Kuka muu haluaa nauttia talvisäästä?

Voi vitsit, että olemme saaneet nauttia täällä Etelä-Suomessa talvisäästä! Nyt menkää hyvät ihmiset ulos, mikäli ette ole sitä vielä tehneet. Millaisia asioita on tullut tehtyä, mikäli haluat nauttia talvisäästä?

Luistelu

Kaivoin viime viikolla erään uuden tuttavan innoittamana luistimet ullakolta esille. Olen harrastanut 10 vuotta taitoluistelua, mutta luistelu on viime vuosien aikana jäänyt aivan tyystin erilaisten uusien harrastusten vuoksi.

Luistelemassa

Terät olivat osittain ruosteessa, mutta uhmasin silti luistinten huonoa kunto ja kävin reilun tunnin kiertelemässä ja kaartelemassa lähikentän jäätä. Voi vitsit, miten haastavaa tuo luistelu on, vaikka sitä on mukamas joskus niin hyvin tullut luisteltua. Kokeilin paria piruettia ja seuraavassa hetkessä silmissä näkyi vain tähtiä, kun päässä pyöri siihen malliin.

Pääasia kuitenkin oli se, että paikat ovat edelleen kasassa ja minulla oli hauskaa.

Jääkiipeily

Kuten jo viime viikolla kirjoittelin, niin jääkiipeily on aivan mahtavaa ja sitä on mahdollista tehdä Helsingissä Pirunkallion jäällä.

Tällä viikolla olisi taas tarkoitus päästä kiipeilemään ja toivottavasti näin myös tapahtuu. Olen pysynyt hyvin tahdissa kiinni, jossa olen käynyt kerran viikossa ulkona kiipeilemässä ja toisina viikkoina myös sisällä siihen päälle. Tekniikka kehittyy koko ajan ja se jos, mikä motivoi.

Luistelemassa pitkästä aikaan

Hiihto

No, missäs muuallakaan kuin ladulla on tullut taas nautittua? No eipä, sillä esimerkiksi Paloheinässä ladut ovat ihan todella upeassa kunnossa ja peltolenkillä pääsee harjoittelemaan luistelutekniikkaa.

Olin vuosia hiihtämättä, mutta tänä talvena on löytynyt tuo inhottu, koulutraumojen jälkeinen nautinto. On ollut ihanaa olla ulkona ja viettää niitä pitkiä peruskestävyysharjoituksia ulkosäässä. Myönnettäköön, että ihan kaikki harjoitukset eivät ole olleet peruskestävyysharjoituksia, vaan välillä on tullut hiihdettyä sykkeet aivan tapissa monta tuntia putkeen.

Ulkoilu

Viimeisten viikkojen aikana on tullut myös oltua ulkona. Siis kävelemässä ympäri kaupunkia ja viimeksi lauantaina kävelimme ystävän kanssa Helsingissä Löylyyn kahville.

Löylyssä oli yllätyksenä nuotio päällä ja istuimme hyvän tovin auringon paistaessa ja nuotien lämmittäessä. Vaatteet muuten tuoksuivat nuotion jälkeen ihanalta. Tulelta, ulkoilmalta ja nuotiolta. Ennen kaikkea aurinkoiselta talvisäältä.

Talvisäästä ehtii hyvin nauttimaan, vaikka olisi päivät töissä. Tällä hetkellähän valoa riittää jo useamman tunnin neljän jälkeen, joten loppu on ihan viitsimisestä kiinni. Ainakin minä aion nauttia tästä upeasta talvesta kaikin mahdollisin keinoin.

 

Onnistuminen on avain motivaatioon

Kirjoitin eilen Sportspotin blogiin toisen opin, jonka olen vuorilla oppinut. Se on motivaation merkitys tavoitteen toteuttamisen kannalta. Mikä toisaalta sitten motivoi minua?

Yksi suurin asia motivaation kannalta on onnistuminen. Onnistuminen ruokkii motivaatio, sillä me kaikkihan tiedetään, että miltä onnistuminen tuntuu. Se on koukuttava, huumaava ja innostusta herättävä tunne, joka ruokkii ennen kaikkea itseluottamusta ja uskoa siihen, että piru vie, minähän pääsen asettamaani tavoitteeseen.

Motivaatio

Motivaatio on siitä mielenkiintoinen juttu, että sen saattaa polveilla. Motivaatio välttämättä aina ole kaveri, vaan se saattaa häipyä ja toisaalta toisessa hetkessä olla elämässä läsnä ihan joka hetki. Miksi motivaatio aaltoilee ja välillä näyttäytyy vahvempana?

Ainakin itselleni motivaatio tulee aika sisäsyntyisesti asioihin, joista oikeasti välitän. Jos haluan tosissani jotain, löydän useimmiten myös motivaation toteuttaa asioita. Tähän avain on se, että olen jo tehnyt pohdinnan, että haluanko todella sitä, mitä tavoittelen. Jos vastaus on kyllä, niin motivaatiota on yleensä helppo löytää.

No, asiahan ei aina tietenkään mene vain niin, että päätän haluavani jotain ja sitten olen hamaan tappiin asti motivoitunut. On ollut tilanteita, jolloin tuntuu, että motivaatio esimerkiksi treenaamiseen tai kuntoutumista kohtaan on rakoillut.

Motivaation heikot hetket ovat tulleet silloin, kun tuntuu ettei mikään onnistu. En ole kokenut onnistumisen tunteita, vaan tuntuu, että hommat junnaa paikallaan. Perusduuni eli kaiken sen puurtamisen keskellä saattaa unohtaa muistaa, että jokainen treeni esimerkiksi terveenä on myös onnistuminen.

Onnistumisia

Eli miten yritän sitten motivoida itseni päivittäin ja puurtamisen keskellä? Yritän miettiä, että missä tänään onnistuin. Eilen onnistuin, kun sain tehtyä kovan salitreenin. Tänään olen jo onnistunut, sillä nukuin ihan mahtavat yöunet ja sain nauttia rauhassa aamiaisen. Pian lähden hiihtämään ja illalla menen illalliselle perheen kanssa.

Motivaation avain on siis onnistuminen. Yritän etsiä onnistumisia joka päivä. Teen sitä töissä ja vapaa-ajalla. Jokainen päivä on siis mahdollisuus kokea niitä huumaavia tunteita, että minä tein tämän ja onnistuin vielä siinä.

Oletko ikinä miettinyt, että etsitkö sinä päivittäin onnistumisia? Mitä mahdollisuuksia sinulla on tänään? Käytä ne mahdollisuudet ja motivoidu tavoitettasi varten!

Jääkiipeilyhuumaa

Huh, onpa meitä suomalaisia hellitty viimeisen viikon aikana aivan upealla talvisäällä! Hiihtolomat ovat käynnissä ja en yhtään ihmettele, miksi ihmiset ovat ulkona. Aivan upea talvisää, pakkasta reilut kymmenen astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä vapaalla hiihtotyylillä reilut 40 kilometriä ja nautin todella Lahden upeista maastoista (ja jyrkimmillä mäkiosuuksilla mietin, että miksi ihmeessä olen täällä). Hiihtolenkin jälkeen seuraavana päivänä tuli sitten ulkoiltua jäällä äitini koirien kanssa.

Tällä viikolla ihana ulkoilusää on sitten vienyt hiihtoladuille ja Pirunkalliolle jääkiipeilemään. Eilen ilalla useamman kiipeilytunnin jälkeen minulla oli niin hirvittävä jääkiipeilyhuuma, että siitä on päästä kirjoittamaan heti myös tänne blogin puolelle.

Jääkiipeily

Pirunkallio

Pirunkallio on tosiaan Helsingissä sijaitseva jääseinämä, joka jäädytetään keinotekoisesti joka vuosi. Paikalle pääsee näppärästi julkisilla kulkuvälineillä ja jopa arki-iltoina ehtii kiipeilemään useamman tunnin ennen kuin kello näyttää ihan mahdottomia.

Adventure Partners -niminen yritys pyörittää ja jäädyttää paikan ja heidän kauttaan on tosiaan myös mahdollista vuokrata välineitä ja he järjestävät erilaisia jääkiipeilykokeiluja ja –kursseja.

Olin ennen tätä talvea kiipeillyt vastaavanlaisella jääseinämällä muutamia kertoja ja siksi aloitin uuden aluevaltauksen jääkiipeilyn peruskurssilla, jossa opetettiin rakentamaan ankkurit ja toimimaan putouksella turvallisesti.

Pirunkallion jääputous

Tämän kurssin jälkeen on tullut sitten viikottain käytyä kiipeilemässä ja hiomassa taitoja. Millaista huumaa jääkiipeily sitten oikein on?

Alkuun kiipeily oli vaikeaa, miten asetellaan jaloissa olevat jääraudat ja miten asetellaan kädessä olevat jäähakut jäähän. Miten hyvin voi luottaa, että välineet pysyvät jäässä eivätkä lipsahda alas ja kuinka kovaa esimerkiksi hakkuja täytyy lyödä jäähän.

Olin juuri ostanut myös välineet vuorikiipeilyä varten eli minulla on esimerkiksi vaellushakku ja -jääraudat. Hakkua ei esimerkiksi voi oikein puhtaassa jääkiipeilyssä käyttää ja raudatkaan eivät ole optimaalisimmat. Tämän vuoksi olen sitten lainannut tavaroita Adventure Partnersin välinevarastosta. Pikku hiljaa olen alkanut katsomaan, että mitäs jos kuitenkin ostaisi omat välineet myös tähän touhuun.

Ensimmäiset seinät jäällä olivat haastavia ja erityisesti epävarmalta tuntui se, että kuinka hyvin välineisiin voi luottaa. Jalat ja kädet lipsuivat seinältä ja tuntui, että koko ajan olen hieman hassuissa asennoissa. En myöskään luottanut, että välineet toimii.

Nyt useampia reittejä kiivenneenä homma alkaa tuntumaan aika paljon luottavaisemmalta, sillä jokaisen seinän aikana tuntuma jäähän ja välineisiin paranee eikä jokainen nousu ole täyttä taistelua.

Parasta koko hommassa on se, että onnistuminen motivoi. Pääset reitin paremmin ja ilman lipsumisia ylös, löydät jäästä uusia ulottuvuuksia ja pääset haastamaan itsesi. Tuntuu hassulta, että pääasiassa kiipeämme koko ajan samaa seinää, mutta silti jokainen nousu on ainakin tähän mennessä tuntunut täysin uniikilta.

Jääkiipeilyä Pirunkalliolla

Ja parasta lopulta kuitenkin on se, että saa olla ulkona ja touhuta upeassa talvisäässä jotain näin haastavaa ja mielenkiintoista. Tekninen jääseinän kiipeily ei ole suoraan sama asia kuin vuorikiipeily, mutta näistä taidoista ei varmastikaan ole missään nimessä haittaa vuorilla.

Esitän avoimen kutsun kiipeilemään, eli mikäli olet kiinnostunut lähtemään Pirunkalliolle, niin nakkaa meiliä tai kommentoi tähän alle. Sovitaan aika, milloin sinäkin pääset kokeilemaan!

Suunnitelmia Coloradoon

Reilu kuukausi ja lähtö Coloradoon on edessä. Aika rientää ja olemme pikku hiljaa alkaneet suunnittelemaan, mitä me siellä Coloradossa oikein tehdään.

Ensimmäinen iso epävarmuustekijähän on sää, sillä menemmä Coloradoon aikana, jolloin saattaa olla kymmenen astetta pakkasta tai viisitoista astetta lämmintä. Ajatus oli, että kävisimme jääkiipeilemässä, mutta voi olla, että kaikki jää on jo tuohon aikaan sulanut pois tai sitten jääputoukset ovat hyvässä kunnossa. Vuorille tekisi myös mieli, mutta lumivyöryvaara voi estää vuorilla liikkumisen.

Alustavia suunnitelmia on kuitenkin nyt tehty ja ainakin seuraavat paikat ovat listalla.

Never Stop Exploring

Eldorado Canyon State Park

Eldorado Canyon State Park sijaitsee Denveristä hiukan eri suuntaan. Puisto on lähempänä Boulder-nimistä kaupunkia ja suuntaamme Boulderiin autoilla Denveristä.

Puistossa on erityisen paljon kalliokiipeilyyn sopivia reittejä. Yli 1000 ja reittejä löytyy ihan aloittelijoille ja todella kokeneille kiipeilijöille. Tarkoituksena olisi, että käymme puistossa katsastamassa reittejä ja kiipeilemässä kalliota.

Puistossa ei saa yöpyä, joten todennäköisesti olemme yötä sitten jossain lähistöllä teltoissa, koska puistossa yöpyminen ei onnistu. Tarkoitus on kuitenkin olla mahdollisimman ulkona, joten puistossa saa hyvin aikaa kulumaan päivän jos toisenkin.

Conundrum Creek Trail

Eldoradon lisäksi olemme suunnitelleet, että menemme Conundrum Greek Trailille ja lähdemme metsästämään kuumia lähteitä. Conundrum Greek Trail on Aspenissa, joten myös tänne on matkaa Denveristä.

Matka kuumille lähteille kestää päivän ja toinen päivä tarvitaan sitten poluilta palaamiseen. Matka autojen jättämisestä kohti kuumia lähteitä on reilu 20 kilometriä, joten päivä todennäköisesti tarvitaan tuon etapin taittamiseen.

Lähteillä tulemme yöpymään teltoissa, joten pääsemme myös nauttimaan ulkona yöpimisestä ja toivottavasti upeasta tähtitaivaasta. Edelleen arvoituksena on tuo sää ja millaisia haasteita se tuo.

Suunnitelmat valmiina

Longs Peak

Yksi aika kunnianhimoinen tavoite tai haave reissulle on Longs Peak, joka on yksi korkeimpia vuoria Kalliovuorilla. Taas kuitenkin törmätään sääasiaan.

Olemme nyt liikenteessä suosituimman kauden ulkopuolella ja Longs Peakillä on avoimena yksi reitti, jota kutsutaan myös nimellä Keyhole. Tämä on siis ainoa mahdollisuutemme, jos haluamme kiivetä vuoren.

Sää tekee kuitenkin sen, että vaikka vuori ei ole kauhean korkea (4346 metriä), niin olosuhteet saattavat olla hyvinkin fataalit. Eli jos mielii huipulle, niin sääolosuhteiden on osuttava ihan nappiin.

Jos emme pääse kokeilemaan huippua, niin Longs Peakin läheisyydessä on tosi paljon erilaisia polkuja vaeltamiseen ja retkeilyyn muuten, joten reissu vuoren lähistölle ei jää vain sääolosuhteiden kyttäämiseksi.

Long Peakillä aiomme olla muutaman päivän, sillä jo huipulle yrittäminen kestää reilut kaksi päivää ja jos vähänkin on huonoa tuuria säiden suhteen, niin joudumme odottamaan parempaa sääikkunaa.

Mitään suuria riskejä ei ole tarkoitus ottaa, joten Longs Peakin kiipeäminen on epävarmaa monestakin syystä, mutta vähintäänkin pääsemme yöpymään telttaan ja ulos vuorimaisemiin ja sehän jos joku on myös kivaa.

Näitä suunnitelmia on siis reilun kuukauden päässä olevaan reissuun ja suunnitelmat voivat toki elää sitten ihan paikan päällä sään tai jonkun muun syyn takia. Tavoitteena on kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona ja päästä kiipeämään.

 

 

Millaista on olla vuorikiipeilijä Helsingistä?

Olen helsinkiläinen ja asunut täällä jo muutamia vuosia. Alun perin olen kotoisin Lahdesta ja sen jälkeen opiskelin vuoden Helsingissä sairaanhoitajakoulussa ennen kuin hain lukemaan kauppatieteitä. Pääsykoerumban jälkeen päädyin Lappeenrantaan opiskelemaan.

Kaikki kesät olen viettänyt Helsingissä kesätöiden vuoksi ja nyt viimeiset vuodet olen asunut Helsingissä ja tuntuu, että täällä se koti myös sijaitsee. Vaikka koti on täällä ja kotiin on aina ihana palata reissuilta, niin silti veri vetää koko ajan ulkomaille.

Minun Helsinki

Suurin syy reissuihin on tietenkin harrastukseni ja unelmani vuorilla. Helsingissä ei ole vuoria ja niitä varten täytyy reissata korkeimmille paikoille. Jos haluaa harrastaa vuorikiipeilyä, niin vuorille täytyy myös matkata harjoittelemaan. Se on fakta, mutta ei yhtään hullumpi sellainen.

Vuoret ovatkin vieneet minua jo aika moneen paikkaan ja unelmat vievät myös tulevaisuudessakin vuorille ja seikkailuihin eri puolille maailmaa.

Helsinkiläisenä vuorikiipeilijänä on omat haasteensa. Täytyy etsiä mäkiä, joissa treenata ja kerätä rahaa, jotta pääsee vuorien perässä reissuille. Ilman autoa nämä haasteet ovat välillä haastaviakin, sillä aina täytyy myös sumplia, että milläs niille mäille lähdetään täältä kaupungin ytimestä.

Helsinkiläisenä on myös paljon etuja vuorikiipeilijänä, sillä palvelut ovat tarjolla ja sisäliikuntaan sopivat paikat ovat ihan kävelymatkan päässä kotoa käsin. Sisäliikunta- ja ulkoliikuntapaikkoja on myös aivan laidasta laitaan ja vuorikiipeilijä kuin muutkin harrastajat löytävät kyllä omansa. Helsingissä myös pääsee kaikkialle kävellen.

Suomi on maa, missä ei ole yhtään vuorta, mutta Helsingistä löytyy silti useampi varusteisiin erikoistunut kauppa, joissa pääsee kokeilemaan vuorikiipeilyyn sopivia varusteita ennen niiden ostamista. Jos vuoret olisivat takapihalla, niin en tiedä osaisinko arvostaa aikaani vuorilla näin paljon. Olen oppinut siis nauttimaan ajastani vuorilla ihan tosi erityisellä tavalla ja olen pyrkinyt imemään kaiken sen fiiliksen itseeni.

Töölönlahti, yksi lempipaikoistani

Täältä käsin pääsee myös aika näppärästi lentokentälle junalla, joka maksaa muutaman hassun euron. Tämähän on aika kiva juttu, varsinkin kun harrastus vie monesti ulkomaille. Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtee myös todella kattavasti lentoja ympäri maailmaa ja hinnat eivät ole aivan mahdottomia edes pidemmille lennoille.

Helsingin lähellä on myös paljon ihan tosi hyviä retkikohteita, joissa voi viettää useamman päivän tai mennä vain päiväretkelle. Kaikki on alle 50 kilometrin päässä keskustasta ja useimpiin paikkoihin on yllättävänkin helppo päästä.

Helsinki on koti ja ihana sellainen, vaikka vuorikiipeilijänä on omat haasteensa, niin silti kotiin on kiva palata vuorilta.

 

Kuka on Anni Penttilä?

Olen törmännyt tähän kysymykseen useasti, kuka on Anni Penttilä? Tänään minun profiilini on julkaistu Sporspot-nimisen yrityksen sivuilla, joiden kautta yritykset voivat tilata minut tapahtumiinsa puhumaan tai vaikkapa harjoittelemaan Malminkartanolle samalla tavalla kuin harjoiteltaisiin vuoria varten.

Jos olet uusi lukija, niin ihan ensimmäisenä tervetuloa Vuorenvarma Suunnitelma -sivustolle! Tätä kautta pääset seuraamaan matkaani Mt. Everestin huipulle. Tavoitteeni on kiivetä nuorimpana suomalaisena naisena maailman katolle ja saavuttaa huippu ennen kuin täytän 30-vuotta. Tämän lisäksi tavoitteeni on seitsemän maailman mantereen korkeimman huipun eli 7 Summits-haasteen täyttäminen.

Aconcaguan eteläseinämä 2015

Kuka on Anni?

Olen 24-vuotias helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri, vuorikiipeilijä, hakusanamainonnan konsultti, urheiluhullu ja räiskyvä tyyppi. Minut tunnistaa erityisesti syvistä naururypyistä ja leveästä hymystä. Ja asenteesta, että minähän en anna periksi.

Innostun lähes kaikesta ja aina täysillä. Joku on kutsunut minua intensiiviseksi ja ryhdyn asioihin aina antaen kaikkeni. Teen oikeasti kaikkeni asioiden eteen ja etenkin silloin, kun haluan jotakin kovasti. Olen myös nöyrä, sillä tiedän, kuinka asioiden eteen täytyy tehdä töitä ja unelmat eivät täyty vain toivomalla.

Rakastan ihmisiä ja heihin tutustumista. Minusta tulee kyselijä ja haluan ymmärtää, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin he ovat. Miksi yksi harrastaa metsästystä, toinen taidetta ja kolmas on kiinnostunut purjehtimisesta? Miksi ihmiset ovat löytäneet oman intohimonsa? Ja mikä inspiroi heitä?

Leirielämää Aconcagualla

Vuoret?

Olen reissannut eri maihin vuorien perässä ja päässyt kokemaan vuorien kauneuden, lumoavat maisemat ja toisaalta karvaan pettymyksen huipun jäädessä huonon kelin vuoksi huiputtamatta. Vuoret ovat vieneet minut matkalle, jolla tässä ollaan tälläkin hetkellä.

Vuorilla nautin erityisesti elämän yksinkertaisuudesta. Tykkään siitä, että moni asia kulminoituu ihan perusasioihin: miten hyvin syön, nukun ja liikun. Nämä asiat ratkaisevat huipulle lähestymisen.

Toisaalta olen oppinut hallitsemaan mieltäni ihan uudella tavalla vuorilla. Kun on tuntunut epämukavalta, tylsältä tai on epäilyttänyt, olen oppinut vuorilla olemisen avulla hallitsemaan näitä tunteita ja käsittelemään myös niitä. En kuole, vaikka vähän tuntuisi pahalta.

Lähellä Kilimanjaron huippua 2017

Tavoitteeni on tosiaan seisoa Everestin huipulla vuonna 2020 ja nyt pyörät ovat pyörähtäneet siihen suuntaan, että joka päivä teen töitä sen eteen, että olisin yhden askeleen kerrallaan lähempänä tavoitetta. Etsin tällä hetkellä yhteistyökumppaneita ja tapoja toteuttaa unelmiani.

Vahvuuteni?

En pelkää heittäytyä. Uskon, että yrittänyttä ei laiteta ja mahdolliset epäonnistumiset ovat suurimpia opin paikkoja. Olen aina valmiina kokeilemaan uutta ja pelle pelottoman elkein ensimmäisten joukossa myös tekemässä sen.

Vahva digimarkkinoinnin osaaminen ja erityisesti Googlen hakusanamainonnan tuntemus ovat työelämän vahvuuksiani. Usean asian hallintaa ja jopa pienen kaaoksen hallitseminen on taas tuttua tapahtumien järjestämisestä. Koordinointi, suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen ovat vahvuuksiani.

Oikeasti minulla tärkeää on myös se, että hommia tehdään asiakaslähtöisesti. Mietin aina, että saadaanhan me näillä toimilla nyt ratkaisu, missä hyötyy asiakas ja siinä sivussa myös asiakas maksaa laskunsa mieelusti. Tätä voisi kutsua myös avoimuudeksi.

 

Päiväretkikohteita Helsingistä

Tekeekö mieli retkeilemään? Sinulla ei kuitenkaan välttämättä ole aikaa tai talvivaellukseen sopivia varusteita, jotta voisit viettää monta yötä ulkona pakkasessa? Ei hätää, voit lähteä päiväretkelle!

Retkeilyä Helsingin lähistöllä

Helsingistä on helppo mennä päiväretkelle useampaan paikkaan ja seuraavaksi esittelenkin omat lempipaikkani. Paikat on myös mahdollista saavuttaa ilman auton omistamista, sillä näihin paikkoihin pääsee busseilla, junilla tai suoraan Helsingin keskustasta kävellen.

Sipoonkorpi

Sipoonkorvessa on tullut käytyä syksyn mittaa useampana viikonloppuna. Syksyllä metsissä harrastin polkujuoksua ja nyt talven tullen Sipoonkorpi on oiva kohde ihan päiväretkeilylle. Juoksua varten olisi varmaankin hyvä omistaa nastakengät, jotta metsässä ei tule vaaratilanteita olosuhteiden takia.

Nakkaa Reittioppaaseen Kuusijärvi ja hyppää bussiin Rautatientorilta. Reilussa puolessa tunnissa olet Sipoonkorvessa ja ylimääräiset tavarat voi jättää säilöön Kuusijärvelle. Retkeilyn päätteeksi on ihana käydä saunassa ja mahdollisesti myös avannossa Kuusijärvellä eli varaudu myös uintikamoilla.

Retkeilyä ja evästauko

Nuuksio

Nuuksio on tietysti klassikko ja aivan ihana paikka. Syksyllä Nuuksiossa tuli käytyä vähemmän, sillä useimpina viikonloppuina bussit olivat todella täynnä ja porukkaa ulkoilemassa tosi paljon. Näin talvella tilanne on toki ihan erilainen ja poluilla ei ole yhtään niin kova ruuhka kuin syksyllä.

Helsingin keskustasta näppärin tapa on ottaa juna Leppävaaraan ja siitä jatkaa bussilla kohti Haltian luontokeskusta, josta sitten pääsee poluille. Haltiassa et pysty jättämään tavaroita säilöön eli ota sellainen reppu, jota jaksat kantaa koko päivän mukanasi.

Lämmintä mehua mukaan

Keskuspuisto ja Seurasaari

Keskupuisto ja Seurasaari Helsingissä on ihan mun lempipaikkoja. Seurasaaressa pääset ulkoilemaan meren läheisyyteen ja toisaalta olet koko ajan kaupungin lähellä. Seurasaaren lenkillä on ihana piipahtaa Cafe Regatassa matkan varrella ja syödä sympaattisessa punaisessa mummonmökissä korvapuusti kuuman mehun kanssa.

Keskuspuistossa pystyy näin talvella hiihtämään, kävelemään polkuja pitkin ja fiilistelemään metsää ihan Helsingin keskustan kupeessa. Aika vakiolenkiksi on itselläni tullut juoksu- tai sauvakävelylenkki Pirkkolaan ja takaisin.

Evästauko Keskuspuistossa

Retkeilyssä ja etenkin talviretkeilyssä yksi tärkein asia on se, että mukana on aina lämmintä juotavaa ja evästä. Itse tykkään ottaa termariin mukaan kuumaa mehua ja mukana on milloin eväisleipiä ja milloin edellisenä iltana tehtyä pannukakkua.

Vuorikiipeilyn retkikunnat

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

 

Miten löysin intohimon?

Minulta on viime aikoina kysytty, miten löysin vuorille ja miksi erityisesti tykkään panostaa niin paljon aikaa, rahaa ja henkisiä resursseja harrastukseni takia. Uskon, että kyseessä on intohimoni ja se on suurin syy siihen, miksi todella jaksan.

Intohimo on mielestäni todella syvää ja polttavaa tunnetta siitä, että haluat toteuttaa itseäsi tietyllä tavalla. Intohimo saa meidät ihmiset syttymään ja silmät loistamaan ja suupielet nousemaan korviin.

Mawenzi-vuori Afrikassa

Intohimo voi tietyissä tapauksissa myös kääntyä itseään vastaan ja muuttua pakkomielteeksi. Intohimon muuttuessa pakkomielteesi, ollaan usein ongelmissa ja pystyn tunnistamaan itsestäni myös näitä piirteitä.

Suhtaudun todella intohimolla vuorikiipeilyyn. Voi, että millaisia kylmiä väreitä vuorien ajattelu minussa aiheuttaa. Olette olleet varmaankin joskus ihastuneita ja tunteneet sen, miltä ihastus tuntuu. Unohdat kaiken muun ja vatsassa pyörii perhosia. Tuo tunne minulla on aina, kun pääsen fiilistelemään vuoritunnelmia.

Olen kuin rakastunut siihen tunteeseen, joka saa minut kerta toisensa jälkeen lähtemään vuorille ja suunnittelemaan seuraavaa reissua. Suunnittelu ja valmistautuminen on osa tätä prosessia ja sitä kutkutuksen tunnetta vatsanpohjassa.

Mt. Rainier -vuori Yhdysvalloissa

Intohimon ymmärtämiseen ei aina löydy keinoja, mutta vuorihimoon on olemassa joitakin osia, mitä osaan paremmin selittää. Edelleen jaksan toitottaa siitä, kuinka minun ajatusmaailmaani auttoi viiden miksi-kysymyksen miettiminen. Eli kysyt viisi kertaa itseltäsi, että miksi haluat tehdä sitä, mitä haluat tehdä. Jos löydät jokaiseen kysymykseen järkevän selityksen, olet todennäköisesti jo paljon pidemmällä intohimosi selittämisessä.

Miksi haluan lähteä vuorille?

Koska rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Vuoret ovat kauniita ja maisemat lähes henkeäsalpaavia.

Miksi haluan kiivetä Everestille?

Haluan testata oman henkisen ja fyysisen rasituksen rajoja. Projekti on kokonaisvaltainen ja sellainen, jonka jälkeen olen oppinut todennäköisesti elämästä ja elämisestä todella paljon.

Miksi juuri Everest?

Mt. Everest on maailman korkein vuori ja sen vuoksi haluan saavuttaa jotain sellaista, mitä korkeammalle ihminen ei tällä hetkellä omin jaloin voi päästä. Mt. Everest kuuluu myös seitsemän mantereen korkeimpaan huippuun eli 7 Summitsiin.

Miksi haluan haastaa itseäni?

Olen todella projekti- ja tavoiteorientoitunut tyyppi ja Everestin kaltainen projekti on tarpeeksi uhkarohkea, vaikea, haastava, pelottava ja kovalla, systemaattisella sekä hyvällä asenteella saavutettavissa. Projekti ei varmasti tule olemaan helppo (tämä on muuten jo huomattu), mutta jaksan uskoa siihen todella vahvasti joka päivä. Ja uskon, että minulla on myös täydet mahdollisuudet onnistua.

Miksi haluan vuorikiipeillä?

Vuorikiipeily on minulle tapa olla todella perusasioiden äärellä ja terävöittää niitä aisteja, jotka lukemattomien näyttöjen maailmassa niin helposti unohtuu. Vuorilla tärkeintä on opetella tuntemaan oman kropan tuntemuksia, syödä hyvin, nukkua hyvin, kävellä, kiipeillä ja nauttia. Puhutaan todella yksinkertaisista asioista ja minua kiehtoo näiden asioiden tekeminen todella paljon.

Tunturin päällä Lapissa

Onko sinulla haaveita? Tavoitteita? Jospa kysyisit sinun viisi miksi-kysymystä vielä kerran! 

 

Kehittävä lukuvinkki

Luin syksyllä Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan, josta olen jaksanut jauhaa kaikille monessa otteessa ja kirja olikin pitkästä aikaa yksi parhaimpia. Tuon kirjan innoittaman lähdin kirjakaupoille ja mukaani tarttui Dale Carnegien: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa -kirja.

Kirjasuositus

Kirja on todellinen bestseller ja se on kirjoitettu jo hyvä tovin sitten. Kirjassa kerrotaan siis ihan konkreettisesti, miten saat ihmiset pitämään itsestäsi, miten saat ihmiset ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä ja miten muutat ihmisiä ärsyttämättä heitä. Tarkoitus ei ole opettaa manipuloimaan vaan toimimaan sosiaalisesti älykkäästi.

Nappasin kirjan mukaani sen vuoksi, että halusin oppia lisää, kuinka tulla toimeen ihmisten kanssa ja voisinko hyödyntää kirjan oppeja myös tulevilla vuorireissuilla.

Kirja siis opettaa erilaisia keinoja selviytyä parisuhteesta, ystävyyssuhteista ja liikeneuvotteluista. Kirjassa opetetaan, miten myydään ja mitä sinun täytyy ottaa huomioon jos haluat saada jonkun ihmisen tykkäämään itsestäsi tai miten saat jonkun tekemään palveluksen.

Miten saada ystäviä ja enemmän kauppaa?

Kirjassa tiivistetään Carnegien ajatukset teeseiksi, joihin lukijaa kehotetaan palaamaan usein, jopa kuukausittain. Kirjassa myös neuvotaan alleviivaamaan tärkeät kohdat ja lukemaan vain alleviivauksia muistin virkistämiseksi.

No mitkä ne teesit sitten ovat?

1. Kiinnostu ihmisistä aidosti

Tärkeää on, että jos haluat olla hyvä ystävä tai vaikkapa myyjä, niin kiinnostut ihmisistä aidosti ilman sen ihmeempiä taka-ajatuksia. Tärkeää on olla vilpitön ja aito. Teeskentely huomataan usein ja siitä myös jää kiinni.

2. Hymyile

Hymy voittaa ihmiset puolelleen. Kirjassa annetaan vertaus, kuinka kaikki hymyilevät pienelle lapselle takaisin heidän hymyillessä. Hymyn pitäisi olla mahdollisimman aitoa ja iloinen ihminen on avoimempi ja helposti lähestyttävä.

3. Muista ihmisten nimet

Meille kaikille on annettu nimi, jolla tunnistamme itsemme muista. Kirjassa kerrotaan, kuinka Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt muisti kaikkien työntekijöidensä nimet ja työntekijät tunsivat itsestä erityisiksi juuri sen vuoksi.

Minulla ja varmaan monella muulla on huono nimimuisti, mutta meidän pitäisi tsempata, sillä hyvä tapa tehdä vaikutus, on muistaa ihmisten nimet. Olen huomannut, että myyjät tai ihmiset, jotka kutsuvat minua nimellä, ovat erityisen mieleisiä ja usein myös ostan heiltä tuotteen tai palvelun. Aika pieni juttu, mutta nimellä kutsuminen saa ainakin minut tuntemaan itseni erityiseksi.

4. Ole hyvä kuuntelija

Kirjassa guru Dale Carnegie opettaa, kuinka yksi tärkeimmistä taidoista on opetella kuuntelemaan.

On tosi tärkeää opetella kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana. Olen oppinut niin paljon kuuntelemalla ja olen saanut tietää ihan tosi mielenkiintoisia juttuja vain kuuntelemalla mielenkiintoisten ihmisten tarinoita.

Kirjassa myös opetetaan, että kuuntelemalla voit myydä enemmän, koska pystyt näin huomaamaan ihmisten tarpeet.

5. Puhu toisia kiinnostavista asioista

On tosi tärkeää, että löytää jokaisen ihmisen erityisen tärkeän kohdan. Eli mistä keskustelukumppanisi on kiinnostunut: taiteesta, urheilusta, luonnosta vai mistä? Jos huomaat toisen intohimon kohteet ja pystyt keskustelemaan niistä, todennäköisesti teistä tulee ystäviä.

Tämä on helppo huomata siten, että ihmisten, joiden kanssa on samoja mielenkiinnonkohteita, on myös helppo tutustua ja ystävystyä.

6. Saa muut tuntemaan itsensä tärkeäksi – ja tee se vilpittömästi

Me kaikki varmasti haluamme tuntea itsemme tärkeäksi ja se on yksi ihmisyyden perustunne. Kirjan viimeinen suuri teesi ja opetus on se, kuinka meidän tulisi saada ihmiset tuntemaan tärkeäksi.

Oleellisinta tässä kaikessa kuitenkin on se, että se pitäisi tehdä vilpittömästi ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Vilpittömyys on siis avain siihen, miten saada ihmiset tuntemaan itsensä tärkeäksi.