Vuorikiipeilijän kotiinpaluu

Lähes kaksi ja puoli vuotta valmistauduin Baruntsen reissua varten. Matka sinänsä itse reissuun oli aikamoinen tarina jo itsessään, mutta nyt tämän vuoden päätavoite on täytetty. Henkinen erävoitto on saavutettu vuorilla ja tietynlainen apina on pois selästä. Miltä nyt tuntuu?

Ensinnäkin viimeisen muutaman viikon aikana on ehtinyt lähinnä selviytymään työpöydällä olleista todo-taskeista ja miettimään, että mitä kaikkea on jäänyt pitkän reissun aikana hoitamatta. Kuitenkin samaan aikaan olen alkanut jo miettimään tulevaa vuotta ja vuotta 2020, jolloin tarkoitukseni on kiivetä Everestin huipulle.

Reissusta kotiin palaaminen on ollut itselleni aina tosi haastava vaihe koko prosessista. Matkahan ei ole vain itsessä reissussa oleminen, vaan se alkaa suunnittelulla, valmistautumisella, itse reissulla ja jatkuu kotiinpaluuvaiheeseen. Kaikilla vaiheilla on tietysti oma tarkoituksensa ja ajattelin nyt avata hiukan lähemmin teille, millaiset kotiinpaluurutiinit minulla on.

Arkea Helsingissä

Kyllä, minulla on kehittynyt varsinkin viimeisen vuoden aikana tietynlaiset rutiinit reissusta palaamiseen. Tämä helpottaa arkeen paluuta ja sitä, että saa arjen niin sanotusti taas käyntiin. Itsellä ainakin nämä rutiinit helpottavat paluuta erityisesti henkisesti, sillä tiedän sitten tasan tarkkaan, mitä aion tehdä ensimmäisenä kotiin palatessa.

Yksi tärkeä asia on se, että kotona olisi mahdollisimman pian jääkaapissa paljon erilaisia kasviksia ja hedelmiä. Lähes 100 % reissusta himoitsen kylmiä hedelmiä ja niiden syömistä. Jääkaapissa olleita omenoita, mandariineja, salaatteja, kurkkua, tomaatteja ja porkkanoita. On tärkeää täyttää siis jääkaappi kaikella suussa rouskuvalla ruualla.

Aloitan paluun myös aina ensimmäisenä laukkujen purkamisella. Siis ihan ensimmäisenä kaikki laukut auki ja yleensä pyykkiin päätyy ihan kaikki reissussa mukana olleet vaatteet. Lajittelen pyykit ja sitten vain liukuhihnalla pyykkien pesu ja kuivaus.

Untuvatakit ja makuupussin vien yleensä pidempien reissujen jälkeen pesulaan pesetettäväksi, sillä pesujälki on todella paljon parempi asiantuntevassa pesulassa. Maksan mielusti kalliiden vaatteiden pesusta kuin nypin linttaan menneet märät untuvavaatteet takaisin kuohkeaksi pesun jälkeen. Kotiinpaluupäivänä vien vaatteet Pyykkipoika-nimiseen pesulaan, jossa työntekijät jo tuntevat minut ja ensimmäinen kysymys tiskillä on: “missä olet tällä kertaa ollut?”.

Vuorikiipeilijä kotona

Pesulan jälkeen olen aina varannut hierojan ja käyn hierotuttamassa yleensä jalat. Tämä on myös traditio ennen reissua, sillä käyn usein hierojalla myös ennen matkalle lähtöä. Reissun jälkeinen hieronta on palkinto, joka odottaa kun pääsee kotiin. Olen käynyt jo pidemmän aikaa samalla hierojalla ja on kiva päästä juttelemaan tutun kanssa reissusta ja reissukuulumisista.

Epämieluisin tehtävä kotiinpaluussa on kaikkien tavaroiden huoltaminen, kuten makuualustan peseminen ja kuivattaminen, kenkien peseminen ja vahaaminen ja tavaroiden pakkaaminen alas kellariin. Ihan inhokkijuttuja! Mutta osa reissaamista ja nämäkin täytyy vain hoitaa.

Onneksi kotiinpaluuseen kuuluu myös paljon nautintoa, kuten omaan sänkyyn pääseminen. Puhtaat vaatteet, suihku, ruokaa ja mahdollisuus olla läheisten kanssa. Ei nämä ole ollenkaan hassuja juttuja ja reissussa on tietysti näitä myös tullut ikävöityä.

Nyt olen ollut kotona jo useamman viikon Nepalista paluun jälkeen ja hoitanut kaikki kotiinpaluurutiinit. Sen jälkeen on tietysti alkanut seuraavien seikkailuiden suunnittelu ja suunnitelmien tekeminen tulevaa vuotta varten. Kirjoittelen tulevista matkakohteista myöhemmin lisää.

On ollut ihana olla kotona ja ladata akkuja tulevaa treenitalvea varten ja seuraavia haasteita kohti. Paljon on tehtävää tuleville reissuille ja olen todella innoissani tulevista kuukausista, sillä edessä on pääasiassa treenaamista ja tavoitteellista tekemistä kohti Everestiä ja ensi vuoden vuoria varten. Tein useamman eri oivalluksen myös liittyen treenaamiseen reissussa, joten avaan näitä ajatuksia myös tulevina viikkoina teille lukijoille.

Ihanaa torstaitaita lukijat!

 

Islanti – neljän päivän matka Islannin luontoon

Terveisiä Islannista! Saavuimme eilen Suomeen neljän päivän pidennetyltä viikonloppureissulta Länsi-Islantiin. En ehtinyt täällä blogin puolella matkasta edes mainita, mutta tosiaan Islannin reissu oli tiedossa jo ennen Nepaliin lähtöä, mutta vuorikiipeily vei itsessään paljon tältä matkalta huomiota.

Varattiin matka joskus syksyllä, kun tajuttiin, että Islantiin saa erittäin edullisia lentoja 120 euron edestakaiseen hintaan. Islanti on tunnettu kalliista hintatasosta, mutta sanoisin enemmänkin hintatason olevan täysin samaa luokkaa kuin Suomessa. Ravintolassa syöminen on kallista, mutta jos tekee vaikkapa lounaaksi omat eväät, maksavat ruokakaupassa tarvikkeet saman verran kuin Suomessa.

Matkan tarkoitus oli rentoutua. Ei ollut siis suuria suunnitelmia siihen, että kiivetään jotain tai vaelletaan jotain tiettyjä reittejä vaan tarkoitus oli mennä fiiliksen mukaan ja tehdä sellaisia juttuja, jotka auttaisivat lataamaan akkuja eikä kuluttaisi niitä. Tämä suunnitelma toteutui erinomaisesti, sillä nukuttiin pitkiä yöunia ja nautittiin Islantilaisista nähtävyyksistä.

Islannin nähtävyydet

Olimme vuokranneet auton Reykjavikin lentokentältä ja valitsimme talviseen säähän sopivan nelivetomaasturin, jolla pääsisi myös huonommassa kelissä ajamaan pienempiä teitä Islannin maaseudulla.

Yksi ikonisin reiteistä on ajaa autolla saaren ympäri Golden Circle, mutta meillä oli aikaa vain kolme kokonaista päivää, joten päätimme suunnata pienemmälle alueelle ja tutkia perusteellisesti kyseinen saaren osa. Näillä kriteereillä ja Lonely Planetin matkaoppaan avustuksella päätimme suunnata kohti Länsi-Islantia ja valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi Kirkufell-nimisen vuoren.

Kirkufjell nähtävyys Islannissa

Kirkufjell

Kirkufell on vuori Länsi-Islannissa ja se kohoaa suoraan merestä muodostaen jylhän näkymän sen juurelta. Monet valokuvaajat käyvät kuvaamassa vuorta, sillä sen juurella on hienot vesiputoukset ja talvella on mahdollisuus nähdä upeita revontulia.

Kirkufjellille on mahdollista myös kiivetä ja pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että myös syksyllä kiipeily olisi mahdollista. Vuorella on kuitenkin aikojen saatossa muutama ihminen kuollut tippuessaan, joten turvallisuudella leikkiminen ei tulisi kuuloonkaan. Päätimme kuitenkin ensimmäisenä päivänä yrittää kiipeilyä, mutta käännyimme noin sata metriä ennen huippua alas, koska kova tuuli ja lumiset olosuhteet eivät tuntuneet enää turvalliselta kiipeilyltä ilman köysiä ja kunnon varusteita. Kesällä kiipeily olisi varmasti onnistunut paremmin.

Nähtävyydet Islannissa

Matkalla alas Kirkufjell-vuorelta

Kirkufjellin jälkeen ajoimme Stykkisholmur-nimiseen kaupunkiin, jossa kävelimme satama-aueella ja kävimme katsomassa majakkaa sekä upeita näkymiä vuorille. Stykkisholmur on myös paikka, josta pääsee kesäisin katselemaan valaita merelle, joten jos valassafarit kiinnostavat, tämä on paikka josta pääsee safarille. Näin talvisin kaupunki on todella hiljainen ja 1100 asukkaan kylässä ei juuri muita ihmisiä näy kuin kalastajat satamassa. Kävimme kuitenkin erittäin hyvällä lounaalla sataman lähellä Narfeyarstofa-nimisessä ravintolassa.

Tämän jälkeen ajoimme Grabrokin kraaterille ja yövyimme kraaterin parkkipaikalla autossa. Autossa yöpyminen ei ole sallittu Islannissa, mutta näin off-season aikana ajattelimme, että saamme olla aikalailla rauhassa ja näin olikin. Emme yhtenäkään yönä nähneet ketään muita. Kesällä yöpymistä varten on paljon erilaisia leirintäalueita, jotka eivät tähän aikaan vuodesta olleet auki.

Islanti nähtävyydet Kirkufjell

Näkymän Kirkufjell-vuoren rinteeltä

Kraaterin jälkeen lähdimme kohti Snaesfellsjökullin jäätikköä ja tarkoituksena oli tehdä 10 kilometrin vaellus. Vuoristotie oli kuitenkin suljettu, joten päädyimme Anarstapin rannalle kävelemään ja katselemaan maisemia. Rannalla menee selkeä polku, joka on 2,6 kilometriä pitkä. Kävelimme tästä muutaman kilometrin ja jatkoimme sitten kohti hylkeiden pesimispaikkaa, jossa pääsi katsomaan luonnonvaraisia hylkeitä.

Hylkeiden näkemisen ja retkikeittimellä keitettyjen iltapäiväkahvien jälkeen auton nokka osoitti kohti Borganes-nimistä kaupunki ja siellä kävimme kahvilla Geirabakari Kaffihusissa. Täällä samaisessa kahvilassa on myös kuvattu yksi lempielokuvani Walter Mittyn ihmeellinen elämä -elokuvan kohtaus. Kahvilasta avautui koko seinän mittaiset lasi-ikkunat kohti vuoria ja hämärtyvässä illassa näkymä oli erityisen henkeäsalpaava.

Luonto Islannissa

Anarstapin rannalta Länsi-Islannista

Viimeiseksi autoyöksi ajoimme Glymur-nimisen vesiputouksen juureen, josta seuraavana päivänä kävelimme kuuden kilometrin vaelluksen katsomaan yhtä Islannin korkeimpaa vesiputousta. Tämä vaellus oli todella hieno ja jopa haastava kovan nousun ja vierivien kivien vuoksi. Glymur oli kuitenkin näin talvellakin upea näky jäätyneine putouksineen ja pudotuksena 200 metrin syvyiseen rotkoon.

Glymurin jälkeen ajoimme Reykjavikiin, jossa menimme kylpemään kaupungin uimahalliin nimeltään Sundhöll Reykjavikur ja tämä oli todella miellyttävä kokemus. Uimahallissa oli siis vain ulkoaltaita, joiden lämpötila oli 30-42 astetta. Tässä kohtaa viimeistään kolmen päivän ulkona olemisen, kovan tuulen ja kosteuden aiheuttama syväjää alkoi sulamaan. Uimahallista löytyi myös höyrysauna, tavallinen sauna ja kylmäallas.

Luonto Islannissa

Glymur-vesiputous

Islannin hintataso

Taisin jo mainita valittavista turisteista, jotka ei kerro Islannista mitää muuta kuin korkean hintatason? Ei hätää! Nimittäin suomalaisena hintataso vaikuttaa hyvinkin samanlaiselta kuin Suomessa.

Ravintolassa pääruuat maksavat 15-20 euroa, ruokakaupassa avokadot 4 euroa kilo, liha 8 euroa kilo ja viinipullo ravintolassa 40 euroa. Täysin samanlaiseen hintatasoon ollaan totuttu ainakin Helsingin keskustassa ja mielestäni ruokakaupassa hintataso oli täysin Suomen tasoa.

Islanti nähtävyydet Kirkufjell

Näkymän Kirkufjell-vuoren rinteeltä

Rahaa saa toki kulumaan, sillä erilaiset retket ja opastetut matkat jäätikölle, nähtävyyksille ja lähikohteisiin maksavat 150 euron luokkaa per retki. Jos kuitenkin omaat hiukankin seikkailumieltä, niin tämän matkan kokemuksen mukaan voin hyvin suositella matkustamista itsenäisesti Islannissa.

Sanoisin arvioni mukaan, että Norja on kalliimpi kohde kuin Islanti. Otimme eväitä jo Suomesta mukaan, joka säästi tietysti itse matkalla rahoja ja matkan kulut pysyivät maltillisena.

Islannin luonto

Mielestäni parasta Islannissa oli sen luonto. Kaikkine vuorien, kuumien lähteiden, vesiputousten, karujen maisemien, jään olomuotojen ja taivaan keltaisten sekä oranssien sävyjen vuoksi Islantia ei turhaan sanota tulen ja jään ihmemaaksi.

Nähtävyydet Länsi-Islannissa

Matkalla Stykkisholmuriin

Mielestäni talvi oli myös hyvä aika vuodesta mennä Islantiin. Turisteja oli liikenteessä todella vähän ja vaelluskohteissa sai liikkua täysin omassa rauhassa. Islannissa on toki pimeämpää tähän aikaa vuodesta kuin Suomessa, mutta mielestäni se ei haitannut yhtään. Pimeän ajan voi käyttää autossa istumiseen ja siirtymiseen paikasta toiseen ja toisaalta pimeys tuo oman rauhallisuuden matkusteluun: nähtävyyksiä kun ei oikein pimeällä näe.

Islanti oli kyllä tämän vuoden retkikohteista yksi upeimpia ja tulen varmasti tulevaisuudessa vielä palaamaan Islantiin, toivottavasti kesällä ja pidemmän loman kera. Voin suositella lämpimästi Islantia lomakohteeksi.

Artikkeleita Baruntselta

Nyt on vihdoin Baruntsen reissukirjoitukset takana. Tämän jälkeen olen ajatellut käsitellä, mitä kaikkea opin itsestäni, varusteista ja kiipeilystä yleisesti. Jos teillä on toiveita näihin aiheisiin, niin pistä kommentti tai minulle sähköpostia, niin käsittelen toiveaiheita myös täällä blogin puolella.

Todella paljon on tullut kysymyksiä erityisesti varusteisiin liittyen ja matkaan muutenkin. Montaa aihetta olen ehtinyt ruotimaan myös täällä blogin puolella ja ajattelin kerätä tähän artikkeliin vielä kootusti, mistä löydätte kaikki suosituimpia juttuja viimeisen vuoden ajalta liittyen Baruntsen kiipeämiseen.

Valmistautuminen ja pakkaaminen

The North Face takki vuorikiipeilyä varten

Paksu untuvatakki Baruntselle

Varustelista Baruntselle

 

Treenaaminen

Tätä varten harjoiteltiin

 

Mera Peak ja Baruntse

Teltassa Mera Peakillä

Teltassa ennen Mera Peakiä

Rukouslippuja Baruntsen perusleirissä

Baruntsen perusleiri

Matkalla kohti Baruntsen perusleiriä

Baruntsen perusleiri

Baruntsen perusleiri 5400 metrin korkeudessa

Tunnisteella Baruntse, Treeni ja Välineet löytyy lisää juttuja Baruntsesta, vuorikiipeilystä ja valmistautumisesta vuorikiipeilyä varten. Minua haastateltiin myös W8 Podcastiin ja jakson löydät täältä!