Aurinkolasit vuoristoon

Silmien suojaaminen auringolta on yksi tärkeimpiä asioita, jotta toimintakyky vuorilla säilyy. Korkea ilmanala ja yleensä lumi tai jäätikkö vielä lisää entisestään säteilyn määrää. On todella tärkeää, että silmien suojana on sellaiset lasit, jotka estävät ikävät oireet kuten lumisokeuden ja silmien kuivumisen.

Olen ainakin itse tosi herkkä silmistäni ja huomaan heti, jos en pidä kunnollisia aurinkolaseja päässä. Päätä alkaa särkemään, silmät vuotamaan ja silmät ovat arat. Sen vuoksi olen hankkinut jo vuonna 2013 erittäin hyvät aurinkolasit, jotka sopivat vuorikiipeilyyn, juoksuun, pyöräilyyn, soutuun ja oikeastaan ihan mihin tahansa urheiluun ulkona.

Aurinkolasien löytäminen oli vaikeaa, sillä etenkin jäätiköllä liikuttaessa on tärkeää, että aurinko ei pääsisi säteilemään lasien sivuilta tai alareunasta. Sen vuoksi lasit täytyy olla erittäin istuvat ja eri merkeillä on erityisesti jäätikölle suunniteltuja laseja.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Mt. Rainierilla

Istuvien lasien ongelma taas on se, että ne helposti huurustuvat ja hikoilu aiheuttaa omat haasteensa. Sen takia monissa vuoristolaseissa on sivussa suojat, jotka asettavat lasit vähän kauemmaksi silmistä ja estävät näin lasien huurustumisen.

Itselläni on Oakleyn Style Switch -aurinkolasit, joissa on polarisoitu ja peilaava linssi. Olen ollut ostokseen todella tyytyväinen monestakin syystä. Kokeilin ennen lasien ostoa monia erilaisia jäätikkölaseja ja päädyin lopulta näihin ihan normaaleihin urheilulaseihin.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Kilimanjarolla

Lasit ovat toimineet monessa eri tilanteessa. Ne eivät hölsky päässä juostessa, paina korvien taakse tai valu alaspäin katsoessa. Ostin Nepalista 2014 myös laseihin sopivat lenkit, joiden avulla lasien tippumisen riski on ihan minimaalinen.

aurinkolasit vuoristoon

Lasit soutaessa

Lasit on siis todella hyvät ja olen ollut jokaiseen niihin käytettyyn euroon todella tyytyväinen. Linssi on niin laadukas, että käytännössä minkäänlaisia heijastuksia ei esimerkiksi tule ja silmät ovat suojassa kovalta uv-säteilyltä.

Vuoristoon tarkoitettujen lasien hankinnassa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • istuvatko lasit päähän
  • suojaavatko lasit auringon säteiltä myös sivulta, silmän alta ja ylhäältä
  • istuvatko lasit hyvin päähän
  • millainen linssi laseissa on

Jos löydät lasit, jotka vastaavat hyvin näihin kysymyksiin, niin suosittelen panostamaan myös rahallisesti. Hyvät aurinkolasit ovat tällä hetkellä melko hintavia, mutta ainakin itse olen ollut panostukseen sen verran tyytyväinen, että seuraavan kerran päivitän laseja jos ne menevät rikki tai häviävät.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Nepalissa

Suosittelen hyvien lasien lisäksi hankkimaan myös kovakantisen kotelon, jotta lasit pysyvät turvassa mahdollisimman hyvin. Ainakin omiin laseihin ei tullut mukana automaattisesti niitä, joten ostin erikseen kovakantisen kotelon. Sen avulla lasit pysyy turvassa ja linssit ehjänä.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit juostessa

Näillä vinkeillä löydät varmasti sopivat aurinkolasit vuorikiipeilyyn ja vuoristoon. Mikset myös muuhun urheiluun.

 

Tavoitteena triathlonin perusmatka

Kirjoittelin Porvoon pyöräretken jälkeen siitä, kuinka minulla on kova maantiepyöräkuume. Kuume ei sinänsä ole laskenut, mutta kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kiipeilykaveri Harrilla oli maantiepyörä vapaana ja hän on nyt lainannut pyörää minulle muutaman viikon ajan.

Tällä viikolla pääsin sitten ensimmäisen kerran ajelemaan kunnolla ja viikon aikana kilometrejä on kertynyt kolmisen sataa. Arvasin tämän! Hurahdan pyöräilyyn ja taas kerran mietin kuumeisesti, että miten rahoittaa uuden harrastuksen.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka alhaisilla sykkeillä olen pystynyt pyöräilemään ja silti keskivauhdit ovat olleet järkeviä. Tämä on siistiä, sillä pyöräily ajaa ihan täydellisesti peruskestävyysharjoittelua, jota minun pitäisikin tässä kohtaa Baruntselle valmistautuessa tehdäkin. Liian usein juoksussa sykkeet karkaavat ihan pilviin ja sen vuoksi juoksusta tulee helposti paljon kovempaa kuin peruskestävyysharjoittelua.

triathlon

Ai että tykkään pyöräilystä

Ostin viime kesänä myös märkäpuvun ja vuosien kilpauintitaustalla uiminen on oikeasti melko helppoa ja rentouttavaa. Avovedessä tietysti homma on hiukan erilaista kuin altaassa, mutta aika pian rupesin tykkäämän myös avovedessä touhuamisesta. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että uiminen on helpompaa ja toisaalta avovedessä ei palella märkäpuvun ansiosta ollenkaan niin paljon.

triathlon

Upea lainapyörä

Juoksuhommia on sitten tullut tehtyä polvileikkauksien jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina on tullut vietettyä aikaa erityisesti polkujuoksemassa ja metsässä. Juokseminen poluilla on niin rentouttavaa ja minkäänlaisia jalkavaivoja ei ole toistaiseksi ollut juoksemisesta.

No kas kummaa, nyt alkaa olemaan triathlonin lajit kasassa. Ja kilpailuhirmuna ja -viettisenä ei ole ollut kovin vaikea puhua minua kokeilemaan näiden kolmen lajin yhdistelmää: uintia, pyöräilyä ja juoksua eli triathlonia.

triathlon

Lahteen ja takaisin

Ilmottauduin aamulla Vantaa Triathloniin, joka on kolmen viikon päästä ja seuraava tavoite onkin päästä maaliin järkevään aikaan perusmatkalta, jossa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 38 kilometriä ja sitten juostaan kymppi loppuun. Huolissani en ole maaliin pääsemisestä vaan siitä, että kuinka nopeasti maaliin on mahdollista päästä.

Näistä kolmesta lajista ihan selkeästi haastavin tulee olemaan juoksu ja varsinkin kun juoksu tulee olemaan viimeinen laji kaikista kolmesta. Muuten tämän hetken huolet liittyvät lähinnä siihen, että mitkä vaatteet laitan ja mitenhän lajien väliset vaihdot tulevat menemään.

triathlon

Maantiellä pyöräilemässä

Kiva päästä kuitenkin vähän haastamaan itseään ja matkaan tulen lähtemään seikkailumielellä siten, että tavoitteena on sääntö numero yksi: pitää hauskaa. Sen jälkeen tavoitteena on tehdä kova suoritus ja ylittää oma taso. Oma taso onkin vähän mysteeri, mutta maalissa pitäisi olla tunne, että nyt tuli tiristettyä tämän päivän paras suoritus.

Seuraavat kolme viikkoa on siis edessä valmistautumista tähän koitokseen. Mikään ei oikeastaan muutu. Edelleen kaksi voimapäivää viikossa ja peruskestävyysharjoittelut, joissa treenataan kolmea eri lajia ja sitten kevennellään ennen tapahtumaa. Ei siis mitään isoa stressiä tulevasta tapahtumasta vaan tavoitteena on nautiskella liikunnan iloa ja sitä, että tänä kesänä pystyn toteuttamaan pitkään haaveissa olleita asioita viime vuosien loukkaantumisten jäljiltä.

Siistiä, jännittävää, kutkuttavaa ja kesäkuun tapahtuma on nyt valittuna. Tavoitteena on nauttia matkasta ja itse tapahtumasta.

 

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Polkujuoksua Nuuksiossa

Käytiin pari viikkoa sitten pitkällä polkujuoksulenkillä Lotan ja soutokaverini Kaisan kanssa Nuuksiossa. Tavoitteena oli mennä juoksemaan pitkä 30 kilometrin lenkki.

Nuuksio on yksi pk-seudun kansallispuistoista ja sinne on helppo päästä autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä kertaa saatiin Lotalta kyyti ja suuntasimme sunnuntaina heti aamusta Haltia-luontokeskuksen parkkipaikalle.

Olin piirtänyt meille reittiä valmiiksi. Jos teillä löytyy Suunnon kello, niin suosittelen kokeilemaan reittien käyttämistä. Movescountissa pystyy siis piirtämään hiihto-, juoksu-, pyöräily- ja esimerkiksi vaellusreittejä sen mukaan, millainen kartta on ja toisaalta näet myös reittejä, joissa ihmiset ovat aiemmin käyneet.

Olen ihan koukussa muuten noiden reittien piirtelyyn. Tuli piirrettyä reittejä Levillä, sen jälkeen Helsingin Keskuspuistoon, Sipoonkorpeen ja nyt Nuuksioon. Tulevana viikonloppuna testataan meikäläisen reittisuunnitelmia Repovedellä.

Piirsin kartalle reilun 30 kilometrin lenkin ja sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Tuo sunnuntai oli yksi tämän kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä ja päivä oli myös ensimmäinen, jolloin pystyi viilettämään metsässä shortsit jalassa. Ja oli muuten paahtavan kuuma muutenkin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Matka lähti mukavasti käyntiin ja kiersimme käytännössä Nuuksion monet eri polut läpi. Kävimme Haukkalammella, Holma-Saarijärvellä, Solvallassa, Suolikas-järven, Iso-Antiaksen rannalta ja käytännössä kuljimme osan Nuuksio Classic polkumaratonin maastoja.

Lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä ja lopulta etenimme alkumatkan melko vauhdikkaasti. Vauhti oli siinä mielessä haastavaa, että 20 kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastumaan. Pidimme usein taukoja ja välillä juokseminen muistutti enemmän kävelyä ja vesilammikoiden yli kahlaamista.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Lotan ottama kuva minusta ja Kaisasta

Tykkäsin Nuuksion reitistä kyllä tosi paljon. Se on juostavaa polkua ja melko leppoista ja helppoa polkua. Mielestäni esimerkiksi Sipoonkorvessa on paljon haastavammat maastot ja esimerkiksi nousua tulee enemmän. Nuuksiossa erityisen kauniita on vesistöjen lähellä olevat pätkät ja niistä päästiin kyllä nauttimaan useaan otteeseen.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Shortsikelit lenkillä

Suunnistamisen kanssa oli välillä haasteita ja kartturin paikalla ollessa kellon ja reitin tuijottelu samaan aikaan, kun pitäisi keskittyä juoksemiseen on välillä haastavaa. Tämän vuoksi muutaman kerran eksytin porukan oikealta reitiltä ja juoksimme varmaankin reilun kilometrin verran extramatkaa.

Muutama asia tuli taas kerran lenkiltä opittua:

  • lämpimällä säällä litra vettä on liian vähän. Vähintään pari litraa olisi pitänyt olla mukana.
  • energian tankkaaminen on tärkeää. Enemmän teki mieli suolaista kuin makeita geelejä. Cliffin blokit toimii myös.
  • näimme muutaman kyyn reitillä, josta tuli mieleen, että kyypakkauksen kantaminen mukana ei varmaan olisi yhtään hullumpi idea.
  • minulle ei sovi juoksutapana monien pysähdyksien tekeminen. Tauon jälkeen oli todella haastavaa päästä taas liikenteeseen ja viimeisen tauon kohdalla reilun 30 kilometrin kohdilla luulin, että en pääse takaisin parkkipaikalla, koska jalkoihin sattui todella paljon. Selkeästi pidempi tauko ja niitä tietyn väliajoin sopii itselleni paremmin.

Maalissa kello näytti 33 kilometriä ja aikaa meni noin kuusi tuntia. Ihan tovi siis vietettiin jaloillamme ja autolle päästessä suurin helpotus oli auton jemmaan jätetty urheilujuomapullo. Nestehukka oli meinaan aikamoinen kuuman päivän, hikoilun ja liian vähäisen juomisen vuoksi.

Tykkään kyllä muuten ihan valtavasti juosta poluilla. Se on samaan aikaan todella rentouttavaa ja haastavaa. Toisin kuin asfaltilla, niin poluilla ei ainakaan toistaiseksi oli sattunut mihinkään ja paikat tuntuu kestävän juoksemisen melko hyvin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Nuuksion maisemat

Lenkistä huumaatuneena ja hulluuntuneena ilmottauduin vielä Nuuksio Classicin maratonille. Kaisa lähtee myös juoksemaan maratonia ja on ihan tosi siistiä päästä jakamaan ensimmäinen maratonkokemus ystävän kanssa.

Lenkin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että pattereita on tyhjennetty. Käytiin tankkaamassa pizzat naamaan ja illalla söin vielä purkillisen lempparijätskiä. Palautuminen alkoikin sitten heti käyntiin ja seuraavana päivänä pidin hyvällä omalla tunnolla ihan lepopäivän.

Se, missä toivoisin kesän aikana kehittyväni ennen syyskuun maratonia on sykkeiden heitteleminen. Edelleen juoksun aika sykkeet lähtevät karkailemaan yllättävänkin korkeaksi ja seuraava tavoite olisi saada sykkeitä laskettua vielä entisestään. Uskon, että tässä on sama mahdollisuus kuin hiihtämisen kanssa kävi, kilsojen myötä ne sykkeet myös lähtivät laskuun.

Parasta kuitenkin koko Nuuksion päivässä oli se, että oli hauskaa ja seura oli mainiota. Kaikki pääsivät maaliin pitkältä lenkiltä ja lopulta oli ihan sairaan hyvä fiilis. Minulla oli hyvä juoksupäivä, joka tietysti motivoi juoksemaan lisää poluilla.

 

Pyöräretki Porvooseen

Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.

Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.

Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.

Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.

Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.

Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.

päiväretki Porvooseen

Onnellinen pyöräilijä Porvoossa

Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.

Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.

Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.

Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.

Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.

pyöräretki porvooseen

Porvoossa nautiskelemassa

Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.

Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.

Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.

pyöräretki porvooseen

Tauolla jossain päin Sipoota

Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?

 

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut

Vuorikiipeilijän vakuutukset

Kotona ja reissussa sattuu ja tapahtuu – vahinkoja, joissa saattaa paikat hajota tai varusteet mennä rikki. Tuntuu, että lähes jokaisessa reissussa on tullut pieniä kolhuja, joiden suuruutta sitten tarkastellaan kotona. Näitä kolhuja varten suosittelen hankkimaan vakuutuksen ja hyvän sellaisen.

Usein ihmiset kyselevät, että millainen vakuutus minulla on. Ajattelin, että viimeistään nyt asiaa olisi hyvä avata hieman syvemmin. Osittain myös siksi, että aihe on ollut itselleni myös ajankohtainen viime viikkojen aikana. Tämä teksti ei ole vakuutusyhtiöiden mainos ja sen vuoksi esille on tuotu asioita, joihin olen itse kiinnittänyt huomiota vakuutuksia arvioidessani.

Millainen vakuutus minulla on ollut ja miksi se on menossa vaihtoon?

Minulla on ollut vuosia matka- ja tapaturmavakuutus, joka on peruja lapsuudestani ja ajasta, jolloin vanhempani ovat vakuutuksen minulle ottaneet. Vakuutus on ollut isänä työn kautta ja se on ollut ehdoiltaan todella hyvä. Ei kattoarajaa, mitä korvataan, voimassaolo ulkomailla, kotimaassa ja vapaa-ajalla on ollut hyvä. Hyvien ehtojen lisäksi vakuutus on ollut todella edullinen. Olen nauttinut siis näistä ehdoista mieelusti ja ilolla maksanut vuosittaisen vakuutusmaksuni.

Nyt aikuisuuden myötä ehdot ovat vakuutuksessa muuttuneet siten, että lapset eivät voi saada vakuutusta ilman, että asuvat kotona ja vakuutus taitaa muutenkin muuttua siten, että sitä ei ole mahdollista enää noilla ehdoilla edes saada. Tämä on tarkoittanut sitä, että minun on täytynyt käytännössä kilpailuttaa kaikki vakuutukset.

Mitä kaikkea kannattaa vuorikiipeilijän vakuutuksissa ottaa huomioon?

Kilpailutin neljän eri vakuutusyhtiön vakuutukset. OP, Fennia, IF ja LähiTapiola. Ajattelin, että neljän eri vakuutusyhtiön tarjoukset riittävät ja niistä löytyisi sopiva kombo minun vakuutuksiin.

Halusin siis seuraavat vakuutukset: matkavakuutuksen, joka kattaa kaiken vuorikiipeilyyn liittyvän ja laajasta matkatavarat reissussa. Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, joka kattaa kaikki harrastamani lajit ja mahdolliset kilpailut kuten polkujuoksutapahtumat. Kotivakuutus, jolla kaikki kotona olevat tavarat ovat turvassa.

Kaikista yhtiöistä siis sain näiden vakuutuksien tarjoukset ja sitten alkoikin vertailu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota vertailussa?

Vertailun aikana huomasin, että hinnat ovat vakuutuksien tarjouksissa melko samalla tasolla. Puhutaan muutamien kymppien eroista, mutta suurin ero vakuutuksien välillä tulee siinä kohtaa, kun ruvetaan puhumaan vakuutuksien ehdoista. Nämä ehdot eivät lue tarjouksessa, joten ehdot täytyy lukea joko vakuutusyhtiön sivuilta tai pyytää tarjouksen tekijältä.

Vuorikiipeilyn vakuutus

Ensinnäkin, kun vakuutusyhtiöstä kysyy vuorikiipeilyn vakuutusta, kannattaa selittää aika tarkasti, mitä olet menossa tekemään. Kenen kanssa, millaisiin paikkoihin ja miten. Eli tarvitaanko köysiä, liikutaanko köysistössä, onko kiipeily liidaamista vai kiinteässä köydessä ja millaisella porukalla olet menossa eli onko kyseessä retkikunta vai omatoimimatka.

Saat tarjouksen ja mihin kiinnittäisin sen jälkeen ehdoissa huomiota:

  • kattaako vakuutus helikopterievakuoinnin yli 3500 metristä?
  • kattaako vakuutus vuoristotaudin hoidon?
  • onko vakuutuksessa jotain erityisiä ehtoja? Korvaa kiinteässä köydessä kiipeilyn muttei liidaamista? Tai vastaavaa.
  • tarvitseeko perus matkavakuutusta laajentaa esimerkiksi urheilulaajennuksella?
  • onko matkan pituudelle jotain ehtoja?
  • kattaako vakuutus liikkumisen jäätiköllä?

Näihin kysymyksiin jos löydät ja saat vastauksen, niin vertailu on paljon helpompaa ja toisaalta todennäköisyys sille, että saat sellaisen vakuutuksen, joka kattaa vahingot niiden sattuessa. Kannattaa olla tiukkana ja varma siitä, että saat näihin vastauksen. Olen joskus törmännyt siihen, että virkailija ei oikeasti tiedä mistä puhutaan ja vastaukset saattavat olla epäselviä. Asiakkaana ja erikoislajin harrastajana on myös asiakkaan velvollisuus selvittää epäselvät asiat.

helikopterievakuointi

Olisiko vakuutus kattanut helikopterievakuoinnin täältä?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, mikä katsotaan vuorikiipeilyksi. Osassa vuorikiipeilyn lisävakuutus maksoi useita satoja euroja vuodessa extraa ja toisessa vakuutuksessa pelkästään reilun sadan euron vuosimaksu urheilulaajennukseen riitti kattamaan myös vuorilla liikkumisen. Suosittelemaan olemaan näiden kanssa erityisen tarkkana.

Tapaturmavakuutus

No, kuten kaikki tietävät, olen melko tapaturma-altis. Hyvä tapaturmavakuutus on pelastanut monta itkua ja hoitomaksut on pääsääntöisesti hoidettu kunnollisen vakuutuksen avulla. Tämän vuoksi myös tulevaisuudessa maksan mielelläni tapaturmavakuutuksesta.

Tapaturmavakuutuksen kohdalla kiinnitin ehdoissa seuraaviin asioihin huomiota:

  • kattaako vakuutus millaisen urheilun?
  • mikä lasketaan urheiluksi?
  • mikä on kilpaurheilua?
  • kattaako vakuutus kaiken, mitä haluat tehdä vapaa-ajalla? Polkujuoksu, kiipeily, maantiepyöräily jne?
  • kattaako vakuutus esimerkiksi akillesjänteen repeämän, nivelkuluman tai jännevammat?
  • kattaako vakuutus fysikaalista hoitoa eli fysiterapeutin tekemään kuntoutusta?
  • kuinka paljon tapaturmien euromääräinen maksimaalinen vakuutuskorvaus on?
kilpaurheilu

Onko tämä kilpaurheilua?

Suurimmat erot vakuutustarjousten välillä oli siinä, miten paljon eri lajeja vakuutus korvaa ja mikä lasketaan kilpaurheiluksi. Fysikaalisen hoidon määrä oli toisessa tarjouksessa nolla kertaa ja toisessa kymmenen kertaa jokaista tapaturmaa kohden. Rahanarvoisia juttuja siinä kohtaa jos jotain sattuisi.

Kotivakuutus ja matkatavarat

Kolmas suurempi vakuutuskokonaisuus, jonka välttämättä tarvitsen on koti- ja laaja matkatavaravakuutus. Näillä turvataan omaisuutta, kun ollaan kotona ja sattumalta se kellarin putki räjähtää yöllä ja kaikki kiipeilyvarusteet viruvat komerossa liejuvedessä yön yli. Kyllä, tämäkin on joskus tapahtunut.

Matkatavaravakuutus on taas iso juttu, koska vuorimatkoilla reissussa on kalliit varusteet mukana ja harmittaa, jos koko laukku esimerkiksi häviää ja suurella vaivalla hankitut varusteet katoavat.

jäätikkö

Onko tämä jäätikköä?

Tavaroiden osalta muuten teen aina listan, että mitä on mukana ja yleensä vielä kuvaan laukun sisällön ennen reissulle lähtöä. On helpompi todistaa, että mukana oikeasti oli tuhannen euron ylävuoristokengät jos niistä on todistusaineistoa. Kyllä, olen varautuja ja ikinä ei ole tarvinnut mitään todistaa, mitä laukussa oikein on ollut.

Koti- ja matkatavaravakuutustarjouksia vertaillessa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • paljonko vakuutukset korvaavat euromääräisesti?
  • mikä on vakuutuksen omavastuu?
  • korvaako vakuutus esimerkiksi varastetun pyörän?
  • milloin tavaroista aloitetaan tekemään ikävähennyksiä?
matkavakuutus

Olisiko matkatavaravakuutus korvannut hajonneen köyden tai untuvatakin?

Vakuutustarjousten välillä on isoja eroja myös tässä kohtaa. Yhdessä vakuutuksessa ikävähennyksiä aloitetaan tekemään vasta kolmannen vuoden jälkeen ja toisessa toisen vuoden jälkeen. Yksi matkatavaravakuutus oli 150 euron omavastuulla ja toisessa ei ollut omavastuuta ollenkaan. Yksi vakuutus korvaa vain pihasta varastetun pyörän ja toinen vakuutus korvaa pyörän varkauden, mistä tahansa kertakorvauksena 5000 euroa. Isoja eroja, joita ei yleensä kerrota vakuutustarjouksessa vaan nämä löytyivät sieltä vakuutusehtojen puolelta.

Millaiset vakuutukset päädyin ottamaan?

Lopulta tutkimusten lopputuloksena päädyin siihen, että otan matkavakuutuksen yhdestä firmasta, toisesta firmasta otan tapaturmavakuutuksen ja kolmannesta kotivakuutuksen.

Aina sanotaan, että keskittäminen kannattaa, mutta lopulta hinta näissä vakuutuksissa pysyi samalla tasolla, vaikka vakuutuksia hieman nyt hajautettiin. Olen sen verran nuori, vielä, että saan lähes kaikissa vakuutusyhtiöissä ikävähennyksiä, joka tietysti painaa vakuutusten hintaa reilusti alaspäin. Jos kuulut johonkin ammattiliittoon, niin kannattaa muuten siitä kysyä myös alennusta. Ainakin Ekonomiliiton jäsenet saivat useammassa yhtiössä extra-alennuksia.

Nyt vakuutukset ovat siis hajautettu, joka käytännössä siis johtaa siihen, että vahinkojen sattuessa pitää myös muistaa, että missähän yhtiössä oli mitäkin vakuutuksia. Tähän suosittelen tekemään jonkun selkeän dokumentin, että jos jonkun muun henkilön täytyy asioita selvittää, niin myös hän on kartalla, missä yhtiössä on mitäkin vakuutuksia.

Vuositasolla puhutaan neljän sadan euron vakuutuksista jos otetaan kaikki nämä lajit huomioon, mitä harrastan ja päälle laaja matkatavaravakuutus, jolla pitäisi olla kaikki tavarat vakuutettuna sekä kotona että reissussa. Sama homma itsensä kohdalla. On turvattu, että jos jotain sattuu kotona tai ulkomailla, niin vakuutus auttaa hoitokulujen karsimisessa.

Vakuutusvertailu on työlästä ja ehtojen kanssa pitää olla todella tarkkana. Suosittelen siis vertailemaan ja kyselemään tarjouksia useammalta yritykseltä. Piinasin myös muutamaa vakuutusmyyjää ihan kunnolla, sillä tenttasin ehto kerrallaan, että miten teillä nämä ehdot menevät. Yksi virkailija jopa totesi, että taidat olla ainut, joka on oikeasti lukenut nämä ehdot ennen ostamista.

Olen ehkä vainoharhainen tai epäluuloinen, mutta ainakin tiedän, mitä vakuutukseni korvaavat ja mitä eivät jos jotain sattuu. Näitä asioita kannattaa selvittää ennen reissulle lähtemistä ja varsinkin jos harrastat kotona jotain vähänkin loukkaantumisvaarassa olevaa lajia.

Tämä on aikaavievä osuus, mutta uskon sen kannattavan, olen myös tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on kunnon vakuutukset kaikkiin niihin asioihin, joihin sen toivovan myös olevan.

Heitä kommenttikenttään viestiä tai meiliä jos haluat kuulla jotain spesifimpiä tietoja näistä vakuutuksista! Olen ainakin asiaa nyt tutkinut viime viikkojen aikana sen verran paljon, että vinkkejä löytyy.

 

Pitääkö aina olla paras?

Olin keskiviikkona seinäkiipeilemässä ja minulla oli huono päivä. Aiemmin helpoilta tuntuneet seinät olivat vaikeita ja en meinannut päästä ylös oikein mitään reittejä. Tuntui, että minulla oli huono kiipeilyflow ja vaikka olin innoissani mennyt kiipeilemään, niin fiilis muuttui yksi toisensa huonon seinän jälkeen. Kiukutti, harmitti ja niin edelleen.

Tämähän on vain elämää. Välillä meillä kaikilla on huonompia päiviä ja toisaalta joskus on sitten parempia päiviä. Minulla oli eilen vain huono päivä ja urheilussa näitä tulee. Ajattelumalli on sinällään ihan terveellä pohjalla ja huonojen päivien hyväksyminen on nykyään ehkä piirun verran helpompaa kuin joskus aiemmin. Myönnän myös itkeneeni turhautumisitkua salilla, kun hommat eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan.

pyöräily

Tykkään pyöräillä, mutten ole siinä paras

Nämä ajatukset johtivat sitten kuitenkin toiseen ja monesti olen miettinyt sitä, että kuinka lähtökohtaisesti kaikenlainen liikunta on aina ollut itselleni melko helppoa. Pienistä ponnisteluista huolimatta lajin kuin lajin harrastaminen on toistaiseksi vielä onnistunut. Yleensä kehityskäyrä on myös nopea: alkuun otetaan selkeitä harppauksia eteenpäin ja kehittyminen on nopeaa.

Vaikka olen suhteellisen voimakas ja jaksan tehdä useita leukoja putkeen, silti kiipeily seinällä ja kalliolla on vaikeaa. No miksi? Koska kyseessä on tekniikkalaji! Voimalla pääsee tiettyyn pisteeseen asti, mutta oikeasti teknisesti parhaimmat kiipeilijät pääsevät ne vaikeimmat reitit ylös.

En ole paras kalliokiipeilijä, mutta harjoittelen

No, koska olen myös suhteellisen noviisi seinällä, niin tekniikka on puutteellista ja sehän näkyy suoraan siten, että en pysty kiipeämään kovin haastavia seiniä ylös. Ja sehän ottaa päähän. Miksi kuvittelen, että minun pitäisi olla aloittelijana myös paras seinäkiipeilijä?

Näissä pohdinnoissa mukaan taitaa tulla armollisuus. Olen aikamoinen piiskuri itseäni kohtaan ja vaatimustaso on korkealla. Se on usein hyvä asia, sillä korkea vaatimustaso auttaa myös suoriutumaan paremmin. Miekalla on kuitenkin toinenkin terä ja sen käsitteleminen onkin haastavaa.

Vuorilla liikkumista harjoitellaan myös

Harva meistä on niin lahjakas ja taitava, että on aloittaessaan uutta lajia myöskään paras. En tiedä onko se edes toiveiden tasolla mahdollista, mutta näitä uniikkeja yksilöitä saattaa löytyä muutama tältä maapallolta. Suurin osa meistä on siinä mielessä tavallisia, että lahjakkuuden esiintuomiseksi meidän täytyy nähdä vaivaa. Harjoitella ja olla nöyrä kovan työn tekemiselle.

Kiire ja itsensä ruoskiminen on uuden lajin aloittamisen parissa aikalailla kirosanoja ja jopa motivaation tappajia. Pohjaa täytyy rakentaa rauhassa, jotta voit tulla parhaaksi. Ammattilaiset ovat harjoitelleet tuhansia tunteja tullakseen parhaaksi ja silti he joutuvat koko ajan harjoittelemaan.

Tämä sama pätee vuorikiipeilyyn. Olen käynyt useamman reissun, jossa olen harjoitellut vuorilla tarvittavia taitoja. Olenko siltikään paras? No en ollenkaan ja sen vuoksi olen lähdössä heinäkuussa Norjaan jäätikölle, jotta oppisin lisää vuorikiipeilyssä tarvittavista taidoista. Norjan jälkeen lähdetään Nepaliin ja sieltä valmistautuminen jatkuu kohti Everestiä.

Omien heikkouksien myöntäminen on vaikeaa ja ainakin itselläni ottaa itsetunnon päälle, kun tai jos jokin asia ei mene suunnitelmien mukaisesti. Nöyryyttä, nöyryyttä ja nöyryyttä. Sitä toistelen usein päässäni, sillä kyllähän parhauden yksi osatekijä on myös nöyryys.

jääkiipeily

Jääkiipeilyä harjoittelemassa

Nöyränä osaa ottaa hyvät ja huonot hetket sellaisina, että ne vievät tässä projektissa eteenpäin. Oikeastihan ne hetket, jolloin on ottanut pannuun etten ole ollut paras, on myös vienyt minua suuria harppauksia eteenpäin.

Vastaus otsikon kysymykseen: ei tarvitse olla paras, mutta parhaaksi kannattaa tavoitella. Kaikista pienistä vaikeista hetkistä ei kuitenkaan kannata masentua vaikka pannuun saattaa ottaakin. Parhaaksi tuleminen on vuosien työ ja vaatii uhrauksia, panostamista ja aikaa parhaaksi tulemiseen. 

Oma tavoitteeni on olla joka päivä paras versio itsestäni. Vaalia niitä asioita, joista tykkään. Urheilla, pitää kroppa liikkeessä, hymyillä ja katsoa ihmisiä silmiin, tutustua uusiin ihmisiin, olla kiinnostunut elämästä ja sen kummallisuudesta, ymmärtää tätä maailmaa ja sen ihmisiä ja pitää hauskaa. Tsemppiä meille kaikille! Tavoitellaan joka päivä tämän päivän parasta!

 

Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Viime viikonloppuna vietettiin tämän kevään ensimmäistä mökkiviikonloppua. Suunnattiin perjantaina töiden jälkeen Pälkäneelle Tampereen suuntaan.

Mökki oli varattu Lomarengas-sivustolta ja pienellä porukalla oli tarkoitus juhlia kaverin 40-vuotis syntymäpäivää ja relata mökin rauhassa. Mökkeily on kyllä mukavaa ja vuokramökin hyvät puolet ovat kyllä ehdottomasti se, että mökki oli valmiina ja sen kuin vain nautti viikonlopusta. Mökkeilyssä parasta on hiljaisuus, aika jumpata ulkona ja nauttia luonnosta.

Mökkiranta

Mökki oli todella kauniilla paikalla järven rannalla ja pihassa oli useampi iso kivi ja rannasta avautui näkymät upeille kallioille. Heti mietin, että mistä löytyisi hyvät kiipeilypaikat. Ja kivenlohkareille pääsikin boulderoimaan mukavasti.

boulderointia pälkäne

Boulderointia

Lauantaina kävin juoksemassa ja sen jälkeen tein vielä päälle pidemmän intervallitreenin. Ohjelmassa on takaisin leg blaster -liikkeet, joita tein valmistautuessani Aconcagualle. Ai että, kyllä noita sarjoista saa räjähtävän tunteen jalkoihin. Nuo on myös yksi helpoimmista ja nopeista tavoista saada sykkeet korkealle.

kyykky

Leg Blaster -liikkeitä

Lenkin ja sporttailun jälkeen kävin järvessä uimassa tai pulahtamassa. Kylmä vesi teki kyllä hyvää lenkin jälkeen ja olo oli kuin uudestisyntynyt. En käynyt ollenkaan saunassa, koska pelkkä järveen pulahtaminen tuotti niin virkistyneen olon.

Päivällä sitten tehtiin perus mökkijuttuja: syötiin hyvää ruokaa, paistettiin makkaraa nuotiolla, katsottiin telkkua ja lepäiltiin sohvilla. Ihan kokonaisvaltaista relaamista ilman sen suurempia paineita tehdä yhtään mitään.

Sunnuntaina herättiin sitten vesisateeseen ja päivän suunnitelmat olivat relata lisää ja jossain kohtaa siirtyä takaisin Helsinkiä. Sain tehtyä vähän töitä mökin rauhassa ja mietittyä, millaisia asioita täällä blogin puolella olisi tulossa seuraavaksi eteen.

entercote

Grillikausi avattu

Pälkäne on kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja matka taittuu suurimmaksi osaksi moottoritietä eli hyvää tietä pitkin. Paikkakunnan saavutettavuus on todella näppärä pk-seutulaisen näkökulmasta ja mökillä oltiin jo ihan luonnon rauhassa ilman lähinaapureita.

Oiva viikonloppukohde ja rentouttava viikonloppu takana! Tänään elettiin tämän viikon maanantaina, oli muuten vaikea aamu ja päivä kaikenkaikkiaan. Tästä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa viikon jatkoa!