäätikölle. Kaiken lisäksi saisimme kolmen hengen köysistön, jossa liikkuminen on varmempaa kuin kahdestaan.

Kävi vielä siinä mielessä tuuri, että meidän köysistön uusin jäsen Juha oli ollut oman porukkansa kanssa viikkoa aiemmin kiipeilemässä ja hän oli tutustunut todella hyvin Jotunheimin alueeseen ja osasi käytännössä ulkoa kaikki huiput, kylät, tiet, reitit ja puhui vielä norjaa päälle. Hänen suositusten perusteella päätimme siis suunnata Uranostind-nimiselle vuorelle, joka on 2157 metriä korkea vuori.

uranostind

Nähdään pian! Uranostindin huipulle

Uranostindin huiputusta varten täytyi lähestyä leiripaikalta useampi kilometri melko haastavaakin polkua ja etsiä omaa reittiä kiintopisteiden kautta. Lähestymisen jälkeen ylitimme muutaman järven, jotta pääsimme jäätikön alkuun. Jäätikölle virittelimme köysistön, jonka avulla liikuimme sitten kohti huippuharjannetta.

Huippuharjanne oli isoa pyörivää rakkakiveä ja kivikossa saikin olla aika tarkkana, että katsoo mihin jalkansa laittaa. Kuulemma yleisin vamma tässä pyörivässä kivessä on murtunut nilkka tai ranne. Me selvittiin kyllä onneksi ilman mitään ongelmia.

uranostindin jäätikkö

Uranostindin jäätiköllä

Kävipä meille myös perinteiset huippuharjanteella: ennen reissua kuulimme legendaa siitä, että norjalaiset tulevat jollain haastavalla paikalla hyppien ja nauraen ohi, kun suomalaiset varmistavat kalliovarmistuksilla kiipeilijää ja on kevyesti epävarmoja omien jalkojen kantamisesta. Uranostindin huippuharjanteella tämä sitten kävi meille. Olimme varmistaneet harjanteella usean kalliovarmistuspisteen ja sitten ryhmä norjalaisia tulee shortseissa ja t-paidassa ilman mitään varmistuksia meidän ohitse huipulle.

No, varmistaminen ei ole häpeä ollenkaan, sillä sitä kannattaa tehdä kokemuksen kartoittamisen vuoksi ja ennen kaikkea tilanteissa, joissa on hieman epävarma omista jaloista. Huippuharjanteelta tippuessa olisi ollut varmaa, että tippuvalle ei käy hyvin, joten oli parempi rakentaa varmistukset kuin kokeilla onneaan ilman.

uranostindin huippuharjanne

Uranostindin huippuharjanne

Retki parkkipaikalta Uranostindin huipulle oli 18 kilometriä ja päivän aikana kiivettiin 1140 metriä vertikaalimetrejä. Jäätiköllä liikuttiin seitsemän kilometriä ja loput ajasta mentiin pyörivällä rakkakivellä tai merkkaamattomalla polulla. Suunnistaminen oli melko helppoa, koska meille sattui upea sää vuoren kiipeämiselle. Aikaa meillä meni 10 tuntia ja 14 minuuttia. Suunnitelma oli 10 tuntia ja 15 minuuttia eli pysyimme todella hyvin aikataulussa.

Päivä oli myös siinä mielessä merkittävä, että tämä oli minun ensimmäinen omatoimisesti kiivetty vuori. Kaikki aiemmat vuoret ovat olleet jonkun porukan ja oppaan päätösvallan alla kiivettyjä. On todella upeata huomata, että omatoimisten reissujen tekeminen on mahdollista.

uranostind huipulla

Uranostindin huipulla

Tämä oli myös siinä mielessä onnistunut päivä, että käytännössä me kolme tuntematonta ihmistä pystyimme tekemään onnistuneen retken, jossa kaikki meni hyvin ja aininkin minulla oli ihan huikean hauskaa koko päivä. Opin paljon uutta köysistön muilta jäseniltä ja tutustuin lisää sellaisiin tyyppeihin, joiden kanssa myös tulevaisuudessa olisi mahdollista tehdä yhteisiä retkiä.

Uranostind-vuoren kanssa samassa laaksossa on legendaarinen Falketind-niminen vuori, jonka mukaan muun muassa vaatemerkki Norrona on nimennyt vaatteitaan, jolle olimme ensin lähdössä seuraavaksi. Kalliokiipeilytaidot kuitenkin epäilytti ja sanoin suoraan, etten halua lähteä opettelemaan kalliovarmistusten tekemistä vuorelle. Varsinkin, kun köysistöstä yksi jäsen siirtyi reissullaan seuraavaan paikkaan.

uranostind

Matkalla Uranostindille

Tämän vuoksi seuraavan päivän aikana siirryimme toiseen laaksoon, jossa kävimme ensin Lom-nimisessä kylässä upeassa kahvilassa ja sitten maastopyöräilemässä ja katselemassa maisemia. Tästä seuraavana päivänä ajatus oli lähteä kiipeämään Store Smorstabbtind -nimistä vuorta, jonka valloituksesta kirjoittelen seuraavaksi lisää.

 

Jäätikkökurssi Norjassa

Ilmoittauduin jäätikkökurssille, vaikka olin juuri vuoden vaihteessa ollut Seattlessa ja Mt. Rainierilla kurssilla. Syy, miksi halusin lähteä mukaan oli se, että kurssin pitäisi Kari Heimonen, hän on yksi parhaimmista oppaista, joita olen tähän mennessä tavannut. Hän myös suositteli Jostedalin aluetta Norjassa, joten ilmoittautuminen oli todella helppoa.

Edelliseltä Jenkkien kurssilta oli myös muutama asia, jotka olivat jääneet epäselväksi. Näistä suurin oli railopelastus. Halusin vielä oppia syvällisesti, että jos kaverini tippuu railoon, niin miten saan hänet pelastettua turvallisesti. Ennen kurssia pelastaminen ei olisi nimittäin onnistunut ja sehän ei ole kovin hyvä tilanne jos lähdetään jäätikölle liikkumaan.

Jo ensimmäisen päivän aikana huomasin, että moni asia oli vuoden vaihteen kurssin jälkeen unohtunut tai en ollut tiennyt asioista tai olin ymmärtänyt jonkin asian täysin väärin. Kertaaminen, uuden oppiminen ja taas kerran kertaaminen oli siis ihan paikallaan. Köysistössä liikkuminen ei ole arkipäivääni, vielä ainakaan, joten asioiden kertaaminen tulee olemaan myös jatkossa avainasemassa.

Kurssin Jostedalenissa ja Jostedalsbreenin suurella jäätiköllä järjesti Adventure Partners ja kurssia veti siis Kari Heimonen. Tänä vuonna kursseja oli kaksi: aloittelijoiden kurssi ja jatkokurssi. Molemmilla kursseilla taidettiin käydä ylätasolla samat asiat, mutta jatkokurssilla keskityttiin paljon siihen, miten kurssin jälkeen meistä kurssilaisista tulisi omatoimisia jäätiköllä liikkujia ja pystyisimme toteuttamaan omatoimisia Norjan ja miksei muidenkin vuorten valloituksia.

Kurssin sisältö

Kurssi kesti yhteensä viisi päivää ja olimme koko ajan yötä samassa paikassa eli Jostedalin leirintäalueella. Oli jopa hassua, että koko ajan oli saatavilla sisävessa ja kunnon keittiö, jossa pystyi kokkaamaan omat ruuat. Alkuun kaipasi erämaatunnelmaa, mutta menihän se näinkin.

Yöpymiseen oli muutama eri vaihtoehto tarjolla. Leirintäalueella oli kahden eri kokoisia mökkejä neljälle ja kuudelle hengelle, tämän lisäksi oli mahdollista yöpyä teltassa tai vaikkapa omassa pakussa tai asuntoautossa. Ihan perinteistä leirintäaluemeininkiä siis toisin sanoen. Tällä kertaa päätimme reissukaverin kanssa, että olemme koko ajan teltassa ja homma toimi tosi kivasti myös teltalla.

Kurssi alkoi siten, että kävimme yhdessä läpi kaikkien toiveet kurssia varten ja kurssin sisältö muokkaantui osittain meidän toiveiden ja valmiiden kokonaisuuksien perusteella.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisenä päivänä lähdimme etsimään lunta ja tarkoitus oli harjoitella lumella liikkumista, lumiankkureiden tekemistä, köysistön muodostamista ja self-arrest -pelastautumista jäähakulla.

Päivä alkoi köysistön muodostamisella ja jo tässä kohtaa opin täysin uuden tavan muodostaa köysistön kaverin kanssa. Tässä tavassa köysistö muodostetaan siten, että lasketaan köysistöön tarvittavat köysivälit ja kaverin kanssa mitataan valjaat päällä köysi sopivan mittaiseksi siten, että köysistön jokaiseen väliin tulee sopivan verran köyttä.

jäätikkökurssi norja

Ensimmäisen päivän lumipeitteinen rinne

Sitten lähdimme lumipeitteelle opettelemaan self-arrest -pelastautumista jäähakulla ja juoksimme lumista rinnettä alasta ja harjoittelimme pelastautumista. Tämä on elintärkeä taito siinä kohtaa jos lähtee lumipeitteiseltä rinteeltä liukuun tai jos köysistössä joku toinen jäsen tippuu. Harjoittelimme myös sitä, että miltä tuntuu jos kaveri lähtee köysistössä liukuun ja mitä siinä kohtaa täytyisi tehdä.

jäätikkökurssi norja

Ensimmäisen päivän näkymät

Päivän aikana kuljimme lumipeitteistä rinnettä köysistössä ja fiilistelimme Norjan maisemia. Nehän ovat ihan uskomattomia ja täysin eri maailmasta kuin Suomessa.

Toinen päivä

Toisena päivänä suuntasimme Nigardsbreen-nimiselle jäätikölle harjoittelemaan jäätikkötaitoja. Päivä alkoi tunnin lähestymisellä jäätikölle ja kun pääsimme jäätikön reunaan olivat maisemat taas kerran upeat. Kuivaa jäätä riitti silmin kantamattomiin ja tuntui, että vihdoin päästään tositoimiin.

Päivän teemana oli yleisesti jäätiköllä liikkuminen jäärautojen avulla. Jäärautojen käyttö oli tuttua, mutta aina ensimmäiset askeleet jäällä ovat aina jännittäviä ja hetken aikaa kestää tottua siihen, että raudat kyllä pitävät jyrkkääkin rinnettä kunhan niihin vain uskaltaa luottaa.

jäätikkökurssi norja

Toisen päivän harjoitukset

Tämän lisäksi harjoittelimme jääruuvin käyttöjä ja haastavammassa maastossa liikkumista. Miten varmistetaan köysistön muita jäseniä paikoissa, joissa on vaara tippua ja mihin kohtaan jääruuvit kannattaa laittaa. Kävimme railon pohjalla ja kiipesimme jäätikköä ylös ja alas. Tosi kiva oli huomata, että talven jääkiipeilyt olivat tuoneet oman varmuuden hakun ja jäärautojen kanssa liikkumiseen.

jäätikkökurssi norja

Nigardsbreen-jäätiköltä

Päivä toi uusia oppeja varmistamiseen brusik-solmuilla ja varmuutta jäätiköllä liikkumiseen köysistön kanssa. Oli ihan huippu päivä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta koko päivän.

Kolmas päivä

Kolmantena päivänä tarkoitus oli harjoitella railopelastusta. Tätä päivää olin odottanut innolla ja odotukset olivat todella korkealla. Edellisestä päivästä poiketen suuntasimme eri jäätikölle kohti Tuftebreen-jäätikköä.

jäätikkökurssi norja

Kurssin kohokohta: railopelastukset

Matka jäätikölle alkoi kovalla nousulla, jossa kerättiin nousumetrejä ihan huolella 1,5 tunnin ajan. Päivä oli paahtavan kuuma ja varmaan kaikki kuusi kurssilaista hikoili ylämäessä aamun ajan. Itse laitoin kevyet kengät jalkaan ja vuoristokengät reppuun, mikä osottaitui hyväksi suunnitelmaksi. Vuoristokengät olivat kuumat ja raskaat, joten kevyillä kengillä kävely oli suorastaan ihanaa ylämäessä. Oli myös kiva huomata, että hyvä treenitalvi ja kevät on tehnyt tehtävänsä: ylämäki kulki kevyesti.

Kolmas päivä vietettiin täysin railopelastuksen maailmassa ja liikuimme itse jäätiköllä melko vähän. Rakensimme erilaisia taljoja ja harjoittelimme kaverin nostamista railosta ylös. Kaikki pääsi tekemään ja vihdoinkin taljojen rakentamisesta alkoi avautumaan jokainen vaihe erikseen. Mielestäni tämä päivä oli ehdottomasti kurssin paras ja antoisin päivä.

jäätikkökurssi norja

Minua pelastettiin railosta

Taljan rakentamisessa täytyy muistaa monta osaa ja sen takia oli myös hyvä, että ihan käytännössä tehtiin pelastamista. Tositilanteen tullen olisi kiusallista jos kaikki muistettavat asiat eivät olisi kristallin kirkkaana mielessä. Taljaaminen on myös pieni älypeli ja vaatii oman logiikan toimiakseen, pientä pähkinää siis myös sitä kautta.

Kolmas päivä oli erittäin lämmin ja aamun lähestymisreissun hikoilun lisäksi paluu autolle oli todella kuuma. En ollut ajatellut, että Norjassa voisi olla niin kuuma, että aivot tuntuvat sulavan. Olin varautunut untuvatakeilla, lämpimillä vaatteilla ja paksulla makuupussilla. Todellisuudessa pääasiassa hikoiltiin rinteillä ja ihmeteltiin kuumuutta.

Neljäs päivä

Neljäntenä päivänä teimme pitkän retken, jonka suunnittelimme itse. Kävimme kolmannen päivän illalla läpi retken omatoimista suunnittelua ja sen perusteella teimme oman reittisuunnitelman. Reitin suunnitteluun vaikuttaa kuljettava matka, nousumetrit, sääolosuhteet ja reitin haastavuus.

jäätikkökurssi norja

Nigardsbreen-jäätikölle kipuamassa

Alunperin pitkä retkipäivä piti olla kurssin viimeinen eli viides päivä, mutta sääennusteet näyttivät erittäin huonoa keliä retkipäivälle. Tämän vuoksi retki siirrettiin neljännelle päivälle ja retkisuunnitelmia tehdessä täytyi ottaa huomioon neljännen päivän sääennusteessa ollut ukkosmyräkkä.

Päätimme lähteä Nigardsbreen-jäätikölle ja valitsimme kartalta tietyn pisteen, jonka halusimme saavuttaa. Tarkoituksemme oli myös etsiä sellaista jäätikköä, missä eteneminen olisi hankalampaa ja selkeästi haastavampaa.

jäätikkökurssi norja

Railossa odottelemassa pelastumista: tämä oli harjoitus

Pääsimme tavoitepisteeseen suunniteltua aiemmin retkipäivänä ja harjoittelimme vielä railopelastusta kertaalleen läpi. Tavoitteemme myös täyttyi, sillä pääsimme jäätiköllä sellaiseen kohtaan, josta jouduimme kääntymään takaisin ja etsimään paremmin liikuttavaa jäätikköä.

Retkipäivä oli myös siinä mielessä opettavainen, että keli muuttui todella nopeasti ja iltapäiväksi povattu ukkosmyrky tuli nopealla tahdilla trombien kera jäätikkö kohti. Onneksi olimme juuri pääsemässä jäätiköltä pois ja kaikki meni siinä mielessä hyvin, mutta opetus sekin, kuinka keli voi muuttua minuuteissa aurinkoisesta ja kuumasta kovaan tuuleen ja ukkoseen.

jäätikkökurssi norja

Meidän Ice Monkeys -ryhmä

Myrskyssä hajosi myös telttani, joka oli leirintäalueella paikoillaan ja teltassa oli sisällä painava vaatekassini. Silti teltta oli liikkunut useita kymmeniä metrejä ja repeytynyt ja kaaret ihan vinksallaan. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut ja kaatuneiden puiden alle ei jäänyt ketään alle.

Viides päivä

Alkuperäisen retkipäivämme suunnitelmat siis muuttuivat vesisateen vuoksi ja pidimme viidentenä päivänä teoriapäivän, jossa kertasimme vielä kaikki eri taljaussysteemit, teimme köydestä paarit ja harjoittelimme prusikoiden avulla railopelastautumista.

Viides päivä ei ollut fyysisesti rankka, mutta uusia taitoja tuli kerrattua ja opittua aamupäivän aikana vielä runsaasti lisää. Päivä huipentui vielä yhteisiin burgereihin lähikaupungissa, josta porukka jatkoi sitten kohti omia seikkailujaan. Meillä matka jatkui kohti Uranostind-vuoren valloitusta.

Fiilikset kurssista

Kurssi oli ehdottomasti parempi, mitä odotin. En arvannut, kuinka paljon minulla olisi vielä opittavaa asioista ja toisaalta tälläkin kertaa huomasi, että niin monta asiaa voi tehdä eri tavalla.

Oman tiedon vajavaisuuden ymmärtäminen on myös aika nöyrää ja vetää mielen tilaan, joka on avoin vastaanottamaan uusia oppeja. Siisteintä on huomata, että ympärillä on koko aika inspiroivia tyyppejä, joilta on mahdollisuus oppia aina vaan lisää ja lisää.

Suosittelisin kurssia ehdottomasti kaikille, jotka ovat kiinnostuneita jäätiköllä liikkumisesta. Norjassa on tähän todella mahtavat puitteet ja olen aivan myyty: tämä ei varmasti ollut viimeinen kerta Norjassa ja mieli tekee jo nyt päästä treenaamaan lisää. Kiitos kurssista järjestäjille, nautin todella siitä!

Opin paljon uutta, kertasin vanhaa ja ennen kaikkea kertyi sellaista itsevarmuutta, että todellakin pystyn tekemään myös näitä reissuja omatoimisesti jatkossa. Mahtavaa olikin, että pääsimme heti testaamaan kurssilla opittuja taitoja, joista lisää huomenna.

 

Terveisiä Norjasta

Moikka moi kamut!

Terveisiä Norjasta. Ihan huikea reissu takana. Päästiin jäätikkökurssilla harjoittelemaan paljon jäätiköllä liikkumista ja kurssin jälkeen pääsimme vielä tekemään omatoimisesti muutaman vuoren huiputuksen.

norja jäätikkö

Harjoittelemassa Norjan jäätiköllä

Ajoimme eilen kaasu pohjassa Norjan ja Ruotsin läpi lautalle ja tulimme yölautalla Suomeen. Koska aikaa oli verrattaen vähän ja paljon upeaa tekemistä, optimoin reissun siten, että kävin pyörähtämässä vain kotona ja sen jälkeen kiiruhdin jo työpöydän ääreen.

nigardsbreen norja

Terveisiä Norjan jäätiköltä!

Tänään on tiedossa kamojen purkamista ja pyykkikone laulaa illan ajan. Kirjoittelen huomenna paremmin reissusta ja siitä, mitä kaikkea ehdimme oikein Norjassa seikkailemaan.

terveisiä norjasta

Lumirinnettä kiipeämässä köysistön kanssa

Aurinkoa päivään!

Pakkaamisfilosofia – vinkkejä pakkaamiseen

Huh, millainen viikko takana. Vietimme viikonloppuna hyvän ystäväni polttareita, siitä syystä blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Olipa ihanaa rentoutua mökillä ja mikä parasta, nähdä tulevan morsiamen onni.

Tällä viikolla onkin sitten lähtö Norjaan. Osa reissua ja siihen valmistautumista on pakkaaminen. Olen kirjoitellutkin useaan otteeseen pakkaamisesta, koska mielestäni se kuuluu oleellisesti vuorikiipeilyn harrastamiseen. Olen kertonut aiemmin pakkaamisestani Aconcagualle, Kilimanjarolle, Mt. Rainierille, Coloradoon ja nyt Norjaan.

varustelista vuorikiipeily

Pakkaamassa Norjaa varten

Pakkaaminen on kivaa ja siinä pääsee fiilistelemään tulevaa reissua. Pakkaamisessa minulla on tietynlainen systeemi, jota voisi kutsua jopa pakkaamisfilosofiaksi. Pakkaamisfilosofian vuoksi unohdan harvoin reissusta mitään oleellista ja kaikki tarpeellinen, ja joskus myös tarpeeton on mukana.

Pakkauslista

Yksi oleellisimpia osia pakkaamisfilosofian osista on hyvä pakkauslista. Listan avulla on helppo katsoa, että mitä tavaroita tarvitsee mukaan ja listassa pystyy hahmottelemaan jo sitä, että millainen reissu on tulossa.

Lista on myös tuplavarmistus sille, että reissusta ei jää mikään oleellinen puuttumaan. Tavarat ja niiden mukana oleminen on helppo tarkistaa, kun lista on kunnossa ja tiedän, että jos listalla kaikki olevat tavarat on mukana, niin pärjään kyllä.

Pakkaustaktiikka

Käytän pakkaamisessa aina seuraavanlaista pakkaustaktiikkaa: kerään kaikki pakkauslistalla olevat asiat olohuoneen lattialle kasaan ja lisään tähän myös kaikki sellaiset tavarat, joita ajattelen tarvitsevani.

varustelista vuorikiipeilyyn

Pakkaamassa ja keräämässä varusteita kasaan

Kasa näyttää epämääräiseltä ja sotkuiselta, mutta sen jälkeen aloita sorttaamisen: vaatteet omaan kasaan, varusteet omaansa, ruuat toiseen nurkkaan, elektroniikka seuraavaan ja niin edelleen. Pian olohuoneessa on selkeitä kekoja, missä on selkeästi eri varusteet kasattuina kekoihin, joista ne voi sitten näppärästi siirtää rinkkaan tai kassiin.

Sitten pakkaan tavarat kassiin tai rinkkaan ja punnitsen sen. Jos olen menossa lentäen, niin silloin tällöin on tullut pähkäiltyä kilojen kanssa ja mietittyä, miten saisi kamat mahtumaan lentoyhtiöiden kilorajoituksiin.

Varaudu kaikkeen

Yksi tärkeimpiä pakkaamisen filosofiasta mielestäni on se, että aina kannattaa varautua pahimpaan ja kaikkeen. Ei paljon lohduta jos kaverilla vuotaa valtoimenaan haavasta verta ja kaikki sidostarpeet ovat kotona tai jos jotain sattuu ja avaruuslakana on avaamattomana olohuoneen nurkassa.

Joidenkin mielestä varautuminen ei ole järkevää, mutta olen aika monta kertaa todennut toisin. Eksyessä on kiva, että mukana on useampi vesipullo, vaihtovaatetta ja ruokaa tai sairastuessa oikeanlaiset lääkkeet.

Mietin pakatessa siis usein läpi myös ne vaihtoehdot, että entäs jos jotain menee pieleen ja varaudun niihin. Tietenkään aivan kaikkeen ei voi varautua ja jokaiselta reissulta on tullut lisäoppeja siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mitä turhaa on myös ollut mukana.

vuorikiipeily varustelista

Varustekasat

Toiset ovat sellaisia ”soitellen sotaan” -tyyppejä, joilta repusta löytyy makuupussi, jos sitäkään ja ehkä seuraavalle päivälle evästä. Loput asiat selviää sitten. Jotenkin vuoritouhuissa tykkään itse olla valmiina kaikenlaiseen ja nauttia tietäen, että jos jotain satttuu niin ratkaisu ongelmiin löytyy kyllä.

Aloita ajoissa

Aloitan pakkaamisen yleensä ajoissa, viikkoa tai jopa aiemmin. Reissuja ennen tuleekin elettyä roinakasan keskellä, mutta ainakin kaikki on valmiina ja jos jotain puuttuu, niin on helppo lisätä vain tavaraa kasaan.

Tykkään, että viimeisenä iltana ennen reissuun lähtemistä minulla ei ole minkäänlaista paniikkia siitä, että onko kaikki tavarat mukana. Olen käynyt pakkauslistan useasti läpi ja tiedän, että kaikki tarvittava on kyllä mukana.

Ajoissa aloittamisen hyvä puoli on myös se, että jos jotain tarvittavaa puuttuu, niin minulla jää aikaa myös käydä hankkimassa kaikki tarvittavat varusteet mukaan. Saattaa selvitä, että kaasu on vähissä, laastareita tarvitaan lisää tai muuta vastaavaa.

Näillä vinkeillä olen nyt pakannut Norjaa varten ja kuten kuvista näkyy, noudatan täysin omia ohjeitani.

Lämpimät hanskat

Nähtiin eilen Matka-Mikon kanssa, joka lähtee syksyllä ensimmäisen 7000 metrin vuoren Baruntsen valloitukseen mukaan Nepaliin. Ollaan viestitelty koko kevään ajan ahkeraan eri varusteista ja yksi iso asia on ollut se, että millaiset lämpimät hanskat kannattaisi hankkia.

Minulla on helposti palelevat sormet ja varpaat. Varpaiden lämmikkeeksi on kunnon ylävuoristokengät ja niiden lisäksi lämpöpohjalliset kiipeilykenkään. Sormien paleluun on kokeiltu kaikenlaista viristystä ja suurin ongelma on toistaiseksi ollut se, että kunnolliset hanskat ovat vain puuttuneet.

Aconcaguan reissulla hollantilaisella rouvalla Marliesilla, joka oli kiivennyt pari vuotta aiemmin Everestille, oli mukanaan hanskat, joita en ollut aiemmin nähnyt. Marlies oli palelluttanut yhden sormensa ensimmäisellä Everestin yrityksellään ja siitä oppineena hän oli hankkinut todella järeät ja isot rukkaset. Merkki oli Rab ja mallia ei enää valmistettu, mutta jos kuvittelette normaaliset rukkaset ja tuplaatte koon viidellä, niin tulee mielikuvaa rukkasen koolle.

Isoimpia asioita sormien paleltumisen kannalta on tietenkin se, että sitä hanskaa ei vain oteta kädestä pois. Kiipeilykamoja pitää opetella käsittelemään hanskat kädessä ja oli millainen tilanne tahansa, niin viimeiseen asti pitäisi välttää ihon paljastamista kylmyydelle ja tuulelle.

Hanskojen kanssa kamojen käsittelyä tuli onneksi harjoiteltua koko talvi Pirunkalliolla jääkiipeillessä. Alkuunhan sulkurenkaiden, köysien ja oikeastaan kaikki toimiminen tuntuu ihan lohmolta ja siltä, että tekisi mieli nykäistä se rukkanen pois kädestä. Pitkää hermoa ja harjoittelua se on vain vaatinut, että oppii myös hanskat kädessä tekemään kaikki samat asiat kuin ilman hanskoja.

Jotta Baruntsella, ensi vuonna Manaslulla tai sitä seuraavana vuonna Everestillä ei sormet palelisi tai paleltuisi, olen hankkinut uudet kunnolliset ja mahdollisimman lämpimät rukkaset. Ne ovat Marmotin 8000 Mitts -mallin rukkaset, joissa on kunnollinen ja paksu- ja primaloftrukkanen Goretex-kuoren alla. Näillä rukkasilla ei pitäisi sormet paleltua.

lämpimät hanskat vuorikiipeilyyn

Lämpimät hanskat

Tuntuu hassulta tähän aikaa vuodesta sovitella ja miettiä, että mitkä hanskat olisivat mahdollisimman lämpimät. Kaikki tuntuu lämpimältä ja jopa liian lämpimältä. Muistot niistä kovista pakkasista ja kylmästä tuiskeesta on unohtunut, sillä viime kuukaudet olemme saaneet nauttia niin kauniista säästä.

Näitä rukkasia ei Suomesta oikein löydy minkään kaupan hyllyltä ja rukkaset tilattiin suoraan minulle Marmotilta. Tilaamisen yhteydessä pitää aina arvioida tietenkin myös oikea koko, sillä usein tilaaminen on myös sitovaa. Minulla on 7-kokoa kädet ja näistä rukkasista valitsin kooksi M-kokoisen hanskan. Koko on juuri oikea ja veikkaan, että isompi koko olisi ollut liian iso.

Ajatuksena on ollut myös se, että laitan näiden rukkasten alle vielä ohuet alushanskat jos tulee hätätilanne vuorilla ja joudun riisumaan hanskat pois kädestä. Näin ollen käsi ei ole täysin paljaana vaan sitä suojaa edes alushanska. Uskoisin, että tälläisellä hanskataktiilla tulen pärjäämään seuraavat vuodet vuorilla.

Jos harkitset siis kyseisen lämpimän hanskan ostamista ja haluat kokeilla kokoa, niin täältä löytynee ja saa tulla myös kokeilemaan. Olen tosi tyytyväinen itse jo tässä kohtaa ja raportoin Baruntsen reissun jälkeen paremmin vielä siitä, miten hyvin hanskat toimivat tositoimissa.

 

 

Lukuvinkki Fit-lehdestä

Moikka lukijat!

Tiistain lukuvinkkinä antaisin jutun Fit-lehdestä, jossa löytyy juttu extremelajien harrastamisesta ja vuorikiipeilystä.

Lehti ilmestyi viime viikolla ja haastatteluni löytyy sivulta 26. Kaikista isommista kaupoista löytyy myös lehti.

fit-lehti

Kuvaaja: Tomi Nuotsalo

Mukavaa iltaa!

Kiipeilysolmut

Solmut ovat yksi tärkeimpiä osia kiipeilyssä. Niiden avulla turvataan, että pysytään köydessä turvallisesti ja toisaalta varmistetaan, että ankkurit pysyvät kiinni siten, että kiipeilijä on turvassa. Solmut ovat myös sellainen asia, joka on kaikkien kiipeilijöiden opeteltava: ilman niitä ei ole mahdollista käytännössä kiivetä juuri mitään vuoria, seiniä tai edes sisäseinällä.

Solmujen opettelu on ainakin itselleni ollut kunnon prosessi. Olen joutunut tekemään satoja kertoja solmuja, jotta ne ovat jääneet päähän kunnolla. Muutaman kerran olen myös väsyneenä tehnyt solmun väärin, jolloin olen tajunnut, että harjoiteltavaa riittää.

kiipeilysolmut

Kasisolmu

Seattlen reissulla unohdin väsymyksessä yhden kiipeilijän perussolmun eli kasisolmun tekemisen ja silloin päätin, ettei näin saisi käydä enää ikinä. Tuon reissun jälkeen olen ottanut viikko-ohjelmaani solmujen harjoittelemisen. Näitä on tullut toki harjoiteltua myös kiipeillessä, mutta olen tehnyt kotona sohvalla istuessa solmuja ja kerrannut erilaisia ankkureita ja opiskellut lisää aiheesta Youtube-videoiden ja muutaman erittäin hyvän kirjan avulla.

Nyt muutamia kuukausia harjoitelleena voin sanoa, että osaan kaikki tarvittavat solmut, mitä tarvitsen ankkureiden rakentamiseen, kiipeämiseen ja köysistössä liikkumiseen. Solmuja on toki paljon näiden lisäksi ja opittavaa riittää.

kiipeilysolmut

Tuplakasi valmisteilla

Jos mielit kiipeilyharrastuksen aloittamista, niin suosittelisin opettelemaan seuraavanlaisia solmuja. Näitä tarvitaan erityisesti vuorilla ja kalliokiipeillessä.

Tuplakasi

Kaiken perusta on tuplakasisolmu, joka kiinnitetään kalliokiipeilyssä köyden päästä omiin valjaisiin. Solmu on mentävä valjaiden molempien luuppien läpi ja oikein tehtynä solmuun piirtyy kaksi selkeää kahdeksikkoa.

Vuorikiipeilyssä ja jäätiköllä liikkuessa tuplakasi tehdään siten, että solmu sidotaan keskellä köyttä ja kiinnitetään sulkurenkaalla valjaiden luuppiin kiinni. Minulle on opetettu, että vuorilla valjaisiin ei juurikaan kiinnitetä solmuja vaan solmut tulevat sulkurenkailla kiinni valjaisiin.

kiipeilysolmut

Kasi melkein valmiina

Tuplakasin tekemiseen mielestäni on hyvä muistisääntö: tehdään lumiukolle pää, laitetaan lumiukolle kaulaliina ja nenä. Näin köysi liikkuu oikein ja siitä muodostuu kasi. Tämän jälkeen köyden toinen pää kiinnitetään joko valjaisiin tai sitten tehdään jo tehtyä kasia seuratan uusi kasi. Näin syntyy tuplakasi.

Siansorkka

Siansorkkasolmu on solmu, jolla pystytään kiinnittämään köysi ja rakentamaan ankkurin toinen pääty kiinni itse ankkuriin. Siansorkka on siitä hyvä solmu, että se kestää vetoa kumpaan tahansa suuntaan vedettäessä ja toisaalta sitä on mahdollista löysyttää tarpeen vaatiessa.

kiipeilysolmut

Siansorkkasolmun ”mikkihiiren korvat”

Siansorkka on ennen kaikkea ankkureiden rakentamiseen hyvä jää- ja kalliokiipeilyssä. Solmu tehdään siten, että tehdään “mikkihiiren korvat” köydestä ja sitten taitetaan korvat päällekkäin. Solmu sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen ja sen avulla ankkuriin.

Kalastajansolmu

Kalastajansolmu tarvitaan siihen, että rakennetaan varmistussolmu. Kalastajansolmu on sellainen solmu, jossa saadaan pitävästi solmittua naru esimerkiksi lenkille. Kiinnitin kiipeilyn lisäksi myös esimerkiksi riippumaton puuhun juurikin kalastajansolmuja käyttämällä.

Kalastajansolmun avulla saadaan kiinnitetty sitten prusiknaru eli pelastusnaru köyteen, jonka avulla sitten taas kiipeilijä voi varmistaa omaa laskeutumista. Prusiknarua tarvitsee laskeutuessa yläankkurilta alas.

Perhossolmu

Perhossolmu on sellainen solmu, jossa köysistön keskivälissä olevat henkilöt voivat kiinnittyä köysistöön. Perhossolmu kestää vetoa molempiin suuntiin, joten köysistössä ja jäätiköllä liikkuessa se on erityisen hyvä jos esimerkiksi köysistön keskimmäinen jäsen tippuisi railoon ja köyteen tulee nopeasti vetoa solmun molemmilta puolilta.

Perhossolmu kiinnitetään köysistössä yhtä lailla myös sulkurenkaalla valjaisiin ja tätä siis käytetään vain köysistön keskimmäisillä jäsenillä. Köysistön ensimmäinen tai viimeinen käyttää aina solmuna tuplakasia.

kiipeilysolmut

Solmujen lisäksi olen harjoitellut köyden vyyhdittämistä

Solmuja on siis hyvin paljon näiden lisäksi ja huomasin, että kirjoittaminen, miten solmut tehdään onkin yllättävän vaikeaa selkokielisesti. Solmujen opetteluun mielestäni parhaita mahdollisuuksia ovat hyvä opettaja, videot ja erilaiset kuvat, jotka auttavat hahmottamaan, miten solmut oikeasti tehdään.

 

Vuorikiipeilijän vakuutukset

Kotona ja reissussa sattuu ja tapahtuu – vahinkoja, joissa saattaa paikat hajota tai varusteet mennä rikki. Tuntuu, että lähes jokaisessa reissussa on tullut pieniä kolhuja, joiden suuruutta sitten tarkastellaan kotona. Näitä kolhuja varten suosittelen hankkimaan vakuutuksen ja hyvän sellaisen.

Usein ihmiset kyselevät, että millainen vakuutus minulla on. Ajattelin, että viimeistään nyt asiaa olisi hyvä avata hieman syvemmin. Osittain myös siksi, että aihe on ollut itselleni myös ajankohtainen viime viikkojen aikana. Tämä teksti ei ole vakuutusyhtiöiden mainos ja sen vuoksi esille on tuotu asioita, joihin olen itse kiinnittänyt huomiota vakuutuksia arvioidessani.

Millainen vakuutus minulla on ollut ja miksi se on menossa vaihtoon?

Minulla on ollut vuosia matka- ja tapaturmavakuutus, joka on peruja lapsuudestani ja ajasta, jolloin vanhempani ovat vakuutuksen minulle ottaneet. Vakuutus on ollut isänä työn kautta ja se on ollut ehdoiltaan todella hyvä. Ei kattoarajaa, mitä korvataan, voimassaolo ulkomailla, kotimaassa ja vapaa-ajalla on ollut hyvä. Hyvien ehtojen lisäksi vakuutus on ollut todella edullinen. Olen nauttinut siis näistä ehdoista mieelusti ja ilolla maksanut vuosittaisen vakuutusmaksuni.

Nyt aikuisuuden myötä ehdot ovat vakuutuksessa muuttuneet siten, että lapset eivät voi saada vakuutusta ilman, että asuvat kotona ja vakuutus taitaa muutenkin muuttua siten, että sitä ei ole mahdollista enää noilla ehdoilla edes saada. Tämä on tarkoittanut sitä, että minun on täytynyt käytännössä kilpailuttaa kaikki vakuutukset.

Mitä kaikkea kannattaa vuorikiipeilijän vakuutuksissa ottaa huomioon?

Kilpailutin neljän eri vakuutusyhtiön vakuutukset. OP, Fennia, IF ja LähiTapiola. Ajattelin, että neljän eri vakuutusyhtiön tarjoukset riittävät ja niistä löytyisi sopiva kombo minun vakuutuksiin.

Halusin siis seuraavat vakuutukset: matkavakuutuksen, joka kattaa kaiken vuorikiipeilyyn liittyvän ja laajasta matkatavarat reissussa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, joka kattaa kaikki harrastamani lajit ja mahdolliset kilpailut kuten polkujuoksutapahtumat. Kotivakuutus, jolla kaikki kotona olevat tavarat ovat turvassa.

Kaikista yhtiöistä siis sain näiden vakuutuksien tarjoukset ja sitten alkoikin vertailu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota vertailussa?

Vertailun aikana huomasin, että hinnat ovat vakuutuksien tarjouksissa melko samalla tasolla. Puhutaan muutamien kymppien eroista, mutta suurin ero vakuutuksien välillä tulee siinä kohtaa, kun ruvetaan puhumaan vakuutuksien ehdoista. Nämä ehdot eivät lue tarjouksessa, joten ehdot täytyy lukea joko vakuutusyhtiön sivuilta tai pyytää tarjouksen tekijältä.

Vuorikiipeilyn vakuutus

Ensinnäkin, kun vakuutusyhtiöstä kysyy vuorikiipeilyn vakuutusta, kannattaa selittää aika tarkasti, mitä olet menossa tekemään. Kenen kanssa, millaisiin paikkoihin ja miten. Eli tarvitaanko köysiä, liikutaanko köysistössä, onko kiipeily liidaamista vai kiinteässä köydessä ja millaisella porukalla olet menossa eli onko kyseessä retkikunta vai omatoimimatka.

Saat tarjouksen ja mihin kiinnittäisin sen jälkeen ehdoissa huomiota:

  • kattaako vakuutus helikopterievakuoinnin yli 3500 metristä?
  • kattaako vakuutus vuoristotaudin hoidon?
  • onko vakuutuksessa jotain erityisiä ehtoja? Korvaa kiinteässä köydessä kiipeilyn muttei liidaamista? Tai vastaavaa.
  • tarvitseeko perus matkavakuutusta laajentaa esimerkiksi urheilulaajennuksella?
  • onko matkan pituudelle jotain ehtoja?
  • kattaako vakuutus liikkumisen jäätiköllä?

Näihin kysymyksiin jos löydät ja saat vastauksen, niin vertailu on paljon helpompaa ja toisaalta todennäköisyys sille, että saat sellaisen vakuutuksen, joka kattaa vahingot niiden sattuessa. Kannattaa olla tiukkana ja varma siitä, että saat näihin vastauksen. Olen joskus törmännyt siihen, että virkailija ei oikeasti tiedä mistä puhutaan ja vastaukset saattavat olla epäselviä. Asiakkaana ja erikoislajin harrastajana on myös asiakkaan velvollisuus selvittää epäselvät asiat.

helikopterievakuointi

Olisiko vakuutus kattanut helikopterievakuoinnin täältä?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, mikä katsotaan vuorikiipeilyksi. Osassa vuorikiipeilyn lisävakuutus maksoi useita satoja euroja vuodessa extraa ja toisessa vakuutuksessa pelkästään reilun sadan euron vuosimaksu urheilulaajennukseen riitti kattamaan myös vuorilla liikkumisen. Suosittelemaan olemaan näiden kanssa erityisen tarkkana.

Tapaturmavakuutus

No, kuten kaikki tietävät, olen melko tapaturma-altis. Hyvä tapaturmavakuutus on pelastanut monta itkua ja hoitomaksut on pääsääntöisesti hoidettu kunnollisen vakuutuksen avulla. Tämän vuoksi myös tulevaisuudessa maksan mielelläni tapaturmavakuutuksesta.

Tapaturmavakuutuksen kohdalla kiinnitin ehdoissa seuraaviin asioihin huomiota:

  • kattaako vakuutus millaisen urheilun?
  • mikä lasketaan urheiluksi?
  • mikä on kilpaurheilua?
  • kattaako vakuutus kaiken, mitä haluat tehdä vapaa-ajalla? Polkujuoksu, kiipeily, maantiepyöräily jne?
  • kattaako vakuutus esimerkiksi akillesjänteen repeämän, nivelkuluman tai jännevammat?
  • kattaako vakuutus fysikaalista hoitoa eli fysiterapeutin tekemään kuntoutusta?
  • kuinka paljon tapaturmien euromääräinen maksimaalinen vakuutuskorvaus on?
kilpaurheilu

Onko tämä kilpaurheilua?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, miten paljon eri lajeja vakuutus korvaa ja mikä lasketaan kilpaurheiluksi. Fysikaalisen hoidon määrä oli toisessa tarjouksessa nolla kertaa ja toisessa kymmenen kertaa jokaista tapaturmaa kohden. Rahanarvoisia juttuja siinä kohtaa jos jotain sattuisi.

Kotivakuutus ja matkatavarat

Kolmas suurempi vakuutuskokonaisuus, jonka välttämättä tarvitsen on koti- ja laaja matkatavaravakuutus. Näillä turvataan omaisuutta, kun ollaan kotona ja sattumalta se kellarin putki räjähtää yöllä ja kaikki kiipeilyvarusteet viruvat komerossa liejuvedessä yön yli. Kyllä, tämäkin on joskus tapahtunut.

Matkatavaravakuutus on taas iso juttu, koska vuorimatkoilla reissussa on kalliit varusteet mukana ja harmittaa, jos koko laukku esimerkiksi häviää ja suurella vaivalla hankitut varusteet katoavat.

jäätikkö

Onko tämä jäätikköä?

Tavaroiden osalta muuten teen aina listan, että mitä on mukana ja yleensä vielä kuvaan laukun sisällön ennen reissulle lähtöä. On helpompi todistaa, että mukana oikeasti oli tuhannen euron ylävuoristokengät jos niistä on todistusaineistoa. Kyllä, olen varautuja ja ikinä ei ole tarvinnut mitään todistaa, mitä laukussa oikein on ollut.

Koti- ja matkatavaravakuutustarjouksia vertaillessa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • paljonko vakuutukset korvaavat euromääräisesti?
  • mikä on vakuutuksen omavastuu?
  • korvaako vakuutus esimerkiksi varastetun pyörän?
  • milloin tavaroista aloitetaan tekemään ikävähennyksiä?
matkavakuutus

Olisiko matkatavaravakuutus korvannut hajonneen köyden tai untuvatakin?

Vakuutustarjousten välillä on isoja eroja myös tässä kohtaa. Yhdessä vakuutuksessa ikävähennyksiä aloitetaan tekemään vasta kolmannen vuoden jälkeen ja toisessa toisen vuoden jälkeen. Yksi matkatavaravakuutus oli 150 euron omavastuulla ja toisessa ei ollut omavastuuta ollenkaan. Yksi vakuutus korvaa vain pihasta varastetun pyörän ja toinen vakuutus korvaa pyörän varkauden, mistä tahansa kertakorvauksena 5000 euroa. Isoja eroja, joita ei yleensä kerrota vakuutustarjouksessa vaan nämä löytyivät sieltä vakuutusehtojen puolelta.

Millaiset vakuutukset päädyin ottamaan?

Lopulta tutkimusten lopputuloksena päädyin siihen, että otan matkavakuutuksen yhdestä firmasta, toisesta firmasta otan tapaturmavakuutuksen ja kolmannesta kotivakuutuksen.

Aina sanotaan, että keskittäminen kannattaa, mutta lopulta hinta näissä vakuutuksissa pysyi samalla tasolla, vaikka vakuutuksia hieman nyt hajautettiin. Olen sen verran nuori, vielä, että saan lähes kaikissa vakuutusyhtiöissä ikävähennyksiä, joka tietysti painaa vakuutusten hintaa reilusti alaspäin. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, niin kannattaa muuten siitä kysyä myös alennusta. Ainakin Ekonomiliiton jäsenet saivat useammassa yhtiössä extra-alennuksia.

Nyt vakuutukset ovat siis hajautettu, joka käytännössä siis johtaa siihen, että vahinkojen sattuessa pitää myös muistaa, että missähän yhtiössä oli mitäkin vakuutuksia. Tähän suosittelen tekemään jonkun selkeän dokumentin, että jos jonkun muun henkilön täytyy asioita selvittää, niin myös hän on kartalla, missä yhtiössä on mitäkin vakuutuksia.

Vuositasolla puhutaan neljän sadan euron vakuutuksista jos otetaan kaikki nämä lajit huomioon, mitä harrastan ja päälle laaja matkatavaravakuutus, jolla pitäisi olla kaikki tavarat vakuutettuna sekä kotona että reissussa. Sama homma itsensä kohdalla. On turvattu, että jos jotain sattuu kotona tai ulkomailla, niin vakuutus auttaa hoitokulujen karsimisessa.

Vakuutusvertailu on työlästä ja ehtojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Suosittelen siis vertailemaan ja kyselemään tarjouksia useammalta yritykseltä. Piinasin myös muutamaa vakuutusmyyjää ihan kunnolla, sillä tenttasin ehto kerrallaan, että miten teillä nämä ehdot menevät. Yksi virkailija jopa totesi, että taidat olla ainut, joka on oikeasti lukenut nämä ehdot ennen ostamista.

Olen ehkä vainoharhainen tai epäluuloinen, mutta ainakin tiedän, mitä vakuutukseni korvaavat ja mitä eivät jos jotain sattuu. Näitä asioita kannattaa selvittää ennen reissulle lähtemistä ja varsinkin jos harrastat kotona jotain vähänkin loukkaantumisvaarassa olevaa lajia.

Tämä on aikaavievä osuus, mutta uskon sen kannattavan, olen myös tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on kunnon vakuutukset kaikkiin niihin asioihin, joihin sen toivovan myös olevan.

Heitä kommenttikenttään viestiä tai meiliä jos haluat kuulla jotain spesifimpiä tietoja näistä vakuutuksista! Olen ainakin asiaa nyt tutkinut viime viikkojen aikana sen verran paljon, että vinkkejä löytyy.