Kiipeilysolmut

Solmut ovat yksi tärkeimpiä osia kiipeilyssä. Niiden avulla turvataan, että pysytään köydessä turvallisesti ja toisaalta varmistetaan, että ankkurit pysyvät kiinni siten, että kiipeilijä on turvassa. Solmut ovat myös sellainen asia, joka on kaikkien kiipeilijöiden opeteltava: ilman niitä ei ole mahdollista käytännössä kiivetä juuri mitään vuoria, seiniä tai edes sisäseinällä.

Solmujen opettelu on ainakin itselleni ollut kunnon prosessi. Olen joutunut tekemään satoja kertoja solmuja, jotta ne ovat jääneet päähän kunnolla. Muutaman kerran olen myös väsyneenä tehnyt solmun väärin, jolloin olen tajunnut, että harjoiteltavaa riittää.

kiipeilysolmut

Kasisolmu

Seattlen reissulla unohdin väsymyksessä yhden kiipeilijän perussolmun eli kasisolmun tekemisen ja silloin päätin, ettei näin saisi käydä enää ikinä. Tuon reissun jälkeen olen ottanut viikko-ohjelmaani solmujen harjoittelemisen. Näitä on tullut toki harjoiteltua myös kiipeillessä, mutta olen tehnyt kotona sohvalla istuessa solmuja ja kerrannut erilaisia ankkureita ja opiskellut lisää aiheesta Youtube-videoiden ja muutaman erittäin hyvän kirjan avulla.

Nyt muutamia kuukausia harjoitelleena voin sanoa, että osaan kaikki tarvittavat solmut, mitä tarvitsen ankkureiden rakentamiseen, kiipeämiseen ja köysistössä liikkumiseen. Solmuja on toki paljon näiden lisäksi ja opittavaa riittää.

kiipeilysolmut

Tuplakasi valmisteilla

Jos mielit kiipeilyharrastuksen aloittamista, niin suosittelisin opettelemaan seuraavanlaisia solmuja. Näitä tarvitaan erityisesti vuorilla ja kalliokiipeillessä.

Tuplakasi

Kaiken perusta on tuplakasisolmu, joka kiinnitetään kalliokiipeilyssä köyden päästä omiin valjaisiin. Solmu on mentävä valjaiden molempien luuppien läpi ja oikein tehtynä solmuun piirtyy kaksi selkeää kahdeksikkoa.

Vuorikiipeilyssä ja jäätiköllä liikkuessa tuplakasi tehdään siten, että solmu sidotaan keskellä köyttä ja kiinnitetään sulkurenkaalla valjaiden luuppiin kiinni. Minulle on opetettu, että vuorilla valjaisiin ei juurikaan kiinnitetä solmuja vaan solmut tulevat sulkurenkailla kiinni valjaisiin.

kiipeilysolmut

Kasi melkein valmiina

Tuplakasin tekemiseen mielestäni on hyvä muistisääntö: tehdään lumiukolle pää, laitetaan lumiukolle kaulaliina ja nenä. Näin köysi liikkuu oikein ja siitä muodostuu kasi. Tämän jälkeen köyden toinen pää kiinnitetään joko valjaisiin tai sitten tehdään jo tehtyä kasia seuratan uusi kasi. Näin syntyy tuplakasi.

Siansorkka

Siansorkkasolmu on solmu, jolla pystytään kiinnittämään köysi ja rakentamaan ankkurin toinen pääty kiinni itse ankkuriin. Siansorkka on siitä hyvä solmu, että se kestää vetoa kumpaan tahansa suuntaan vedettäessä ja toisaalta sitä on mahdollista löysyttää tarpeen vaatiessa.

kiipeilysolmut

Siansorkkasolmun ”mikkihiiren korvat”

Siansorkka on ennen kaikkea ankkureiden rakentamiseen hyvä jää- ja kalliokiipeilyssä. Solmu tehdään siten, että tehdään “mikkihiiren korvat” köydestä ja sitten taitetaan korvat päällekkäin. Solmu sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen ja sen avulla ankkuriin.

Kalastajansolmu

Kalastajansolmu tarvitaan siihen, että rakennetaan varmistussolmu. Kalastajansolmu on sellainen solmu, jossa saadaan pitävästi solmittua naru esimerkiksi lenkille. Kiinnitin kiipeilyn lisäksi myös esimerkiksi riippumaton puuhun juurikin kalastajansolmuja käyttämällä.

Kalastajansolmun avulla saadaan kiinnitetty sitten prusiknaru eli pelastusnaru köyteen, jonka avulla sitten taas kiipeilijä voi varmistaa omaa laskeutumista. Prusiknarua tarvitsee laskeutuessa yläankkurilta alas.

Perhossolmu

Perhossolmu on sellainen solmu, jossa köysistön keskivälissä olevat henkilöt voivat kiinnittyä köysistöön. Perhossolmu kestää vetoa molempiin suuntiin, joten köysistössä ja jäätiköllä liikkuessa se on erityisen hyvä jos esimerkiksi köysistön keskimmäinen jäsen tippuisi railoon ja köyteen tulee nopeasti vetoa solmun molemmilta puolilta.

Perhossolmu kiinnitetään köysistössä yhtä lailla myös sulkurenkaalla valjaisiin ja tätä siis käytetään vain köysistön keskimmäisillä jäsenillä. Köysistön ensimmäinen tai viimeinen käyttää aina solmuna tuplakasia.

kiipeilysolmut

Solmujen lisäksi olen harjoitellut köyden vyyhdittämistä

Solmuja on siis hyvin paljon näiden lisäksi ja huomasin, että kirjoittaminen, miten solmut tehdään onkin yllättävän vaikeaa selkokielisesti. Solmujen opetteluun mielestäni parhaita mahdollisuuksia ovat hyvä opettaja, videot ja erilaiset kuvat, jotka auttavat hahmottamaan, miten solmut oikeasti tehdään.

 

Vantaa Triathlon – perusmatka

Tänään oli se päivä, jolloin palasin pitkästä aikaa kilpailemaan. Olin ilmoittautunut Vantaa Triathlonin perusmatkalle. Tapahtuma järjestettiin Vantaalla Kuusijärvellä, joten maisemat olivat tutut Sipoonkorpi Trailin ja omien treenien myötä.

Päätin ilmoittautua kilpailuun, sillä minulla on ollut erään kiipeilykaverini upea maantiepyörä lainassa viimeisen kuukauden ajan. Ensin homma lähti liikkeelle siitä, että kävin ajamassa pyörällä pari pitkää lenkkiä ja samalla rupesin mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ilmoittautua triathloniin. Uinti kulkee pitkän kilpauintitaustan takia ja juokseminen menee siinä sivussa. Selkeästi heikoin laji on juoksu. Sitten vettä lisäsi myllyyn muutama triathlonia harrastava kaveri vielä lisää. 

vantaa triathlon

Kisalappuja hakemassa lauantaina

Jo ilmoittautuessa jännitti ihan todella paljon, sen jälkeen joka kerta kun olen miettinytkin koko asiaa, on alkanut mahassa perhostelemaan. On kauhistattunut, että mitä ihmettä sitä oikein tuli tehtyä ja pitäisiköhän keksiä joku hyvä tekosyy, millä perua kilpailu. Viime viikolla kipeytynyt vasen jalka oli jo hyvä takaportti kilpailun perumiseen.

Tämä päivä ja tämän viikon keventely sekä jalan ahkera huoltaminen kannatti, sillä kilpailupäivä oli täydellinen happotesti, kuinka pää kestää kilpailua ja haasteita. Näitähän on tulevaisuudessa edessä myös vuorilla.

Olen uinut aiemmin avovedessä viime kesästä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänä kesänä muutaman kerran. Pyöräilyä olen harrastanut alle kuukauden verran ja opetellut tänä aikana ajamaan lukkopolkimilla ja kippurasarvisella pyörällä. Juoksemista olen tehnyt myös silloin tällöin, pääasiassa poluilla. Näiden kolmen lajin yhdistelmää olin kokeillut kerran aiemmin ja pyörän sekä juoksun yhdistelmää muutaman kerran. Kokemusta kilpailemisesta ei ole siis ollenkaan. Seikkailumielellä ja tavoitteeni oli päästä maaliin.

Miten reissulla sitten kävi?

Uinti

Ensimmäisenä oli edessä 1500 metrin uinti. Uinti lähti vedestä ja Kuusijärvellä uitiin kaksi kierrosta järven päästä päähän. Yksi kierros oli 750 metriä ja kierroksen jälkeen noustiin vedestä laiturin kautta toiselle kierrokselle.

Ensimmäiseen kierrokseen meni 11:18 ja lähdin toiselle kierrokselle ensimmäisenä. Koko uintiin meni 23:06 ja olen tosi tyytyväinen tulokseen ja olipa hieno fiilis nousta ensimmäisenä vedestä ylös. Uinti oli rentoa, mutta haastavaa. Pääsin heti lähdöstä asti uimaan omaa vauhtiani ja pidettyä uinnin täysin omana suorituksena. Keskivauhti uinnissa oli 1:34 minuuttia/100 metriä.

vantaa triathlon perusmatka

Tulossa uinnista vaihtoon

Uinnin jälkeen juostiin vaihtopaikalle, jossa otettiin märkäpuku pois ja vaihdettiin tilalle pyöräilykengät ja pyörä alle.

Pyöräily

Pyöräilyn reitti oli 38 kilometriä, jossa pyöräiltiin neljä kierrosta 9,5 kilometrin reittiä vanhaa Lahdentietä. Reitti oli suhteellisen helppo ja pyöräilyn aikana oli vain pari kunnon mäkeä.

Vastatuuli oli suhteellisen napakka toiseen suuntaan, mutta tsemppasin itseäni tuulisimmilla pätkillä sillä, että tämähän on kaikille ihan sama. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja selkeä. Reitin päässä käännyttiin tiukka U-käännös, jossa sai olla erityisen tarkkana, ettei pyörä lähde alta pois.

Ensimmäinen kierros meni ihan täydellisessä hurmiossa, että onpa siistiä. Fiilis oli ihan katossa, sillä olin kuullut vaihtopaikalle juostessani, että omalla uintiajallani olisi pärjännyt myös miesten sarjassa. Pyrin hakemaan pyöräilyyn haastavan vauhdin, jolla pystyn ajamaan, mutta myös säästämään samaan aikaan voimia juoksua varten.

Ajoin lopulta kierroksille seuraavanlaiset väliajan: ensimmäinen 18:02, toinen 17:46, kolmas 18:15 ja viimeinen 18:57. Lopullinen pyöräilyn aika 1:12:59, mikä oli reilusti nopeammin mitä olin ajatellut pystyväni ajamaan. Keskinopeus oli 31.24 km/tunnissa.

vantaa triathlon perusmatka

Pyöräilemässä

Sitten päästiinkin heikoimpaan lajiini eli juoksun pariin. Tätä olin pelännyt jo etukäteen, sillä kymppi on todella kova matka jo itsessään. Pitäisi juosta kovaa, mutta jotenkin järkevästi. Ajatukseni oli, että lähden suhteellisen rauhassa matkaan ja pyrin pitämään vauhtia yllä loppuun asti.

Juoksu

Juoksu oli kyllä todella kova ja aika kamalaakin paikoitellen. Matka alkoi tuntui pahalta jossain kolmen ja neljän kilometrin kohdalla ja siitä sitten kitkuteltiin maaliin asti. Reitti kulki siten, että tie oli pääasiassa hiekkatietä ja asfaltilla juostiin vain muutamia pieniä pätkiä.

Kierroksia juostiin kaksi kappaletta, jolloin yhden kierroksen mitaksi tuli viisi kilometriä. Toiselle kierrokselle lähtö oli todella kova ja sain kyllä pistää kunnolla pökköä pesään ylämäkiä varten. Juoksun aikana alkoi pää tyhjenemään siten, että mielessä ei oikeasti pyörinyt juurikaan mitään.

Ensimmäinen viiden kilometrin kierros meni 25:59 ja sitten toinen kierros aikaan 28:37. Nopeus juoksussa 5:28 minuuttia/kilometri. Tavoitteeni oli juosta alle tuntiin ja lopulta juoksun kokonaisaika oli 54:36. Tavoite täyttyi siis tässäkin, vaikka nopeimmat juoksijat menivät ohi ja todella kovaa. Tämä oli kuitenkin omaan tasoon hyvä juoksu ja olen siinä mielessä tyytyväinen.

vantaa triathlon perusmatka

Juoksun viimeiset kilometrit

Kokonaisaika koko suoritukselle vaihtoinen oli: 2:36:53. Ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Loppusijoitus oli 18. ja kaikki meni nappiin.

Mitä opin ensimmäisesti triathlonkilpailusta?

  • lepää kunnolla ennen kilpailua.
  • harjoittele vaihtoja. Sähläsin ensimmäisessä vaihdossa märkäpukua ottaessa pois siten, että peukalo vääntyi.
  • nauti ja yritä pitää hyvää fiilistä yllä vaikka tuntuisi pahalta.
  • tankkaa ennen kilpailua ja mahdollisuuksien mukaan kilpailun aikana. Itsellä haasteita oli juoda etenkin juoksun aikana.
  • harjoittelisin enemmän. Pyöräilyä ja juoksua ennen seuraavaa kilpailua. Uinti menee omalla painollaan. Keskittyisin siis erityisesti heikkouksien parantamiseen.
  • Have fun!!! Sääntö numero yksi.

Olipa niin siisti päivä ja olen enemmän kuin tyytyväinen, onneksi lähdin reissuun. Parannettavaa jäi paljon ja maantiepyöräkuume sen kuin vain kasvoi. Kiitos kannustajille, tukijoukoille ja järjestäjille tosi onnistuneista järjestelyistä.

Valmistautuminen ensimmäiseen triathloniin

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka ilmottauduin Vantaan triathlonin perusmatkalle. Perusmatkan kilpailu on nyt tulevana sunnuntaina ja jännitys on alkanut kasvamaan. Edessä on jotain täysin tuntematonta ja uutta, mikä kauhistuttaa, perhostelee ja kutkuttaa vatsan pohjassa.

Valmistautumisen suhteen en ole tehnyt mitään ihmeellisiä asioita. Kävin parisen viikkoa sitten harjoittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa uintia, pyöräilyä ja juoksua putkeen Kuusijärvellä HUUB Pyrähdys -nimisessä tapahtumassa.

Oli erikoinen olo, kun vaihtoi pyöräilystä juoksuun. Tuntui, että jalat lentää ja juokseminen oli liitelevää ensimmäiset pari sataa metriä. Sen jälkeen alkoi tuntumaan ikävältä ja pian jalat alkoivatkin sitten tottumaan juoksuun. Pyrähdyksessä uitiin 300 metriä, pyöräiltiin 10 kilometriä ja juostiin 1,3 kilometriä. Tulevana viikonloppuna matkat ovat 1500 metriä, 40 kilometriä ja kymmenen kilometriä.

ensimmäinen triathlon

Mökillä valmistautumassa ensimmäiseen triathloniin

Koska elämä ja etenkin urheilu on aina sellaista aallonharjalla taiteilua, niin tähänkään kilpailuun valmistautuminen ei ole mennyt ilman ongelmia. Viime viikon lauantaina olin mökillä juoksemassa lenkkiä ja vasen jalkani äityi todella kipeäksi lenkin aikana. Kipu alkoi ensin vasemman jalan pakarasta, levisi takareiteen ja pian tuntui, että minulla puuttuisi vasen jalka kokonaan.

Lenkin jälkeen otin sitten projektiksi, että teen kunnolla lihashuoltoa ja yritin availla todella tukkoisen tuntuisia jalkoja pitkin iltaa. Venytyksiä, mutta ennen kaikkea pumppaavia dynaamisia venytyksiä, joiden tavoitteena oli saada ravinnerikasta verta kiertämään kireissä lihaksissa. Olo alkoi helpottumaan ja sunnuntaina oli jo parempi fiilis.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Valmistautumista mökillä

Sunnuntaina sitten viestiteltiin Aleksin kanssa ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Katsotaan jalkaa ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Maanantaina sitten suuntasin vastaanotolle Munkkiniemeen ja tulos olikin yllättävä.

Olin luullut, että minulla on vasen jalka jumissa. No näinhän asian laita oli, mutta syy siihen löytyi todennäköisesti oikeasta jalasta. Oikean polven operaation jälkeen minulla oli pitkään myös lonkka jumissa eikä lonkka päässyt liikkumaan optimaalisella tavalla. Tämä taas vaikeutti kävelyä, juoksua ja kaikkea liikkumista.

Jumittunut lonkka aukaistiin ja sen jälkeen olo helpottui. Nyt oli tilanne ihan sama. Oikea jalka niin jumissa, että todennäköisesti vasen jalka on joutunut niin kovasti töihin, että sen myötä pitkillä lenkeillä ja rasituksessa on myös vasen jalka on alkanut jumiutumaan ja kireytymään. Nyt hommaa on jatkunut niin kauan, että tilanne vain kärjistyi lauantain lenkillä.

Jalat, lonkat ja takareidet aukaistiin ja sain ohjeita, miten taas kerran pääsen jumppailemaan. Vasen pakara ei myöskään aktivoidu, joten työmaata jälleen kerran riittää. Hommahan menee niin, että heikkouksia on helppo löytää ja niiden parissa puuhastelu ei näköjään tunnu loppuvan oikein koskaan.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Triathlon valmistautuminen

Sunnuntaina siis kilpaillaan ja valmistautuminen on mennyt tällä viikolla siten, että salitreenit ovat nyt jäämässä väliin kipeytyneen jalan vuoksi. Olin maanantaina pyöräilemässä ja eilen harjoittelemassa pyörän ja juoksemisen yhdistämistä. Kipuja ei ollenkaan eli nyt näyttää oikein hyvältä.

Nyt lepäillään ja tavoitteena on, että pääsisin matkaan mahdollisimman hyvin palautuneella kropalla. Vaikeinta onkin tässä vaiheessa lepääminen ja treenien selkeä keventäminen. Tuntuu, että hyvä kunto menee hukkaan.

Matkaan lähden onnellisen tietämättömänä siitä, mitä on oikeasti edessä. Tavoitteena on päästä maaliin ja siten, että lopussa tuntuisi, että nyt on tankit täysin tyhjennetty kisapaikalle.

Mitään riskejä ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa ja jos jalka kipuilee pahasti, niin jätän sitten kilpailun kesken, koska tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa minkäänlaisia riskejä, jotka voisivat vaarantaa Baruntsen reissun.

 

Jäätikkökurssi Norjaan

Seuraava reissuni ennen Baruntsea on tulevana heinäkuuna Norjaan. Lähden Adventure Partnersin järjestämälle jäätikkökurssille heinäkuun puolessa välin ja siitä jatkamme sitten muutamilla päivillä reissua vielä omalla porukalla.

Jotenkin on tuntunut, etten ole lähdössä edes koko reissuun, mutta eilen tapasimme porukan kanssa ja vihdoin tuli myös matkakuumetta tämän reissun osalta. Meitä lähtee pieni kuuden hengen porukka ja yksi meistä on oppaana.

On tosi kiva, että reissuun on lähdössä tuttu kiipeilykaveri, jonka kanssa olemme jää- ja kalliokiipeillyt koko kevään aikana ja sitten ihan sattumalta reissuun on lähdössä myös entisestä työpaikasta tuttu neito lähtee myös reissuun mukaan. Tämän lisäksi retkiporukassa on ennalta tuntematon pariskunta ja opas on tuttu Kilimanjaron reissulta. Taas kerran edessä on siis uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Reissu suuntautuu siis Jostedalsbreenin kansallispuistoon Länsi-Norjaan. Reissun aikana tulemme perustamaan “perusleirin” Jostedalenin leirintäalueelle, josta sitten tehdään päiväretkiä lähistölle.

Adventure Partners järjestää pari kurssia ja tämä kurssi on “jatkokurssi”, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme toivottavasti heti alkumetreillä harjoittelemaan muutakin kuin valjaiden pukemista päälle ja jäärautojen kiinnittämistä. Tarkoitus olisi, että me kurssilaiset suunnittelemme päiväretken ja teemme sitten retken suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni on vielä kerrata kaikki jäätiköllä vaadittavat taidot: köysistössä liikkuminen, pelastautuminen, eri solmut, suunnistaminen, reitin suunnittelu ja sään ennustaminen. Uskoisin, että näitä asioita opetellaan laajasti kurssilla.

jostendalen

Viime jäätiköt Aspenista

Matkalla on mahdollisuus majoittua Jostendalenin leirintäalueen mökeissä tai teltassa. Itse ainakin ajattelin olla teltassa koko ajan, sillä kustannukset ovat tietenkin huokeammat ja toisaalta tykkään olla teltassa ihan mielettömän paljon. Makuupussiin sujahtaminen on yksi parhaimpia asioita, joita tiedän.

Meillä on ollut varattuna lennot Osloon, josta sitten ajattelimme vuokrata auton. Kun varasin itse lentoja, minulla ei ollut lähdössä tuttuja mukaan ja ajattelin, että varaan lennot itselleni ja vuokraan sitten auton, jolla ajelen Jostendaleniin. No sitten kiipeilykaveri lähti sattumalta mukaan reissuun ja hän varasi myös lennot Osloon.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Aspenissa

Norjan hintatasolla autojen vuokraaminen on kuitenkin melko suolaista ja nyt pohdimme vaihtoehtoa, että jos menisimme lautalla Ruotsiin ja ajaisimme sieltä Norjan puolelle. Tällöin saisi säästettyä auton vuokraamisen kulut, sillä kiipeilykaverillani on oma auto käytössä, jonne saisi myös tavarat pakattua. Auto on siis melko iso pakettiauto ja sinne saisi mahdollisesti myös maastopyörät mukaan jos kurssin jälkeen haluaa ajella maastopyörillä Norjassa.

jostendalen

Jäätikköä ja vuoria Coloradossa

Reittisuunnitelma varmaankin tarkentuu tässä muutaman seuraavan päivän aikana. Varusteiden osalta on kaikki kunnossa ja oikeastaan aikalailla samanlaisella varustuksella mennään kuin Mt. Rainierin jäätikkökurssille. Ehkä ihan niin kylmää säätä ei ole tällä kertaa tiedossa vaan selvitään hiukan kevyemmällä varustuksella.

jostendalen

Telttamajoituksessa kokkailemassa

Joka tapauksessa eilen tuli ihan uudenlaista treenibuustia taas ja ennen kaikkea matkakuumetta, sillä kiireen keskellä aina välillä tuntuu unohtuvan, että tämäkin upea reissu on kuukauden päästä tiedossa. Ja kuukausi tulee hujahtamaan ihan hetkessä sillä ensi viikolla on triathlonkilpailu, sitten juhannus ja pari viikonloppureissua siihen heti perään.

Ihan mahtavaa ja fiilis on tosi korkealla täällä. Odotan innolla Norjan upeita maisemia.

 

Vaikeuksien kautta voittoon

Te blogia pidempää seuranneet tiedättekin, millainen parin viime vuoden matka on ollut. Matkaan on mahtunut todella paljon vaikeuksia ja erilaisia huonoja vaiheita. Viimeinen vuosi on ollut kuitenkin kuin nousukiitoa, sillä kroppa on pysynyt ehjänä ja olen päässyt tekemään upeita reissuja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä valmistaudun pitkäaikaiseen haaveeseen eli ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle kiipeämiseen.

Viimeinen vuosi on ollut yhdellä sanalla: upea. Miksi? Olen vihdoin päässyt tekemään niitä asioita, joista olen haaveillut ja joita olen halunnut tehdä. Vaikeuden ovat kääntyneet voitoiksi yksi askel kerrallaan.

Vaikeuksien kautta voittoon

Vaikeuksien kautta voittoon

Tosi usein ihmiset ovat kyselleet, että miten oikein jaksoit silloin, kun oli kaikkein vaikeinta. No, vaikeaa se olikin, mutta omalla kohdallani selviytymistä on helpottanut se, että minulla on koko ajan ollut selkeät tavoitteet ja toiveet, mihin haluan pyrkiä.

Oikeasti vaikeimpina hetkinä tuntui, että haluan vaan olla neljän seinän sisällä kotona ja ahdistuneena katsoin, kuinka “kaikki muut” tekivät juuri niitä asioita, joita toivoin itsekin tekeväni. Eli edes selkeät tavoitteet eivät vaikeimpina hetkinä lohduttaneet.

Vaikeuksien kautta voittoon

Hymyä – se on ilmaista

Olen kuitenkin aina loukkaantumisten hetkellä päättänyt, että hitto vieköön, tulen tekemään kaikkeni, että täältä palataan kovempana takaisin kuin mistä lähdettiin. Nämä ajatukset ovat antaneet voimaa ja energiaa.

Voimaa on myös antanut koko prosessi tähän pisteeseen, sillä vaikeuksien jälkeen alkaa aina vaiheet, joissa koko ajan tulee pieniä voittoja eli joku asia alkaa sujumaan paremmin, seuraavaksi prosessi kehittyy seuraavaan vaiheeseen ja siitä seuraavaan.

Paljon omassa prosessissa on auttanut se, että on jaksanut hymyillä, myös niille huonoille hetkille. Itseironia ja musta huumori on kyllä auttanut silloin kun on ärsyttänyt. Välillä on mietitty, että mitähän nyt vielä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kyllä on hauska fiilis

Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki paikat on kunnossa ja olen pystynyt treenaamaan täydellä teholla jo useamman kuukauden miettimättä loukkaantumisia. Ja tämä on todella voimaannuttavaa. Askeleita kohti Everestin huippua on tullut otettua ihan eri tavalla kuin parin viime vuoden aikana.

Viime kuukaudet on ollut monella tavalla kiireisiä ja on joutunut optimoimaan levon määrää eri tavalla. Edelleen suurin haaste on levätä tarpeeksi ja pitää volyymit sopivalla tasolla työn, vapaa-ajan, urheilun ja muun elämän kanssa. Tämä on varmaankin loppuelämän prosessi.

Kovat treenit eivät aina tunnu ihan mahtavalta, mutta jaksan aina siinä kohtaa muistutella itselleni, kuinka liikunnan riemua kaikki urheileminen on silti. Vuosi sitten istuin pyörätuolissa enkä liikkunut yhtään mihinkään. Hymy on siis aina huulilla, koska liikkuminen on vain niin mahtavaa ja liike on lääkettä lähes kaikkeen.

On ollut tosi hienoa huomata, että tuntemattomatkin ihmiset ovat olleet tässä projektissa mukana ja he ovat laittaneet viestiä, kuinka inspiroituneita ovat olleet ja fiiliksissä siitä, että hommat ovat edenneet vuoden aikana tähän pisteeseen.

Matka kohti vuoria jatkukoon, hymy huulilla tietenkin.