Vuosi 2017 – koko vuosi kertauksena

Vuosi 2017 on loppumaisillaan. Millainen tämä vuosi oli? Täynnä vaikeita hetkiä, epäonnistumisia ja vastapainona todella upeita onnistumisia. Paljon muistoja mummonpäiville.

Mitä kaikkea vuoden aikana ehti tapahtua?

Tammikuu

Tammikuu aloitettiin crossfitin klassikkotreenillä Murphillä. Tuolloin yläkropan voimatasot olivat ihan huikeat ja pystyin helposti punnertamaan esimerkiksi tuon 200 kertaa. Tammikuu oli muutenkin hyvin treenipainotteinen ja kehityin joka päivä paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Tykkäsin ihan todella paljon tavoitteellisesta ohjelmoinnista ja treenaamisesta.

Muscle up -treenit

Helmikuu

Helmikuussa olikin sitten kovassa käynnissä seuraavan vuorimatkan suunnittelu. Tässä kohtaa en vielä ollut paljastanut, että lähtisin Baruntselle kiipeilemään, vaan projektin suunnittelu oli melko salaista puuhastelua. Siitä oli kuitenkin kyse ja rakenneltiin erilaisia taulukkoja siitä, mitä kaikkea varusteita tarvitsisi vielä hankkia ja mikä retkikunta valittaisiin.

Helmikuussa tein myös elämäni ensimmäisen muscle upin. Tämä oli oikeasti tosi hieno hetki sen takia, että olimme tavoitelleet tuota liikettä yli puoli vuotta ja takana oli kova työ tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka myöhemmin tämä tavoite alkoikin tuntua ihan turhalta ja väärältä, tuntui onnistuminen tuossa kohtaa todella hienolta.

Matkan suunnittelua

Maaliskuu

Maaliskuu oli alkukuukaudesta urheilujuhlaa, sillä voitin sisäsoudun sm-kisoissa kaksi kultamitalia ja tein yhden Suomen ennätyksen. Nämä voitot tuntuivat tosi hyviltä sen vuoksi, että myös soudun eteen oltiin tehty kovasti töitä ja tuntui, että palkinnot oli ansaittu kovalla puurtamisella.

Yksi iso asia maaliskuussa oli myös valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi. Elämä oli myös muuttunut, sillä nyt edessä olisi ”aikuisen elämää”. Eli ei enää painetta koulutehtävistä tai toisaalta myöskään opiskelijan vapautta.

Vaikka maaliskuussa oli onnistumisia urheilupuolella, niin tämän vuoden pahin ja edelleen kylmät väreet nostattava tapahtuma oli olkaluun katkeaminen muscle upissa. Tämä tapaturma muutti monta asiaa, joista en sillä hetkellä osannut edes arvata. Tässä kohtaa elin vielä toivossa, että lähden kiipeilemään Baruntselle ja käden ennuste toipumisesta oli todella hyvä.

Sisäsoudun sm-kilpailut

Huhtikuu

Käden toipuminen lähti hyvin käyntiin ja varasin lennot. Suunnitelmat lähteä Nepaliin kiipeilemään 7000 metrin vuorta Baruntsea olivat kovassa käynnissä.

Koko ajan taustalla oli kuitenkin ihan valtava paha olo siitä, mitä kädelle tapahtui. Vielä tänäkään päivänä en ihan täysin pysty käsittämään, että miten pystyin tuottamaan sellaista voimaa, joka katkaisee käden suurimman luun. Tai miksi oikein tein niin, miksi minun täytyi vääntää niin kauan tai miksi en vain luovuttanut.

Treenaamista mitella kädessä

Toukokuu

Toukokuu oli kyllä tämän vuoden ehdottomasti raskain kuukausi. Juuri kun olin oppinut elämään käsi mitellassa ja olin alkanut elätellä toiveita hyvästä parantumisesta, pamahti polvesta kierukka mäsäksi. Taas oltiin leikkauspöydällä ja siellä oltiinkin itku silmässä. Tuntui, että koko tulevaisuus kaikin puolin oli vedetty juuri vessanpöntöstä alas. Istuin pyörätuolissa, koska kädellä ei vielä saanut nojata kyynärsauvaan ja jalalla ei saanut astua.

Käsi alkoi kuitenkin luutumaan hyvin ja pääsin pitkästä aikaa vähän liikkumaan. Nämä olivat toukokuun ehdottomasti suurimmat saavutukset.

Oikea polvi lukossa ennen leikkausta

Kesäkuu

Kesäkuussa Suomen kesä tarjoaa valoa ja onneksi loukkaantumisista parantuminen sattui tähän aikaan vuodesta. Kesäkuussa käsi todettiin luutuneeksi ja pääsin kokeilemaan olympiasoutua. Vihdoin taas niitä kutkuttavia onnistumisen kokemuksia ja minusta alkoi tuntumaan, että oikeasti mä selviän näistäkin jutuista.

Olympiasoutua

Heinäkuu

Heinäkuussa oli aikaa miettiä, mitkä tekijät olivat omassa toiminnassa aiheuttaneet kevään tapahtumia. Mukana on ollut paljon paljon huonoa tuuria, mutta myös omassa toiminnassani on ollut monta hyvin kieroutunutta käyttäytymismallia. Olin alkanut tunnistamaan, mitkä ovat tekijät, joista kellojen pitäisi alkaa soimaan.

Heinäkuussa myös toipuminen sekä polvi- että käsileikkauksesta alkoi etenemään niin hyvin, että minusta jopa tuntui jonkun asian olevan vialla.

Heinäkuun treenit menivät hyvin

Elokuu

Elokuussa oli isojen päätösten aika, sillä minun oli tehtävä viimeinen päätös siitä lähdenkö tänä vuonna Baruntselle vai en. Päätin, että siirrän reissua vuodella eteenpäin.

Elokuussa asetin myös seuraavat urheilulliset tavoitteet. Samalla tein päätöksen, että lähden Kilimanjarolle kiipeilemään Baruntsen sijasta.

Elokuu oli myös siitä ihanaa aikaa, että silloin tuli vihdoin ja viimein retkeiltyä kunnolla rinkan kanssa ja oltua ulkona soutamassa todella upeina kesäiltoina.

Retkeilyä

Syyskuu

Syyskuussa treenit olivatkin kohdistettua Kilimanjarolle valmistautumiseen. Tämän lisäksi soudin aika paljon ja tein myös sisäsoudussa laktaattitestin.

Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan vielä pelko uusista loukkaantumisista ja kirjoittelin peloistani syyskuussa.

Valmistautumista Kilimanjarolle

Lokakuu

Vuoden yksi suurimpia kohokohtia oli tietenkin Kilimanjaron reissu. Kuten varmaan tuosta alkuvuodesta huomasitte, oli sen verran paljon erilaisia vastoinkäymisiä käyty läpi, että tuntui erityisen ansaitulta seisoa Afrikan korkeimman vuoren huipulla.

Sain myös hyviä uutisia ortopediltani ja viimein polven kuntoutuminen oli siinä pisteessä, että seuraavia kontrollikäyntejä ei enää tarvittaisiin.

Varusteita reissuun

Marraskuu

Marraskuun pyhitin reissukertomuksille Kilimanjarolta ja Leviltä. Molemmat reissut olivat upeita ja hinku molempiin paikkoihin takaisin on kova.

Minua vaivaa kova matkakuume. Koko alkuvuoden reissujen peruuntuessa, olen potenut jopa luuserioloa siitä, että voinko edes kutsua itseäni vuorikiipeilijäksi kun en käy missään. Onneksi loukkaantumisista kuntoutuminen on sujunut todella hyvin ja Kilimanjarolla kaikki meni enemmän kuin nappiin.

Onnistumisista rohkaistuneena päätin hakea Seattlessa järjestettävään jäätikkökurssille. Tänään lähden tähän reissuun jännittyneenä ja erittäin odottavaisin fiiliksin.

Melkein Kilimanjaron huipulla

 

Joulukuu

Joulukuun isoin projekti oli joulukalenteri. Onnistunut projekti olikin, sillä lukijamäärät nousivat joulukuussa todella mukavasti ja kiinnostusta esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tuntui olevan hyvinkin paljon.

Joulukuussa innostuin taas moneen vuoteen hiihtoladulle ja hurahdin lajiin tietysti täysillä alusta alkaen. Hankin uudet sukset ja varasin hiihtoloman Leville maaliskuulle.

Vuoden viimeinen kuukausi oli myös useamman mieluisen yhteistyön aikaa. Sain käyttööni ihanan villapaidan ja kiipeilyvarusteita tulevaa Seattlen reissua varten.

Hiihtämässä

Vuosi oli kyllä vaihderikas! Huh! Näin viimeisenä päivänä näiden asioiden läpikäynti saa jopa minut itseni hengästymään. On ollut tapahtumaa: hyvää ja huonoa. Vaaka on pysynyt aika hyvin tasapainossa. Jos jotain olisin jättänyt pois, niin loukkaantumiset ja sen vuoksi ensi vuoden lupaukseni on tehdä kaikkeni sen eteen, että pysyn terveenä ja pääsen kiipeilemään.

Retkieväitä

Tulevalla jäätikkökurssilla kannetaan omat tavarat ja kokataan ruuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että kurssilla syödään sellaista ruokaa, mitä sinne itse kannetaan.

Ruoka puhututtaa aina. Kaikkien meidän täytyy syödä ja usein minulta on kysytty, että mitkä ovat luottoevääsi vuorilla. Tähän on helppo vastata, sillä on muutama asia, mistä en vuorilla luopuisi. Eväät ovat yksi tärkeä elementti, joiden avulla porskutetaan pitkiä päiviä eteenpäin.

Mukaan lähteviä ruokia

Aamiainen

Aamiaiseksi mukaan lähtee pikapuuroa. Elovenaa ja sellaista puuroa, joka on helppo valmistaa ilman keittämistä. Otin tällä kertaa mukaan uutuusmakua valkosuklaa-vadelma ja sitten ihan perinteistä omena-kaneli makua.

Puuron sekaan tulee heitettyä kuivahedelmiä, sillä ne tekee puurosta entistä parempaa leirioloissa. Suomessa retkeillessä tulee usein poimittua marjoja ja lisättyä niitä myös puuron sekaan. Jäätiköllä ei taida kuitenkaan marjoja olla, joten puuron höysteenä on kuivahedelmät. Ajattelin ostaa vielä perille saapuessani kaupasta maapähkinävoita, jota on kiva lisätä puuron sekaan.

Kahvia en juo vuorilla. Tähän on oikeastaan pari syytä. En pidä pikakahvista, sillä juon kahvini maidon kera ja jotenkin maitojauheella lantrattu pikakahvi ei vain maistu hyvältä. Toiseksi olen usein jättänyt kahvin pois siitä syystä, että vuorilla on helpompaa olla, kun ei ole pakko saada sitä aamun pakollista kahvikuppia. Aina kahvin keittäminen ei nimittäin ole vain mahdollista.

Lounas ja päivällinen

Lounaaksi ja päivälliseksi olen varannut erilaisia pussiruokia. Retkiruoka valmiiksi annosteltuna on melko kallista, mutta en ehtinyt miettimään tähän kohtaan esimerkiksi ruuan kuivaamista, joka alentaa kummasti retkiruoan hintaa. Maksoin siis mieelusti tällä kertaa helppoudesta ja siitä, että minulla on monipuolisesti erilaisia makuja mukana.

Tikka masala, pasta bolognese, lapkaus ja meksikolaista riisimuhennosta. Näitä eri makuja tulee sitten maisteltua jäätiköllä. Voisin jälkeen päin kertoa, mikä noista pusseista mielestäni toimi parhaiten. Otin mukaan hieman uusia makuja, joita voi testata valmiiksi seuraavia reissuja varten.

Tämän lisäksi on kuivalihaa pussissa, jonka avulla ruokaan voi lisätä vähän makua ja proteiinia. En kauheasti tykkää kuivalihasta sellaisenaan, mutta tuollaisen valmiin pussin seassa kuivalihakin menee alas ihan mukisematta.

Retkiruokaa

Snacksit

Reissun kuin reissun ehdottomasti tärkeimmät herkut löytyy snacksiosastolta. Reissuihin saa hyvällä omalla tunnolla ottaa mukaan erilaisia herkkuja, jotka varmasti maistuvat pitkänkin päivän aikana ja jälkeen. Erityisesti vuorille kannattaa varata sellaista karkkia, herkkua ja naposteltavaa, joka maistuu ihan missä tilanteessa tahansa.

Minun lemppareita on karkit: salmiakkia, kovia imeskeltäviä salmiakkeja, merkkareita ja mahdollisesti myös irtokarkkeja. Karkkien lisäksi mukaan lähtee usein myös Snickersejä. Ne maistuu ihan taivaalliselta ulkona.

Tällä kertaa otan mukaan myös muutaman energiageelin. Olen viime aikoina käyttänyt geelejä pitkillä polkujuoksulenkeillä ja kauheasta mauasta huolimatta, niistä saa nopeasti hyvää energiaa pienellä vaivalla. Makuina geeleistä lähtee mukaan lime ja marjasekoitus.

Näiden lisäksi mukana on energia- ja proteiinipatukoita muutamassa eri maussa. Nämä ovat hyviä siinä kohtaa, kun tuntuu että energia alkaa loppumaan esimerkiksi ennen ruuan laittamista tai välipalana ruokien välissä.

Tämänkaltaisia eväitä olisi siis tarkoitus syödä ensi viikolla. Onko teillä jotain erityisiä herkkuja, joita tykkäätte nauttia reissuilla? Ilmiantakaa herkkuja tai hyväksi todettuja ruokia!

Kiipeilyvarustelista jääkiipeilykurssille

*Yhteistyössä Addnaturen kanssa

Sain joulukalenterista paljon toiveita, joissa pyydettiin kirjoituksia laajemmin siitä, millaisia kiipeilyvarusteita tarvitaan vuorille. Nyt pakkaan sunnuntaina alkavaa Seattlen matkaa varten ja olen joutunut penkomaan kamoja läpi. Samalla tämä hetki tuntuu hyvältä hetkeltä myös kirjoitella, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan mukaan.

Nyt puhutaan siis kiipeilyvarusteista ja näiden lisäksihän matkaan lähtee hurjan paljon kaikkea muutakin. Makuupussi, retkikeitin, makuualusta ja kaikki vaatteet ovat sitten oma lukunsa ja näissä käytän pohjana hyväksi luotua varustelistaa vuorimatkoja varten. Vaatteiden pakkaaminen alkaa olla jo aika rutiinia ja tiedossa on ne vaatteet, joita tarvitsen ja jotka ovat todettu hyviksi juuri näissä olosuhteissa.

Millaisilla varusteita tarvitseen itse kiipeilyä varten?

Kiipeilyvarusteita

Kiipeilykengät

Kaikki lähtee kengistä. Aina ja tulevaisuudessakin. Kengät ovat vaeltajan ja kiipeilijän tärkein varuste ja todennäköisesti myös yksi vaikeimmista hankinnoista. Kengät tulisi sopia juuri siihen paikkaan, johon olet menossa.

Täytyy miettiä, ovatko kengät tarpeeksi lämpimät, kestävätkö ne vettä, sopivatko jääraudat kenkään, pystyykö niitä käyttämään tulevaisuudessa, sopivatko ne reissulla kaikkeen toimintaan vai tarvitsetko rinnalle toiset kengät ja ovatko kengät mukavat jalassa. Tässä nyt vain muutama asia mainitakseni, kun mietit kenkien valintaa.

Kuten jo hetki sitten kirjoittelin, matkaani Seattleen lähtee Meindl-merkkiset kiipeilykengät.

Jääraudat

Jäätiköllä liikuttaessa jääraudat ovat välttämätön varuste. Minulla on käytössäni Black Dimandon Sabretooth Pro -jääraudat, jotka ovat vuoristoon sopivat automaattiraudat. Ne ovat myös suhteellisen kevyet ja sen vuoksi mukavat kantaa rinkassa mukana. Paino on tärkeä kriteeri, sillä kannettaessa omia tavaroita todennäköisesti meistä kaikki haluaa kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä painoa mukanaan.

Kiipeilykypärä

Jäätiköllä, jääkiipeillessä ja vuoristossa käytetään paljon kiipeilykypärää, jos vaarana on, että voit lyödä pääsi tai pään yläpuolelta on vaarana tulla ylimääräistä kamaa eli jäälohkareita tai kiviä alas. Kypärä on tärkeä turvallisuusväline ja suosittelen kaikkia ostamaan kunnollisen kypärän.

Edellinen kypäräni otti isoa osumaa Aconcagua-reissulla ja sen jälkeen päätin suorilta, että ostan uuden kypärän. Lommoja ottanut kypärä ei todennäköisesti suojaa päätä enää enkä toisaalta haluaisi myöskään yrittää, miten huonoksi kypärä on mennyt.

Valitsin uudeksi kypäräksi Addnaturen verkkokaupasta Black Dimandon Half Dome -kypärän. Valitsin kypärän sen vuoksi, että siitä pienin koko sopi parhaiten päähän ja toisaalta kypärä on todella kevyt ja sen vuoksi myös kevyt kantaa.

Jäähakku

Kun puhutaan kiipeilystä, tarvitaan yleensä mukaan myös jäähakku. Hakun avulla isketään hakku jäähän ja edetään ylöspäin. Hakkuja on hyvin paljon erilaisia ja niitä on sekä jääkiipeilyyn että vaellukseen tarkoitettuja versioita.

Kun puhutaan vuorikiipeilystä, liikutaan aika usein kiinteässä köydessä, joka tarkoittaa sitä, että köysi on vuorella valmiina, yleensä retkikunnan toimesta asennettuna. Erikseen on sitten ne kiipeilyt, jossa köyttä kannetaan mukana itse ja jäähän ruuvataan esimerkiksi jääruuvien avulla kiipeilyvälineet.

Varusteita tutkimassa

Valitsin itselleni vaellushakun, koska se sopii isompian retkikuntien tyyliin. Hakulla voi toki myös jääkiipeillä, mutta puhtaasti jääkiipeilyä varten hankkisin kevyemmän jääkiipeilyhakun. Hakkuni on Black Dimandon Raven 55 cm. Valitsin lyhyimmän hakun sen vuoksi, että olen itsekin 168 cm pitkä ja lyhyin hakku sopii omaan pituuteeni aivan hyvin. Lyhyempi hakku on myös hiukan kevyempi kantaa sekä iskeä kiipeiltäessä jäähän.

Valjaat

Valjaat ovat yksi hyvin tärkeä varuste, mitä tarvitaan kiipeilyssä. Ilman valjaita ei oikeastaan ole edes mahdollista kiinnittyä köyteen turvallisesti.

Valjaita on markkinoilla hyvinkin paljon ja minulla on jo useamman vuoden vanhat Arcteryxin valjaat. Ne ovat olleet hyvin toimivat kaikissa tilanteissa eli pääasiassa vuorilla, joissa olen niitä tarvinnut.

Tärkeintä valjaiden valinnassa on se, että ne sopivat siihen käyttötarkoitukseen, mihin niitä etsin ja ne ovat mukavat päällä. Ainakin nämä kyseiset valjaat ovat ihan super mukavat päälle ja ne jalassa on mukava viilettää pitkin jäätiköitä.

Kilkkeet

Nuo edellä esitellyt tavarat ovat mielestäni tärkeimpiä, mutta nehän eivät vielä yksistään riitä. Näiden lisäksi tarvitaan yllättävänkin paljon erilaisia “kilkkeitä” mukaan eli nousukahvaa, laskeutumiskasi, sulkurenkaita useampi kappale, slingiä ja niin edelleen.

Kilkkeet mahdollistavat kiinnittymisen köyteen, kiinnittymisen varmistusköyteen ja laskeutumisen turvallisesti. Eli näiden olemassaolo on käytännössä myös pakollista.

Jännitys alkaa hiipimään ja pian olenkin jo lentokoneessa kohti Seattlea.

 

Perito Moreno

Kirjoittelin jokin aika sitten muistoja Torres del Painen -kansallispuistosta Chilestä. Juttu oli sen verran suosittu, että ajattelin avata hieman lisää tuota upeaa Patagonian reissua ja sitä, mitä Patagoniassa kannattaa käydä katsomassa.

Tällä kertaa reissutarina suuntautuu Argentiinan puolelle. Edelleen ollaan ihan Etelä-Argentiinassa, jonne nopein (lue edelleen todella pitkä matka) reitti on lentää Chileen Santiagoon ja sieltä joko Punta Arenasiin tai Ushuaiaan. Me lensimme Buenos Airesista Santiagoon, sieltä Punta Arenasiin, sitten vaelsimme Torres del Painessa ja jatkoimme sieltä matkaa El Calafateen.

El Calafaten lähistöllä

Matkustimme Puerto Natalesista bussilla Argentiinan puolelle El Calafateen. Tämä reissu tehtiin bussilla parista eri syystä: se oli kaikista halvin ja helpoin tapa toteuttaa Patagonian kiertämistä. Matka Puerto Natalesista El Calafateen kesti lähes koko päivän kaikkien rajamuodollisuuksien kanssa. Jos käytätte tätä bussireittiä, niin suosittelen ehdottomasti ottamaan evästä mukaan. Me jotenkin emme ajatelleen asiaa ja nälissämme katsoimme kateellisina vierustovereiden eväitä.

Saavuimme El Calafateen, joka on noin 17 000 asukkaan kaupunki Patagoniassa. Se on merkittävä sen vuoksi, että se on Los Glaciaresin kansallispuiston keskittymä ja sieltä pääsee katsomaan eri jäätikkökohteita. Lähin jäätikkö kaupunkia on Perito Morenon massiivinen jäätikkö.

Perito Morenon jäätikkö on noin tunnin bussimatkan päästä El Calafaten. El Calafaten bussiasemalta lähtee monta kertaa päivässä busseja jäätikölle ja bussilipun hintakaan ei päätä huimaa. Jäätikkö on viisi kilometriä leveä ja lähes sata metriä korkea. Järvi, jonka äärellä jäätikkö on, loistaa upean turkoosin sävyissä ja jäätikkö kimaltelee valkoisen, vaaleansinisen ja harmaan eri sävyissä. Näky on vaikuttava.

Perito Moreno

Perito Morenon kanssallispuistoon on sisäänpääsymaksu ja saimme argentiinalaisella opiskelijakortilla sisäänpääsyn muutaman euron maksulla sepittämällä huonolla espanjalla, että olemme Argentiinassa asuvia opiskelijoita. Ilman tätä statusta maksu puistoon on huomattavasti kalliimpi. Muistaakseni muutamia kymppejä, mutta pienellä budjetilla tämäkin tuntui isolta rahalta.

Puistossa menee isoja siltoja ristiin rastiin ja kävijän on kuljettava silloilla. Kävimme itse ottamassa muutaman kuvan siltojen ulkopuolella, mutta alueella on paljon vartioita, joten todennäköisesti liikkumisesta silta-alueen väärällä puolella, jää ennemmin tai myöhemmin kiinni.

Hyppykuva Perito Morenolla

Perito Morenolle kannattaa varata koko päivä aikaa, sillä jäät todennäköisesti meidän tavoin tuijottelemaan jäätikkö suhteettoman pitkiksi ajoiksi. Jäätikkö on huumaavan iso, mutta myös sen elämisen voi aistia. Päivän aikana näimme useamman ison kerrostalon kokoisen jäälohkareen irtoamisen jäätiköstä ja kuuntelimme jään liikettä. Sen todellakin kuulee jäätikön lähellä.

Jäätikön katselu sai minut myös ajattelemaan maapallomme tilannetta. Käsittämätöntä, että voin päivän aikana todistaa, kuinka jäätikkö sulaa silmieni alla. Lohkareet, jotka jäätiköstä irtoavat, ovat aivan valtavia. Nämä asiat saivat minut ajattelemaan ilmastonmuutosta ja sen todellisuutta. Jäätikön nopea hupeneminen on pelottavaa ja mitä voisin itse tehdä sen estämiseksi.

Perito Moreno on yhdellä sanalla upea. Jos liikutte Patagoniassa, menkää katsomaan sitä. Paikka on täynnä turisteja, mutta jos pystyt olemaan välittämättä ihmisistä, nautit varmasti kauniista jäätiköstä. En ole missään nähnyt vastaavaa ja sen perusteella voin hyvin suositella paikkaa.

El Calafatessa kannattaa kierrellä pieniä putiikkeja jos tykkää tehdä ostoksia. Kaupungissa on paljon itse tehtyjä suklaita ja jäätelöä, jota muuten kannattaa ehdottomasti maistaa maussa dulce de leche. Jos kaupungissa haluaa sporttailla, kannattaa vuokrata pyörät.

El Calafatessa pyöräilemässä

Vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja ajelimme kaupungista pois katselemaan vettä ja nauttimaan hiljaisuudesta. Kaupungin ulkopuolella on tosi rauhallista ja saat nauttia evääsi juuri siinä paikassa, missä haluat ja ennen kaikkea rauhassa. Pyöräilypäivä El Calafaten ympäristössä oli myös todella kiva ja suositteleman rohkeasti lähtemään seikkailemaan kaupungin ympäristöön.

Pian olen taas jäätiköllä, toivottavasti se yhtä vaikuttava kokemus kuin Perito Moreno oli.

Unelmien villapaita

*Yhteistyössä AlpaFinlandian kanssa

Tutustuin alpakan villaan ensimmäisen kerran 2015 Perussa 3400 metrin korkeudessa Cuscossa. Olimme lähdössä vaeltamaan kohti Machu Picchua ja kaupungilla käveli ihmisiä vastaan, kaikilla oli villapaita päällä. Paikallisella torilla myytiin lähes kaikenvärisiä villapaitoja ja taisin useamman paidan reissulta ostaa.

Nuo paidat ovat palvelleet hyvin, mutta kuluneet aikojen saatossa. Paidat olivat vain villasekoitetta ja se selittää, miksi ne eivät kestäneet kovaa kulutusta. Jäätikköreissun varmistuessa aloitin heti katselemaan villapaitaa, joka sopisi ulkoiluun ja vuorille. Tällä kertaa kriteerit olivat seuraavanlaiset: 100 % villaa, ajaton malli, ulkoiluun sopiva, kestävä ja ennen kaikkea lämmin. Näillä kriteereillä päädyin Googleen ja Alpan nettisivuille. AlpaFinland on suomalainen yritys, joka tekee upeita villapaitoja, pipoja ja muita asusteita alpakan villasta.

Alpakka

Jos liikut Etelä-Amerikassa vuoristossa tai maaseudulla, todennäköisesti törmäät jossain kohtaa alpakoihin. Ne elävät vuoristossa, mutta ennen kaikkea niiden villa sopii erilaisten villatuotteiden tekemiseen paremmin kuin moni muu materiaali.

Alpakan villa on melko harvinaista, mutta sitäkin hienompaa materiaalia ja siltä se myös tuntuu päällä.

Yksi tärkeä suomalaisen myyjän lisäksi on se, että miten eettisesti villatuotteet ovat tuotettu. Olen lukenut kauhujuttuja kaltoin kohdelluista eläimistä, mutta nämä Alpan tuotteet ovat tehty eettisesti toimivien langantoimittajien langoista.

Villapaita

Sain Alpan mallistosta Cable Knit -mallisen paidan käyttööni. Paita on malliltaan ajaton, kauniisti palmikkoneuleille kudottu villapaita.

Alpa Cable Knit -paita

Valitsin tämän mallin sen vuoksi, että se on nimenomaan ajaton, mutta sopii parhaiten myös ulkoilukäyttöön. Kaulus on korkea ja paita on malliltaan sellainen, että sen alle mahtuu myös aluskerrasto hyvinkin vaivattomasti. Olen pitänyt paitaa esimerkiksi kerraston kanssa ja se toimii todella hyvin vaikka alla olisi useampikin paita.

Parasta paidassa on kuitenkin se, että se on todella lämmin. Villa on kuitenkin siitä hyvä materiaali, että se on myös kosteana lämmin. Vuorilla on aina mahdollista, että sattuu kaikenlaista. Jonain päivänä voi sataa vettä ja toisena olla -30 astetta pakkasta. Näissä tilanteissa villa on paras materiaali, koska jos villa pääsee kastumaan, se pitää silti lämpimänä. Kastuneella untuvatakilla tai fleece-paidalla ei sen sijaan tee yhtään mitään.

Vaikka paita on lämmin, se on myös hengittävä. Viikonloppuna pystyin istumaan lasitetulla terassilla villapaita päällä ja jäähdyttelemään saunan jälkeen teekuppi kädessä höyryjä pois. Olin käynyt hiihtämässä ja paita sopii todella hyvin pitämään lämpimänä myös urheilun jälkeen.

Puhdistus

Kun kyseessä on 100 % alpakkaa oleva villapaita, niin ensimmäinen kysymykseni oli, että miten paita pestään. Tässä villapaidassa paras puhdistuskeino on tuulettaminen. Pesua ei edes suositeltu kovin useasti tehtäväksi.

Kokeilin viikonloppuna myös tuulettaa neuleen ulkoilulenkin jälkeen. Laitoin neuleen ulos muutamaksi tunniksi tuulettumaan ja tuuletuksen jälkeen neule ei enää tuoksunut ikävältä. Tuntuu hassulta, että voiko tuuletus todella toimia, mutta kyllä se vain näin on.

Cable Knit -villapaita

Jos paita tahriintuu, suositellaan sille tehtävän ensiksi paikallinen tahranpoisto tai sitten käsipesu tai villapesu pyykkikoneen villapesuohjelmalla. Näitä en ole vielä testannut, sillä tuuletus toimi puhdistuksena ilman isompia tahroja.

Urheiluun ja vapaa-aikaan

Tosiaan olen nyt käyttänyt villapaitaa sekä ulkoillessa että vapaa-ajalla. Olen käynyt töissä villapaita päällä ja se menee aivan loistavasti toimistotyöläisen siististä vaatetuksesta. Ainakin meillä on silloin tällöin näin talvisin toimistolla vähän viileää ja on kiva pukea laadukas villapaita myös työpäivien aikana. Pari asiakasta on jopa kysynyt, että mistä olen paitani ostanut.

Paita toimii myös ulkoillessa ja se lähteekin jäätikköreissulle mukaan. Tämän jälkeen paita todennäköisesti kulkee myös vuorille mukaan, sillä kuten sanottu, helppo puhdistustapa voittaa paidan monesta muusta materiaalista pitkällä vuoristoreissulla, jossa ollaan 6 viikkoa samoissa vaatteissa ilman pesukonetta.

Alpakkavillapaita

Paita on siis monikäyttöinen ja ainakin itse olen vakuuttunut paidan laadusta näin testaamisen jälkeen. Yksi laadun merkki on myös se, että paita oikeasti tuoksuu villalta. Tiedättekö se tuoksu, miltä uudet villasukat tuoksuu? Minulla tulee tästä tuoksusta todella kotoisa olo ja tuoksu on myös laadun merkki.

Joululahja

Huomenna on viimeinen päivä, kun ehdit tilata jouluksi tuotteita Alpan verkkokaupasta kotiin. Alpa takaa tilaukset kotiin jouluksi jos tilaat viimeistään 19.12. klo 12:00 mennessä.

Heillä löytyy tuotteita sekä naisille että miehille. Uskoisin, että laatuvillapaita tai kaunis villahuivi on sellainen lahja, jonka moni toivoo saavansa paketista. Ainakin itse olen himoinnut kauniita huiveja verkkokaupasta sen jälkeen, kun sain villapaitani päälle.

Jos et ole vielä keksinyt, mitä talviretkeilijälle tai vuoristoon lähtevälle lahjaksi, tässä viime hetken vinkkini. Testini myötä voin vain suositella paitaa. Siinä on laatua, monikäyttöisyyttä ja muokattavuutta eri olosuhteisiin.

 

 

 

Vinkkejä luistelusuksien ostoon

Tulin viikonlopuksi ”hiihtolomalle” Lahteen. Edellisellä kerralla itsenäisyyspäivänä hiihdin äitini vanhoilla luistelusuksilla ja monoilla. Kyllähän se sujui, mutta välineet eivät olleet minun ja siltä se seuraavana päivänä tuntuikin.

Päätin, että panostan omaa rahaa vähintäänkin kunnon monoihin ja lopulta olinkin lähdössä kaupasta uusien monojen sekä suksien kanssa. Millaisia asioita opin suksien ostamisesta?

Testaamassa uusia suksia

Etsi asiantunteva myyjä

Mikäli olet kaltaiseni untuvikko suksikaupoilla, suosittelen etsimään asiantuntevan myyjän ihan ensimmäisenä käsiin. Myyjä osaa auttaa todennäköisesti parhaiten ja huomasin, että menin yksikseni suksihyllyn edessä jo sekaisin ihan siitä onko kyseessä perinteisen hiihtotavan suksia vai luistelutyylin suksia.

Myyjät on usein käyneet useita suksivalmistajien koulutuksia ja he tietävät, mitkä ovat viimeisimmät mallit markkinoilla ja ennen kaikkea, millaiselle hiihtäjälle suksia suositellaan. Mikäli omaat vuosien hiihtokokemuksen ja tiedät välineistä paljon, suosittelisin joka tapauksessa juttelemaan myyjän kanssa. Myyjillä saattaa olla aika hyviäkin näkökulmia suksien valintaan. Tänään sain esimerkiksi vinkkejä siitä, miten ihan hiihtotyyliä kannattaa lähteä parantamaan. Myyjä oli 16 vuoden kilpataustan omaava entinen kilpahiihtäjä ja todennäköisesti tiesi hyvinkin paljon hiihtämisestä.

No nyt meillä on asiantunteva myyjä, mitä sen jälkeen?

Ole rehellinen

Ensimmäisenä kannattaa miettiä, millaiseen tarkoitukseen sukset tulevat. Sen jälkeen lähdetään keskustelemaan myyjän kanssa siitä, että millainen hiihtäjä olet. Huomasin, että on aika vaikeaa sanoa olevansa huono hiihtäjä ja heti perään tekee selitellä, että olen kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, kuntoa riittää, voimaa on ja niin edelleen. Myyjää ei välttämättä ihan kauheasti kiinnosta nämä selittelyt, koska suksien valintaan vaikuttaa vahvasti se, millainen hiihtäjä olet eikä se millainen urheilija olet.

Seuraavaksi aloitetaan sitten puhumaan painosta. Voi vitsit, että onki vaikeaa sanoa totuudenmukaisesti se paino heti pöytään. Kuitenkin kertomalla oikeat strategiset mitat, annat myyjälle mahdollisuuden onnistua työssään ja suksien valinnassa. Lopulta suurimman hyödyn saa tyytyväinen asiakas hiihtoladulla.

Sopivat välineet

Taitotasoon, tavoitteisiin ja stretgisten mittojen jälkeen lähdetään etsimään oikean mittaista suksea. Luistelusuksilla se on 5-20 senttiä pitempi kuin oma pituutesi. Se, miten pituus lopulta valitaan, vaikuttaa se kuinka jäykäksi suksi halutaan ja millainen taitotaso hiihtäjällä on.

Lyhyempi suksi on ketterämpi, mutta pitempi suksi mahdollistaa taas liukumisen ja kovempaan menemisen. Esimerkiksi minulle valittiin kahdesta mahdollisesta suksesta se lyhyempi, koska olen vasta aloittanut hiihtämään ja lyhyt suksi oli sopivan jäykkä minun painooni, taitotasoon ja tavoitteisiin nähden. Tässäkin valinnassa myyjä auttoi.

Toinen tärkeä asia on sopiva mono. Luistelumonon pitäisi antaa tukea nilkalle ja kantapään ei tulisi nousta ylös hiihtoliikkeessä. Mono saisi olla suhteellisen napakka ja istuva, mutta toki varpaille on jäätävä hiukan tilaa. Kokeile monoja hyvän sukan kanssa, mielellään sellaisten sukkien joilla ajattelit myös hiihtää.

Hyvillä välineillä hymyilyttää ladulla

Osta ensivoitelu, jos mahdollista

Aika monet suksikaupat tarjoavat lisämyyntinä ensivoitelua sukseen. Älä nyt vaan pihistä tässä kohtaa jos olet ostamassa suksia. No miksi? Sinulla on nyt viimeisen päälle hyvät välineet ja seuraava vaihe on oikean voitelun valinta. Ensivoitelu luo pohjan sille, että luistelusuksien kanssa pärjää alkuun pelkällä pikaluistovoiteella. En näe yhtään hyvää syytä, miksi voitelusta kannattaisi pihistää.

Etsi lunta

Helsingissä on hiukan synkkä tilanne lumen suhteen, mutta vain 100 kilometriä pohjoisessa Lahdessa, löytyy useampia avonaisia latuja. Etsi lähin hiihtopaikka ja mene hiihtämään uusilla suksilla, jotka sopivat juuri sinulle.

Ratkennut kenkäongelma ja kilpailu

Kirjoittelin viime viikolla kiipeilykenkäpähkinästä. Sain muutaman ihan todella hyvän vinkin kenkiin, kiitos ensinnäkin niistä!

Kokeilin/selvittelin vinkkejä: La Sportivan Nepal Evo -kengät ja La Sportiva Batura 2.0. Ensimmäiset eivät sopineet jalkaan, vaan tuntuivat jo valitettavasti ikävältä kaupassa ja jälkimmäisiä ei tähän aikatauluun ollut mahdollista tilata (ja välttämättä valmistajalta ei kenkiä enää löydy, koska valmistus on lopetettu) eikä sopivaa kokoa enää löytynyt varastosta.

Mitkä kiipeilykengät valitsin?

Kengät olivat kuitenkin saatava, sillä kahden viikon päästä on lähtö tiedossa. Kokeilin eri vaihtoja ja päädyin ostamaan Meindl Piz Palü GTX -jääkiipeilykengät.

Jääkiipeilykengät

Kengät ovat melkoisen painavat (saman verran kuin esimerkiksi nuo La Sportivan Evot ovat), mutta ne muuten sopivat muihin kriteereihini: niillä pystyy kävelemään, niihin on mahdollista kiinnittää automaattijääraudat, Gore Texiä löytyy ja niillä pystyy oleskelemaan jäätiköllä sekä kiipeilemään ne jalassa.

Uudet jääkiipeilykengät

Olen tosi tyytyväinen, että kengät on nyt hankittu ja ehdin niillä myös kävellä ennen reissua. Tärkeintä on päästä maastoon kenkien kanssa ja mahdollisimman lähelle sitä toimintaa, joka on edessä myös vuorilla.

Kilpailu

Kiipeilykenkäpähkinän ratkeamisen kunniaksi tänään joulukalenterin luukussa on kilpailu, jossa voi voittaa täysin käyttämättömät Kayaland kiipeilykengät.

Kengät ovat kokoa 41 ja kilpailu on käynnissä 15.-17.12.2017. Kilpailun tarkoitus on lahjoittaa kengät uuteen kotiin, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Olen itse kokeillut kenkiä sisällä ja todennut ne valitettavasti vääränlaisiksi jalkaani.

Osallistumaan pääsee Facebook-sivultani tai suoraan joulukalenteri-sivulta luukusta.

Jalkojen vahvistamista

Seattlen jäätikkökurssi lähenee kovaa vauhtia ja lähtöön on enää pari viikkoa. Tämä käytännössä myös tarkoittaa sitä, että reissuun lähdetään sillä kunnolla, mikä tällä hetkellä vallitsee.

Kilimanjarolla huomasin suurimmaksi haasteeksi koko reissulla alamäkeen kävelyn. Olimme huiputuspäivänä kävelleet työpäivän verran ylämäkeen ja huipun jälkeen matkaa alas oli vielä toisen työpäivän verran.

Useasti kuulee sanottavaksi, että alamäki on monta kertaa rankempaa kuin ylämäki. Tähän samaan mantraan voisin yhtyä, sillä ylämäki tuntui alkaneen alamäen jälkeen lähestulkoon helpolta. Alamäessä jalkojen lihakset saavat olla töissä aktiivisesti lähes koko ajan ja jalat väsyvät nopeammin. Me kaikki ollaan varmasti tunnettu se spagettifiilis jaloissa, jolloin tuntuu, että jalkojen liikuttaminenkin vie jalat alta ja jokaiseen pieneenkin lihakseen särkee.

Hiihtopuuhat

Kilimanjaron alamäessä tajusin myös sen tosiasian, että vastikään moneen kertaan leikattu polvi ei vielä olisi ollut valmis vieläkin kovempaan rääkkiin vaan Kilin alamäki tarjosi sopivasti haastetta. Huiputuspäivän jälkeen paikkoja kolotti: molempia polvia ja etureisiä hapotti ja kivisti. Päivä oli siis ollut raskas ja siltä se myös paikoissa tuntui.

No, saapuessani reissusta Suomeen, otin asian puheeksi Aleksin kanssa ja Aleksi laati suunnitelman, jolla pureudutaan tähän ongelmaan. Pyrittäisiin vahvistamaan jalkoja siten, että ne kestäisivät entistä paremmin ylämäet, mutta ennen kaikkea alamäet.

Ensimmäinen tavoite olisi selvitä kunnialla Seattlen jäätikkökurssilta ja vahvistaa reilussa kuukaudessa lihaksia ja kestävyyttä sen verran, mitä ehtii. Vielä tärkeämpänä tavoitteena on ensi syksyn Baruntsen reissu ja reissua varten valmistautuminen.

Vierumäellä hiihtämässä

Perusvoimaa: eli ihan perusvoimaa harjoittavia liikkeitä. Olen puhunut, että käyn bodailemassa. Olen siis kyykännyt, tehnyt maastavetoja ja paljon askelkyykkyjä. Tämän lisäksi edelleen kuntoutetaan oikeaa kättä ja yritetään elvyttää kadonneita voimatasoja takaisin.

Salitreeni on kuitenkin ollut vain alle 50 % viikon treeneistä ja suurin aika on tullut vietettyä ulkona. Sauvakävelyä poluilla, ylämäkitreenejä, maastojuoksulenkkejä ja hiihtolenkkejä. Olen todellakin päässyt tekemään pitkäkestoisia peruskestävyystreenejä.

Viime viikolla kävin Vierumäellä hiihtämässä pari tuntia. Voi vitsit, miten hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on. Minulla oli jotenkin tosi pahat traumat yläasteelta, jolloin koululiikunnassa pakotettuna täytyi hiihtää. Kuitenkin nyt marraskuussa Levillä ollessa, pääsin vuosien tauon jälkeen ladulla ja olin hetkessä innoissani.

Hiihtopuuhissa

Koko talven on sitten tullut toivottua lunta myös tänne Helsinkiin, mutta toistaiseksi lumisaldo on ollut melko kehno. Tänään onkin ollut kunnon mörköpilvi taivaalla, mutta lumi ei taida ainakaan toistaiseksi jäädä pysyvästi maahan.

Matkasin nyt sitten kuitenkin äitini luo Lahteen ja sieltä Vierumäelle hiihtämään, jossa oli ajettu tykkilumesta 1,2 kilometrin latu. Sitä tuli sitten hiihdeltyä ympäri 20 kilometrin verran.

Hiihtäminen on ihan mahtavaa

Nyt tulevana viikonloppuna olen menossa hiihtoleirille Lahteen. Eli hiihtämään koko viikonlopuksi, toivottavasti tällä kertaa vähän pidempää lenkkiä kuin tuo 1,2 kilometriä.

Hiihto on myös erittäin hyvä harjoittelumuoto peruskestävyyttä silmällä pitäen sekä jalkojen voimantuottoa ajatellen. Ja olen oikeasti nauttinut ladulla olemisesta sen verran paljon, että tekisi mieli heti buukata lennot pohjoiseen hiihtolomaa varten.

Jalkoja siis vahvistetaan tällä hetkellä perus bodaamisen ja pitkien lenkkien avulla. Kasvatetaan jalkojen voimatasoja ja ennen kaikkea valmistellaan niitä Baruntsen kaltaista koitosta varten.

Joulukalenteri – 10 luukun kilpailu

Hoi!

Tänään joulukalenterista aukeaa kymmenes luukku. Siellä onkin kilpailu tiedossa*!

Oma Vai-ko piponi

Meinaan suomalainen Vai-ko, joka valmistaa luomumerinovillasta pipoja, kaulaliinoja ja hanskoja tarjoaa kilpailuun palkinnoksi vapaavalintaisen punaisen pipon. Kilpailu on käynnissä 10.12-13.12.2017 ja voittajalle ilmoitetaan sähköpostille voitosta.

Vai-ko pipo

Osallistumaan pääset suoraan joulukalenterin luukusta, jossa vastataan yhteen kysymykseen ja jätetään samalla yhteystiedot. Samasta paikasta löytyvät myös tarkemmat kilpailun säännöt, mikäli haluat sellaiset lukea.

Vai-ko

Vai-kon pipoista minulla on vain hyviä  kokemuksia ja nyt teillä lukijoilla on myös mahdollisuus päästä nauttimaan noista ihanista pipoista.

Pipo on kulkenut päässä viime talvesta saakka ja se on todella hyvä. Villa pitää lämpimänä ja pipo kerää kehuja kaupungilla, sillä onhan se tosi kivannäköinen. Tykkään myös siitä, että pipot on valmistettu eettisesti luomumerinovillasta ja ajatellen luontoa..

*Kilpailu järjestetään yhteistyössä Vai-ko Clothingin kanssa

Jääkiipeilykenkäpähkinä

Tosiaan Seattlen jäätikkökurssi lähenee hurjaa vauhtia ja lähtöön on nyt kolme viikkoa. Kuten aina, niin myös tälle reissulle tuli muutama uusi tavara hankittavaksi. Suurin pähkinä ja valinta olisi jääkiipeilyyn sopivat kengät.

Minullahan on Milletin Summit GTX -ylävuoristokengät, joilla todennäköisesti kiipeän myös Everestille. Nämä kengät sopivat korkeisiin olosuhteisiin ja ne ovat oikeasti ylävuoristokengät. Niillä ketterä liikkuminen ja kivillä kirmaaminen on käytännössä aika hankalaa. Pohja on jäykkä ja kengän pääasiallinen tehtävä on pitää varpaat lämpimänä ja mahdollistaa jäärautojen kiinnitys.

Millet Summit GTX -ylävuoristokengät

Nyt kun en ole lähdössä ihan niin korkealle enkä kylmään, tuntuu että Milletit on aivan liian järeät kengät tuolle jäätikkökurssille. Tämä ongelma puolestaan johti seuraavaan ja pian olisinkin jääkiipeilykenkäpähkinä edessäni.

Tarvitsen siis kengät, joilla voi liikkua näppärästi jäätiköllä. Kylmää on, mutta ei -30 astetta vaan suunnilleen -10 astetta. Kenkiin pitäisi sopia automaattijäärauta ja niiden tulisi olla jopa vähän siedettävät kulkea. Suurin ongelma on varmaankin tuo viimeinen kriteeri mukava kulkea, sillä tuntuu että lähes kenkä kuin kenkä, niin aina ne hiertää johonkin.

Ainiin ja sanomattakin selvää taitaa olla se, että kengissä pitäisi myös olla Gore-Tex -kalvo. Todennäköisesti jäätiköllä liikkuminen on jossain kohtaa märkää ja kengän tulisi tietysti niissä tilanteissa kestää hyvin vettä.

Näillä kriteereillä ja ajatuksilla lähdin sitten haarukoimaan eri vaihtoehtoja. Voi vitsit, on muuten vaikeaa löytää sopivia kenkiä. Hinta ei ollut tässä kohtaa ykköskriteeri, mutta toki myös järkevä hintalaatusuhde kiinnostaa ja ihan järkyttäviä hintoja en ole ollut kengistä valmis maksamaan.

Lainatut kengät Nepalissa

Nyt olen muutamia kenkiä kokeillut ja edelleen valinta on tekemättä. Kohta minun olisi hyvä tehdä päätös, sillä kengillä ehtisi vielä kävelemään ennen reissua maastossa.

Jos sinä siellä ruudun toisella puolella tiedät paljon hyvistä jääkiipeilykengistä, pyydän nöyrästi apuasi. Kerro mielipiteesti ja kokemuksesi. Löytyykö kaapistasi yllä olevan kuvauksen mukaisia kenkiä? Ilmianna ne! Ostan itse ja sinä saat mainetta sekä kunniaa maailman parhaimpana jääkiipeilykenkien suosittelijana.