Sisältöä tulossa

Sisältö päivittyy ihan pian. Sitä ennen voit lukea blogia osoitteessa: www.vuorenvarma.blogspot.fi

Sänkykaupoilla

Ostin sänkyni keväällä 2012. Sänky oli halpa kylkiäinen tuttavalta, joka muutti avovaimonsa kanssa yhteen ja heillä oli ylimääräisenä sänky. Sänky oli kuulemma tässä vaiheessa hetki sitten ostettu.

Sänky onkin palvellut hyvin viimeiset vuodet ja se on kulkenut Helsingistä Lappeenrantaan, puoleksi vuodeksi varastoon, kahteen uuteen asuntoon Lappeenrannassa ja taas uudestaan Helsinkiin. Olen nukkunut sängyssä hyvin ja sen upea 180 cm leveys onkin palvellut tälläistä yölläpyörijää erinomaisesti.

Viime aikoina kuitenkin sänky alkoi aiheuttamaan erilaisia vaivoja. Tuli niskakipua, selkäkipua ja tuntui, että sänkyyn uppoaa vaikka sen piti olla jäykällä rungolla. Pitkään puhuttiin uuden sängyn ostamisesta ja vertailtiin erilaisia netistä ennen kuin oikeasti lähdettiin sänkykaupoille.

Tavoitteena oli löytää jäykkä, niskaa ja selkää oikeasti tukeva sänky, joka palvelisi seuraavat tulevat vuodet nukkujaansa tarjoamalla kunnon unet. Haaveiltiin Tempurista, mutta kauhistuttiin sen hintaa ja päädyttiin Ikeaan testaamaan sänkyjä. No se Ikeankaan versio ei tuntunut täyttävän kriteerejä ja käytiin testaamassa sänkyjä Askossa, jossa oli samaan aikaan hyvät alennusmyynnit sängyistä.

Testailtiin hetki sänkyjä ja päädyttiin ostamaan Askon Airflow-teknologialla varustettu jäykin mahdollinen 160 cm leveä sänky.

Päädyttiin sänkyyn oikeastaan siitä syystä, että se vastasi jäykkyydeltään sellaista sänkyä, jota etsittiinkin. Materiaali muotoutuu kehon mukaan ja sopii eri asennoissa nukkujalle. Airflow-materiaali myös kestää yhtä kauan kuin perinteinen runkopatja ja käyttöikä tulee olemaan käytännössä sama verrattuna perinteiseen jousitekniikalla tehtyyn runkopatjaan verrattuna. Kapeampaan sänkyyn päädyttiin hintasyistä ja osittain myös sen vuoksi, että pienessä makuuhuoneessa kapeampi sänky antaa muuten liikkumatilaa ja esimerkiksi sängyn petaaminen on huomattavasti helpompaa.

Ja vitsit, vaikka sänky oli pirun kallis, niin kyllä siinä on vaan ensimmäistä yötä lukuunottamatta tullut nukuttua niin hyvin ja makoisasti. Jäykkyys on ensimmäisten öiden jälkeen juuri sopiva ja jatkossa pehmeissä sängyissä nukkuminen tulee olemaan varmaankin aika kamalaa. Sen takia, että sänkyyn tuntuisi uppoavan kun oma sänky on jäykempi.

Uusi sänky siis mahdollistaa edelleen paremmat unet, mutta myös paremman palautumisen. Mitä paremmin nukkuu, sen paremmin myös palautuu ja treeneistä on mahdollista puristaa kaikki irti. Vanha sängynpieru tuntui siis lopun kaiken hyvältä heittää kierrätykseen ja tuhlata vastaavasti omaisuuden verran uuteen sänkyyn.

Elämäni ensimmäistä kertaa kiropraktikolla

Tänään oli jännä päivä. Olin varannut elämäni ensimmäisen kiropraktikkokäynnin. Sen vuoksi, että minulla kerrottiin vakavasti, kuinka kiropraktikon neuvoilla voin vielä entisestään parantaa ja saada työkaluja kehonhuoltoon.

Jännitti, mitä jos se niksauttaa jonkun välilevyn pois paikaltaan? Minulta tulee joku naurettava reaktio niksautukseen tai muuten vaan tapahtuu jotain hassua? Olisi suorastaan noloa tehdä jos jotain sattuisi.

Homma kuitenkin meni aivan toisin. Eka käytiin läpi minun vaiherikas polvihistoria ja missä tällä hetkellä mennään polven ja vasemman jalan takareiden kanssa. Sitten vähän, miten tällä hetkellä treenaan ja mitä, millä painoilla ja niin edelleen. Sitten ruvettiin jumppaamaan.

Pakaran aktivoiminen on minulle ongelma, se on näkynyt myös salitreenien puolella, sillä etenkin kyykätessä tuppaa etureisi tekemään enemmän työtä pakaran ja takareiden sijaan. Pakaraa lähdetään nyt aktivoimaan ihan kunnolla. Samoin nilkan liikkuvuus on vielä rajoittunutta ja etenkin oikea nilkka on löysä. Joudun kompensoimaan polven asennolla kehnoa nilkan liikkuvuutta.

No näihin ongelmiin on nyt myös jumppaliikkeet: nilkkaa aktivoivaa, pakaraa aktivoivaa, nilkan liikkuvuutta parantavaa ja pakaran voiman tuottamista parantavaa jumppaa. Näiden juttujen avulla on tarkoituksena rakentaa pohjaa tulevaan eli tavoitteena on edelleenkin päästä tilanteeseen, jossa on turvallista ruveta lisäämään treenimääriä ilman loukkaantumisriskiä.

Viimeisenä hieman vielä katsottiin rintarangan liikkuvuutta ja päästiin niihin naksautushommiin. Kuulemma se ääni ei ole vaarallista. Se oli kyllä jännää, koska makasin tosiaan hoitopöydällä ja minun käskettiin katsoa sivulle ja pian hengittää sisään ja ulos ja ikäänkuin halausotteella kiropraktikko sitten painoi ja kuului rusahdus. Mikä minun reaktio oli? Rupesi naurattamaan. Ja sama kuvio toistui. Ensin vähän tunnustellaan ja sitten käsky ”hengitä sisään ja ulos”. Uloshengityksellä sitten naksautus ja meikäläisen naurua päälle. Hiki myöskin tuli, ensin jumppaamisesta ja sitten jännityksestä.

Nyt siis rakennetaan tulevalla keväälle ja kesälle pohjaa, jotta treenit voidaan muuttaa entistä kovemmiksi ja vuorille tähtääväksi. Ensisijainen tavoite on kuitenkin pysyä ehjänä ja olla loukkaantumatta. Sen vuoksi täytyy nyt todella huolellinen nyt ja tulevaisuudessa, että pohja on kunnossa, minkä päälle sitten rakennetaan hommia eteenpäin.

Niksnaks ja viikonlopun viettoon! Pari viikkoa enää todellista pusertamista ja gradu alkaa olla valmis. Niin siistiä! Hyvää viikonloppua kamut!

Opettelin syömään – mistä ruokakassi koostuu?

Kerroinkin, kuinka olen viimeisen vuoden aikana opetellut syömään. Enemmän ruokaa ja oikeastaan niin paljon kun napa tällä hetkellä vetää.

Minua aina kiinnostaa, mitä ihmiset syö arkena. Meillä ruokalista pyörii aikalailla samojen juttujen ympärillä ja välillä toivoisi vähän vaihtelua myös arkimössöihin. Kyselin tuossa taannoin Snapchatissä, mitä ihmiset syö arkena ja yllättävän monen vastaus oli makaroonimössökuvaani: ”tuota samaa oli eilen, tänään ja varmaan myös huomenna”.

Käydään siis noin kerran viikossa kaupassa. Suunnitellaan ruuat etukäteen, jotta ei sitten tarvitse kaupassa arpoa, mitä otetaan. Tietyt jutut on aina listalla ja muuten ostetaan sitten, mitä ruokalistalla oleviin ruokiin tarvitaan. Välillä isomman kauppareissun lisäksi saattaa joutua käydä täydentämässä perusjuttuja kuten maitoa ja vihanneksia lähikaupasta, joka on isoille ostoksille muuten aika kallis. Isommat ostokset tulee tehtyä isommassa kaupassa ja ruuat raahataan reput selässä sieltä kotiin.

Eilen oli taas kauppapäivä. Tällä viikolla syödään:

Ruoka 1: Kukkakaalipizza
Ruoka 2: Kana ja halloumisalaatti
Ruoka 3: KB eli kanaa ja bataattia
Ruoka 4: Tortillat
Ruoka 5: Katkarapupata ja riisi

Näitä sitten yhdistellään lounaaksi ja päivälliseksi sen mukaan, mitä tehdään.

Kauppakassin sisältö

Kauppalistaan kuuluu aina myös omenoita, banaaneja, avokadoja, salaattitarpeet, leipätarpeet, rahkoja, turkkilaista jugurttia, maitoa ja sitten satunnaisia mielitekoja. Tällä mieliteot olivat kookosjuoma, miniporkkanat ja proteiinivanukas, joka oli muuten täydellinen huijaus!

Kaikkiin ruokiin viikossa meillä menee noin 130 euroa siis kahdelta ihmiseltä. Kulut pysyy aika kivasti aisoissa kun suunnitellaan etukäteen, mitä tullaan syömään ja saatetaan silti käydä syömässä ravintolassa kerran viikossa ja budjetti kestää sen hyvin. Suurin syy siihen on se, että lounaaksi tulee vedeltyä omia eväitä lähes poikkeuksetta.

Ruokamäärä tuntuu isolta, mutta kaikki on tuhottu jo ensi viikonloppuun mennessä. Samanlaisen setin saa siis suunnitella jo kohta uudestaan.

Yläkropan kehitys vuodessa

Kävin viime vuonna ja sitä edellisenä vuotena useamman kerran Inbody-mittauksessa. Tuloksista voit lukea täältä ja täältä.

Aloitin siis vuosi sitten 1.2.2016 crossfitin harrastamisen. Ensimmäisenä tavoitteena oli aloittaa voimatasojen kasvattaminen. Yllätyksenä tuli sitten huhtikuussa loukkaantuminen, joka käytännössä muutti suunnitelmat täysin uudenlaisiksi. Minusta tuli seuraavaksi vuodeksi kuntoutuja.

Elokuussa aloitimme yhteistyön valmentajani kanssa. Tavoitteet valmennukselle ovat olleet melko selkeät: yläkropan voimatasojen kasvattaminen, jalan kuntouttaminen ja se jo pitkään jahdattu muscle up.

Sain joululahjaksi lahjakortin uuteen Inbody-mittaukseen ja kävin mittauksessa torstaina. Mitä sieltä paljastuikaan?

-paino on noussut 2 kiloa. Tästä iso peukku, sillä tavoitteena on ollut nostaa painoa.
-yläkropan lihasmassa noussut reilut 4 kiloa. Tästäkin iso peukku.
-jalkojen lihasmassa pysynyt samana, mikä sekin on positiivista.. En ole tehnyt pitkään aikaan varsinaista voimatreeniä jaloilla.
-rasvaprosentti 16,8 % ja rasvamassaa 10.6 kiloa

Olinko tuloksiin tyytyväinen? No todellakin! Yläkroppaan on vuodessa tarttunut hyvin lisää lihasta. Ollaan tietysti kovasti hommia asian eteen tehnyt ja olen joutunut todella tekemään liikkeitä, jotka eivät ole kuuluneet suosikkeihini. Ylöstyöntöjä, punnerruksia, penkkipunnerrusta, leukoja ja niin edelleen.

Mittaushan ei tietenkään kerro koko totuutta. Mittauslaite oli eri, joten se saattaa vaikuttaa tuloksiin suuntaan tai toiseen. Mittaus tehtiin kuitenkin samaa aikaan päivästä kuin aiemmin ja näin pyrittiin sulkemaan pois sen keltaiset mittaustulosta muuttavat tekijät.

Olen kevään jälkeen muuttanut melko paljon ruokailutottumuksia. Olen opetellut syömään paljon. Usein ja paljon ja miettimättä sen enempää, onko ruuassa hiilihydraatteja vai ei. Tätä ennen olin todella tarkka hiilarien saamisesta ja jopa välttelin niiden syömistä, vaikka treenasin suhteellisen paljon. Ainakin siihen nähden, että yritin välttää hiilareita.

Rentoutuminen ruokien kanssa on myös helpottanut arkea ja suurin huolen aihe on ollut, että syönkö tarpeeksi, jotta palaudun ja voimatasot kasvaisivat. Mutta kuten nyt tuloksistakin näkee, niin todennäköisesti ainakin jollain tasolla homma on onnistunut.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin ja voimtasojen kasvattaminen jatkuu edelleen unohtamatta kunnon hikijumppia ja aerobisen kunnon pitämistä hyvänä.

Havahduin kun lepäsin

Viimeksi tuli kirjoiteltua tästä hullun myllystä, joka on ollut käynnissä syksyn ja vielä hieman tätä kevättäkin.

Palautin graduni torstaina ohjaajalle välinäyttöön ja saan siitä kommentit maanantaina. Meillä piti olla palaveri jo perjantaina ja olin suunnitellut, että teen sitten palaverissa esiin nousevia muutosehdotuksia tässä viikonlopun aikana. Palaverin siirtyessä päätin, että tästä viikonlopusta tulee vapaa viikonloppua.

Vapaa tarkoittaa minulle aikaa treenata ja levätä. Ja tietysti syödä. Eilen kävin aamulla huoltamassa kehoa reilun tunnin salilla ja sen jälkeen kävimme hoitamassa viikon ruokaostokset. Siivosimme ja loppu päivä olikin sitten pyhitetty pitkästä aikaan ihan vain lepäämiselle.

Tilattiin Woltista sushit ja katsottiin telkkua. Nukuin siinä lomassa reilut päiväunetkin ja silti illalla sänkyyn mennessä nukutti ja yöllä tuli nukuttua pitkät yöunet ilman heräilyjä kesken yön. Aamulla olikin ihan uudestaan syntynyt olo ja hyvä mieli lähteä tekemään tämän päivän treenejä.

Viime aikoina on tullut kiireen takia myös tingittyä lepäämisestä. Välillä lepopäivät on kulunut vain suorittaessa joko gradua tai muita tekemättömiä juttuja kuten kaupassa käyntiä ja niin edelleen. Lepopäivät ei siis ole aina ollut lepopäiviä, sillä niissä stressitasot ovat olleet vähintäänkin yhtä korkealla kuin ei-lepopäivinä.

Tavallaan tilanne on ollut kyllä tiedossa koko ajan, mutta vain tekemättömien asioiden lista on painanut harteilla niin paljon, että on ollut vain pakko suorittaa monta asiaa ilman sen kummempia ajatuksia. Näin on tullut tehtyä osittain sen vuoksi, että tiedossa on myös koko ajan ollut se, että pian osakiireestä helpottaa kun gradu on valmis.

Lepäämisen puute on myös näkynyt suorituksissa negatiivisesti. Treeneissä suoritukset saattavat ailahdella aika paljonkin. Välillä tietyllä painolla sujuu ja toisena päivänä ei. Töissä asioita on saattanut unohtua ja pienissä jutuissa syntyy virheitä ihan vain sen takia, että en ole huomannut tekeväni niitä. Gradua tehdessä ajatus harhailee ja teksti on välillä ihan höpöhöpöä. Kavereihin yhteyden pitäminen on ollut ihan ala-arvoisen vähäistä ja kotona kiukkukipinät on lennellyt väsyneenä.

Jo yhden viikonlopun lepääminen lataa akkuja sen verran, että nyt tuntuu taas olevan puhtia ensi viikkoon. Levon merkitys ei siis todella ole mitenkään aliarvostettua. Se on vain hetkittäin itseltä unohtunut kaiken suorittamisen keskellä.

Tein lupauksen tälle vuodelle. Treenimääriä ei tulla nostamaan, ennen kuin opettelen huoltamaan säännöllisesti kehoani. Tämä liittyy vähän siihen, että olen laiminlyönyt lepäämistä, mutta ennen kaikkea myös kehon huoltamista. Tämä todennäköisesti tulee eteen ennemmin tai myöhemmin ikävälläkin tavalla ellei asialla tee mitään.

Lepopäivän kävelyllä Töölönlahdella

Havahduin tämän viikonlopun lepäämisen myötä, sillä olo on aika hyvä just nyt. Hetki, niin gradu on valmis ja lepäämiselle ja kehonhuollolle on aikaa enemmän.

Millä tämä hullunmylly pyörii?

Juteltiin ystävän kanssa muutama viikko sitten siitä, kuinka viime aikoina on ollut kiireistä. Kiireistä siinä mielessä, että on tosi monta juttua, joita yrittää tehdä samaa aikaa.

Aloitin marraskuussa uuden kokopäivätyön ja sen tiimoilta olen oppinut paljon uusia asioita. Uuden oppiminen tarkoittaa tietysti myös tilaa kapasiteetista, joka on käytettävissä muuhun. Olen päässyt tekemään paljon uusia juttuja ja töissä onkin ollut mukavaa, koska edellisessä paikassani kaipasin jo uusia haasteita. Nyt niitä on riittänyt ja tulee riittämään myös tulevaisuudessa.

Sitten olen kuntouttanut jalkaani. Jalka leikattiin siis lokakuun alussa, josta sitten lähti uusi kuntouttamisprosessi käyntiin. Edellinenkään ei ollut vielä ihan täysin maalissa asti. Tällä kertaa kuntoutetaan molempia jalkoja, sillä vasemmasta jalasta otettiin jännettä ja, joka laitettiin oikean polven eturistisiteeksi. Kuntouttaminen on tarkoittanut jumppaamista sekä kotona että salilla.

Sitten olen halunnut pitää myös treeneistä kiinni ja olen päättänyt, että kaikesta huolimatta haluan treenata. Minullahan on oma valmentaja, joka ohjelmoi minulle päivittäin treenit. Alkuun yritettiin ehkä hieman ahnehtia yläkropan liikkeitä ja jouduimme laskemaan treenejä, koska en täysin palautunut, uusi työ vei paukkuja myös treeneistä ja gradun tekeminen oman aikansa. Laskettiin hieman määriä ja lopputuloksena tulokset ovat pysyneet hyvänä ja tuntuu, että palaudun tällä hetkellä aika mukavasti.

Sitten on se gradu. Aloitin tosiaan graduni kirjoittamisen elokuun lopussa. Sain aiheen idean graduni ohjaajalta, mikä oli kyllä täydellinen onnenpotku. Kirjoitan siis graduani väliaikaisten tiimien luottamuksesta ja haastattelen suomalaisia Everestin kiivenneitä vuorikiipeilijöitä. Gradua olen puskenut tässä töiden ja treenien ohessa ja nyt työ alkaa olla aika mukavassa mallissa. Palautan ensimmäisen version ensi viikolla ohjaajalleni ja sitten teen muutoksen hänen kommenttien perusteella. Tämän jälkeen työ lähtee vielä oikoluettavaksi ja tavoitteena on, että työ on valmis 20.2. Tällöin valmistuisin 31.3.

Tosiaan näitä asioita tulee pyöritettyä arkena ja viikonloppuna. Olen istunut viikonloppuja toimistolla, jossa olen kirjoittanut gradua. Vapaapäiviä ei suoraan ihan kovin montaa ole ollut, mutta toisaalta, tiesinkin mihin ryhdyn kun hain töitä.

Tämä hullunmylly toimii pitkälti sen vuoksi, että arki on hyvin pitkälti rutiinia. Arki pyörii aikalailla kellon tarkasti näin:

6:45 Ylös sängystä. Tästä aamupalat, eväiden laittaminen ja aamutoimet.
7:40 Töihin kävellen.
8-16 Töissä.
16-17 Usein gradun tekemistä.
17:30-19 Treenit.
19:40 Takaisin kotona. Iltaruoka kotona.
20-21:30 Gradun tekemistä, blogin kirjoittelua, seuraavan päivän eväiden kokkailu.
22:30 Nukkumaan.

Tätä rytmiä tulee elettyä ja se toimii aika hyvin. Odotan kyllä, että saan graduni palautettua, sillä aikaa vapautuu ihan huimasti esimerkiksi viikonloppuisin ihan vain lepäilyyn. Haaveilen lauantaisista päiväunista treenien jälkeen ja sunnuntaina sohvalla rötväämisestä. Nämä onneks on jo pian edessä päin.

Arkea helpottaa myös yksi asia. Se että, teemme aina isot ruokaostokset kerran viikossa. Emme siis käy usein kaupassa vaan suunnittelemme kerralla isommat ostokset ja ostamme ne yleensä sunnuntaina. Sitten sunnuntaina on myös tullut usein kokattua muutama ruoka valmiiksi, jotta viikolla ei tarvitse kuin lapioida ruokaa naamariin. Tämä helpottaa ihan tosi paljon arjen rullaamista. On eväät töihin ja illaksi ruokaa treenien jälkeen, jolloin kaupassa käymiseen tai kokkailuun ei mene aikaa.

Se, mistä olen joutunut tämän arjen pyörittämiseksi luopumaan: vapaa-ajasta, jolloin ei tarvitse suorittaa. En ehkä myöskään ole nähnyt yhtä paljon ystäviäni kuin aiemmin. Arkena paukut on aika vähissä kavereiden näkemiseen osittain treenien vuoksi ja osittain gradun vuoksi. Parempien ruokien kokkailut ja leipominen on myöskin jäänyt, sillä ruokapuoli on tyyliin jauhelihaa, kasviksia ja riisiä tai kanaa ja bataattia. Sellaista helppoa eikä monimutkaista valmistaa.

Arki kyllä toimii, mutta muutama tunti enemmän aikaa päivässä ei olisi tullut pahitteeksi. Gradu on onneksi jo hyvässä mallissa ja viimeinen loppurutistu alkaa sen tiimoilta nyt. Tämän jälkeen olen luvannut, että opettelen huoltamaan kehoa paremmin ja sitten voimme nostaa treenimääriä. Suunnitelma on siis selvä näidenkin hommien suhteen.

Elämäni ensimmäinen Murph

Uudenvuoden aattona tänä vuonna kolme kuukautta oikean polveni eturistisideleikkauksesta edessä oli crossfitin kulttitreeni ”Murph”.

Salilla, jossa käyn, on siis tapana aina vuoden viimeisenä päivänä tehdä kyseinen treeni. Crossfitissä on tiettyjä ”kulttitreenejä”, jotka usein on nimetty jonkun henkilön mukaan tai muistolle. Murph on kunniaa amerikkalaiselle sotilaalle, joka kuoli Afganistanissa 2005. Treeni sisältää seuraavaa:

1 maili juoksua
100 leukaa
200 punnerrusta
300 ilmakyykkyä
1 maili juoksua

Treenissä tarkoituksena olisi vielä pitää koko ajan päällä 10kg painoliiviä.

Kuulostaa aika pahalta? Kyllä! Salimme sijaitsee vielä toistaiseksi Bunkkeri-nimisessä rakennuksessa ja sali on kuudennessa kerroksessa. Meidän versio Murphistä tarkoittaa 4 kerrosta portaita, välihässäkkä alkuperäisen Murphin tavalla ja lopuksi vielä 4 kerrosta portaita. Leuat, punnerrukset ja kyykyt saa jaotella miten haluaa sekä painoliivin käyttö on vapaaehtoista.

Olin valmentajani kanssa puhunut Murphin tekemisestä jo hyvissä ajoin. Oikeastaan se oli vain tavoite ja haave, jonka täyttyminen kohdallani tarkoittaisi sitä, että jalan kuntoutuminen on mennyt putkeen. Treenasin etenkin joulukuun Murphiä silmällä pitäen. Alkuperäinen suunnitelma oli se, että en kävelisi portaita vaan polkisin portaisiin menevän ajan Assault Bike -nimistä pyörää, jossa jalat polkee ja kädet veivaa pyörän kahvoista.

Kuitenkin muutamaa viikko ennen vuoden viimeistä päivää ehdotin valmentajalle, että mitä jos kuitenkin kävelisin portaat. Testattiin portaita osittain eräissä treeneissä viime viikolla ja polvi turposi heti näiden jälkeen hieman. Tarkoituksena oli ollut ottaa minkäänlaisia riskejä vaan tehdä tänä vuonna Murph skaalattuna omaan tilanteeseeni sopivaksi.

Lauantaina oli sitten tapahtumapäivä. Melkein kaikki salin tyypit olivat tekemässä Murphiä ja salilla oli ihan urheilutapahtuman tuntua. Itseä vähän jopa jännitti suorituksen tekeminen. Taktiikkana oli siis polkea 80 kaloria Assault Bikea, johon menee reilu 8 minuuttia aikaa, sen jälkeen tehdä 25 kierrosta: 2+2 leukaa, 4+4 punnerrusta ja 12 ilmakyykkyä rauhallisesti ja viimeisenä hypätä vielä pyörän selkään 80 kalorin ajaksi. Kalorit kuulostaa hassuilta, mutta usein soutaessa tai Assault Bikea pyöräillessä käytetään kaloreita mittarina.

Kaikki kyykkyni eivät vielä ole riittävän matalia, mutta pyrin tekemään parhaani tämän hetkisellä tasollani. Taktiikka toimi hyvin ja sain nakuteltua kierrokset suhteellisen hyvällä vauhdilla alusta loppuun. Syke huiteli koko treenin 190 paikkeilla eli aikalailla maksimisuoritus oli kyseessä. Viimeiset kalorit pyörällä olivat kamalia, syke miljoona ja väsymys alkoi painaa päälle. Valmiina tästä treenistä olin reilussa 47 minuutissa ja aikatavoite alittaa tunti täyttyi siis hienosti.

Aikatavoitetta isompi onnistuminen mielestäni oli erityisesti se, että pystyi tekemään treenin itselleni skaalattuna ja vielä siten, että olin lopussa tyytyväinen. Kaikki nämä jalkojen ongelmat, leikkaukset ja pitkä kuntoutuminen tuottaa siis jonkinlaista tulostakin. Maltillisesti ollaan koko ajan progressiivisesti lisätty treeneihin juttuja, joita jalat kestävät koko ajan paremmin ja paremmin.

Vaikka vuosi 2016 oli vaikea kiipeilysuunnitelmien muuttuessa loukkaantumiseen ja kuntoutupotilaana olemiseen, olen silti oppinut paljon uutta. Ehkä siisteintä on ollut se, että olen löytänyt Helsingistä paikan, missä tykkään viettää aikaani. Salilta on löytynyt uusia ystäviä, valmentaja ja ilmapiiri, jossa kehittyminen on mahdollista. Nämä jutut lämmittävät mieltä, vaikka moni juttu pieleen menikin viime vuoden aikana.

Elämäni ensimmäinen Murph on siis nyt takana ja tästä oli hyvä aloittaa uusi vuosi sekä uudet tavoitteet.