Vuorikiipeily – Baruntsen matkaohjelma

Kaksi viikkoa ja lähden vuorikiipeilemaan Nepaliin. Tätä Baruntsen reissua on odotettu viimeiset kaksi vuotta ja on todella upeaa, että odottaminen alkaa pikku hiljaa muuttumaan pakkaamiseksi, viimeisiin valmisteluihin ja matkan jännittämiseen. On ollut jotenkin sellainen olo kuin ei olisi lähdössä, kiireinen syksy on meinannut ajoittain viedä voimat ja keskittyminen on ollut lähinnä päivästä toiseen selviytymisessä. Nyt kuitenkin reissu lähestyy ja oikeasti lähtö on ihan pian.

Kuten sanottu, takana on pitkä valmistautuminen ja yli kaksi vuotta on enemmän tai vähemmän odotettu tätä reissua. Pakkaaminen on ollut jo jonkin aikaa käynnissä ja nyt viimeiset tavarat on tullut hankittua ja saatua The North Facelta.

The North Face - vuorikiipeily matkalle

Takki saatu The North Facelta

Vuorikiipeilyyn kuuluu läheisesti pitkä valmistautuminen reissuun ja yleensä matkat ovat hyvissä ajoin tiedossa. Ei tule yllätyksenä, että mitä kaikkea täytyy hankkia ja useimmiten tähän on varattu riittävästi aikaa ja paljon ehtii miettimään reissulle tulevia asioita.

Baruntsen reissusta moni on viime aikoina alkanut kyselemään tarkempiä tietoja ja sen takia avaan tässä artikkelissa hieman tarkemmin tulevaa reissuohjelmaa. Ohjelma tuskin tulee pysymään juuri sellaisena kuin se on suunniteltu, mutta jota kuinkin reissuohjelma tullee menemään näin.

Lähtö ja saapuminen Nepaliin

Lähdemme Suomesta iltapäivästä 11.10 kahden viikon päästä. Lennämme Kathmanduhun Dohan kautta ja olemme perillä Nepalissa 12.10. Siirrymme suoraan lentokentältä viisumirumban jälkeen hotelliin ja seuraavana päivänä tapaamme retkikuntaporukan kanssa.

Saapumisen jälkeen meillä on yksi päivä aikaa Kathmandussa hoitaa puuttuvia varusteita, vaihtaa rahaa, pakata tavaroita uudestaan ja levätä ennen siirtymistä vuorille. 13.10. Lähdemme pois Kathmandusta ja siirrymme pienillä lentokoneilla Luklaan, joka on yksi ikonisimpia lentokenttiä keskellä vuoria. Luklasta oikeastaan kaikki sitten alkaakin ja tässä kohtaa siirrymme huonompien yhteyksien ääreen.

Trekkaaminen kohti Mera Peakin perusleiriä

Vaikka reissun pääkohde on 7129 metriä korkea Baruntse, niin pyrimme kiipeämään 6476 metriä korkean Mera Peak -vuoren aklimatisoitumishuippuna ennen Baruntsea. Luklasta lähdemme siis trekkaamaan kohti Mera Peakin perusleiriä.

Matka perusleiriin kestää kahdeksan päivää ja Mera Peakin perusleiri on 5100 metrin korkeudessa eli puhutaan jo hyvistä korkeuksista, joissa pääsee nukkumaan tottumaan ohueeseen ilmaan. Tässä kohtaa liikkuminen on siis pelkästään trekkaamista eikä mitään teknisiä taitoja tarvita. Lähinnä liikutaan hitaasti ja nautitaan vain maisemista.

Mera Peak 6476 metriä

Mera Peakin perusleirin jälkeen aloitamme kiipeämisen kohti Mera Peakin High Campiä, joka on 5768 metrin korkeudessa. Tämä on viimeinen leiri ennen huipulle kiipeämistä ja maisemat tulevat varmasti olemaan omaa luokkaansa. Tässä kohtaa reissussa ollaan oltu 12 päivää ja suunnitelmien mukaisesti seuraavana päivänä yritämme ensimmäisen kerran Mera Peakin huipulle.

Vuorikiipeily matka - valmistautuminen

Pakkaaminen on aloitettu ja kasa alkaa kasvamaan olohuoneessa

24.10. on siis suunnitelmien mukaan se päivä, jolloin yritämme Mera Peakin huipulle. Tähän tulee kuitenkin varmasti vaikuttamaan moni asia, kuten sääolosuhteet, retkikunnan vointi ja muut muuttuvat tekijät. Teille, jotka seurailette blogia, niin on varmasti kiva tietää, missä milloinkin mennään.

Siirtyminen Baruntsen leireihin

Mera Peakin kiipeämisen jälkeen laskeudumme alas 4683 metrin korkeuteen, josta lähdemme sitten trekkaamaan kohti Baruntsen perusleiriä. Tämä matka perusleiriin kestää kolme päivää ja sen jälkeen lepäämme perusleirissä pari päivää ja keräämme voimia tulevaa koitosta kohti.

Perusleirin jälkeen on vielä kaksi leiriä: Camp 1 6120 metrin korkeudessa ja Camp 2 6400 metrin korkeudessa. Näihin leirihin kannetaan omat tavarat ja muuten matkassa kulkee oikeastaan pelkän päivärepun tavarat. Camp 1 vietämme yhden lepopäivän ja sitten lähdemme taas liikkeelle kohti Camp 2:sta. Tämä varmasti on myös sellainen kohta reissusta, jossa mennään paljon olosuhteiden mukaan ja erityisesti sää tulee vaikuttamaan etenemiseen erittäin paljon. Tässä kohtaa reissussa ollaan alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu 22 päivää eli reilu kolme viikkoa.

The North Face - untuvatakki Summit Series

Sain The North Facelta puuttuvan Summit Seriesin takin matkalle

Baruntsen huippu

Meillä on suunnitelman mukaisesti varattu ensimmäinen mahdollinen huiputuspäivä Baruntselle 23. reissupäivän kohdalla, joka käytännössä tarkoittaa päivämäärässä marraskuun kolmatta päivää. Tämä tarkoittaa, että mahdollinen Baruntsen huiputus tulee tapahtumaan marraskuun ensimmäisten päivien aikana, sillä huiputukselle on myös varattu kaksi extrapäivää sopivan sääikkunan odotteluun.

Baruntse on 7129 metriä korkea vuori ja tähän mennessä korkein vuori, jolle yritän kiivetä. Isoin haaste tulee olemaan ohut ilmanala, kylmä sää ja pitkä reissu, joka varmasti haastaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Baruntselta palataan sitten alas ja aikaa Kathmanduuhun jää parista päivästä päivään, riippuen aikataulusta, jolla päästään yrittämään huipulle. Kotiin palataan 15.11 torstaina.

Reissussa ollaan siis viisi viikkoa ja kyllä alkaa jännitys pikku hiljaa nousemaan. Olen tosi innoissani lähdössä reissuun ja palan halusta päästä vuorille!

 

Tasapainotuoli – pysy aktiivisena työpäivän aikana

*Tuotteet saatu lainaan Suomen Satulatuolikeskukselta

Teen töitä digitaalisen markkinoinnin parissa ja olen erikoistunut Google-mainonnan tekemiseen asiakkailleni. Kyseessä on siis toimistotyötä 8-16 välillä ja työn luonne on pääasiassa istumatyötä ja askeleita työpäivän aikana ei juuri tule. Tämän lisäksi istun päivässä muitakin aikoja ja olen katsonut, että päivän aikana istun keskimäärin 10 tuntia. Se on ihan valtava aika jos miettii, että olen päivän 24 tunnista vielä keskimäärin 8 tuntia pelkästään nukkumassa. Suuren istumismäärän vuoksi olen halunnut keskittyä siihen, että työergonomia on kunnossa ja pysyn niin aktiivisena kuin mahdollista.

Työn vastapainona tulee seikkailtua aktiivisesti ja treenimäärät ovat kunnossa. Olen kuitenkin etsinyt ratkaisuja siihen, miten saisin myös työpäivistä aktiivisempia ja vähennettyä erilaisia istumisesta aiheutuvia ongelmia kuten niska- ja hartiakipuja. Meillä kävi aiemmin tämän kevään aikana toimistolla työfysioterapeutti puhumassa työergonomiasta ja säätämässä työpisteet optimaaliseen asentoon.

Jumbba-tasapainotuoli Suomen Satulatuolikeskukselta

Tasapainotuoli Jumbba

Työpisteen säätämisen lisäksi juttelimme paljon aktiivisuudesta työpäivän aikana. Työergonomian lisäksi olen etsinyt erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten pysyä aktiivisena toimistossa, vaikka päivästä suurin osa ajasta menisi istuessa. Tähän Suomen Satulatuolikeskus tarjosi apuaan ja ehdotti, jos testaisin Jumbba-tasapainotuolia. Satulatuolikeskukselta on mahdollista pyytää satulatuoleja koekäyttöön, joten voit huoletta testata sinulle sopivaa tuolia ja tehdä ostopäätökset vasta ollessasi tyytyväinen.

Työergonomia

Työergonomia on yksi isoimpia asioita meille toimistotyöläisille, jonka avulla voimme ehkäistä erilaisia istumisesta johtuvia selkä- ja niskavaivoja. Ergonominen työasento ehkäisee erilaisia vaivoja ja yleensä kehnosta työergonomiasta johtuvat ongelmat alkavat näkyä ajan kanssa erilaisia ikävinä kiputiloina kehossa.

Oikeanlaisen työtuolin ja pöydän löytäminen ovat oleellisessa osassa, kun mietin miten hyvin ergonomia onnistuu omalla kohdallani. Satulatuolikeskus on suomalainen yritys, joka on erikoistunut satulatuolien myymiseen. Yrityksen erityispiirteisiin kuuluu henkilökohtainen palvelu ja esimerkiksi minulle valittiin sopiva tasapainotuoli juuri niihin tarpeisiin, joita olin toivonut. He pyrkivät aidosti löytämään asiakkaan tarpeisiin parhaan mahdollisen ratkaisun ja he myös neuvovat, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon satulatuolia, tasapainotuolia tai vaikka sähköpöytää valittaessa. Verkkokaupasta löytyy satulatuolien lisäksi erilaisia tasapainotuoleja, tasapainolautoja, seisontamattoja ja jalkatukia.

Työergonomiaan vaikuttaa myös paljon se, millaisessa istuma-asennossa toimistotyöläinen istuu ja istuma-asentoon vaikuttaa taas, millaisella tuolilla ihminen istuu. Olen 60 kiloinen melko lyhyt nainen, mutta kollegani voisivat olla 100 kiloisia ja kaksi metriä pitkiä miehiä. Tuskin kehollemme edes sopii samanlainen tuoli, vaan jokaisella työntekijälle pitäisi löytää ratkaisu, joka tukee omaa työergonomiaa parhaiten. Näihin ongelmiin sain apua Satulatuolikeskukselta.

Tasapainotuoli

Sain reilut kaksi viikkoa sitten tasapainotuolin koekäyttöön ja olen sen jälkeen istunut tuolilla päivittäin vähintään puolet työajasta. Minulle tutuin versio tasapainotuoleista oli jumppapallo, joita on näkynyt erilaisissa toimistoissa jo vuosia. Jumppapallon sijaan säädettävät tasapainotuolit ovat kasvattaneet suosiotaan varsinkin viimeisten vuosien aikana.

Tasapainotuoli mahdollistaa sen, että istuma-asento ei ole staattinen, vaan istuessa on koko ajan kannateltava kroppaa ja pidettävä syvät keskivartalon lihakset aktiivisena. Minulla on ollut keskivartalon hallinnan kanssa ongelmia ja tasapainotuoli mahdollistaa minulle keskivartalon aktivoitumisen myös työpäivän aikana. Erinomaista oheisharjoittelua, joka tukee sitten vapaa-ajan urheilua.

 

Tasapainotuoli toimistoon

Jumbba-tasapainotuoli

Tasapainotuolia voidaan käyttää sekä normaalin että säädettävän sähköpöydän kanssa. Minulla itselläni on sähköpöytä työpisteellä ja olen testannut tasapainotuolia sähköpöydän ja tavallisen pöydän kanssa neuvottelutiloissa. Jumbba-tasapainotuoli sopii molempien pöytämallien kanssa ja suurin syy siihen on se, että tasapainotuolin korkeutta saa säädettyä portaattomasti käyttäjälle oikealle korkeudelle.

Jumbba-tasapainotuolissa on irroitettava päällinen, joka on myös mahdollista pestä aika ajoin. Tämä on muuten ominaisuus, joka suurimmasta osasta työtuoleja puuttuu kokonaan ja olen joskus saanut vanhan työtuolin käyttöön, jolle istuminen on lähinnä ällöttänyt. Jumbba taipuu siis monen käyttäjän tuoliksi ja toimistollamme muutkin konsultit ovat kokeilleet aktiivituolia.

tasapainotuoli työpisteelle toimistoon

Tasapainotuoli Jumbba

Jumbballa istuminen on kuin ei istuisi, sillä istuma-asento tuntuu puolipallon muotoisen istuimen ansiosta todella napakalta ja ryhdikkäältä. Tuolilla on vaikea istua huonossa asennossa aktiivisen pohjan vuoksi ja sen vuoksi selkä pysyy suorassa koko ajan. Eniten tykkään tasapainotuolissa siitä, että myös minun täytyy aktiivisesti tehdä töitä hyvän istuma-asennon eteen, enkä vain voi röhnöttää huonossa asennossa useita tunteja päivän aikana. Tapainotuolin vuoksi olen jatkuvasti pienessä liikkeessä ja veri kiertää koko kroppaan, jolloin myös keskittymistä vaativat työt onnistuu huomattavasti jouhevammin.

Voin suositella lämpimästi aktiivituolia ja tasapainotuolia ihan kaikille istumatyötä tekevillä ihmisille, sillä jo pelkkä tuolin vaihtaminen on tuonut työpäiviin lisää kaivattua aktiivisuutta. Työtuoli on vähentänyt kovia päänsärkyjä päivän aikana ja olen samalla päässyt harjoittelemaan syviä keskivartalon lihaksia, joiden aktivoinnissa on ollut omia haasteitaan.

 

Henkilökohtainen ensiapupakkaus vuorille

Baruntsen reissu lähestyy huimaa vauhtia ja lähtöön on reilut pari viikkoa aikaa. Aika tulee menemään ihan hujauksessa, sillä ensi viikko on kiireinen työhommien saralla ja sitten alkaakin viimeinen valmistautuminen. Treenimääriä on tullut laskettua jo Nuuksio Classic -maratonista lähtien ja olen keskittynyt lähinnä palautumiseen.

Tällä viikolla kävin ystäväni kanssa apteekissa, sillä hän on ammatiltaan farmaseutti ja tietää mitkä ovat markkinoiden parhaimmat tuotteet apteekissa. Olin pakkaulistani kanssa apteekissa ja kävimme kaikki puuttuvat tavarat läpi. Aikamoinenhan lista siitä syntyi ja ostoskori täyttyi pian ja kassalla myyjä oli jotenkin huvittuneen oloinen ostosten määrästä.

Henkilökohtainen ensiapupakkaus

Aina retkelle, vaeltamaan tai vuorille lähdettäessä kannattaa ottaa mukaan henkilökohtainen ensiapupakkaus. Pakkauksen sisältö riippuu tietenkin siitä, mitä ollaan menossa tekemään, mutta edes yleisimpiin pieniin haavereihin kannattaa varustautua.

Minulla vuorilla on oikeastaan kaksi erilaista ensiapupakkausta. Pakkaus, jota kannan koko ajan mukana ja sitten toinen pakkaus, joka kulkee jakkien kyydissä leiristä toiseen (siihen asti, että aloitetaan kantamaan omia tavaroita itse). Näin ollen tulee kaksi hiukan erilaista pakkausta ja esimerkiksi omassa päivärepussa kulkee pieni määrä kaikista niistä lääkkeistä, joita on kaikkiaan mukana.

Päiväreppuni ensiapupakkaus sisältää

  • Rakkolaastareita: Duoderm-nimistä tekoihoa, joka on ihan parasta kaikkien rakkojen hoitoon
  • urheiluteippiä, jos tulee nilkan vääntymä tai jotain paikkaa alkaa kolottamaan ja se täytyy teipata
  • imodium, jos tulee ikäviä mahaongelmia
  • antibioottikuuri, aloitan heti vuorilla kuurin jos maha pyörähtää ympäri
  • normaaleja laastareita, jos tulee pieniä haavoja
  • Precosa-maitohappobakteereja, jos tulee ongelmia vatsan kanssa
  • käsidesiä, jokaisessa välissä tulee lisättyä ja desinfioitua kädet
  • vedenpuhdistustabletteja, jotta juomavesi puhdistuu näppärästi
  • Buranaa ja Panadolia, jos tulee yllättävää kipua
  • aurinkorasva ja aurinkorasva huulille, näitä tulee lisätä usein ja paljon.
Henkilökohtainen ensiapupakkaus vuorille

Päivärepun ensiaputarvikkeet

Nämä kulkevat siis mukana koko ajan ja näin pystyn yllättäviin tilanteisiin varautumaan ja toimimaan niiden tullessa eteen. Yleisimmät ongelmat tulevat mahan kanssa ja sen takia on tärkeää, että ripulilääkkeet ja antibiootit kulkevat päivärepussa mukana. Hygienian taso on sen verran heikkoa, että yleensä jossain kohti reissua on jotain ongelmia ja näihin kannattaa myös varustautua.

Tämän lisäksi minulla on siis paljon muita tuotteita, jotka kulkevat mukana isossa matkakassissa, joka kulkee joko kantajien tai jakkien kyydissä leiristä toiseen. Tämä on yleisin tapa hoitaa kuljettamista paikasta toiseen Nepalissa ja myös muualla maailmassa ja vasta viimeisessä vaiheessa kannetaan kaikki omat tavarat itse. Siinä kohtaa kun kantoon tulee iso rinkka, yhdistelen näiden kahden pakkauksen tuotteet siten, että kaikki tarpeellinen on mukana.

Leirikassin ensiaputarvikkeet

Minulla on mukana henkilökohtaisessa lääkepakkauksessa mukana ensiapupakkauksen tuotteiden lisäksi paljon muuta.

  • Silmätippoja, aroille ja kuiville silmille
  • nenäsuihketta kosteuttumaan ja mahdollisen flunssan varalle
  • nesteytystabletteja juomaveteen ja mahdollisen vatsataudin oireiden helpottamiseen
  • monivitamiiniporetabletteja, näin saa pidettyä tarvittavat vitamiinitasot hyvinä
  • perusvoidetta rohtumiin ja auringon polttamiin
  • kipugeeliä, jos tulee paikallista kipua esimerkiksi lihaksiin
  • suuvettä mahdolliseen hammaskipuun
  • kurkkukipuun kurkkupastilleja
  • sinkkikuuri flunssan oireisiin
  • aftakynä mahdollisiin kipeisiin aftoihin
Ensiapulääkkeet leirikassiin vuorille

Ensiapulääkkeet leirikassiin vuorille

Tässä nyt tärkeimmät mainitakseni. Tuotteita siis riittää ja aikamoinen arsenaali lähtee mukaan erilaisiin ongelmiin. Kirjoitin jo Aconcaguan reissun jälkeen siitä, kuinka aina kannattaa varautua pahimpaan ja millaisia erilaisia ongelmatilanteita meillä tuli muutaman viikon vuorella eteen.

 

Luottovarusteet – merinovilla aluskerrasto

Luottovarusteiden kolmas osa kertoo merinovilla alusasuista. Luottovarusteistani vuorille olen kirjoittanut tällä viikolla aiemmin Gore Tex -kuorivaatteiden ja untuvavaatteiden osalta. Kolmas tärkeä varuste on merinovillaiset varusteet ja olen saanut uuden yhteistyökumppanin Mons Royale -nimisen firman, joka tekee ehkä universumin upeimpia merinovillavaatteita.

Merinovilla aluskerraston paita

Mons Royale -merinovilla aluskerrasto

Merinovilla

Merinovilla on peräisin merinolampaista, joita löytyy pääasiassa Uudesta-Seelannista ja Ausseista. Normaaliin villaan verrattuna merinovilla on kevyttä, lämmintä, tehokkaasti kosteuttavaa siirtävää ja merinovilla ei ala käytön myötä haisemaan esimerkiksi hieltä. Tykkään itse käyttää merinovillaa ulkoillessa, retkillä ja vuorilla merinovillaa on lähes koko ajan päällä.

Merinovillan parhaimpia ominaisuuksia on sen lämmittävyys, sillä yksittäiset merinovillan kuidut ovat tavallista villaa ohuempia ja sen vuoksi villaan tulee mikroskooppisen pieniä ilmataskuja, jotka taas keräävät iholta lämpöä. Merinovilla on samaan aikaan myös hengittävää, joten merinovilla sopii sekä lämpimälle kelille t-paitojen muodossa tai kylmälle kelille aluskerraston muodossa.

Merinovillavaatteet ovat myös siinä mielessä ihania, että ne eivät kutita iholla. Aika monet villaiset vaatteet saattavat kutittaa, mutta merinovillaiset buff-kaulaliinat, paidat ja alusvaatteet eivät tee kutiavaa fiilistä iholle. Mons Royalen merinovillakerrastot ovat pehmeitä ja iholla todella miellyttävän tuntuisia.

Mons Royale merinovilla aluskerraston housut

Raitahousut

Koska kyse on villasta eikä esimerkiksi untuvasta, niin merinovilla lämmittää vaikka se kastuisi. Tämä on erityisen tärkeä ominaisuus vuorilla, sillä ylämäkeen kiivetessä saattaa tulla todella kuuma ja ainakin itse hikoilen herkästi. Tällöin esimerkiksi selän kohdalta paita useimmiten kastuu. Iho alkaa nopeasti kylmettymään kastuessa, mutta merinovillakerrasto päällä kosteus siirtyy keholta pois ja iho pysyy lämpimänä. Näin ei tarvitse olla huolissaan vaikka kiipeilyn aikana hieman hikoilisikin.

Tiedätte varmasti kaikki tilanteen, jossa hikiset vaatteet alkavat haisemaan. Jepjep, kuvittele tilanne kuuden viikon reissuun, jossa pidät samoja vaatteita koko ajan päällä. Haju alkaa olemaan melkoinen siinä kohtaa, mutta merinovilla ominaisuuksiltaan sopii myös tähän tilanteeseen. Merinovilla on luonnostaan antibakteerinen materiaali, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että villa tarjoaa huonon kasvualustan bakteereille. Tämä johtaa siihen, että merinovillaista aluskerrasto ei tarvitse pestä niin usein kuin tavallista keinokuituista kerrastoa. Sanotaankin, että hyvä tuuletus merinovilla aluskerrastolle ja vuorilla vaatteen pitäminen ulkona pesee kerrastot kuin itsestään.

Merinovilla alusasu - paita

Mon Royale -merinovilla paita

Merinovillan ainut huono puoli on se, että villavaatteisiin tulee herkemmin reikiä kuin keinokuituiseen kerrastoon. Olen kuitenkin muutaman vuoden aikana todennut sen, että reiät eivät todellisuudessa ole ongelma, sillä niitä ei kovin helposti synny ja vaatteet kestävät hyvin kuluttamista.

Merinovilla alusasu

Vuorilla käytän ainoastaan merinovillaisia alusasuja. Käytän aina yöllä makuupussissa merinovilla alusasua nukkuessa, päivällä puen toisen kerraston päällä ja näin pelaan käytännössä kahdella eri kerrastolla.

Tykkään, että merinovilla alusasun paidassa on vetoketju ja korkea kaulus. Näin saan suojattua kaulan ja tarvittaessa avattua vetoketjua auki, jos päivällä on kuuma ja hikoilen. Mons Royalen merinovilla alusasun paidoissa on myös hihansuussa peukaloreiät, joihin saa näppärästi pujotettua peukalot.

Merinovilla aluskerrasto aluspaita

Mons Royale -aluskerraston hihansuut

Alusasun housuissa on tärkeää, että lahkeet ovat tarpeeksi pitkät ja vyötäröllä on napakka resori, joka pitää housut kunnolla päällä. Mons Royalen kerraston housut ovat kaiken lisäksi ihan maailman söpöimmät raitoineen ja tykkään tulevan syksyn malliston värimaailmasta todella paljon.

Hinnaltaan merinovillaiset alusasut ovat kalliimpia kuin keinokuituiset, mutta suosittelen panostamaan merinovillaan. Tulet todennäköisesti yllättymään, kuinka käteviä ne ovat ja miten hyvin todella kerraston osat kestävät hikoilua ja silti pitävät vuorilla lämpimänä. En itse vaihtaisi missään nimessä takaisin keinokuituisiin kerrastoihin.

Merinovilla alusvaatteet

Merinovillaisten aluskerrastojen lisäksi käytän ihan merinovillaisia alusvaatteita. Rintisikat ja alushousut ovat myös merinovillaisia. Suurin syy siihen on se, että esimerkiksi tulevalle Baruntsen reissulla ei ole mahdollsta ottaa kuin tietty määrä vaatteita ja todennäköisesti reissun lopussa tulen pitämään useamman päivän samoja alusvaatteita.

Merinovillan hyödyt tulevat tällöin esille, sillä ne eivät rupea haisemaan tai tuntumaan erityisen likaisilta päältä. Alusvaatteet ovat myös lämpimät ja toisaalta hikoilun aikana ne siirtävät kosteuden iholta pois. Olen huomannut tämän olevan todella tärkeä ominaisuus myös merinovillaisissa alusvaatteissa.

Merinovilla alusalusasu - housut ja resori

Mons Royale

Baruntsen reissulle lähtee siis myös Mons Royalen alusvaatteet urheiluliiveistä alushousuihin ja niitä olen testannut Suomessa retkeillessä. Hyvin ovat toimineet enkä ole huomannut mitään ongelmia. Pesu onnistuu helposti tuulettamalla ja vaatteet eivät ala haisemaan.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan merinovillaisia kerrastoja ja alusasuja, en ole kuullut ikinä, että kukaan olisi ollut pettynyt niiden hankintaan. Markkinoilla löytyy paljon eri vaihtoehtoja ja mallistoja, joista pääsee valitsemaan. Itse käytän tästä syksystä eteenpäin Mons Royale -kerrastoja.

 

Luottovarusteet – untuvatakki

Aloitin viime viikolla juttusarjan, jossa käyn läpi luottovarusteitani vuorikiipeilyyn. Ensimmäisenä käsittelyssä oli kuorivaatteet ja mitä niiden valitsemisessa kannattaa ottaa huomioon. Toinen ehdoton luottovarusteeni ovat untuvavaatteet ja erityisesti untuvatakit. Takin lisäksi matkassa on aina mukana myös untuvahousut.

Untuvatakkien suosio katumuodissa ja ulkoilussa on kasvanut dramaattisesti viimeisten vuosien aikana, eikä ihme. Kevytuntuvatakki on oiva ulkoilutakki monesta syystä. Pieneen ja kevyeen pakkautuvat takit ovat käteviä ulkoiluun, kaupungilla hengailuun ja vuorille. Jokaiseen tarpeeseen löytyy omanlainen takki ja untuvatakkien valikoima on todella laajakirjoista.

Untuvahousut on yksi kätevin varuste vuorilla. Kylmällä säällä voi pukea housut jalkaan ja untuvahousujen alle voi laittaa vain merinovillakerraston. Hyvien untuvahousujen avulla voi unohtaa kerrospukeutumisen ja nauttia suhteellisen väljästä vaatetuksesta kuitenkin siten, että koko ajan on lämmin eikä tarvitse ahtautua useaan eri kerrokseen vaatteita.

Untuva on oiva materiaali, sillä se eristää hyvin lämpöä, on kevyttä ja pakkauttuu pieneen tilaan. Todella tärkeitä ominaisuuksia vuorilla, joissa grammoja joutuu viilaamaan ja toisaalta miettimään tarkasti, miten paljon varusteita on mahdollista ottaa mukaan ja mitkä varusteet toimivat parhaiten. Untuvan huono puoli on vain se, että kastuessaan sen lämmöneristävyys kärsii. Nykyään on tosin kehitetty jo sellaisia untuvamakuupusseja ja -vaatteita, joissa untuvat ovat käsitelty vettä eristävillä aineilla.

untuvatakki the north face

Untuvatakkini The North Facelta

Sopivan tarpeen löytäminen

Ensimmäinen asia untuvatakin ostamisessa, mitä kannattaa pohtia on se, millaiseen käyttöön takki on tulossa. Minulla on esimerkiksi useampi eri untuvatakki ja jokaisella on oma käyttötarkoitus. Tämä kannattaa aina pohtia ennen takin ostamista ja mennä kauppaan siinä vaiheessa, kun tiedät, mihin käyttötarkoitukseen tarvitset vaatteet.

Ohuimmat untuvatakit ajavat lähes kerraston omaista virkaa ja toisaalta paksumpi takki sopii kovempaan keliin lämmittämään ja taukotakiksi. Ensimmäisenä ennen ostohousujen jalkaan laittamista kannattaa siis miettiä, mitä haluat takilla tehdä. Tuleeko se päällä pystyä liikkumaan, millaiset olosuhteet ovat pääasiassa ja kuinka helposti esimerkiksi palelet.

Itse käytän vuorilla kahden untuvatakin taktiikkaa. Yleensä minulla on ohut untuvatakki mukana päivällä repussa, jonka voin sitten heittää päälle helposti. Ohut untuvatakki menee myös kuoritakin alle, jolloin tästä yhdistelmästä tulee vielä lämpimämpi. Oikeasti kylmällä kelillä tulee laitettua sitten paksumpi untuvatakki päälle ja mahdollisesti kuoritakki jopa takin alle. Ihan todella kylmässä puen jopa ohuen untuvatakin, kuoritakin ja paksumman untuvatakin samaan aikaan päälle, mutta harvemmin tilanne vaatii ihan näin järeää varustautumista.

Fill power -merkintä

Käyttötarkoituksen lisäksi lähtisin untuvatakkiostoksille sillä mielellä, että sopivan takin löydyttyä tarkastaisin myös untuvan fill power -arvoa. Arvo kertoo käytännössä, kuinka laadukasta, lämpöä eristävää ja hyvin eristävää untuva oikein on.

Mitä suurempi fill power -arvo on, niin sen laadukkaampaa ja isompaan tilavuuteen untuvat menevät. Arvo kuvastaa sitä, miten monta kuutiotuumaa yksi unssi untuvaa täyttää. Käytännössä käytän itse untuvatakkeja, joissa on 800 fill power ja se tarkoittaa, että unssi 800-untuvaa täyttää 800 kuutiotuuman tilavuuden.

fill power -arvo untuvatakissa

Korkea fill power -arvo takaa lämmön untuvatakissa

Fill power -arvot jaotellaan 400-800 välille, jolloin kannattaa aina tavoitella mahdollisimman korkeaa arvoa. Näin pääset takaamaan sen, että saat ostettua mahdollisimman laadukasta materiaalia, joka takaa kovissa olosuhteissa pärjäämisen. Hinnassa korkein fill power -arvo tarkoittaa kalleinta vaihtoehtoa, mutta keveys, pakkautuvuus ja lämmön eristävyys on ihan ensiluokkaista.

Untuvatakin valinnasta kokemuksia

Minulla on useampia untuvatakkeja ja olen testannut eri merkkien takkeja näiden vuosien aikana, jolloin olen vuorikiipeilyä harrastanut. Ensimmäisellä reissulla minulla oli Nepalista ostettu halpa takki, jonka fill power -arvo ei varmastikaan ollut kovin korkea. Takki toimi hyvin reissulla ja sen jälkeen, mutta nyt parempien takkien myötä olen myös ymmärtänyt sen huikean eron, joka takkien välillä on ollut.

Pidän siitä, että untuvatakissa on huppu. Huppu helpottaa kylmässä kelissä toimimista ja toimii ikäänkuin extrapipona. Pidän myös aina huolen siitä, että takki on tarpeeksi pitkä ja mahdollisuuksien mukaan peittää esimerkiksi pyllystä osan. Kuka haluaisi palella lyhyen takin vuoksi? Ei kukaan!

Yksi tärkeä untuvatakissa on myös se, miltä takki myös tuntuu päällä. Materiaalien on oltava pehmeitä ja tuntua iholla pehmeältä. Testien seurauksena olen päätynyt siihen, että takit, joissa on kiiltävä ja pehmeä kangas ovat parhaimpia.

Näillä vinkeillä suosittelen lähtemään untuvatakkiostoksille. Odotan ainakin itse jo syksyn kylmiä kelejä, jolloin pääsee pukemaan untuvatakin päälle.

Luottovarusteeni – kuorivaatteet

Baruntsen reissu lähestyy ja olen pikku hiljaa alkanut keräämään tavaroita kasaan pakkauslistan mukaisesti. Sain vähän aika sitten eräältä lukijalta kommentin, että hän toivoisi tarkempaa varustelistausta. Tämä artikkeli aloittaa sarjan, jossa käyn läpi omia luottovarusteitani vuorille.

Yksi monikäyttöisin ja tärkeimmät varusteet vuorille on mielestäni kuorivaatteet. Kuorivaatteet ovat vedenkestäviä, pitävät tuulta ja parhaimmillaan toimivat kerrospukeutumisen uloimpana kerroksena. Olen panostanut kuorivaatteisiin ja suosittelen myös kaikkien ulkoilijoiden, retkeilijöiden, kiipeilijöiden ja vuorilla liikkujien tekevän samoin.

Kuorivaatteiden merkitys on oleellista etenkin silloin, kun keli muuttuu ikäväksi. Kaikki ymmärtää Suomen sääolosuhteissa elävänä, että millaisia rättejä taivaalta voi sataa, mutta mitä sitten kun ollaan vielä vuoristossa ja todennäköisesti olosuhteet ovat vielä haastavammat. Tärkeintä kuorivaatteiden eli kuoritakin ja -housujen valinnassa on pohtia käyttötarkoitusta, johon vaatteet tulevat.

Kuorivaatteet - Gore Tex kuoritakki

Kuoritakki – The North Face

Valitse Gore-Tex -materiaali

Gore-Tex on mikromuovista valmistettu kalvomateriaali, joka kehitettiin reilu 40 vuotta sitten. Materiaali on yksi kuuluisimpia kuorivaatteiden, vedenpitävien kenkien ja tekstiilien käytössä. Kuulemma Gore-Texiä käytetään jopa sydänleikkauksien läppinä, joten käyttöä vaateteollisuuden ulkopuolellekin löytyy. Ei mikään turha materiaali siis. Gore-Tex termiä voidaan pitää jopa synonyyminä vedenpitävälle ja tuulenpitävälle vaatteille ja jalkineille. Gorevaatteet kestävät 28 000 mm vesipilarin arvoa ja hengittävyys riippuu pitkälti, millaisesta Gore-Texistä on kyse.

Vedenpitävyyden lisäksi Gore-Tex tunnetaan sen hengittävyydestä. Hengittävyyden lisäksi Gore-Tex kalvot jaetaan kolmeen luokkaan: Gore-Tex, Gore-Tex Active ja Gore-Tex Pro. Tämän lisäksi kalvot voivat olla kaksin tai kolminkertaisia. Vedenpitävyys on täyttä totta, mutta kyllä ainakin itse pääasiassa hikoilen liikkuessani Gore-Tex -vaatteet päällä. 

Millaiset kuoritakin ja housut kannattaa valita vuorille?

Kun menee kauppaan sovittelemaan kuorivaatteita, niin kirkkaiden värien ja kauniiden yksityiskohtien lisäksi kiinnittäisin huomiota teknisiin ominaisuuksiin. 2L eli kaksikerroksinen kuoritakki sopii paremmin ulkoiluun, juoksuun ja ei niin vaativiin olosuhteisiin. Vuorille valitsisin 3L eli kolmikerroksisen Gore-Tex Pro -takin ja -housut.

Gore-Tex Pro tekee kuorivaatteista paksumpia ja jämäkämmän tuntuisia kuin esimerkiksi Gore-Tex Active vaatteet. Pro-malleissa on useimmiten raskaammat rakenteet ja vaatteiden pakkautuvuus ei ole yhtä kevyttä kuin Active-malleissa. Useimmat valmistajat tekevät Gore-Tex -vaatteita juuri kiipeilyyn ja ne ovat lähes aina Pro-kalvolla. Vaatteet erottaa kauppojen hyllyiltä sekä hinnan että vaatteiden paksuudesta.

Kokemukseni kuorivaatteista

Olen kokeillut lukemattomia eri kuorivaatteita tässä muutamien vuosien aikana. Olen ostanut Gore-Tex -vaatteita, muilla vedenpitävillä kuorilla olevia takkeja ja saanut testiin erilaisia kevyitä, paksuja ja eri tarkoituksiin tarkoitettuja kuorivaatteita.

Gore-Tex Pro -takit ovat osoittautuneet parhaiksi. Tositilanteissa, joissa vettä on tullut kaatamalla koko päivän ja tuuli on riepoitellut siten, että välillä on ollut epäselvää pysyykö pystyssä vai ei. Tuulenpitävyys on myös erinomainen ominaisuus, joka kunnollisella takilla on. Puen usein kerroksia takin alle ja liikkuessa pystyy menemään yllättävänkin kevyellä varustuksella.

Tärkeimpiä ominaisuuksia itse kuoren lisäksi on vetoketjut takin etuosassa. On tärkeää saada kunnolla tavaroita kiipeilypäivän aikana takin taskuun siten, että pystyy sitten helposti ottamaan tavarat esille. Eväspatukkaa, kameraa, karkkia ja huulirasva kulkevat helposti takin taskuissa ja ilman niitä on aika mahdotonta saada mitään mahtumaan helposti mukaan.

Kunnon huppu on myös tärkeä ominaisuus ja sellainen huppu, jonka alle mahtuu myös kiipeilykypärä. Ei ole yksi tai kaksikaan kertaa, kun huppu ei ole ollutkaan tarpeeksi iso kiipeilykypärälle ja hupun joutuu tunkemaan kypärän alle. Tarkista siis, että huppu on tarpeeksi iso myös kiipeilykypärän kanssa.

Gore-Tex -takki vedenpitävä

Gore-Tex -takki

Gore-Tex housujen osalta haluan taas sellaisen mallin, jossa on pitkä vetoketju lahkeen alaosasta vyötärölle asti. Pitkä vetoketju helpottaa housujen pukemista nopeasti ja useimmiten tilanne on se, että kuorihousut täytyy pukea joko sateen yllättäessä tai tuulen voimistuessa. Housuissa on myös hyvä olla tarpeeksi tilaa, jotta pukeminen on alemmista vaatekerroksista huolimatta helppoa.

Kuorivaatteiden ostossa kannattaa siis kiinnittää huomiota kalvon laatuun, saumojen kuntoon, vetoketjujen paikkoihin, takin huppuun ja housuissa pitkiin vetoketjuihin. Vuorille valitsisin Gore-Tex Prota ja muihin aktiviteetteihin voisi miettiä muita vaihtoehtoja, jotka ovat hinnaltaan hiukan huokeampia.

Lepäämisen ihmevoimat

Kehitys tapahtuu levossa superkompensaation kautta, niin sanoi jo keväällä Firstbeatin hyvinvointianalyysin palautteen antanut hyvinvointikonsultti. Treenimäärät ovat olleet ainakin tarpeeksi kovia, mutta olen laiminlyönyt lepoa, sitä oleellisinta osaa, jolla kehitys tapahtuisi. Kummasti kasetti on ollut jumissa ja treenit ovat takunneet. Volyymi ja teho on ollut ajoittain liian kovaa suhteessa levon määrään.

Lepo on ollut itselleni aina haastavaa. Olen lepäämisestä täällä blogin puolella kertonut useasti ja erityisesti sen haasteista. On aika vaikea selittää, miksi lepoa on tullut laiminlyötyä. Ainoa hyvä selitys on vain se, että tekeminen on ollut niin mahtavaa. Oli pari vuotta, jolloin olin loukkaantunut ja käytännössä kuukaudesta toiseen vain kuntouttamassa eri vammoja. Nyt viimeinen vuosi on mennyt ilman vammoja ja on ollut ihan mahtavaa toteuttaa omia haaveita ja kiipeillä ympäri maailmaa.

Olen toteuttanut treeniohjelmaani pilkulleen oikein ja tehnyt kaiken niin kuin olen suunnitellut. Sama pitäisi tehdä lepäämisen puolella. Viimeisen viikon aikana olen levännyt ja nyt onkin aika tehdä lepäämisen “ohjelmointi”. Tämä tarkoittaa, että unelle täytyy varata aikaa, toteuttaa suunnitelmaa nukkua hyvin ja tehdä lepäämisestä ruutinia eikä vain jatkuvasti kuvitella, että kyllä selviän lyhyillä yöunilla.

lepo, nukkuminen, lepoviikko

Päiväunilta herätty ja Kuukausiliitteen kimppuun

Lepo tekee ihmeitä, sehän on ihan selvää ja tuntuu, että ihmevoimia tulee joka lepopäivän jälkeen lisää. Huomaan itse, että lepääminen tuo itselleni lisää luovuutta, innostun asioista helpommin ja keksin uusia ideoita. Pää ei ole jumissa ja ennen kaikkea reidet eivät tunnu tyhjiltä. Sumu hälvenee ja mieli on kirkas. Aamulla ei tarvitse kolmea kuppia kahvia, jotta tuntuu heräävän vaan aamulla on levännyt olo herätessä.

Nukkumaanmenoaika

Oleellisin asia nukkuminen ohjelmassa on itselläni se, että pidän nukkumaanmenoajasta kiinni. Se on todella yksinkertaista, mutta miksi välillä niin vaikeaa. Olen huomannut, että minun pitää olla kotona viimeistään 20:30, jotta ehdin rauhottua ja sänkyyn minun täytyy mennä viimeistään 21:30. Näin olen unessa jo 22 aikaan.

Tärkeää on myös se, että laitan puhelimen ajoissa pois. Vaikka näytössä on sinisen valon vähennys, niin silti tuntuu, että aivot pysyy virittyneessä tilassa ja tämän saa katkaistua vain yksinkertaisesti sillä, että puhelin ei ole enää kädessä juuri ennen nukkumista.

Olen puhelimen kanssa myös tehnyt niin, että jätän puhelimen ihan eri paikkaan kuin sängyn viereen yöksi. Herätyskello on erikseen ja yöllä herätessä ei tule pienintäkään houkutusta katsoa, olisiko jotain “tärkeää” tapahtunut yön aikana.

Kuinka saada unta?

Minulla nukahtaminen on aina ollut helppoa. Nukahdan autoon, lentokoneeseen, päiväunille, yöunille ja jopa lattialle ihan sekunneissa. Ongelmia on tullut yöheräilystä aamuyön aikaan ja siitä, etten ole saanut kunnolla unta sen jälkeen. Välillä olen siirtynyt sohvalle, kääntänyt tyynyn jalkopäähän, juonut, noussut ylös ja niin edelleen.

Firstbeatin hyvinvointikonsultti kysyi minulta, että minkälaisia nukkumaanmenorutiineja minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Tämän jälkeen hän suositteli, että ottaisi rutiinit osaksi joka iltaa. Se voi olla venyttelyä, kirjan lukemista, musiikin kuuntelua tai mikä parhaiten toimii itsellä.

Tämän jälkeen aloin testaamaan äänikirjoja iltasatuina, ja sehän on toiminut. Äänikirjoista pystyy ajastamaan kirjan esimerkiksi 15 minuutiksi tai 30 minuutiksi ja sen jälkeen kirja loppuu automaattisesti. Kirjan kuuntelusta on tullut oma nukkumaanmenorutiinini ja se toimii hyvin. Alkuyön heräily on loppunut ja nukahdan yleensä parin ensimmäisen minuutin aikana, kun kirja käynnistyy. Olen kuunnellut lukemattomia kirjoja ilman, että tiedän, mitä niissä on tapahtunut.

Lepo

Nukkumisen lisäksi olen lukenut viimeisen viikon aikana paljon kirjoja, lehtiä ja blogeja, joiden seuraaminen on kiireessä jäänyt vähemmälle. Olen joka kuukausi skipannut lauantaiaamun Kuukausiliitteen lukemisen, mutta nyt olen lukenut monta rästissä ollutta lehteä.

Lepo on vaikeaa, mutta tekee hyvää. Oleellisinta on ollut kropalle ja mielelle lupa levätä. Ne hankaavat vastaan, mutta luvan kanssa mieli on rentoutunut, päivisin on pystynyt nukkumaan päiväunet ja iltaisin on silti nukuttanut kunnolla jo ennen kymmentä.

Lukeminen on yksi tärkeimpiä keinoja rentoutumiseen

Kuukausiliite

Rentoutuminen on tärkeä osa lepäämistä ja aivot sekä kroppa pitäisi saada hälytystilasta pois. Kroppa alkaa ymmärtämään, ettei leijonaa tarvitse juosta karkuun koko ajan ja nyt voi relaata.

Kyllähän lepäämisestä tulee niin hyvä olo, että sitä miettii, miksi ei ole vaalinut tätä oloa koko ajan. Sitä varten on treeniohjelma nukkumista varten.

 

CAP: Crazy Adventure Plan – mikä ihme se on?

Torstaina Baruntsen pakkauslistan Facebook-jakoon yksi suomalainen naiskiipeilijän kommentoi, että tärkeimmät varusteet matkalle ovat pitkä pinna ja paljon huumoria. Tämän myötä mieleen tuli CAP eli Crazy Adventure Plan, jota toteutimme Coloradossa.

CAP on alunperin ystäväni Tylerin tekemä suunnitelma, jonka olen täysin omaksunut kahdella eri reissulla, jolla hän on ollut mukana. Sanoisin, että CAP on myös enemmän kuin suunnitelma, sillä se on myös tapa ajatella reissaamista ja erilaisia elämän osa-alueiden seikkailuja. Tylerissa olen erityisesti ihaillut hänen asennettaan seikkailla ja sen takia suunnitelman kertominen myös teille toivottavasti avaa ajatuksia. Olen CAP-fani ja toitotan sääntöjä vähän väliä mieleeni.

CAP on myös siitä hyvä suunnitelma, että sitä voi toteuttaa käytännössä mihin tahansa muuhunkin asiaan kuin matkailuun. Urheilu, työ, arki, ihmissuhteet ja niin edelleen. Sama suunnitelma sopii kaikkiin näihin ja niiden toteuttamiseen.

Säännöt

CAP -suunnitelmassa on neljä sääntöä. Säännöt tulevat nyt englanniksi, koska ne toimivat paljon paremmin niin ja suunnitelman kehittäjä puhuu myös englantia.

1. Have fun

Tämä sääntö on aina ja kaikessa numero yksi. Pitää olla hauskaa ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä voi nauttia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö tekeminen voisi olla samaan aikaan haastavaa. 

Tästä säännnöstä esimerkki oli trad-kiipeily Garden of the Gods -nimisessä paikassa Coloradossa. Minua pelotti ja tuntui, että nyt ollaan omalla äärirajalla. Koko ajan oli kuitenkin hauskaa vaikkakin jännittävää. Kiipeilyparini vähän puski minua omalle epämukavuusalueelleni, mutta varmisti, että koko ajan olemme samaa mieltä, että etenemme seinällä.

CAP: Craze Adventure Plan

Kanioneilla seikkailemassa

2. Be cooperative

Mitä ikinä teetkin, niin tavoitteena on myös tehdä asiat yhteistyössä. Coloradossa tämä koski telttailua, autolla ajamista, kiipeilyä, juoksua ja uimista. Tämä sääntö tarkoittaa myös toisien huomioonottamista ja neuvottelutaitoja.

Piti löytää keinot, joilla neljän hengen porukka pysyi sovussa vaikka väsyttäisi, päivä olisi ollut pitkä tai pieniä vastoinkäymisiä olisi tullut eteen. Tämä sama koskee töitä, ihmissuhteita ja mitä tahansa. Parempi hankkia paljon ystäviä ja tukijoukkoa kuin paljon vihamiehiä ympärille.

CAP: Crazy Adventure Plan - be cooperative

Toinen sääntö: be cooperative

3. Be safe

Tämä on tärkeä sääntö, kun lähdetään vuorille tai kiipeämään tai sporttailemaan. Tavoite on olla koko ajan turvassa ja tehdä vain ja ainoastaan sellaisia päätöksiä, jotka tukevat turvallisuutta. 

Turvallisuus tarkoittaa myös matkakumppaneista välittämistä, sillä heistä täytyy pitää huolta ja välittää myös muusta kuin omista tarpeista. Jaetaan murheet ja ilon hetket ja nauretaan hauskoille kommelluksille. Ystävyyssuhteista tulee todella ainutlaatuisia ja elämänmittaisia kumppanuuksia. Ikävöin usein vuorilla tavattuja kavereita, mutta tiedän että jos tiet vielä kohtaavat, niin reissuista tulee varmasti onnistuneita.

CAP: Crazy Adventure Plan - be safe

Kolmas sääntö: be safe

4. Determine if we should take our adventures around the world

Viimeinen sääntö on luotu sitä varten, että emme oikeasti tienneet, miten hauskaa tai hyvin reissuporukka toimisi itse järjestetyllä reissulla.

Sovimme, että lähdemme reissuun ja selvitämme, kuinka kivaa yhdessä reissaaminen olisi. No ihan sairaan haukaa meillä olikin ja mahdollisia tulevia reissujakin tulee olemaan jos saadaan aikataulut vain sopimaan keskenään. Tämä sääntö pätee matkusteluun, ystävyyteen ja parisuhteeseen.

CAP: Crazy Adventure Plan - find out travel partners

Neljäs sääntö: selvitä, onko kavereista matkakumppaniksi jatkossakin


Tärkeää on löytää sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa hommat pelaa ja joiden kanssa on hauskaa. Onhan reissussa kuitenkin oltava mukana pitkää pinnaa ja paljon huumoria, niin kuin idolini Mia Graeffe sen sanoi.

CAP suunnitelma on siis vahvasti mielessä myös tulevalle Baruntsen reissulla. Tärkeää on toteuttaa nämä neljä sääntöä myös Nepalissa. Nämä säännöt olisi hyvä pitää mielessä myös ihan joka päivä ilman sen suurempia reissuja.

Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä säännöt silloin, kun on vähän vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja Baruntsella tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin itselle pitää muistuttaa CAP-sääntöjä. Siksi on hyvä, että säännöt on selkeästi määritelty ja niitä voi muistutella mieleen.

Ennen kaikkea, niin kuin Mia ja Tyler sen sanoi, pidä hauskaa ja ota reissulle mukaan paljon huumoria ja pitkää pinnaa.

Puuttuvat varusteet Baruntselle

Vuorikiipeilyn yksi iso osa varusteiden haaliminen kasaan ja niiden testaaminen sekä pakkaaminen ennen reissua. Olen huomannut, että varusteiden kanssa käy jokaisen reissun kanssa niin, että kuvittelen vihdoinkin haalineeni kasaan kaikki mahdolliset varusteet ja pian huomaan tarvitsevani lisää joko parempia vaatteita, elektroniikkaa tai muita varusteita.

Näimme viime viikolla Matka-Mikon kanssa ja kävimme läpi lokakuun Nepalin vuorikiipeilymatkan Baruntsen varustelistaa. Kokemus alkaa näkymään listassa, sillä lista on kattava, mutta toisaalta kaikki turhat varusteet on karsittu minimiin. Paljon on vielä hankittavaa, se ainakin tuli selväksi.

Kirjoitin jo ennen Norjan reissua pakkaamisesta ja siitä, millainen minun pakkaamisfilosofiani on. Kerään kamoja kasaan ja sitten listan kanssa käyn läpi, että onhan kaikki tarvittava mukana ja kerään sillä tavalla myös puuttuvat ja ostettavat tavarat. 

Nyt Baruntsen osalta varustelistaa on tullut käytyä monta kertaa läpi. Mitä vielä puuttuu?

Puuttuvien varusteiden listaa tutkimassa

Varustelistaa tutkimassa

Eväät

Retkikuntaoperaattori Summit Climb suosittelee, että mukaan otetaan 2-4 kiloa välipaloja. Se on melkoisen iso määrä pähkinöitä, karkkia, patukoita, kuivattuja hedelmiä ja muita herkkuja. Saa rakentaa yhdistelmiä näistä kaikista ja erityisesti omia lemppareitani ovat pähkinät, patukat, karkit ja Snickersit.

Tämän lisäksi mukaan yläleireihin täytyy ottaa kuivattuja retkiruokia. En yleensä syö retkillä näitä, vaan rakennan makaroneista, riiseistä ja säilykkeistä omia ruoka, mutta vuorilla helpointa on ottaa mukaan ruokia, joihin pussiin kaadetaan vain vesi. Olen testannut monenlaisia ruokia ja parhaiten uppoaa Real Turmat -nimiset retkiruuat.

Olen osan ruuista jo kerännyt ja ostanut erilaisia patukoita, joista pidän ja jotka ovat olleet sopivasti tarjouksessa, mutta vielä osa eväistä puuttuu. Erilaisten omien pähkinä/kuivahedelmä/suklaa -sekoitusten tekeminen kuuluu oleellisena osana eväshifistelyyn.

Apteekki

Apteekin tyhjennys on taas kerran edessä. Suuvettä, Buranaa, silmätippoja, nenäsuihketta, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, suolatabletteja, aftalääkettä, kurkkupastilleja, sinkkirasvaa ja kynsiharjaa. Noin nyt muutama mainitakseni.

Oma ensiapupakkaus on laaja, sillä haluan olla varma, että jokainen pikkuvaiva hoituu heti jos sellaisia eteen tulee. Pitää varustautua yskään, flunssaan, vatsavaivoihin, rakkoihin ja pieniin revähdyksiin.  Kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja muutamaan muuhunkin vaivaan löytyy sitten lääkettä.

puuttuvat varusteet Baruntselle

Tarkka varustelista ja ohjeet

Ostoslista on apteekkiin pitkä ja harkitsin jo jopa tuotteiden tilaamista verkkokaupasta. Kyllä tosi monella apteekilla on nykyään verkkokauppa ja ajattelin, että jos kokeilin sitä. Toisaalta verkossa ei pääse keskustelemaan tuotteiden välisistä eroista, joten todennäköisesti suuntaan vielä ihan perinteiseen apteekkiin.

Elektroniikka

Tämä osasto on yksi loputon suo, loputtomin suo kaikista varusteista. Aina tarvitsee paremman kameran, uuden akun, muistikortin, gimbaalin, aurinkokennolaturin tai vaikkapa uuden puhelimen. Mitä enemmän haluaa hifistellä, sen enemmän myös elektroniikkaa tarvitsee mukaan. Sitä enemmän on myös liikkuvia osia lähdössä mukaan ja tuntuu, että elektroniikalle on oma kassi mukana.

Tänä vuonna ostoslistalla on uusi aurinkokennolaturi, sillä edellinen on niin huonossa kunnossa, ettei kameran lataaminen enää onnistu. Tämän lisäksi olen hankkimassa kameraan gimbaalin, jotta voin kuvata paremmin liikkuvaa kuvaa.

Hinnaltaan eniten tulee hankinnoissa myös menemään elektroniikan hankkimiseen. Hullunkurisesti samaan syssyyn sattuu vielä uuden puhelimen ostaminen, joten hintalappu kauhistuttaa jo etukäteen. Mutta näin se menee, välillä hankintoja täytyy tehdä ja sitten tulee pidempiä aikoja, kun ei osta isoja juttuja ollenkaan.

Olen tämän viikon vain levännyt ja vihdoin myös Baruntsen reissun suunnitteluun on löytynyt oikeanlaista intoa, jännitystä ja energiaa. Näköjään tämänkin löytäminen on vaatinut lepoa ja olen tosi iloinen, että nälkä tulevaa reissua kohti alkaa vain kasvamaan.

 

Juoksiko luolamies leijonaa karkuun joka päivä?

Viime syksynä Tulikoura sanoi minulle polven viimeisessä tarkastuksessa, että eihän se luolamieskään juossut leijonia karkuun joka päivä. Kommentti tuli vastauksena siihen, kuinka kerroin vähentäneeni kovatehoista harjoittelua ja lisänneeni matalatehoista pyöräilyä, soutua ja kävelyä.

Mitä on sitten viime syksyn jälkeen tapahtunutkaan? Unohtui, ettei se leijona jahtaa joka päivä ja viisaat sanat tuolla vastaanotolla katosi teille tuntemattomille. Olen juossut leijonaa karkuun lähes joka päivä viime syksystä lähtien tai jos en joka päivä, niin ainakin monta kertaa viikossa. Stoppi tuli lauantaina keskeytyneellä maratonilla. Pahinta on se, etten olisi varmaan tajunnut koko asiaa ilman epäonnistumista.

Palautuminen kovasta treenistä

Palautumista ja maksimissaan 30 minuutin kävelyitä

Tein viime syksynä soutuergolla laktaattitestin, jossa katsottiin sykealueitani soutuun ja millaiset sykealueet harjoittelua varten minulla on. Jo tuolloin testin palautteessa lukee sanatarkasti näin: “Tätä voi pitää merkkinä siitä, että peruskestävyysalueesi ei ole kovin selkeästi muodostunut ja tälle alueelle tulisi kohdistaa enemmän harjoittelua… kehityt parhaiten harjoittelulla, joka tähtää peruskestävyytesi (aerobinen kynnys) sekä anaerobisen kynnyksesi kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa runsasta määrää pitkäkestoista peruskestävyysharjoittelua (mielellään vähintään 80% kokonaisharjoittelusta)…Sen sijaan suosittelisin välttämään harjoittelua VK1-alueella sekä sykkeen että tehon puolesta.”

Ok, tämä tuli sisäistettyä, mutta vain osittain. Olen elänyt täydellisessä illuusiossa, että olen panostanut peruskestävyysalueen harjoitteluun koko viime syksyn, talven, kevään ja vielä tämän kesän. Hiihdin paljon talven aikana, kesällä olen uinut, pyöräillyt ja juossut. Ja paljon, keskimäärin reilun 10 tuntia koko tämän vuoden jokaisena viikkona.

Suunto Movescount yhteenveto

Yhteenveto 2018 treeneistä

Yllä oleva kuva on Suunnon Movescountista, jossa näkee jo monen vuoden ajalta dataa treenaamisestani, sillä kello on ollut kädessä yötä päivää monta vuotta. Tunneissa on vain “oikeat treenit” ja esimerkiksi päivittäistä 5-10 kilometrin kävelyä, työmatkapyöräilyä ja muuta hyötyliikuntaa ei ole otettu mukaan näihin tilastoihin. Tämä kuva näyttää vielä ihan hyvältä. Treenitunteja on kertynyt, matkaa ja nousuakin mukavasti. Fiilis on ollut hyvä ja kaloreita on palanut. Mitä näyttää sykealueiden jakauma koko vuodelta?

Suunto Movescount sykealueet 2018

Sykealueet vuodelta 2018

Siltä, että leijona on jahdannut minua ja paljon. On tullut juostua kovaa karkuun yli 54 tuntia. Huippukova tarkoittaa minulla yli 191 sykkeen ylitystä (maksimini on 207). Käytännössä olen siis treenannut 14,09 % kaikesta tämän vuoden treeneistäni täysiä. No, eipä siinä mitään jos tuo kevyesti ja maltillisen treenin määrä (jota siis suositeltiin olevaan yli 80 % kaikesta) olisi sopiva. Olen todellisuudessa treenannut suositellulla sykealueella vain 47,29 % kaikesta ajasta.

Alueella, jolla laktaattitestin suositusten mukaan minun ei kannattanut treenata, olen kuitenkin harjoitellut yli 47 tuntia. Olen toisin sanoen vetänyt treenejä liian lujaa ja aika paljonkin, jolloin käytetty aika ei tosiaan ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Olen vaan pinkonut sitä leijonaa karkuun ja hankkinut itselleni velkaa.

Velkaa on tullut hankittua myös tekemällä pitkää päivää töissä, nukkumalla huonosti ja reissaamalla ilman lepäämistä ympäri maailmaa. Menin muun muassa suoraan Norjan reissulta aamulautalta töihin ja Jenkeistä palatessani olin jo seuraavana päivänä vetämässä vk-sykealueella sisäpyörätreenin. Ei mitään järkeä, ihan tosissaan jos asiaa miettii.

Suunto Movescount - aikajana 2018

Treenien aikajana 2018

Tässä näkyy myös hyvin se, kuinka esimerkiksi heinäkuussa kuorma on kasvanut reilusti ja suurin yksittäinen tekijä oli Norjan reissu, jossa tehtiin pitkiä kiipeilypäiviä matalalla sykkeellä.

Ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen, että tämä luolanainen on mennyt liian kovaa nyt vähän liian pitkään. Nyt onkin sitten kerättyjen velkojen takaisinmaksuaika. Onneksi merkkejä palautumisesta on, sillä olen treenimäärän vähennyttyä saanut nukuttua kunnolla ja syyskuun agenda on palautella liian kovaa vedetty kausi, jotta olen iskussa lokakuun reissua varten. Onneksi pystyin myös perustelemaan itselleni lauantaina, että lokakuun reissu on tärkeämpi kuin maratonilta maaliin pääsy.

Tämä kaikki tieto on ollut myös koko ajan tiedossa. Miksi en ole hyödyntänyt sitä? On ollut liian kivaa mennä kovaa ja olen täysin laiminlyönyt peruskestävyysalueen harjoittelun. Minulla ei ole ollut kestävyysharjoitteluun omaa valmentajaa, jolle olisin joutunut selittämään liian kovaa harjoittelua vaan olen tyytyväisesti ollut väsyneeseen kroppaan onnellinen ja seuraavana päivänä jatkanut rasittamista rasituksen päälle. En ole myöskään kyseenalaistanut ollenkaan omia touhuilujani vaan antanut vaan mennä, koska urheilu on myös samalla rentouttanut ja purkanut stressiä.

Peruskunto on myös vuorilla liikkumisen perusta ja oikeastaan maksimikestävyyttä tarvitaan vain ajoittain. Työkalut on siis hyvin tiedossa ja tulevan talven fokus myös. Tavoite on kasvattaa peruskestävyysharjoittelua vähintään tuolle 80 % viikko-ohjelmasta tasolle ja tehdä niin eikä vain joka kerta painella menemään kovempaa. Selittely on tekosyy ja nyt on tehtävä asioita, jotka oikeasti vievät eteenpäin eikä syö pohjaa oikealta tavoitteelta.

Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, mitä innostunut treenaaja saa aikaiseksi. Oletko sinä varma ettet juokse leijonaa koko ajan liian kovaa karkuun? Suosittelen tsekkaamaan dataa, joka meillä monilla treenaajilla on käytössä urheilukellojen myötä. Nyt seuraava steppi on tehdä fiksuja päätöksiä ja levätä. Tosi vaikeaa muuten, tuntuu että on ihan luuseri kun ei käy joka päivä tuntien lenkillä ja jo eilen tuntui, että nyt voisi mennä vaikkapa pyöräilemään.