Onnistunut huiputus

Huh! Terveisiä Tansaniasta! Tänään saavuttu takaisin Suomeen ja aikamoinen lämpötilaero oli edessä: melkeinpä 30 astetta eiliseen verrattuna tuli laskua.

Nyt pikaisesti pyykkään huomisen aikana vaatteet puhtaaksi ja suuntaan keskiviikkoaamuna Leville loppuviikoksi lomailemaan.

Miten Afrikan reissu meni?

Kilimanjaro

Kilimanjaron vaellus meni aivan nappiin. Koko viikon ajan kaikki sujui hyvällä fiiliksellä ja korkeus tai nopea nousutahti ei aiheuttanut suurempia ongelmia. Fiilis oli ihan super katossa koko ajan ja se näkyi myös siitä, millaisella energiatasolla pääsi lähtemään kokeilemaan Kilimanjaron huippua.

Huiputuspäivä Kilimanjarolla on suhteellisen pitkä, koska nousu aloitetaan 12 aikaa yöllä ja hitaalla, tasaisella tahdilla ollaan katsomassa auringonnousua huipulla ja tässä kohtaa kävelyä oli takana seitsemän tuntia. Aurinkoa katseltiin Gilman’s Point -nimisellä kohdalla 5685 metrissä. Tämä on myös kohta, joka katsotaan yhdeksi Kilimanjaron huipuksi.

Gilman’s Point 5685 metriä

Tämän jälkeen matka jatkui vielä pari tuntia ylämäkeen Uhuru Peakille eli Kilimanjaron korkeimmalle kohdalle 5895 metriin. Siellä oltiin noin yhdeksän aikaan aamulla. Otettiin kuvia huipusta ja lähettiin melko nopeasti jo takaisin alas päin.

Uhuru Peak 5895 metriä

Huiputuspäivä kesti yhteensä lähes 15 tuntia ja pituus ainakin yllätti itseni: huippupäivänä pääsi todella testaamaan sekä fyysisiä että henkisiä rajoja. Oli aika hienoa huomata, että viime aikojen vaikeuksista huolimatta molemmat puolet pysyi kasassa.

Mahtavaa oli taas huomata se, että kun tuntemattomia ihmisiä laitetaan yhdessä tekemään jotain tämän kaltaista, syntyy ihan mahtavia uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Tuli naurettua ja itkettyä uusien ystävien kanssa ja mikä mahtavinta, saimme jakaa yhdessä tämän ihan huikean vaelluksen.

Nyt tosiaan nopea pyykkishow käyntiin ja keskiviikkona lennetään Kittilään. Kirjoittelen ensi viikolla hieman tarkemmin koko lomasta ja erityisesti, millaisia vaelluspäivät olivat.

 

Kaikki valmiina Kilimanjarolle

Nyt on kaikki valmiina. Iso kassi täynnä vaatetta Kilimanjarolle, safarille ja Sansibarin rannoille. Kaikki lääkkeet pakattuna ja malarian estolääkitys aloitettu jo tänään. Kaikki ladattavat laitteet kuten kamerat, kello ja kuulokkeet ladattuna ja pakattuna mukaan.

Valmiina lähtöön

Nyt vain lomamoodi käyntiin ja sitten mennään. On jotenkin sellainen olo, ettei vielä ole edes tajunnut lähdön olevan edessä, vaikka loma alkoi jo perjantaina.

Viikonloppu on vierähtänyt lähinnä laukkuja pakatessa, tavaroita järjestellessä ja syödessä. Ainakin on nyt levätty ja tankattu, että siitä ei ainakaan pitäisi jäädä reissussa mikään kiinni.

Huomenna sitten suunnataan aamuyöstä kentälle ja lennetään Amsterdamin kautta Nairobiin, josta matka jatkuu sitten Tanzanian puolelle heti seuraavana päivänä. Päästään siis aikalailla heti ihan tosi toimiin ja laitettua vaelluskamppeet niskaan.

Viimeistelylenkillä Seurasaaressa

Seuraavat kolme viikkoa onkin varmaan aika hiljaista täällä blogin puolella. Päivittelen matkakuulumiset sitten marraskuun puolella. Sosiaalisen median kautta varmasti jo aiemmin. Jatkan Afrikasta lähes suoraan vielä Lappiin, joten sen takia blogihiljaisuus todennäköisesti hiukan venyy.

Palataan, mukavaa sunnuntaita kamut!

Viimeinen voitelu

Tänään oli vihdoinkin sen päivä, kun kävelin Ilkka Tulikouran vastaanotolle toivottavasti viimeistä kertaa ihan vähän aikaan. Fiilis on aika huikea, sillä olimme sopineet viime kerralla, että tulen ennen Kilimanjaron reissua ”viimeiseen voiteluun” hakemaan varmistuksen, että kaikki on hyvin ja olen valmis reissuun.

Millainen polku tässä on takana?

Keväällä kaikki alkoi, kun polveni jäi salilla lukkoon. Enpä olisi uskonut, millainen tie silloin oli edessä. Ja ehkä hyvä niin. Keväällä 2016 polveni tosiaan leikattiin Tulikouran toimesta ensimmäisen kerran. Silloin paikattiin molemmat repeytyneet kierukat, poistettiin ohut repaleinen acl ja täytettiin aiemmat ruuvien reiät biopankista otetulla luumassalla.

Ensimmäinen polvileikkaus

Siitä alkoi sitten kova kuntoutus neljän kuukauden päähän, johon odotettiin, että biomassa luutuu ja uusi acl voidaan ruuvata polveen. Jänne otettiin tällä kertaa vasemman jalan takareiden jänteestä eli tiedossa oli molempien jalkojen leikkaus.

Polvileikkaus 2

Vuosi sitten tehtiin toinen polvileikkaus, josta toipuminen lähti hyvin liikenteeseen ja pian olinkin jo täydessä treenivauhdissa. Kunto kasvoi ja voimatasot nousivat koko ajan. Kaikki menikin todella hyvin, kunnes toukokuussa polvi jäi useamman kerran loppuun ja viimeinen kerta päätyikin sitten Töölön sairaalaan ambulanssilla, kun lukko ei lähtenyt itsestään auki.

Polvileikkaus 3

Magneettikuvassa nähtiin, että polven sisäkierukka oli haljennut täysin uudesta kohtaan ja toinen puolikas oli nivelen välissä. Edessä oli taas kerran tähystys, kierukan kiinnitys ja kuukausi kävelemättä. Tämän jälkeen jalan hermottaminen ja kuntoutus edessä kolmatta kertaa vuoden sisään.

Mitä tänään tapahtui?

Näiden reilun puolentoista vuoden aikana olen käynyt noin 20 kertaa Tulikouran vastaanotolla. Olemme jokaisen kerran jälkeen sopineet aina seuraavan kontrollin ja toipuminen on ollut koko ajan kontrolloitua myös lääkärin puolelta. Tänään tiedossa oli viimeinen kontrolli.

Viimeinen kontrolli, eikä seuraavaa kontrollia toistaiseksi sovittu. Kaikki on mennyt hyvin ja nyt näyttää siltä, että toipuminen on onnistunut ja perustan rakentaminen on myös toiminut todella hyvin kuntoutumisen kannalta. Iso kiitos tästä kuuluu maailman ammattitaitoisimmalle luotto-osteopaatille ja valmentajalle Aleksille.

Tämän hoitojakson aikana minulla on kehittynyt Tulikouran kanssa aikamoinen suhde. Hän on kohdannut minut ennen kaikkea ihmisenä. Kuunnellut, tsempannut, auttanut, neuvonut, mentoroinut ja tarjonnut asiantuntemuksensa polven hoitamiseksi. Olen itkenyt vastaanotolla ja silti hän on jaksanut luoda uskoa, että jalasta tulee hyvä.

Olen ollut todella tyytyväinen saamaani hoitoon ja tänään on muutaman kerran tullut kyynelehdittyä, kun miettii millainen tie on takana.

Miten viimeinen voitelu meni?

Tulikoura on tyytyväinen siihen, millaisessa tilanteessa jalan kuntoutuminen on. Tästä eteenpäin jatketaan edelleen kovalla tsempillä ja nyt kaikista tärkeintä tulee olemaan vammojen ennaltaehkäisy.

Hän toivotti kovasti tsemppiä reissuun ja toivoi postikorttia matkalta. Viimeinen voitelu on nyt sitten tehty ja olen siltäkin osin valmis reissuun.

Olen myös kuulemma tervetullut vastaanotolle, mikäli tarvitsen vielä apua. Toivottavasti näiltä kerroilta vältytään, vaikka kovasti Tulikourasta pidänkin.

Korvapuusteja kiitokseksi

Mietin kovasti, miten voisin edes vähän kiittää häntä tehdystä työstä. Olenhan sen tietenkin hänelle sanonut, mutta halusin myös jotain kiitoksen lisäksi. Näin viime kerralla vastaanotolla hänen pöydällään pullan ja siitä se ajatus sitten lähti: jos kaikki menisi hyvin ja tämä kerta jäisi toistaiseksi viimeiseksi kontrolliksi, söisimme yhdessä korvapuustit.

Vaikka fiilis on nyt todella mahtava, niin silti takaraivossa kolkuttelee koko ajan pelko. Mitä jos vielä jotain sattuu? Miten voin välttyä vammoilta? Mitä voin tehdä oikein, jottei mitään tälläistä enää tapahtuisi? Paljon avoimia kysymyksiä, joihin vastausten etsiminen täytyy löytyä yhä järkevämmästä tekemisestä. Perustan rakentamisesta, paljon kehonhuoltoa ja oman kropan kuuntelusta.

Mitä kaikkea tarvitsee ottaa mukaan?

Pakkaaminenhan on yksi matkustamisen kivoja puolia ja vuorille lähtiessä se on ainakin itselleni osa matkaa ja valmistautumista. Reissuja on usein suunniteltu pitkään ja piinaavaltakin tuntunut odotus alkaa palkit itseään jo pakkaamisvaiheessa.

Tänään päästiin jo vähän asiaan, sillä olen alkanut kokoamaan pikkuhiljaa kamppeita kasaan ensi viikon lähtöä varten. Osittain sen takia, että ehtii varmistamaan, että kaikki on ensinnäkin mukana ja kaikki tarvittavat vaatteet ovat puhtaina.

Mitä varusteita otan mukaan Kilimanjarolle?

On mielestäni muutama asia, jotka pitää olla ehdottoman kunnossa ja ne ovat: hyvät vaelluskengät ja kunnon päiväreppu. Kenkiä käytetään reissussa käytännössä melkein koko ajan ja reppu on selässä suurimman osan ajasta.

Sitten pakkaaminen lähtee liikkeelle aluskerrastoista, jotka ovat tietenkin merinovillaa. Sitten mukaan lähtee pari North Facen teknistä t-paitaa ja pitkähihainen tekninen paita. Seuraava kerros onkin sitten fleece-paita, joka sekin on North Facen.

Jalkoihin tulee merinosukat, vaelluskengät, merinohousut ja lopulta vaellushousut. Mukaan lähtee tietenkin myös kuorihousut.

Takkeja reissuun lähtee muutama: ohut tuulitakkia alkumatkaan suojaamaan ihoa auringolta ja tuulelta, kuoritakki sekä tietenkin paksu North Facen untuvatakki.

Pakkaamista

Päähän tulee tietty lippis, pipo korkeammalle ja kaulaan puffi suojaamaan tuulelta ja kylmyydeltä. Käsien lämpimänä pitämiseksi tulee mukaan sormikkaat, hanskat ja paksummat rukkaset.

Nukkumista varten mukana on kolmen vuodenajan makuupussi ja kunnon makuualusta. Lisänä mukaan lähtee silkkipussi, joka lisää vielä entisestään nukkumislämpötilaa makuupussissa.

Sälää eli kaikenlaista elektroniikkaa ja pientä kivaa lähtee mukaan ihan tosi paljon: otsalamppu, varavirtalähde, aurinkokennolaturi, aurinkolasit, juomapullot, urheiluteippiä, kaikki lääkkeet, lukemista, kuulokkeet, eväät, kameraa, latureita ja niin edelleen.

Tuohon yllä olevaan kuvaan ei ihan kaikki varusteet mahtuneet, mutta tärkeimmät nyt kuitenkin. Ai vitsit, kuinka ihanaa lähteä reissuun! Ja pakkaaminen on ihan super mukavaa sekin.

 

Hankintoja reissuun

Viikon päästä ollaan jo lähtökuopissa ja laukut on valmiina lähtöön. Tänään olikin hyvä hetki tehdä vielä pieniä viime hetken hankintoja matkaa varten. Apteekissa on tullut käytyä jo jonkin aikaa sitten ja apteekista reissuun lähtee aikamoinen paketti kaikenlaista.

Mitä kaupungilta tarttui siis mukaan reissuun?

Hankintoja reissuun

Lukemista

Tällä kertaa reissuun lähtee kaksi kirjaa: Rauli Virtasen Reissukirja ja Oskari Saaren Aki Hintsa: Voittamisen anatomia. Jälkimmäistä aloitin lukemaan jo tänään, saa nähdä jääkö reissuun luettavaa, mutta siinä tapauksessa täytyy etsiä uutta lukemista vielä ennen lähtöä. Kirja vaikuttaa nyt ensimmäisen 60 sivun jälkeen todella hyvältä! Sen perusteella jo isot suositukset kirjalle.

Nykyään tulee luettua harmittavan vähän, mutta reissussa on aina kiva rentoutua lukemalla. Edessä on pitkä lento ja lennolla tulee usein luettua. Vuorilla myös on usein kuitenkin aika paljon aikaa ja esimerkiksi iltaisin on kiva lukea muutama sivu teltassa oman otsalampun valossa ennen nukkumista.

Pelejä

Yleensä reissussa on mukana pelikortit ja tällä kertaa lähtee reissulle myös mukaan Yatz, sillä sehän on ihan maailman pienimpään tilaan ja kevyin kantaa ihan mihin ties maailman kolkkaan. Pelejä on kiva pelata retkikunnan jäsenten kesken ja tällä tavoin on helppo myös tutustua uusiin ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin hörppiä messiteltassa teetä ja heitellä noppaa uusien kavereiden kanssa?

Eväät

Olen ehkä joskus täällä bloginkin puolella maininnut, mutta mainittakoon viimeistään nyt, että mielestäni yksi parhaimpia eväitä vuorilla on Snickersit. Niitä tulee syötyä muuten todella todella harvoin, mutta jostain syystä ne maistuvat vuorilla/retkillä aivan törkeän hyvältä. Siitä syystä myös tälläkin kertaa eväissä tullee olemaan Snickersejä.

Tämän lisäksi mukaan lähtee urheilujuomajauhenappeja, koska vettähän tulee juoda todella runsaasti ja nuo tuovat hieman vaihtelua pelkän veden juomiseen. Yleisesti tulee käytettyä jauheita aika harvoin, mutta vuorilla ne ajaa asiansa tosi hyvin.

Aurinkorasva ja lääkkeet

Naama ja erityisesti nenäni on vaarassa palaa ja sen takia reissulle lähtee aina myös isolla suojakertoimella oleva aurinkorasva mukaan. Tuo kuvassa näkyvä aurinkorasva on ehdottomasti paras kaikista testaamistani, sillä se pysyy iholla vaikka hikoilisi ja on helppo levittää. Kaiken lisäksi yhden pullon kuluttaminen kestää muutaman vuoden.

Vatsan suojaksi tulee syötyä reissussa myös Precosaa eli maitohappobakteereja, jotka suojaavat vatsaa erilaisilta ongelmilta. Nämä ovat melko hintavia, mutta sitäkin parempia.

Kosteuspyyhkeet

Puhutaan usein ”savettisuihkusta” eli vuorilla, kun suihkuun ei ole mahdollista päästä, käydään ”suihkussa” kosteuspyyhkeiden avulla. Eli käytännössä noiden kosteusliinojen avulla putsataan kriittisimmät paikat päivittäin ja muuten pidetään hygieniasta huolta käsidesin ja käsien pesun avulla.

Kuulokkeet

Olen pitkään miettinyt järkevien, urheiluun sopivien kuulokkeiden ostamista ja vihdoinkin sain ostettua nuo kuulokkeet. Eli mukaan lähtee myös pieneen tilaan menevät kuulokkeet, joiden avulla voi kuunnella musiikkia. Musaa on kiva kuunnella matkustaessa, mutta myös aamulla ja illalla teltassa. Päivä lähtee kivasti tsemppibiisien soidessa käyntiin ja toisaalta uni tulee nopeammin illalla.

Näitä tarvikkeita siis tarttui tänään matkavarustukseen mukaan. Esittelen vielä tarkemmin, mitä kaikkea pakkauslistaani kuuluu, kun teen lopullista pakkaamista.

 

 

Miksi valitsin Kilimanjaron?

Olin ensi viikolla lähdössä kiipeilemään Nepaliin, mutta loukkaannuin ja suunnitelmat vaihtuivat Kilimanjaron vaellukseen. Miksi sitten valitsin Kilimanjaron?

Kilimanjaroa odotellessa

Seven Summits

Kilimanjaro kuuluu Seven Summitsiin eli maailman jokaisen mantereen korkeimpaan huippuun. Kyseinen huippuhan on Afrikan korkein huippu ja osasyy Kilimanjaron vaelluksen suosioon onkin varmasti se, että vuori nimenomaan kuuluu näiden huippujen joukkoon.

Seven Summits on sen vuoksi tärkeä juttu, että tietysti Everestin haaveen lisäksi haaveilen paljon muistakin vuorista kuten eri 8000 metrin huipuista ja myös tästä seitsemän korkeimman huipun vallottamisesta. En ole aiemmin muita näihin huippuihin kuuluvia huippuja käynyt läpi, joten Kilimanjarosta on hyvä aloittaa.

Haastavuus

Kilimanjarolla ei tosiaan ole teknistä kiipeilyä, mutta haasteet tulevat varmastikin suurimmalta osin ohuesta ilma-alasta. Vuoristotaudin riski on kuitenkin aika merkittävä, koska nousunopeus on kuitenkin todella kova.

Vuori tulee olemaan myös tämän hetkiseen tilanteeseen tarpeeksi haastava, sillä minulla vielä on kuitenkin kuntoutukset kesken ja reissulla pitää olla tosi tarkkana myös sen suhteen, ettei tule mitään harha-askelia tai kaatumisia. Vaelluksella on kuitenkin muutama hyvinkin pitkä päivä tiedossa, joten myös fyysistä haastetta on tiedossa.

Haasteita kohti hymy huulilla

Matkan luonne

Kuten kirjoittelin, matkalla tulee myös olemaan safaria ja viimeiset päivät vietetään rannalla Sansibarilla. Parissa viikossa on siis tiedossa hyvinkin monipuolinen reissu ja ennen kaikkea pääsen vuorille, mutta myös rentoutumaan rannalle ja nauttimaan myös lämmöstä.

Nepalin reissu olisi ollut selkeästi pidempi ja haastavampi ja koin, että en vielä ole valmis moiseen koitokseen fyysisesti enkä henkisesti. Matkalla pääsee kuitenkin nyt testaamaan omaa kuntoaan ja muistelemaan, että miltä oheneva ilma tuntuu kropassa, miltä tuntuu tallustella etanan vauhtia eteenpäin ja miten kroppa taas kerran sopeutuu vuorilla noustessa. Matka on siis erinomaista harjoittelua myös tulevia haasteita varten.

Uusi The North Facen takki testissä

Sopiva ajankohta

Vietän siis kesälomaani nyt lokakuussa ja olimme sopineet töissä lomista jo alkuvuodesta. Kun päätin, etten lähde Nepaliin, oli tiedossa, että lomat on silti lokakuussa. Täytyi ensimmäisenä miettiä, että minne olisi mukava matkustaa tähän aikaa vuodesta, sillä selvää oli, että reissuun tulee lähdettyä.

Tähän aikaa vuodesta on monia kivoja matkakohteita, mutta loman pituus ja vaatimukset sopivat ihan täydellisesti Kilimanjaron reissua varten. Valinta oli siis aikalailla helppo, kun sen aika tuli. Ja tällä hetkellä tuntuu, että valinta oli myös ihan oikea, vaikka lähtöpäiväänkin on vielä reilusti aikaa.

Nämä tekijät siis johtivat siihen, miksi valitsin Kilimanjaron seuraavaksi vuorikohteeksi. Ihan mahtavaa, että reissu on ihan pian täällä!

 

Kilimanjaron reitti

Tosiaan nyt on jo alle pari viikkoa siihen, että suuntaan kohti Kilimanjaroa. Reissu on tullut tässä syksyn tohinassa todella nopeasti ja siihen valmistautuminen on mennyt aikalailla samassa, kun valmistauduin soudun puolimaratonille. Nyt sitten olen pari päivää palautellut kroppaa tuosta koitoksesta ja huomenna olisi tarkoitus sitten palata taas treenien ääreen. Aikaa on toki enää melko vähän, joten nyt vaan pidetään kuntoa yllä reissua varten.

Kilimanjaron reissua odotellessa

Nyt olisikin hyvä hetki kertoa hiukan retkiporukasta ja reitistä, joka Kilimanjarolla tullaan vaeltamaan. Tosiaan meitä lähtee reissuun peräti 14 henkilöä. On naisia ja miehiä. Suurin osa oli reilusti minua vanhempia tyyppejä, mutta reissussa varmasti tulee  taas kerran tutustuttua aivan uusiin ihmisiin ja todennäköisesti ja toivottavasti myös uusia ystävyyksiä löytyy myös. Se, millaisia ihmisiä on lähdössä mukaan, selviää vasta reissussa, mutta todennäköisesti hyvinkin samanhenkistä porukkaa.

Matkaohjelma

16.10 Helsinki-Nairobi: lennot Amsterdamin kautta Nairobiin kestävät koko päivän ja siitä sitten suunnataan heti 17.10 Tansanian ja Kenian rajalle, josta aloitetaan seitsemän päivän vaellus kohti Kilimanjaron huippua.

17.10. | Sekimba Camp 2 650 m: ensimmäinen yö teltassa ja nousua tulee jo melkoisen paljon.

18.10. | Second Cave 3 450 m: toisena päivänä sitten nousua tulee taas reilusti ja iltapäivällä olisi tarkoitus vielä nousta aklimatisoitumisvaellukselle leiristä ylöspäin. Tämä on tärkeä korkeus myös sen vuoksi, että tässä kohtaa aklimatisoituminen on vielä kesken ja on tosi tärkeää, että seuraavana päivänä nukutaan vielä melko samoissa korkeuksissa.

19.10. | Kikelewa Caves 3 600 m: tänä päivänä noustaan sitten Kikelewa-luolille ja nukutaan vielä alle neljän kilometrin korkeudessa.

20.10. | Mawenzi Tarn Huts 4 330 m: vaellus jatkuu yhä vaan korkeammalle ja tämä leiri onkin jo tuossa neljän kilometrin yläpuolella.

21.10. | School Hut 4 750 m: tämä vaelluspäivä tullee olemaan jo selkeästi pidempi ja nyt jo noustaan kasvillisuuden yläpuolelle. Tämä on myös viimeinen leiri ennen huipulle nousua.

22.10. | Uhuru Peak 5 895 m, Horombo Hut 3 719 m: vaelluksen pisin päivä eli huiputuspäivä, jolloin nousu huipulle aloitetaan puolen yön aikaan ja tavoitteena olisi päästä ihailemaan auringon nousua Afrikan korkeimman huipun eli Uhuru Peakin huipulta. Tästä sitten laskeudutaan Marungu-reittiä pitkin alas ja seuraava yö ollaankin jo hotellissa.

Tämän jälkeen jatketaan sitten Safarille ja Sansibarille ja kotiin palataan 30.10.

Sää

Millaista säätä Kilimanjarolla on sitten odotettavissa? Alkumatka tullee olemaan shortsit ja t-paita -keliä, mutta huipulla on jo viileää. Alla olevassa kuvassa on huipun säätä tuleville päiville.

Lähde: mountain forecast.com

Pakkasta, mutta ei puhuta ollenkaan mistään jäätävän kylmistä lämpötiloista. Näin äskettäin Instagramissa myös kuvia, jossa huipulla on lunta, joten mahdollisesti sellaista on myös luvassa. Vaatetusta tulee siis olemaan ihan laidasta laitaan ja tulenkin käymään tarkemmin myös pakkauslistan läpi. Untuvat, pipot ja lämpimät kerrastot lähtevät mukaan, mutta toisaalta bikinit, shortsit ja topit, koska Kilimanjaron jälkeen suunnataan Safarille ja Sansibarille.

 

Soudun puolimaraton 2017

Eilen oli Crossfit Central Helsingin vuosittainen soudun puolimaraton. Tapahtuma järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran ja silloin soudin myös ensimmäisen puolimaratonini. Eilen sitten soudettiin tämä aika rajukin matka uudestaan.

Olen tässä kesän aikana soutanut vesillä ja fiilistellyt upeaa kesää olympiasoutuveneen kyydissä. Tämän lisäksi soudin soutuergolla laktaattitestin ja olen muutenkin soudellut aika paljon tässä kuntoutusprojektien aikana. Osittain siksi, että soutaminen on ollut todella hyvää kuntoutusta, mutta osittain myös siksi, että tykkään kovasti soutamisesta.

Eiliseen puolimaratoniin olin harjoitellut sillä tavalla, että olimme etsineet sopivaa vauhtia pidemmällä soututreenillä ja muutenkin muokannut ohjelmointia siten, että eiliseen päivään treenejä kevennettiin reilusti ja kovat treenit olivat tehty jo muutama viikko sitten. Kun soutumaraton tapahtumasta tuli ilmoitus, alkuperäinen tarkoitus oli vain päästä sellaiseen kuntoon, että pystyn soutamaan. En oikeastaan uskonut, että pystyisin parantamaan viime vuoden tulosta, koska ajattelin sen olleen jo sen verran kova veto.

Kuitenkin tässä syksyn aikana soudin ensin uuden 10 kilometrin ennätyksen, vaikka tarkoituksena ei ollut kokeilla ennätystä. Sen jälkeen pystyin parantamaan pitkässä vauhdin hakemisen soututreenissä keskivauhtia. Laktaattitesti antoi myös vähän suuntaa siitä, millaisella vauhdilla minun pitäisi pystyä soutamaan. Merkit siis parantuneesta kunnosta oli olemassa ja näin ollen myös mahdollisuudet parantaa viime vuoden tulosta.

Nähtiin eilen valmentaja Aleksin kanssa aamulla ja käytiin vielä viime hetken fiilikset läpi. Aleksin viimeiset sanat taisi olla jotain sinne päin, että nyt vain luotat itseesi ja teet sen, minkä pystyt. Siitä sitten lähdin lämmittelemään ja valmistautumaan suoritukseen muuten. Olin saanut suorituksen vauhdin jakamiseen myös vinkkejä Eliakselta, joka teki laktaattitestin. Tarkoitus oli lähteä pitämään yllä 2.08/500m vauhtia ja siitä puolessa välin lähteä kiristämään vauhtia aina kahden kilometrin välein koko ajan kovemmaksi.

Näin vauhdinjako lopulta meni

Viimeisten kilometrien vauhdinjako

Miten vauhdinjaossa sitten kävi? Lähdin kovempaa liikenteeseen ja huomasin, että 2.06/vauhdin ylläpitäminen tuntui alusta alkaen hyvältä suhteessa tahtiin eli tuossa  yllä olevien kuvien s/m-lukuun. Pidin koko ajan mielessä, että matka on pitkä ja yritin kuulostella oloa, etten lähtisi liian aikaisin kiristämään vauhtia. Ensimmäinen puolikas menikin aika mukavasti ja vaikeimmat hetken sijoittuivat 10-15 kilometrin kohdille.

Pystyin loppua kohden kiristämään, mutta en ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kuitenkin jo alusta asti tahti oli ollut kovempaa ja tavoitteeni alittaa 90 minuuttia pysyi koko ajan haarukassa. Vauhdin jakaminen onnistui mielestäni aika hyvin ja itselle sopivalla tavalla. Vaikeaa oli etenkin viimeisillä kolmella kilometrillä, mutta se kuuluu asiaan jos tekee maksimisuoritusta.

Loppuaikani 1:28,35 oli siis uusi ennätykseni. Viime vuonna soudin 1:31,49 eli parannusta tuli reilusti. Keskivauhtini laski neljällä sekunnilla per jokainen 500 metriä. Olen tulokseen todella tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että tavoitteena oli myös näyttää, että täältä tullaan takaisin loukkaantumisten jälkeen ja vieläpä paremmassa kunnossa.

Soudun puolimaratonin loppuaika

Puolimaraton meni siis juurikin niin, kun olin sen suunnitellut menevän. En tosiaan uskonut toukokuussa pyörätuolissa istuessa, että koko soutaminen tulisi olemaan nyt syyskuussa mahdollista. Hommat on kuitenkin edennyt järkevästi koko ajan eteenpäin ja onneksi kaikki ne kuntoutumiseen käytetyt minuutit tulivat takaisin onnistuneena soutuna.

Onnellinen soutaja maalissa

Nyt on yksi tavoite tältä syksyltä urheilullisessa mielessä täytetty. Seuraavaksi alkaakin valmistautuminen Kilimanjarolle eli ensimmäisenä palautuminen ja sitten valmistelu reissua varten. Aikaa on nyt kaksi viikkoa lähtöön, joten paljon ei ole tehtävissä sinänsä. Ensi viikon alku menee ihan palauttelussa ja sitten onkin muutamat kovat treenit edessä ja toisaalta lepäämistä ja pakkaamista Kilimanjaroa varten.